Lue keskustelun säännöt.
Miten voisi oppia naisten välisiä "kirjoittamattomia sääntöjä"?
02.01.2022 |
En oikein tajua naisia, vaikka olen itsekin nainen. Naisilla on joitain keskinäisiä ihmeellisiä kirjoittamattomia sääntöjä, joita ei voi siis lukea tai oppia mistään. Mistä voisi oppia kommunikoimaan mielekkäällä tavalla naisten kanssa? Varmaan monille miehillekin olisi apua vastaavasta.
Kommentit (330)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä täällä huudellaan jostain toksisuudesta?? En usko, että ap on sellainen. Hän sanoi pitävänsä muista naisista, ei vihaavansa heitä.
Ihanko vakavissasi ajattelet, että joku ei vihaa naisia vaikka ilmoittaa että naisilla on "kirjoittamattomia sääntöjä" mitä miehillä ei ole, että hän pärjää paremmin miesten kanssa ja että naiset yleisesti ajattelevat että hän on nolo ja b-luokan nainen? Oikeasti? Etkö sinä kykene tunnistamaan aggressiota mitenkään muuten kuin jos joku sanoo: "minä vihaan henkilöä x"?
Tiedän itsestäni sen, etten vihaa. Viestisi taitaa kertoa itsessään noista kirjoittamattomista olettamuksista.
Miten perustelet että et vihaa naisia, vaikka luokittelet 50% väestöstä niin vaikeiksi että normaali kommunikaatio ei ole mahdollista?
No huh huh!
Ei voida laittaa yhtäläisyysmerkkejä vihaamisen ja kommunikointihaasteiden väliin.
Esim. olen aika hyvä ratsastaja (krhöm), mutta kun joku hevonen "pitää minua pellenään" eli yhteistyö ei suju, en TODellakaan vihaa sitä hevosta, vaan koen haasteena. Positiivisena sellaisena.Ja jos mielestäsi kaikki hevoset pitävät sinua pellenään, vihaat hevosia. Siksi että tulkitset lähtökohtaisesti hevosten olevan "haasteita".
"Mutku en mä sanonu et kaikki naiset! Vaan tarpeeksi moni että tarvitsen erityisohjeet miten niiden kanssa pystyy tulemaan toimeen!"
No nyt olen äimän käkenä! 😧 Tämä on juuri sitä naisten kommunikaatiota, missä tulkitaan ja keksitään toiselle repliikitkin valmiiksi! No huh huh! Ei ole mun juttu. Eläinten kanssa pärjään hyvin. Bye.
Älä viitsi yleistää että kaikki naiset kommunikoisivat noin.
Ööh.. koko keskustelun aiheena on että ap yleistää naisten kommunikaation ja oikeastaan koko olemisen sekä samanlaiseksi että mahdottomaksi ymmärtää.
No ehkä se hänen näkökulmastaan on sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en usko että nuo pick me girl jankkaajat ovat naisia.
Minä en usko että ap:n hännystelijät ovat naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en usko että nuo pick me girl jankkaajat ovat naisia.
Minä en usko että ap:n hännystelijät ovat naisia.
Mitkä hännystelijät?
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheesta on keskusteltu ennenkin, mutta voisiko joku jälleen valottaa, miten etenee tuntemattoman ihmisen kanssa koirapuistossa keskustelu, jonka aiheena on alkuperäiskansojen uskonnot.
Alkuperäiskansoilla on koiria. Joihin kenties liittyy uskomuksia. Höpistessä nyt saattaa tulla eteen kaikenlaisia aiheita mutta yleensä tietämystaso ja puuttuva mielenkiinto rajoittaa tehokkaasti. Jos taas molemmat tietävät ja ovat kiinnostuneita pitää maalia taas siirtää. Ei nämä kyllä ihan avausrepliikiksi sovellu kuin harvoille jotka jo muokanneet olemuksensakin niin epäsovinnaisiksi että voi odottaa mitä vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheesta on keskusteltu ennenkin, mutta voisiko joku jälleen valottaa, miten etenee tuntemattoman ihmisen kanssa koirapuistossa keskustelu, jonka aiheena on alkuperäiskansojen uskonnot.
Alkuperäiskansoilla on koiria. Joihin kenties liittyy uskomuksia. Höpistessä nyt saattaa tulla eteen kaikenlaisia aiheita mutta yleensä tietämystaso ja puuttuva mielenkiinto rajoittaa tehokkaasti. Jos taas molemmat tietävät ja ovat kiinnostuneita pitää maalia taas siirtää. Ei nämä kyllä ihan avausrepliikiksi sovellu kuin harvoille jotka jo muokanneet olemuksensakin niin epäsovinnaisiksi että voi odottaa mitä vain.
Tuo oli hyvä pointti. Ja nyt kun sanoit, niin tietyistä koiraroduista keskustelu voisi kääntyä alkajaisiksi vaikkapa inuiitteihin. Mutta tosiaan ei tällaiset ole mitään avausrepliikkejä vaan keskustelua sitten, kun ollaan tavattu samoissa merkeissä jo useamman kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on vähän sama tilanne. Olen huomannut, että jotkut naispuoliset "ystävät" oikein tarkoituksella haluavat draamaa ja juoruilevat selän takana muista. Itse en ymmärrä tuollaista juoruilua ja ihmissuhdedraamaa.
Minkäslaisia asioita sinä sitten haluaisit keskustella? Minä ainakin puhun kavereideni kanssa ihan vain kuulumisia ja omaan elämään liittyviä asioita ja koska omaan elämään sattuu liittymään myös muita ihmisiä, kyllä siinä väistämättä tulee "juoruiltua" myös muista ihmisistä. Kai se on sitten joidenkin mielestä sellaista sietämätöntä ihmissuhdedraamaa, mutta minulle se sattuu olemaan normaalia elämää.
No ehkä politiikasta, luonnontieteistä, taiteista ja jostain remontoinnista ois kiva jutella. Ja ajankohtaisista ilmiöistä. En oikein osaa sanoa edes. Jotkut julkkikset on ainakin ihan evvk.
