Lue keskustelun säännöt.
Miten voisi oppia naisten välisiä "kirjoittamattomia sääntöjä"?
02.01.2022 |
En oikein tajua naisia, vaikka olen itsekin nainen. Naisilla on joitain keskinäisiä ihmeellisiä kirjoittamattomia sääntöjä, joita ei voi siis lukea tai oppia mistään. Mistä voisi oppia kommunikoimaan mielekkäällä tavalla naisten kanssa? Varmaan monille miehillekin olisi apua vastaavasta.
Kommentit (330)
Onko tämä aihe nostettu esille naistenhuoneen keskustelussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin vahvistuu ymmärrys tästä ap:n ongelmasta. Ei ole tullut mieleenikään, että jollekulle saattaisi arkipäiväinen rupattelu olla jotenkin erityisen vaikeaa ja vastenmielistä ja keskustelunaiheiksi kelpaa vain ne suurimmat intohimon kohteet. Miten te olette noin ylipäätään pärjänneet esimerkiksi työelämässä, ellette saa asiakkaalle paukuttaa alkuperäiskansojen historiaa eikä pikkujouluissa keskustelu Euroopan voimakkaimmista maanjäristyksistä lähdekään lentoon?
Niin se nyt vaan on, että monelle small talk ei ole mitenkään luontevaa.
Niin. Mutta kannattaisiko sitä syytä etsiä jostain muusta kuin keskustelukumppanin sukupuolesta. Kyllähän sama pätee miestenkin kanssa keskustellessa. Olisipa mielenkiintoista kuulla, miten usein olette onnistuneet aloittamaan random-vastaantulijamiehen kanssa keskustelun alkuperäiskansojen historiasta rupattelematta mitään liibalaabaa sitä ennen.
Sanoin yleisesti, että small talk ei ole kaikille luontevaa. En puhunut mitään naisista tai miehistä, kuten et sinäkään tuossa pikkujoulu/työelämäviestissäsi.
No edelleenkin tässä ketjussa on puhuttu siitä, miten vaikeaa naisten kanssa on puhua. minusta on erikoista, että se täsmälleen sama small talk sitten onnistuukin miesten kanssa ihan mutkattomasti.
Sanoiko ap, että se onnistuu täysin mutkattomasti miesten kanssa?
Sanoi.
"Miesten seurassa viihdyn paremmin, tosin ei mulla miespuolisiakaan kavereita ole kuin muutama ja heistäkin osa on miehiin päin kallellaan."
Oletko päästäsi vialla vai muuten vaan tyypillinen nainen, joka kuvittelee näkevänsä rivien välissä jotain mitä siellä ei ole? Eihän tuossa puhuttu smalltalkista yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin vahvistuu ymmärrys tästä ap:n ongelmasta. Ei ole tullut mieleenikään, että jollekulle saattaisi arkipäiväinen rupattelu olla jotenkin erityisen vaikeaa ja vastenmielistä ja keskustelunaiheiksi kelpaa vain ne suurimmat intohimon kohteet. Miten te olette noin ylipäätään pärjänneet esimerkiksi työelämässä, ellette saa asiakkaalle paukuttaa alkuperäiskansojen historiaa eikä pikkujouluissa keskustelu Euroopan voimakkaimmista maanjäristyksistä lähdekään lentoon?
Pärjään erittäin hyvin työelämässä. Ja kyllä, siihen liittyy just sitä jonninjoutavaa smalltalkia. Onneksi yleensä sen smalltalkin voi liittää työhön. Esim kun olen ollut kansainvälisissä konferensseissa, konferenssista riittää oikein hyvin juteltavaa niin lounastauoilla kuin vapaamuotoisissa illanvietoissakin. Ei mun tarvitse kertoa, montako lasta mulla on, olenko naimisissa, mistä ruuasta tykkään, millaisella autolla ajan jne. Ihan riittää, että kerron nimeni, missä firmassa olen töissä ja jos kysytään, niin mitä mun toimenkuvaani kuuluu. Mutta ei mun ole tarkoituskaan tutustua näihin ihmisiin yhtään enempää kuin mistä työnantaja maksaa mulle palkan. En aio tavata näitä ihmisiä vapaa-ajallani. Sen vuoksi mun ei edes tarvitse tietää, olisiko meillä jotain yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Riittää, että yhteinen kiinnostuksenkohde on työ, jonka vuoksi ollaan samaan aikaan samassa paikassa.
No niin. Eikä siltikään ilmeisesti mitkään kellot kilkata, mikä tarkoitus sillä small talkilla on ja miksi se on nimenomaan sellaista jonninjoutavaa eikä mitään alkuperäiskansojen ruotimista.
Kukaan ei ole vaatinut kertomaan, millaisella autolla ajat tai montako lasta sinulla on, herranjumala. Ne olivat esimerkkejä, millaiset aiheet YLEENSÄ nousevat helposti keskusteluissa esiin ja joihin monien on helppo osallistua.
