Mistä johtuu helvetinmoinen viha niitä vanhempia kohtaan, jotka laittavat lapsen päiväkotiin 1-vuotiaana?

Pakko sanoa, että enemmän mun pää on hajonnut työelämän ja päiväkotiarjen yhteensovittamisesta kuin lapsen kanssa kotona olemisesta. Masennus diagnosoitiin vasta yllättäen sitten kun piti jaksaa joka ilta nukuttaa päiväkodin sekoilusta ylivirittynyttä lasta ja joka aamu ennen kuutta väkisin riipiä huutavaa väsynyttä lasta sängystä, jotta ehtii päiväkotiin ja sieltä juoksujalkaa töihin.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki vihaa nykyään kaikkia.

Kyllä, ja syy on se, että ulkomailta yritetään Suomeen iskostaa sosiaalisuutta ja tunteiden ilmaisua joka ei suomalaiseen luonteenlaatuun sovi.

Ei ärsytä vanhemmat jotka joutuvat laittamaan 1-vuotiaan päivähoitoon. Ärsyttää vanhemmat, jotka selittelee sitä laittamista valheellisesti lapsen edun mukaisena päätöksenä. (Toki se voi olla lapsen etu, jos vanhemman ja perheen voimavarat on todella vähissä, niin henkiset kuin taloudellisetkin.)

Tällä hetkellä kuitenkin puhutaan paljon siitä, miten huonoilla resursseilla varhaiskasvatusta järjestetään lapsille, joten on turha selittää, että se 1v normaali tilanteessa hyötyisi päivähoitoon menemisestä. On todella kurjaa, että varhaiskasvatuksen resurssit on ajettu näin alas, ja samalla lapsiperheiden tuet ovat mitättömän pieniä, että kaikille olisi mahdollista pitää lapsi kotona pitkään.

Lopetetaan selittely ja puhutaan asioista niin kuin ne ovat.

Ideaalitilannehan on, että pääsee heti lukion/amiksen jälkeen opiskelemaan tai työelämään ja siitä vakituiseen oman alan työpaikkaan, minkä jälkeen n. 25-vuotiaana voi alkaa kerryttää säästöjä asunnon käsirahaan tai lapsiin.

Itse en päässyt heti opiskelemaan ja sitten opinnot venähtivät ensin oman alan töiden takia ja olinkin 30v opintovelallinen kun valmistuin. Miehen tapasin 29-vuotiaana, ja synnytin esikoisen 31-vuotiaana kun ei uskallettu alkaa odottelemaan täydellistä elämäntilannetta ettei aika aja ohitse. Enkä edes ennen miehen tapaamista tiennyt haluavani lapsia.

Ostettiin kohtuuhintainen omakotitalo kehyskunnasta kun raskaus oli puolivälissä, mikä söi paljon säästöjä.

Nyt esikoinen meni vuoden ikäisenä päiväkotiin ja kaikki on mennyt oikein hyvin. Jos hän olisi ollut arka, itkuinen tai muita ongelmia olisi ilmennyt, oltaisiin varmaan laitettu laina lyhennysvapaille ja hoidettu kotona pidempään, mutta meille sattui rohkea ja toimintaa vaativa poika, jolle päiväkoti sopii hyvin. Limitetään isän kanssa työpäivät niin, että on hoidossa 5-7h päivässä.

Seuraavan kanssa isä saa jäädä kotiin pidemmäksi aikaa mikäli haluaa. Itselle ei kotiäitiys sovi enkä siitä nauti.

Tilanteet ja ihmiset on erilaisia, ei kannata tuomita muita yksittäisen ratkaisun takia, sillä asiat eivät ole mustavalkoisia.

meillä meni penska päiväkotiin puolen vuoden ikäisenä.

repikää siitä.

pakko elää ja maksaa laskut.

töihin oli mentävä.

