Hesarikin kirjoittaa siitä, miten lasten hankkiminen kaduttaa

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 13:41"]

Kyllä silloin kultaisella 80-luvullakin oli paljon vanhempia, jotka eivät vain saaneet mitään irti koko hommasta. Lapset hoidettiin, mutta sisimmässä oli selvää, että vanhemmuus ei palkitse ja parempi olisi ollut ilman. Itse asiassa vielä 80-luvulla ei ollut helppoa vain jättäytyä lapsettomaksi. Mitään vapaaehtoista lapsettomuutta ei oltu keksittykään, eikä ollut nettiä, jossa olisi voinut anonyymisisti keskustella vanhemmuuden todellisuudesta.

Minä muistan nuo ajat liian hyvin, jotta voisin ryhtyä nostalgiseksi.

[/quote]kylä- niitä tavan vuoksi-tekonormaaleja perheitä riitti. Jos vanhemmalla alkoi raksuttaa, ja haki apua, vastattiin vain, että niinhän meidätkin kasvatettiin. Harva sanoi, että siitä juuri kysymys onkin.

Kyllä niistä asioista puhuttiin, mutta aiheet vaihtuvat ja ihmiset pitävät ongelmia ratkaistuina.

70-luvulla oli jo yleistä, oikeastaan normi, että isovanhemmat asuvat kaukana (maalla) ja perheet kaupungeissa.  Eri sisarusten perheet eri kaupungeissa, serkut kuuluivat enimmäkseen lomiin.

Mummot olivat myös vanhoja ja väsyneitä, usein suurperheiden äitejä, jotka ottivat suosikkilapsenlapsensa hoitoon jos edes niitä. Näin meillä ja muillakin. Isoisäni asui samassa kunnassa mutta vanheni jossain välissä ja oli välillä reippaastikin elävä leskimies. Eli toista mummoa ja vaaria ei edes ollut.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 12:33"]

Nyt av-mammat hyökkäykseen! Ei voi olla totta, ei saa olla totta! Katujat on siis sairaita! !!

[/quote]

Ei suinkaan ole. Olen av-mamma mutta olen sen verran kypsä että voin ymmärtää tuossa artikkelissa haastateltuja. Voin ymmärtää myös lapsettomia ja usein ihailenkin heitä, vaikka en kadehtisikaan. Tuntuu että näissä asioissa ihmisillä menee aina laput silmille ja harva oikeasti ymmärtää että ihmiset yhäkin ovat erilaisia. On vain se minun päätös, joka useimmiten on samalla se oikea päätös. Ja uskoisin että elämänvalintaansa katuvalla on varmasti rankkaa ihan muutenkin, ilman että ympäristö alkaa soimaamaan. Hatunnosto kuitenkin sille että jaksaa kasvattaa ja olla lapselle kuitenkin hyvä vanhempi. Kaikilla ei äidinrakkaus syty ja se on minusta vain inhimillistä.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 13:52"]

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 13:37"]

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 12:25"]Vanhemmuus olis helppoa, jos olis rahaa. Nyt ei ole kun meillä ei ole ainakaan rahaa tehdä mitään. Tavallinen ulkoilu huonolla säällä ei ole mua varten. Pakkopullaa se on. Haluaisin käydä kylpylöissä, leffassa, kahvilassa, ostaa söpöjä vaatteita, vertailla ostanko sen unipuun kerrossängyn vai rooperiikan. Järjestää pääsiäisenä lastenjuhlia ja jouluna etsiä lasten kanssa koristeita ja lähteä käymään vaikka korvatunturilla.  Mutta kun suomessa parintonnin palkalla ei elä jos äiti on kotihoidontuella. Mies oli viime kuussa sairaana ja sai vielä vähemmän palkkaa eikä ole varaa viedä lapsia tivoliin.Heliumpallot ostan. Pakko yrittää varmaan syödä vähemmän kasviksia ja tehdä enemmän kaurapuuroa. En edes muista koska olen ostanut vaatteita itselleni. [/quote] No ei se rahan määrästä se vanhemmuus ole kiinni!!

