Miksi vierailut ovat niin uuvuttavia minulle? Olen jännittynyt ja väsynyt.
On todella mukavaa nähdä joskus ihmisiä ja läheisiään. Silti tuntuu, etten jaksaisi.
Tekisi mieli mennä nukkumaan ja olla rauhassa mutta on myös tärkeää saada välillä sosiaalisia hetkiä elämäänsä.
En tiedä mikä minuun on mennyt. Ei nämä ennen niin väsyttäviä hetkiä ollut. Kotona en jaksa tehdä kyllä myöskään mitään. Kaikki on todella vaivalloista ja väsyn lähes olemattomasta. Silti yritän kyllä parhaani olla hyvää seuraa mutta kyllä ahdistaa kun uuvun niin helposti enkä jaksaisi keskustella tuntikausia.
Elän ihan jossain omassa maailmassani koko ajan.
Muilla tällaista?
Kommentit (11)
Kyllä. Osittain tästä syystä en kaipaa kotiini vieraita. Olen ihan loppu aina kaikkien kyläilyjen jälkeen.
En myöskään tykkää yökyläilyistä. Jos käydään tervehtimässä jotain miehen sukulaista, haluan yöpyä hotellissa, jotta pääsen rauhassa palautumaan.
Annan sulle vinkkivitosen. Olepa sellainen kuin olet. En edes ymmärtänyt miten hyvin porukkaan uppoaa se ett äsanoo vain ihan suoraan, ja ne joihin ei uppoa, niin mitäpä heistä :D
Olen samanlainen. Väsyn ja uuvun totaalisesti vierailuista. Yökylään en missään nimessä enää halua koska silloin ei voi olla edes hetkeä ns. rauhassa.
En tiijä. Eläkä sinäkään kysy jos et tiijä.
Vierailija kirjoitti:
Niin, pinnisteletkö hirveästi muita miellyttääksesi ja esittääksesi jotain roolia? Kannatko koko ajan vastuuta keskustelun etenemisestä? Kun voisi mennä rennosti ja vaan nauttimaan.
Tai sitten olet vaan tyyppi, joka tarvitsee paljon omaa aikaa.
No olen oppinut olemaan hätätilassa. Olen vähän liian miellyttäjä. Olen joutunut liikaa munan kuorilla kävelemään, joten sellainen jännitys on minussa vaikka yritän ottaa rennosti. Olen kuitenkin valmiudessa enkä tiedä mille ja miksi.
Läheinenkin sanoi, että ei minun tarvitse jännittää, Olenhan hänelle niin tärkeä ihminen ja aina tunnettu. En tiedä miksi olen tällainen nykyään ja tavallaan tiedän mutta onhan tämä kuluttavaa.
Yritän olla ihan normaali oma itseni mutta kai minä olen henkisesti uupunut eräiden asioiden takia mitä tässä on käynyt.
Ap
Huomaan, että ihmiset ovat onnellisia ja rakastavat minua mutta olen itse ihan haalea varjo itsestäni nykyään, olen etääntynyt normaalista hyvästä kanssakäymisestä. Tämä kai se ongelma on. Sitten kun tiedän etten ole kunnossa ja joudun skarppaamaan niin kyllä se väsyttää.
Ap
No älä skarppaa enää. Ne jotka ovat tärkeitä kyllä pysyvät :)
Minustakin vierailut ovat rasittavia, jos joku ikävä ihminen tulee kylään. Tai jos joku mukava ihminen viipyy luonani monta päivää.
Minua kyläilyt väsyttävät myös. Olen kyllä aina ollut samanlainen. Olen ujo ja mietin paljon, mitä muut ajattelevat minusta. Yritän olla pirteä ja osallistua edes vähän keskusteluun, vaikkei minusta tuntuisi siltä. Totta kai se uuvuttaa.
Joskus on käynyt jopa niin, että olen alkanut jännittää kyläilyä jo tunteja etukäteen ja väsähdän ihan täysin juuri ennen vieraiden tuloa. Se on hirveää.
Olen lisäksi äärimmäinen introvertti ja tarvitsen paljon aikaa yksin. Rakastan hiljaisuutta.
Jossain artikkelissa kerrottiin, että jännittäessä ja hermoillessa aivot kuluttavat glukoosivarastot tyhjiin, minkä seurauksena saattaa jopa nukahtaa.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Voiko olla introverttiyttä, traumatisoitumista, erityisherkkyyttä, uupumista, masennusta? Ja/tai fyysistä esim. anemiaa, kilpirauhasvaivoja tai matalaa ferritiiniä? Jostain näistä voi olla kyse tai sitten yhdistelmästä tai sitten ihan muusta. Tuo kertomasi miellyttäminenkin vie voimia. Se on tavallaan sosiaalista ylisuorittamista.
Niin, pinnisteletkö hirveästi muita miellyttääksesi ja esittääksesi jotain roolia? Kannatko koko ajan vastuuta keskustelun etenemisestä? Kun voisi mennä rennosti ja vaan nauttimaan.
Tai sitten olet vaan tyyppi, joka tarvitsee paljon omaa aikaa.