Mitä ette enää uskalla tehdä kypsemmällä iällä?

Jarrutan hurjimmissa mäissä hiihtoladulla, jos en ole varma, miten latu jatkuu, tekeekö mahdollisesti mutkan.

Käsilläänseisonta seinää vastenkin arveluttaa, aivojen ja silmien verisuonten ratkeamisen pelosta. En tosin tiedä, onko semmoinen vaara olemassa?

Soutuveneeseen meno ei ole miellyttävää enää.

Hypätä laskuvarjohyppyä, nyt en uskalla mennä edes lentokoneeseen.

Benji-hyppy

Hu

Ratsastaa, lasketella tai uida ulkomailla meressä, jossa todella kovat aallot. Jälkimmäiseen pelkoon on varmaan syynä se, että olen aina ollut huono uimari. Ratsastajana ja laskettelijana olen ollut taas keskinkertainen.

Tiedättekö sen tunteen, kun lapsena olette olleet jossain rakennuksessa, ja kun menette sinne aikuisena takaisin, se on kutistunut? No hevosten kanssa on tapahtunut just päin vastoin, hevosista on tullut valtavan isoja ja korkeita. Tosin olen työterveyshoitajan mukaan kutistunut pari senttiä, mutta tämä ei voi olla syynä tähän.

Laskettelu on myös muuttunut paljon siitä, kun itse sitä viimeksi harrastin. Nykyisin on kaikilla kypärät, joita ei ollut aikaisemmin. Sehän tarkoittaa sitä, että sen on oltava vaarallinen laji!

Hiihtänyt olen viimeksi Vierumäellä 2019. Silloin siellä ei ollut lunta, mutta oli tykitetty parin kilometrin pituinen latu. Se meni päivän mittaan huonoon kuntoon ja tosi jäiseksi ja liukkaaksi. Kun iltahämärässä laskin alas viimeistä alamäkeä, latu haarautui leveäksi ja kaaduin vasemman käden päälle. Käsi meni vereen, eikä ollut kunnollista laastaria mukana, eikä lähellä auki olevaa apteekkia. Loppuloma meni pilalle, kun ei voinut mennä suunniteltuihin jumppiin käsi verisenä, vaan piti lähteä Vierumäeltä pois. Sen jälkeen en ole hiihtänyt. Mulle ei ilmeisesti enää sovi kuin tasaiset ladut. Niitä on aika vaikea löytää.

Ja olen juuri täyttänyt 64v.

Vierailija kirjoitti:

En uskalla muuttaa ulkomaille. Siis vaikka olen asunut muualla ja se on haaveeni. Pelkään että mitä minulle tapahtuu vanhana. Iskeekö muistisauraus ja kielitaito katoaa. Tämä on se suurin pelko. Siellä sitten ummikkona ja pää pehmeänä toilailisin.

Et maininnut ikääsi? Jos olet vielä  parhaassa työiässä, ehkä suurempi pelko olisi, että löydätkö ulkomailta töitä, jolla elätät itsesi? Ulkomailta pääsee aina pois, etenkin jos säilytät Suomen kansalaisuuden.

Itse olen myös asunut ulkomailla ja kun muutin Suomeen, päätin, etten ikinä muuta täältä pois. Nyt olen kuitenkin eri mieltä. Pari viimeistä talvea on saanut haaveilemaan talvista lämpimässä maassa. Talvisin en juuri käy ulkona kuin työmatkat, sekin menee jalkakäytävillä liukastellen tai lumessa kahlaten. Lisäksi Suomen ilmasto ei sovi nykyisin astmaatikolle. 

Ulkomaille muutossa pitää olla joku hyvä syy. Minulla se on ilmasto ja mikä se on sinulla?

Kyllähän semmoinen mäenlasku on lasten hupi.

Nussia paljaalla uppo-outojen kanssa. Nuorena uskalsi, tytöillä oli pillerit. Tippuri ja klamydia hoituivat lääkkeillä. Nyt on HIV ja antbioottiresistentti tippuri vaarana. 

M72

En oikein uskalla enää ratsastaa enkä lasketella. Jos ongelmitta sujuisi, ei olisi huolta, mutta pelkään liikaa luunmurtumia, jos putoan tai kaadun. Ja rinteessä jos pyllähtäisin, voisi olla etten enää pääsisi omin avuin ainakaan jyrkässä kohdassa ylös, sen verran nuoruuden notkeus on jonnekin kadonnut. 

En myöskään enää mielellään matkusta yksin. Se ei kylläkään johdu uskalluksesta, vaan siitä, että yksin on tylsää, kun ei voi jakaa kokemuksia.