Lue keskustelun säännöt.
Onko työkaverini vähän tyhmä?
01.01.2022 |
Pidän hänestä kyllä, ja arvostan, mutta kun kysyin häneltä eilen akuutissa selkävaivassa, että kummalla satulatuolilla hän mieluiten istuu, (kun ne ovat erilaiset, se toinen niistä on sellainen ylipieni ja huono itselleni ja toinen normaalin kokoinen ja hyvä, ja hänellä oli se hyvä itsellään), niin hän vain sanoi, että ”mä tykkään tästä, toi toinen on huono”.
Kiva siinä sitten kysyä, että ”voisitko antaa sen hyvän minulle?” Miten joku ei tajua, että jos selkävaivainen kysyy tuollaista, hän itse istuisi siinä tuolissa hetken mielellään?
Työn luonne on vieläpä sellaista, että emme istu pitkiä aikoja yhtäjaksoisesti, vaan aina hetken.
Ajatteliko hän, että minua vain ihan hänen näkökulmastaan kiinnostaa kysyä, kummalla tuolilla hän mieluummin istuu? Oikeasti.
Joskus 2 tunnin päästä hänellä oli sytyttänyt ja hän kysyi minulta, että ”haluaisitko sä istua tällä?” En viitsinyt sanoa, että olisin halunnut istua joo, koska ainakin itse olisin hänenä kokenut itseni ihan tyhmäksi siinä tapauksessa, että olisin ollut noin itsekäs. Tai ehkä hän siis oli vain tyhmä ja huonosti kasvatettu. Ei kasvatettu huomioimaan sitä, että kaikki ei liity aina juuri SINUUN.
Kommentit (628)
Mainio ketju. Jo lähes kolmekymmentä sivua vääntöä työpaikan yhdestä tuolista.
Onneksi joillakin työpaikoilla ongelmat ovat vain tätä luokkaa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on pirunmoisen "korkeakulturellinen" työpaikka, kun ei ole varaa kahteen hyvään tuoliin.
Tämä keskustelu on hyvää viihdettä. Istun täällä Karuselli-tuolissani (7 300 euroa) ja nauran. Teen usein etätöitä istuen tässä tuolissani. Mitäs ap tähän sanot?
Vierailija kirjoitti:
Ap todella ryssi tuolimanööverinsä ja nyt sitä voi surra koko viikonlopun. Mutta hei, ensi viikolla käyt sitten taistoon uudella taktiikalla! Voisit kokeilla vaikka kysymystä:” Jos sinun työkaverisi istuisi huonolla tuolilla olisitko iloinen?”
Kerro sitten ymmärsikö.
En ryssinyt, vaan naamalleni todellakin hierottiin tuon ihmisen huonot käytöstavat ja olen äimistynyt, että tuollaisia aina joka paikassa marisevia kitisijöitä on ja aina niitä pitää sietää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli edelleen kysymys kuuluu: miksi ap kysyit ylipäätään, kummasta tuolista työkaveri tykkää enemmän, jos tavoitteesi oli saada se parempi tuoli ja koet epäkohteliaana pyytää työkaveriasi luopumaan tuolista, jonka hän on itse valinnut paremmaksi?
No ehkä ajattelin, että sitten jos sattuisi, että hänestäkin, kuten siitä toisesta, joka on minua enemmän sillä pisteellä, se mulla ollut tuoli ois parempi, ei tarttis pyytää häntä luopumaan MISTÄÄN. Jos taas se hänen tuolinsa ois vain ollut parempi, mainitsematta sen tarkemmin sen mulla olleen tuolin pahuudesta, niin ois silti voinut kysyä aika helposti, että vaihdettaisiinko. Tietysti jos hän ois tykännyt siitä pienestä enemmän ja olisin kysynyt suoraan vaan, että vaihdetaanko, lopputulos ois hänen kannaltaan ollut samanlainen, kuin tuolla lähestymiskysymyksellä, mutta hän ei silloin olisi välttämättä sanonut, että näin on oikeastaan parempi, niin mä halusin sen tietää, jos niin olisi.
ApEli sinä et ihan oikeasti tiennyt, kumpi tuoli oli työkaverisi mielestä parempi eikä asiassa ole absoluuttista paremmuutta vaan asiasta voi olla oikeasti eri mielipiteitä? Mutta jollain ihmeen keinolla sen työkaverin olisi pitänyt tietää, että sinäkin pidät tietenkin parempana juuri sitä hänen tuoliaan ja ymmärtää tarjota sitä sinulle selkävaivojesi takia?
Mitä kohtaa sä et nyt tajua? Tajuatko, että jos sä kerrot jollekin sun mielipiteen jostain asiasta, negatiivisen mielipiteen, niin haluatko sä, että se henkilö sen jälkeen ehdottaa sinulle, että ottaisitko sitten sen? Ajattelisitko, että se toinen ehdottaisi sen jälkeen sulle mielellään, että ota sä tää, koska mun selkä kipeytyy tässä?
ApMitä kohtaa itse et tajua? Jos a-kysymyksen vastaus estää esittämästä kysymyksen b, joka oli se keskustelun alkuperäinen pointti, ÄLÄ ESITÄ KYSYMYSTÄ A, vaan ESITÄ KYSYMYS B!
Kysymyksessä a ei vastattu siihen, mitä kysyttiin.
