Olen äiti, jonka lapsi jättää yhden luokkakaverin kutsumatta synttäreilleen

[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 15:16"]

En antaisi oman lapseni toimia noin. Selittäisin, että tuon lapsen kurja käytös voi olla oire siitä, että häntä syrjitään ja jätetään kaiken ulkopuolelle.

[/quote]

Entäs jos on monen vuoden kokemus, että asia on juuri toisinpäin? Ulkopuolelle jättäminen on seuraus käytösksestä eikä toisinpäin.

Ihan oikein kiusaajaa kohtaan! Ja hieno päätös pojilta ryhmänä jättää kiusaaja ulkopuolelle! Jos tuo ei lopeta kiusaamista niin ei mikään. En minäkään kutsuisi kiusaajaa lapseni synttäreitä pilaamaan.

En hyväksyisi tuota lapseltani, koska yleensä jos joku on yhdessä sovittu jättää kutsumatta, hän on kiusattu eikä kiusaaja.

Käskisin siis kutsua sen "kiusaajan", mutta pitäisin silmällä häntä erityisen tarkasti juhlien ajan. Jos kyseinen tyyppi osoittautuisi kiusaajaksi, soittaisin tämän vanhemmille ja pyytäisin lapseltani anteeksi. Selittäisin, että ihmisiä ei kuulu tuomita huhujen perusteella, mutta jos näkisin kiusaamisen/ikävän käytöksen omin silmin, lupaisin uskoa lastani jatkossa paremmin.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 15:25"]

Ihan oikein kiusaajaa kohtaan! Ja hieno päätös pojilta ryhmänä jättää kiusaaja ulkopuolelle! Jos tuo ei lopeta kiusaamista niin ei mikään. En minäkään kutsuisi kiusaajaa lapseni synttäreitä pilaamaan.

[/quote]

Mistäs tiedät, onko kiusaaja todella kiusaaja? Lapset eivät aina puhu totta ja oma kultamussukkakin osaa valehdella, vaikka se on ehkä vaikea uskoa.

Kaksipiippuinen juttu. Jos todella kiusaaja on kiusaaja jonka takia lapsi on ahdistunut niin ei tietenkään lapsen ole pakko häntä kerran vuodessa oleviin syntymäpäiväjuhliin kutsua.
Sen sijaan koittaisin selvittää muulloin tilannetta ja kutsua kiusaajat kylään suostutellen omaa lastani ottamaan hänet vieraaksi tai muuten tukea hankalassa kaveri suhteessa lastani ja kiusaajaa.

Yrittäisin selvittää tuota tilannetta vähän enemmän, että todellako tuo poika on se kiusaaja, ettei vaan ole se jota kiusataan. Ottaisin ehkä yhteyttä opettajaan ja mahdollisesti myös pojan vanhempaan, jos ei ole kovin epäsosiaalista tyyppiä (kaikkien kanssa ei voi puhua tällaisista asioista ilman että tilanne kärjistyy älyttömäksi).

Jos en saisi tilannetta selviämään, synttäreiden luonne muuttuisi niin että sinne tulisi vain pari kolme parasta kaveria, ei koko luokkaa ilman yhtä. Tuollaiseen selkeään porukasta ulos sulkemiseen en antaisi oman lapseni lähteä. Se nyt vain on väärin ja väärä tapa selvittää kiusaamista.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 15:29"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 15:25"]

Ihan oikein kiusaajaa kohtaan! Ja hieno päätös pojilta ryhmänä jättää kiusaaja ulkopuolelle! Jos tuo ei lopeta kiusaamista niin ei mikään. En minäkään kutsuisi kiusaajaa lapseni synttäreitä pilaamaan.

[/quote]

Mistäs tiedät, onko kiusaaja todella kiusaaja? Lapset eivät aina puhu totta ja oma kultamussukkakin osaa valehdella, vaikka se on ehkä vaikea uskoa.

[/quote]

Vaikea uskoa, että sekä naapuruston lapset että lapsellani olleet opettajat valehtelisivat yhdellä suulla. Ongelmia tämän lapsen käytöksestä on selvitetty kymmeniä kertoja eikä opettajatkaan ole peitelleet niitä. 

Onko sinun vaikea uskoa, että on olemassa helvetillisen huonosti käyttäytyviä lapsia? 

