Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu helvetinmoinen viha niitä vanhempia kohtaan, jotka laittavat lapsen päiväkotiin 1-vuotiaana?
30.12.2021 |
Tuossa toinen keskustelu tältä päivältä sai tämmöisen kysymyksen juolahtamaan mieleen…
Onko se oma katkeruus siitä kun oma elämä ja nuoruus hukattu nyrkin ja hellan välissä vai häh? Kumma kun nykyään nainen ja siis äiti ei voi tehdä mitään oikein!
Haukutaan jos menet töihin veroja maksamaan ja jos jäät kotiin niin siitäkin haukutaan kun loisit toisten rahoilla.
Miksi naiset on toisilleen tällaisia?
En ihmettele että naivaltaiset alat (vaka, sote) ovat ongelmissa kun naiset osaavat vain vihata toisiaan ihan mistä vaan syystä.
Kommentit (530)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessahan on nimenomaan hienoa se, että olemme yhteiskunnallisesti päässeet jo sille tasolle, jossa sekä naiset että miehet voivat päättää, että jäävätkö kotiin hoitamaan lastaan ensimmäisiksi vuosiksi vai jatkavatko työelämässä ja lapsi pääsee tasokkaasseen ja edulliseen kunnalliseen päivähoitoon ja esiopetukseen.
Missä Suomessa on tasokasta päivähoitoa ja esiopetusta tällä hetkellä?
Olen ollut ihan tyytyväinen. Laitin omani päivähoitoon 2 -vuotiaana pieneen yksityiseen kielipäiväkotiin. Oli siellä vauvojakin. Ryhmässä ehkä 5 lasta ja kolme aikuista. Kun lapsi oli 5 laitettiin hänet kunnalliseen, jossa oli enemmän kavereita. Ryhmän koko 15 nyt eskarissa 10. Jos nyt joutuu joskus odottamaan talvikamppeissa sitä, että pääsee ulos tai aina ei ole mieluista ruokaa, niin aika pieniä on ongelmat. Lapsi on oppinut valtavasti, nyt viimesimpänä huomaan oppineen syömään veitsellä ja haarukallakin. Sosiaaliset taidot kehittyneet ja kavereita on paljon. On retkeilty, käyty oopperassa, museoissa, askarreltu, käyty metsälenkeillä ja opeteltu matikkaa. Pätevä henkilökunta ja hyvä hoito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessahan on nimenomaan hienoa se, että olemme yhteiskunnallisesti päässeet jo sille tasolle, jossa sekä naiset että miehet voivat päättää, että jäävätkö kotiin hoitamaan lastaan ensimmäisiksi vuosiksi vai jatkavatko työelämässä ja lapsi pääsee tasokkaasseen ja edulliseen kunnalliseen päivähoitoon ja esiopetukseen.
Missä Suomessa on tasokasta päivähoitoa ja esiopetusta tällä hetkellä?
Olen ollut ihan tyytyväinen. Laitin omani päivähoitoon 2 -vuotiaana pieneen yksityiseen kielipäiväkotiin. Oli siellä vauvojakin. Ryhmässä ehkä 5 lasta ja kolme aikuista. Kun lapsi oli 5 laitettiin hänet kunnalliseen, jossa oli enemmän kavereita. Ryhmän koko 15 nyt eskarissa 10. Jos nyt joutuu joskus odottamaan talvikamppeissa sitä, että pääsee ulos tai aina ei ole mieluista ruokaa, niin aika pieniä on ongelmat. Lapsi on oppinut valtavasti, nyt viimesimpänä huomaan oppineen syömään veitsellä ja haarukallakin. Sosiaaliset taidot kehittyneet ja kavereita on paljon. On retkeilty, käyty oopperassa, museoissa, askarreltu, käyty metsälenkeillä ja opeteltu matikkaa. Pätevä henkilökunta ja hyvä hoito.
Laitit? Mitä kieltä tuo on?