Ehkä sinun kohdallasi ongelmaksi siis muodostuu se, että et tee keskusteluista henkilökohtaisia eikä sinua kiinnosta ihmisten normaali elämä, tunteineen ja kokemuksineen. Minun on todella vaikeaa tutustua ihmiseen, joka ei osaa puhua kuin jostain yleisistä aiheista kertomatta itsestään yhtään mitään.
Tätä en ymmärrä. Miksi pitäisi heti alkaa puhua henkilökohtaisista asioista, vaikka ei edes tunne toista? Itse tutustun helpoiten ihmisiin, joilla on samoja kiinnostuksen kohteita. Ihmisten elämä ei ole yleensä edes kovin kiinnostavaa, jos siihen ei sisällä draamaa tai jotain eksentristä. Siksi en yleensä ala jakaa tällaisia asioita. Elämän hankalimpia kokemuksia koskeva ukoutumisen aika saattaa tulla osan kanssa myöhemmin.
Siis eikö sinussa ole mitään muuta henkilökohtaista asiaa kuin jotkut hankalimmat kokemukset ja traumat? Sinulla ei ole lapsia, ei työpaikkaa, ei ammattia, et asu missään, et aja minkäänlaisella autolla, et tykkää mistään ruoista, et ole lomaillut missään jne. Ei yhden yhtä asiaa, mikä ei olisi äärimmäisen salainen ja häpeiltävä?
Ohis...miksi noista asoista pitäisi puhua jonkun uuden tuttavuuden kanssa?
Öö, miksi mitään ylipäätään pitäisi puhua jonkun uuden tuttavuuden kanssa? Tutustumisestahan tässä taisi olla kysymys. Miten tutustut ihmiseen, ellet tiedä hänestä mitään vaan puhutte ainoastaan säästä ja Sanna Marinista?
Tutustun toiseen ihmiseen (ja siitä myös päättelen, kannattaako meidän edes jatkaa tutustumista) nimenomaan keskustelemalla asioista ja koittamalla löytää asioita, jotka kiinnostavat molempia. Sillä, onko toisella lapsia, käykö töissä, mikä on ammatiltaan, missä asuu, millaisella autolla ajaa, mistä ruuasta tykkää, missä on lomaillut jne ei ole mitään merkitystä sen kanssa, haluanko jatkaa häneen tutustumista vai en. Nuo kaikki ovat toisessa ihmisessä ja häneen tutustumisessa täysin yhdentekeviä asioita. Siis mulle. Ehkä joillekin on tärkeää - ennenkuin päättää, jatkaako tutustumista vai ei - tietää, mikä toinen on ammatiltaan ja millaisella autolla ajaa.
Oletko vähän yksinkertainen? Eihän tuossa nyt tietenkään olekaan pointtina valita seuraa sen mukaan, millainen auto hänellä on. Pointti on se, että tällaisista asioista syntyy keskusteluyhteys ja jonkinlainen luottamus ja pääsee vähän toisen pään sisälle, millainen arvomaailma hänellä on, millaisista asioista hän pitää, millaista kieltä ja huumoria hänen kanssaan voi käyttää jne. En ihan ymmärrä, millaisten asioiden perusteella sinä seurasi ja ystäväsi valitset, jos normaali small talk on sinusta pöyristyttävää. Tenttaatko heti puoluekannan tai testaatko, ymmärtääkö hän jotain upeita sivistyssanoja vai mikä se sinun tapasi sitten on?
Ei mun tarvitse tietää kenenkään puoluekantaa, koska sekin on täysin epäoleellinen asia. Siis jos henkilö osaa puhua politiikasta yleisellä tasolla. Miten mä tämän nyt väännän ratakiskosta: mua kiinnostaa tietää, millaisista asioista toinen on kiinnostunut. Ne asiat voivat olla vaikkapa kirjallisuus, kuvataiteet, musiikki, vieraat kulttuurit, historia, alkuperäiskansojen uskonnot, luonnonilmiöt jne jne. Olen se koirapuistoesimerkin kirjoittaja ja keskusteluyhteys kyllä löytyy ihan aloittamalla puhumaan koirista. Jossain toisessa yhteydessä (esimerkiksi aikuisopiston espanjankurssilla) voisi uudelta tuttavuudelta kysyä, huomasiko lehdessä uutisen Espanjassa tapahtuneesta maanjäristyksestä tai jotain muuta vastaavaa. Mitä tulee mainitsemaasi luottamukseen, niin en mä tarvitse mitään luottamusta toiseen, kun juttelen hänen kanssaan vaikka maanjäristyksistä tai alkuperäiskansojen uskonnoista. Luottamusta tarvitaan vasta sitten, jos tutustumisesta on ensin ajan myötä seurannut kaveruus ja siitä taas ajan myötä syntymässä ystävyys. Tähän prosessiin voi kevyesti mennä parikin vuotta.
Eli sinä muodostat mielipiteen ihmisestä sen perusteella, onko hän lukenut jonkun maanjäristysuutisen ja se, millaisia valintoja hän on elämässään tehnyt ja millaisia asioita kokenut ja nähnyt, ovat ihan sivuseikkoja? Juuri tätä tarkoitin, että ikään kuin testaat, onko henkilö tarpeeksi sivistynyt.
En testaa, onko hän sivistynyt vaan onko hän kiinnostunut samoista asioista kuin minä. Koska jos ei ole, miksi tuhlaisimme kumpikaan toistemme aikaa enempää? Toinen saattaa olla kiinnostunut vaikkapa urheilusta, klassisesta musiikista ja autoista, joista taas minä en ole kiinnostunut.
Mistä sinä siis tiedät, onko hän kiinnostunut alkuperäiskansojen uskonnoista, ellet sitä mitenkään testaa? Minusta tuo on nimenomaan testaamista, että ellei hän pysty tästä aiheesta kanssasi keskustelemaan, et tuhlaa häneen aikaasi enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheesta on keskusteltu ennenkin, mutta voisiko joku jälleen valottaa, miten etenee tuntemattoman ihmisen kanssa koirapuistossa keskustelu, jonka aiheena on alkuperäiskansojen uskonnot.