Ap
Kyllä vastattiin. Vaikka siihen olisi vastattu miten, joka tapauksessa kysymys a esti sinua kysymästä kysymystä b. Joten MIKSI esitit kysymyksen a kysymyksen b sijasta, jos sinua ei kiinnostanutkaan se mielipide lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hitto mua ottaa päähän vihjailevat ihmiset. Puhukaa suoraan, jos jotain haluatte. Jos ette ilmaise itseänne ymmärrettävästi, ymmärtäkää edes, ettette voi suuttua, jos joku ei osaa lukea ajatuksianne.
Mun tarkoitus ei ollut vihjailla, vaan työkaveri mkasi siinä, ettähaukkui sen tuolin, jolla mä istuin, eikä tajunnut, että tekemällä niin moukkamaisesti hän aiheuttaa sen, etten mä voi enää pyytää häntä vaihtamaan.
Oliko se alitajuinen tavoitekin? En hämmästyisi, jos olikin.
ApMitä, jos ensi kerralla kysyt suoraan: "voisinko mitenkään saada istua sillä tuolilla kun selkäni on aivan rikki?" Jos työkaverisi tässä kohtaa kieltäytyy, niin silloin varmaan selviää sekin haluaako sinulle vaan pahaa.
En halua, että sellaista selviää :(
ApNo "selvisihän" se nytkin. Paitsi että et antanut tälle oikein mitään muuta vaihtoehtoa ja päätit ihan itse, että työkaveri haluaa olla ilkeä.
eri
No en mä nyt ajattele, että oli ilkeä. Vaan nyt ärsyttää se, että etkö voi tajuta, että onpa ihan tosi kiva kysyä vaihdatko, jos kerrot, että mulla oleva tuoli on sulle NIIIIIIN huono. Voi ollakin, mutta se oli just mulla. En itse ikinä tekisi noin.
Vai pitäisikö? Uskaltakaapas ehdottaa, niin _tiedättepäs_, että en varmana ole ilahtunut!
Näinkö?
ApEdelleen; miksi sitten edes kysyit työkaverin mielipidettä, jos on ikävää kysyä häntä vaihtamaan huonompaan tuoliin?
Koska toinen tuoli voi olla hyvä ja toinen huippu.
ApMitäs tämä sitten muuttaa? Eikö sitten olisi itsekästä vaatia itselle sitä huipputuolia, jos se toinenkin on ihan hyvä?
Minusta ei. Kummassakaan tapauksessa ei ole näköpiirissä kärsimystä, toisin kuin paskan laitteen kera.
ApNo mistäs se sinun työkaverisi voi sinun kärsimyksistäsi tietää. Sittenhän sinun pitää ihan itse arvioida, onko sinun kärsimyksesi sittenkään niin iso kuin sen työkaverin kärsimys olisi. Miksi työkaverisi pitäisi ratkaista teidän tuolijakonne, kun sinä olet se, joka sitä aprikoit.
Ei, vaan jos työkaveri haukkuu mun tuolini, ja mä sitten tarjoan sitä hänelle tai ainakin kysyn hänen tuoliaan, niin hänenhän siinä tulisi silloin ottaa se kärsimystä hänelle aiheuttava tuoli niin, että se on minulta tietoinen sysäys että ehdotan sun ottavan tuolin, jossa kuvailit juuri olevan niin hirveästi vikaa.
Kuka kohtelias ihminen siinä minun asemassani ehdottaisi, että no, kärsi vain? Tietysti vitsin varjolla, mutta mä en laske leikkiä muiden hyvästä olosta.
Ap
Mutta sinä kuitenkin jollain ihmeellisellä logiikalla koet olevasi kohtelias, kun tässä kitiset, miksei se työkaveri ottanut sitä kärsimystuolia, joka ei sinullekaan ei kelvannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli edelleen kysymys kuuluu: miksi ap kysyit ylipäätään, kummasta tuolista työkaveri tykkää enemmän, jos tavoitteesi oli saada se parempi tuoli ja koet epäkohteliaana pyytää työkaveriasi luopumaan tuolista, jonka hän on itse valinnut paremmaksi?
No ehkä ajattelin, että sitten jos sattuisi, että hänestäkin, kuten siitä toisesta, joka on minua enemmän sillä pisteellä, se mulla ollut tuoli ois parempi, ei tarttis pyytää häntä luopumaan MISTÄÄN. Jos taas se hänen tuolinsa ois vain ollut parempi, mainitsematta sen tarkemmin sen mulla olleen tuolin pahuudesta, niin ois silti voinut kysyä aika helposti, että vaihdettaisiinko. Tietysti jos hän ois tykännyt siitä pienestä enemmän ja olisin kysynyt suoraan vaan, että vaihdetaanko, lopputulos ois hänen kannaltaan ollut samanlainen, kuin tuolla lähestymiskysymyksellä, mutta hän ei silloin olisi välttämättä sanonut, että näin on oikeastaan parempi, niin mä halusin sen tietää, jos niin olisi.
ApEli sinä et ihan oikeasti tiennyt, kumpi tuoli oli työkaverisi mielestä parempi eikä asiassa ole absoluuttista paremmuutta vaan asiasta voi olla oikeasti eri mielipiteitä? Mutta jollain ihmeen keinolla sen työkaverin olisi pitänyt tietää, että sinäkin pidät tietenkin parempana juuri sitä hänen tuoliaan ja ymmärtää tarjota sitä sinulle selkävaivojesi takia?