Eikö tuo kaikki ole sellaista, joka sinun pitäisi opettaa ja jota sinun pitäisi tehdä lapsen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessahan on nimenomaan hienoa se, että olemme yhteiskunnallisesti päässeet jo sille tasolle, jossa sekä naiset että miehet voivat päättää, että jäävätkö kotiin hoitamaan lastaan ensimmäisiksi vuosiksi vai jatkavatko työelämässä ja lapsi pääsee tasokkaasseen ja edulliseen kunnalliseen päivähoitoon ja esiopetukseen.
Missä Suomessa on tasokasta päivähoitoa ja esiopetusta tällä hetkellä?
Olen ollut ihan tyytyväinen. Laitin omani päivähoitoon 2 -vuotiaana pieneen yksityiseen kielipäiväkotiin. Oli siellä vauvojakin. Ryhmässä ehkä 5 lasta ja kolme aikuista. Kun lapsi oli 5 laitettiin hänet kunnalliseen, jossa oli enemmän kavereita. Ryhmän koko 15 nyt eskarissa 10. Jos nyt joutuu joskus odottamaan talvikamppeissa sitä, että pääsee ulos tai aina ei ole mieluista ruokaa, niin aika pieniä on ongelmat. Lapsi on oppinut valtavasti, nyt viimesimpänä huomaan oppineen syömään veitsellä ja haarukallakin. Sosiaaliset taidot kehittyneet ja kavereita on paljon. On retkeilty, käyty oopperassa, museoissa, askarreltu, käyty metsälenkeillä ja opeteltu matikkaa. Pätevä henkilökunta ja hyvä hoito.
5 lasta ja kolme aikuista? Suomessa? En usko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siinä ärsyttää ja huolestuttaa se, että vauva laitetaan vieraiden ihmisten hoitoon ja eroon perheestään, iässä, jossa pienet tutut ympyrät olisi niin tärkeät. Jokainen ymmärtää vaistomaisesti, että yksivuotias on liian pieni siihen rumbaan. Nykyään harvalla on oikeasti taloudellinen pakko laittaa noin pieni hoitoon, suurin osa äideistä haluaa vain palata takaisin niihin "asiantuntijatehtäviinsä", ettei cv:hen jää aukkoja. Ihmisiä ehkä suututtaa se, että lapsi sitten on se, joka siitä kärsii. Yksivuotiaan kunnallinen hoito tulee vielä kalliimmaksi kuin isompien lasten, koska ryhmien pitää olla tosi pieniä. Ei monikaan maksa kuussa niin paljon veroja, että sillä katettaisiin yhden vauvan tarhakuukausi. Mitään pedagogista etuahan ei vauva elämäänsä saa siitä, että viettää viikot tarhassa.
Mitä sitä ärsyyntymään ja huolestumaan muiden asioista?
Kyllä meidän 1v menee hoitoon ja syy on raha. Ei me pystytä maksamaan isompien lasten harrastuksia jos jään kotihoidontuelle. Ja ei ole mikään juttu etteikö meillä olisi varaa kaikkiin kolmeen. On ihan hyvin kun ollaan normaalitilanteessa, eli molemmat töissä.Enkä kyllä tiedä mitä se 1v saisi irti edes siitä että joutuu olemaan kotona vanhemman kanssa, joka kaipaa työelämään. Mulla on äitiyden lisäksi muitakin juttuja.
Enkä todellakaan ymmärrä miksi meidän perheen valintojen tarvitsisi kaivella kenenkään tuntemattoman takamusta tai miksi kenenkään tuntemattoman tarvitsee mua tulla moralisoimaan kun ei mitään meidän asioista tiedä.
Esimerkiksi tapaus. Tehdään lapsi vaikka ei ole varaa. Sanot että on varaa vaikka ei kuitenkaan ole varaa. Selkeästi varaa ei ole, jos lapsi tarvii laittaa hoitoon että muiden lapsien harrastukset ei kärsi. Kotiäitinä olo ei tarkoita sitä, että sinulla ei äitiyden lisäksi saisi olla muitakin "juttuja".
