Lue keskustelun säännöt.
Miten voisi oppia naisten välisiä "kirjoittamattomia sääntöjä"?
02.01.2022 |
En oikein tajua naisia, vaikka olen itsekin nainen. Naisilla on joitain keskinäisiä ihmeellisiä kirjoittamattomia sääntöjä, joita ei voi siis lukea tai oppia mistään. Mistä voisi oppia kommunikoimaan mielekkäällä tavalla naisten kanssa? Varmaan monille miehillekin olisi apua vastaavasta.
Kommentit (330)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on vähän sama tilanne. Olen huomannut, että jotkut naispuoliset "ystävät" oikein tarkoituksella haluavat draamaa ja juoruilevat selän takana muista. Itse en ymmärrä tuollaista juoruilua ja ihmissuhdedraamaa.
Minkäslaisia asioita sinä sitten haluaisit keskustella? Minä ainakin puhun kavereideni kanssa ihan vain kuulumisia ja omaan elämään liittyviä asioita ja koska omaan elämään sattuu liittymään myös muita ihmisiä, kyllä siinä väistämättä tulee "juoruiltua" myös muista ihmisistä. Kai se on sitten joidenkin mielestä sellaista sietämätöntä ihmissuhdedraamaa, mutta minulle se sattuu olemaan normaalia elämää.
No ehkä politiikasta, luonnontieteistä, taiteista ja jostain remontoinnista ois kiva jutella. Ja ajankohtaisista ilmiöistä. En oikein osaa sanoa edes. Jotkut julkkikset on ainakin ihan evvk.
Ehkä sinun kohdallasi ongelmaksi siis muodostuu se, että et tee keskusteluista henkilökohtaisia eikä sinua kiinnosta ihmisten normaali elämä, tunteineen ja kokemuksineen. Minun on todella vaikeaa tutustua ihmiseen, joka ei osaa puhua kuin jostain yleisistä aiheista kertomatta itsestään yhtään mitään.
Tätä en ymmärrä. Miksi pitäisi heti alkaa puhua henkilökohtaisista asioista, vaikka ei edes tunne toista? Itse tutustun helpoiten ihmisiin, joilla on samoja kiinnostuksen kohteita. Ihmisten elämä ei ole yleensä edes kovin kiinnostavaa, jos siihen ei sisällä draamaa tai jotain eksentristä. Siksi en yleensä ala jakaa tällaisia asioita. Elämän hankalimpia kokemuksia koskeva ukoutumisen aika saattaa tulla osan kanssa myöhemmin.
Siis eikö sinussa ole mitään muuta henkilökohtaista asiaa kuin jotkut hankalimmat kokemukset ja traumat? Sinulla ei ole lapsia, ei työpaikkaa, ei ammattia, et asu missään, et aja minkäänlaisella autolla, et tykkää mistään ruoista, et ole lomaillut missään jne. Ei yhden yhtä asiaa, mikä ei olisi äärimmäisen salainen ja häpeiltävä?
Ohis...miksi noista asoista pitäisi puhua jonkun uuden tuttavuuden kanssa?
Öö, miksi mitään ylipäätään pitäisi puhua jonkun uuden tuttavuuden kanssa? Tutustumisestahan tässä taisi olla kysymys. Miten tutustut ihmiseen, ellet tiedä hänestä mitään vaan puhutte ainoastaan säästä ja Sanna Marinista?
Tutustun toiseen ihmiseen (ja siitä myös päättelen, kannattaako meidän edes jatkaa tutustumista) nimenomaan keskustelemalla asioista ja koittamalla löytää asioita, jotka kiinnostavat molempia. Sillä, onko toisella lapsia, käykö töissä, mikä on ammatiltaan, missä asuu, millaisella autolla ajaa, mistä ruuasta tykkää, missä on lomaillut jne ei ole mitään merkitystä sen kanssa, haluanko jatkaa häneen tutustumista vai en. Nuo kaikki ovat toisessa ihmisessä ja häneen tutustumisessa täysin yhdentekeviä asioita. Siis mulle. Ehkä joillekin on tärkeää - ennenkuin päättää, jatkaako tutustumista vai ei - tietää, mikä toinen on ammatiltaan ja millaisella autolla ajaa.
Oletko vähän yksinkertainen? Eihän tuossa nyt tietenkään olekaan pointtina valita seuraa sen mukaan, millainen auto hänellä on. Pointti on se, että tällaisista asioista syntyy keskusteluyhteys ja jonkinlainen luottamus ja pääsee vähän toisen pään sisälle, millainen arvomaailma hänellä on, millaisista asioista hän pitää, millaista kieltä ja huumoria hänen kanssaan voi käyttää jne. En ihan ymmärrä, millaisten asioiden perusteella sinä seurasi ja ystäväsi valitset, jos normaali small talk on sinusta pöyristyttävää. Tenttaatko heti puoluekannan tai testaatko, ymmärtääkö hän jotain upeita sivistyssanoja vai mikä se sinun tapasi sitten on?
Ei mun tarvitse tietää kenenkään puoluekantaa, koska sekin on täysin epäoleellinen asia. Siis jos henkilö osaa puhua politiikasta yleisellä tasolla. Miten mä tämän nyt väännän ratakiskosta: mua kiinnostaa tietää, millaisista asioista toinen on kiinnostunut. Ne asiat voivat olla vaikkapa kirjallisuus, kuvataiteet, musiikki, vieraat kulttuurit, historia, alkuperäiskansojen uskonnot, luonnonilmiöt jne jne. Olen se koirapuistoesimerkin kirjoittaja ja keskusteluyhteys kyllä löytyy ihan aloittamalla puhumaan koirista. Jossain toisessa yhteydessä (esimerkiksi aikuisopiston espanjankurssilla) voisi uudelta tuttavuudelta kysyä, huomasiko lehdessä uutisen Espanjassa tapahtuneesta maanjäristyksestä tai jotain muuta vastaavaa. Mitä tulee mainitsemaasi luottamukseen, niin en mä tarvitse mitään luottamusta toiseen, kun juttelen hänen kanssaan vaikka maanjäristyksistä tai alkuperäiskansojen uskonnoista. Luottamusta tarvitaan vasta sitten, jos tutustumisesta on ensin ajan myötä seurannut kaveruus ja siitä taas ajan myötä syntymässä ystävyys. Tähän prosessiin voi kevyesti mennä parikin vuotta.
Eli sinä muodostat mielipiteen ihmisestä sen perusteella, onko hän lukenut jonkun maanjäristysuutisen ja se, millaisia valintoja hän on elämässään tehnyt ja millaisia asioita kokenut ja nähnyt, ovat ihan sivuseikkoja? Juuri tätä tarkoitin, että ikään kuin testaat, onko henkilö tarpeeksi sivistynyt.
En testaa, onko hän sivistynyt vaan onko hän kiinnostunut samoista asioista kuin minä. Koska jos ei ole, miksi tuhlaisimme kumpikaan toistemme aikaa enempää? Toinen saattaa olla kiinnostunut vaikkapa urheilusta, klassisesta musiikista ja autoista, joista taas minä en ole kiinnostunut.
Mistä sinä siis tiedät, onko hän kiinnostunut alkuperäiskansojen uskonnoista, ellet sitä mitenkään testaa? Minusta tuo on nimenomaan testaamista, että ellei hän pysty tästä aiheesta kanssasi keskustelemaan, et tuhlaa häneen aikaasi enempää.
En tiedä, oliko sinun vai jonkun muun kommentti: "Juuri tätä tarkoitin, että ikään kuin testaat, onko henkilö tarpeeksi sivistynyt" ja tähän vastasin, että en testaa, onko hän sivistynyt vaan onko kiinnostunut samoista asioista kuin minä. En pidä alkuperäiskansojen uskonnoista kiinnostumista minään erityisenä sivistyksen mittarina. Kuka tahansa voi kiinnostua ko aiheesta siinä missä mistä tahansa muustakin aiheesta.
No olkoot nyt mitä tahansa, kiinnostusta tai sivistystä, mutta kyllä sinä melko omituisen kuvan itsestäsi annat, jos kieltäydyt keskustelemasta ihmisen kanssa, jota ei kiinnostanut puhua luonnonuskonnoista.
Missä mä olen sanonut, että kieltäytyisin keskustelemasta toisen kanssa? Mä olen sanonut, että jos yhteisiä kiinnostuksenkohteita ei kertakaikkiaan tule useiden tapaamistenkaan myötä esille, ei tuttavuutta ole järkevää jatkaa. Sitten voidaan jutella vaikka säästä tai päivän uutisista, jos ja kun jossain sattumalta tavataan.
No nimenomaan tuossa, kun sanot, että keskustelua ei ole järkevää jatkaa etkä halua tuhlata tällaiseen ihmiseen aikaasi. Ei siinä tietenkään mitään väärää ole, mutta jos ongelma on se, että yhteistä säveltä ei oikein tahdo löytyä kenenkään kanssa, tuollainen asenne on hitusen huono. On todella hassua olettaa, että suuri osa vastaantulijoista olisivat kiinnostuneet täsmälleen samoista aiheista kuin sinä. Sen takia keskustellaankin yleensä sellaisista aiheista, joihin molemmilla todennäköisesti on jotain sanottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin vahvistuu ymmärrys tästä ap:n ongelmasta. Ei ole tullut mieleenikään, että jollekulle saattaisi arkipäiväinen rupattelu olla jotenkin erityisen vaikeaa ja vastenmielistä ja keskustelunaiheiksi kelpaa vain ne suurimmat intohimon kohteet. Miten te olette noin ylipäätään pärjänneet esimerkiksi työelämässä, ellette saa asiakkaalle paukuttaa alkuperäiskansojen historiaa eikä pikkujouluissa keskustelu Euroopan voimakkaimmista maanjäristyksistä lähdekään lentoon?
