Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu helvetinmoinen viha niitä vanhempia kohtaan, jotka laittavat lapsen päiväkotiin 1-vuotiaana?
30.12.2021 |
Tuossa toinen keskustelu tältä päivältä sai tämmöisen kysymyksen juolahtamaan mieleen…
Onko se oma katkeruus siitä kun oma elämä ja nuoruus hukattu nyrkin ja hellan välissä vai häh? Kumma kun nykyään nainen ja siis äiti ei voi tehdä mitään oikein!
Haukutaan jos menet töihin veroja maksamaan ja jos jäät kotiin niin siitäkin haukutaan kun loisit toisten rahoilla.
Miksi naiset on toisilleen tällaisia?
En ihmettele että naivaltaiset alat (vaka, sote) ovat ongelmissa kun naiset osaavat vain vihata toisiaan ihan mistä vaan syystä.
Kommentit (530)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella perheellä suurin ongelma on se, että tehdään liian iso asuntolaina. Eli ei olla varauduttu siihen, että toinen vanhemmista joutuu jäämään työttömäksi, kotihoidontuelle jne.
Ei sellaista asuntoa ole, jossa voisi elää pelkästään toisen 1500-2000euron kuukausituloilla. Yllättäviä sairastumisia varten on vakuutukset, näitä pankkikin monesti vaatii. Kaupungista et löydä perheasuntoa (edes kerrostaloa) alle 100 000 eurolla, jossa ei olisi lähitulevaisuudessa tulossa kaalliita käyttövesiputki/katto/ikkuna yms. remontteja. Remonttilaina on kalliimpaa mitä asuntolaina.
Miksi pitää olla kaupungista? Miksi pitää olla perheasunto? Eikö vähemmät neliöt riitä? Esim. tunnin ajo/junamatkan päässä Helsingistä ja Tampereelta on paljon edullisia asuntoja maalaiskunnissa ja pikkukaupungeissa. Nykyään monessa työssä on myös etätyömahdollisuus. Pienemmän asunnon saisi helpommin myytyä eteenpäinkin, kun lapset kasvavat ja oikeasti tarvitaan enemmän tilaa. Ei vauva tai taapero tilaa vie.
Perheessä saattaa olla myös useampi kuin yksi lapsi. Vanhemmat lapset tarvitsevat jo tilaa. Lisäksi vanhempi sisarus voi olla koulussakin, eikä muuttaminen sinne ja tänne ole mikään helppo tai edes järkevä ratkaisu. Lisäksi nykyisin on paljon uusperheitä, joissa pitää ottaa huomioon ex-puolison/ex-puolisoiden asuinpaikat, koska hekin ovat vanhempien lasten elämässä mukana. Eikä läheskään kaikissa töissä voi tehdä etätöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella perheellä suurin ongelma on se, että tehdään liian iso asuntolaina. Eli ei olla varauduttu siihen, että toinen vanhemmista joutuu jäämään työttömäksi, kotihoidontuelle jne.
Ei sellaista asuntoa ole, jossa voisi elää pelkästään toisen 1500-2000euron kuukausituloilla. Yllättäviä sairastumisia varten on vakuutukset, näitä pankkikin monesti vaatii. Kaupungista et löydä perheasuntoa (edes kerrostaloa) alle 100 000 eurolla, jossa ei olisi lähitulevaisuudessa tulossa kaalliita käyttövesiputki/katto/ikkuna yms. remontteja. Remonttilaina on kalliimpaa mitä asuntolaina.
Miksi pitää olla kaupungista? Miksi pitää olla perheasunto? Eikö vähemmät neliöt riitä? Esim. tunnin ajo/junamatkan päässä Helsingistä ja Tampereelta on paljon edullisia asuntoja maalaiskunnissa ja pikkukaupungeissa. Nykyään monessa työssä on myös etätyömahdollisuus. Pienemmän asunnon saisi helpommin myytyä eteenpäinkin, kun lapset kasvavat ja oikeasti tarvitaan enemmän tilaa. Ei vauva tai taapero tilaa vie.
Tunnin ajomatka kaupungista (+ puolen tunnin ajo kaupungin ruuhkassa) tietää melkoisen pitkiä työpäiviä. Siinä on sitten toinen vanhemmista käytännössä aina yksin lapsen kanssa ja motissa kotona, varsinkin jos ei ole omaa autoa.
