Lue keskustelun säännöt.
Miten voisi oppia naisten välisiä "kirjoittamattomia sääntöjä"?
02.01.2022 |
En oikein tajua naisia, vaikka olen itsekin nainen. Naisilla on joitain keskinäisiä ihmeellisiä kirjoittamattomia sääntöjä, joita ei voi siis lukea tai oppia mistään. Mistä voisi oppia kommunikoimaan mielekkäällä tavalla naisten kanssa? Varmaan monille miehillekin olisi apua vastaavasta.
Kommentit (330)
Ei ole todellista! Aloittaja kertoo olevansa erilainen nainen, koska ei tykkää jutella vieraiden kanssa itsestään vaan yleisistä asioista. Sen jälkeen aloittaja keskustelee vieraiden ihmisten kanssa itsestään jo kymmenettä sivua.
Niin mikä se ongalma taas olikaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on vähän sama tilanne. Olen huomannut, että jotkut naispuoliset "ystävät" oikein tarkoituksella haluavat draamaa ja juoruilevat selän takana muista. Itse en ymmärrä tuollaista juoruilua ja ihmissuhdedraamaa.
Minkäslaisia asioita sinä sitten haluaisit keskustella? Minä ainakin puhun kavereideni kanssa ihan vain kuulumisia ja omaan elämään liittyviä asioita ja koska omaan elämään sattuu liittymään myös muita ihmisiä, kyllä siinä väistämättä tulee "juoruiltua" myös muista ihmisistä. Kai se on sitten joidenkin mielestä sellaista sietämätöntä ihmissuhdedraamaa, mutta minulle se sattuu olemaan normaalia elämää.
No ehkä politiikasta, luonnontieteistä, taiteista ja jostain remontoinnista ois kiva jutella. Ja ajankohtaisista ilmiöistä. En oikein osaa sanoa edes. Jotkut julkkikset on ainakin ihan evvk.
Ehkä sinun kohdallasi ongelmaksi siis muodostuu se, että et tee keskusteluista henkilökohtaisia eikä sinua kiinnosta ihmisten normaali elämä, tunteineen ja kokemuksineen. Minun on todella vaikeaa tutustua ihmiseen, joka ei osaa puhua kuin jostain yleisistä aiheista kertomatta itsestään yhtään mitään.
Tätä en ymmärrä. Miksi pitäisi heti alkaa puhua henkilökohtaisista asioista, vaikka ei edes tunne toista? Itse tutustun helpoiten ihmisiin, joilla on samoja kiinnostuksen kohteita. Ihmisten elämä ei ole yleensä edes kovin kiinnostavaa, jos siihen ei sisällä draamaa tai jotain eksentristä. Siksi en yleensä ala jakaa tällaisia asioita. Elämän hankalimpia kokemuksia koskeva ukoutumisen aika saattaa tulla osan kanssa myöhemmin.
Ap:n ympäristön naiset ehkä haistavat ettei ap ole oikeasti heistä kiinnostunutkaan. Siksi tahatonkin syrjäyttäminen. Joku ehkä ilkeyttäänkin. Ap voisi hyväksyä tilanteen luonnollisena reaktiona. Kaikki naiset ei jaksa asiakeskeisyyttä vaan liikehtivät mieluimmin tunneasteikoilla. Niillä liikkuessa voi olla sitten omat sääntönsä.
Minä ainakin haistan ihan rehellisen naisvihan. En ole onneksi koskaan livenä tavannut ap:n kaltaista "tulen paremmin toimeen miesten kanssa"-naista, mutta tämä palsta kuhisee tuollaisia. Uusi lisä ovat nämä itse tehdyt asperger-diagnoosit.
Suosittelisin sinulle erästä kirjaa joka auttaisi sinua ymmärtämään tunne- ja asiakeskeisyyttä paremmin, mutta et selvästikään ole avoin muiden ymmärtämiselle.
En ole naisvihaaja. Enempää selittelemättä jopa arvostan tuota feminiiniseksi näkemääni tunnekeskeisyyttä siinä missä asiakeskeisyyttäkin. Nämä vain eivät kovin hyvin kommunikoi keskenään. Usein vapaassa seurustelussa ne on iloinen sekoitus jossa ei ole mitään järkeä. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on vähän sama tilanne. Olen huomannut, että jotkut naispuoliset "ystävät" oikein tarkoituksella haluavat draamaa ja juoruilevat selän takana muista. Itse en ymmärrä tuollaista juoruilua ja ihmissuhdedraamaa.