Niin se nyt vaan on, että monelle small talk ei ole mitenkään luontevaa.
Niin. Mutta kannattaisiko sitä syytä etsiä jostain muusta kuin keskustelukumppanin sukupuolesta. Kyllähän sama pätee miestenkin kanssa keskustellessa. Olisipa mielenkiintoista kuulla, miten usein olette onnistuneet aloittamaan random-vastaantulijamiehen kanssa keskustelun alkuperäiskansojen historiasta rupattelematta mitään liibalaabaa sitä ennen.
Vierailija kirjoitti:
Todellakin vahvistuu ymmärrys tästä ap:n ongelmasta. Ei ole tullut mieleenikään, että jollekulle saattaisi arkipäiväinen rupattelu olla jotenkin erityisen vaikeaa ja vastenmielistä ja keskustelunaiheiksi kelpaa vain ne suurimmat intohimon kohteet. Miten te olette noin ylipäätään pärjänneet esimerkiksi työelämässä, ellette saa asiakkaalle paukuttaa alkuperäiskansojen historiaa eikä pikkujouluissa keskustelu Euroopan voimakkaimmista maanjäristyksistä lähdekään lentoon?
Pärjään erittäin hyvin työelämässä. Ja kyllä, siihen liittyy just sitä jonninjoutavaa smalltalkia. Onneksi yleensä sen smalltalkin voi liittää työhön. Esim kun olen ollut kansainvälisissä konferensseissa, konferenssista riittää oikein hyvin juteltavaa niin lounastauoilla kuin vapaamuotoisissa illanvietoissakin. Ei mun tarvitse kertoa, montako lasta mulla on, olenko naimisissa, mistä ruuasta tykkään, millaisella autolla ajan jne. Ihan riittää, että kerron nimeni, missä firmassa olen töissä ja jos kysytään, niin mitä mun toimenkuvaani kuuluu. Mutta ei mun ole tarkoituskaan tutustua näihin ihmisiin yhtään enempää kuin mistä työnantaja maksaa mulle palkan. En aio tavata näitä ihmisiä vapaa-ajallani. Sen vuoksi mun ei edes tarvitse tietää, olisiko meillä jotain yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Riittää, että yhteinen kiinnostuksenkohde on työ, jonka vuoksi ollaan samaan aikaan samassa paikassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin vahvistuu ymmärrys tästä ap:n ongelmasta. Ei ole tullut mieleenikään, että jollekulle saattaisi arkipäiväinen rupattelu olla jotenkin erityisen vaikeaa ja vastenmielistä ja keskustelunaiheiksi kelpaa vain ne suurimmat intohimon kohteet. Miten te olette noin ylipäätään pärjänneet esimerkiksi työelämässä, ellette saa asiakkaalle paukuttaa alkuperäiskansojen historiaa eikä pikkujouluissa keskustelu Euroopan voimakkaimmista maanjäristyksistä lähdekään lentoon?
Niin se nyt vaan on, että monelle small talk ei ole mitenkään luontevaa.
Niin. Mutta kannattaisiko sitä syytä etsiä jostain muusta kuin keskustelukumppanin sukupuolesta. Kyllähän sama pätee miestenkin kanssa keskustellessa. Olisipa mielenkiintoista kuulla, miten usein olette onnistuneet aloittamaan random-vastaantulijamiehen kanssa keskustelun alkuperäiskansojen historiasta rupattelematta mitään liibalaabaa sitä ennen.
Sanoin yleisesti, että small talk ei ole kaikille luontevaa. En puhunut mitään naisista tai miehistä, kuten et sinäkään tuossa pikkujoulu/työelämäviestissäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin vahvistuu ymmärrys tästä ap:n ongelmasta. Ei ole tullut mieleenikään, että jollekulle saattaisi arkipäiväinen rupattelu olla jotenkin erityisen vaikeaa ja vastenmielistä ja keskustelunaiheiksi kelpaa vain ne suurimmat intohimon kohteet. Miten te olette noin ylipäätään pärjänneet esimerkiksi työelämässä, ellette saa asiakkaalle paukuttaa alkuperäiskansojen historiaa eikä pikkujouluissa keskustelu Euroopan voimakkaimmista maanjäristyksistä lähdekään lentoon?
Pärjään erittäin hyvin työelämässä. Ja kyllä, siihen liittyy just sitä jonninjoutavaa smalltalkia. Onneksi yleensä sen smalltalkin voi liittää työhön. Esim kun olen ollut kansainvälisissä konferensseissa, konferenssista riittää oikein hyvin juteltavaa niin lounastauoilla kuin vapaamuotoisissa illanvietoissakin. Ei mun tarvitse kertoa, montako lasta mulla on, olenko naimisissa, mistä ruuasta tykkään, millaisella autolla ajan jne. Ihan riittää, että kerron nimeni, missä firmassa olen töissä ja jos kysytään, niin mitä mun toimenkuvaani kuuluu. Mutta ei mun ole tarkoituskaan tutustua näihin ihmisiin yhtään enempää kuin mistä työnantaja maksaa mulle palkan. En aio tavata näitä ihmisiä vapaa-ajallani. Sen vuoksi mun ei edes tarvitse tietää, olisiko meillä jotain yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Riittää, että yhteinen kiinnostuksenkohde on työ, jonka vuoksi ollaan samaan aikaan samassa paikassa.
No niin. Eikä siltikään ilmeisesti mitkään kellot kilkata, mikä tarkoitus sillä small talkilla on ja miksi se on nimenomaan sellaista jonninjoutavaa eikä mitään alkuperäiskansojen ruotimista.
Kukaan ei ole vaatinut kertomaan, millaisella autolla ajat tai montako lasta sinulla on, herranjumala. Ne olivat esimerkkejä, millaiset aiheet YLEENSÄ nousevat helposti keskusteluissa esiin ja joihin monien on helppo osallistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin vahvistuu ymmärrys tästä ap:n ongelmasta. Ei ole tullut mieleenikään, että jollekulle saattaisi arkipäiväinen rupattelu olla jotenkin erityisen vaikeaa ja vastenmielistä ja keskustelunaiheiksi kelpaa vain ne suurimmat intohimon kohteet. Miten te olette noin ylipäätään pärjänneet esimerkiksi työelämässä, ellette saa asiakkaalle paukuttaa alkuperäiskansojen historiaa eikä pikkujouluissa keskustelu Euroopan voimakkaimmista maanjäristyksistä lähdekään lentoon?
Niin se nyt vaan on, että monelle small talk ei ole mitenkään luontevaa.
Niin. Mutta kannattaisiko sitä syytä etsiä jostain muusta kuin keskustelukumppanin sukupuolesta. Kyllähän sama pätee miestenkin kanssa keskustellessa. Olisipa mielenkiintoista kuulla, miten usein olette onnistuneet aloittamaan random-vastaantulijamiehen kanssa keskustelun alkuperäiskansojen historiasta rupattelematta mitään liibalaabaa sitä ennen.
Sanoin yleisesti, että small talk ei ole kaikille luontevaa. En puhunut mitään naisista tai miehistä, kuten et sinäkään tuossa pikkujoulu/työelämäviestissäsi.
No edelleenkin tässä ketjussa on puhuttu siitä, miten vaikeaa naisten kanssa on puhua. minusta on erikoista, että se täsmälleen sama small talk sitten onnistuukin miesten kanssa ihan mutkattomasti.
Tuskin tuo nyt kovin vaikeaa on.
Älä vonkaa toisten miehiä, älä tee itsestäsi numeroa ohi muiden, kehu kavereidesi ulkonäköä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on vähän sama tilanne. Olen huomannut, että jotkut naispuoliset "ystävät" oikein tarkoituksella haluavat draamaa ja juoruilevat selän takana muista. Itse en ymmärrä tuollaista juoruilua ja ihmissuhdedraamaa.
Minkäslaisia asioita sinä sitten haluaisit keskustella? Minä ainakin puhun kavereideni kanssa ihan vain kuulumisia ja omaan elämään liittyviä asioita ja koska omaan elämään sattuu liittymään myös muita ihmisiä, kyllä siinä väistämättä tulee "juoruiltua" myös muista ihmisistä. Kai se on sitten joidenkin mielestä sellaista sietämätöntä ihmissuhdedraamaa, mutta minulle se sattuu olemaan normaalia elämää.
No ehkä politiikasta, luonnontieteistä, taiteista ja jostain remontoinnista ois kiva jutella. Ja ajankohtaisista ilmiöistä. En oikein osaa sanoa edes. Jotkut julkkikset on ainakin ihan evvk.