Miten perhe asuu muualla kuin perheasunnossa? Kolme henkeä yksiössä? Onpa todella hyvää elämää sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtunee siitä, että ihmisillä ei ole kykyä eläytyä toisten tilanteeseen. Jos itsellä on vain yksi ainoa lapsi, se 1-vuotias, molemmat vanhemmat hyvätuloisessa työpaikassa, ja voi sen parin kotonaolovuoden aikana vain vähän tinkiä lomamatkoista ja ravintolaruoasta, tai tiukan paikan tullen ottaa säästötililtä, on ilmeisesti aika vaikea ymmärtää, että jonkun on ihan vaan pakko mennä töihin elättääkseen perheensä ja maksaakseen laskunsa.
No ei se kyllä mikään oikea pakko ole. Ihan puhtaasti priorisointi kysymys. Elintasoa voi ihan hyvin laskea jos näkee tärkeänä että lapsi saa ensimmäiset vuotensa viettää rauhassa kotona omien vanhempiensa kanssa. Tuleehan ihmiset toimeen tiukan paikan tullen vaikka pelkällä toimeentulotuella!
Aika monella on useampi lapsi kuin yksi, eli kyse ei ole ihan parista vuodesta. En myöskään tiedä, miten Suomen talous on mahdollinen, jos me kaikki muutamme vuokralle, emmekä enää elä asuntolainojen puristuksessa. Eikös se ole toimeentulotuen perusta, että omaisuus pitää myydä ensin pois tai sitä ei saa olla ollenkaan.
Kuten sanottu, priorisointi kysymys. Jos priorisoi omistusasumisen lasten edelle niin sitten se on niin. Tosin jos edes toinen vanhemmista käy töissä, ja toinen saa äitiyspäivärahan ja jos tosiaan useampia lapsia vielä mahdollisen kotihoidontuen, ja lapsilisät päälle, niin kyllä siltikin rahat riittää vaatimattomaan elämään, tai sitten on ihan liian paljon otettu lainaa. Pankin kanssa voi myös neuvotella pelkistä korkojen maksamisesta tietyn ajan. If there is a will, there is a way, niinsanotusti. Kyllä se siitä on kiinni ettei haluta laskea elintasoa.
Äitiyspäivärahaa saa kolme kuukautta. Nyt on kyse vähintään kahden vuoden kotonaolosta. Lapsilisällä ostaa lapselle kengät ja vaatteet mutta ei maksa asuntolainaa.
Priorisointikysymys on se, haluaako elää lapsen kanssa mukavasti niin, että on kunnolla tilaa, lapsella oma huone, oma piha tai kunnollinen leikkipiha kerrostalossa, kaverit/työpaikka/palvelut/hoitopaikka lähellä, vai haluaako elää niin, että parin vuoden välein muutetaan ja kaikki ympyrät menevät aina uusiksi, kaverit vaihtoon jne. Kyllä sen pikkulapsenkin kanssa on kiva käydä värikylvyssä, uimahallissa, muskarissa jne. ja siihen vaaditaan rahaa. Samoin kuin fillariin ja leikkikaluihin. Tai sitten sanotaan lapselle joka ikinen kerta ei, kun lapsi jotain toivoo, vaikka kyse olisi uudesta muovilapiosta sen ainoan rikkoutuneen tilalle.
Kyllä sille lapselle mieluummin järjestäisi varhaislapsuuden, joka ei ole pelkkää aikuisten kärvistelyä rahapulassa. Sitä voisi käydä vaikka vauvauinneissa, kauempana asuvilla sukulaisilla, ostaa kauniita vaatteita, syödä parempaa ruokaa jne.
Ja sitten nämä yhteiskunnan rahoilla lapsiaan elättävät valittaa, ettei heillä ole varaa vaikkapa lasten harrastuksiin tai laadukkaisiin vaatteisiin ja kenkiin, kunnon autoon johon mahtuisi kunnolliset turvaistuimet (näitä valituksia näkee eri fb-ryhmissä säännöllisesti), ei ole varaa ostaa asuntoa, naapurit on huonoja, olisi kiva kun lapset pääsisi edes joskus huvipuistoon jne. Elämä on valintoja. Harvalla on mahdollista valita sekä hyvää toimeentuloa että pitkää kotihoitoa, varsinkin jos lapsia on useampi, eikä halua saada lapsiaan nelikymppisenä. Se pitkä työstä poissaolo kun tahtoo vaikuttaa talotasoon myös pidemmällä tähtäimellä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää olla kaupungista? Miksi pitää olla perheasunto? Eikö vähemmät neliöt riitä? Esim. tunnin ajo/junamatkan päässä Helsingistä ja Tampereelta on paljon edullisia asuntoja maalaiskunnissa ja pikkukaupungeissa. Nykyään monessa työssä on myös etätyömahdollisuus. Pienemmän asunnon saisi helpommin myytyä eteenpäinkin, kun lapset kasvavat ja oikeasti tarvitaan enemmän tilaa. Ei vauva tai taapero tilaa vie.