[/quote] 

Jos joudun koko ajan laskea rahaa eikä ole mihinkään rahaa olen pahalla tuulella ja tylsistynyt. Ehkä tähän vaikuttaa myös se, että kaipaisin sitä yjteisöllisyyttä myös. Grillaamista naapureiden kesken, jotain tapahtumaa. Sellainen tuntuu olevan kadonnut.

[/quote]No ehdota, järjestä. Onko teillä mitään touhuyhdistystä-kylä,-omakoti,-tms? MLL?

Mitäs tähän nyt sanoisi... No, en ole koskaan ollut ns. perheihminen. En ole koskaan välittänyt lapsista enkä niitä koskaan varsinaisesti halunnut. Mieheni halusi. Hän ilmaisi asian hyvin pian tapailun aloitettuamme. En ole koskaan edes haaveillut kuinka ihanaa olisi käpertyä perheenä sohvalle ja tehdä kaikkea hauskaa perheenä. Ei, minä haaveilin omasta ajasta, hiljaisuudesta sekä rauhallisuudesta, että saan juoda lasillisen Coca-Colaa rauhassa. Nico-Petterit ja Jessica-Janitat lähinnä ärsyttivät.

Kuten arvata saattaa, kumpaan minä sitten lopulta haksahdinkaan? No siihen helvetin huijaukseen: "Lapset on ihania, heistä on paljon iloa tulevaisuudessakin", "Väsymys ei tunnu missään, kun rakastat sitä pientä kääröä", "Olet kiitollinen joka päivä, kun sinulla on lapsia" jne. Kyllähän sen nyt jokainen tietää, että vauvat on söpöjä, mutta mutta... Tässä istun jälleen raskaana, koska pitihän esikoiselle saada sisarus. Heh.

Ei muuta kuin, mitä v*ttua menin tekemään? Älkää ymmärtäkö väärin, rakastan hyvin, hyvin syvästi lapsiani ja huolehdin heistä parhaani mukaan! He saavat ja tulevat saamaan rakkautta nyt ja aina.

Hesari nyt kirjoittaa muutenkin lähes pelkkää soopaa nykyään.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:03"]

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 12:33"]

Nyt av-mammat hyökkäykseen! Ei voi olla totta, ei saa olla totta! Katujat on siis sairaita! !!

[/quote]

Ei suinkaan ole. Olen av-mamma mutta olen sen verran kypsä että voin ymmärtää tuossa artikkelissa haastateltuja. Voin ymmärtää myös lapsettomia ja usein ihailenkin heitä, vaikka en kadehtisikaan. Tuntuu että näissä asioissa ihmisillä menee aina laput silmille ja harva oikeasti ymmärtää että ihmiset yhäkin ovat erilaisia. On vain se minun päätös, joka useimmiten on samalla se oikea päätös. Ja uskoisin että elämänvalintaansa katuvalla on varmasti rankkaa ihan muutenkin, ilman että ympäristö alkaa soimaamaan. Hatunnosto kuitenkin sille että jaksaa kasvattaa ja olla lapselle kuitenkin hyvä vanhempi. Kaikilla ei äidinrakkaus syty ja se on minusta vain inhimillistä.

[/quote]

Kiitos mukavista sanoistasi.

Itse en lapsettomana ole huolissani siitä, etteikö idinrakkaus syttyisi. Kyllä todennäköisesti rakastaisin lastani. Minulle valitettavasti ei riitä mikään mukava tunne paikkaamaan sitä kaikkea, mistä joutuisin lapsen takia luopumaan. Rakkaus ei ole minulle tärkein asia maailmassa.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:05"]