Ehkä sinun kohdallasi ongelmaksi siis muodostuu se, että et tee keskusteluista henkilökohtaisia eikä sinua kiinnosta ihmisten normaali elämä, tunteineen ja kokemuksineen. Minun on todella vaikeaa tutustua ihmiseen, joka ei osaa puhua kuin jostain yleisistä aiheista kertomatta itsestään yhtään mitään.
Tätä en ymmärrä. Miksi pitäisi heti alkaa puhua henkilökohtaisista asioista, vaikka ei edes tunne toista? Itse tutustun helpoiten ihmisiin, joilla on samoja kiinnostuksen kohteita. Ihmisten elämä ei ole yleensä edes kovin kiinnostavaa, jos siihen ei sisällä draamaa tai jotain eksentristä. Siksi en yleensä ala jakaa tällaisia asioita. Elämän hankalimpia kokemuksia koskeva ukoutumisen aika saattaa tulla osan kanssa myöhemmin.
Siis eikö sinussa ole mitään muuta henkilökohtaista asiaa kuin jotkut hankalimmat kokemukset ja traumat? Sinulla ei ole lapsia, ei työpaikkaa, ei ammattia, et asu missään, et aja minkäänlaisella autolla, et tykkää mistään ruoista, et ole lomaillut missään jne. Ei yhden yhtä asiaa, mikä ei olisi äärimmäisen salainen ja häpeiltävä?
Ohis...miksi noista asoista pitäisi puhua jonkun uuden tuttavuuden kanssa?
Öö, miksi mitään ylipäätään pitäisi puhua jonkun uuden tuttavuuden kanssa? Tutustumisestahan tässä taisi olla kysymys. Miten tutustut ihmiseen, ellet tiedä hänestä mitään vaan puhutte ainoastaan säästä ja Sanna Marinista?
Tutustun toiseen ihmiseen (ja siitä myös päättelen, kannattaako meidän edes jatkaa tutustumista) nimenomaan keskustelemalla asioista ja koittamalla löytää asioita, jotka kiinnostavat molempia. Sillä, onko toisella lapsia, käykö töissä, mikä on ammatiltaan, missä asuu, millaisella autolla ajaa, mistä ruuasta tykkää, missä on lomaillut jne ei ole mitään merkitystä sen kanssa, haluanko jatkaa häneen tutustumista vai en. Nuo kaikki ovat toisessa ihmisessä ja häneen tutustumisessa täysin yhdentekeviä asioita. Siis mulle. Ehkä joillekin on tärkeää - ennenkuin päättää, jatkaako tutustumista vai ei - tietää, mikä toinen on ammatiltaan ja millaisella autolla ajaa.
Oletko vähän yksinkertainen? Eihän tuossa nyt tietenkään olekaan pointtina valita seuraa sen mukaan, millainen auto hänellä on. Pointti on se, että tällaisista asioista syntyy keskusteluyhteys ja jonkinlainen luottamus ja pääsee vähän toisen pään sisälle, millainen arvomaailma hänellä on, millaisista asioista hän pitää, millaista kieltä ja huumoria hänen kanssaan voi käyttää jne. En ihan ymmärrä, millaisten asioiden perusteella sinä seurasi ja ystäväsi valitset, jos normaali small talk on sinusta pöyristyttävää. Tenttaatko heti puoluekannan tai testaatko, ymmärtääkö hän jotain upeita sivistyssanoja vai mikä se sinun tapasi sitten on?
Ei mun tarvitse tietää kenenkään puoluekantaa, koska sekin on täysin epäoleellinen asia. Siis jos henkilö osaa puhua politiikasta yleisellä tasolla. Miten mä tämän nyt väännän ratakiskosta: mua kiinnostaa tietää, millaisista asioista toinen on kiinnostunut. Ne asiat voivat olla vaikkapa kirjallisuus, kuvataiteet, musiikki, vieraat kulttuurit, historia, alkuperäiskansojen uskonnot, luonnonilmiöt jne jne. Olen se koirapuistoesimerkin kirjoittaja ja keskusteluyhteys kyllä löytyy ihan aloittamalla puhumaan koirista. Jossain toisessa yhteydessä (esimerkiksi aikuisopiston espanjankurssilla) voisi uudelta tuttavuudelta kysyä, huomasiko lehdessä uutisen Espanjassa tapahtuneesta maanjäristyksestä tai jotain muuta vastaavaa. Mitä tulee mainitsemaasi luottamukseen, niin en mä tarvitse mitään luottamusta toiseen, kun juttelen hänen kanssaan vaikka maanjäristyksistä tai alkuperäiskansojen uskonnoista. Luottamusta tarvitaan vasta sitten, jos tutustumisesta on ensin ajan myötä seurannut kaveruus ja siitä taas ajan myötä syntymässä ystävyys. Tähän prosessiin voi kevyesti mennä parikin vuotta.
Eli sinä muodostat mielipiteen ihmisestä sen perusteella, onko hän lukenut jonkun maanjäristysuutisen ja se, millaisia valintoja hän on elämässään tehnyt ja millaisia asioita kokenut ja nähnyt, ovat ihan sivuseikkoja? Juuri tätä tarkoitin, että ikään kuin testaat, onko henkilö tarpeeksi sivistynyt.
En testaa, onko hän sivistynyt vaan onko hän kiinnostunut samoista asioista kuin minä. Koska jos ei ole, miksi tuhlaisimme kumpikaan toistemme aikaa enempää? Toinen saattaa olla kiinnostunut vaikkapa urheilusta, klassisesta musiikista ja autoista, joista taas minä en ole kiinnostunut.
Mistä sinä siis tiedät, onko hän kiinnostunut alkuperäiskansojen uskonnoista, ellet sitä mitenkään testaa? Minusta tuo on nimenomaan testaamista, että ellei hän pysty tästä aiheesta kanssasi keskustelemaan, et tuhlaa häneen aikaasi enempää.
En tiedä, oliko sinun vai jonkun muun kommentti: "Juuri tätä tarkoitin, että ikään kuin testaat, onko henkilö tarpeeksi sivistynyt" ja tähän vastasin, että en testaa, onko hän sivistynyt vaan onko kiinnostunut samoista asioista kuin minä. En pidä alkuperäiskansojen uskonnoista kiinnostumista minään erityisenä sivistyksen mittarina. Kuka tahansa voi kiinnostua ko aiheesta siinä missä mistä tahansa muustakin aiheesta.
No olkoot nyt mitä tahansa, kiinnostusta tai sivistystä, mutta kyllä sinä melko omituisen kuvan itsestäsi annat, jos kieltäydyt keskustelemasta ihmisen kanssa, jota ei kiinnostanut puhua luonnonuskonnoista.
Missä mä olen sanonut, että kieltäytyisin keskustelemasta toisen kanssa? Mä olen sanonut, että jos yhteisiä kiinnostuksenkohteita ei kertakaikkiaan tule useiden tapaamistenkaan myötä esille, ei tuttavuutta ole järkevää jatkaa. Sitten voidaan jutella vaikka säästä tai päivän uutisista, jos ja kun jossain sattumalta tavataan.
No nimenomaan tuossa, kun sanot, että keskustelua ei ole järkevää jatkaa etkä halua tuhlata tällaiseen ihmiseen aikaasi. Ei siinä tietenkään mitään väärää ole, mutta jos ongelma on se, että yhteistä säveltä ei oikein tahdo löytyä kenenkään kanssa, tuollainen asenne on hitusen huono. On todella hassua olettaa, että suuri osa vastaantulijoista olisivat kiinnostuneet täsmälleen samoista aiheista kuin sinä. Sen takia keskustellaankin yleensä sellaisista aiheista, joihin molemmilla todennäköisesti on jotain sanottavaa.
Mä sanoin, että tutustumista ei ole järkevää jatkaa. Tarkoitan tällä, että ei ole tarpeellista oppia tuntemaan toista yhtään enempää. Voidaan oikein hyvin keskustella vaikka säästä sen jälkeen. Tai siitä, mitä ollaan just sillä hetkellä tekemässä eli miksi ollaan siinä just nyt.
Ja missä olen väittänyt, ettei yhteistä säveltä tunnu löytyvän oikein kenenkään kanssa? Mä nimenomaan olen aiemmin kirjoittanut, että tutustun uusiin ihmisiin varsin helposti. Ja saan myös varsin helposti uusia kavereitakin. Jopa ystäviä. Tosin nyt alan miettiä, että monet ehkä pitävät tutustumisena jo sitä, että yhden kerran jutellaan tunnin ajan. Mulle se ei ole vielä tutustumista, koska sellaiset kohtaamiset unohdan hyvin nopeasti. Mulle tutustumista on se, että joko sovitusti tai sattumalta tavataan useita kertoja ja jutellaan useita kertoja. Ja näiden kertojen myötä sitten lopulta selviää, jäädäänkö vain hyvänpäiväntutuiksi niin, että ehkä kadulla moikataan, mutta ei jäädä juttelemaan mistään. Tai löytyykö jotain sellaista yhteistä, että onkin kiva jäädä juttelemaan. Tai vaikka kesällä mennä lähiravintolan terassilla samaan pöytään istumaan ja jatkamaan juttelemista, jos on löytynyt molempia kiinnostava aihe.