Minkäslaisia asioita sinä sitten haluaisit keskustella? Minä ainakin puhun kavereideni kanssa ihan vain kuulumisia ja omaan elämään liittyviä asioita ja koska omaan elämään sattuu liittymään myös muita ihmisiä, kyllä siinä väistämättä tulee "juoruiltua" myös muista ihmisistä. Kai se on sitten joidenkin mielestä sellaista sietämätöntä ihmissuhdedraamaa, mutta minulle se sattuu olemaan normaalia elämää.
No ehkä politiikasta, luonnontieteistä, taiteista ja jostain remontoinnista ois kiva jutella. Ja ajankohtaisista ilmiöistä. En oikein osaa sanoa edes. Jotkut julkkikset on ainakin ihan evvk.
Ehkä sinun kohdallasi ongelmaksi siis muodostuu se, että et tee keskusteluista henkilökohtaisia eikä sinua kiinnosta ihmisten normaali elämä, tunteineen ja kokemuksineen. Minun on todella vaikeaa tutustua ihmiseen, joka ei osaa puhua kuin jostain yleisistä aiheista kertomatta itsestään yhtään mitään.
Tätä en ymmärrä. Miksi pitäisi heti alkaa puhua henkilökohtaisista asioista, vaikka ei edes tunne toista? Itse tutustun helpoiten ihmisiin, joilla on samoja kiinnostuksen kohteita. Ihmisten elämä ei ole yleensä edes kovin kiinnostavaa, jos siihen ei sisällä draamaa tai jotain eksentristä. Siksi en yleensä ala jakaa tällaisia asioita. Elämän hankalimpia kokemuksia koskeva ukoutumisen aika saattaa tulla osan kanssa myöhemmin.
Siis eikö sinussa ole mitään muuta henkilökohtaista asiaa kuin jotkut hankalimmat kokemukset ja traumat? Sinulla ei ole lapsia, ei työpaikkaa, ei ammattia, et asu missään, et aja minkäänlaisella autolla, et tykkää mistään ruoista, et ole lomaillut missään jne. Ei yhden yhtä asiaa, mikä ei olisi äärimmäisen salainen ja häpeiltävä?
Ohis...miksi noista asoista pitäisi puhua jonkun uuden tuttavuuden kanssa?
Öö, miksi mitään ylipäätään pitäisi puhua jonkun uuden tuttavuuden kanssa? Tutustumisestahan tässä taisi olla kysymys. Miten tutustut ihmiseen, ellet tiedä hänestä mitään vaan puhutte ainoastaan säästä ja Sanna Marinista?
Tutustun toiseen ihmiseen (ja siitä myös päättelen, kannattaako meidän edes jatkaa tutustumista) nimenomaan keskustelemalla asioista ja koittamalla löytää asioita, jotka kiinnostavat molempia. Sillä, onko toisella lapsia, käykö töissä, mikä on ammatiltaan, missä asuu, millaisella autolla ajaa, mistä ruuasta tykkää, missä on lomaillut jne ei ole mitään merkitystä sen kanssa, haluanko jatkaa häneen tutustumista vai en. Nuo kaikki ovat toisessa ihmisessä ja häneen tutustumisessa täysin yhdentekeviä asioita. Siis mulle. Ehkä joillekin on tärkeää - ennenkuin päättää, jatkaako tutustumista vai ei - tietää, mikä toinen on ammatiltaan ja millaisella autolla ajaa.
Oletko vähän yksinkertainen? Eihän tuossa nyt tietenkään olekaan pointtina valita seuraa sen mukaan, millainen auto hänellä on. Pointti on se, että tällaisista asioista syntyy keskusteluyhteys ja jonkinlainen luottamus ja pääsee vähän toisen pään sisälle, millainen arvomaailma hänellä on, millaisista asioista hän pitää, millaista kieltä ja huumoria hänen kanssaan voi käyttää jne. En ihan ymmärrä, millaisten asioiden perusteella sinä seurasi ja ystäväsi valitset, jos normaali small talk on sinusta pöyristyttävää. Tenttaatko heti puoluekannan tai testaatko, ymmärtääkö hän jotain upeita sivistyssanoja vai mikä se sinun tapasi sitten on?