No ensinnäkin nyt täsmennän, että eihän kaikista asioista tietenkään puhuta ensimmäisellä juttukerralla. Koiriin liittyvistä asioista riittää puhuttavaa varmasti useammaksi kuukaudeksi, kun ei sillä koirapuistossa kuitenkaan joka päivä eikä edes joka viikko törmätä. Mutta esimerkiksi tuolla meidän koirapuiston lähellä on iso vanha tammi ja kyllä siitä saisi aasinsillan luontoon ja luonnonuskontoihin (joita alkuperäiskansojen uskonnot ovat).
Mutta pointtihan onkin nyt se, mitä sillä ensimmäisellä juttukerralla voidaan puhua. Koiriin liittyvät asiathan nimenomaan ovat sitä oman elämän, kokemusten ja mielipiteiden jakamista, mistä minäkin olen koko ajan puhunut. Vai etkö sinä silloinkaan puhu mitään omasta koirastasi vaan pelkästään jotain kirjateorioita, rotujalostuksen historiaa ja uutisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on vähän sama tilanne. Olen huomannut, että jotkut naispuoliset "ystävät" oikein tarkoituksella haluavat draamaa ja juoruilevat selän takana muista. Itse en ymmärrä tuollaista juoruilua ja ihmissuhdedraamaa.
Minkäslaisia asioita sinä sitten haluaisit keskustella? Minä ainakin puhun kavereideni kanssa ihan vain kuulumisia ja omaan elämään liittyviä asioita ja koska omaan elämään sattuu liittymään myös muita ihmisiä, kyllä siinä väistämättä tulee "juoruiltua" myös muista ihmisistä. Kai se on sitten joidenkin mielestä sellaista sietämätöntä ihmissuhdedraamaa, mutta minulle se sattuu olemaan normaalia elämää.
No ehkä politiikasta, luonnontieteistä, taiteista ja jostain remontoinnista ois kiva jutella. Ja ajankohtaisista ilmiöistä. En oikein osaa sanoa edes. Jotkut julkkikset on ainakin ihan evvk.
Ehkä sinun kohdallasi ongelmaksi siis muodostuu se, että et tee keskusteluista henkilökohtaisia eikä sinua kiinnosta ihmisten normaali elämä, tunteineen ja kokemuksineen. Minun on todella vaikeaa tutustua ihmiseen, joka ei osaa puhua kuin jostain yleisistä aiheista kertomatta itsestään yhtään mitään.
Tätä en ymmärrä. Miksi pitäisi heti alkaa puhua henkilökohtaisista asioista, vaikka ei edes tunne toista? Itse tutustun helpoiten ihmisiin, joilla on samoja kiinnostuksen kohteita. Ihmisten elämä ei ole yleensä edes kovin kiinnostavaa, jos siihen ei sisällä draamaa tai jotain eksentristä. Siksi en yleensä ala jakaa tällaisia asioita. Elämän hankalimpia kokemuksia koskeva ukoutumisen aika saattaa tulla osan kanssa myöhemmin.
Siis eikö sinussa ole mitään muuta henkilökohtaista asiaa kuin jotkut hankalimmat kokemukset ja traumat? Sinulla ei ole lapsia, ei työpaikkaa, ei ammattia, et asu missään, et aja minkäänlaisella autolla, et tykkää mistään ruoista, et ole lomaillut missään jne. Ei yhden yhtä asiaa, mikä ei olisi äärimmäisen salainen ja häpeiltävä?
Ohis...miksi noista asoista pitäisi puhua jonkun uuden tuttavuuden kanssa?
Öö, miksi mitään ylipäätään pitäisi puhua jonkun uuden tuttavuuden kanssa? Tutustumisestahan tässä taisi olla kysymys. Miten tutustut ihmiseen, ellet tiedä hänestä mitään vaan puhutte ainoastaan säästä ja Sanna Marinista?
Tutustun toiseen ihmiseen (ja siitä myös päättelen, kannattaako meidän edes jatkaa tutustumista) nimenomaan keskustelemalla asioista ja koittamalla löytää asioita, jotka kiinnostavat molempia. Sillä, onko toisella lapsia, käykö töissä, mikä on ammatiltaan, missä asuu, millaisella autolla ajaa, mistä ruuasta tykkää, missä on lomaillut jne ei ole mitään merkitystä sen kanssa, haluanko jatkaa häneen tutustumista vai en. Nuo kaikki ovat toisessa ihmisessä ja häneen tutustumisessa täysin yhdentekeviä asioita. Siis mulle. Ehkä joillekin on tärkeää - ennenkuin päättää, jatkaako tutustumista vai ei - tietää, mikä toinen on ammatiltaan ja millaisella autolla ajaa.
Oletko vähän yksinkertainen? Eihän tuossa nyt tietenkään olekaan pointtina valita seuraa sen mukaan, millainen auto hänellä on. Pointti on se, että tällaisista asioista syntyy keskusteluyhteys ja jonkinlainen luottamus ja pääsee vähän toisen pään sisälle, millainen arvomaailma hänellä on, millaisista asioista hän pitää, millaista kieltä ja huumoria hänen kanssaan voi käyttää jne. En ihan ymmärrä, millaisten asioiden perusteella sinä seurasi ja ystäväsi valitset, jos normaali small talk on sinusta pöyristyttävää. Tenttaatko heti puoluekannan tai testaatko, ymmärtääkö hän jotain upeita sivistyssanoja vai mikä se sinun tapasi sitten on?
Ei mun tarvitse tietää kenenkään puoluekantaa, koska sekin on täysin epäoleellinen asia. Siis jos henkilö osaa puhua politiikasta yleisellä tasolla. Miten mä tämän nyt väännän ratakiskosta: mua kiinnostaa tietää, millaisista asioista toinen on kiinnostunut. Ne asiat voivat olla vaikkapa kirjallisuus, kuvataiteet, musiikki, vieraat kulttuurit, historia, alkuperäiskansojen uskonnot, luonnonilmiöt jne jne. Olen se koirapuistoesimerkin kirjoittaja ja keskusteluyhteys kyllä löytyy ihan aloittamalla puhumaan koirista. Jossain toisessa yhteydessä (esimerkiksi aikuisopiston espanjankurssilla) voisi uudelta tuttavuudelta kysyä, huomasiko lehdessä uutisen Espanjassa tapahtuneesta maanjäristyksestä tai jotain muuta vastaavaa. Mitä tulee mainitsemaasi luottamukseen, niin en mä tarvitse mitään luottamusta toiseen, kun juttelen hänen kanssaan vaikka maanjäristyksistä tai alkuperäiskansojen uskonnoista. Luottamusta tarvitaan vasta sitten, jos tutustumisesta on ensin ajan myötä seurannut kaveruus ja siitä taas ajan myötä syntymässä ystävyys. Tähän prosessiin voi kevyesti mennä parikin vuotta.