Nyt siis haluaisin vielä kuulla, miten paljon ja usein te sitten miesten kanssa keskustelette niistä alkuperäiskansoista, taiteista sun muista. Onnistuuko tämä ihan kenen tahansa miehen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos pitäisit naisia yksilöinä ja ihmisinä, ihan kuten miehiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on vähän sama tilanne. Olen huomannut, että jotkut naispuoliset "ystävät" oikein tarkoituksella haluavat draamaa ja juoruilevat selän takana muista. Itse en ymmärrä tuollaista juoruilua ja ihmissuhdedraamaa.
Minkäslaisia asioita sinä sitten haluaisit keskustella? Minä ainakin puhun kavereideni kanssa ihan vain kuulumisia ja omaan elämään liittyviä asioita ja koska omaan elämään sattuu liittymään myös muita ihmisiä, kyllä siinä väistämättä tulee "juoruiltua" myös muista ihmisistä. Kai se on sitten joidenkin mielestä sellaista sietämätöntä ihmissuhdedraamaa, mutta minulle se sattuu olemaan normaalia elämää.
No ehkä politiikasta, luonnontieteistä, taiteista ja jostain remontoinnista ois kiva jutella. Ja ajankohtaisista ilmiöistä. En oikein osaa sanoa edes. Jotkut julkkikset on ainakin ihan evvk.
Ehkä sinun kohdallasi ongelmaksi siis muodostuu se, että et tee keskusteluista henkilökohtaisia eikä sinua kiinnosta ihmisten normaali elämä, tunteineen ja kokemuksineen. Minun on todella vaikeaa tutustua ihmiseen, joka ei osaa puhua kuin jostain yleisistä aiheista kertomatta itsestään yhtään mitään.
Tätä en ymmärrä. Miksi pitäisi heti alkaa puhua henkilökohtaisista asioista, vaikka ei edes tunne toista? Itse tutustun helpoiten ihmisiin, joilla on samoja kiinnostuksen kohteita. Ihmisten elämä ei ole yleensä edes kovin kiinnostavaa, jos siihen ei sisällä draamaa tai jotain eksentristä. Siksi en yleensä ala jakaa tällaisia asioita. Elämän hankalimpia kokemuksia koskeva ukoutumisen aika saattaa tulla osan kanssa myöhemmin.
Siis eikö sinussa ole mitään muuta henkilökohtaista asiaa kuin jotkut hankalimmat kokemukset ja traumat? Sinulla ei ole lapsia, ei työpaikkaa, ei ammattia, et asu missään, et aja minkäänlaisella autolla, et tykkää mistään ruoista, et ole lomaillut missään jne. Ei yhden yhtä asiaa, mikä ei olisi äärimmäisen salainen ja häpeiltävä?
Ohis...miksi noista asoista pitäisi puhua jonkun uuden tuttavuuden kanssa?
Öö, miksi mitään ylipäätään pitäisi puhua jonkun uuden tuttavuuden kanssa? Tutustumisestahan tässä taisi olla kysymys. Miten tutustut ihmiseen, ellet tiedä hänestä mitään vaan puhutte ainoastaan säästä ja Sanna Marinista?
Tutustun toiseen ihmiseen (ja siitä myös päättelen, kannattaako meidän edes jatkaa tutustumista) nimenomaan keskustelemalla asioista ja koittamalla löytää asioita, jotka kiinnostavat molempia. Sillä, onko toisella lapsia, käykö töissä, mikä on ammatiltaan, missä asuu, millaisella autolla ajaa, mistä ruuasta tykkää, missä on lomaillut jne ei ole mitään merkitystä sen kanssa, haluanko jatkaa häneen tutustumista vai en. Nuo kaikki ovat toisessa ihmisessä ja häneen tutustumisessa täysin yhdentekeviä asioita. Siis mulle. Ehkä joillekin on tärkeää - ennenkuin päättää, jatkaako tutustumista vai ei - tietää, mikä toinen on ammatiltaan ja millaisella autolla ajaa.
Oletko vähän yksinkertainen? Eihän tuossa nyt tietenkään olekaan pointtina valita seuraa sen mukaan, millainen auto hänellä on. Pointti on se, että tällaisista asioista syntyy keskusteluyhteys ja jonkinlainen luottamus ja pääsee vähän toisen pään sisälle, millainen arvomaailma hänellä on, millaisista asioista hän pitää, millaista kieltä ja huumoria hänen kanssaan voi käyttää jne. En ihan ymmärrä, millaisten asioiden perusteella sinä seurasi ja ystäväsi valitset, jos normaali small talk on sinusta pöyristyttävää. Tenttaatko heti puoluekannan tai testaatko, ymmärtääkö hän jotain upeita sivistyssanoja vai mikä se sinun tapasi sitten on?
Ei mun tarvitse tietää kenenkään puoluekantaa, koska sekin on täysin epäoleellinen asia. Siis jos henkilö osaa puhua politiikasta yleisellä tasolla. Miten mä tämän nyt väännän ratakiskosta: mua kiinnostaa tietää, millaisista asioista toinen on kiinnostunut. Ne asiat voivat olla vaikkapa kirjallisuus, kuvataiteet, musiikki, vieraat kulttuurit, historia, alkuperäiskansojen uskonnot, luonnonilmiöt jne jne. Olen se koirapuistoesimerkin kirjoittaja ja keskusteluyhteys kyllä löytyy ihan aloittamalla puhumaan koirista. Jossain toisessa yhteydessä (esimerkiksi aikuisopiston espanjankurssilla) voisi uudelta tuttavuudelta kysyä, huomasiko lehdessä uutisen Espanjassa tapahtuneesta maanjäristyksestä tai jotain muuta vastaavaa. Mitä tulee mainitsemaasi luottamukseen, niin en mä tarvitse mitään luottamusta toiseen, kun juttelen hänen kanssaan vaikka maanjäristyksistä tai alkuperäiskansojen uskonnoista. Luottamusta tarvitaan vasta sitten, jos tutustumisesta on ensin ajan myötä seurannut kaveruus ja siitä taas ajan myötä syntymässä ystävyys. Tähän prosessiin voi kevyesti mennä parikin vuotta.
Eli sinä muodostat mielipiteen ihmisestä sen perusteella, onko hän lukenut jonkun maanjäristysuutisen ja se, millaisia valintoja hän on elämässään tehnyt ja millaisia asioita kokenut ja nähnyt, ovat ihan sivuseikkoja? Juuri tätä tarkoitin, että ikään kuin testaat, onko henkilö tarpeeksi sivistynyt.
En testaa, onko hän sivistynyt vaan onko hän kiinnostunut samoista asioista kuin minä. Koska jos ei ole, miksi tuhlaisimme kumpikaan toistemme aikaa enempää? Toinen saattaa olla kiinnostunut vaikkapa urheilusta, klassisesta musiikista ja autoista, joista taas minä en ole kiinnostunut.
Mistä sinä siis tiedät, onko hän kiinnostunut alkuperäiskansojen uskonnoista, ellet sitä mitenkään testaa? Minusta tuo on nimenomaan testaamista, että ellei hän pysty tästä aiheesta kanssasi keskustelemaan, et tuhlaa häneen aikaasi enempää.
En tiedä, oliko sinun vai jonkun muun kommentti: "Juuri tätä tarkoitin, että ikään kuin testaat, onko henkilö tarpeeksi sivistynyt" ja tähän vastasin, että en testaa, onko hän sivistynyt vaan onko kiinnostunut samoista asioista kuin minä. En pidä alkuperäiskansojen uskonnoista kiinnostumista minään erityisenä sivistyksen mittarina. Kuka tahansa voi kiinnostua ko aiheesta siinä missä mistä tahansa muustakin aiheesta.
No olkoot nyt mitä tahansa, kiinnostusta tai sivistystä, mutta kyllä sinä melko omituisen kuvan itsestäsi annat, jos kieltäydyt keskustelemasta ihmisen kanssa, jota ei kiinnostanut puhua luonnonuskonnoista.
Missä mä olen sanonut, että kieltäytyisin keskustelemasta toisen kanssa? Mä olen sanonut, että jos yhteisiä kiinnostuksenkohteita ei kertakaikkiaan tule useiden tapaamistenkaan myötä esille, ei tuttavuutta ole järkevää jatkaa. Sitten voidaan jutella vaikka säästä tai päivän uutisista, jos ja kun jossain sattumalta tavataan.
No nimenomaan tuossa, kun sanot, että keskustelua ei ole järkevää jatkaa etkä halua tuhlata tällaiseen ihmiseen aikaasi. Ei siinä tietenkään mitään väärää ole, mutta jos ongelma on se, että yhteistä säveltä ei oikein tahdo löytyä kenenkään kanssa, tuollainen asenne on hitusen huono. On todella hassua olettaa, että suuri osa vastaantulijoista olisivat kiinnostuneet täsmälleen samoista aiheista kuin sinä. Sen takia keskustellaankin yleensä sellaisista aiheista, joihin molemmilla todennäköisesti on jotain sanottavaa.
Mä sanoin, että tutustumista ei ole järkevää jatkaa. Tarkoitan tällä, että ei ole tarpeellista oppia tuntemaan toista yhtään enempää. Voidaan oikein hyvin keskustella vaikka säästä sen jälkeen. Tai siitä, mitä ollaan just sillä hetkellä tekemässä eli miksi ollaan siinä just nyt.