No voi hyvää päivää taas. Minäkin annoin esimerkkinä tuon alkuperäiskasojen uskonnot. Listasin siihen muitakin esimerkkejä (joista osa oli sellaisia, jotka eivät kiinnosta mua itseäni yhtään). Mutta sinäkin takerruit yhteen ainoaan asiaan esimerkissäni eli alkuperäiskansoihin. Ja mä myös olen jo useamman kerran kirjoittanut, että ei niistä alkuperäiskansoista aleta heti ensimmäisellä tapaamiskerralla puhumaan. Vasta sitten, kun on tavattu jo useita kertoja. Edelleen olen sitä mieltä, että yksinkertaisin ja kaikille sopivin smalltalk on alussa puhua siitä, miksi ollaan just nyt puhumassa toistemme kanssa. Oli se sitten koira, jonka kanssa on koirapuistossa, konferenssi, johon osallistutaan juuri nyt, yhteinen projekti, joka on menossa jne.
Edelleen jäi minulle hieman epäselväksi, mitä sinä niillä ensimmäisillä keskustelukerroilla sitten puhut, kun sinusta oli ihan käsittämätöntä, että puhutaan esimerkiksi työstä, lapsista tai lomasuunnitelmista tai mistään, mikä liittyy omaan elämään. Säästä, koirapuiston penkin maalista, ruohon kasvusta?
No se oli just edellisen kommenttini viimeisessä lauseessa. Mutta selitän nyt uudelleen. Jos olen vaikkapa konferenssissa ja sitten lounaalla istun jonkun ennestään tuntemattoman ihmisen viereen, keskustelen hänen kanssaan siitä konferenssista, jossa molemmat olemme. Esimerkiksi mille luennoille osallistui, mitä piti luennosta, millle luennolle on menossa seuraavaksi, osallistuuko illalla järjstettävään iltatilaisuuteen jne. Tai jos olen jossain tilanteessa asiakkaideni kanssa, jutellaan siitä projektista, jota olemme tekemässä Tai jos olen koirapuistossa, juttelen toisen koiranomistajan kanssa koirista. Voidaan myös jutella koirapuiston sijainnista ja pohjaratkaisusta esim onko liian vähän metsää, liian mutainen maa, liian paahteinen paikka, onko hyvät vai huonot kulkuyhteydet, pitäisikö olla useampia koirapuistoja alueella, hoidetaanko koirapuiston siivous ja kunnostus huolella jne. Ihan voi vaikka kysyä, että oletko tietoinen, että tuon toisen portin lukko on rikki. Siis jos se on rikki.
Mä en oikeastaan ymmärrä, miksi joku mulle ihan uppo-outo tyyppi kuvittelisi mun olevan kiinnostunut hänen lapsistaan tai lomasuunnitelmistaan, jos ne eivät millään tavalla liity siihen, miksi olemme just sillä hetkellä siinä paikassa ja puhumme toisillemme. Ymmärrän, jos ollaan jossain lastentapahtumassa, niin voi puhua lapsista. En mäkään ala jollekin randomille puhumaan koirapuistosta, jos me ei olla sillä hetkellä koirapuistossa.
No tässä taitaa olla sellainen ongelma, että minä puhun ihan oikeasta tutustumisesta ja sinä puhut näköjään jonkun ohikulkijan tapaamisesta. Itse oletin, että ap puhuu vähän läheisemmästä tutustumisesta eikä tällaisesta ohimienevästä merkityksettömästä kohtaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin vahvistuu ymmärrys tästä ap:n ongelmasta. Ei ole tullut mieleenikään, että jollekulle saattaisi arkipäiväinen rupattelu olla jotenkin erityisen vaikeaa ja vastenmielistä ja keskustelunaiheiksi kelpaa vain ne suurimmat intohimon kohteet. Miten te olette noin ylipäätään pärjänneet esimerkiksi työelämässä, ellette saa asiakkaalle paukuttaa alkuperäiskansojen historiaa eikä pikkujouluissa keskustelu Euroopan voimakkaimmista maanjäristyksistä lähdekään lentoon?
Niin se nyt vaan on, että monelle small talk ei ole mitenkään luontevaa.
Niin. Mutta kannattaisiko sitä syytä etsiä jostain muusta kuin keskustelukumppanin sukupuolesta. Kyllähän sama pätee miestenkin kanssa keskustellessa. Olisipa mielenkiintoista kuulla, miten usein olette onnistuneet aloittamaan random-vastaantulijamiehen kanssa keskustelun alkuperäiskansojen historiasta rupattelematta mitään liibalaabaa sitä ennen.
Sanoin yleisesti, että small talk ei ole kaikille luontevaa. En puhunut mitään naisista tai miehistä, kuten et sinäkään tuossa pikkujoulu/työelämäviestissäsi.
No edelleenkin tässä ketjussa on puhuttu siitä, miten vaikeaa naisten kanssa on puhua. minusta on erikoista, että se täsmälleen sama small talk sitten onnistuukin miesten kanssa ihan mutkattomasti.
Sanoiko ap, että se onnistuu täysin mutkattomasti miesten kanssa?
Sanoi.
"Miesten seurassa viihdyn paremmin, tosin ei mulla miespuolisiakaan kavereita ole kuin muutama ja heistäkin osa on miehiin päin kallellaan."
Oletko päästäsi vialla vai muuten vaan tyypillinen nainen, joka kuvittelee näkevänsä rivien välissä jotain mitä siellä ei ole? Eihän tuossa puhuttu smalltalkista yhtään mitään.
Mitenkäs sinun mielestäsi sinne miesten seuraan ylipäätään päädytään, ellei siihen liity minkäänlaista small talkia?