Mitä kohtaa sä et nyt tajua? Tajuatko, että jos sä kerrot jollekin sun mielipiteen jostain asiasta, negatiivisen mielipiteen, niin haluatko sä, että se henkilö sen jälkeen ehdottaa sinulle, että ottaisitko sitten sen? Ajattelisitko, että se toinen ehdottaisi sen jälkeen sulle mielellään, että ota sä tää, koska mun selkä kipeytyy tässä?
ApMitä kohtaa itse et tajua? Jos a-kysymyksen vastaus estää esittämästä kysymyksen b, joka oli se keskustelun alkuperäinen pointti, ÄLÄ ESITÄ KYSYMYSTÄ A, vaan ESITÄ KYSYMYS B!
Kysymyksessä a ei vastattu siihen, mitä kysyttiin.
ApKyllä vastattiin. Vaikka siihen olisi vastattu miten, joka tapauksessa kysymys a esti sinua kysymästä kysymystä b. Joten MIKSI esitit kysymyksen a kysymyksen b sijasta, jos sinua ei kiinnostanutkaan se mielipide lainkaan.
EI VASTATTU. Mä EN kysynyt, mitä mieltä olet näistä tuoleista, VAAN kumpi on parempi tai mieluisampi (en muista niin tarkkaan). Eli vastauksena olisi ollut se, KUMPI TUOLI, ei se, että vihaan tätä koska plaaplaa plaa. No, kiva, että JUST sulla on sitten se parempi tuoli.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hitto mua ottaa päähän vihjailevat ihmiset. Puhukaa suoraan, jos jotain haluatte. Jos ette ilmaise itseänne ymmärrettävästi, ymmärtäkää edes, ettette voi suuttua, jos joku ei osaa lukea ajatuksianne.
Mun tarkoitus ei ollut vihjailla, vaan työkaveri mkasi siinä, ettähaukkui sen tuolin, jolla mä istuin, eikä tajunnut, että tekemällä niin moukkamaisesti hän aiheuttaa sen, etten mä voi enää pyytää häntä vaihtamaan.
Oliko se alitajuinen tavoitekin? En hämmästyisi, jos olikin.
ApMitä, jos ensi kerralla kysyt suoraan: "voisinko mitenkään saada istua sillä tuolilla kun selkäni on aivan rikki?" Jos työkaverisi tässä kohtaa kieltäytyy, niin silloin varmaan selviää sekin haluaako sinulle vaan pahaa.
En halua, että sellaista selviää :(
ApNo "selvisihän" se nytkin. Paitsi että et antanut tälle oikein mitään muuta vaihtoehtoa ja päätit ihan itse, että työkaveri haluaa olla ilkeä.
eri
No en mä nyt ajattele, että oli ilkeä. Vaan nyt ärsyttää se, että etkö voi tajuta, että onpa ihan tosi kiva kysyä vaihdatko, jos kerrot, että mulla oleva tuoli on sulle NIIIIIIN huono. Voi ollakin, mutta se oli just mulla. En itse ikinä tekisi noin.
Vai pitäisikö? Uskaltakaapas ehdottaa, niin _tiedättepäs_, että en varmana ole ilahtunut!
Näinkö?
ApEdelleen; miksi sitten edes kysyit työkaverin mielipidettä, jos on ikävää kysyä häntä vaihtamaan huonompaan tuoliin?
Koska toinen tuoli voi olla hyvä ja toinen huippu.
ApMitäs tämä sitten muuttaa? Eikö sitten olisi itsekästä vaatia itselle sitä huipputuolia, jos se toinenkin on ihan hyvä?
Minusta ei. Kummassakaan tapauksessa ei ole näköpiirissä kärsimystä, toisin kuin paskan laitteen kera.
ApNo mistäs se sinun työkaverisi voi sinun kärsimyksistäsi tietää. Sittenhän sinun pitää ihan itse arvioida, onko sinun kärsimyksesi sittenkään niin iso kuin sen työkaverin kärsimys olisi. Miksi työkaverisi pitäisi ratkaista teidän tuolijakonne, kun sinä olet se, joka sitä aprikoit.
Ei, vaan jos työkaveri haukkuu mun tuolini, ja mä sitten tarjoan sitä hänelle tai ainakin kysyn hänen tuoliaan, niin hänenhän siinä tulisi silloin ottaa se kärsimystä hänelle aiheuttava tuoli niin, että se on minulta tietoinen sysäys että ehdotan sun ottavan tuolin, jossa kuvailit juuri olevan niin hirveästi vikaa.
Kuka kohtelias ihminen siinä minun asemassani ehdottaisi, että no, kärsi vain? Tietysti vitsin varjolla, mutta mä en laske leikkiä muiden hyvästä olosta.
ApMutta sinä kuitenkin jollain ihmeellisellä logiikalla koet olevasi kohtelias, kun tässä kitiset, miksei se työkaveri ottanut sitä kärsimystuolia, joka ei sinullekaan ei kelvannut.
En mä sitä valita, vaan hänen käytöstään valittaa mulle siitä tuolista, jolloin olisin ollut aika tökerö, jos olisin kysynyt, vaihdatko näitä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli edelleen kysymys kuuluu: miksi ap kysyit ylipäätään, kummasta tuolista työkaveri tykkää enemmän, jos tavoitteesi oli saada se parempi tuoli ja koet epäkohteliaana pyytää työkaveriasi luopumaan tuolista, jonka hän on itse valinnut paremmaksi?