Mitäs tähän nyt sanoisi... No, en ole koskaan ollut ns. perheihminen. En ole koskaan välittänyt lapsista enkä niitä koskaan varsinaisesti halunnut. Mieheni halusi. Hän ilmaisi asian hyvin pian tapailun aloitettuamme. En ole koskaan edes haaveillut kuinka ihanaa olisi käpertyä perheenä sohvalle ja tehdä kaikkea hauskaa perheenä. Ei, minä haaveilin omasta ajasta, hiljaisuudesta sekä rauhallisuudesta, että saan juoda lasillisen Coca-Colaa rauhassa. Nico-Petterit ja Jessica-Janitat lähinnä ärsyttivät. Kuten arvata saattaa, kumpaan minä sitten lopulta haksahdinkaan? No siihen helvetin huijaukseen: "Lapset on ihania, heistä on paljon iloa tulevaisuudessakin", "Väsymys ei tunnu missään, kun rakastat sitä pientä kääröä", "Olet kiitollinen joka päivä, kun sinulla on lapsia" jne. Kyllähän sen nyt jokainen tietää, että vauvat on söpöjä, mutta mutta... Tässä istun jälleen raskaana, koska pitihän esikoiselle saada sisarus. Heh. Ei muuta kuin, mitä v*ttua menin tekemään? Älkää ymmärtäkö väärin, rakastan hyvin, hyvin syvästi lapsiani ja huolehdin heistä parhaani mukaan! He saavat ja tulevat saamaan rakkautta nyt ja aina.

[/quote]

Mutta miksi ihmeessä menit ja teit toisenkin lapsen? Ei se nimittäin ainakaan helpommaksi muutu. 

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:05"]Mitäs tähän nyt sanoisi... No, en ole koskaan ollut ns. perheihminen. En ole koskaan välittänyt lapsista enkä niitä koskaan varsinaisesti halunnut. Mieheni halusi. Hän ilmaisi asian hyvin pian tapailun aloitettuamme. En ole koskaan edes haaveillut kuinka ihanaa olisi käpertyä perheenä sohvalle ja tehdä kaikkea hauskaa perheenä. Ei, minä haaveilin omasta ajasta, hiljaisuudesta sekä rauhallisuudesta, että saan juoda lasillisen Coca-Colaa rauhassa. Nico-Petterit ja Jessica-Janitat lähinnä ärsyttivät.

Kuten arvata saattaa, kumpaan minä sitten lopulta haksahdinkaan? No siihen helvetin huijaukseen: "Lapset on ihania, heistä on paljon iloa tulevaisuudessakin", "Väsymys ei tunnu missään, kun rakastat sitä pientä kääröä", "Olet kiitollinen joka päivä, kun sinulla on lapsia" jne. Kyllähän sen nyt jokainen tietää, että vauvat on söpöjä, mutta mutta... Tässä istun jälleen raskaana, koska pitihän esikoiselle saada sisarus. Heh.

Ei muuta kuin, mitä v*ttua menin tekemään? Älkää ymmärtäkö väärin, rakastan hyvin, hyvin syvästi lapsiani ja huolehdin heistä parhaani mukaan! He saavat ja tulevat saamaan rakkautta nyt ja aina.
[/quote]

Miksi menit vielä toisen hankkimaan? Ei ole rajaa typeryydellä.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:03"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 12:33"]

Nyt av-mammat hyökkäykseen! Ei voi olla totta, ei saa olla totta! Katujat on siis sairaita! !!

[/quote]

Ei suinkaan ole. Olen av-mamma mutta olen sen verran kypsä että voin ymmärtää tuossa artikkelissa haastateltuja. Voin ymmärtää myös lapsettomia ja usein ihailenkin heitä, vaikka en kadehtisikaan. Tuntuu että näissä asioissa ihmisillä menee aina laput silmille ja harva oikeasti ymmärtää että ihmiset yhäkin ovat erilaisia. On vain se minun päätös, joka useimmiten on samalla se oikea päätös. Ja uskoisin että elämänvalintaansa katuvalla on varmasti rankkaa ihan muutenkin, ilman että ympäristö alkaa soimaamaan. Hatunnosto kuitenkin sille että jaksaa kasvattaa ja olla lapselle kuitenkin hyvä vanhempi. Kaikilla ei äidinrakkaus syty ja se on minusta vain inhimillistä.
[/quote]

Kyllä lapsi sen huomaa, jos vanhemmat eivät aidosti rakasta. Kiitos, kun olet mukana tekemässä Suomeen lisää pahoinvoivia lapsia ja nuoria.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 12:51"]

Lapseni syntyivät 10 vuoden välein 90-ja 2000 luvuilla. En ole kokenut mitään noista paineista ja tuskin kokisin vieläkään.EVVK.