Salli minun nauraa, vai että ei ole varaa lapsiin jos tarvitsee mennä töihin!
Me emme elä enää missään 1700-luvulla, jolloin miehen tehtävä oli elättää perhe. Ja silloin ne lapset tosiaan oli heitteillä, koska ei ne äidin työt kotona siihen loppuneet.
Yhteiskunta vaatii, että äidit palaavat pian töihin. Tämä ei ole mikään äitien päätös, vaan tämä on vallitseva yhteiskunnallinen tilanne: varaa lapseen on silloin, kun pystyt siitä huolehtimaan sen 9kk tukien avustuksella ja sen jälkeen töissä käymällä. Moni tätä pystyy halutessaan hieman venyttämään.
Jos täällä kaikki alkaisivat tekemään lapsia vasta sitten, kun ne on varaa omilla säästöillä elättää kouluikään, harvalla olisi enää hedelmällisiä vuosia jäljellä kun se aika koittaa. Tai sitten se johtaisi valtavaan harppaukseen ajassa taakse päin, kun mies elättää perheen ja nainen on käytännössä miehen omaisuutta ollessaan täysin tämän hyvän armon varassa. Sitäkö sinä haluat?
Eri
Idea on säästää ennen kuin hankkii sen lapsen. Eihän perheellinen muutenkaan voi elää täysin kädestä suuhun, vaan pitää olla puskurirahasto.
Kotihoidontuella oleva voi myös tehdä töitä niin, että se työssäkäyvä hoitaa silloin lasta.
Pitää olla puskurirahasto ja siksipä ei voi syödä säästöjään viimeistä penniä myöten jo heti lapsen ollessa alle 2v. Aika harvalla on oikeasti mitään kymppitonnien säästöjä että voisi mukavasti elää yhden palkalla useamman vuoden. Kyllä todellisuus on suurimmalla osalla se, että säästöjä on muutamaksi kuukaudeksi ja sitten on vaan mentävä töihin. Tämä on kyllä myös asia jota lapsia harkitseva pari ei välttämättä tule ajatelleeksi, koska yleisesti oletus on että töihin palataan noin vuoden kotona olon jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siinä ärsyttää ja huolestuttaa se, että vauva laitetaan vieraiden ihmisten hoitoon ja eroon perheestään, iässä, jossa pienet tutut ympyrät olisi niin tärkeät. Jokainen ymmärtää vaistomaisesti, että yksivuotias on liian pieni siihen rumbaan. Nykyään harvalla on oikeasti taloudellinen pakko laittaa noin pieni hoitoon, suurin osa äideistä haluaa vain palata takaisin niihin "asiantuntijatehtäviinsä", ettei cv:hen jää aukkoja. Ihmisiä ehkä suututtaa se, että lapsi sitten on se, joka siitä kärsii. Yksivuotiaan kunnallinen hoito tulee vielä kalliimmaksi kuin isompien lasten, koska ryhmien pitää olla tosi pieniä. Ei monikaan maksa kuussa niin paljon veroja, että sillä katettaisiin yhden vauvan tarhakuukausi. Mitään pedagogista etuahan ei vauva elämäänsä saa siitä, että viettää viikot tarhassa.
Mitä sitä ärsyyntymään ja huolestumaan muiden asioista?
Kyllä meidän 1v menee hoitoon ja syy on raha. Ei me pystytä maksamaan isompien lasten harrastuksia jos jään kotihoidontuelle. Ja ei ole mikään juttu etteikö meillä olisi varaa kaikkiin kolmeen. On ihan hyvin kun ollaan normaalitilanteessa, eli molemmat töissä.Enkä kyllä tiedä mitä se 1v saisi irti edes siitä että joutuu olemaan kotona vanhemman kanssa, joka kaipaa työelämään. Mulla on äitiyden lisäksi muitakin juttuja.