Oma kokemukseni: minua kiusattiin koko ala - aste. Kaikki muut olivat siirtyneet samasta eskarista ekalle luokalle, minä ainoana ulkopuolisena. Kukaan ei halunnut olla kanssani välitunneilla, koulun jälkeisestä ajasta puhumattakaan. Lapsen logiikalla päätin kerran sitten valehdella, että minulla on kotona kissa lemmikkinä. Sain heti kavereita seuraavalla välitunnilla ja kyselyitä että milloin kissaa voisi tulla katsomaan. Jäin lopulta valheestani kiinni. Olin nyt myös valehtelija. Myöhemmin yksi kiusaajistani kysyi onko minulla yhtään ystävää. Oli minulla, yksi nuorempi poika kuka asui samassa talossa. Kiusaajat keksivät sitten irviä että minulla on poikaystävä. Sain yhden tai kaksi synttärikutsua koko ala-aste aikana. Syynä oli lasten viha minua kohtaan ja he olivat kertoneet kotona vanhemmilleen, että valehtelen ja minulla on mielikuvitusystävä. Mahdoin kuulostaa kipeältä tapaukselta vanhempien korvissa vaikka eivätpä he olleet koskaan minua tavanneet. Eli sanoisin: kutsukaa synttäreille kaikki, mahdottomasti käyttäytyvät voi heittää pihalle ja pyytää vanhemmat hakemaan. Oli pirun kurjaa kun joku toi karkkia kouluun luokkalaisille ja silloin sai taas huomata, että muut olivat menossa, mutta minut oli TAAS JÄTETTY KUTSUMATTA.

Harvoinpa luokassa on vain se yksi kiusaaja, joka kiusaa niitä kaikkia muita. En ole minäkään opettajana vielä koskaan törmännyt tällaiseen. Sen sijaan hyvin tyypillistä on, että kiusaajia on 2-3, jotka onnistuvat puhumaan kaikki muut puolelleen ja siinä sitten sovitaan yhtä ja toista, jotta saadaan kiusattu oikein musertumaan joukkopaineen alla.

Kiusaamiseen tarvitaan aina niitä hyväksyjiä, jotka siis hiljaisesti yllyttävät omalla hyväksynnällään kiusaajan kiusaamaan. Yhden eristäminen joukolla on aina kiusaamista, eli ap:n poika osallistuu kiusaamiseen. Tuossakin tilanteessa olisi monenlaista toimintavaihtoehtoa. Ap olisi voinut soittaa opettajalle ja kysyä kiusaamisesta. Hän olisi voinut vaatia, että joko kutsutaan kaikki tai vain puolet. Tällaisenaan tapaus on surullinen.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 14:40"]

Olen äiti joka kutsui tyttärensä vastustelusta huolimatta tämän synttäreille tytön, jolla on adhd tai joku vastaava. Tämä tyttö vei toisten lautasilta syötävää, kiipeili kirjahyllyyn, ei totellut mitään, ei malttanut leikkiä toisten kanssa, vaan säntäili sinne tänne. Kun vanhemmat tulivat hakemaan tyttöä, säntäsi tämä juoksemaan autotielle.

En häpeile sanoa, että tuo lapsi ei enää koskaan tule lapseni synttäreille eikä meille muutenkaan leikkimään. En ole mikään maailmanhalaaja.

[/quote]

Minä tein saman poikani luokkakaverin kanssa eli pakotin kutsumaan. Seurauksena oli se, että pojan ahkerasti säästämillä rahoilla edellisenä päivänä ostama kauko-ohjattava helikopteri oli pirstaleina, koulukirjat revittyinä, minun ja mieheni sängyssä kävelty ulkokengissä ja keittiön pöydän alapintaan liiskattu kakkua ja jäätelöä.

Se lapsi oli karmein näkemäni tapaus ja selkeästi nautti siitä, mitä teki. Erityistä iloa hän sai siitä, kun pystyi rikkomaan tuon tärkeän helikopterin muka vahingossa. Ja kyllä, yritin vahtia ja valvoa, mutta ei yksi aikuinen pienen vauvan kanssa ennättänyt joka paikkaan.

Sen jälkeen poikani on saanut itse päättää omista juhlistaan! Ne ovat lapsen oma juhla, ei mikään muille järjestetty mahdollisuus pilata kaikki.

Tyttäreni luokalla oli aikanaan poika, joka jätettiin mielellään kutsumatta juhliin ja muutenkin häntä karteltiin.  Lapset kertoivat, että poika on raju ja tönii ja kiusaa.

Yhtenä vuonna tyttäreni piti synttärijuhlat, joihin kutsui koko luokan ja pakotin kutsumaan myös tämän pojan.