Eli sinä muodostat mielipiteen ihmisestä sen perusteella, onko hän lukenut jonkun maanjäristysuutisen ja se, millaisia valintoja hän on elämässään tehnyt ja millaisia asioita kokenut ja nähnyt, ovat ihan sivuseikkoja? Juuri tätä tarkoitin, että ikään kuin testaat, onko henkilö tarpeeksi sivistynyt.
En testaa, onko hän sivistynyt vaan onko hän kiinnostunut samoista asioista kuin minä. Koska jos ei ole, miksi tuhlaisimme kumpikaan toistemme aikaa enempää? Toinen saattaa olla kiinnostunut vaikkapa urheilusta, klassisesta musiikista ja autoista, joista taas minä en ole kiinnostunut.
Mistä sinä siis tiedät, onko hän kiinnostunut alkuperäiskansojen uskonnoista, ellet sitä mitenkään testaa? Minusta tuo on nimenomaan testaamista, että ellei hän pysty tästä aiheesta kanssasi keskustelemaan, et tuhlaa häneen aikaasi enempää.
En tiedä, oliko sinun vai jonkun muun kommentti: "Juuri tätä tarkoitin, että ikään kuin testaat, onko henkilö tarpeeksi sivistynyt" ja tähän vastasin, että en testaa, onko hän sivistynyt vaan onko kiinnostunut samoista asioista kuin minä. En pidä alkuperäiskansojen uskonnoista kiinnostumista minään erityisenä sivistyksen mittarina. Kuka tahansa voi kiinnostua ko aiheesta siinä missä mistä tahansa muustakin aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheesta on keskusteltu ennenkin, mutta voisiko joku jälleen valottaa, miten etenee tuntemattoman ihmisen kanssa koirapuistossa keskustelu, jonka aiheena on alkuperäiskansojen uskonnot.
Alkuperäiskansoilla on koiria. Joihin kenties liittyy uskomuksia. Höpistessä nyt saattaa tulla eteen kaikenlaisia aiheita mutta yleensä tietämystaso ja puuttuva mielenkiinto rajoittaa tehokkaasti. Jos taas molemmat tietävät ja ovat kiinnostuneita pitää maalia taas siirtää. Ei nämä kyllä ihan avausrepliikiksi sovellu kuin harvoille jotka jo muokanneet olemuksensakin niin epäsovinnaisiksi että voi odottaa mitä vain.
Hyviin kommunikaatiotaitoihin kuuluu se, että tuntemattoman kanssa pystyy aloittamaan keskustelut ja valitsemaan aiheet mahdollisimman neutraalisti ja maanläheisesti, että toiselle ei tule kiusallista tilannetta, jos hän ei ymmärrä yhtään, mitä toinen puhuu tai jos aihe on esimerkiksi arka. Ymmärrät varmaankin, että jotkut luonnonuskonnot ovat tässä mielessä äärettömän huono keskustelunaloitus koirapuistossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on vähän sama tilanne. Olen huomannut, että jotkut naispuoliset "ystävät" oikein tarkoituksella haluavat draamaa ja juoruilevat selän takana muista. Itse en ymmärrä tuollaista juoruilua ja ihmissuhdedraamaa.
Minkäslaisia asioita sinä sitten haluaisit keskustella? Minä ainakin puhun kavereideni kanssa ihan vain kuulumisia ja omaan elämään liittyviä asioita ja koska omaan elämään sattuu liittymään myös muita ihmisiä, kyllä siinä väistämättä tulee "juoruiltua" myös muista ihmisistä. Kai se on sitten joidenkin mielestä sellaista sietämätöntä ihmissuhdedraamaa, mutta minulle se sattuu olemaan normaalia elämää.
No ehkä politiikasta, luonnontieteistä, taiteista ja jostain remontoinnista ois kiva jutella. Ja ajankohtaisista ilmiöistä. En oikein osaa sanoa edes. Jotkut julkkikset on ainakin ihan evvk.
Ehkä sinun kohdallasi ongelmaksi siis muodostuu se, että et tee keskusteluista henkilökohtaisia eikä sinua kiinnosta ihmisten normaali elämä, tunteineen ja kokemuksineen. Minun on todella vaikeaa tutustua ihmiseen, joka ei osaa puhua kuin jostain yleisistä aiheista kertomatta itsestään yhtään mitään.
Tätä en ymmärrä. Miksi pitäisi heti alkaa puhua henkilökohtaisista asioista, vaikka ei edes tunne toista? Itse tutustun helpoiten ihmisiin, joilla on samoja kiinnostuksen kohteita. Ihmisten elämä ei ole yleensä edes kovin kiinnostavaa, jos siihen ei sisällä draamaa tai jotain eksentristä. Siksi en yleensä ala jakaa tällaisia asioita. Elämän hankalimpia kokemuksia koskeva ukoutumisen aika saattaa tulla osan kanssa myöhemmin.
Siis eikö sinussa ole mitään muuta henkilökohtaista asiaa kuin jotkut hankalimmat kokemukset ja traumat? Sinulla ei ole lapsia, ei työpaikkaa, ei ammattia, et asu missään, et aja minkäänlaisella autolla, et tykkää mistään ruoista, et ole lomaillut missään jne. Ei yhden yhtä asiaa, mikä ei olisi äärimmäisen salainen ja häpeiltävä?
Ohis...miksi noista asoista pitäisi puhua jonkun uuden tuttavuuden kanssa?
Öö, miksi mitään ylipäätään pitäisi puhua jonkun uuden tuttavuuden kanssa? Tutustumisestahan tässä taisi olla kysymys. Miten tutustut ihmiseen, ellet tiedä hänestä mitään vaan puhutte ainoastaan säästä ja Sanna Marinista?