Viha on aika vahva ilmaus. Ihmisten elämäntilanteet ovat erilaisia ja kaikki eivät ehkä taloudellisista syistä pysty jäämään kotiin vaikka haluaisivat. Meillä molemmat lapset on hoidettu kotona 3-vuotiaiksi ja täytyy kyllä sanoa, että mitä enemmän aikaa kuluu noista vuosista niin sitä ihanammalta tuo aika tuntuu. Pienelle koti ja omat vanhemmat on aina paras paikka tai ainakin pitäisi olla. Joku yhteinen kerhossa käynti tai taaperojumppa riittää vallan mainiosti harrastukseksi ja sosiaaliseksi kontaktiksi tuossa iässä. Ihania olivat ne kiireettömät aamut kun köllöteltiin pitkään ja yökkärit päällä syötiin rauhassa aamupuuroa. Ylipäätään se kiireettömyys oli parasta noissa vuosissa. Ja se, että sai viettää lapsen kanssa ensimmäiset vuodet. Vaikka nyt molemmat ovat jo koululaisia niin vietämme edelleen paljon aikaa perheen kesken ja teemme asioita yhdessä.

Miten voi olla lapsen kanssa kotona pitkiä aikoja ansiosidonnaisella työttömyystuella...? Tarkoitan siis sitä, että eikö silloin ole mitään velvollisuutta hakea töitä kuten muilla työttömillä on? 🤔 Tämä ihan vilpitön kysymys, kun asia ei ole itselleni tuttu. Mutta olen ollut työttömänä työnhakijana ja tulee sieltä silloin tällöin näitä ns. pakkohakuja.

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla lapsen kanssa kotona pitkiä aikoja ansiosidonnaisella työttömyystuella...? Tarkoitan siis sitä, että eikö silloin ole mitään velvollisuutta hakea töitä kuten muilla työttömillä on? 🤔 Tämä ihan vilpitön kysymys, kun asia ei ole itselleni tuttu. Mutta olen ollut työttömänä työnhakijana ja tulee sieltä silloin tällöin näitä ns. pakkohakuja.

Helppoahan se on kun asuu jossain vittulanjängällä, missä töitä ei ole eikä tule.

Vierailija kirjoitti:

Viha on aika vahva ilmaus. Ihmisten elämäntilanteet ovat erilaisia ja kaikki eivät ehkä taloudellisista syistä pysty jäämään kotiin vaikka haluaisivat. Meillä molemmat lapset on hoidettu kotona 3-vuotiaiksi ja täytyy kyllä sanoa, että mitä enemmän aikaa kuluu noista vuosista niin sitä ihanammalta tuo aika tuntuu. Pienelle koti ja omat vanhemmat on aina paras paikka tai ainakin pitäisi olla. Joku yhteinen kerhossa käynti tai taaperojumppa riittää vallan mainiosti harrastukseksi ja sosiaaliseksi kontaktiksi tuossa iässä. Ihania olivat ne kiireettömät aamut kun köllöteltiin pitkään ja yökkärit päällä syötiin rauhassa aamupuuroa. Ylipäätään se kiireettömyys oli parasta noissa vuosissa. Ja se, että sai viettää lapsen kanssa ensimmäiset vuodet. Vaikka nyt molemmat ovat jo koululaisia niin vietämme edelleen paljon aikaa perheen kesken ja teemme asioita yhdessä.

Me eletään tälläkin hetkellä kiireetöntä elämää, vaikka lapsi käykin päiväkodissa. Lapsi herää kuudelta, ja se vanhempi joka on aamuvuorossa lapsen kanssa hoitaa aamutoimet ja -leikit kaikessa rauhassa ennen kuin 8.55 lähdetään päiväkotiin. 9.10 onkin lapsi viety hoitoon ja voi käynnistellä työkoneen kotona. Iltavuorovanhempi käy hakemassa lapsen 14-16 väliin, hoitaa syömiset ja leikkimiset lapsen kanssa kunnes toinenkin pääsee töistä klo 17. Sitten ollaan koko perhe yhdessä siihen saakka kunnes lapsi menee nukkumaan, minkä jälkeen meillä vanhemmilla on omaa aikaa.

Oikein toimiva ja mukava arki.

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla lapsen kanssa kotona pitkiä aikoja ansiosidonnaisella työttömyystuella...? Tarkoitan siis sitä, että eikö silloin ole mitään velvollisuutta hakea töitä kuten muilla työttömillä on? 🤔 Tämä ihan vilpitön kysymys, kun asia ei ole itselleni tuttu. Mutta olen ollut työttömänä työnhakijana ja tulee sieltä silloin tällöin näitä ns. pakkohakuja.