No ehkä ajattelin, että sitten jos sattuisi, että hänestäkin, kuten siitä toisesta, joka on minua enemmän sillä pisteellä, se mulla ollut tuoli ois parempi, ei tarttis pyytää häntä luopumaan MISTÄÄN. Jos taas se hänen tuolinsa ois vain ollut parempi, mainitsematta sen tarkemmin sen mulla olleen tuolin pahuudesta, niin ois silti voinut kysyä aika helposti, että vaihdettaisiinko. Tietysti jos hän ois tykännyt siitä pienestä enemmän ja olisin kysynyt suoraan vaan, että vaihdetaanko, lopputulos ois hänen kannaltaan ollut samanlainen, kuin tuolla lähestymiskysymyksellä, mutta hän ei silloin olisi välttämättä sanonut, että näin on oikeastaan parempi, niin mä halusin sen tietää, jos niin olisi.
ApEli sinä et ihan oikeasti tiennyt, kumpi tuoli oli työkaverisi mielestä parempi eikä asiassa ole absoluuttista paremmuutta vaan asiasta voi olla oikeasti eri mielipiteitä? Mutta jollain ihmeen keinolla sen työkaverin olisi pitänyt tietää, että sinäkin pidät tietenkin parempana juuri sitä hänen tuoliaan ja ymmärtää tarjota sitä sinulle selkävaivojesi takia?
Mitä kohtaa sä et nyt tajua? Tajuatko, että jos sä kerrot jollekin sun mielipiteen jostain asiasta, negatiivisen mielipiteen, niin haluatko sä, että se henkilö sen jälkeen ehdottaa sinulle, että ottaisitko sitten sen? Ajattelisitko, että se toinen ehdottaisi sen jälkeen sulle mielellään, että ota sä tää, koska mun selkä kipeytyy tässä?
ApMitä kohtaa itse et tajua? Jos a-kysymyksen vastaus estää esittämästä kysymyksen b, joka oli se keskustelun alkuperäinen pointti, ÄLÄ ESITÄ KYSYMYSTÄ A, vaan ESITÄ KYSYMYS B!
Kysymyksessä a ei vastattu siihen, mitä kysyttiin.
ApKyllä vastattiin. Vaikka siihen olisi vastattu miten, joka tapauksessa kysymys a esti sinua kysymästä kysymystä b. Joten MIKSI esitit kysymyksen a kysymyksen b sijasta, jos sinua ei kiinnostanutkaan se mielipide lainkaan.
EI VASTATTU. Mä EN kysynyt, mitä mieltä olet näistä tuoleista, VAAN kumpi on parempi tai mieluisampi (en muista niin tarkkaan). Eli vastauksena olisi ollut se, KUMPI TUOLI, ei se, että vihaan tätä koska plaaplaa plaa. No, kiva, että JUST sulla on sitten se parempi tuoli.
Ap
Edelleen: ÄLÄ kysy mielipidettä, jos et halua kuulla mielipidettä. "kumpi on mieluisampi" on nimenomaan kysymys mielipiteestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli edelleen kysymys kuuluu: miksi ap kysyit ylipäätään, kummasta tuolista työkaveri tykkää enemmän, jos tavoitteesi oli saada se parempi tuoli ja koet epäkohteliaana pyytää työkaveriasi luopumaan tuolista, jonka hän on itse valinnut paremmaksi?
No ehkä ajattelin, että sitten jos sattuisi, että hänestäkin, kuten siitä toisesta, joka on minua enemmän sillä pisteellä, se mulla ollut tuoli ois parempi, ei tarttis pyytää häntä luopumaan MISTÄÄN. Jos taas se hänen tuolinsa ois vain ollut parempi, mainitsematta sen tarkemmin sen mulla olleen tuolin pahuudesta, niin ois silti voinut kysyä aika helposti, että vaihdettaisiinko. Tietysti jos hän ois tykännyt siitä pienestä enemmän ja olisin kysynyt suoraan vaan, että vaihdetaanko, lopputulos ois hänen kannaltaan ollut samanlainen, kuin tuolla lähestymiskysymyksellä, mutta hän ei silloin olisi välttämättä sanonut, että näin on oikeastaan parempi, niin mä halusin sen tietää, jos niin olisi.
ApEli sinä et ihan oikeasti tiennyt, kumpi tuoli oli työkaverisi mielestä parempi eikä asiassa ole absoluuttista paremmuutta vaan asiasta voi olla oikeasti eri mielipiteitä? Mutta jollain ihmeen keinolla sen työkaverin olisi pitänyt tietää, että sinäkin pidät tietenkin parempana juuri sitä hänen tuoliaan ja ymmärtää tarjota sitä sinulle selkävaivojesi takia?
Mitä kohtaa sä et nyt tajua? Tajuatko, että jos sä kerrot jollekin sun mielipiteen jostain asiasta, negatiivisen mielipiteen, niin haluatko sä, että se henkilö sen jälkeen ehdottaa sinulle, että ottaisitko sitten sen? Ajattelisitko, että se toinen ehdottaisi sen jälkeen sulle mielellään, että ota sä tää, koska mun selkä kipeytyy tässä?
ApMitä kohtaa itse et tajua? Jos a-kysymyksen vastaus estää esittämästä kysymyksen b, joka oli se keskustelun alkuperäinen pointti, ÄLÄ ESITÄ KYSYMYSTÄ A, vaan ESITÄ KYSYMYS B!