Tutustun toiseen ihmiseen (ja siitä myös päättelen, kannattaako meidän edes jatkaa tutustumista) nimenomaan keskustelemalla asioista ja koittamalla löytää asioita, jotka kiinnostavat molempia. Sillä, onko toisella lapsia, käykö töissä, mikä on ammatiltaan, missä asuu, millaisella autolla ajaa, mistä ruuasta tykkää, missä on lomaillut jne ei ole mitään merkitystä sen kanssa, haluanko jatkaa häneen tutustumista vai en. Nuo kaikki ovat toisessa ihmisessä ja häneen tutustumisessa täysin yhdentekeviä asioita. Siis mulle. Ehkä joillekin on tärkeää - ennenkuin päättää, jatkaako tutustumista vai ei - tietää, mikä toinen on ammatiltaan ja millaisella autolla ajaa.
Oletko vähän yksinkertainen? Eihän tuossa nyt tietenkään olekaan pointtina valita seuraa sen mukaan, millainen auto hänellä on. Pointti on se, että tällaisista asioista syntyy keskusteluyhteys ja jonkinlainen luottamus ja pääsee vähän toisen pään sisälle, millainen arvomaailma hänellä on, millaisista asioista hän pitää, millaista kieltä ja huumoria hänen kanssaan voi käyttää jne. En ihan ymmärrä, millaisten asioiden perusteella sinä seurasi ja ystäväsi valitset, jos normaali small talk on sinusta pöyristyttävää. Tenttaatko heti puoluekannan tai testaatko, ymmärtääkö hän jotain upeita sivistyssanoja vai mikä se sinun tapasi sitten on?
Ei mun tarvitse tietää kenenkään puoluekantaa, koska sekin on täysin epäoleellinen asia. Siis jos henkilö osaa puhua politiikasta yleisellä tasolla. Miten mä tämän nyt väännän ratakiskosta: mua kiinnostaa tietää, millaisista asioista toinen on kiinnostunut. Ne asiat voivat olla vaikkapa kirjallisuus, kuvataiteet, musiikki, vieraat kulttuurit, historia, alkuperäiskansojen uskonnot, luonnonilmiöt jne jne. Olen se koirapuistoesimerkin kirjoittaja ja keskusteluyhteys kyllä löytyy ihan aloittamalla puhumaan koirista. Jossain toisessa yhteydessä (esimerkiksi aikuisopiston espanjankurssilla) voisi uudelta tuttavuudelta kysyä, huomasiko lehdessä uutisen Espanjassa tapahtuneesta maanjäristyksestä tai jotain muuta vastaavaa. Mitä tulee mainitsemaasi luottamukseen, niin en mä tarvitse mitään luottamusta toiseen, kun juttelen hänen kanssaan vaikka maanjäristyksistä tai alkuperäiskansojen uskonnoista. Luottamusta tarvitaan vasta sitten, jos tutustumisesta on ensin ajan myötä seurannut kaveruus ja siitä taas ajan myötä syntymässä ystävyys. Tähän prosessiin voi kevyesti mennä parikin vuotta.
Eli sinä muodostat mielipiteen ihmisestä sen perusteella, onko hän lukenut jonkun maanjäristysuutisen ja se, millaisia valintoja hän on elämässään tehnyt ja millaisia asioita kokenut ja nähnyt, ovat ihan sivuseikkoja? Juuri tätä tarkoitin, että ikään kuin testaat, onko henkilö tarpeeksi sivistynyt.
En testaa, onko hän sivistynyt vaan onko hän kiinnostunut samoista asioista kuin minä. Koska jos ei ole, miksi tuhlaisimme kumpikaan toistemme aikaa enempää? Toinen saattaa olla kiinnostunut vaikkapa urheilusta, klassisesta musiikista ja autoista, joista taas minä en ole kiinnostunut.
Mistä sinä siis tiedät, onko hän kiinnostunut alkuperäiskansojen uskonnoista, ellet sitä mitenkään testaa? Minusta tuo on nimenomaan testaamista, että ellei hän pysty tästä aiheesta kanssasi keskustelemaan, et tuhlaa häneen aikaasi enempää.
En tiedä, oliko sinun vai jonkun muun kommentti: "Juuri tätä tarkoitin, että ikään kuin testaat, onko henkilö tarpeeksi sivistynyt" ja tähän vastasin, että en testaa, onko hän sivistynyt vaan onko kiinnostunut samoista asioista kuin minä. En pidä alkuperäiskansojen uskonnoista kiinnostumista minään erityisenä sivistyksen mittarina. Kuka tahansa voi kiinnostua ko aiheesta siinä missä mistä tahansa muustakin aiheesta.
No olkoot nyt mitä tahansa, kiinnostusta tai sivistystä, mutta kyllä sinä melko omituisen kuvan itsestäsi annat, jos kieltäydyt keskustelemasta ihmisen kanssa, jota ei kiinnostanut puhua luonnonuskonnoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on vähän sama tilanne. Olen huomannut, että jotkut naispuoliset "ystävät" oikein tarkoituksella haluavat draamaa ja juoruilevat selän takana muista. Itse en ymmärrä tuollaista juoruilua ja ihmissuhdedraamaa.
Minkäslaisia asioita sinä sitten haluaisit keskustella? Minä ainakin puhun kavereideni kanssa ihan vain kuulumisia ja omaan elämään liittyviä asioita ja koska omaan elämään sattuu liittymään myös muita ihmisiä, kyllä siinä väistämättä tulee "juoruiltua" myös muista ihmisistä. Kai se on sitten joidenkin mielestä sellaista sietämätöntä ihmissuhdedraamaa, mutta minulle se sattuu olemaan normaalia elämää.
No ehkä politiikasta, luonnontieteistä, taiteista ja jostain remontoinnista ois kiva jutella. Ja ajankohtaisista ilmiöistä. En oikein osaa sanoa edes. Jotkut julkkikset on ainakin ihan evvk.
Ehkä sinun kohdallasi ongelmaksi siis muodostuu se, että et tee keskusteluista henkilökohtaisia eikä sinua kiinnosta ihmisten normaali elämä, tunteineen ja kokemuksineen. Minun on todella vaikeaa tutustua ihmiseen, joka ei osaa puhua kuin jostain yleisistä aiheista kertomatta itsestään yhtään mitään.