[/quote]

Ai meinaat, että kun sinulla sattui tuurilla menemään kaikki ok, niin kaikilla muillakin menee? Riiighhht...

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 13:46"]

Eilöhän tuo katuminen johdu lähinnä siitä, että monilla on liikaa mielenterveysongelmia nykyisin. Terve ihminen kyllä tietää, haluaako lapsia aidosti ja sopiiko lapsiperhe-elämä hänelle, ja toimii sen mukaan. Nykyisin ei oikein kestetä mitään epämiellyttävää, ihmisillä on huono asenne ja kaiken pitäisi olla helppoa. Peukkuja kaikille fiksuille vapaaehtoisesti lapsettomille! T. Äiti, jolle lapsiperhe-elämä ei ole ollut aina helppoa, mutta joka ymmärtää, että vastoinkäymiset kuuluvat elämään. Vastuu täytyy kantaa ja keskittyä mielummin niihin asian hyviin puoliin.

[/quote]

Kiitos, äiti, fiksu vapaaehtoisesti lapseton tässä kiittää. :)

Eikä tämä aihe olisi kenellekään ongelma, jos ei ulkopuolinen maailma (mies, ystävät, sukulaiset, vieraat ja tuttavat) painostaisi naisia. Kyllä jokainen nainen tietää, mikä itselle on hyväksi. Mutta onko sisua ja kanttia pitää päänsä valtavassa painostuksessa, on asia erikseen. Lasta haluamattomille sanoisin, että henkisen selkärangan kasvatus painostuksen alla on tie onneen. Ei saa taipua, vaikka taivutetaan!

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:11"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 12:51"]

Lapseni syntyivät 10 vuoden välein 90-ja 2000 luvuilla. En ole kokenut mitään noista paineista ja tuskin kokisin vieläkään.EVVK.

[/quote]

Ai meinaat, että kun sinulla sattui tuurilla menemään kaikki ok, niin kaikilla muillakin menee? Riiighhht...
[/quote]

Kaikki on pelkästään tuurista kiinni? Vanhempien asenteella, mielenterveydellä, vastuullisuudella ja älykkyydellä on kylläkin HIEMAN enemmän merkitystä.

Ilmainen vinkki kaikille ihmisille: jos tuntuu siltä, että perhe-elämä ei ole itseä varten, jää lapsettomaksi, tai älä hanki enenpää lapsia. Teet suuren palveluksen lapsillesi ja yhteiskunnalle. Eipä tarvitse katua jälkeenpäin.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 13:53"]

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 13:51"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 13:46"] Eilöhän tuo katuminen johdu lähinnä siitä, että monilla on liikaa mielenterveysongelmia nykyisin. Terve ihminen kyllä tietää, haluaako lapsia aidosti ja sopiiko lapsiperhe-elämä hänelle, ja toimii sen mukaan. [/quote] Höpö höpö. Palstan mukaanhan tätä ei voi missään tapauksessa tietää etukäteen. ;) Mutta tosissaan: Väestöliiton ykköstutkija Rotkirch sanoo tuossa jutussa ykskantaan, että myös terve ja tasapainoinen vanhempi voi tuntea katumusta. Kyseessä ei ole mikään mielenterveyskysymys, vaikka äitiysmyttiin tietenkin kuuluu ajatus siitä, että eihän nyt kukaan normaali ihminen voi lapsiaan katua... Vaan kyllä voi, tietenkin voi! Kaikkia elämäntapavalintoja voi katua! [/quote] Niin, ehkä hetkellisesti voi. Jatkuva katumus kielii kylläkin mielenterveysongelmista ja itsetuntemuksen puutteesta, kun ei osata tehdä itselleen oikeita ja sopivia valintoja.

[/quote]

Myös heikosta luonteesta, kun ei osata sanoa painostuksen alla ei. Tai sitten sen on oltava kasvatuksen tulos: tyttölapsi on kasvatettu liian kuuliaiseksi tottelemaan aina "vanhempiaan" (mies, sukulaiset, jo äidiksi tullleet ystävät, terveydenhoitohenkilökunta, jne).