Minä pystyin, koska alani on semmoinen ettei avoimia työpaikkoja juuri ilmoitella työkkäriin vaan ne menee enempi suhteilla. Muutama "pakkohaku" tuli, mutta ne oli semmoisia paikkoja johon ei oma kokemus riittänyt tai niin kaukana, ettei minua palkattu kun annoin ymmärtää että haen kyllä sitten heti töitä lähempää. Lisäksi oli pari jotain työnhakukoulutusta joihin osallistuin kotoa etänä. Alalla ei ole toisaalta juurikaan työttömyyttä, joten ei pakotettu hakemaan muun alan töitä. Itsekin työllistyin aika lailla heti kun tosissaan aloin kysellä töitä. Asun isossa kaupungissa, en missään periferiassa.

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla lapsen kanssa kotona pitkiä aikoja ansiosidonnaisella työttömyystuella...? Tarkoitan siis sitä, että eikö silloin ole mitään velvollisuutta hakea töitä kuten muilla työttömillä on? 🤔 Tämä ihan vilpitön kysymys, kun asia ei ole itselleni tuttu. Mutta olen ollut työttömänä työnhakijana ja tulee sieltä silloin tällöin näitä ns. pakkohakuja.

Olen ollut 3v työttömänä, ei yhtään pakkohakua.

Vierailija kirjoitti:

Viha on aika vahva ilmaus. Ihmisten elämäntilanteet ovat erilaisia ja kaikki eivät ehkä taloudellisista syistä pysty jäämään kotiin vaikka haluaisivat. Meillä molemmat lapset on hoidettu kotona 3-vuotiaiksi ja täytyy kyllä sanoa, että mitä enemmän aikaa kuluu noista vuosista niin sitä ihanammalta tuo aika tuntuu. Pienelle koti ja omat vanhemmat on aina paras paikka tai ainakin pitäisi olla. Joku yhteinen kerhossa käynti tai taaperojumppa riittää vallan mainiosti harrastukseksi ja sosiaaliseksi kontaktiksi tuossa iässä. Ihania olivat ne kiireettömät aamut kun köllöteltiin pitkään ja yökkärit päällä syötiin rauhassa aamupuuroa. Ylipäätään se kiireettömyys oli parasta noissa vuosissa. Ja se, että sai viettää lapsen kanssa ensimmäiset vuodet. Vaikka nyt molemmat ovat jo koululaisia niin vietämme edelleen paljon aikaa perheen kesken ja teemme asioita yhdessä.

Minä muistan lasten kotihoitovuodet stressaavina, kaoottisina ja jatkuvana riittämättömyyden kokemuksena. Parisuhde voi huonosti kun kumpikaan ei ymmärtänyt toista ja jatkuva kotitöiden teko puudutti. Töissä käynti on palkitsevampaa sikäli, että saa edes joskus positiivista palautetta ja kotitöitäkin on puolet vähemmän tehtävänä kun lapset syö ja sotkee päiväkodissa. Ehkä olen sitten paska mutsi, jonka ei olisi pitänyt tehdä lapsia ollenkaan, mutta eipä sitä oikein etukäteen voi tietää millaista se arki tosiasiassa on. Nyt kun lapset on jo vähän isompia, nautin vanhemmuudesta ja lapsista ihan eri lailla kuin ihan aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ärsytä vanhemmat jotka joutuvat laittamaan 1-vuotiaan päivähoitoon. Ärsyttää vanhemmat, jotka selittelee sitä laittamista valheellisesti lapsen edun mukaisena päätöksenä. (Toki se voi olla lapsen etu, jos vanhemman ja perheen voimavarat on todella vähissä, niin henkiset kuin taloudellisetkin.)

Tällä hetkellä kuitenkin puhutaan paljon siitä, miten huonoilla resursseilla varhaiskasvatusta järjestetään lapsille, joten on turha selittää, että se 1v normaali tilanteessa hyötyisi päivähoitoon menemisestä. On todella kurjaa, että varhaiskasvatuksen resurssit on ajettu näin alas, ja samalla lapsiperheiden tuet ovat mitättömän pieniä, että kaikille olisi mahdollista pitää lapsi kotona pitkään.