Ei mun tarvitse tietää kenenkään puoluekantaa, koska sekin on täysin epäoleellinen asia. Siis jos henkilö osaa puhua politiikasta yleisellä tasolla. Miten mä tämän nyt väännän ratakiskosta: mua kiinnostaa tietää, millaisista asioista toinen on kiinnostunut. Ne asiat voivat olla vaikkapa kirjallisuus, kuvataiteet, musiikki, vieraat kulttuurit, historia, alkuperäiskansojen uskonnot, luonnonilmiöt jne jne. Olen se koirapuistoesimerkin kirjoittaja ja keskusteluyhteys kyllä löytyy ihan aloittamalla puhumaan koirista. Jossain toisessa yhteydessä (esimerkiksi aikuisopiston espanjankurssilla) voisi uudelta tuttavuudelta kysyä, huomasiko lehdessä uutisen Espanjassa tapahtuneesta maanjäristyksestä tai jotain muuta vastaavaa. Mitä tulee mainitsemaasi luottamukseen, niin en mä tarvitse mitään luottamusta toiseen, kun juttelen hänen kanssaan vaikka maanjäristyksistä tai alkuperäiskansojen uskonnoista. Luottamusta tarvitaan vasta sitten, jos tutustumisesta on ensin ajan myötä seurannut kaveruus ja siitä taas ajan myötä syntymässä ystävyys. Tähän prosessiin voi kevyesti mennä parikin vuotta.
Eli sinä muodostat mielipiteen ihmisestä sen perusteella, onko hän lukenut jonkun maanjäristysuutisen ja se, millaisia valintoja hän on elämässään tehnyt ja millaisia asioita kokenut ja nähnyt, ovat ihan sivuseikkoja? Juuri tätä tarkoitin, että ikään kuin testaat, onko henkilö tarpeeksi sivistynyt.
Tästä aiheesta on keskusteltu ennenkin, mutta voisiko joku jälleen valottaa, miten etenee tuntemattoman ihmisen kanssa koirapuistossa keskustelu, jonka aiheena on alkuperäiskansojen uskonnot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on vähän sama tilanne. Olen huomannut, että jotkut naispuoliset "ystävät" oikein tarkoituksella haluavat draamaa ja juoruilevat selän takana muista. Itse en ymmärrä tuollaista juoruilua ja ihmissuhdedraamaa.
Minkäslaisia asioita sinä sitten haluaisit keskustella? Minä ainakin puhun kavereideni kanssa ihan vain kuulumisia ja omaan elämään liittyviä asioita ja koska omaan elämään sattuu liittymään myös muita ihmisiä, kyllä siinä väistämättä tulee "juoruiltua" myös muista ihmisistä. Kai se on sitten joidenkin mielestä sellaista sietämätöntä ihmissuhdedraamaa, mutta minulle se sattuu olemaan normaalia elämää.
No ehkä politiikasta, luonnontieteistä, taiteista ja jostain remontoinnista ois kiva jutella. Ja ajankohtaisista ilmiöistä. En oikein osaa sanoa edes. Jotkut julkkikset on ainakin ihan evvk.
Ehkä sinun kohdallasi ongelmaksi siis muodostuu se, että et tee keskusteluista henkilökohtaisia eikä sinua kiinnosta ihmisten normaali elämä, tunteineen ja kokemuksineen. Minun on todella vaikeaa tutustua ihmiseen, joka ei osaa puhua kuin jostain yleisistä aiheista kertomatta itsestään yhtään mitään.
Tätä en ymmärrä. Miksi pitäisi heti alkaa puhua henkilökohtaisista asioista, vaikka ei edes tunne toista? Itse tutustun helpoiten ihmisiin, joilla on samoja kiinnostuksen kohteita. Ihmisten elämä ei ole yleensä edes kovin kiinnostavaa, jos siihen ei sisällä draamaa tai jotain eksentristä. Siksi en yleensä ala jakaa tällaisia asioita. Elämän hankalimpia kokemuksia koskeva ukoutumisen aika saattaa tulla osan kanssa myöhemmin.
Siis eikö sinussa ole mitään muuta henkilökohtaista asiaa kuin jotkut hankalimmat kokemukset ja traumat? Sinulla ei ole lapsia, ei työpaikkaa, ei ammattia, et asu missään, et aja minkäänlaisella autolla, et tykkää mistään ruoista, et ole lomaillut missään jne. Ei yhden yhtä asiaa, mikä ei olisi äärimmäisen salainen ja häpeiltävä?
Ohis...miksi noista asoista pitäisi puhua jonkun uuden tuttavuuden kanssa?
Öö, miksi mitään ylipäätään pitäisi puhua jonkun uuden tuttavuuden kanssa? Tutustumisestahan tässä taisi olla kysymys. Miten tutustut ihmiseen, ellet tiedä hänestä mitään vaan puhutte ainoastaan säästä ja Sanna Marinista?