Ja missä olen väittänyt, ettei yhteistä säveltä tunnu löytyvän oikein kenenkään kanssa? Mä nimenomaan olen aiemmin kirjoittanut, että tutustun uusiin ihmisiin varsin helposti. Ja saan myös varsin helposti uusia kavereitakin. Jopa ystäviä. Tosin nyt alan miettiä, että monet ehkä pitävät tutustumisena jo sitä, että yhden kerran jutellaan tunnin ajan. Mulle se ei ole vielä tutustumista, koska sellaiset kohtaamiset unohdan hyvin nopeasti. Mulle tutustumista on se, että joko sovitusti tai sattumalta tavataan useita kertoja ja jutellaan useita kertoja. Ja näiden kertojen myötä sitten lopulta selviää, jäädäänkö vain hyvänpäiväntutuiksi niin, että ehkä kadulla moikataan, mutta ei jäädä juttelemaan mistään. Tai löytyykö jotain sellaista yhteistä, että onkin kiva jäädä juttelemaan. Tai vaikka kesällä mennä lähiravintolan terassilla samaan pöytään istumaan ja jatkamaan juttelemista, jos on löytynyt molempia kiinnostava aihe.
Oletin, että sinäkin olet tässä keskustelemassa ap:n aloittamasta aiheesta eli siitä, miten vaikeaa naisten kanssa on tulla toimeen ja löytää yhteisiä keskustelunaiheita. Jos se ei olekaan sinulle vaikeaa, niin en ihan ymmärrä, mikä sinun tarkoituksesi tässä keskustelussa oli. Tuolla nyt pariin kertaan kuitenkin ihmettelit, miksi ihmeessä kukaan keskustelisi esimerkiksi lomasuunnitelmista, mikä on kuitenkin melko yleinen small talkin aihe. Tästä päättelin, että ei sinullekaan normaalit kommunikointikäytännöt ihan tuttuja ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin vahvistuu ymmärrys tästä ap:n ongelmasta. Ei ole tullut mieleenikään, että jollekulle saattaisi arkipäiväinen rupattelu olla jotenkin erityisen vaikeaa ja vastenmielistä ja keskustelunaiheiksi kelpaa vain ne suurimmat intohimon kohteet. Miten te olette noin ylipäätään pärjänneet esimerkiksi työelämässä, ellette saa asiakkaalle paukuttaa alkuperäiskansojen historiaa eikä pikkujouluissa keskustelu Euroopan voimakkaimmista maanjäristyksistä lähdekään lentoon?
Pärjään erittäin hyvin työelämässä. Ja kyllä, siihen liittyy just sitä jonninjoutavaa smalltalkia. Onneksi yleensä sen smalltalkin voi liittää työhön. Esim kun olen ollut kansainvälisissä konferensseissa, konferenssista riittää oikein hyvin juteltavaa niin lounastauoilla kuin vapaamuotoisissa illanvietoissakin. Ei mun tarvitse kertoa, montako lasta mulla on, olenko naimisissa, mistä ruuasta tykkään, millaisella autolla ajan jne. Ihan riittää, että kerron nimeni, missä firmassa olen töissä ja jos kysytään, niin mitä mun toimenkuvaani kuuluu. Mutta ei mun ole tarkoituskaan tutustua näihin ihmisiin yhtään enempää kuin mistä työnantaja maksaa mulle palkan. En aio tavata näitä ihmisiä vapaa-ajallani. Sen vuoksi mun ei edes tarvitse tietää, olisiko meillä jotain yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Riittää, että yhteinen kiinnostuksenkohde on työ, jonka vuoksi ollaan samaan aikaan samassa paikassa.
No niin. Eikä siltikään ilmeisesti mitkään kellot kilkata, mikä tarkoitus sillä small talkilla on ja miksi se on nimenomaan sellaista jonninjoutavaa eikä mitään alkuperäiskansojen ruotimista.
Kukaan ei ole vaatinut kertomaan, millaisella autolla ajat tai montako lasta sinulla on, herranjumala. Ne olivat esimerkkejä, millaiset aiheet YLEENSÄ nousevat helposti keskusteluissa esiin ja joihin monien on helppo osallistua.
No voi hyvää päivää taas. Minäkin annoin esimerkkinä tuon alkuperäiskasojen uskonnot. Listasin siihen muitakin esimerkkejä (joista osa oli sellaisia, jotka eivät kiinnosta mua itseäni yhtään). Mutta sinäkin takerruit yhteen ainoaan asiaan esimerkissäni eli alkuperäiskansoihin. Ja mä myös olen jo useamman kerran kirjoittanut, että ei niistä alkuperäiskansoista aleta heti ensimmäisellä tapaamiskerralla puhumaan. Vasta sitten, kun on tavattu jo useita kertoja. Edelleen olen sitä mieltä, että yksinkertaisin ja kaikille sopivin smalltalk on alussa puhua siitä, miksi ollaan just nyt puhumassa toistemme kanssa. Oli se sitten koira, jonka kanssa on koirapuistossa, konferenssi, johon osallistutaan juuri nyt, yhteinen projekti, joka on menossa jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin vahvistuu ymmärrys tästä ap:n ongelmasta. Ei ole tullut mieleenikään, että jollekulle saattaisi arkipäiväinen rupattelu olla jotenkin erityisen vaikeaa ja vastenmielistä ja keskustelunaiheiksi kelpaa vain ne suurimmat intohimon kohteet. Miten te olette noin ylipäätään pärjänneet esimerkiksi työelämässä, ellette saa asiakkaalle paukuttaa alkuperäiskansojen historiaa eikä pikkujouluissa keskustelu Euroopan voimakkaimmista maanjäristyksistä lähdekään lentoon?
Niin se nyt vaan on, että monelle small talk ei ole mitenkään luontevaa.
Niin. Mutta kannattaisiko sitä syytä etsiä jostain muusta kuin keskustelukumppanin sukupuolesta. Kyllähän sama pätee miestenkin kanssa keskustellessa. Olisipa mielenkiintoista kuulla, miten usein olette onnistuneet aloittamaan random-vastaantulijamiehen kanssa keskustelun alkuperäiskansojen historiasta rupattelematta mitään liibalaabaa sitä ennen.
Sanoin yleisesti, että small talk ei ole kaikille luontevaa. En puhunut mitään naisista tai miehistä, kuten et sinäkään tuossa pikkujoulu/työelämäviestissäsi.
No edelleenkin tässä ketjussa on puhuttu siitä, miten vaikeaa naisten kanssa on puhua. minusta on erikoista, että se täsmälleen sama small talk sitten onnistuukin miesten kanssa ihan mutkattomasti.
Sanoiko ap, että se onnistuu täysin mutkattomasti miesten kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin vahvistuu ymmärrys tästä ap:n ongelmasta. Ei ole tullut mieleenikään, että jollekulle saattaisi arkipäiväinen rupattelu olla jotenkin erityisen vaikeaa ja vastenmielistä ja keskustelunaiheiksi kelpaa vain ne suurimmat intohimon kohteet. Miten te olette noin ylipäätään pärjänneet esimerkiksi työelämässä, ellette saa asiakkaalle paukuttaa alkuperäiskansojen historiaa eikä pikkujouluissa keskustelu Euroopan voimakkaimmista maanjäristyksistä lähdekään lentoon?
Pärjään erittäin hyvin työelämässä. Ja kyllä, siihen liittyy just sitä jonninjoutavaa smalltalkia. Onneksi yleensä sen smalltalkin voi liittää työhön. Esim kun olen ollut kansainvälisissä konferensseissa, konferenssista riittää oikein hyvin juteltavaa niin lounastauoilla kuin vapaamuotoisissa illanvietoissakin. Ei mun tarvitse kertoa, montako lasta mulla on, olenko naimisissa, mistä ruuasta tykkään, millaisella autolla ajan jne. Ihan riittää, että kerron nimeni, missä firmassa olen töissä ja jos kysytään, niin mitä mun toimenkuvaani kuuluu. Mutta ei mun ole tarkoituskaan tutustua näihin ihmisiin yhtään enempää kuin mistä työnantaja maksaa mulle palkan. En aio tavata näitä ihmisiä vapaa-ajallani. Sen vuoksi mun ei edes tarvitse tietää, olisiko meillä jotain yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Riittää, että yhteinen kiinnostuksenkohde on työ, jonka vuoksi ollaan samaan aikaan samassa paikassa.
No niin. Eikä siltikään ilmeisesti mitkään kellot kilkata, mikä tarkoitus sillä small talkilla on ja miksi se on nimenomaan sellaista jonninjoutavaa eikä mitään alkuperäiskansojen ruotimista.
Kukaan ei ole vaatinut kertomaan, millaisella autolla ajat tai montako lasta sinulla on, herranjumala. Ne olivat esimerkkejä, millaiset aiheet YLEENSÄ nousevat helposti keskusteluissa esiin ja joihin monien on helppo osallistua.