Lopetetaan selittely ja puhutaan asioista niin kuin ne ovat.

Tässä harvinaisen järkevä kommentti! Minä uskon, että lähes kaikki vanhemmat haluaa lapselleen parasta, mutta ihmisillä on erilaiset henkiset ja taloudelliset resurssit sitä tarjota. Kyllä suurin osa kokee todella kurjaksi sen, että joutuu laittamaan ihan pienen päiväkotiin, ja erityisen kurjaa on se, miten huonolla tolalla päivähoito monessa paikassa on. Ehdottomasti näille pienimmille pitäisi olla oma ryhmä paremmilla resursseilla. Toisaalta toivon mukaan perhevapaauudistus vähentää päiväkodissa olevien alle 1-vuotiaitten määrää, kun ansiosidonnaiset vapaat pitenee! On kuitenkin aivan eri asia mennä päiväkotiin 10kk kuin 1v3kk ikäisenä. Saati sitten jos vielä muutaman kuukauden voi olla pihistellen kotihoidontuella, niin lapsi on jo lähempänä 2-vuotiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan siinä ärsyttää ja huolestuttaa se, että vauva laitetaan vieraiden ihmisten hoitoon ja eroon perheestään, iässä, jossa pienet tutut ympyrät olisi niin tärkeät. Jokainen ymmärtää vaistomaisesti, että yksivuotias on liian pieni siihen rumbaan. Nykyään harvalla on oikeasti taloudellinen pakko laittaa noin pieni hoitoon, suurin osa äideistä haluaa vain palata takaisin niihin "asiantuntijatehtäviinsä", ettei cv:hen jää aukkoja. Ihmisiä ehkä suututtaa se, että lapsi sitten on se, joka siitä kärsii. Yksivuotiaan kunnallinen hoito tulee vielä kalliimmaksi kuin isompien lasten, koska ryhmien pitää olla tosi pieniä. Ei monikaan maksa kuussa niin paljon veroja, että sillä katettaisiin yhden vauvan tarhakuukausi. Mitään pedagogista etuahan ei vauva elämäänsä saa siitä, että viettää viikot tarhassa.

Mitä sitä ärsyyntymään ja huolestumaan muiden asioista?

Kyllä meidän 1v menee hoitoon ja syy on raha. Ei me pystytä maksamaan isompien lasten harrastuksia jos jään kotihoidontuelle. Ja ei ole mikään juttu etteikö meillä olisi varaa kaikkiin kolmeen. On ihan hyvin kun ollaan normaalitilanteessa, eli molemmat töissä.

Enkä kyllä tiedä mitä se 1v saisi irti edes siitä että joutuu olemaan kotona vanhemman kanssa, joka kaipaa työelämään. Mulla on äitiyden lisäksi muitakin juttuja.

Enkä todellakaan ymmärrä miksi meidän perheen valintojen tarvitsisi kaivella kenenkään tuntemattoman takamusta tai miksi kenenkään tuntemattoman tarvitsee mua tulla moralisoimaan kun ei mitään meidän asioista tiedä.

Esimerkiksi tapaus. Tehdään lapsi vaikka ei ole varaa. Sanot että on varaa vaikka ei kuitenkaan ole varaa. Selkeästi varaa ei ole, jos lapsi tarvii laittaa hoitoon että muiden lapsien harrastukset ei kärsi. Kotiäitinä olo ei tarkoita sitä, että sinulla ei äitiyden lisäksi saisi olla muitakin "juttuja".

Salli minun nauraa, vai että ei ole varaa lapsiin jos tarvitsee mennä töihin!

Me emme elä enää missään 1700-luvulla, jolloin miehen tehtävä oli elättää perhe. Ja silloin ne lapset tosiaan oli heitteillä, koska ei ne äidin työt kotona siihen loppuneet.