Kysymyksessä a ei vastattu siihen, mitä kysyttiin.
ApKyllä vastattiin. Vaikka siihen olisi vastattu miten, joka tapauksessa kysymys a esti sinua kysymästä kysymystä b. Joten MIKSI esitit kysymyksen a kysymyksen b sijasta, jos sinua ei kiinnostanutkaan se mielipide lainkaan.
EI VASTATTU. Mä EN kysynyt, mitä mieltä olet näistä tuoleista, VAAN kumpi on parempi tai mieluisampi (en muista niin tarkkaan). Eli vastauksena olisi ollut se, KUMPI TUOLI, ei se, että vihaan tätä koska plaaplaa plaa. No, kiva, että JUST sulla on sitten se parempi tuoli.
ApEdelleen: ÄLÄ kysy mielipidettä, jos et halua kuulla mielipidettä. "kumpi on mieluisampi" on nimenomaan kysymys mielipiteestä.
Niin, mielipiteestä siitä, kumpi on MIELUISAMPI. tai mieleisempi. Miten se nyt kirjoitetaankaan. Eli kummassa istuu mieluummin.
Mä en kysynyt mielipidettä millaista niissä on hänestä istua.
Saahan senkin kertoa, mutta aika tökeröä vaan haukkua just sitä, jossa mä istuin. Haluaako sen jälkeen, että mä kerron, että mun selkääni sattuu enkä voi istua siinä?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hitto mua ottaa päähän vihjailevat ihmiset. Puhukaa suoraan, jos jotain haluatte. Jos ette ilmaise itseänne ymmärrettävästi, ymmärtäkää edes, ettette voi suuttua, jos joku ei osaa lukea ajatuksianne.
Mun tarkoitus ei ollut vihjailla, vaan työkaveri mkasi siinä, ettähaukkui sen tuolin, jolla mä istuin, eikä tajunnut, että tekemällä niin moukkamaisesti hän aiheuttaa sen, etten mä voi enää pyytää häntä vaihtamaan.
Oliko se alitajuinen tavoitekin? En hämmästyisi, jos olikin.
ApMitä, jos ensi kerralla kysyt suoraan: "voisinko mitenkään saada istua sillä tuolilla kun selkäni on aivan rikki?" Jos työkaverisi tässä kohtaa kieltäytyy, niin silloin varmaan selviää sekin haluaako sinulle vaan pahaa.
En halua, että sellaista selviää :(
ApNo "selvisihän" se nytkin. Paitsi että et antanut tälle oikein mitään muuta vaihtoehtoa ja päätit ihan itse, että työkaveri haluaa olla ilkeä.
eri
No en mä nyt ajattele, että oli ilkeä. Vaan nyt ärsyttää se, että etkö voi tajuta, että onpa ihan tosi kiva kysyä vaihdatko, jos kerrot, että mulla oleva tuoli on sulle NIIIIIIN huono. Voi ollakin, mutta se oli just mulla. En itse ikinä tekisi noin.
Vai pitäisikö? Uskaltakaapas ehdottaa, niin _tiedättepäs_, että en varmana ole ilahtunut!
Näinkö?
ApEdelleen; miksi sitten edes kysyit työkaverin mielipidettä, jos on ikävää kysyä häntä vaihtamaan huonompaan tuoliin?
Koska toinen tuoli voi olla hyvä ja toinen huippu.
ApMitäs tämä sitten muuttaa? Eikö sitten olisi itsekästä vaatia itselle sitä huipputuolia, jos se toinenkin on ihan hyvä?
Minusta ei. Kummassakaan tapauksessa ei ole näköpiirissä kärsimystä, toisin kuin paskan laitteen kera.
ApNo mistäs se sinun työkaverisi voi sinun kärsimyksistäsi tietää. Sittenhän sinun pitää ihan itse arvioida, onko sinun kärsimyksesi sittenkään niin iso kuin sen työkaverin kärsimys olisi. Miksi työkaverisi pitäisi ratkaista teidän tuolijakonne, kun sinä olet se, joka sitä aprikoit.
Ei, vaan jos työkaveri haukkuu mun tuolini, ja mä sitten tarjoan sitä hänelle tai ainakin kysyn hänen tuoliaan, niin hänenhän siinä tulisi silloin ottaa se kärsimystä hänelle aiheuttava tuoli niin, että se on minulta tietoinen sysäys että ehdotan sun ottavan tuolin, jossa kuvailit juuri olevan niin hirveästi vikaa.
Kuka kohtelias ihminen siinä minun asemassani ehdottaisi, että no, kärsi vain? Tietysti vitsin varjolla, mutta mä en laske leikkiä muiden hyvästä olosta.
ApMutta sinä kuitenkin jollain ihmeellisellä logiikalla koet olevasi kohtelias, kun tässä kitiset, miksei se työkaveri ottanut sitä kärsimystuolia, joka ei sinullekaan ei kelvannut.
En mä sitä valita, vaan hänen käytöstään valittaa mulle siitä tuolista, jolloin olisin ollut aika tökerö, jos olisin kysynyt, vaihdatko näitä.
Ap
Edelleen, kaksi ratkaisua, jotka ovat täysin sinun kontrollissasi (ei työkaverisi!):
1) et kysy kysymystä a, vaan ainoastaan kysymyksen b
2) kysyt ainoastaan kysymyksen b
Ja kolmas ratkaisu on pitää suu kokonaan kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli edelleen kysymys kuuluu: miksi ap kysyit ylipäätään, kummasta tuolista työkaveri tykkää enemmän, jos tavoitteesi oli saada se parempi tuoli ja koet epäkohteliaana pyytää työkaveriasi luopumaan tuolista, jonka hän on itse valinnut paremmaksi?