Tutustun toiseen ihmiseen (ja siitä myös päättelen, kannattaako meidän edes jatkaa tutustumista) nimenomaan keskustelemalla asioista ja koittamalla löytää asioita, jotka kiinnostavat molempia. Sillä, onko toisella lapsia, käykö töissä, mikä on ammatiltaan, missä asuu, millaisella autolla ajaa, mistä ruuasta tykkää, missä on lomaillut jne ei ole mitään merkitystä sen kanssa, haluanko jatkaa häneen tutustumista vai en. Nuo kaikki ovat toisessa ihmisessä ja häneen tutustumisessa täysin yhdentekeviä asioita. Siis mulle. Ehkä joillekin on tärkeää - ennenkuin päättää, jatkaako tutustumista vai ei - tietää, mikä toinen on ammatiltaan ja millaisella autolla ajaa.
Oletko vähän yksinkertainen? Eihän tuossa nyt tietenkään olekaan pointtina valita seuraa sen mukaan, millainen auto hänellä on. Pointti on se, että tällaisista asioista syntyy keskusteluyhteys ja jonkinlainen luottamus ja pääsee vähän toisen pään sisälle, millainen arvomaailma hänellä on, millaisista asioista hän pitää, millaista kieltä ja huumoria hänen kanssaan voi käyttää jne. En ihan ymmärrä, millaisten asioiden perusteella sinä seurasi ja ystäväsi valitset, jos normaali small talk on sinusta pöyristyttävää. Tenttaatko heti puoluekannan tai testaatko, ymmärtääkö hän jotain upeita sivistyssanoja vai mikä se sinun tapasi sitten on?
Ei mun tarvitse tietää kenenkään puoluekantaa, koska sekin on täysin epäoleellinen asia. Siis jos henkilö osaa puhua politiikasta yleisellä tasolla. Miten mä tämän nyt väännän ratakiskosta: mua kiinnostaa tietää, millaisista asioista toinen on kiinnostunut. Ne asiat voivat olla vaikkapa kirjallisuus, kuvataiteet, musiikki, vieraat kulttuurit, historia, alkuperäiskansojen uskonnot, luonnonilmiöt jne jne. Olen se koirapuistoesimerkin kirjoittaja ja keskusteluyhteys kyllä löytyy ihan aloittamalla puhumaan koirista. Jossain toisessa yhteydessä (esimerkiksi aikuisopiston espanjankurssilla) voisi uudelta tuttavuudelta kysyä, huomasiko lehdessä uutisen Espanjassa tapahtuneesta maanjäristyksestä tai jotain muuta vastaavaa. Mitä tulee mainitsemaasi luottamukseen, niin en mä tarvitse mitään luottamusta toiseen, kun juttelen hänen kanssaan vaikka maanjäristyksistä tai alkuperäiskansojen uskonnoista. Luottamusta tarvitaan vasta sitten, jos tutustumisesta on ensin ajan myötä seurannut kaveruus ja siitä taas ajan myötä syntymässä ystävyys. Tähän prosessiin voi kevyesti mennä parikin vuotta.
Eli sinä muodostat mielipiteen ihmisestä sen perusteella, onko hän lukenut jonkun maanjäristysuutisen ja se, millaisia valintoja hän on elämässään tehnyt ja millaisia asioita kokenut ja nähnyt, ovat ihan sivuseikkoja? Juuri tätä tarkoitin, että ikään kuin testaat, onko henkilö tarpeeksi sivistynyt.
En testaa, onko hän sivistynyt vaan onko hän kiinnostunut samoista asioista kuin minä. Koska jos ei ole, miksi tuhlaisimme kumpikaan toistemme aikaa enempää? Toinen saattaa olla kiinnostunut vaikkapa urheilusta, klassisesta musiikista ja autoista, joista taas minä en ole kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikähän minussa on vialla kun tulen oikein hyvin toimeen muiden naisten kanssa, vaikka en juoruile, puhu meikeistä tai koruista ja olen hyvin "äijämäinen" olemukseltani ja ulkonäöltäni? Ei siinä tarvitse mitään muuta kuin kysyä vaikka kuulumisia ja viedä keskustelua siitä sitten eteenpäin, myötäelää kertomalla omia vastaavia sattumuksia tai vaihtaa puheenaihetta vaikka lempiruokaan, lemmikkiin, töihin tai säähän. Isolla osalla näistä "en tule toimeen naisten kanssa"-naisista on ongelmana se, että yliajattelevat liikaa omia sanomisiaan, tulkitsevat kaikki reaktiot negatiivisiksi eivätkä oikein näe naisia ihmisinä vaan jonain kollektiivina joka toimii täysin samalla tavalla ja heidän "valloittamiseensa" tarvitsee erityisiä apuja. Tavalliset sosiaaliset taidot riittävät mainiosti.