Yhteiskunta vaatii, että äidit palaavat pian töihin. Tämä ei ole mikään äitien päätös, vaan tämä on vallitseva yhteiskunnallinen tilanne: varaa lapseen on silloin, kun pystyt siitä huolehtimaan sen 9kk tukien avustuksella ja sen jälkeen töissä käymällä. Moni tätä pystyy halutessaan hieman venyttämään.

Jos täällä kaikki alkaisivat tekemään lapsia vasta sitten, kun ne on varaa omilla säästöillä elättää kouluikään, harvalla olisi enää hedelmällisiä vuosia jäljellä kun se aika koittaa. Tai sitten se johtaisi valtavaan harppaukseen ajassa taakse päin, kun mies elättää perheen ja nainen on käytännössä miehen omaisuutta ollessaan täysin tämän hyvän armon varassa. Sitäkö sinä haluat?

Eri

Idea on säästää ennen kuin hankkii sen lapsen. Eihän perheellinen muutenkaan voi elää täysin kädestä suuhun, vaan pitää olla puskurirahasto.

Kotihoidontuella oleva voi myös tehdä töitä niin, että se työssäkäyvä hoitaa silloin lasta.

Voihan sen lapsen ensimmäiset vuodet seistä vaikka päällään, mutta meillä on myös kattava päivähoitojärjestelmä, jonka turvin molemmat vanhemmat voivat käydä töissä ja elättää perheensä. Mikä tässä on niin vaikeaa?

Se pieni alle kaksivuotias ei sinne kuulu, varsinkin kun varhaiskasvatus ei toimi ollenkaan vaan täyttä kaaosta ja kriisiä päivästä toiseen.

Lapsi hyötyy päivähoidosta vain jos se on laadukasta ja vasta 3. ikävuodesta eteenpäin.

Jos alle 2v ei kuulu päiväkotiin niin silloin sen ikäisiä ei päiväkotiin otettaisi. Ei se optimaalista niin pienelle ole, mutta ei myöskään mitenkään tuhoisaa. Minä olen mennyt hoitoon 9kk iässä koska silloin ei kotihoidontukea ollut, samoin aika moni muukin ikäluokastani. Ihan normaaleita meistä tuli, suurin osa tervepäisempiä kuin vanhempansa.

Se sinun saamasi päivähoito ei ole sitä mitä päivähoito on nykyään.

Ja ne traumat voi pulpahdella esiin myöhemminkin, esimerkiksi kun itse saa lapsia.

Teidän päiväkotityöntekijöiden tehtävä on katsoa, että traumoja ei tule. Että kukaan ei esim. tule hakatuksi siellä teidän vahtivuorollanne. Käsittääkseni päiväkodeissa pitäisi olla nollatoleranssi traumoja mahdollisesti aiheuttaville asioille. Jos ette kykene niitä estämään, vaihtakaa vaikkapa siivoushommiin. Roskikset ei välitä vähän kovemmista kohteluista.

Trauma voi syntyä vaikka siitä hylkäämiskokemuksesta, kun lapsen tarpeisiin ei kyetä vastaamaan ajoissa. Esim. kun lapsi itkee syliin, mutta hoitajalla on jo kaksi muuta lasta sylissään, eikä kolmas enää mahdu. Tai siitä, kun hän kiintyy yhteen hoitajaan, mutta tämä lähteekin kotiin ja lapsi jää itkemään perään, eikä toisen aikuisen tarjoama lohtu kelpaa.

Ihan hyvin se hylkäämiskokemus voi tulla kotona kun on vain 1 äiti ja 10 lasta.

Eri ikäisillä lapsilla on erilaiset tarpeet. Harvalla äidillä on 10 1-2-vuotiasta lasta, kyllä niistä usein puolet on jo koulussa.

Ellei pysty säästämään parin vuoden palkan kokoista summaa etukäteen, onko ratkaisuna siis irtisanoutua työstä ja muuttaa kasvukeskuksesta jonnekin pikkupaikkakunnalle? Olisi pienet elinkustannukset ja ansiosidonnainen työttömyyskorvaus juoksee ilman pelkoa töihin joutumisesta, koska töitä ei ole. :D

Vierailija kirjoitti:

Suomessahan on nimenomaan hienoa se, että olemme yhteiskunnallisesti päässeet jo sille tasolle, jossa sekä naiset että miehet voivat päättää, että jäävätkö kotiin hoitamaan lastaan ensimmäisiksi vuosiksi vai jatkavatko työelämässä ja lapsi pääsee tasokkaasseen ja edulliseen kunnalliseen päivähoitoon ja esiopetukseen.