Siis ei kai minkään random-ohikulkijan kanssa kommunikoidessa mitään ihmeellisiä kirjoittamattomia sääntöjä tarvita. Eikö tuossa viitata nimenomaan jonkinlaiseen ystävyyteen tms. Miksi ihmeessä jotkut nyt puhuvat jostain konferenssin vieruskaverista, jota ei sen lyhyen sananvaihdon jälkeen koskaan todennäköisesti enää tavata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeintä on juoruta, että marjukan perse on taas leventynyt, sirpalle maistuu punaviini ja Tiinalla on herpes.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin vahvistuu ymmärrys tästä ap:n ongelmasta. Ei ole tullut mieleenikään, että jollekulle saattaisi arkipäiväinen rupattelu olla jotenkin erityisen vaikeaa ja vastenmielistä ja keskustelunaiheiksi kelpaa vain ne suurimmat intohimon kohteet. Miten te olette noin ylipäätään pärjänneet esimerkiksi työelämässä, ellette saa asiakkaalle paukuttaa alkuperäiskansojen historiaa eikä pikkujouluissa keskustelu Euroopan voimakkaimmista maanjäristyksistä lähdekään lentoon?
Niin se nyt vaan on, että monelle small talk ei ole mitenkään luontevaa.
Niin. Mutta kannattaisiko sitä syytä etsiä jostain muusta kuin keskustelukumppanin sukupuolesta. Kyllähän sama pätee miestenkin kanssa keskustellessa. Olisipa mielenkiintoista kuulla, miten usein olette onnistuneet aloittamaan random-vastaantulijamiehen kanssa keskustelun alkuperäiskansojen historiasta rupattelematta mitään liibalaabaa sitä ennen.
Sanoin yleisesti, että small talk ei ole kaikille luontevaa. En puhunut mitään naisista tai miehistä, kuten et sinäkään tuossa pikkujoulu/työelämäviestissäsi.
No edelleenkin tässä ketjussa on puhuttu siitä, miten vaikeaa naisten kanssa on puhua. minusta on erikoista, että se täsmälleen sama small talk sitten onnistuukin miesten kanssa ihan mutkattomasti.
Sanoiko ap, että se onnistuu täysin mutkattomasti miesten kanssa?
Sanoi.
"Miesten seurassa viihdyn paremmin, tosin ei mulla miespuolisiakaan kavereita ole kuin muutama ja heistäkin osa on miehiin päin kallellaan."
Oletko päästäsi vialla vai muuten vaan tyypillinen nainen, joka kuvittelee näkevänsä rivien välissä jotain mitä siellä ei ole? Eihän tuossa puhuttu smalltalkista yhtään mitään.
Sinun mielestäsi tyypillinen nainen on siis päästään vialla? Kiva.
Siitä olen samaa mieltä, että tuo ylempi näkee rivien välissä jotain mitä siellä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja nyt minua hieman myös hämmentää, kun tämä yksi keskustelija puhui itsekin siitä, löytyykö yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja kannattaako tutustusmista jatkaa. Mutta nyt sitten yhtäkkiä ei puhutakaan enään tutustumisesta vaan jostain ohimenevästä hetkestä, jossa molemmilla siinä on jo se selkeä kiinnostuksen kohde (koirapuisto tai konferenssi). Eli missä vaiheessa ja miksi tässä nyt oltiin kartoittamassa niitä kiinnostuksen kohteita, ellei ollut tarkoitus millään tavalla edes tutustua tähän ihmiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin vahvistuu ymmärrys tästä ap:n ongelmasta. Ei ole tullut mieleenikään, että jollekulle saattaisi arkipäiväinen rupattelu olla jotenkin erityisen vaikeaa ja vastenmielistä ja keskustelunaiheiksi kelpaa vain ne suurimmat intohimon kohteet. Miten te olette noin ylipäätään pärjänneet esimerkiksi työelämässä, ellette saa asiakkaalle paukuttaa alkuperäiskansojen historiaa eikä pikkujouluissa keskustelu Euroopan voimakkaimmista maanjäristyksistä lähdekään lentoon?
Niin se nyt vaan on, että monelle small talk ei ole mitenkään luontevaa.
Niin. Mutta kannattaisiko sitä syytä etsiä jostain muusta kuin keskustelukumppanin sukupuolesta. Kyllähän sama pätee miestenkin kanssa keskustellessa. Olisipa mielenkiintoista kuulla, miten usein olette onnistuneet aloittamaan random-vastaantulijamiehen kanssa keskustelun alkuperäiskansojen historiasta rupattelematta mitään liibalaabaa sitä ennen.
Sanoin yleisesti, että small talk ei ole kaikille luontevaa. En puhunut mitään naisista tai miehistä, kuten et sinäkään tuossa pikkujoulu/työelämäviestissäsi.
No edelleenkin tässä ketjussa on puhuttu siitä, miten vaikeaa naisten kanssa on puhua. minusta on erikoista, että se täsmälleen sama small talk sitten onnistuukin miesten kanssa ihan mutkattomasti.
Sanoiko ap, että se onnistuu täysin mutkattomasti miesten kanssa?
Sanoi.
"Miesten seurassa viihdyn paremmin, tosin ei mulla miespuolisiakaan kavereita ole kuin muutama ja heistäkin osa on miehiin päin kallellaan."
Oletko päästäsi vialla vai muuten vaan tyypillinen nainen, joka kuvittelee näkevänsä rivien välissä jotain mitä siellä ei ole? Eihän tuossa puhuttu smalltalkista yhtään mitään.
