Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hesarikin kirjoittaa siitä, miten lasten hankkiminen kaduttaa
23.04.2015 |
http://www.hs.fi/elama/a1429675292332
Hyvä juttu, että valtakunnan ykkösmedia noteeraa tämän aiheen kaiken perhemehustelunsa keskelläkin. Jutussa on sitaatteja nettikeskusteluista (oletettavasti Aihe vapaalta, kun Sanomalla on oikeus niitä käyttää ilman eri lupaa), asiantuntijan kommentit sekä lapsiaan katuvan naisen haastattelu. Haastattelussa tulee mielestäni hyvin esiin se, ettei kyse ole mistään masennuksesta vaan siitä, että kaipaa paljon omaa tilaa eikä ole "perheihminen".Kun väitetään, että "kyllä se rakkaus on kaiken vaivan arvoista", tehdään iso karhunpalvelus sekä vanhemmuuttaan epäröiville naisille ja miehille että niille lapsille, joita syntyy "ei-perheihmisille".
Kommentit (105)
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 15:27"]
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:51"]
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:31"]
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:28"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 13:46"] Eilöhän tuo katuminen johdu lähinnä siitä, että monilla on liikaa mielenterveysongelmia nykyisin. Terve ihminen kyllä tietää, haluaako lapsia aidosti ja sopiiko lapsiperhe-elämä hänelle, ja toimii sen mukaan. [/quote] Mistä sen voi tietää, kun lähes kaikki mammat väittävät että millään ei voi tietää millaista lapsiperhe-elämä on ennen kuin sen itse kokee? Miten voisi siis ennustaa, kun se ennustaminen on kuulema täysin mahdotonta!? [quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 13:46"]Nykyisin ei oikein kestetä mitään epämiellyttävää, ihmisillä on huono asenne ja kaiken pitäisi olla helppoa. [/quote] Tottakai on ihannetilanne että elämä olisi mahdollisimman helppoa ja kivaa! Pitäisikö sinusta elämästä ihan tarkoituksellisesti tehdä sitten hankalaa? Miksi ihmeessä? Kyllä minä ainakin pyrin saavuttamaan tavoitteeni mahdollisimman helposti ja mukavasti, enkä ymmärrä mitä hyötyisin siitä, että kaikki olisi vaikeampaa. [/quote] Ei pidä, mutta normaalille ihmuselle pitäisi olla itsestäänselvyys, että vanhemmuus ei ole aina kivaa ja helppoa. Turha itkeä jälkeenpäin. Jos haluaa kivaaja helppoa elämää, kannattaa jäädä lapsettomaksi. Sekään ei tosin takaa mitään, mutta todennäköisyys helpolle elämälle suurenee.
[/quote]
Yleinen mantrahan on "on se joskus vaikeaa, mutta ehdottomasti sen arvoista. Hyvät asiat korvaavat huonot heittämällä". Ymmärrän täysin, jos joku näitä uskoo lopulta ja menee ansaan.
[/quote]
Kun kuuntelee lapsiperheiden kertomuksia vanhemmuudesta, pitäisi aina muistaa miettiä, millaista tämän perheen elämä oli ENNEN lapsia. Mä kävin töissä, siivosin, laitoin ruokaa, pesin pyykkiä, kävin kävelyllä, katselin telkkaria ja tein samalla käsitöitä ja iltaisin nukkumaanmennessä luin kirjaa. Mitä tein lasten jälkeen? Mä kävin töissä, hoidin lapsia, siivosin, laitoin ruokaa, pesin pyykkiä, kävin kävelyllä, katselin telkkaria ja tein samalla käsitöitä ja iltaisin nukkumaanmennessä luin kirjaa. En siis joutunut lasten vuoksi luopumaan mistään, mutta sain lasten kanssa olemisen siihen lisäksi. Joku toinen taas ennen lapsia töiden ja kotitöiden lisäksi harrasti, matkusteli, kävi elokuvissa, konserteissa, kahviloissa, kävi ystäviensä kanssa juhlimassa jne ja lasten jälkeen joutuikin luopumaan joko kokonaan tai ainakin suurimmaksi osaksi aiemman elämänsä mukavista asioista. Lienee varmaan helppo arvata, kumpi kertoo, että ei menettänyt lasten vuoksi oikeastaan mitään tai että lapset ainakin olivat sen menetyksen arvoisia.