Ei meillä ole enää päivähoitoa. On varhaiskasvatus eikä se ole tasokas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan siinä ärsyttää ja huolestuttaa se, että vauva laitetaan vieraiden ihmisten hoitoon ja eroon perheestään, iässä, jossa pienet tutut ympyrät olisi niin tärkeät. Jokainen ymmärtää vaistomaisesti, että yksivuotias on liian pieni siihen rumbaan. Nykyään harvalla on oikeasti taloudellinen pakko laittaa noin pieni hoitoon, suurin osa äideistä haluaa vain palata takaisin niihin "asiantuntijatehtäviinsä", ettei cv:hen jää aukkoja. Ihmisiä ehkä suututtaa se, että lapsi sitten on se, joka siitä kärsii. Yksivuotiaan kunnallinen hoito tulee vielä kalliimmaksi kuin isompien lasten, koska ryhmien pitää olla tosi pieniä. Ei monikaan maksa kuussa niin paljon veroja, että sillä katettaisiin yhden vauvan tarhakuukausi. Mitään pedagogista etuahan ei vauva elämäänsä saa siitä, että viettää viikot tarhassa.

Mitä sitä ärsyyntymään ja huolestumaan muiden asioista?

Kyllä meidän 1v menee hoitoon ja syy on raha. Ei me pystytä maksamaan isompien lasten harrastuksia jos jään kotihoidontuelle. Ja ei ole mikään juttu etteikö meillä olisi varaa kaikkiin kolmeen. On ihan hyvin kun ollaan normaalitilanteessa, eli molemmat töissä.

Enkä kyllä tiedä mitä se 1v saisi irti edes siitä että joutuu olemaan kotona vanhemman kanssa, joka kaipaa työelämään. Mulla on äitiyden lisäksi muitakin juttuja.

Enkä todellakaan ymmärrä miksi meidän perheen valintojen tarvitsisi kaivella kenenkään tuntemattoman takamusta tai miksi kenenkään tuntemattoman tarvitsee mua tulla moralisoimaan kun ei mitään meidän asioista tiedä.

Esimerkiksi tapaus. Tehdään lapsi vaikka ei ole varaa. Sanot että on varaa vaikka ei kuitenkaan ole varaa. Selkeästi varaa ei ole, jos lapsi tarvii laittaa hoitoon että muiden lapsien harrastukset ei kärsi. Kotiäitinä olo ei tarkoita sitä, että sinulla ei äitiyden lisäksi saisi olla muitakin "juttuja".

Salli minun nauraa, vai että ei ole varaa lapsiin jos tarvitsee mennä töihin!

Me emme elä enää missään 1700-luvulla, jolloin miehen tehtävä oli elättää perhe. Ja silloin ne lapset tosiaan oli heitteillä, koska ei ne äidin työt kotona siihen loppuneet.

Yhteiskunta vaatii, että äidit palaavat pian töihin. Tämä ei ole mikään äitien päätös, vaan tämä on vallitseva yhteiskunnallinen tilanne: varaa lapseen on silloin, kun pystyt siitä huolehtimaan sen 9kk tukien avustuksella ja sen jälkeen töissä käymällä. Moni tätä pystyy halutessaan hieman venyttämään.

Jos täällä kaikki alkaisivat tekemään lapsia vasta sitten, kun ne on varaa omilla säästöillä elättää kouluikään, harvalla olisi enää hedelmällisiä vuosia jäljellä kun se aika koittaa. Tai sitten se johtaisi valtavaan harppaukseen ajassa taakse päin, kun mies elättää perheen ja nainen on käytännössä miehen omaisuutta ollessaan täysin tämän hyvän armon varassa. Sitäkö sinä haluat?

Eri

Idea on säästää ennen kuin hankkii sen lapsen. Eihän perheellinen muutenkaan voi elää täysin kädestä suuhun, vaan pitää olla puskurirahasto.