Minussa on myös jotain pahasti vialla. Tykkään kauniista vaatteista ja koruista mutta en koskaan puhu niistä muiden naisten kanssa. Minulla ei ole silikoneja, en koskaan puhu silikoneista enkä tee oletuksia ihmisen persoonasta jos joku on ne päättänyt hankkia. Käytän meikkiä mutta en puhu siitäkään. Viimeksi puhuimme naispuolisen ystäväni kanssa uralla etenemisestä, koronasta ja sijoittamisesta.
Olen ollut useissa naisvaltaisissa työpaikoissa ja tulin toimeen kaikkien kanssa. Olen ollut myös työpaikassa missä oli lähes pelkästään miehiä. Tulin sielläkin toimeen kaikkien kanssa.
Naisten kanssa on helppo tulla toimeen, samoin miesten. Ap:ta en haluaisi kyllä tavata enkä heitä, jotka eivät näe ongelmaa ap:n asenteessa.
Tärkeintä on, ettet loukkaa muita ihmisiä ja asetu heidän yläpuolelleen. Yhtä tärkeää on oppia tiedostamaan omat ennakkoluulonsa ja omahyväinen muiden yläpuolelle asettumisensa. Ihmiset kyllä aistivat ikävän asenteen.
Kuuntele muita, älä keskeytä, tee muutamia lisäkysymyksiä. Osoita myötätuntoa, jos pystyt siihen aidosti, mutta älä teeskentele. Ihmisille on tosi tärkeää tulla kuulluksi ja saada myötätuntoa. Kerro myös jotakin itsestäsi, mutta älä vuodata. Älä edes yritä päästä selvästi ilkeisiin porukoihin, vaan arvosta itseäsi ja jatka matkaa. Älä toitota kaikkia negatiivisia mielipiteitäsi ääneen.
Näitä olen itse yrittänyt opetella. Kuuntelemisen ja empatian osoittamiseen kanssa saa tosin olla varovainen, koska jotkut takertuvat lujasti jonkinlaista lämpöä ja ymmärrystä osoittavan ihmiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheesta on keskusteltu ennenkin, mutta voisiko joku jälleen valottaa, miten etenee tuntemattoman ihmisen kanssa koirapuistossa keskustelu, jonka aiheena on alkuperäiskansojen uskonnot.
No ensinnäkin nyt täsmennän, että eihän kaikista asioista tietenkään puhuta ensimmäisellä juttukerralla. Koiriin liittyvistä asioista riittää puhuttavaa varmasti useammaksi kuukaudeksi, kun ei sillä koirapuistossa kuitenkaan joka päivä eikä edes joka viikko törmätä. Mutta esimerkiksi tuolla meidän koirapuiston lähellä on iso vanha tammi ja kyllä siitä saisi aasinsillan luontoon ja luonnonuskontoihin (joita alkuperäiskansojen uskonnot ovat).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä täällä huudellaan jostain toksisuudesta?? En usko, että ap on sellainen. Hän sanoi pitävänsä muista naisista, ei vihaavansa heitä.
Ihanko vakavissasi ajattelet, että joku ei vihaa naisia vaikka ilmoittaa että naisilla on "kirjoittamattomia sääntöjä" mitä miehillä ei ole, että hän pärjää paremmin miesten kanssa ja että naiset yleisesti ajattelevat että hän on nolo ja b-luokan nainen? Oikeasti? Etkö sinä kykene tunnistamaan aggressiota mitenkään muuten kuin jos joku sanoo: "minä vihaan henkilöä x"?
Tiedän itsestäni sen, etten vihaa. Viestisi taitaa kertoa itsessään noista kirjoittamattomista olettamuksista.
Miten perustelet että et vihaa naisia, vaikka luokittelet 50% väestöstä niin vaikeiksi että normaali kommunikaatio ei ole mahdollista?
No huh huh!
Ei voida laittaa yhtäläisyysmerkkejä vihaamisen ja kommunikointihaasteiden väliin.
Esim. olen aika hyvä ratsastaja (krhöm), mutta kun joku hevonen "pitää minua pellenään" eli yhteistyö ei suju, en TODellakaan vihaa sitä hevosta, vaan koen haasteena. Positiivisena sellaisena.Ja jos mielestäsi kaikki hevoset pitävät sinua pellenään, vihaat hevosia. Siksi että tulkitset lähtökohtaisesti hevosten olevan "haasteita".
"Mutku en mä sanonu et kaikki naiset! Vaan tarpeeksi moni että tarvitsen erityisohjeet miten niiden kanssa pystyy tulemaan toimeen!"