No voi hyvää päivää taas. Minäkin annoin esimerkkinä tuon alkuperäiskasojen uskonnot. Listasin siihen muitakin esimerkkejä (joista osa oli sellaisia, jotka eivät kiinnosta mua itseäni yhtään). Mutta sinäkin takerruit yhteen ainoaan asiaan esimerkissäni eli alkuperäiskansoihin. Ja mä myös olen jo useamman kerran kirjoittanut, että ei niistä alkuperäiskansoista aleta heti ensimmäisellä tapaamiskerralla puhumaan. Vasta sitten, kun on tavattu jo useita kertoja. Edelleen olen sitä mieltä, että yksinkertaisin ja kaikille sopivin smalltalk on alussa puhua siitä, miksi ollaan just nyt puhumassa toistemme kanssa. Oli se sitten koira, jonka kanssa on koirapuistossa, konferenssi, johon osallistutaan juuri nyt, yhteinen projekti, joka on menossa jne.
Edelleen jäi minulle hieman epäselväksi, mitä sinä niillä ensimmäisillä keskustelukerroilla sitten puhut, kun sinusta oli ihan käsittämätöntä, että puhutaan esimerkiksi työstä, lapsista tai lomasuunnitelmista tai mistään, mikä liittyy omaan elämään. Säästä, koirapuiston penkin maalista, ruohon kasvusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on vähän sama tilanne. Olen huomannut, että jotkut naispuoliset "ystävät" oikein tarkoituksella haluavat draamaa ja juoruilevat selän takana muista. Itse en ymmärrä tuollaista juoruilua ja ihmissuhdedraamaa.
Minkäslaisia asioita sinä sitten haluaisit keskustella? Minä ainakin puhun kavereideni kanssa ihan vain kuulumisia ja omaan elämään liittyviä asioita ja koska omaan elämään sattuu liittymään myös muita ihmisiä, kyllä siinä väistämättä tulee "juoruiltua" myös muista ihmisistä. Kai se on sitten joidenkin mielestä sellaista sietämätöntä ihmissuhdedraamaa, mutta minulle se sattuu olemaan normaalia elämää.
No ehkä politiikasta, luonnontieteistä, taiteista ja jostain remontoinnista ois kiva jutella. Ja ajankohtaisista ilmiöistä. En oikein osaa sanoa edes. Jotkut julkkikset on ainakin ihan evvk.
Ehkä sinun kohdallasi ongelmaksi siis muodostuu se, että et tee keskusteluista henkilökohtaisia eikä sinua kiinnosta ihmisten normaali elämä, tunteineen ja kokemuksineen. Minun on todella vaikeaa tutustua ihmiseen, joka ei osaa puhua kuin jostain yleisistä aiheista kertomatta itsestään yhtään mitään.
Tätä en ymmärrä. Miksi pitäisi heti alkaa puhua henkilökohtaisista asioista, vaikka ei edes tunne toista? Itse tutustun helpoiten ihmisiin, joilla on samoja kiinnostuksen kohteita. Ihmisten elämä ei ole yleensä edes kovin kiinnostavaa, jos siihen ei sisällä draamaa tai jotain eksentristä. Siksi en yleensä ala jakaa tällaisia asioita. Elämän hankalimpia kokemuksia koskeva ukoutumisen aika saattaa tulla osan kanssa myöhemmin.
Siis eikö sinussa ole mitään muuta henkilökohtaista asiaa kuin jotkut hankalimmat kokemukset ja traumat? Sinulla ei ole lapsia, ei työpaikkaa, ei ammattia, et asu missään, et aja minkäänlaisella autolla, et tykkää mistään ruoista, et ole lomaillut missään jne. Ei yhden yhtä asiaa, mikä ei olisi äärimmäisen salainen ja häpeiltävä?
Ohis...miksi noista asoista pitäisi puhua jonkun uuden tuttavuuden kanssa?
Öö, miksi mitään ylipäätään pitäisi puhua jonkun uuden tuttavuuden kanssa? Tutustumisestahan tässä taisi olla kysymys. Miten tutustut ihmiseen, ellet tiedä hänestä mitään vaan puhutte ainoastaan säästä ja Sanna Marinista?
Tutustun toiseen ihmiseen (ja siitä myös päättelen, kannattaako meidän edes jatkaa tutustumista) nimenomaan keskustelemalla asioista ja koittamalla löytää asioita, jotka kiinnostavat molempia. Sillä, onko toisella lapsia, käykö töissä, mikä on ammatiltaan, missä asuu, millaisella autolla ajaa, mistä ruuasta tykkää, missä on lomaillut jne ei ole mitään merkitystä sen kanssa, haluanko jatkaa häneen tutustumista vai en. Nuo kaikki ovat toisessa ihmisessä ja häneen tutustumisessa täysin yhdentekeviä asioita. Siis mulle. Ehkä joillekin on tärkeää - ennenkuin päättää, jatkaako tutustumista vai ei - tietää, mikä toinen on ammatiltaan ja millaisella autolla ajaa.
Oletko vähän yksinkertainen? Eihän tuossa nyt tietenkään olekaan pointtina valita seuraa sen mukaan, millainen auto hänellä on. Pointti on se, että tällaisista asioista syntyy keskusteluyhteys ja jonkinlainen luottamus ja pääsee vähän toisen pään sisälle, millainen arvomaailma hänellä on, millaisista asioista hän pitää, millaista kieltä ja huumoria hänen kanssaan voi käyttää jne. En ihan ymmärrä, millaisten asioiden perusteella sinä seurasi ja ystäväsi valitset, jos normaali small talk on sinusta pöyristyttävää. Tenttaatko heti puoluekannan tai testaatko, ymmärtääkö hän jotain upeita sivistyssanoja vai mikä se sinun tapasi sitten on?
Ei mun tarvitse tietää kenenkään puoluekantaa, koska sekin on täysin epäoleellinen asia. Siis jos henkilö osaa puhua politiikasta yleisellä tasolla. Miten mä tämän nyt väännän ratakiskosta: mua kiinnostaa tietää, millaisista asioista toinen on kiinnostunut. Ne asiat voivat olla vaikkapa kirjallisuus, kuvataiteet, musiikki, vieraat kulttuurit, historia, alkuperäiskansojen uskonnot, luonnonilmiöt jne jne. Olen se koirapuistoesimerkin kirjoittaja ja keskusteluyhteys kyllä löytyy ihan aloittamalla puhumaan koirista. Jossain toisessa yhteydessä (esimerkiksi aikuisopiston espanjankurssilla) voisi uudelta tuttavuudelta kysyä, huomasiko lehdessä uutisen Espanjassa tapahtuneesta maanjäristyksestä tai jotain muuta vastaavaa. Mitä tulee mainitsemaasi luottamukseen, niin en mä tarvitse mitään luottamusta toiseen, kun juttelen hänen kanssaan vaikka maanjäristyksistä tai alkuperäiskansojen uskonnoista. Luottamusta tarvitaan vasta sitten, jos tutustumisesta on ensin ajan myötä seurannut kaveruus ja siitä taas ajan myötä syntymässä ystävyys. Tähän prosessiin voi kevyesti mennä parikin vuotta.
Eli sinä muodostat mielipiteen ihmisestä sen perusteella, onko hän lukenut jonkun maanjäristysuutisen ja se, millaisia valintoja hän on elämässään tehnyt ja millaisia asioita kokenut ja nähnyt, ovat ihan sivuseikkoja? Juuri tätä tarkoitin, että ikään kuin testaat, onko henkilö tarpeeksi sivistynyt.
En testaa, onko hän sivistynyt vaan onko hän kiinnostunut samoista asioista kuin minä. Koska jos ei ole, miksi tuhlaisimme kumpikaan toistemme aikaa enempää? Toinen saattaa olla kiinnostunut vaikkapa urheilusta, klassisesta musiikista ja autoista, joista taas minä en ole kiinnostunut.
Mistä sinä siis tiedät, onko hän kiinnostunut alkuperäiskansojen uskonnoista, ellet sitä mitenkään testaa? Minusta tuo on nimenomaan testaamista, että ellei hän pysty tästä aiheesta kanssasi keskustelemaan, et tuhlaa häneen aikaasi enempää.
En tiedä, oliko sinun vai jonkun muun kommentti: "Juuri tätä tarkoitin, että ikään kuin testaat, onko henkilö tarpeeksi sivistynyt" ja tähän vastasin, että en testaa, onko hän sivistynyt vaan onko kiinnostunut samoista asioista kuin minä. En pidä alkuperäiskansojen uskonnoista kiinnostumista minään erityisenä sivistyksen mittarina. Kuka tahansa voi kiinnostua ko aiheesta siinä missä mistä tahansa muustakin aiheesta.
No olkoot nyt mitä tahansa, kiinnostusta tai sivistystä, mutta kyllä sinä melko omituisen kuvan itsestäsi annat, jos kieltäydyt keskustelemasta ihmisen kanssa, jota ei kiinnostanut puhua luonnonuskonnoista.
Missä mä olen sanonut, että kieltäytyisin keskustelemasta toisen kanssa? Mä olen sanonut, että jos yhteisiä kiinnostuksenkohteita ei kertakaikkiaan tule useiden tapaamistenkaan myötä esille, ei tuttavuutta ole järkevää jatkaa. Sitten voidaan jutella vaikka säästä tai päivän uutisista, jos ja kun jossain sattumalta tavataan.
No nimenomaan tuossa, kun sanot, että keskustelua ei ole järkevää jatkaa etkä halua tuhlata tällaiseen ihmiseen aikaasi. Ei siinä tietenkään mitään väärää ole, mutta jos ongelma on se, että yhteistä säveltä ei oikein tahdo löytyä kenenkään kanssa, tuollainen asenne on hitusen huono. On todella hassua olettaa, että suuri osa vastaantulijoista olisivat kiinnostuneet täsmälleen samoista aiheista kuin sinä. Sen takia keskustellaankin yleensä sellaisista aiheista, joihin molemmilla todennäköisesti on jotain sanottavaa.