Samalla tavalla pitäisi miettiä, millaisia kyseisen kertojan lapset ovat. Hyvin yönsä nukkuvia, helppoja ja terveitä lapsia vai kenties koliikkivauvoja, herkästi herääviä, tyytymättömiä ja jatkuvasti sylissäkannettavia ja pahimmassa tapauksessa vielä sairaita tai muutoin erityislapsia. Kumman mielestä vanhemmuus on vaativampaa ja vaikeampaa?
[/quote]
Erittäin hyvä viesti. Minulla on vain yksi tarkennus: monasti se lukeminen yksin siistissä kodissa, hiljaisuuden vallitessa, kenenkään häiritsemättä, on eräs asioista, joista joutuu luopumaan. Minä olen sen tyyppinen ihminen, että pystyn kunnolla rentoutumaan vain kotona. Siksi meillä ei toimi se, että äiti lätee vähän tuulettumaan johonkin, vaan nimenomaan isän on vietävä lapset jonnekin. Ei tämä perhettämme uhkaa, mutta kyllä sen nahoissaan tuntee, kun on koko elämänsä tarvinnut yksinoloa latautumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 12:25"]Vanhemmuus olis helppoa, jos olis rahaa. Nyt ei ole kun meillä ei ole ainakaan rahaa tehdä mitään. Tavallinen ulkoilu huonolla säällä ei ole mua varten. Pakkopullaa se on. Haluaisin käydä kylpylöissä, leffassa, kahvilassa, ostaa söpöjä vaatteita, vertailla ostanko sen unipuun kerrossängyn vai rooperiikan. Järjestää pääsiäisenä lastenjuhlia ja jouluna etsiä lasten kanssa koristeita ja lähteä käymään vaikka korvatunturilla.
Mutta kun suomessa parintonnin palkalla ei elä jos äiti on kotihoidontuella. Mies oli viime kuussa sairaana ja sai vielä vähemmän palkkaa eikä ole varaa viedä lapsia tivoliin.Heliumpallot ostan. Pakko yrittää varmaan syödä vähemmän kasviksia ja tehdä enemmän kaurapuuroa. En edes muista koska olen ostanut vaatteita itselleni.
[/quote]
Hirveen materialistinen arvotus sinulla. Tulisit onnellisemmaksi jos tajuaisit että onni tulee pääosin pienistä asioista, ei tavaroista ja elämyksistä joita saa rahalla. Mutta tämä sinun on itse tajuttava.
Voiko joku todella olla niin tunteeton lastaan kohtaan, että katuu tämän olemassaoloa jatkuvasti???
Liian paljon on nykyään valinnanmahdollisuuksia. Se tekee sen, että kaduttaa ja valitusta milloin mistäkin.
jos ei olisi niin paljon valittavana, niin asiat olis paremmin...ei tarvitsisisi miettiä turhia.
entä jos keskittyisi tänä olevaan, siihen mitä on.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 18:43"]
Voiko joku todella olla niin tunteeton lastaan kohtaan, että katuu tämän olemassaoloa jatkuvasti???
[/quote]
Ei tuo tunteettomuuteen liity. On mahdollista rakastaa lastaan ja silti toivoa, ettei olisi koskaan ryhtynyt vanhemmaksi. Jos ei piittaisi lapsesta ollenkaan, ei olisi mitään tarvetta katua: sen kun ottaisi ja lähtisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 18:43"]Voiko joku todella olla niin tunteeton lastaan kohtaan, että katuu tämän olemassaoloa jatkuvasti???