Mitenkäs sinun mielestäsi sinne miesten seuraan ylipäätään päädytään, ellei siihen liity minkäänlaista small talkia?
Eihän ystävyyssuhde voi olla pelkkää small talkia. Ehkä ap:lla menee reisille siinä vaiheessa kun pitäisi ylläpitää ystävyyssuhdetta naisten kanssa.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hä, onko jotain sääntöjä? Minä puhun molemmille sukupuolille aika samalla tavalla. Koska tiiän että kehumisesta tulee kaikille hyvä mieli, niin saatan mainita jotain mukavaa ihmisen vaatteista, kengistä, hiuksista tai muusta asiasta. Ennen joulua kehuin työkaverin hiuksia (mies). Nämä kehut on ihan vilpittömiä siinä mielessä, että jos kiinnitän eriryisesti huomiota johonkin, niin yleensä se asia on kiva minusta. Minä vaan ehkä keskivertoa useammin sanon ajatukseni ääneen.
Jos tiedän henkilön olevan kiinnostunut vaikkapa meikeistä, niin kysyn niistä jotain. Kaikki tykkää siitä jos pääsevät kertomaan itselleen tärkeistä asioista. Jos tiiän että henkilö treenaa salilla, niin saatan kysyä millainen treeniohjelma sillä on. Minun ei tartte ite olla kyseisestä aiheesta huippukiinnostunut, mutta koska olen utelias, niin ei minua haittaa kuunnella juttua jonkun ripsivärin ominaisuuksista. Jokaisessa keskustelussa voi oppia uutta ja ei sitä ikinä tiedä milloin on hyötyä siitä että tietää jonkun Lancomen meikkivoiteen ominaisuuksista tai penkkipunnerruksen saloista.
Minä siis tulen keskimäärin hyvin toimeen ihmisten kanssa. Toisten kanssa toimiessa ei ole kysymys vain minusta ja siitä mistä minä haluan puhua ja miten haluan toimia. Omaa kommunikaatiotyyliä voi aivan mainiosti sopeuttaa toisen tyyliin itseään kadottamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin vahvistuu ymmärrys tästä ap:n ongelmasta. Ei ole tullut mieleenikään, että jollekulle saattaisi arkipäiväinen rupattelu olla jotenkin erityisen vaikeaa ja vastenmielistä ja keskustelunaiheiksi kelpaa vain ne suurimmat intohimon kohteet. Miten te olette noin ylipäätään pärjänneet esimerkiksi työelämässä, ellette saa asiakkaalle paukuttaa alkuperäiskansojen historiaa eikä pikkujouluissa keskustelu Euroopan voimakkaimmista maanjäristyksistä lähdekään lentoon?
Niin se nyt vaan on, että monelle small talk ei ole mitenkään luontevaa.
Niin. Mutta kannattaisiko sitä syytä etsiä jostain muusta kuin keskustelukumppanin sukupuolesta. Kyllähän sama pätee miestenkin kanssa keskustellessa. Olisipa mielenkiintoista kuulla, miten usein olette onnistuneet aloittamaan random-vastaantulijamiehen kanssa keskustelun alkuperäiskansojen historiasta rupattelematta mitään liibalaabaa sitä ennen.
Sanoin yleisesti, että small talk ei ole kaikille luontevaa. En puhunut mitään naisista tai miehistä, kuten et sinäkään tuossa pikkujoulu/työelämäviestissäsi.
No edelleenkin tässä ketjussa on puhuttu siitä, miten vaikeaa naisten kanssa on puhua. minusta on erikoista, että se täsmälleen sama small talk sitten onnistuukin miesten kanssa ihan mutkattomasti.
Sanoiko ap, että se onnistuu täysin mutkattomasti miesten kanssa?
Sanoi.
"Miesten seurassa viihdyn paremmin, tosin ei mulla miespuolisiakaan kavereita ole kuin muutama ja heistäkin osa on miehiin päin kallellaan."
Oletko päästäsi vialla vai muuten vaan tyypillinen nainen, joka kuvittelee näkevänsä rivien välissä jotain mitä siellä ei ole? Eihän tuossa puhuttu smalltalkista yhtään mitään.
Sinun mielestäsi tyypillinen nainen on siis päästään vialla? Kiva.
Siitä olen samaa mieltä, että tuo ylempi näkee rivien välissä jotain mitä siellä ei ole.
Siis jos ap sanoo, että haluaa oppia naisten välisiä kirjoittamattomia sääntöjä eikä ole koskaan oppinut kommunikoimaan nimenomaan naisille ja sen jälkeen sanoo, että miesten seurassa viihtyy paremmin, eikö ole melko looginen johtopäätös, että se kommunikointi sujuu miesten kanssa paremmin kuin naisten kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin vahvistuu ymmärrys tästä ap:n ongelmasta. Ei ole tullut mieleenikään, että jollekulle saattaisi arkipäiväinen rupattelu olla jotenkin erityisen vaikeaa ja vastenmielistä ja keskustelunaiheiksi kelpaa vain ne suurimmat intohimon kohteet. Miten te olette noin ylipäätään pärjänneet esimerkiksi työelämässä, ellette saa asiakkaalle paukuttaa alkuperäiskansojen historiaa eikä pikkujouluissa keskustelu Euroopan voimakkaimmista maanjäristyksistä lähdekään lentoon?