Siinäpä sitten ollaan joko kahden asunnon loukussa tai pakotettuja asumaan liian pienessä asunossa teininen kanssa, jos sitä pientä asuntoa ei saakaan myytyä.
Monessa työssä on toki etätyömahdollisuus, mutta suurin osa työpaikoista on yhä edelleen sellaisia, että vaativat työntekijän olemaan työpaikassa läsnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella perheellä suurin ongelma on se, että tehdään liian iso asuntolaina. Eli ei olla varauduttu siihen, että toinen vanhemmista joutuu jäämään työttömäksi, kotihoidontuelle jne.
Ei sellaista asuntoa ole, jossa voisi elää pelkästään toisen 1500-2000euron kuukausituloilla. Yllättäviä sairastumisia varten on vakuutukset, näitä pankkikin monesti vaatii. Kaupungista et löydä perheasuntoa (edes kerrostaloa) alle 100 000 eurolla, jossa ei olisi lähitulevaisuudessa tulossa kaalliita käyttövesiputki/katto/ikkuna yms. remontteja. Remonttilaina on kalliimpaa mitä asuntolaina.
Jaa no me ollaan eletty kohta 10v 1500-2000e tuloilla. 2 lasta, omakotitalo ja 2 autoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää olla kaupungista? Miksi pitää olla perheasunto? Eikö vähemmät neliöt riitä? Esim. tunnin ajo/junamatkan päässä Helsingistä ja Tampereelta on paljon edullisia asuntoja maalaiskunnissa ja pikkukaupungeissa. Nykyään monessa työssä on myös etätyömahdollisuus. Pienemmän asunnon saisi helpommin myytyä eteenpäinkin, kun lapset kasvavat ja oikeasti tarvitaan enemmän tilaa. Ei vauva tai taapero tilaa vie.
Siinäpä sitten ollaan joko kahden asunnon loukussa tai pakotettuja asumaan liian pienessä asunossa teininen kanssa, jos sitä pientä asuntoa ei saakaan myytyä.
Monessa työssä on toki etätyömahdollisuus, mutta suurin osa työpaikoista on yhä edelleen sellaisia, että vaativat työntekijän olemaan työpaikassa läsnä.
Ja sepä se onkin hirveän kiva olla etätöissä jossain lohjalaisessa pikkukaksiossa kun ne kotihoidossa olevat lapset metelöi viereisessä huoneessa ja toinen vanhempi yrittää ihan stressissä pitää ne hiljaa palaverien aikana...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset ovat liian kauan kotona lasten saamisen jälkeen. Urakehitys tyssää useilla.
Ihmetyttää uskomukset siitä, että kun puhutaan rahatilanteen vaikuttamisesta asiaan se tarkoittaisi luksusta kuten kesämökkejä, hienoja autoja, ravintoloissa syömistä ja lomamatkoja. Ja että mukamas voisi jokainen säästää parin vuoden tulot etukäteen sukanvarteen ennen kuin lapsia tekee. Ihan tavalliseen normaaliin elämiseen sitä palkkaa tarvitaan. Joidenkin täytyy olla todella hyvätuloisia itse, kun pitää tavallisia realistisia elinkustannuksia selittää ja rautalangasta vääntää. Outoa myös se, ettei tajuta mikä hitonmoinen riski se on olla vuosikausia pois työelämästä. Ihan kuin työpaikkoja olisi joka oksalla odottamassa. Ei kai se nyt niinkään voi mennä, että vain tosi varakkaat saa enää lapsia tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmiset, joilla ei ole aikaa, rahaa, kapasiteettia, kykyjä ja halua hoitaa lapsia edes hankkivat näitä? Syntymättömältä ei voi saada suostumusta tämän synnyttämiseen. Jokainen tietää, mitä jokaisella on tässä maailmassa edessä, mutta edes se ei saa laittamaan loppua loputtomalle kärsimykselle vaan lisää rehua syövälle, rikoksille, köyhyydelle ja muulle kärsimykselle pitää tuottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sekin vaikuttaa äitien kotona olemiseen, onko äidillä työpaikkaa vai ei. Jos työpaikkaa ei ole, ovat äidit todellisuudessa usein työttömyyspäivärahalla kotona, eivät suinkaan kotihoidontuella. Se on suurempi kuin kotihoidontuki. Jos taas työpaikka on, ei työttömyyspäivärahalle voi jäädä. Tästä syystä "uraäidit" lähtevät useammin töihin. "Kodinhengettäret" taas jäävät työttömyyspäivärahan turvin kotiin, eivät suinkaan miesten vaan yhteiskunnan rahoilla.