[/quote]
Minusta vain sairas ihminen katuu toistuvasti. Ymmärrän jos heikkona hetkenä käy tällainen ajatus mielessä.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 12:29"]
Yhteiskunnan kovenevat arvot kaduttavat, kun niihin ei lapsia hankkiessaan osannut varautua! Missä on yhteisöllisyys? Sen puuttumisen huomaa etenkin silloin kun on lapsia. On tullut seulottua todelliset sukulaiset ja tuttavat aikaansaamattomista, omaa elämäänsä muilta sulkevilta yms ihmisiltä. Toivottavasti heidän geeniperimänsä katoaa!
T: Vaikeuksien kautta onnelliseen lapsiperhe-elämään selvinnyt
Mä aina ihmettelen että missä maailmassa näin kirjoittavat ihmiset elävät...on ollut ihanaa huomata miten yhteisöllistä elämä on kun on lapsen saanut..joka paikassa tutustuu isiin/äiteihin, joiden kanssa on kivaa puistoilla, mennä leffaan, tai tehdä ihan mitä vaan, se on vain itsestä kiinni..sitten jos ei ole omia kivoja sukulaisia, voivat lapset vuoronperään vierailla toistensa lyona että saa laatuaikaa..[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistähän nää lehdet hakee inspiraationsa. Tämä on hyvä palsta siihen.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 18:55"]
Liian paljon on nykyään valinnanmahdollisuuksia. Se tekee sen, että kaduttaa ja valitusta milloin mistäkin.
jos ei olisi niin paljon valittavana, niin asiat olis paremmin...ei tarvitsisisi miettiä turhia.
entä jos keskittyisi tänä olevaan, siihen mitä on.
[/quote]
Ei niitä valinnanmahdollisuuksia nyt aleta karsimaan teidän tuuliviirien vuoksi. Minulle sopii erittäin hyvin se, että elämästään voi tehdä melkein minkälaista tahansa. Minä nimittäin tunnen itseni ja tiedän, mitä elämältä haluan. Ei tarvitse valittaa eikä katua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karhunpalvelus on yhtä lailla jatkuva puhe vanhemmuuden raskaudesta ja vastuullisuudesta. Itse kuvittelin sen vuoksi, että vain yli-ihminen voi olla kelvollinen vanhempi, ja ihanat lapseni olivat hyvin lähellä jäädä koskaan saamatta.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 19:04"]
Karhunpalvelus on yhtä lailla jatkuva puhe vanhemmuuden raskaudesta ja vastuullisuudesta. Itse kuvittelin sen vuoksi, että vain yli-ihminen voi olla kelvollinen vanhempi, ja ihanat lapseni olivat hyvin lähellä jäädä koskaan saamatta.
[/quote]
Toisaalta et olisi menettänyt mitään. Lasten saaminen ei tee ihmistä onnellisemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 19:12"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 19:04"]
Karhunpalvelus on yhtä lailla jatkuva puhe vanhemmuuden raskaudesta ja vastuullisuudesta. Itse kuvittelin sen vuoksi, että vain yli-ihminen voi olla kelvollinen vanhempi, ja ihanat lapseni olivat hyvin lähellä jäädä koskaan saamatta.
[/quote]
Toisaalta et olisi menettänyt mitään. Lasten saaminen ei tee ihmistä onnellisemmaksi.
[/quote]Ethän sinä voi tuota toisesta ihmisestä tietää.
"Psychologists say that a mother's failure to love her child can result from depression, feelings of inadequacy or when the child reminds her of a bad relationship (i.e., the co-parent)."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen meistä on ollut lapsi. Kaikki meidän vanhempamme siis katuvat sitä, että me olemme syntyneet?