Pärjään erittäin hyvin työelämässä. Ja kyllä, siihen liittyy just sitä jonninjoutavaa smalltalkia. Onneksi yleensä sen smalltalkin voi liittää työhön. Esim kun olen ollut kansainvälisissä konferensseissa, konferenssista riittää oikein hyvin juteltavaa niin lounastauoilla kuin vapaamuotoisissa illanvietoissakin. Ei mun tarvitse kertoa, montako lasta mulla on, olenko naimisissa, mistä ruuasta tykkään, millaisella autolla ajan jne. Ihan riittää, että kerron nimeni, missä firmassa olen töissä ja jos kysytään, niin mitä mun toimenkuvaani kuuluu. Mutta ei mun ole tarkoituskaan tutustua näihin ihmisiin yhtään enempää kuin mistä työnantaja maksaa mulle palkan. En aio tavata näitä ihmisiä vapaa-ajallani. Sen vuoksi mun ei edes tarvitse tietää, olisiko meillä jotain yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Riittää, että yhteinen kiinnostuksenkohde on työ, jonka vuoksi ollaan samaan aikaan samassa paikassa.
No niin. Eikä siltikään ilmeisesti mitkään kellot kilkata, mikä tarkoitus sillä small talkilla on ja miksi se on nimenomaan sellaista jonninjoutavaa eikä mitään alkuperäiskansojen ruotimista.
Kukaan ei ole vaatinut kertomaan, millaisella autolla ajat tai montako lasta sinulla on, herranjumala. Ne olivat esimerkkejä, millaiset aiheet YLEENSÄ nousevat helposti keskusteluissa esiin ja joihin monien on helppo osallistua.
No voi hyvää päivää taas. Minäkin annoin esimerkkinä tuon alkuperäiskasojen uskonnot. Listasin siihen muitakin esimerkkejä (joista osa oli sellaisia, jotka eivät kiinnosta mua itseäni yhtään). Mutta sinäkin takerruit yhteen ainoaan asiaan esimerkissäni eli alkuperäiskansoihin. Ja mä myös olen jo useamman kerran kirjoittanut, että ei niistä alkuperäiskansoista aleta heti ensimmäisellä tapaamiskerralla puhumaan. Vasta sitten, kun on tavattu jo useita kertoja. Edelleen olen sitä mieltä, että yksinkertaisin ja kaikille sopivin smalltalk on alussa puhua siitä, miksi ollaan just nyt puhumassa toistemme kanssa. Oli se sitten koira, jonka kanssa on koirapuistossa, konferenssi, johon osallistutaan juuri nyt, yhteinen projekti, joka on menossa jne.
Edelleen jäi minulle hieman epäselväksi, mitä sinä niillä ensimmäisillä keskustelukerroilla sitten puhut, kun sinusta oli ihan käsittämätöntä, että puhutaan esimerkiksi työstä, lapsista tai lomasuunnitelmista tai mistään, mikä liittyy omaan elämään. Säästä, koirapuiston penkin maalista, ruohon kasvusta?
No se oli just edellisen kommenttini viimeisessä lauseessa. Mutta selitän nyt uudelleen. Jos olen vaikkapa konferenssissa ja sitten lounaalla istun jonkun ennestään tuntemattoman ihmisen viereen, keskustelen hänen kanssaan siitä konferenssista, jossa molemmat olemme. Esimerkiksi mille luennoille osallistui, mitä piti luennosta, millle luennolle on menossa seuraavaksi, osallistuuko illalla järjstettävään iltatilaisuuteen jne. Tai jos olen jossain tilanteessa asiakkaideni kanssa, jutellaan siitä projektista, jota olemme tekemässä Tai jos olen koirapuistossa, juttelen toisen koiranomistajan kanssa koirista. Voidaan myös jutella koirapuiston sijainnista ja pohjaratkaisusta esim onko liian vähän metsää, liian mutainen maa, liian paahteinen paikka, onko hyvät vai huonot kulkuyhteydet, pitäisikö olla useampia koirapuistoja alueella, hoidetaanko koirapuiston siivous ja kunnostus huolella jne. Ihan voi vaikka kysyä, että oletko tietoinen, että tuon toisen portin lukko on rikki. Siis jos se on rikki.
Mä en oikeastaan ymmärrä, miksi joku mulle ihan uppo-outo tyyppi kuvittelisi mun olevan kiinnostunut hänen lapsistaan tai lomasuunnitelmistaan, jos ne eivät millään tavalla liity siihen, miksi olemme just sillä hetkellä siinä paikassa ja puhumme toisillemme. Ymmärrän, jos ollaan jossain lastentapahtumassa, niin voi puhua lapsista. En mäkään ala jollekin randomille puhumaan koirapuistosta, jos me ei olla sillä hetkellä koirapuistossa.
No tässä taitaa olla sellainen ongelma, että minä puhun ihan oikeasta tutustumisesta ja sinä puhut näköjään jonkun ohikulkijan tapaamisesta. Itse oletin, että ap puhuu vähän läheisemmästä tutustumisesta eikä tällaisesta ohimienevästä merkityksettömästä kohtaamisesta.
Ei vaan me puhutaan ihan samasta asiasta. Just nimittäin mietin, että ilmeisesti osa väärinkäsityksistä johtuu ihan siitä, että mä en katso tutustuneeni toiseen ihmiseen, jos olen tunnin verran jutellut hänen kanssaan ja tiedän hänen nimensä, lastensa lukumäärän, ammatin, auton värin ja merkin sekä lomasuunnitelmat. Seuraavana päivänä en nimittäin muista enää hänen nimeään, parin päivän päästä en auton merkkiäkään ja viikon päästä en enää edes miltä hän näytti.