Nyt jälkeenpäin olen siitä iloinen ja niin on tyttärenikin, sillä kävi ilmi (ja tyttärenikin sen myönsi), että nimenomaan tuota poikaa kiusattiin koko ala-asteen ajan ja se töniminen ja häiriköinti johtui sitten siitä.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 15:18"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 15:13"]Tässä keskustelussa taas huomaa, että todella moni hyväksyy yhden kiusaamisen lajin, ulkopuolelle jättämisen. Kuten opettaja sanoo, lapset myös keksivät taitavasti syitä jättää ulkopuolelle. En väitä, etteikö osa näistä lapsista, joiden sanotte kiusaavan, kiusaa. Silti valtaosa näistä ongelmista saadaan ratkaistuksi aikuisen tuella. Hankalasti käyttäytyvä lapsi saattaa kipeästi kaivata aikuisen apua. Lapset ovat vielä lapsia ja siksi kypsymättömiä. He kehittyvät eri tahtiin ja heillä on erilaisia ongelmia. Monta surullista kohtaloa voitaisiin ehkäistä sillä, että me aikuiset olisimme aikuisia - myös vieraille lapsille. On ilman muuta selvää, ettei kenenkään lapsen huonoa käytöstä tule sallia. Kuitenkin myös ne meidän omat kullanmurumme kiusaavat, mahdollistavat kiusaamista vaikenemalla - ja syrjivät. [/quote] Minä ajattelin myös joskus, että jotkut lapset tarvitsevat vieraan aikuisen tukea ja heitä kuuluu auttaa ja päästää kotiinsa ja ymmärtää. Mutta valitettavasti minulla ei ole enää aikaa ja voimia tuohon hyysäämiseen. Siinä vaan kerjää ongelmia itselleen (on nähty).

[/quote]

Minut on pelastanut tuollainen kaverin hyysääjä-äiti. Kaverin äidillä oli aivan älyttömän suuri rooli siinä, että en ole nyt jossain katuojassa. Omat vanhempani olivat alkoholisteja. Haluaisin vain sanoa teille, jotka tuota teette, että se ei ole turhaa. Se järkevä aikuiskontakti tuollaiselle lapselle voi olla niin merkityksellinen, että sitä ei itsekkään ymmärrä. Jos se väsyttää, niin ainakin se väsymys tulee merkityksellisestä asiasta. Ymmärrän kyllä että kaikilla ei riitä voimat tuohon, jos on omassakin perheessä jo tarpeeksi huolta yms.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 15:25"]Ihan oikein kiusaajaa kohtaan! Ja hieno päätös pojilta ryhmänä jättää kiusaaja ulkopuolelle! Jos tuo ei lopeta kiusaamista niin ei mikään. En minäkään kutsuisi kiusaajaa lapseni synttäreitä pilaamaan.
[/quote]
Tosiaan toi on oikein kiusaajalle, mutta voi hyvinkin olla että ap:n lapsi ja kaverit kiusaavatkin sitä "kiusaajaa". Ap:na selvittäisin tämän asian oli se sitten kumminpäin tahansa!

[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 15:29"][quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 15:25"]

Ihan oikein kiusaajaa kohtaan! Ja hieno päätös pojilta ryhmänä jättää kiusaaja ulkopuolelle! Jos tuo ei lopeta kiusaamista niin ei mikään. En minäkään kutsuisi kiusaajaa lapseni synttäreitä pilaamaan.

[/quote]

Mistäs tiedät, onko kiusaaja todella kiusaaja? Lapset eivät aina puhu totta ja oma kultamussukkakin osaa valehdella, vaikka se on ehkä vaikea uskoa.
[/quote]

No ihan varmasti tästä kiusaajasta ja kiusaamisestaan on ollut puhetta ennen synttäreitäkin ja lapsi osaa varmasti kertoa esimerkkejä. Jos lapsi kokee tulleensa kiusatuksi kyseessä on silloin kiusaaja. Pojathan pitävät hienosti tässä yhdessä kiusatun puolia! Se on hienoa ja kannustettavaa. Kiusatun puolia pitämällä kiusaaminen loppuu kun se ei enää saa ryhmän hyväksyntää. Varmasti parasta myös kiusaajalle oppia ettei hänen käytöksensä ole ok!

[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 15:33"]

Harvoinpa luokassa on vain se yksi kiusaaja, joka kiusaa niitä kaikkia muita. En ole minäkään opettajana vielä koskaan törmännyt tällaiseen. Sen sijaan hyvin tyypillistä on, että kiusaajia on 2-3, jotka onnistuvat puhumaan kaikki muut puolelleen ja siinä sitten sovitaan yhtä ja toista, jotta saadaan kiusattu oikein musertumaan joukkopaineen alla.

Kiusaamiseen tarvitaan aina niitä hyväksyjiä, jotka siis hiljaisesti yllyttävät omalla hyväksynnällään kiusaajan kiusaamaan. Yhden eristäminen joukolla on aina kiusaamista, eli ap:n poika osallistuu kiusaamiseen. Tuossakin tilanteessa olisi monenlaista toimintavaihtoehtoa. Ap olisi voinut soittaa opettajalle ja kysyä kiusaamisesta. Hän olisi voinut vaatia, että joko kutsutaan kaikki tai vain puolet. Tällaisenaan tapaus on surullinen.