Kotihoidontuella oleva voi myös tehdä töitä niin, että se työssäkäyvä hoitaa silloin lasta.

Voihan sen lapsen ensimmäiset vuodet seistä vaikka päällään, mutta meillä on myös kattava päivähoitojärjestelmä, jonka turvin molemmat vanhemmat voivat käydä töissä ja elättää perheensä. Mikä tässä on niin vaikeaa?

Se pieni alle kaksivuotias ei sinne kuulu, varsinkin kun varhaiskasvatus ei toimi ollenkaan vaan täyttä kaaosta ja kriisiä päivästä toiseen.

Lapsi hyötyy päivähoidosta vain jos se on laadukasta ja vasta 3. ikävuodesta eteenpäin.

Jos alle 2v ei kuulu päiväkotiin niin silloin sen ikäisiä ei päiväkotiin otettaisi. Ei se optimaalista niin pienelle ole, mutta ei myöskään mitenkään tuhoisaa. Minä olen mennyt hoitoon 9kk iässä koska silloin ei kotihoidontukea ollut, samoin aika moni muukin ikäluokastani. Ihan normaaleita meistä tuli, suurin osa tervepäisempiä kuin vanhempansa.

Se sinun saamasi päivähoito ei ole sitä mitä päivähoito on nykyään.

Ja ne traumat voi pulpahdella esiin myöhemminkin, esimerkiksi kun itse saa lapsia.

Teidän päiväkotityöntekijöiden tehtävä on katsoa, että traumoja ei tule. Että kukaan ei esim. tule hakatuksi siellä teidän vahtivuorollanne. Käsittääkseni päiväkodeissa pitäisi olla nollatoleranssi traumoja mahdollisesti aiheuttaville asioille. Jos ette kykene niitä estämään, vaihtakaa vaikkapa siivoushommiin. Roskikset ei välitä vähän kovemmista kohteluista.

Trauma voi syntyä vaikka siitä hylkäämiskokemuksesta, kun lapsen tarpeisiin ei kyetä vastaamaan ajoissa. Esim. kun lapsi itkee syliin, mutta hoitajalla on jo kaksi muuta lasta sylissään, eikä kolmas enää mahdu. Tai siitä, kun hän kiintyy yhteen hoitajaan, mutta tämä lähteekin kotiin ja lapsi jää itkemään perään, eikä toisen aikuisen tarjoama lohtu kelpaa.

Ihan hyvin se hylkäämiskokemus voi tulla kotona kun on vain 1 äiti ja 10 lasta.

Eri ikäisillä lapsilla on erilaiset tarpeet. Harvalla äidillä on 10 1-2-vuotiasta lasta, kyllä niistä usein puolet on jo koulussa.

Jos on vauva niin kylläpä ne 1v, 2v, 3v, 4v, 5v jne jäävät ilman huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisenä se sitten pitäisi sinne päiväkotiin laittaa? Ei kai sitä nyt hirveän paljon aikasemminkaan voi kun eikös lapsen olisi hyvä pystyä syömään jo muutakin kuin äidinmaitoa ennenkuin päiväkotiin laitetaan.

Aikaisintaan 2-vuotiaana kun on jonkinlaisia leikkitaitoja havaittavissa, osaa kävellä, syödä itse jne. Ihan säälittää nuo nippanappa 1- vuotiaat joita laitetaan päiväkotiin säilöön.

Lapsi menee tasan tarkkaan sinne päiväkotiin sen vuoksi 1-3vuotiaana, kun vanhemmat on töissä.

Ei siksi, että he sinne menisivät leikkimään tai oppimaan jotain ja sehän sen syyn pitääkin olla.

vasta 3 vuotias lapsi menee sinne leikkimisen ja oppimisen vuoksi sen lisäksi, että vanhemmat on töissä.

Eli ihan sama minkälaisissa oloissa pieni lapsi joutuu olemaan pitkiä päiviä, käytännössä oman onnensa nojassa, kunhan vanhemmat pääsevät töihin kun ei jakseta olla pienen lapsen kanssa edes sitä kahta vuotta kotona. Sehän se syy suurimmalla osalla on miksi lapsi laitetaan jo tosi pienenä päiväkotiin, kun ei ole tarpeeksi ”haastetta”. Surullista.

