Mitä ette enää uskalla tehdä kypsemmällä iällä?

Painaa vierasta ilman kumia.

Lapsia. Nyt on vakityö, asunto, parisuhde, kaikki valmiina. Maailma on muuttunut huonoon suuntaan, eikä enään tee mieli tehdä lasta tänne.

Talvipyöräily, varsinkaan ilman nastarenkaita ja kypärää.

Sehän lienee ihan fysiologinen, sisäkorvan tasapainoelimen nesteen liikkumiseen ja koostumukseen liittyvä asia. Ymmärrettävissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Linnanmäen Mustekala. Ikävä on, muttei vaan pysty enää.

monet linnanmäen laitteet. Ei ole uskalluksesta kiinni, vaan saavat voimaan pahoin. En ymmärrä miten nuorena ei tuntunut missään ja oli ihanaa vauhdin hurmaa vaan

Sehän lienee ihan fysiologinen, sisäkorvan tasapainoelimen nesteen liikkumiseen ja koostumukseen liittyvä asia. Ymmärrettävissä.

Rakastaa täysillä ;( olen ollut liian sinisilmäinen ja uskonut hyvää muista ja kohdalle sattunut ihmisiä jotka on käyttänyt sitä väärin.

En uskalla enää pelätä - ihmisiä, esiintymistä, lihomista, vähän kaikkea, kuten nuorempana. Elämä on liian lyhyt siihen! Nyt vain nautin - ihan omana ivajavaisena itsenäni. 69 v mummeli

Varastaa kaupasta. En kehtaisi.

siis vajavaisena

Hypätä kympistä.

Hypätä laskuvarjolla tai benjihyppää

Lintsillä en uskalla kieputtimiin.

Kaikkia noita oon siis tehnyt.

Synnyttää.

Huimaa jo seistä tuolilla... kyllä sitä lapsenakin oli korkeanpaikankammoa mutta ei läheskään samassa määrin, vaan aika korkealla tuli kiipeiltyä jos oli suurinpiirtein turvalliset olosuhteet.

Ratsastaa! Kävin tallilla ratsastamassa 12-vuotiaaksi asti viikoittain. Sitten tuli muita harrastuksia. Nyt viime kesänä 44-vuotiaana ajattelin, että varaan sekä minulle että tyttärelle maastoratsastustunnin, kun oltiin lomilla. Tytär on siis käynyt tallilla jonkin verran edellisen talven ajan. No, kuinkas kävikään. En uskaltanut nousta hevosen selkään ollenkaan. Tuli sellainen tunne, että jos se lähtee kovaan raviin tai laukkaan, en saa pysäytettyä ja putoan.

Vierailija kirjoitti:

Kiivetä keittiöjakkaralle, kävellä liukkaalla kadulla.

Miten liikut talvella? Onhan nastakenkiä.

En uskalla hypätä 70cm korkealta maahan.

Joo, ei laskettelemaan enää, eikä juoksemaan portaita, saatika harppomaan niitä alas(nuorena ajelin jopa fillarilla jyrkät betoniportaat alas yläpihalta alapihalle...), kiipeilyt ja roikkumiset milloin missäkin. Bailaamiset 2-3 aamuyöhön(tanssi ja alkot...). Luotto ihmisiin laskenut ja lähes vainoharhainen varmistele ulko-ovien kanssa!

Kaikki pitää muutenkin tarkistaa moneen kertaan...(hellat, valot jne.) kun lähtee kotoa, varsinkin pidemmäksi ajaksi.

Nou, nou yhdenillan suhteet- yök! Oman itseni arvostus noussut niin korkealle, ettei enää suostuis edes jonkun kertakäyttöleluksi, vaik tarjouksia tullut :O 

Muuten elänkin elämäni parasta, antoisinta aikaa monella tasolla =D

Hassua, mutta en meinaa enää "vanhempana" (alle 30 v) uskaltaa valvoa. Unettomuus varsinkin talvella pahaa joten nukkumiselle täytyy varata aikaa ja yrittää nukkua, kun pystyy. Valvominen saa siis vähentyä ja unirytmi tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

En ehkä enää kiipeäisi 15 metriä korkean puun latvaan niin kuin lapsena. Tullut onneksi vähän järkeä päähän.

Joo, puuhun tai jonnekin mastoon kiipely on mullakin se jota en enää iäkkäänä uskalla eivätkä jäsenet oikein edes taivu siihen. Harrastan geokätköilyä, mutta kiipeilykätköt jäävät multa hakematta.

Ei ole montaa asiaa, etten uskaltaisi tehdä tai kokeilla, mutta kroppa tai itsesuojeluvaisto kertoo, että ei tarvitse tai miksi pitäisi. 

Yksi asia oli, kun laskettiin muovipulkalla Lahden suurimman mäen alusta salaa alas. 

Ei kellkään tullut mieleen, että se pulkkahan ottaa vauhdin ja kitkan, joka johtaa laitteen hajoamiseen. 

Ostettiin 5 kpl. halpoja kaukaloita, kiivettiin ylös ja nopeasti alas. Yksikään lapsille tarkoitetu pulkka ei sitä kestänyt monttuun. Jouduttiin poliisin kanssa tekemisiin. 

Toinen koettelemus tuli, kun menin naimisiin. Se olikin vähän toisenlainen virhe. Elämä opettaa.