No nyt olen äimän käkenä! 😧 Tämä on juuri sitä naisten kommunikaatiota, missä tulkitaan ja keksitään toiselle repliikitkin valmiiksi! No huh huh! Ei ole mun juttu. Eläinten kanssa pärjään hyvin. Bye.
Älä viitsi yleistää että kaikki naiset kommunikoisivat noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kokemukseni mukaan naiset eivät puhu leikeistä. Kyse on jostakin kummallisesta myytistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on vähän sama tilanne. Olen huomannut, että jotkut naispuoliset "ystävät" oikein tarkoituksella haluavat draamaa ja juoruilevat selän takana muista. Itse en ymmärrä tuollaista juoruilua ja ihmissuhdedraamaa.
Minkäslaisia asioita sinä sitten haluaisit keskustella? Minä ainakin puhun kavereideni kanssa ihan vain kuulumisia ja omaan elämään liittyviä asioita ja koska omaan elämään sattuu liittymään myös muita ihmisiä, kyllä siinä väistämättä tulee "juoruiltua" myös muista ihmisistä. Kai se on sitten joidenkin mielestä sellaista sietämätöntä ihmissuhdedraamaa, mutta minulle se sattuu olemaan normaalia elämää.
No ehkä politiikasta, luonnontieteistä, taiteista ja jostain remontoinnista ois kiva jutella. Ja ajankohtaisista ilmiöistä. En oikein osaa sanoa edes. Jotkut julkkikset on ainakin ihan evvk.
Ehkä sinun kohdallasi ongelmaksi siis muodostuu se, että et tee keskusteluista henkilökohtaisia eikä sinua kiinnosta ihmisten normaali elämä, tunteineen ja kokemuksineen. Minun on todella vaikeaa tutustua ihmiseen, joka ei osaa puhua kuin jostain yleisistä aiheista kertomatta itsestään yhtään mitään.
Tätä en ymmärrä. Miksi pitäisi heti alkaa puhua henkilökohtaisista asioista, vaikka ei edes tunne toista? Itse tutustun helpoiten ihmisiin, joilla on samoja kiinnostuksen kohteita. Ihmisten elämä ei ole yleensä edes kovin kiinnostavaa, jos siihen ei sisällä draamaa tai jotain eksentristä. Siksi en yleensä ala jakaa tällaisia asioita. Elämän hankalimpia kokemuksia koskeva ukoutumisen aika saattaa tulla osan kanssa myöhemmin.
Ei ole aiheita mistä pitää tai ei pidä puhua. Mutta jos keskustelukumppani valitsee jonkin aiheen ja et itse sano siihen mitään tai jopa vaihdat aihetta, todennäköisesti teistä ei tule kavereita. Miten tulisikaan kun juuri torjuit vastapuolen. Miksi tuotakin pitää ihmetellä?
Mä ymmärrän pointtisi. Olen itsekin joskus törmännyt ihmisiin, joille on hirveän tärkeää heti tutustumisen alussa puhua omasta elämästään, perhesuhteistaan, tunteistaan yms. Joo, kuuntelen pelkästään kohteliausuuttani, mutta totean mielessäni, että ko henkilön kanssa ollaan niin erilaisia, ettei tutustumista ole kummankaan kannalta järkevää jatkaa. Kyllä mäkin mieluummin puhun uuden tuttavuuden kanssa vaikka politiikasta kuin hänen miehestään, lapsistaan, anoppinsa aiheuttamasta ärsytyksestä jne.
Minuakaan ei kiinnosta perhesuhteet. Mutta jos uusi tuttavuus alkaa puhua politiikasta, hän on aivan liian avomielinen ja kertoo liikaa yksityisasioitaan minun makuuni. Näin olemme erilaisia.
Mä olen aina kuvitellut, että politiikka on yhteiskunnallinen asia eikä yksityisasia. Mutta opinpa taas jotain uutta.
Aika myöhään opit. Etkö ole koskaan kuullut sanottavan että politiikka ja uskonto ovat arkaluontoisimpia keskustelunaiheita mitä on olemassa?
Politiikka ei mielestäni ole arkaluontoinen asia, jos puhutaan politiikasta ilman omia henkilökohtaisia vakaumuksia. Ts puhutaan yleisellä tasolla. Esimerkiksi nyt voisi vaikka puhua siitä, mitä merkitsee, kun pääkaupunkiseudun kaikki kolme suurinta kaupunkia tulevat kuulumaan eri sote-alueisiin. Vaikka muutama vuosi sitten Helsinki olisi kovasti halunnut yhdessä Vantaan ja Espoon kanssa muodostaa yhteisen metropolialueen, niin soten osalta kaikki tulevatkin kuulumaan täysin eri alueisiin. Ja voisi keskustella siitä, onko yhteinen metropolialue nyt siis täysin kuollut ja kuopattu idea jne. Osa meistä ihmisistä - naisistakin - osaa keskustella aisoista ja ilmiöistä yleisellä tasolla tuomatta keskusteluun omia henkilökohtaisia mielipiteitään.