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 13:41"]
Kyllä silloin kultaisella 80-luvullakin oli paljon vanhempia, jotka eivät vain saaneet mitään irti koko hommasta. Lapset hoidettiin, mutta sisimmässä oli selvää, että vanhemmuus ei palkitse ja parempi olisi ollut ilman. Itse asiassa vielä 80-luvulla ei ollut helppoa vain jättäytyä lapsettomaksi. Mitään vapaaehtoista lapsettomuutta ei oltu keksittykään, eikä ollut nettiä, jossa olisi voinut anonyymisisti keskustella vanhemmuuden todellisuudesta.
Minä muistan nuo ajat liian hyvin, jotta voisin ryhtyä nostalgiseksi.
[/quote]
Juuri näin.
heh, kyllähän nyt varmsti kadutaan vähemmän kuin ennen.
Lapset olivat vielä 50-luvulla työvoimaa maalla. Ei mikään ilo tai projekti kuten nykyään.
60-70-luvulla oli ok, että ei lapsista tule iloa kenellekään, ne olivat itsestäänselvyys mutta välttämätön paha.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:19"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:11"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 12:51"]
Lapseni syntyivät 10 vuoden välein 90-ja 2000 luvuilla. En ole kokenut mitään noista paineista ja tuskin kokisin vieläkään.EVVK.
[/quote]
Ai meinaat, että kun sinulla sattui tuurilla menemään kaikki ok, niin kaikilla muillakin menee? Riiighhht...
[/quote]
Kaikki on pelkästään tuurista kiinni? Vanhempien asenteella, mielenterveydellä, vastuullisuudella ja älykkyydellä on kylläkin HIEMAN enemmän merkitystä.
Ilmainen vinkki kaikille ihmisille: jos tuntuu siltä, että perhe-elämä ei ole itseä varten, jää lapsettomaksi, tai älä hanki enenpää lapsia. Teet suuren palveluksen lapsillesi ja yhteiskunnalle. Eipä tarvitse katua jälkeenpäin.
[/quote]
Olen tästä ihan samaa mieltä.
Toisaalta, tunnen myös henkilökohtaisesti työni kautta myös vanhempia ihmisiä, jotka katuvat sitä, että eivät ole perustaneet perhettä (vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus). Elämässä ei tietenkään koskaan ole takeita siitä, että vielä vuosien päästäkin on tyytyväinen tekemiinsä valintoihin.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 16:12"]Kaikista ärsyttävintä tässä tehdäkö lapsi vai ei -keskustelussa on se mustavalkoinen moraalinen ulottuvuus mikä siihen liitetään. Että vain lapsia tehnyt on epäitsekäs ja ihmisenä kasvanut ja tahallisesti lapseton jotenkin tosi itsekäs ja huono ihminen kun ei halua tinkiä omasta mukavuudestaan.
Musta lapsen hankkiminen on lähtökohtaisesti itsekästä toimintaa - halutaan periyttää omia geenejään, saada tyydytystä hoivaamisesta ja perhe-elämästä ym. Ei se tee ihmisenä kenestäkään sen parempaa tai huonompaa hankki lapsia tai ei.
Tietysti on inhimillistä että jos itse kokee elämänvalintansa olevan hyviä ja oikeita niin ajattelee että samat asiat tekevät myös muut onnelliseksi. Mutta me olemme oikeasti erilaisia, ja saamme tyydytyksen eri asioista!
On ihan turha tulla lapsettomilla huutelemaan miten helppoa ja ihanaa elämä on ilman lapsia, kun ihan oikeasti on ihmisiä joille juuri ne lapset ja perhe-elämä tekevät elämisen nautinnolliseksi. Toisaalta lapsiperheellisten on turha yrittää käännyttää muita tekemään samoja valintoja, koska on paljon ihmisiä jotka saavat nautintonsa ihan jostakin muusta eikä perheen perustaminen ole todellakaan mikään normi tai ideaali johon kaikkien tulisi pyrkiä.