Meitä uraäitejä on vaikka kuinka paljon muutaman vuoden kotona. Ei se ole kotihengettäryyttä vaan sitä, että on varaa olla kotona ja varma työpaikka odottamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin vaikuttaa äitien kotona olemiseen, onko äidillä työpaikkaa vai ei. Jos työpaikkaa ei ole, ovat äidit todellisuudessa usein työttömyyspäivärahalla kotona, eivät suinkaan kotihoidontuella. Se on suurempi kuin kotihoidontuki. Jos taas työpaikka on, ei työttömyyspäivärahalle voi jäädä. Tästä syystä "uraäidit" lähtevät useammin töihin. "Kodinhengettäret" taas jäävät työttömyyspäivärahan turvin kotiin, eivät suinkaan miesten vaan yhteiskunnan rahoilla.
Meitä uraäitejä on vaikka kuinka paljon muutaman vuoden kotona. Ei se ole kotihengettäryyttä vaan sitä, että on varaa olla kotona ja varma työpaikka odottamassa.
Tutkimusten mukaan kotihoidontuella on maksimimäärät kaksi äitiryhmää. Persaukiset, joilla ei ole työpaikkaa mihin palata eikä koulutusta sellaista hankkia ja vähän iäkkäämmät uraäidit, joilla on jo massia downshiftata muutama vuosi rauhakseen. Muut laittavat lapset päiväkotiin ja lähtevät töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset, joilla ei ole aikaa, rahaa, kapasiteettia, kykyjä ja halua hoitaa lapsia edes hankkivat näitä? Syntymättömältä ei voi saada suostumusta tämän synnyttämiseen. Jokainen tietää, mitä jokaisella on tässä maailmassa edessä, mutta edes se ei saa laittamaan loppua loputtomalle kärsimykselle vaan lisää rehua syövälle, rikoksille, köyhyydelle ja muulle kärsimykselle pitää tuottaa.
Mitä ajattelet että siitä seuraisi, jos suurin osa jättäisi lapset hankkimatta? Kyllä, suurin osa 1-vuotiaan hoitoon laittavista oikeasti haluaa lapsia, haluaa olla heidän kanssaan, haluaa heille parasta, haluaa antaa heille myös taloudellisesti turvatun lapsuuden ja sen vuoksi menevät töihin. Oikeasti maailmassa on paljon kurjuutta ja oikeasti huonoja lähtökohtia kasvaa, rakastavien, koulutettujen vanhempien lapsi joka menee päiväkotiin jo pienenä ei ole huonoista lähtökohdista. Tästä riitely on oikeasti first world problem pahinta laatua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se vähän hassua että jotkut säästävät asuntoihin, autoihin, ulkomaanreissuihin, sijoituksiin mutta lapsen hoitamiseen kotona ei voi yhtään nipistää.
On tehty hieno iso talo lainarahalla, on mökit, autot, kalliit harrastukset ja sitten ei ole vara jäädä kotiin lapsen kanssa edes siihen asti että lapsi olisi vaikka 2v.Lapsia tärkempää on se että on hieno oma talo ja tietty taso elämässä.
Joillakin taas leviää pää kotona lapsen kanssa. Ei vaan osata ja jakseta olla pelkästään kotona oman lapsen kanssa.