Tätä en ymmärrä. Miksi pitäisi heti alkaa puhua henkilökohtaisista asioista, vaikka ei edes tunne toista? Itse tutustun helpoiten ihmisiin, joilla on samoja kiinnostuksen kohteita. Ihmisten elämä ei ole yleensä edes kovin kiinnostavaa, jos siihen ei sisällä draamaa tai jotain eksentristä. Siksi en yleensä ala jakaa tällaisia asioita. Elämän hankalimpia kokemuksia koskeva ukoutumisen aika saattaa tulla osan kanssa myöhemmin.
Ei ole aiheita mistä pitää tai ei pidä puhua. Mutta jos keskustelukumppani valitsee jonkin aiheen ja et itse sano siihen mitään tai jopa vaihdat aihetta, todennäköisesti teistä ei tule kavereita. Miten tulisikaan kun juuri torjuit vastapuolen. Miksi tuotakin pitää ihmetellä?
Mä ymmärrän pointtisi. Olen itsekin joskus törmännyt ihmisiin, joille on hirveän tärkeää heti tutustumisen alussa puhua omasta elämästään, perhesuhteistaan, tunteistaan yms. Joo, kuuntelen pelkästään kohteliausuuttani, mutta totean mielessäni, että ko henkilön kanssa ollaan niin erilaisia, ettei tutustumista ole kummankaan kannalta järkevää jatkaa. Kyllä mäkin mieluummin puhun uuden tuttavuuden kanssa vaikka politiikasta kuin hänen miehestään, lapsistaan, anoppinsa aiheuttamasta ärsytyksestä jne.
Minuakaan ei kiinnosta perhesuhteet. Mutta jos uusi tuttavuus alkaa puhua politiikasta, hän on aivan liian avomielinen ja kertoo liikaa yksityisasioitaan minun makuuni. Näin olemme erilaisia.
Mä olen aina kuvitellut, että politiikka on yhteiskunnallinen asia eikä yksityisasia. Mutta opinpa taas jotain uutta.
Aika myöhään opit. Etkö ole koskaan kuullut sanottavan että politiikka ja uskonto ovat arkaluontoisimpia keskustelunaiheita mitä on olemassa?
Politiikka ei mielestäni ole arkaluontoinen asia, jos puhutaan politiikasta ilman omia henkilökohtaisia vakaumuksia. Ts puhutaan yleisellä tasolla. Esimerkiksi nyt voisi vaikka puhua siitä, mitä merkitsee, kun pääkaupunkiseudun kaikki kolme suurinta kaupunkia tulevat kuulumaan eri sote-alueisiin. Vaikka muutama vuosi sitten Helsinki olisi kovasti halunnut yhdessä Vantaan ja Espoon kanssa muodostaa yhteisen metropolialueen, niin soten osalta kaikki tulevatkin kuulumaan täysin eri alueisiin. Ja voisi keskustella siitä, onko yhteinen metropolialue nyt siis täysin kuollut ja kuopattu idea jne. Osa meistä ihmisistä - naisistakin - osaa keskustella aisoista ja ilmiöistä yleisellä tasolla tuomatta keskusteluun omia henkilökohtaisia mielipiteitään.
Haluaisin olla kärpäsenä katossa kun teet tuttavuutta uusien ihmisten kanssa, jos tuo on taidonnäytteesi. Miten treffit yleensä sujuvat?
Ap ei puhunut treffeistä vaan yleisluontoisesti kun pidemmän aikaa vietetään aikaa yhdessä toisten naisten kanssa, luulisin, ja hänen kokemuksensa syntyi siitä. Kaveritutkalla jos ollaan liikenteessä, niin se odotus onko toinen itselle sopiva syntyy moninaisemmista tekijöistä. Joillekin merkitsee samat mielenkiinnon kohteet, tai ulkoinen status ulkonäköineen ja edustaako se auto samaa sosiaaliluokkaa kuin oma jne. Muutoinkin ihmiset ryhmäytyvät omilla kriteereillään. Moni on valmis luopumaan jostain omintakeisesta saadakseen olla osa porukkaa. Ap ei joko halua tai pysty joustamaan tässä.
Tästäkin tuli hauska vivahde tähän keskusteluun, kun minä tuolla jossain kommentissa mainitsin yhtenä puheenaiheena auton. Tässä tehdään naisista nyt jotain pinnallisia pyrkyreitä, jotka valitsevat seuransa auton perusteella ja siksi autoista keskustelu esitetään nyt moukkamaisena. On se hyvä, kun miehet eivät ole niin pinnallisia, että puhuisivat autoistaan... eiku...
Tässä tuli hauska naisellinen vivahde kun sukupuolista riippumaton toteamus vedettiin omaan nenuun loukkauksena. Tämä onkin ratkaisevaa muistaa naisten kanssa, kaikki on viittausta itseen ja aihe loukkaantua. Tai ainakin sitä käytetään niin. Ja loukkaantuneen pitää saada hyvitystä. Rasittavaa.
Täh? Naisten kommunikoinnistahan tässä puhuttiin ja siihen liittyen tuossa yritettiin kääntää autoista puhuminen siihen, että auton perusteella oltaisiin valitsemassa ne, joiden kanssa halutaan viettää aikaa. Ei se minun syytäni ole, että ketju sattuu käsittelemään naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju kyllä kertoo oleellisen naisten välisestä kommunikoinnista.
Joku kuulemma takertuu yksittäiseen sanaan ja siitä sitten jankataan muutamia viestejä.
Joku on jollain tapaa samaa mieltä ap:n kanssa, joten hän on ihan varmasti mies tai pick me-girl ja hänen sanomiselleen voidaan viitata kintaalla.
Ap käytti jossain viestissään väärin he- tai me-muotoa, joten voidaan sitten siitäkin jankata muutamalla viestillä.
Jne.
Toivottavasti ap oot vielä paikalla. Tämä ketju on hillitön (kunnes joku poistattaa)
Siis mitä ihmeen kirjoittamattomia sääntöjä?
Käsittääkseni kommunikointivaikeudet ei ole millään lailla sidottuna sukupuoleen.