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 13:46"]

Eilöhän tuo katuminen johdu lähinnä siitä, että monilla on liikaa mielenterveysongelmia nykyisin. Terve ihminen kyllä tietää, haluaako lapsia aidosti ja sopiiko lapsiperhe-elämä hänelle, ja toimii sen mukaan.

[/quote]

Mistä sen voi tietää, kun lähes kaikki mammat väittävät että millään ei voi tietää millaista lapsiperhe-elämä on ennen kuin sen itse kokee? Miten voisi siis ennustaa, kun se ennustaminen on kuulema täysin mahdotonta!?

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 13:46"]Nykyisin ei oikein kestetä mitään epämiellyttävää, ihmisillä on huono asenne ja kaiken pitäisi olla helppoa.

[/quote]

Tottakai on ihannetilanne että elämä olisi mahdollisimman helppoa ja kivaa! Pitäisikö sinusta elämästä ihan tarkoituksellisesti tehdä sitten hankalaa? Miksi ihmeessä? Kyllä minä ainakin pyrin saavuttamaan tavoitteeni mahdollisimman helposti ja mukavasti, enkä ymmärrä mitä hyötyisin siitä, että kaikki olisi vaikeampaa.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 13:59"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 13:53"]

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 13:51"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 13:46"] Eilöhän tuo katuminen johdu lähinnä siitä, että monilla on liikaa mielenterveysongelmia nykyisin. Terve ihminen kyllä tietää, haluaako lapsia aidosti ja sopiiko lapsiperhe-elämä hänelle, ja toimii sen mukaan. [/quote] Höpö höpö. Palstan mukaanhan tätä ei voi missään tapauksessa tietää etukäteen. ;) Mutta tosissaan: Väestöliiton ykköstutkija Rotkirch sanoo tuossa jutussa ykskantaan, että myös terve ja tasapainoinen vanhempi voi tuntea katumusta. Kyseessä ei ole mikään mielenterveyskysymys, vaikka äitiysmyttiin tietenkin kuuluu ajatus siitä, että eihän nyt kukaan normaali ihminen voi lapsiaan katua... Vaan kyllä voi, tietenkin voi! Kaikkia elämäntapavalintoja voi katua! [/quote] Niin, ehkä hetkellisesti voi. Jatkuva katumus kielii kylläkin mielenterveysongelmista ja itsetuntemuksen puutteesta, kun ei osata tehdä itselleen oikeita ja sopivia valintoja.

[/quote]

Väitätkö tosissasi, että ihminen, joka esimerkiksi valitsee asumismuodokseen omakotitaloon ja toteaa pian tehneensä siinä kamalan virheen, on mielenterveysongelmainen, koska hän osannut tehdä itselleen sopivaa valintaa? Tai ihminen, joka kouluttautuu hoitolalla mutta tajuaa ensimmäisen sijaisuuspätkän jälkeen olevansa aivan väärällä alalla?

Sinusta tuo voi olla mielenterveyden ongelma. Meistä muista se on vain väärän valinnan tekemistä.
[/quote]

Vertaat ihan tosissasi lasta ja omakotitaloa? Omakotitalolle tulee varmasti ihan kauhea paha mieli, jos et pidäkään siitä ja muutat takaisin kerrostaloon. Lapsi tulee kärsimään vanhemmasta, joka ei aidosti rakasta. Omaa lastaan katuva ei rakasta aidosti, pelkkää sanahelinää ja omantunnon vaimennusta muusta vakuuttelu.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:28"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 13:46"]

Eilöhän tuo katuminen johdu lähinnä siitä, että monilla on liikaa mielenterveysongelmia nykyisin. Terve ihminen kyllä tietää, haluaako lapsia aidosti ja sopiiko lapsiperhe-elämä hänelle, ja toimii sen mukaan.

[/quote]

Mistä sen voi tietää, kun lähes kaikki mammat väittävät että millään ei voi tietää millaista lapsiperhe-elämä on ennen kuin sen itse kokee? Miten voisi siis ennustaa, kun se ennustaminen on kuulema täysin mahdotonta!?

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 13:46"]Nykyisin ei oikein kestetä mitään epämiellyttävää, ihmisillä on huono asenne ja kaiken pitäisi olla helppoa.