Enkä todellakaan ymmärrä miksi meidän perheen valintojen tarvitsisi kaivella kenenkään tuntemattoman takamusta tai miksi kenenkään tuntemattoman tarvitsee mua tulla moralisoimaan kun ei mitään meidän asioista tiedä.
Esimerkiksi tapaus. Tehdään lapsi vaikka ei ole varaa. Sanot että on varaa vaikka ei kuitenkaan ole varaa. Selkeästi varaa ei ole, jos lapsi tarvii laittaa hoitoon että muiden lapsien harrastukset ei kärsi. Kotiäitinä olo ei tarkoita sitä, että sinulla ei äitiyden lisäksi saisi olla muitakin "juttuja".
Salli minun nauraa, vai että ei ole varaa lapsiin jos tarvitsee mennä töihin!
Me emme elä enää missään 1700-luvulla, jolloin miehen tehtävä oli elättää perhe. Ja silloin ne lapset tosiaan oli heitteillä, koska ei ne äidin työt kotona siihen loppuneet.
Yhteiskunta vaatii, että äidit palaavat pian töihin. Tämä ei ole mikään äitien päätös, vaan tämä on vallitseva yhteiskunnallinen tilanne: varaa lapseen on silloin, kun pystyt siitä huolehtimaan sen 9kk tukien avustuksella ja sen jälkeen töissä käymällä. Moni tätä pystyy halutessaan hieman venyttämään.
Jos täällä kaikki alkaisivat tekemään lapsia vasta sitten, kun ne on varaa omilla säästöillä elättää kouluikään, harvalla olisi enää hedelmällisiä vuosia jäljellä kun se aika koittaa. Tai sitten se johtaisi valtavaan harppaukseen ajassa taakse päin, kun mies elättää perheen ja nainen on käytännössä miehen omaisuutta ollessaan täysin tämän hyvän armon varassa. Sitäkö sinä haluat?
Eri
Idea on säästää ennen kuin hankkii sen lapsen. Eihän perheellinen muutenkaan voi elää täysin kädestä suuhun, vaan pitää olla puskurirahasto.
Kotihoidontuella oleva voi myös tehdä töitä niin, että se työssäkäyvä hoitaa silloin lasta.
Voihan sen lapsen ensimmäiset vuodet seistä vaikka päällään, mutta meillä on myös kattava päivähoitojärjestelmä, jonka turvin molemmat vanhemmat voivat käydä töissä ja elättää perheensä. Mikä tässä on niin vaikeaa?
Se pieni alle kaksivuotias ei sinne kuulu, varsinkin kun varhaiskasvatus ei toimi ollenkaan vaan täyttä kaaosta ja kriisiä päivästä toiseen.
Lapsi hyötyy päivähoidosta vain jos se on laadukasta ja vasta 3. ikävuodesta eteenpäin.
Jos alle 2v ei kuulu päiväkotiin niin silloin sen ikäisiä ei päiväkotiin otettaisi. Ei se optimaalista niin pienelle ole, mutta ei myöskään mitenkään tuhoisaa. Minä olen mennyt hoitoon 9kk iässä koska silloin ei kotihoidontukea ollut, samoin aika moni muukin ikäluokastani. Ihan normaaleita meistä tuli, suurin osa tervepäisempiä kuin vanhempansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki yrittäjät voi pitää mitään hoitovapaita.
Yrittäjä voi monilla muilla tavoilla hallita ajankäyttöään.
T yrittäjä, yrittäjän vaimo
Riippuu alasta.
Se alakin on kyllä ihan oma valinta sekin.
Kerro ala jossa minkäänlainen järjesteleminen ei 20 vuoteen onnistu.
Ja syy valita moinen ala molemmille ja syy pysyä moisella alalla.
Luuletko että joku 18v sinkkumies miettii yritystä perustaessa jotain tulevaisuuden hoitovapaita, tuskin on edes kuullut sellaisista.