Multa kysyttiin edellisessä, mistä mä sitten ensimmäisillä keskustelukerroilla puhun ja ne olivat just nuo asiat, mitkä luettelin. Jos tapaan sen konferenssituttavuuden uudelleen illanvietossa, keskustellaan edelleen konferenssista. Oikeastaan koko konferenssin ajan keskustellaan konferenssiin liittyvistä asioista. Asiakkaiden kanssa taas puhutaan aina työasioista. En mä puhu omista henkilökohtaisista asioista asiakkaideni kanssa. Siis lapsistani, lomasuunnitelmistani tms. Ilmoitan kyllä riittävän ajoissa, milloin olen lomalla ja kuka mua silloin tuuraa, mutta en mitä aion lomallani tehdä. Jossain aiemmassa kirjoitin, että koirapuistossa riittää kyllä koirista puhuttavaa moneksi kuukaudeksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin vahvistuu ymmärrys tästä ap:n ongelmasta. Ei ole tullut mieleenikään, että jollekulle saattaisi arkipäiväinen rupattelu olla jotenkin erityisen vaikeaa ja vastenmielistä ja keskustelunaiheiksi kelpaa vain ne suurimmat intohimon kohteet. Miten te olette noin ylipäätään pärjänneet esimerkiksi työelämässä, ellette saa asiakkaalle paukuttaa alkuperäiskansojen historiaa eikä pikkujouluissa keskustelu Euroopan voimakkaimmista maanjäristyksistä lähdekään lentoon?
Niin se nyt vaan on, että monelle small talk ei ole mitenkään luontevaa.
Niin. Mutta kannattaisiko sitä syytä etsiä jostain muusta kuin keskustelukumppanin sukupuolesta. Kyllähän sama pätee miestenkin kanssa keskustellessa. Olisipa mielenkiintoista kuulla, miten usein olette onnistuneet aloittamaan random-vastaantulijamiehen kanssa keskustelun alkuperäiskansojen historiasta rupattelematta mitään liibalaabaa sitä ennen.
Sanoin yleisesti, että small talk ei ole kaikille luontevaa. En puhunut mitään naisista tai miehistä, kuten et sinäkään tuossa pikkujoulu/työelämäviestissäsi.
No edelleenkin tässä ketjussa on puhuttu siitä, miten vaikeaa naisten kanssa on puhua. minusta on erikoista, että se täsmälleen sama small talk sitten onnistuukin miesten kanssa ihan mutkattomasti.
Sanoiko ap, että se onnistuu täysin mutkattomasti miesten kanssa?
Sanoi.
"Miesten seurassa viihdyn paremmin, tosin ei mulla miespuolisiakaan kavereita ole kuin muutama ja heistäkin osa on miehiin päin kallellaan."
Oletko päästäsi vialla vai muuten vaan tyypillinen nainen, joka kuvittelee näkevänsä rivien välissä jotain mitä siellä ei ole? Eihän tuossa puhuttu smalltalkista yhtään mitään.
Sinun mielestäsi tyypillinen nainen on siis päästään vialla? Kiva.
Siitä olen samaa mieltä, että tuo ylempi näkee rivien välissä jotain mitä siellä ei ole.
Siis jos ap sanoo, että haluaa oppia naisten välisiä kirjoittamattomia sääntöjä eikä ole koskaan oppinut kommunikoimaan nimenomaan naisille ja sen jälkeen sanoo, että miesten seurassa viihtyy paremmin, eikö ole melko looginen johtopäätös, että se kommunikointi sujuu miesten kanssa paremmin kuin naisten kanssa?
Paremmin, mutta ei ap sanonut, että se on helppoa tai mutkatonta miestenkään kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä on juoruta, että marjukan perse on taas leventynyt, sirpalle maistuu punaviini ja Tiinalla on herpes.
Mitä tehdä jos ei tykkää juoruta eikä suostu juoruamaan vaikka vastapuoli kuinka yrittää jakaa muiden tiedot juuri sinulle?
Vierailija kirjoitti:
Hä, onko jotain sääntöjä? Minä puhun molemmille sukupuolille aika samalla tavalla. Koska tiiän että kehumisesta tulee kaikille hyvä mieli, niin saatan mainita jotain mukavaa ihmisen vaatteista, kengistä, hiuksista tai muusta asiasta. Ennen joulua kehuin työkaverin hiuksia (mies). Nämä kehut on ihan vilpittömiä siinä mielessä, että jos kiinnitän eriryisesti huomiota johonkin, niin yleensä se asia on kiva minusta. Minä vaan ehkä keskivertoa useammin sanon ajatukseni ääneen.
Jos tiedän henkilön olevan kiinnostunut vaikkapa meikeistä, niin kysyn niistä jotain. Kaikki tykkää siitä jos pääsevät kertomaan itselleen tärkeistä asioista. Jos tiiän että henkilö treenaa salilla, niin saatan kysyä millainen treeniohjelma sillä on. Minun ei tartte ite olla kyseisestä aiheesta huippukiinnostunut, mutta koska olen utelias, niin ei minua haittaa kuunnella juttua jonkun ripsivärin ominaisuuksista. Jokaisessa keskustelussa voi oppia uutta ja ei sitä ikinä tiedä milloin on hyötyä siitä että tietää jonkun Lancomen meikkivoiteen ominaisuuksista tai penkkipunnerruksen saloista.