[/quote]
Tämä on ihan totta. Itse pohdin pitkään lasten hankintaa ja ihmettelin kovasti juuri tuota että lapsettomat olisivat itsekkäitä. Itsekästä on tehdä lapsia koska "kaikki muutkin tekevät" tai kun niin " kuuluu " tehdä. Silloin ei ajatella sitä lasta lainkaan. Ajatellaan vain itsekkäästi miltä mun elämä näyttää toisten silmin. Ja kuvitellaan naivisti että ihana kun voi naamakirjassa hehkuttaa ihkua elämäänsä. Sitten iskee se todellisuus jota elämäksi kutsutaan. Ja valitetaan kaikille jotka jaksaa kuunnella miten rankkaa on. Ja varmaan voi myös kaduttaakin. Paha vain että lapsissa ei ole palautusoikeutta. Jokaisella lapsella on oikeus syntyä harkittuna ja toivottuna. Itse päädyin hankkimaan lapsen. Ei kaduta tai ole rankkaa. Olin harkinnut ja miettinyt asian niin perinpohjin että ei päässyt arki yllättämään. Ainut mikä yllätti oli se rakkauden määrä, mitä lasta kohtaan tuntee.
http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck309.htm
Tuossa muutamia hyviä artikkeleja, lapselle on erittäin tuhoisaa jäädä vaille vanhemman rakkautta ja kiintymystä. Äiti, joka ei rakasta lastaan, kärsii useimmiten synnytyksen jälkeisestä masennuksesta tai narsistisesta persoonallisuushäiriöstä psykologien mukaan. Ikävä totuus.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 18:56"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 18:43"]
Voiko joku todella olla niin tunteeton lastaan kohtaan, että katuu tämän olemassaoloa jatkuvasti???
[/quote]
Ei tuo tunteettomuuteen liity. On mahdollista rakastaa lastaan ja silti toivoa, ettei olisi koskaan ryhtynyt vanhemmaksi. Jos ei piittaisi lapsesta ollenkaan, ei olisi mitään tarvetta katua: sen kun ottaisi ja lähtisi.
[/quote]
Harvasta on tuota tekemään, vaikkei piittaisikaan lapsesta yhtään. Siinähän menettäisi maineensa muiden silmissä, ja näille sairaille vanhemmille se on tärkeämpää kuin lasten hyvinvointi.
Alue: Aihe vapaa
Kaikista ärsyttävintä tässä tehdäkö lapsi vai ei -keskustelussa on se mustavalkoinen moraalinen ulottuvuus mikä siihen liitetään. Että vain lapsia tehnyt on epäitsekäs ja ihmisenä kasvanut ja tahallisesti lapseton jotenkin tosi itsekäs ja huono ihminen kun ei halua tinkiä omasta mukavuudestaan.
Musta lapsen hankkiminen on lähtökohtaisesti itsekästä toimintaa - halutaan periyttää omia geenejään, saada tyydytystä hoivaamisesta ja perhe-elämästä ym. Ei se tee ihmisenä kenestäkään sen parempaa tai huonompaa hankki lapsia tai ei.
Tietysti on inhimillistä että jos itse kokee elämänvalintansa olevan hyviä ja oikeita niin ajattelee että samat asiat tekevät myös muut onnelliseksi. Mutta me olemme oikeasti erilaisia, ja saamme tyydytyksen eri asioista!
On ihan turha tulla lapsettomilla huutelemaan miten helppoa ja ihanaa elämä on ilman lapsia, kun ihan oikeasti on ihmisiä joille juuri ne lapset ja perhe-elämä tekevät elämisen nautinnolliseksi. Toisaalta lapsiperheellisten on turha yrittää käännyttää muita tekemään samoja valintoja, koska on paljon ihmisiä jotka saavat nautintonsa ihan jostakin muusta eikä perheen perustaminen ole todellakaan mikään normi tai ideaali johon kaikkien tulisi pyrkiä.