Haluaisin olla kärpäsenä katossa kun teet tuttavuutta uusien ihmisten kanssa, jos tuo on taidonnäytteesi. Miten treffit yleensä sujuvat?
Ap ei puhunut treffeistä vaan yleisluontoisesti kun pidemmän aikaa vietetään aikaa yhdessä toisten naisten kanssa, luulisin, ja hänen kokemuksensa syntyi siitä. Kaveritutkalla jos ollaan liikenteessä, niin se odotus onko toinen itselle sopiva syntyy moninaisemmista tekijöistä. Joillekin merkitsee samat mielenkiinnon kohteet, tai ulkoinen status ulkonäköineen ja edustaako se auto samaa sosiaaliluokkaa kuin oma jne. Muutoinkin ihmiset ryhmäytyvät omilla kriteereillään. Moni on valmis luopumaan jostain omintakeisesta saadakseen olla osa porukkaa. Ap ei joko halua tai pysty joustamaan tässä.
Jopa oli kummallinen tulkinta. Ap sanoi varsin suoraan että hän ei osaa kommunikoida naisten kanssa eli puolet maapallon väestöstä on hänelle mysteeri. Minusta ongelma on aika paljon isompi kuin tuo mitä kuvailit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pimeä ajatus, että sinä ap syytät minua, että pidän sinua nolona? Ihan vaan siksi, että satun olemaan nainen? Mieti nyt vähän itsekin.
Jos syyttäisin sinua samasta asiasta, todisteena tietysti se, että olet nainen. Sinähän pidät minua nolona!
*leikeistä=meikeistä
Vierailija kirjoitti:
Mun kokemukseni mukaan naiset eivät puhu leikeistä. Kyse on jostakin kummallisesta myytistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelussa naiset ovat hyökänneet yksittäisen naisen, aloittajan, kimppuun. Aloittaja vain pyysi apua naisten kanssa kommunikoimiseen ja halusi KEHITTÄÄ ITSEÄÄN, mutta täällä on lähdetty isolla joukolla lynkkaamaan ja demonisoimaan aloittajaa. Yhteinen vihollinen, tässä tapauksessa ap, on löydetty. Koko keskustelu on pyörinyt sen ympärillä, että on etsitty aloittajasta "vääriä asenteita" ("pick me girl"!) sen sijaan, että oltaisiin keskusteltu itse aiheesta.
Tämä kertoo paljon.
Ja jatkan vielä. Eiköhän ap tiedä varsin hyvin, että naiset ovat yksilöitä ja erilaisia ihmisiä eivätkä mikään yhtenäinen joukko, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö ongelmia naisten kanssa kommunikoimisessa saisi pohtia! Ongelmat voivat juontaa esimerkiksi lapsuudesta, jos on vaikka silloin joutunut nimenomaan tyttöjen kiusaamaksi jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä täällä huudellaan jostain toksisuudesta?? En usko, että ap on sellainen. Hän sanoi pitävänsä muista naisista, ei vihaavansa heitä.
Ihanko vakavissasi ajattelet, että joku ei vihaa naisia vaikka ilmoittaa että naisilla on "kirjoittamattomia sääntöjä" mitä miehillä ei ole, että hän pärjää paremmin miesten kanssa ja että naiset yleisesti ajattelevat että hän on nolo ja b-luokan nainen? Oikeasti? Etkö sinä kykene tunnistamaan aggressiota mitenkään muuten kuin jos joku sanoo: "minä vihaan henkilöä x"?
Tiedän itsestäni sen, etten vihaa. Viestisi taitaa kertoa itsessään noista kirjoittamattomista olettamuksista.
Miten perustelet että et vihaa naisia, vaikka luokittelet 50% väestöstä niin vaikeiksi että normaali kommunikaatio ei ole mahdollista?
No huh huh!
Ei voida laittaa yhtäläisyysmerkkejä vihaamisen ja kommunikointihaasteiden väliin.