No ehkä ajattelin, että sitten jos sattuisi, että hänestäkin, kuten siitä toisesta, joka on minua enemmän sillä pisteellä, se mulla ollut tuoli ois parempi, ei tarttis pyytää häntä luopumaan MISTÄÄN. Jos taas se hänen tuolinsa ois vain ollut parempi, mainitsematta sen tarkemmin sen mulla olleen tuolin pahuudesta, niin ois silti voinut kysyä aika helposti, että vaihdettaisiinko. Tietysti jos hän ois tykännyt siitä pienestä enemmän ja olisin kysynyt suoraan vaan, että vaihdetaanko, lopputulos ois hänen kannaltaan ollut samanlainen, kuin tuolla lähestymiskysymyksellä, mutta hän ei silloin olisi välttämättä sanonut, että näin on oikeastaan parempi, niin mä halusin sen tietää, jos niin olisi.
ApEli sinä et ihan oikeasti tiennyt, kumpi tuoli oli työkaverisi mielestä parempi eikä asiassa ole absoluuttista paremmuutta vaan asiasta voi olla oikeasti eri mielipiteitä? Mutta jollain ihmeen keinolla sen työkaverin olisi pitänyt tietää, että sinäkin pidät tietenkin parempana juuri sitä hänen tuoliaan ja ymmärtää tarjota sitä sinulle selkävaivojesi takia?
Mitä kohtaa sä et nyt tajua? Tajuatko, että jos sä kerrot jollekin sun mielipiteen jostain asiasta, negatiivisen mielipiteen, niin haluatko sä, että se henkilö sen jälkeen ehdottaa sinulle, että ottaisitko sitten sen? Ajattelisitko, että se toinen ehdottaisi sen jälkeen sulle mielellään, että ota sä tää, koska mun selkä kipeytyy tässä?
ApMitä kohtaa itse et tajua? Jos a-kysymyksen vastaus estää esittämästä kysymyksen b, joka oli se keskustelun alkuperäinen pointti, ÄLÄ ESITÄ KYSYMYSTÄ A, vaan ESITÄ KYSYMYS B!
Kysymyksessä a ei vastattu siihen, mitä kysyttiin.
ApKyllä vastattiin. Vaikka siihen olisi vastattu miten, joka tapauksessa kysymys a esti sinua kysymästä kysymystä b. Joten MIKSI esitit kysymyksen a kysymyksen b sijasta, jos sinua ei kiinnostanutkaan se mielipide lainkaan.
EI VASTATTU. Mä EN kysynyt, mitä mieltä olet näistä tuoleista, VAAN kumpi on parempi tai mieluisampi (en muista niin tarkkaan). Eli vastauksena olisi ollut se, KUMPI TUOLI, ei se, että vihaan tätä koska plaaplaa plaa. No, kiva, että JUST sulla on sitten se parempi tuoli.
ApEdelleen: ÄLÄ kysy mielipidettä, jos et halua kuulla mielipidettä. "kumpi on mieluisampi" on nimenomaan kysymys mielipiteestä.
Niin, mielipiteestä siitä, kumpi on MIELUISAMPI. tai mieleisempi. Miten se nyt kirjoitetaankaan. Eli kummassa istuu mieluummin.
Mä en kysynyt mielipidettä millaista niissä on hänestä istua.
Saahan senkin kertoa, mutta aika tökeröä vaan haukkua just sitä, jossa mä istuin. Haluaako sen jälkeen, että mä kerron, että mun selkääni sattuu enkä voi istua siinä?
Ap
Ei se ole millään tavalla tökeröä. ellet halua kuulla perusteluja toisen vastaukselle, edelleen: ÄLÄ KYSY
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se oli varmaan hänen alitajuinen bossittelu-otteensa. Hän halusi olla The Boss eikä antaa mulle mitään mahdollisuutta pyytää vaihtamaan. Tuollaisia ihmisiä inhoan, vaikkakaan en siis häntä ole inhonnut, enkä tämänkään takia inhoa, mutta inhoan tuollaista piirrettä. Miten sä sanot toiselle siitä? Et mitenkään.
Ap
Ja näitä jankkaajia pidetään työpaikoilla... Ei ihme, että on vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herra armahda minua joutumasta koskaan ap:n kanssa samaan työpaikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli edelleen kysymys kuuluu: miksi ap kysyit ylipäätään, kummasta tuolista työkaveri tykkää enemmän, jos tavoitteesi oli saada se parempi tuoli ja koet epäkohteliaana pyytää työkaveriasi luopumaan tuolista, jonka hän on itse valinnut paremmaksi?
No ehkä ajattelin, että sitten jos sattuisi, että hänestäkin, kuten siitä toisesta, joka on minua enemmän sillä pisteellä, se mulla ollut tuoli ois parempi, ei tarttis pyytää häntä luopumaan MISTÄÄN. Jos taas se hänen tuolinsa ois vain ollut parempi, mainitsematta sen tarkemmin sen mulla olleen tuolin pahuudesta, niin ois silti voinut kysyä aika helposti, että vaihdettaisiinko. Tietysti jos hän ois tykännyt siitä pienestä enemmän ja olisin kysynyt suoraan vaan, että vaihdetaanko, lopputulos ois hänen kannaltaan ollut samanlainen, kuin tuolla lähestymiskysymyksellä, mutta hän ei silloin olisi välttämättä sanonut, että näin on oikeastaan parempi, niin mä halusin sen tietää, jos niin olisi.