On pelkästään talo lainarahalla. Jo se yksistään vaatii kaksi aikuista palkansaajaa, kun siihen lisätään ruuat ja laskut. Ei ole mökkiä, ei sijoituksia, ei harrastuksia. Autot on, jotta päästään töihin. Autojen yhteishinta 20 000 euroa, ja nekin lainalla ostettuja.
No miksi hankkia lapsia tollaseen rahatilanteeseen?
Koska se on normaalia elämää. Niitä lapsia on aika vaikea tehdä sitten viisikymppisenä, kun on talo jo maksettu.
Mutta miksi hankkia talo, jonka maksuun menee rahaa niin paljon, että lasta ei ole varaa elättää? Tiedän olevani etuoikeutettu, kun en joudu tällaista miettimään, mutta todellakin miettisin tarpeeni materiaan, jos olisin tilanteessa, jossa ei olisi varaa sekä lapsiin että taloon. Muutenkin ihmettelen ihmisiä, jotka väkisin asuvat kalliisti ja mielummin vaikka ajavat taksia öisin päivätyön lisäksi kuin myisivät asuntonsa ja muuttaisivat halvempaan.
Meillä on varaa sekä lapseen että taloon, koska käymme töissä.
No ei tunnu olevan, jos sinne töihin pitää palata heti, kun lapsi täyttää sen 9kk ja tippuu hoitorahalle. Kyllä töissä käyvällä ihmisellä tulee olla sen verran säästöjä, että voi sen 2-3 vuotta olla kotona. Jos ei ole, ei ole varaa sekä taloon että lapsiin. Hyvin yksinkertaista.
Eikä tämä todellakaan tarkoita, että vain rikkast voivat tehdä lapsia. Myös heikommin tienaavat tekevät lapsia ja ne lsosensa hoitavat, kun osaavat elää varojensa mukaisesti eikä tmivarojebsa koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin vaikuttaa äitien kotona olemiseen, onko äidillä työpaikkaa vai ei. Jos työpaikkaa ei ole, ovat äidit todellisuudessa usein työttömyyspäivärahalla kotona, eivät suinkaan kotihoidontuella. Se on suurempi kuin kotihoidontuki. Jos taas työpaikka on, ei työttömyyspäivärahalle voi jäädä. Tästä syystä "uraäidit" lähtevät useammin töihin. "Kodinhengettäret" taas jäävät työttömyyspäivärahan turvin kotiin, eivät suinkaan miesten vaan yhteiskunnan rahoilla.
Meitä uraäitejä on vaikka kuinka paljon muutaman vuoden kotona. Ei se ole kotihengettäryyttä vaan sitä, että on varaa olla kotona ja varma työpaikka odottamassa.
Tutkimusten mukaan kotihoidontuella on maksimimäärät kaksi äitiryhmää. Persaukiset, joilla ei ole työpaikkaa mihin palata eikä koulutusta sellaista hankkia ja vähän iäkkäämmät uraäidit, joilla on jo massia downshiftata muutama vuosi rauhakseen. Muut laittavat lapset päiväkotiin ja lähtevät töihin.
Ei sun tarvii olla iäkkäämpi ollaksesi rahallisesti hyvässä tilanteessa, mutta joo, varmasti näin on, että se keskituloinen palaa töihin juuri rahan vuoksi. Kyseenalaistan sen juuri siksi, että paljon vähemmälläkin rahalla osa pärjää.
Kahden äiti, 34v., yksityisyrittäjä, 6 vuotta kotona
En itsekään ymmärtänyt ennen kuin olin päiväkodissa töissä pienten ryhmässä. Niillä pienillä ei ole siellä hyvä olla. Sylejä ei riitä. Liukuhihnahommaa, kun hoitajamitoitukset on niin pieniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se "lapsen etu" on myös suhteellista. Siis toki olisi lapselle hyvä olla kotona vanhemman kanssa. Mutta mitä se pitkä kotona olo tekee perheen taloudelle pidemmässä juoksussa, jos äiti jättäytyy vuosiksi työelämän ulkopuolelle? Jos ajatellaan että lapsia syntyy vaikkapa 2-3 n. 2-3v ikäerolla, se helposti tarkoittaisi 6-9 vuoden kotona oloa. Joillekin se ei ehkä ole ongelma, mutta kyllä se käytännössä useimmiten tarkoittaa, että äidin urakehitys ja ansiotaso jää merkittävästi alhaisemmaksi kuin töissä olleen, kun ei kerry kokemusta eikä ikälisiä. Lisäksi se tekee perhedynamiikasta sellaisen, että äiti hoitaa ja isä tekee hulluna töitä että saa maksettua perheen elämän. Pidemmällä tähtäimellä ajatellen myös perheen (myös äidin) talouden turvaaminen ja vanhempien välinen tasa-arvo ovat myös lapsen etu. Toisaalta ei ole hyvä lapselle sekään, että tehdään toinen lapsi heti perään pienellä ikäerolla, ettei tarvitse mennä välissä töihin, koska äiti ei silloin voi keskittyä kumpaankaan lapseen riittävästi ja uupuu.