No jos sama firma on pystyssä vielä joskus kolmekymppisenä, kun alkaa lasten hoito olla ajankohtaista, niin kai siinä ajassa on jotain jo kertynyt sukanvarteen, että voisi palkata työntekijän ja jäädä itse takapiruksi. Jos ei ole kymmenessä vuodessa saanut firmastaan niin kannattavaa, niin ehkä alanvaihto olisi ihan oikeasti tarpeen.
Millonpa se maatalous on niin hyvin kannattanut että voi palkata 2-3 työntekijää. Eläimet täytyy hoitaa joka ikinen päivä, aamua iltaa ja peltotyöt päälle.
No maalatousyrittäjä saa jopa valtion tukea sijaisen palkkaamiseen hoitovapaan ajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siinä ärsyttää ja huolestuttaa se, että vauva laitetaan vieraiden ihmisten hoitoon ja eroon perheestään, iässä, jossa pienet tutut ympyrät olisi niin tärkeät. Jokainen ymmärtää vaistomaisesti, että yksivuotias on liian pieni siihen rumbaan. Nykyään harvalla on oikeasti taloudellinen pakko laittaa noin pieni hoitoon, suurin osa äideistä haluaa vain palata takaisin niihin "asiantuntijatehtäviinsä", ettei cv:hen jää aukkoja. Ihmisiä ehkä suututtaa se, että lapsi sitten on se, joka siitä kärsii. Yksivuotiaan kunnallinen hoito tulee vielä kalliimmaksi kuin isompien lasten, koska ryhmien pitää olla tosi pieniä. Ei monikaan maksa kuussa niin paljon veroja, että sillä katettaisiin yhden vauvan tarhakuukausi. Mitään pedagogista etuahan ei vauva elämäänsä saa siitä, että viettää viikot tarhassa.
Mitä sitä ärsyyntymään ja huolestumaan muiden asioista?
Kyllä meidän 1v menee hoitoon ja syy on raha. Ei me pystytä maksamaan isompien lasten harrastuksia jos jään kotihoidontuelle. Ja ei ole mikään juttu etteikö meillä olisi varaa kaikkiin kolmeen. On ihan hyvin kun ollaan normaalitilanteessa, eli molemmat töissä.Enkä kyllä tiedä mitä se 1v saisi irti edes siitä että joutuu olemaan kotona vanhemman kanssa, joka kaipaa työelämään. Mulla on äitiyden lisäksi muitakin juttuja.
Enkä todellakaan ymmärrä miksi meidän perheen valintojen tarvitsisi kaivella kenenkään tuntemattoman takamusta tai miksi kenenkään tuntemattoman tarvitsee mua tulla moralisoimaan kun ei mitään meidän asioista tiedä.
Esimerkiksi tapaus. Tehdään lapsi vaikka ei ole varaa. Sanot että on varaa vaikka ei kuitenkaan ole varaa. Selkeästi varaa ei ole, jos lapsi tarvii laittaa hoitoon että muiden lapsien harrastukset ei kärsi. Kotiäitinä olo ei tarkoita sitä, että sinulla ei äitiyden lisäksi saisi olla muitakin "juttuja".
Salli minun nauraa, vai että ei ole varaa lapsiin jos tarvitsee mennä töihin!
Me emme elä enää missään 1700-luvulla, jolloin miehen tehtävä oli elättää perhe. Ja silloin ne lapset tosiaan oli heitteillä, koska ei ne äidin työt kotona siihen loppuneet.
Yhteiskunta vaatii, että äidit palaavat pian töihin. Tämä ei ole mikään äitien päätös, vaan tämä on vallitseva yhteiskunnallinen tilanne: varaa lapseen on silloin, kun pystyt siitä huolehtimaan sen 9kk tukien avustuksella ja sen jälkeen töissä käymällä. Moni tätä pystyy halutessaan hieman venyttämään.