[/quote]

Tottakai on ihannetilanne että elämä olisi mahdollisimman helppoa ja kivaa! Pitäisikö sinusta elämästä ihan tarkoituksellisesti tehdä sitten hankalaa? Miksi ihmeessä? Kyllä minä ainakin pyrin saavuttamaan tavoitteeni mahdollisimman helposti ja mukavasti, enkä ymmärrä mitä hyötyisin siitä, että kaikki olisi vaikeampaa.
[/quote]

Ei pidä, mutta normaalille ihmuselle pitäisi olla itsestäänselvyys, että vanhemmuus ei ole aina kivaa ja helppoa. Turha itkeä jälkeenpäin. Jos haluaa kivaaja helppoa elämää, kannattaa jäädä lapsettomaksi. Sekään ei tosin takaa mitään, mutta todennäköisyys helpolle elämälle suurenee.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 13:01"]

Nro 10 lisää: Ja 80-luvulla oli aivan täysin hyväksyttävää syöttää perheelleen eineksiä. Sitähän varten niitä valmistettiin, että äidit pääsisivät helpommalla. 

[/quote]

Mutta miksi pitäisi syöttää eineksiä kuitenkaan? Jos mies ja vaimo tekevät vuorotellen ison satsin ruokaan, ei ruonlaittoon mene aikaan kauheasti. Ei kotityöt ole vain naisen töitä. 

Älkää mammat vaan sitten tehkö samaa virhettä kun kuuluisat lapsisurmaaja äipät... hui kauhia.....

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:29"]

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 13:59"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 13:53"] [quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 13:51"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 13:46"] Eilöhän tuo katuminen johdu lähinnä siitä, että monilla on liikaa mielenterveysongelmia nykyisin. Terve ihminen kyllä tietää, haluaako lapsia aidosti ja sopiiko lapsiperhe-elämä hänelle, ja toimii sen mukaan. [/quote] Höpö höpö. Palstan mukaanhan tätä ei voi missään tapauksessa tietää etukäteen. ;) Mutta tosissaan: Väestöliiton ykköstutkija Rotkirch sanoo tuossa jutussa ykskantaan, että myös terve ja tasapainoinen vanhempi voi tuntea katumusta. Kyseessä ei ole mikään mielenterveyskysymys, vaikka äitiysmyttiin tietenkin kuuluu ajatus siitä, että eihän nyt kukaan normaali ihminen voi lapsiaan katua... Vaan kyllä voi, tietenkin voi! Kaikkia elämäntapavalintoja voi katua! [/quote] Niin, ehkä hetkellisesti voi. Jatkuva katumus kielii kylläkin mielenterveysongelmista ja itsetuntemuksen puutteesta, kun ei osata tehdä itselleen oikeita ja sopivia valintoja. [/quote] Väitätkö tosissasi, että ihminen, joka esimerkiksi valitsee asumismuodokseen omakotitaloon ja toteaa pian tehneensä siinä kamalan virheen, on mielenterveysongelmainen, koska hän osannut tehdä itselleen sopivaa valintaa? Tai ihminen, joka kouluttautuu hoitolalla mutta tajuaa ensimmäisen sijaisuuspätkän jälkeen olevansa aivan väärällä alalla? Sinusta tuo voi olla mielenterveyden ongelma. Meistä muista se on vain väärän valinnan tekemistä. [/quote] Vertaat ihan tosissasi lasta ja omakotitaloa? Omakotitalolle tulee varmasti ihan kauhea paha mieli, jos et pidäkään siitä ja muutat takaisin kerrostaloon. Lapsi tulee kärsimään vanhemmasta, joka ei aidosti rakasta. Omaa lastaan katuva ei rakasta aidosti, pelkkää sanahelinää ja omantunnon vaimennusta muusta vakuuttelu.

[/quote]

Ihan tosissani vertaan. Nyt vaikuttaa kuitenkin siltä, ettet oikein ymmärtänyt, mistä on kysymys.