Surullista, että joku kuvittelee kodin olevan automaattisesti lapselle hyvä, turvallinen ja virikkeellinen paikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voisi viedä noin nuorta päiväkotiin ainakaan kokopäiväiseksi sen jälkeen kun olen nähnyt mitä menoa on päiväkodeissa. Hullu paikka noin pienelle. 2 vuotiaalle jo menettelee mutta 1 vuotias vain kärsii...

T:varhaiskasvattaja

Tätä minä aidosti ihmettelen, että eikö teillä siellä varhaiskasvatuksessa ole minkäänlaista ammattiylpeyttä tai häpyä? Ihastelette tälläkin palstalla päivästä toiseen miten huonosti teidän hoivassa lapset voivat. Kuulkaa kun sen takia täällä veroja maksellaan, että hoidatte ne lapset hyvin ja olette työnne jäljestä ylpeitä.

Eiköhän näistä alan epäkohdista saa vihdoin puhua ääneen ja saattaa vanhempien tietoon? Aivan varmasti hoidamme lapset niihin hyvin kuin pystymme, mutta ihmeidentekijöitä emme mekään ole. Kai siitä pientä ylpeyttäkin pitäisi tuntea, kun saa yksin 6kpl 9kk-3-vuotiasta kuivitettua ja puettua ulos ilman, että kukaan satuttaa toisiaan tai itseään... Kuitenkin jokaisen vanhemman soisi miettivän, olisiko se pieni lapsi mieluummin kotona, vai päiväkodin eteisessä kolmantena jonossa odottamassa vuoroaan kakkapesulle, tai se ensimmäinen valmiiksi puettu, joka joutuu ulkovaatteet päällä odottamaan, että aikuinen saa ne viisi muuta + itsensä puettua ennen kuin pääsee pihalle...

Edelleen, alle kolmivuotiaiden ryhmässä mitoitus on 1 hoitaja per 4 lasta. Jos lapset ovat ikähaarukassa 1–3 vuotta, eipä niitä lähes kolmivuotiaita tarvitse enää kuivittaa ja itsekin jo pukeutuvat. Samalla tavalla monilapsisen perheen äiti homman hoitaa kotona. Isommassa päiväkodissa isojen ryhmästä tulee hoitaja auttamaan siinä kohtaa pienten ryhmään, kun on ulos pukeutumisen aika. Isojen ryhmään jää kaksi hoitajaa valvomaan, kun lapset itse käyvät pissalla ja pukeutuvat. Ei tarvitse peppuja pyyhkiä.

Teidän tarhassa näyttää olevan avuttomampia hoitajia kuin lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Itse voi myös vaikuttaa esim siihen, minkälaisen asuntolainan muodostaa.

Onko pakko olla se parinsadan neliön kivilinna avokeittiöllä ja "katto ylös auki" -tilalla?

Niitä lainoja kun maksellaan, niin tottahan sitä pitää töihin äkkiä mennä.

Itsekin tykkäisin sellaisessa asua, ei siinä mitään, mutta olemme valinneet toisin.

Juu tiedän, tämän lukeminen ärsyttää.

Eri asia on todella pienituloiset, jotka eivät voi mihinkään vaikuttaa, vaan on pakko mennä töihin.

No, meillä ei ole kivilinnaa. On 200-neliöinen itse rakennettu talo, johon otimme velkaa 170 000 ja jossa aiomme asua vanhuuteen asti. Eipä sitä oikein voi mennä pankille sanomaan, että sori, me teemme nyt muutaman lapsen emmekä maksa lainaa 12 vuoteen.

Me teimme kylläkin vain yhden lapsen, jonka kanssa oltiin kotona 2-vuotiaaksi asti. Rahat siihen olimme itse asiassa sisällyttäneet asuntolainaan, 500 euroa kuukautta kohti. Niukkaa silti oli eläminen, muttei kuitenkaan tarvinnut ihan hoitorahalla nälkää nähdä. Asuntolaina tulee maksettua siihen mennessä, kun lapsi pääsee ripiltä.