Esim. olen aika hyvä ratsastaja (krhöm), mutta kun joku hevonen "pitää minua pellenään" eli yhteistyö ei suju, en TODellakaan vihaa sitä hevosta, vaan koen haasteena. Positiivisena sellaisena.Ja jos mielestäsi kaikki hevoset pitävät sinua pellenään, vihaat hevosia. Siksi että tulkitset lähtökohtaisesti hevosten olevan "haasteita".
"Mutku en mä sanonu et kaikki naiset! Vaan tarpeeksi moni että tarvitsen erityisohjeet miten niiden kanssa pystyy tulemaan toimeen!"
No nyt olen äimän käkenä! 😧 Tämä on juuri sitä naisten kommunikaatiota, missä tulkitaan ja keksitään toiselle repliikitkin valmiiksi! No huh huh! Ei ole mun juttu. Eläinten kanssa pärjään hyvin. Bye.
Älä viitsi yleistää että kaikki naiset kommunikoisivat noin.
Ööh.. koko keskustelun aiheena on että ap yleistää naisten kommunikaation ja oikeastaan koko olemisen sekä samanlaiseksi että mahdottomaksi ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelussa naiset ovat hyökänneet yksittäisen naisen, aloittajan, kimppuun. Aloittaja vain pyysi apua naisten kanssa kommunikoimiseen ja halusi KEHITTÄÄ ITSEÄÄN, mutta täällä on lähdetty isolla joukolla lynkkaamaan ja demonisoimaan aloittajaa. Yhteinen vihollinen, tässä tapauksessa ap, on löydetty. Koko keskustelu on pyörinyt sen ympärillä, että on etsitty aloittajasta "vääriä asenteita" ("pick me girl"!) sen sijaan, että oltaisiin keskusteltu itse aiheesta.
Tämä kertoo paljon.
Joo. Niin kertoo. Että ap:lla on väärä asenne ja hänen pitää todellakin tehdä jotain ihan muuta kuin opetella ymmärtämään mysteerinaisten "sanattomia sääntöjä".
Pick me girl on termi joka on tarkoitettu juuri koko maailmassa rehottavan naisvihan tunnistamiseen. Se ei ole hyökkäys yksittäistä kirjoittajaa vastaan vaan maailmanlaajuinen ongelma yhteiskuntien rakenteessa. Tuo ongelma tuli nyt ilmi ap:n kirjoituksessa.
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelussa naiset ovat hyökänneet yksittäisen naisen, aloittajan, kimppuun. Aloittaja vain pyysi apua naisten kanssa kommunikoimiseen ja halusi KEHITTÄÄ ITSEÄÄN, mutta täällä on lähdetty isolla joukolla lynkkaamaan ja demonisoimaan aloittajaa. Yhteinen vihollinen, tässä tapauksessa ap, on löydetty. Koko keskustelu on pyörinyt sen ympärillä, että on etsitty aloittajasta "vääriä asenteita" ("pick me girl"!) sen sijaan, että oltaisiin keskusteltu itse aiheesta.
Tämä kertoo paljon.
Itse aiheestahan tässä keskustellaan Naisten on vaikea antaa neuvoja aloittajalle, koska hän itse listaa vaikeiksi sellaisia asioita mitä suurin osa naisista ei tunnista miksikään naisten tyyppipiirteiksi. Lisäksi esimerkit ovat lähinnä pelkkiä stereotypisia yleistyksiä, eivät edes mitään konkreettista.
Miten meidän pitäisi auttaa aloittajaa kehittämään itseään, muuta kuin pohtimalla omia asenteitaan? En minä voi kertoa hänelle mitään vuosisadan vinkkiä miten ymmärtää sellaisia kirjoittamattomia sääntöjä joiden olemassa olosta en ole itsekään tietoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä tee huorin kaverin miehen kans? Tällaisiako?
SIllä että ei ole huorin ylipäätään, niin silläkin jo pääsee pitkälle. Tosin se on kyllä suomalaisille akoille ylivoimaisen vaikeaa, mutta aina kannattaa yrittää!
Taas pitää muistuttaa urpolle että naisen seksuaalisuus on naisen oma. Jos seksikäyttäytymisellä on yleisempää merkitystä silloin on samat vaatimukset kohdistettava miehiinkin.
Minä en usko että nuo pick me girl jankkaajat ovat naisia.
Tästäkin tuli hauska vivahde tähän keskusteluun, kun minä tuolla jossain kommentissa mainitsin yhtenä puheenaiheena auton. Tässä tehdään naisista nyt jotain pinnallisia pyrkyreitä, jotka valitsevat seuransa auton perusteella ja siksi autoista keskustelu esitetään nyt moukkamaisena. On se hyvä, kun miehet eivät ole niin pinnallisia, että puhuisivat autoistaan... eiku...