ApEli sinä et ihan oikeasti tiennyt, kumpi tuoli oli työkaverisi mielestä parempi eikä asiassa ole absoluuttista paremmuutta vaan asiasta voi olla oikeasti eri mielipiteitä? Mutta jollain ihmeen keinolla sen työkaverin olisi pitänyt tietää, että sinäkin pidät tietenkin parempana juuri sitä hänen tuoliaan ja ymmärtää tarjota sitä sinulle selkävaivojesi takia?
Mitä kohtaa sä et nyt tajua? Tajuatko, että jos sä kerrot jollekin sun mielipiteen jostain asiasta, negatiivisen mielipiteen, niin haluatko sä, että se henkilö sen jälkeen ehdottaa sinulle, että ottaisitko sitten sen? Ajattelisitko, että se toinen ehdottaisi sen jälkeen sulle mielellään, että ota sä tää, koska mun selkä kipeytyy tässä?
ApMitä kohtaa itse et tajua? Jos a-kysymyksen vastaus estää esittämästä kysymyksen b, joka oli se keskustelun alkuperäinen pointti, ÄLÄ ESITÄ KYSYMYSTÄ A, vaan ESITÄ KYSYMYS B!
Kysymyksessä a ei vastattu siihen, mitä kysyttiin.
ApKyllä vastattiin. Vaikka siihen olisi vastattu miten, joka tapauksessa kysymys a esti sinua kysymästä kysymystä b. Joten MIKSI esitit kysymyksen a kysymyksen b sijasta, jos sinua ei kiinnostanutkaan se mielipide lainkaan.
EI VASTATTU. Mä EN kysynyt, mitä mieltä olet näistä tuoleista, VAAN kumpi on parempi tai mieluisampi (en muista niin tarkkaan). Eli vastauksena olisi ollut se, KUMPI TUOLI, ei se, että vihaan tätä koska plaaplaa plaa. No, kiva, että JUST sulla on sitten se parempi tuoli.
ApEdelleen: ÄLÄ kysy mielipidettä, jos et halua kuulla mielipidettä. "kumpi on mieluisampi" on nimenomaan kysymys mielipiteestä.
Niin, mielipiteestä siitä, kumpi on MIELUISAMPI. tai mieleisempi. Miten se nyt kirjoitetaankaan. Eli kummassa istuu mieluummin.
Mä en kysynyt mielipidettä millaista niissä on hänestä istua.
Saahan senkin kertoa, mutta aika tökeröä vaan haukkua just sitä, jossa mä istuin. Haluaako sen jälkeen, että mä kerron, että mun selkääni sattuu enkä voi istua siinä?
ApEi se ole millään tavalla tökeröä. ellet halua kuulla perusteluja toisen vastaukselle, edelleen: ÄLÄ KYSY
No olihan se tökeröä, koska jos mä olisin sen jälkeen sanonut hänelle, että mun selkä on kipeä, enkä voi istua tässä, olisiko hän ottanut sen? Vai mitä ois ajatellut? Siis hän kyllä tiesi, että mulla on selkä kipeä, enpä nyt todellakaan omaa mitään intressiä puijata keneltäkään tämän favorite tuolia 🙄
Ap
Tavallaan ymmärrän sua Ap, mutta silti. Et voi syyttää työkaveria epäselvästä viestinnästäsi.
Kysy ihan nätisti ensikerralla nöin:
Kumpi on sun lempituoli? Aa, Okei, voisinko kohta silti saada sen vähäksi aikaa kun mun selkä on tänään tosi kipee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hitto mua ottaa päähän vihjailevat ihmiset. Puhukaa suoraan, jos jotain haluatte. Jos ette ilmaise itseänne ymmärrettävästi, ymmärtäkää edes, ettette voi suuttua, jos joku ei osaa lukea ajatuksianne.
Mun tarkoitus ei ollut vihjailla, vaan työkaveri mkasi siinä, ettähaukkui sen tuolin, jolla mä istuin, eikä tajunnut, että tekemällä niin moukkamaisesti hän aiheuttaa sen, etten mä voi enää pyytää häntä vaihtamaan.
Oliko se alitajuinen tavoitekin? En hämmästyisi, jos olikin.
ApMitä, jos ensi kerralla kysyt suoraan: "voisinko mitenkään saada istua sillä tuolilla kun selkäni on aivan rikki?" Jos työkaverisi tässä kohtaa kieltäytyy, niin silloin varmaan selviää sekin haluaako sinulle vaan pahaa.
En halua, että sellaista selviää :(
ApNo "selvisihän" se nytkin. Paitsi että et antanut tälle oikein mitään muuta vaihtoehtoa ja päätit ihan itse, että työkaveri haluaa olla ilkeä.
eri
No en mä nyt ajattele, että oli ilkeä. Vaan nyt ärsyttää se, että etkö voi tajuta, että onpa ihan tosi kiva kysyä vaihdatko, jos kerrot, että mulla oleva tuoli on sulle NIIIIIIN huono. Voi ollakin, mutta se oli just mulla. En itse ikinä tekisi noin.