Minä siis tulen keskimäärin hyvin toimeen ihmisten kanssa. Toisten kanssa toimiessa ei ole kysymys vain minusta ja siitä mistä minä haluan puhua ja miten haluan toimia. Omaa kommunikaatiotyyliä voi aivan mainiosti sopeuttaa toisen tyyliin itseään kadottamatta.
Juuri tämä! Olen luullut tämän olevan ihan itsestäänselvää, mutta esim tässä keskustelussa taas on tullut todella vahvasti esiin se, että keskustelukumppania pidetään jotenkin mahdottomana ja suoranaisena ajanhukkana, ellei hän ole välittömästi valmis keskustelemaan kylmän sodan heijastumisesta nykypäivään tai eläinlajien sopeutumisesta ilmastonmuutokseen. Kaikenlainen small talk on nimenomaan tuota kommunikaation sopeuttamista, jossa tunnustellaan niitä keskustelukumppanin kiinnostuksen kohteita ja jopa voidaan olla valmiita keskustelemaan aiheista, jotka itselle ei ole niin kiinnostavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin vahvistuu ymmärrys tästä ap:n ongelmasta. Ei ole tullut mieleenikään, että jollekulle saattaisi arkipäiväinen rupattelu olla jotenkin erityisen vaikeaa ja vastenmielistä ja keskustelunaiheiksi kelpaa vain ne suurimmat intohimon kohteet. Miten te olette noin ylipäätään pärjänneet esimerkiksi työelämässä, ellette saa asiakkaalle paukuttaa alkuperäiskansojen historiaa eikä pikkujouluissa keskustelu Euroopan voimakkaimmista maanjäristyksistä lähdekään lentoon?
Niin se nyt vaan on, että monelle small talk ei ole mitenkään luontevaa.
Niin. Mutta kannattaisiko sitä syytä etsiä jostain muusta kuin keskustelukumppanin sukupuolesta. Kyllähän sama pätee miestenkin kanssa keskustellessa. Olisipa mielenkiintoista kuulla, miten usein olette onnistuneet aloittamaan random-vastaantulijamiehen kanssa keskustelun alkuperäiskansojen historiasta rupattelematta mitään liibalaabaa sitä ennen.
Sanoin yleisesti, että small talk ei ole kaikille luontevaa. En puhunut mitään naisista tai miehistä, kuten et sinäkään tuossa pikkujoulu/työelämäviestissäsi.
No edelleenkin tässä ketjussa on puhuttu siitä, miten vaikeaa naisten kanssa on puhua. minusta on erikoista, että se täsmälleen sama small talk sitten onnistuukin miesten kanssa ihan mutkattomasti.
Sanoiko ap, että se onnistuu täysin mutkattomasti miesten kanssa?
Sanoi.
"Miesten seurassa viihdyn paremmin, tosin ei mulla miespuolisiakaan kavereita ole kuin muutama ja heistäkin osa on miehiin päin kallellaan."
Oletko päästäsi vialla vai muuten vaan tyypillinen nainen, joka kuvittelee näkevänsä rivien välissä jotain mitä siellä ei ole? Eihän tuossa puhuttu smalltalkista yhtään mitään.
Sinun mielestäsi tyypillinen nainen on siis päästään vialla? Kiva.
Siitä olen samaa mieltä, että tuo ylempi näkee rivien välissä jotain mitä siellä ei ole.
Siis jos ap sanoo, että haluaa oppia naisten välisiä kirjoittamattomia sääntöjä eikä ole koskaan oppinut kommunikoimaan nimenomaan naisille ja sen jälkeen sanoo, että miesten seurassa viihtyy paremmin, eikö ole melko looginen johtopäätös, että se kommunikointi sujuu miesten kanssa paremmin kuin naisten kanssa?
Paremmin, mutta ei ap sanonut, että se on helppoa tai mutkatonta miestenkään kanssa.
No siihen hän ei kuitenkaan pyytänyt minkäänlaista neuvoa, joten..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko antaa jotain esimerkkejä niistä? Olen nainen eikä yhtään tule mieleen.
Ja siis en edes tiedä niitä juttuja, kun en tunnista sosiaalisia tilanteita kunnolla naisten seurassa. Olen vain heidän mielestään jotenkin nolo tai erikoinen, mutten tiedä syytä. Mun ongelma on se, että olen todella asiakeskeinen ja huono lukemaan sosiaalisia tilanteita tai elekieltä. En huomaa mitään vihjauksiakaan, tosin mulla on hieman huono näkö/havaintokykykin.
"Heidän"?
Heidän eli naisten seurassa. Oon itsekin nainen tosin.
Olisiko pitänyt sanoa "niiden seurassa" vai "meidän seurassamme", kun oon itsekin nainen? Just tällaisia tarkoitan myös, kun en edes huomannut sanovani väärin, enkä edes tiedä, miten tuo ois pitänyt kirjoittaa oikeinkaan.
Aika j´kepo esimerkki tahattomasta, neutraalista loukkaavasta asiasta. Et tahtonyüt meitä naisia loukata, etkä itseäsi korostaa, mutta niinpä vain teit. Me naiset ollaan vähän kanamaisia juoruilijoita, kehutaan toisen hiuksia. Oot heti silleen vähän parempi, kuin keskikverto miehetkin ovat.