Väitehän kuului, että ihminen, joka ei osaa tehdä itselleen oikeita valintoja, on mieleltään sairas. Tämä on ilmeisellä tavalla virheellinen väite. Totta kai mieleltään terve ihminen voi tehdä elämässään valintoja, jotka jälkikäteen osoittautuvat virheiksi: omakotitalon ostaminen, tietylle alalle kouluttautuminen, lemmikin hankkiminen, naimisiin meneminen ja, kyllä, lapsen hankkiminen.

Varmaankin näistä virhearvioinneista eniten vahinkoa aiheuttaa lnimenomaan apsen hankkiminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että virhearviointiin syyllistynyt ihminen olisi mieleltään sairas. Lukaise vaikka tuo juttu uudemman kerran.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:40"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:29"]

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 13:59"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 13:53"] [quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 13:51"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 13:46"] Eilöhän tuo katuminen johdu lähinnä siitä, että monilla on liikaa mielenterveysongelmia nykyisin. Terve ihminen kyllä tietää, haluaako lapsia aidosti ja sopiiko lapsiperhe-elämä hänelle, ja toimii sen mukaan. [/quote] Höpö höpö. Palstan mukaanhan tätä ei voi missään tapauksessa tietää etukäteen. ;) Mutta tosissaan: Väestöliiton ykköstutkija Rotkirch sanoo tuossa jutussa ykskantaan, että myös terve ja tasapainoinen vanhempi voi tuntea katumusta. Kyseessä ei ole mikään mielenterveyskysymys, vaikka äitiysmyttiin tietenkin kuuluu ajatus siitä, että eihän nyt kukaan normaali ihminen voi lapsiaan katua... Vaan kyllä voi, tietenkin voi! Kaikkia elämäntapavalintoja voi katua! [/quote] Niin, ehkä hetkellisesti voi. Jatkuva katumus kielii kylläkin mielenterveysongelmista ja itsetuntemuksen puutteesta, kun ei osata tehdä itselleen oikeita ja sopivia valintoja. [/quote] Väitätkö tosissasi, että ihminen, joka esimerkiksi valitsee asumismuodokseen omakotitaloon ja toteaa pian tehneensä siinä kamalan virheen, on mielenterveysongelmainen, koska hän osannut tehdä itselleen sopivaa valintaa? Tai ihminen, joka kouluttautuu hoitolalla mutta tajuaa ensimmäisen sijaisuuspätkän jälkeen olevansa aivan väärällä alalla? Sinusta tuo voi olla mielenterveyden ongelma. Meistä muista se on vain väärän valinnan tekemistä. [/quote] Vertaat ihan tosissasi lasta ja omakotitaloa? Omakotitalolle tulee varmasti ihan kauhea paha mieli, jos et pidäkään siitä ja muutat takaisin kerrostaloon. Lapsi tulee kärsimään vanhemmasta, joka ei aidosti rakasta. Omaa lastaan katuva ei rakasta aidosti, pelkkää sanahelinää ja omantunnon vaimennusta muusta vakuuttelu.

[/quote]

Ihan tosissani vertaan. Nyt vaikuttaa kuitenkin siltä, ettet oikein ymmärtänyt, mistä on kysymys.

Väitehän kuului, että ihminen, joka ei osaa tehdä itselleen oikeita valintoja, on mieleltään sairas. Tämä on ilmeisellä tavalla virheellinen väite. Totta kai mieleltään terve ihminen voi tehdä elämässään valintoja, jotka jälkikäteen osoittautuvat virheiksi: omakotitalon ostaminen, tietylle alalle kouluttautuminen, lemmikin hankkiminen, naimisiin meneminen ja, kyllä, lapsen hankkiminen.

Varmaankin näistä virhearvioinneista eniten vahinkoa aiheuttaa lnimenomaan apsen hankkiminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että virhearviointiin syyllistynyt ihminen olisi mieleltään sairas. Lukaise vaikka tuo juttu uudemman kerran.
[/quote]

Kyllä se jostakin mielenterveyden ongelmista kertoo, ikävä kyllä. Ymmärsin aivan oikein lukemani, olen vain eri mieltä kanssasi. Harva ihminen vaan saattuu olemaan mieleltään täysin terve. Jotain on mennyt vikaan, jos ihminen, tai muu elävä olento ei tunne kiintymystä tai rakkautta jälkeläistään kohtaan.