Jos olet näitä "tulen paremmin toimeen miesten kanssa" niin silloin vika on ainoastaan omassa asenteessasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin vahvistuu ymmärrys tästä ap:n ongelmasta. Ei ole tullut mieleenikään, että jollekulle saattaisi arkipäiväinen rupattelu olla jotenkin erityisen vaikeaa ja vastenmielistä ja keskustelunaiheiksi kelpaa vain ne suurimmat intohimon kohteet. Miten te olette noin ylipäätään pärjänneet esimerkiksi työelämässä, ellette saa asiakkaalle paukuttaa alkuperäiskansojen historiaa eikä pikkujouluissa keskustelu Euroopan voimakkaimmista maanjäristyksistä lähdekään lentoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheesta on keskusteltu ennenkin, mutta voisiko joku jälleen valottaa, miten etenee tuntemattoman ihmisen kanssa koirapuistossa keskustelu, jonka aiheena on alkuperäiskansojen uskonnot.
No ensinnäkin nyt täsmennän, että eihän kaikista asioista tietenkään puhuta ensimmäisellä juttukerralla. Koiriin liittyvistä asioista riittää puhuttavaa varmasti useammaksi kuukaudeksi, kun ei sillä koirapuistossa kuitenkaan joka päivä eikä edes joka viikko törmätä. Mutta esimerkiksi tuolla meidän koirapuiston lähellä on iso vanha tammi ja kyllä siitä saisi aasinsillan luontoon ja luonnonuskontoihin (joita alkuperäiskansojen uskonnot ovat).
Mutta pointtihan onkin nyt se, mitä sillä ensimmäisellä juttukerralla voidaan puhua. Koiriin liittyvät asiathan nimenomaan ovat sitä oman elämän, kokemusten ja mielipiteiden jakamista, mistä minäkin olen koko ajan puhunut. Vai etkö sinä silloinkaan puhu mitään omasta koirastasi vaan pelkästään jotain kirjateorioita, rotujalostuksen historiaa ja uutisia?
Joo, ymmärrän nyt paremmin, mitä aiemmin on tarkoitettu. Mä ajattelin omasta elämästäni puhumisesta ihan jotain muuta kuin koirani elämästä puhumista. Esim just perhesuhteita, lasten lukumäärää, ammattia, onko töissä vai jo eläkkeellä kenties, mitä teki jouluna, missä asuu yms yms.
Minusta naisten välillä ei ole sen enempää kirjoittamattomia sääntöjä kuin ihmisten välillä ylipäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on vähän sama tilanne. Olen huomannut, että jotkut naispuoliset "ystävät" oikein tarkoituksella haluavat draamaa ja juoruilevat selän takana muista. Itse en ymmärrä tuollaista juoruilua ja ihmissuhdedraamaa.
Minkäslaisia asioita sinä sitten haluaisit keskustella? Minä ainakin puhun kavereideni kanssa ihan vain kuulumisia ja omaan elämään liittyviä asioita ja koska omaan elämään sattuu liittymään myös muita ihmisiä, kyllä siinä väistämättä tulee "juoruiltua" myös muista ihmisistä. Kai se on sitten joidenkin mielestä sellaista sietämätöntä ihmissuhdedraamaa, mutta minulle se sattuu olemaan normaalia elämää.
No ehkä politiikasta, luonnontieteistä, taiteista ja jostain remontoinnista ois kiva jutella. Ja ajankohtaisista ilmiöistä. En oikein osaa sanoa edes. Jotkut julkkikset on ainakin ihan evvk.
Ehkä sinun kohdallasi ongelmaksi siis muodostuu se, että et tee keskusteluista henkilökohtaisia eikä sinua kiinnosta ihmisten normaali elämä, tunteineen ja kokemuksineen. Minun on todella vaikeaa tutustua ihmiseen, joka ei osaa puhua kuin jostain yleisistä aiheista kertomatta itsestään yhtään mitään.
Tätä en ymmärrä. Miksi pitäisi heti alkaa puhua henkilökohtaisista asioista, vaikka ei edes tunne toista? Itse tutustun helpoiten ihmisiin, joilla on samoja kiinnostuksen kohteita. Ihmisten elämä ei ole yleensä edes kovin kiinnostavaa, jos siihen ei sisällä draamaa tai jotain eksentristä. Siksi en yleensä ala jakaa tällaisia asioita. Elämän hankalimpia kokemuksia koskeva ukoutumisen aika saattaa tulla osan kanssa myöhemmin.
Siis eikö sinussa ole mitään muuta henkilökohtaista asiaa kuin jotkut hankalimmat kokemukset ja traumat? Sinulla ei ole lapsia, ei työpaikkaa, ei ammattia, et asu missään, et aja minkäänlaisella autolla, et tykkää mistään ruoista, et ole lomaillut missään jne. Ei yhden yhtä asiaa, mikä ei olisi äärimmäisen salainen ja häpeiltävä?
Ohis...miksi noista asoista pitäisi puhua jonkun uuden tuttavuuden kanssa?
Öö, miksi mitään ylipäätään pitäisi puhua jonkun uuden tuttavuuden kanssa? Tutustumisestahan tässä taisi olla kysymys. Miten tutustut ihmiseen, ellet tiedä hänestä mitään vaan puhutte ainoastaan säästä ja Sanna Marinista?
Tutustun toiseen ihmiseen (ja siitä myös päättelen, kannattaako meidän edes jatkaa tutustumista) nimenomaan keskustelemalla asioista ja koittamalla löytää asioita, jotka kiinnostavat molempia. Sillä, onko toisella lapsia, käykö töissä, mikä on ammatiltaan, missä asuu, millaisella autolla ajaa, mistä ruuasta tykkää, missä on lomaillut jne ei ole mitään merkitystä sen kanssa, haluanko jatkaa häneen tutustumista vai en. Nuo kaikki ovat toisessa ihmisessä ja häneen tutustumisessa täysin yhdentekeviä asioita. Siis mulle. Ehkä joillekin on tärkeää - ennenkuin päättää, jatkaako tutustumista vai ei - tietää, mikä toinen on ammatiltaan ja millaisella autolla ajaa.