Niin tätä :D
Sä kyllä nyt tulkitsit kyllä tuota viestiä ihan omalla tavallasi... ap ei sanonut mitään tuollaista?
Ymmärrän täysin mitä ap tarkoittaa, ei todellakaan yritä olla parempi kuin muut. Sehän tossa pohti sitä ettei itse ymmärrä tai osaa lukea heitä eli muita naisia.
En tiedä ap:sta mutta itse olen kasvanut pelkkien veljien kanssa ja ymmärrän miehiä paremmin kuin naisia. En vaan osaa lukea naisten välisiä piilovihjeitä tai silloinkinnkun osaan, en pysty samaistumaan. Esim. juoruilu ei mua kiinnosta (enkä väitä että kaikki naiset juoruaa) ja silloin joutuu helposti porukan ulkopuolelle koska et oo messissä... kaikenlisäksi monet puolustelee juoruamista kuin se olisi pakollinen tarve, mikä on tosi outoa koska en voi ymmärtää miten kukaan voi puolustaa pahanpuhumista tai perustella sitä tarpeellisena.
Hakeudu seuraan, jossa ei ole noita kirjoittamattomia sääntöjä. Ei kaikkia tarvitse miellyttää, eikä kaikkien kanssa erityisesti tarvitse tulla juttuun, kunhan on perusystävällinen ja kohtelias. Ole suoraselkäinen ja rehti ja toimi arvojesi mukaisesti, niin muutkin useimmiten lopulta arvostavat sinua, vaikka ette ystävystyisikään.
Vierailija kirjoitti:
Ja nyt minua hieman myös hämmentää, kun tämä yksi keskustelija puhui itsekin siitä, löytyykö yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja kannattaako tutustusmista jatkaa. Mutta nyt sitten yhtäkkiä ei puhutakaan enään tutustumisesta vaan jostain ohimenevästä hetkestä, jossa molemmilla siinä on jo se selkeä kiinnostuksen kohde (koirapuisto tai konferenssi). Eli missä vaiheessa ja miksi tässä nyt oltiin kartoittamassa niitä kiinnostuksen kohteita, ellei ollut tarkoitus millään tavalla edes tutustua tähän ihmiseen?
Tutustuminen alkaa aina ohimenevästä hetkestä. Kun tapaan jonkun ihmisen esim koirapuistossa, konferenssissa, baarissa, lentokoneessa tai missä tahansa, en mä voi tietää, kohtaanko häntä enää toistamiseen. Jos kuitenkin käy niin, että tapaan (esimerkiksi osutaan useamman kerran samaan aikaan koirapuistoon), niin sitten jutellaan lisää. Ja mitä useammin jutellaan, sitä enemmän tutustutaan. Jossain vaiheessa sitten aletaan puhua muustakin kuin koirista ja koirapuistoista. Oikeastaan puhe saattaa kääntyä koirapuistosta kunnallispolitiikkaan ihan vain siksi, että ainakin täällä koirapuiston ylläpitäminen kuuluu kunnalle. Jos toista ei aihe kiinnosta yhtään, niin se on ihan fine. Mutta jos kiinnostaakin, niin on ainakin yksi asia koirien lisäksi, mikä kiinnostaa molempia. Mitä enemmän on yhteisiä kiinnostuksen kohteita tai ainakin riittävästi, sitten voi jo ehdottaa, että tavattaisiinko joskus jossain muuallakin kuin koirapuistossa. Mutta jos ei ole mitään muuta yhteistä kuin koirat, riittää ihan hyvin, että tavataan satunnaisesti koirapuistossa.
No se oli just edellisen kommenttini viimeisessä lauseessa. Mutta selitän nyt uudelleen. Jos olen vaikkapa konferenssissa ja sitten lounaalla istun jonkun ennestään tuntemattoman ihmisen viereen, keskustelen hänen kanssaan siitä konferenssista, jossa molemmat olemme. Esimerkiksi mille luennoille osallistui, mitä piti luennosta, millle luennolle on menossa seuraavaksi, osallistuuko illalla järjstettävään iltatilaisuuteen jne. Tai jos olen jossain tilanteessa asiakkaideni kanssa, jutellaan siitä projektista, jota olemme tekemässä Tai jos olen koirapuistossa, juttelen toisen koiranomistajan kanssa koirista. Voidaan myös jutella koirapuiston sijainnista ja pohjaratkaisusta esim onko liian vähän metsää, liian mutainen maa, liian paahteinen paikka, onko hyvät vai huonot kulkuyhteydet, pitäisikö olla useampia koirapuistoja alueella, hoidetaanko koirapuiston siivous ja kunnostus huolella jne. Ihan voi vaikka kysyä, että oletko tietoinen, että tuon toisen portin lukko on rikki. Siis jos se on rikki.
Mä en oikeastaan ymmärrä, miksi joku mulle ihan uppo-outo tyyppi kuvittelisi mun olevan kiinnostunut hänen lapsistaan tai lomasuunnitelmistaan, jos ne eivät millään tavalla liity siihen, miksi olemme just sillä hetkellä siinä paikassa ja puhumme toisillemme. Ymmärrän, jos ollaan jossain lastentapahtumassa, niin voi puhua lapsista. En mäkään ala jollekin randomille puhumaan koirapuistosta, jos me ei olla sillä hetkellä koirapuistossa.