Vai pitäisikö? Uskaltakaapas ehdottaa, niin _tiedättepäs_, että en varmana ole ilahtunut!
Näinkö?
ApEdelleen; miksi sitten edes kysyit työkaverin mielipidettä, jos on ikävää kysyä häntä vaihtamaan huonompaan tuoliin?
Koska toinen tuoli voi olla hyvä ja toinen huippu.
ApMitäs tämä sitten muuttaa? Eikö sitten olisi itsekästä vaatia itselle sitä huipputuolia, jos se toinenkin on ihan hyvä?
Minusta ei. Kummassakaan tapauksessa ei ole näköpiirissä kärsimystä, toisin kuin paskan laitteen kera.
ApNo mistäs se sinun työkaverisi voi sinun kärsimyksistäsi tietää. Sittenhän sinun pitää ihan itse arvioida, onko sinun kärsimyksesi sittenkään niin iso kuin sen työkaverin kärsimys olisi. Miksi työkaverisi pitäisi ratkaista teidän tuolijakonne, kun sinä olet se, joka sitä aprikoit.
Ei, vaan jos työkaveri haukkuu mun tuolini, ja mä sitten tarjoan sitä hänelle tai ainakin kysyn hänen tuoliaan, niin hänenhän siinä tulisi silloin ottaa se kärsimystä hänelle aiheuttava tuoli niin, että se on minulta tietoinen sysäys että ehdotan sun ottavan tuolin, jossa kuvailit juuri olevan niin hirveästi vikaa.
Kuka kohtelias ihminen siinä minun asemassani ehdottaisi, että no, kärsi vain? Tietysti vitsin varjolla, mutta mä en laske leikkiä muiden hyvästä olosta.
ApMutta sinä kuitenkin jollain ihmeellisellä logiikalla koet olevasi kohtelias, kun tässä kitiset, miksei se työkaveri ottanut sitä kärsimystuolia, joka ei sinullekaan ei kelvannut.
En mä sitä valita, vaan hänen käytöstään valittaa mulle siitä tuolista, jolloin olisin ollut aika tökerö, jos olisin kysynyt, vaihdatko näitä.
ApEdelleen, kaksi ratkaisua, jotka ovat täysin sinun kontrollissasi (ei työkaverisi!):
1) et kysy kysymystä a, vaan ainoastaan kysymyksen b
2) kysyt ainoastaan kysymyksen b
Ja kolmas ratkaisu on pitää suu kokonaan kiinni.
Joo, mutta nyt tilann on, että mä EN KYSYNYT KYSYMYSTÄ B, vaan kysymyksen a ja hän alkoi kuvailla mulle, että tuoli, jolla mä istun, on hirveä hänen mielestään. Vaikka kysyin vain, kumpi tuoleista. Vastaus oli se tuoli. Jos haluaa jotain muuta sanoa, sen on parasta olla huomaavaista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan ymmärrän sua Ap, mutta silti. Et voi syyttää työkaveria epäselvästä viestinnästäsi.
Kysy ihan nätisti ensikerralla nöin:
Kumpi on sun lempituoli? Aa, Okei, voisinko kohta silti saada sen vähäksi aikaa kun mun selkä on tänään tosi kipee.
En mä ollut epäselvä. On ihan ok kysyä toiselta, kummalla istut mieluummin? Sen sijaan ei ole huomaavaista haukkua tuohon kysymykseen se tuoli, jolla TOINEN istuu, koska voihan toinen tosiaan kysyä sitä nimenomaan vaihtamismielessä.
Ja siis jos ei halua vaihtaa, niin hän ei siis halunnut sanoa sitä! Hän halusi olla itsekäs ja etten kysyisi tuolin vaihtoa. Tyhmä kun on, ei tajunnut, että mun syynä oli se selkä, ei itsekkyys.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap todella ryssi tuolimanööverinsä ja nyt sitä voi surra koko viikonlopun. Mutta hei, ensi viikolla käyt sitten taistoon uudella taktiikalla! Voisit kokeilla vaikka kysymystä:” Jos sinun työkaverisi istuisi huonolla tuolilla olisitko iloinen?”
Kerro sitten ymmärsikö.En ryssinyt, vaan naamalleni todellakin hierottiin tuon ihmisen huonot käytöstavat ja olen äimistynyt, että tuollaisia aina joka paikassa marisevia kitisijöitä on ja aina niitä pitää sietää.
Ap
Kylläpäs ryssit kun et saavuttanut tavoitettasi. Olet itsekin tunnistanut virheesi, mutta et vaan osaa ottaa niistä opiksesi. Vastaus manipulatiiviseen kysymyksesi vei sinut pattitilanteeseen. Kollegasi pystyi pitämään tuolinsa ilman huonon käytöksen aiheuttamaa tahraa kunnialleen.
Mahdatko olla huono häviäjä, ap?
Ei, vaan jos työkaveri haukkuu mun tuolini, ja mä sitten tarjoan sitä hänelle tai ainakin kysyn hänen tuoliaan, niin hänenhän siinä tulisi silloin ottaa se kärsimystä hänelle aiheuttava tuoli niin, että se on minulta tietoinen sysäys että ehdotan sun ottavan tuolin, jossa kuvailit juuri olevan niin hirveästi vikaa.
Kuka kohtelias ihminen siinä minun asemassani ehdottaisi, että no, kärsi vain? Tietysti vitsin varjolla, mutta mä en laske leikkiä muiden hyvästä olosta.
Ap