Mä sanoin, että tutustumista ei ole järkevää jatkaa. Tarkoitan tällä, että ei ole tarpeellista oppia tuntemaan toista yhtään enempää. Voidaan oikein hyvin keskustella vaikka säästä sen jälkeen. Tai siitä, mitä ollaan just sillä hetkellä tekemässä eli miksi ollaan siinä just nyt.
Ja missä olen väittänyt, ettei yhteistä säveltä tunnu löytyvän oikein kenenkään kanssa? Mä nimenomaan olen aiemmin kirjoittanut, että tutustun uusiin ihmisiin varsin helposti. Ja saan myös varsin helposti uusia kavereitakin. Jopa ystäviä. Tosin nyt alan miettiä, että monet ehkä pitävät tutustumisena jo sitä, että yhden kerran jutellaan tunnin ajan. Mulle se ei ole vielä tutustumista, koska sellaiset kohtaamiset unohdan hyvin nopeasti. Mulle tutustumista on se, että joko sovitusti tai sattumalta tavataan useita kertoja ja jutellaan useita kertoja. Ja näiden kertojen myötä sitten lopulta selviää, jäädäänkö vain hyvänpäiväntutuiksi niin, että ehkä kadulla moikataan, mutta ei jäädä juttelemaan mistään. Tai löytyykö jotain sellaista yhteistä, että onkin kiva jäädä juttelemaan. Tai vaikka kesällä mennä lähiravintolan terassilla samaan pöytään istumaan ja jatkamaan juttelemista, jos on löytynyt molempia kiinnostava aihe.
Oletin, että sinäkin olet tässä keskustelemassa ap:n aloittamasta aiheesta eli siitä, miten vaikeaa naisten kanssa on tulla toimeen ja löytää yhteisiä keskustelunaiheita. Jos se ei olekaan sinulle vaikeaa, niin en ihan ymmärrä, mikä sinun tarkoituksesi tässä keskustelussa oli. Tuolla nyt pariin kertaan kuitenkin ihmettelit, miksi ihmeessä kukaan keskustelisi esimerkiksi lomasuunnitelmista, mikä on kuitenkin melko yleinen small talkin aihe. Tästä päättelin, että ei sinullekaan normaalit kommunikointikäytännöt ihan tuttuja ole.
No alunperin kirjoitin vastauksen kommenttiin, jossa sanottiin, että naiset haluavat aloittaa keskustelun henkilökohtaisilla asioilla (ihmissuhteet,kokemukset, tunteet jne) eikä puhumalla yleisistä asioista (kuten ap). Vastasin siihen, että naisetkin ovat erilaisia ja jotkut puhuvat mieluummin alussa yleisistä asioista kuin henkilökohtaisista asioista. Ja tätä keskustelua olen jatkanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin vahvistuu ymmärrys tästä ap:n ongelmasta. Ei ole tullut mieleenikään, että jollekulle saattaisi arkipäiväinen rupattelu olla jotenkin erityisen vaikeaa ja vastenmielistä ja keskustelunaiheiksi kelpaa vain ne suurimmat intohimon kohteet. Miten te olette noin ylipäätään pärjänneet esimerkiksi työelämässä, ellette saa asiakkaalle paukuttaa alkuperäiskansojen historiaa eikä pikkujouluissa keskustelu Euroopan voimakkaimmista maanjäristyksistä lähdekään lentoon?
Niin se nyt vaan on, että monelle small talk ei ole mitenkään luontevaa.
Niin. Mutta kannattaisiko sitä syytä etsiä jostain muusta kuin keskustelukumppanin sukupuolesta. Kyllähän sama pätee miestenkin kanssa keskustellessa. Olisipa mielenkiintoista kuulla, miten usein olette onnistuneet aloittamaan random-vastaantulijamiehen kanssa keskustelun alkuperäiskansojen historiasta rupattelematta mitään liibalaabaa sitä ennen.
Sanoin yleisesti, että small talk ei ole kaikille luontevaa. En puhunut mitään naisista tai miehistä, kuten et sinäkään tuossa pikkujoulu/työelämäviestissäsi.
No edelleenkin tässä ketjussa on puhuttu siitä, miten vaikeaa naisten kanssa on puhua. minusta on erikoista, että se täsmälleen sama small talk sitten onnistuukin miesten kanssa ihan mutkattomasti.
Sanoiko ap, että se onnistuu täysin mutkattomasti miesten kanssa?
Sanoi.
"Miesten seurassa viihdyn paremmin, tosin ei mulla miespuolisiakaan kavereita ole kuin muutama ja heistäkin osa on miehiin päin kallellaan."
Minä haluaisin kyllä nyt tietää mitä ihmettä muka ovat naisten väliset kirjoittamattomat säännöt? Itse en ole törmännyt tällaisiin. Jos siis miesten kanssa juttu luistaa, mutta naisten kanssa tulee aina ongelmia? Ehkä syy on kuitenkin itsessä ja omissa ennakkoluuloissa. Ymmärtäisin, jos ongelma olisi molempien sukupuolten kanssa, mutta hyvin omituista jos se on vaun naisten kanssa kommunikoidessa.
t. nainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on vähän sama tilanne. Olen huomannut, että jotkut naispuoliset "ystävät" oikein tarkoituksella haluavat draamaa ja juoruilevat selän takana muista. Itse en ymmärrä tuollaista juoruilua ja ihmissuhdedraamaa.
Minkäslaisia asioita sinä sitten haluaisit keskustella? Minä ainakin puhun kavereideni kanssa ihan vain kuulumisia ja omaan elämään liittyviä asioita ja koska omaan elämään sattuu liittymään myös muita ihmisiä, kyllä siinä väistämättä tulee "juoruiltua" myös muista ihmisistä. Kai se on sitten joidenkin mielestä sellaista sietämätöntä ihmissuhdedraamaa, mutta minulle se sattuu olemaan normaalia elämää.
No ehkä politiikasta, luonnontieteistä, taiteista ja jostain remontoinnista ois kiva jutella. Ja ajankohtaisista ilmiöistä. En oikein osaa sanoa edes. Jotkut julkkikset on ainakin ihan evvk.
Ehkä sinun kohdallasi ongelmaksi siis muodostuu se, että et tee keskusteluista henkilökohtaisia eikä sinua kiinnosta ihmisten normaali elämä, tunteineen ja kokemuksineen. Minun on todella vaikeaa tutustua ihmiseen, joka ei osaa puhua kuin jostain yleisistä aiheista kertomatta itsestään yhtään mitään.
Tätä en ymmärrä. Miksi pitäisi heti alkaa puhua henkilökohtaisista asioista, vaikka ei edes tunne toista? Itse tutustun helpoiten ihmisiin, joilla on samoja kiinnostuksen kohteita. Ihmisten elämä ei ole yleensä edes kovin kiinnostavaa, jos siihen ei sisällä draamaa tai jotain eksentristä. Siksi en yleensä ala jakaa tällaisia asioita. Elämän hankalimpia kokemuksia koskeva ukoutumisen aika saattaa tulla osan kanssa myöhemmin.
Siis eikö sinussa ole mitään muuta henkilökohtaista asiaa kuin jotkut hankalimmat kokemukset ja traumat? Sinulla ei ole lapsia, ei työpaikkaa, ei ammattia, et asu missään, et aja minkäänlaisella autolla, et tykkää mistään ruoista, et ole lomaillut missään jne. Ei yhden yhtä asiaa, mikä ei olisi äärimmäisen salainen ja häpeiltävä?
Ohis...miksi noista asoista pitäisi puhua jonkun uuden tuttavuuden kanssa?
Öö, miksi mitään ylipäätään pitäisi puhua jonkun uuden tuttavuuden kanssa? Tutustumisestahan tässä taisi olla kysymys. Miten tutustut ihmiseen, ellet tiedä hänestä mitään vaan puhutte ainoastaan säästä ja Sanna Marinista?
Tutustun toiseen ihmiseen (ja siitä myös päättelen, kannattaako meidän edes jatkaa tutustumista) nimenomaan keskustelemalla asioista ja koittamalla löytää asioita, jotka kiinnostavat molempia. Sillä, onko toisella lapsia, käykö töissä, mikä on ammatiltaan, missä asuu, millaisella autolla ajaa, mistä ruuasta tykkää, missä on lomaillut jne ei ole mitään merkitystä sen kanssa, haluanko jatkaa häneen tutustumista vai en. Nuo kaikki ovat toisessa ihmisessä ja häneen tutustumisessa täysin yhdentekeviä asioita. Siis mulle. Ehkä joillekin on tärkeää - ennenkuin päättää, jatkaako tutustumista vai ei - tietää, mikä toinen on ammatiltaan ja millaisella autolla ajaa.