Täydellisessä maailmassa kaikki lapset syntyisi hyvin toimeen tuleville vanhemmille, joilla on varaa ja halua hoitaa kotona, molemmat vanhemmat hoitaa osuutensa ja myös isä hoitaa lapsiaan kotona, vanhemmat viihtyy hyvin kotona jne. Tosimaailmassa vaan harvalla on niin hyvä tilanne, ja jos lapsia saisi tehdä vain ne, joilla on kaikki ihanteellisesti ja täydellinen lapsen parhaan toteuttaminen jokaisessa elämänvaiheessa onnistuu, meiltä loppuisi lapset.
Voisko vaikka isä olla välillä kotona? Ja miksi lapsia pitää painaa liukuhihnalla niin, ettei ole samaan aikaan varaa isompien harrastuksiin että vauvan hoitoon kotona kaksi vuotta.
No eihän niitä liukuhihnalla ole painettu jos isot jo harrastaa. Päin vastoin. Mekin luultiin toisen jälkeen että riittää, mutta nyt kolmas tuhiseekin kainalossa. Ihan suunniteltu, mutta isommalla ikäerolla isoihin sisaruksiin, jotka oli jo ehditty laittaa harrastamaan. Asuntokin ehdittiin välissä ostaa. Hyvin on varaa kolmanteen. Muttei kotona kökkimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Mun siskon lapsi meni hoitoon 1v. Sisko oli yksinhuoltaja, joten oli vähän pakko. Ihan täysipäinen ihminen tuosta lapsesta kasvoi. On nyt 27v, fiksu ja kiva ihminen. Äitiinsäkin edelleen lämpimät välit.
Samoin meni omani ja kaikki muutkin tuntemani lapset 80-luvulla . Nyt ovat täyspäisiä vähän yli kolmekymppisiä. Kukaan ei narkkari tai linnassa, siitä huolimatta, että aikaisen päivähoidon lisäksi osa kuuluu ns.laman lapsiin.
Aina ei ole kyse edes rahasta , useimmiten kyllä. 3 vuoden palkan säästäminen etukäteen pk-seudulla on suoritus ! Kaikki eivät vain halua olla kotona, ei se tarkoita etteikö rakastaisi lastaan. On myös monta ammattia, joista vuosien poissaolo on ammatillinen itsemurha.
Olen aiemminkin provosoivasti kysynyt , saatuani saman käsityksen kuin AP, vain kouluttamattomalla kotona viihtyvällä on oikeus lisääntyä ?
Muistelkaapa sitä meteliä täällä anestesialääkäristä joka teki vlk päivystyksiä 4 kk tjsp. synnytyksen jälkeen.
Äitiyspäivärahaa saa kolme kuukautta. Nyt on kyse vähintään kahden vuoden kotonaolosta. Lapsilisällä ostaa lapselle kengät ja vaatteet mutta ei maksa asuntolainaa.
Priorisointikysymys on se, haluaako elää lapsen kanssa mukavasti niin, että on kunnolla tilaa, lapsella oma huone, oma piha tai kunnollinen leikkipiha kerrostalossa, kaverit/työpaikka/palvelut/hoitopaikka lähellä, vai haluaako elää niin, että parin vuoden välein muutetaan ja kaikki ympyrät menevät aina uusiksi, kaverit vaihtoon jne. Kyllä sen pikkulapsenkin kanssa on kiva käydä värikylvyssä, uimahallissa, muskarissa jne. ja siihen vaaditaan rahaa. Samoin kuin fillariin ja leikkikaluihin. Tai sitten sanotaan lapselle joka ikinen kerta ei, kun lapsi jotain toivoo, vaikka kyse olisi uudesta muovilapiosta sen ainoan rikkoutuneen tilalle.