[/quote]

Minun lapseni luokalla on yksi kiusaaja, joka kiusaa muita. Tosin en tiedä kiusaako ihan kaikkia, mutta todennäköisesti ei juuri valikoi.

Tämän lapsen paikka ei ole tavallisella luokalla, mutta ilmeisesti on niin hankala, ettei häntä haluta myöskään erityisluokalle hankalan käytöksensä takia.

En tiedä onko tämä tapaus tyypillistä kiusaamista, mutta ainakin lapset kokevat jatkuvat väkivallan ja sillä uhkailun, varastelun ja tavaroiden rikkomisen kiusaamisena. 

Olen pakottanut lapseni kutsumaan myös sen kiusaajan, mutta yhdessä vanhempansa kanssa. Kutsussa siis lukee, että tervetuloa Mikko ja isä/äiti synttäreilleni, ilmoitathan x.x. mennessä, että molemmat pääsette. Jos vanhempi ei pääse mukaan, olen soittanut ja sanonut, että valitettavasti pelkkä lapsi ei nyt ole tarpeeksi, tarvitaan lapselle vahti. Jos lapsi on kiusattu, se vanhempi soittaa ja kiittää kutsusta ja varmistaa, että todellako myös hän mukaan.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 14:28"]

Lapseni järjestää syntymäpäivät ja jättää vain yhden lapsen luokaltaan kutsumatta kaikista kutsutuista pojista.

Yritin selittää, että on epäkohteliasta jättää yksi kutsumatta, kun kaikki muut pojat saavat kutsun. Lapseni selitti, että tämä yksi poika kiusaa toisia, tönii ja on ilkeä toisille. Mutta. Mikä pahinta: Kukaan muukaan ei aio kutsua häntä syntymäpäivilleen. Tästä ovat pienet pojat keskenään sopineet.

Voi itku! Olen aina niin ihmetellyt, miksi jotkut vanhemmat ovat niin pölvästejä, että jättävät yhden lapsen kutsumatta. Nyt olen itse tuollainen pölvästi-vanhempi.

Olenko toiminut mielestänne väärin, kun annan lapseni jättää yhden lapsen kutsumatta? Enhän minä tiedä kiusaako tuo poika oikeasti toisia lapsia - minulla on siitä vain oman poikani sana. Oma poikani sanoo, että hän ei halua kutsua tuota poikaa, koska poika on ilkeä toisille, aina menemässä joka paikkaan ensimmäisenä ja kiusaa toisia.

Joten annan pojan pitää pääni. Hän saa jättää tuon yhden pojan kutsumatta. Miten muut olette toimineet tällaisessa tilanteessa?

Hän meinasi jättää toisenkin pojan kutsumatta, mutta sain ylipuhuttua (tämä toinen poika ei ole kiusaaja, joten sanoin, että on pakko kutsua).

[/quote]

Oikein toimit. En minäkään olisi pitänyt siitä, että minun syntymäpäivilleni olisi äiti pakottanut minut kutsumaan luokan kusipäitä. Siinä olisi menneet synttärit pilalle. Kyllä omassa kodissaan ja omana päivänään pitää voida olla suojassa kiusaajilta.

Sinuna ottaisin yhteyttä kiusaajan vanhempiin ja ottaisin selvää onko ihan normaali ja hyvätapainen, ja lisäksi keskustelisin hänen lapsensa käytöksestä ja syntymäpäiväkutsusta. Jos äiti alkaisi huutaa/kiroilla jne en varmaan Kutsuisi. Jos taas olisi asiallinen voisimme selvittää asian

Miksi te joilla on kotiin tullut joku riehujalapsi, ette ole laittaneet sitä lasta kotiin kun riehuminen alkaa? Voihan tuollaisen lapsen kutsua ja jos ei osaa käyttäytyä niin passittaa sitten kotiin. Ei kai ala-aste ikäistä lasta tarvitse etukäteen pelätä? Pääseehän siitä eroon.

Minä en todellakaan halunnut kutsua kiusaajaa synttäreilleni mutta äiti pakotti. Siitä päivästä alkaen se likka sai vain vettä myllyyn miten mulla on pieni huone ja ruma talo, tyhmät lelut ja karseita vaatteita. Niistä synttäreistä sai kärsiä pitkään jälkeenpäin ja olivatkin viimeiset synttärit jotka järjestin. Yhtä helvettiä seurasi siitä kun piti tehdä oikein ja olla kohtelias. En todellakaan vaadi samaa lapseltani. Lapset osaavat olla julmia.