Oletko vähän yksinkertainen? Eihän tuossa nyt tietenkään olekaan pointtina valita seuraa sen mukaan, millainen auto hänellä on. Pointti on se, että tällaisista asioista syntyy keskusteluyhteys ja jonkinlainen luottamus ja pääsee vähän toisen pään sisälle, millainen arvomaailma hänellä on, millaisista asioista hän pitää, millaista kieltä ja huumoria hänen kanssaan voi käyttää jne. En ihan ymmärrä, millaisten asioiden perusteella sinä seurasi ja ystäväsi valitset, jos normaali small talk on sinusta pöyristyttävää. Tenttaatko heti puoluekannan tai testaatko, ymmärtääkö hän jotain upeita sivistyssanoja vai mikä se sinun tapasi sitten on?
Ei mun tarvitse tietää kenenkään puoluekantaa, koska sekin on täysin epäoleellinen asia. Siis jos henkilö osaa puhua politiikasta yleisellä tasolla. Miten mä tämän nyt väännän ratakiskosta: mua kiinnostaa tietää, millaisista asioista toinen on kiinnostunut. Ne asiat voivat olla vaikkapa kirjallisuus, kuvataiteet, musiikki, vieraat kulttuurit, historia, alkuperäiskansojen uskonnot, luonnonilmiöt jne jne. Olen se koirapuistoesimerkin kirjoittaja ja keskusteluyhteys kyllä löytyy ihan aloittamalla puhumaan koirista. Jossain toisessa yhteydessä (esimerkiksi aikuisopiston espanjankurssilla) voisi uudelta tuttavuudelta kysyä, huomasiko lehdessä uutisen Espanjassa tapahtuneesta maanjäristyksestä tai jotain muuta vastaavaa. Mitä tulee mainitsemaasi luottamukseen, niin en mä tarvitse mitään luottamusta toiseen, kun juttelen hänen kanssaan vaikka maanjäristyksistä tai alkuperäiskansojen uskonnoista. Luottamusta tarvitaan vasta sitten, jos tutustumisesta on ensin ajan myötä seurannut kaveruus ja siitä taas ajan myötä syntymässä ystävyys. Tähän prosessiin voi kevyesti mennä parikin vuotta.
Eli sinä muodostat mielipiteen ihmisestä sen perusteella, onko hän lukenut jonkun maanjäristysuutisen ja se, millaisia valintoja hän on elämässään tehnyt ja millaisia asioita kokenut ja nähnyt, ovat ihan sivuseikkoja? Juuri tätä tarkoitin, että ikään kuin testaat, onko henkilö tarpeeksi sivistynyt.
En testaa, onko hän sivistynyt vaan onko hän kiinnostunut samoista asioista kuin minä. Koska jos ei ole, miksi tuhlaisimme kumpikaan toistemme aikaa enempää? Toinen saattaa olla kiinnostunut vaikkapa urheilusta, klassisesta musiikista ja autoista, joista taas minä en ole kiinnostunut.
Mistä sinä siis tiedät, onko hän kiinnostunut alkuperäiskansojen uskonnoista, ellet sitä mitenkään testaa? Minusta tuo on nimenomaan testaamista, että ellei hän pysty tästä aiheesta kanssasi keskustelemaan, et tuhlaa häneen aikaasi enempää.
En tiedä, oliko sinun vai jonkun muun kommentti: "Juuri tätä tarkoitin, että ikään kuin testaat, onko henkilö tarpeeksi sivistynyt" ja tähän vastasin, että en testaa, onko hän sivistynyt vaan onko kiinnostunut samoista asioista kuin minä. En pidä alkuperäiskansojen uskonnoista kiinnostumista minään erityisenä sivistyksen mittarina. Kuka tahansa voi kiinnostua ko aiheesta siinä missä mistä tahansa muustakin aiheesta.
No olkoot nyt mitä tahansa, kiinnostusta tai sivistystä, mutta kyllä sinä melko omituisen kuvan itsestäsi annat, jos kieltäydyt keskustelemasta ihmisen kanssa, jota ei kiinnostanut puhua luonnonuskonnoista.
Missä mä olen sanonut, että kieltäytyisin keskustelemasta toisen kanssa? Mä olen sanonut, että jos yhteisiä kiinnostuksenkohteita ei kertakaikkiaan tule useiden tapaamistenkaan myötä esille, ei tuttavuutta ole järkevää jatkaa. Sitten voidaan jutella vaikka säästä tai päivän uutisista, jos ja kun jossain sattumalta tavataan.
Nyt tulee vähän kärjistetty ja mutkia suoraksi oikova kommentti, pahoittelut siitä, jos joku kokee loukkaantuvansa, mutta heitänpä kuitenkin ilmaan tällaisenkin ajatuksen siemenen: Naisten usein ajatellaan olevan sosiaalisesti ja emotionaalisesti moniulotteisempia otuksia, kuin miehet. Olen lukenut sellaisestakin "teoriasta", että kaikki miehet ovat siltä osin ikään kuin autistisia. Ap tulee paremmin toimeen miesten kanssa. Eli voisiko ap kenties olla hieman sosiaalisesti kömpelömpi (miesten tapaan) ja siksi kanssakäyminen naisten kanssa tuntuu monimutkaiselta ja epäselvältä.
Vierailija kirjoitti:
Todellakin vahvistuu ymmärrys tästä ap:n ongelmasta. Ei ole tullut mieleenikään, että jollekulle saattaisi arkipäiväinen rupattelu olla jotenkin erityisen vaikeaa ja vastenmielistä ja keskustelunaiheiksi kelpaa vain ne suurimmat intohimon kohteet. Miten te olette noin ylipäätään pärjänneet esimerkiksi työelämässä, ellette saa asiakkaalle paukuttaa alkuperäiskansojen historiaa eikä pikkujouluissa keskustelu Euroopan voimakkaimmista maanjäristyksistä lähdekään lentoon?
Niin se nyt vaan on, että monelle small talk ei ole mitenkään luontevaa.
Jos pohtii ongelmia nimenomaan naisten kanssa kommunikoimisessa, silloin nimenomaan ei näe naisia yksilöinä vaan yhtenäisenä joukkona. Tämän lisäksi ap vielä erikseen tähdensi että miesten kanssa ongelmia ei ole.