Oletko vähän yksinkertainen? Eihän tuossa nyt tietenkään olekaan pointtina valita seuraa sen mukaan, millainen auto hänellä on. Pointti on se, että tällaisista asioista syntyy keskusteluyhteys ja jonkinlainen luottamus ja pääsee vähän toisen pään sisälle, millainen arvomaailma hänellä on, millaisista asioista hän pitää, millaista kieltä ja huumoria hänen kanssaan voi käyttää jne. En ihan ymmärrä, millaisten asioiden perusteella sinä seurasi ja ystäväsi valitset, jos normaali small talk on sinusta pöyristyttävää. Tenttaatko heti puoluekannan tai testaatko, ymmärtääkö hän jotain upeita sivistyssanoja vai mikä se sinun tapasi sitten on?
Ei mun tarvitse tietää kenenkään puoluekantaa, koska sekin on täysin epäoleellinen asia. Siis jos henkilö osaa puhua politiikasta yleisellä tasolla. Miten mä tämän nyt väännän ratakiskosta: mua kiinnostaa tietää, millaisista asioista toinen on kiinnostunut. Ne asiat voivat olla vaikkapa kirjallisuus, kuvataiteet, musiikki, vieraat kulttuurit, historia, alkuperäiskansojen uskonnot, luonnonilmiöt jne jne. Olen se koirapuistoesimerkin kirjoittaja ja keskusteluyhteys kyllä löytyy ihan aloittamalla puhumaan koirista. Jossain toisessa yhteydessä (esimerkiksi aikuisopiston espanjankurssilla) voisi uudelta tuttavuudelta kysyä, huomasiko lehdessä uutisen Espanjassa tapahtuneesta maanjäristyksestä tai jotain muuta vastaavaa. Mitä tulee mainitsemaasi luottamukseen, niin en mä tarvitse mitään luottamusta toiseen, kun juttelen hänen kanssaan vaikka maanjäristyksistä tai alkuperäiskansojen uskonnoista. Luottamusta tarvitaan vasta sitten, jos tutustumisesta on ensin ajan myötä seurannut kaveruus ja siitä taas ajan myötä syntymässä ystävyys. Tähän prosessiin voi kevyesti mennä parikin vuotta.
Eli sinä muodostat mielipiteen ihmisestä sen perusteella, onko hän lukenut jonkun maanjäristysuutisen ja se, millaisia valintoja hän on elämässään tehnyt ja millaisia asioita kokenut ja nähnyt, ovat ihan sivuseikkoja? Juuri tätä tarkoitin, että ikään kuin testaat, onko henkilö tarpeeksi sivistynyt.
En testaa, onko hän sivistynyt vaan onko hän kiinnostunut samoista asioista kuin minä. Koska jos ei ole, miksi tuhlaisimme kumpikaan toistemme aikaa enempää? Toinen saattaa olla kiinnostunut vaikkapa urheilusta, klassisesta musiikista ja autoista, joista taas minä en ole kiinnostunut.
Mistä sinä siis tiedät, onko hän kiinnostunut alkuperäiskansojen uskonnoista, ellet sitä mitenkään testaa? Minusta tuo on nimenomaan testaamista, että ellei hän pysty tästä aiheesta kanssasi keskustelemaan, et tuhlaa häneen aikaasi enempää.
En tiedä, oliko sinun vai jonkun muun kommentti: "Juuri tätä tarkoitin, että ikään kuin testaat, onko henkilö tarpeeksi sivistynyt" ja tähän vastasin, että en testaa, onko hän sivistynyt vaan onko kiinnostunut samoista asioista kuin minä. En pidä alkuperäiskansojen uskonnoista kiinnostumista minään erityisenä sivistyksen mittarina. Kuka tahansa voi kiinnostua ko aiheesta siinä missä mistä tahansa muustakin aiheesta.
No olkoot nyt mitä tahansa, kiinnostusta tai sivistystä, mutta kyllä sinä melko omituisen kuvan itsestäsi annat, jos kieltäydyt keskustelemasta ihmisen kanssa, jota ei kiinnostanut puhua luonnonuskonnoista.
Missä mä olen sanonut, että kieltäytyisin keskustelemasta toisen kanssa? Mä olen sanonut, että jos yhteisiä kiinnostuksenkohteita ei kertakaikkiaan tule useiden tapaamistenkaan myötä esille, ei tuttavuutta ole järkevää jatkaa. Sitten voidaan jutella vaikka säästä tai päivän uutisista, jos ja kun jossain sattumalta tavataan.
No nimenomaan tuossa, kun sanot, että keskustelua ei ole järkevää jatkaa etkä halua tuhlata tällaiseen ihmiseen aikaasi. Ei siinä tietenkään mitään väärää ole, mutta jos ongelma on se, että yhteistä säveltä ei oikein tahdo löytyä kenenkään kanssa, tuollainen asenne on hitusen huono. On todella hassua olettaa, että suuri osa vastaantulijoista olisivat kiinnostuneet täsmälleen samoista aiheista kuin sinä. Sen takia keskustellaankin yleensä sellaisista aiheista, joihin molemmilla todennäköisesti on jotain sanottavaa.
Mä sanoin, että tutustumista ei ole järkevää jatkaa. Tarkoitan tällä, että ei ole tarpeellista oppia tuntemaan toista yhtään enempää. Voidaan oikein hyvin keskustella vaikka säästä sen jälkeen. Tai siitä, mitä ollaan just sillä hetkellä tekemässä eli miksi ollaan siinä just nyt.
Ja missä olen väittänyt, ettei yhteistä säveltä tunnu löytyvän oikein kenenkään kanssa? Mä nimenomaan olen aiemmin kirjoittanut, että tutustun uusiin ihmisiin varsin helposti. Ja saan myös varsin helposti uusia kavereitakin. Jopa ystäviä. Tosin nyt alan miettiä, että monet ehkä pitävät tutustumisena jo sitä, että yhden kerran jutellaan tunnin ajan. Mulle se ei ole vielä tutustumista, koska sellaiset kohtaamiset unohdan hyvin nopeasti. Mulle tutustumista on se, että joko sovitusti tai sattumalta tavataan useita kertoja ja jutellaan useita kertoja. Ja näiden kertojen myötä sitten lopulta selviää, jäädäänkö vain hyvänpäiväntutuiksi niin, että ehkä kadulla moikataan, mutta ei jäädä juttelemaan mistään. Tai löytyykö jotain sellaista yhteistä, että onkin kiva jäädä juttelemaan. Tai vaikka kesällä mennä lähiravintolan terassilla samaan pöytään istumaan ja jatkamaan juttelemista, jos on löytynyt molempia kiinnostava aihe.
Oletin, että sinäkin olet tässä keskustelemassa ap:n aloittamasta aiheesta eli siitä, miten vaikeaa naisten kanssa on tulla toimeen ja löytää yhteisiä keskustelunaiheita. Jos se ei olekaan sinulle vaikeaa, niin en ihan ymmärrä, mikä sinun tarkoituksesi tässä keskustelussa oli. Tuolla nyt pariin kertaan kuitenkin ihmettelit, miksi ihmeessä kukaan keskustelisi esimerkiksi lomasuunnitelmista, mikä on kuitenkin melko yleinen small talkin aihe. Tästä päättelin, että ei sinullekaan normaalit kommunikointikäytännöt ihan tuttuja ole.
No alunperin kirjoitin vastauksen kommenttiin, jossa sanottiin, että naiset haluavat aloittaa keskustelun henkilökohtaisilla asioilla (ihmissuhteet,kokemukset, tunteet jne) eikä puhumalla yleisistä asioista (kuten ap). Vastasin siihen, että naisetkin ovat erilaisia ja jotkut puhuvat mieluummin alussa yleisistä asioista kuin henkilökohtaisista asioista. Ja tätä keskustelua olen jatkanut.
Ja sinä mainitsit tällaiseksi yleiseksi aiheeksi ne alkuperäiskulttuurit. Sitten aloitkin perumaan, että eihän siitä tietenkään heti puhuta vaan sitten kun on tutustuttu vähän paremmin. Enää jää epäselväksi, mitä sinulla on tapana puhua ihan aluksi, jos ei niistä arkisista henkilökohtaisista kokemuksista eikä myöskään niistä kulttuurihistoria-aiheista.
10 psykologista kikkaa saada ihmiset pitämään sinusta heti
Voitko vielä selittää, mikä vika noissa aiheissa on? Eihän nämäkään tarkoita, että pidät puolen tunnin monologin perhesuhteistasi, vaan ihan sitä luontevasti etenevää keskustelua, jonka lomassa sitten voi ohimennen kertoa niistä perheenjäsenistä ja ammatista ja lomanvietosta. On kyllä minusta hitusen epäilyttävää, jos koirapuistossa tapaamani ihminen puhuu ainoastaan koiransa elämästä ja rajaa tiukasti muut perheenjäsenet ja harrastukset puheenaiheiden ulkopuolelle.
"Rekku piti jättää joulupäiväksi ystävälle hoitoon, kun kävimme siskon luona ja hänen miehensä on niin kovasti allerginen."
"Juu, minunkin koirani on joskus aiheuttanut allergisia oireita eräälle henkilölle, mutta en nyt halua paljastaa hänen henkilöllisyyttään."
"Meillä on ollut tapana kesäisin viedä Rekkua uimaan tuonne järvelle x, kun meillä on siinä lähellä kesämökki."
"Minäkin olen vienyt koiraani erääseen paikkaan, jossa olemme eräästä syystä viettäneet usein aikaa."