Jos täällä kaikki alkaisivat tekemään lapsia vasta sitten, kun ne on varaa omilla säästöillä elättää kouluikään, harvalla olisi enää hedelmällisiä vuosia jäljellä kun se aika koittaa. Tai sitten se johtaisi valtavaan harppaukseen ajassa taakse päin, kun mies elättää perheen ja nainen on käytännössä miehen omaisuutta ollessaan täysin tämän hyvän armon varassa. Sitäkö sinä haluat?
Eri
Idea on säästää ennen kuin hankkii sen lapsen. Eihän perheellinen muutenkaan voi elää täysin kädestä suuhun, vaan pitää olla puskurirahasto.
Kotihoidontuella oleva voi myös tehdä töitä niin, että se työssäkäyvä hoitaa silloin lasta.
Voihan sen lapsen ensimmäiset vuodet seistä vaikka päällään, mutta meillä on myös kattava päivähoitojärjestelmä, jonka turvin molemmat vanhemmat voivat käydä töissä ja elättää perheensä. Mikä tässä on niin vaikeaa?
Se pieni alle kaksivuotias ei sinne kuulu, varsinkin kun varhaiskasvatus ei toimi ollenkaan vaan täyttä kaaosta ja kriisiä päivästä toiseen.
Lapsi hyötyy päivähoidosta vain jos se on laadukasta ja vasta 3. ikävuodesta eteenpäin.
Jos alle 2v ei kuulu päiväkotiin niin silloin sen ikäisiä ei päiväkotiin otettaisi. Ei se optimaalista niin pienelle ole, mutta ei myöskään mitenkään tuhoisaa. Minä olen mennyt hoitoon 9kk iässä koska silloin ei kotihoidontukea ollut, samoin aika moni muukin ikäluokastani. Ihan normaaleita meistä tuli, suurin osa tervepäisempiä kuin vanhempansa.
Se sinun saamasi päivähoito ei ole sitä mitä päivähoito on nykyään.
Ja ne traumat voi pulpahdella esiin myöhemminkin, esimerkiksi kun itse saa lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki yrittäjät voi pitää mitään hoitovapaita.
Yrittäjä voi monilla muilla tavoilla hallita ajankäyttöään.
T yrittäjä, yrittäjän vaimo
Riippuu alasta.
Se alakin on kyllä ihan oma valinta sekin.
Kerro ala jossa minkäänlainen järjesteleminen ei 20 vuoteen onnistu.
Ja syy valita moinen ala molemmille ja syy pysyä moisella alalla.
Luuletko että joku 18v sinkkumies miettii yritystä perustaessa jotain tulevaisuuden hoitovapaita, tuskin on edes kuullut sellaisista.
No jos sama firma on pystyssä vielä joskus kolmekymppisenä, kun alkaa lasten hoito olla ajankohtaista, niin kai siinä ajassa on jotain jo kertynyt sukanvarteen, että voisi palkata työntekijän ja jäädä itse takapiruksi. Jos ei ole kymmenessä vuodessa saanut firmastaan niin kannattavaa, niin ehkä alanvaihto olisi ihan oikeasti tarpeen.
Millonpa se maatalous on niin hyvin kannattanut että voi palkata 2-3 työntekijää. Eläimet täytyy hoitaa joka ikinen päivä, aamua iltaa ja peltotyöt päälle.
No maalatousyrittäjä saa jopa valtion tukea sijaisen palkkaamiseen hoitovapaan ajaksi.
Ei saatu edes isyysloman ajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessahan on nimenomaan hienoa se, että olemme yhteiskunnallisesti päässeet jo sille tasolle, jossa sekä naiset että miehet voivat päättää, että jäävätkö kotiin hoitamaan lastaan ensimmäisiksi vuosiksi vai jatkavatko työelämässä ja lapsi pääsee tasokkaasseen ja edulliseen kunnalliseen päivähoitoon ja esiopetukseen.
Missä Suomessa on tasokasta päivähoitoa ja esiopetusta tällä hetkellä?
Olen ollut ihan tyytyväinen. Laitin omani päivähoitoon 2 -vuotiaana pieneen yksityiseen kielipäiväkotiin. Oli siellä vauvojakin. Ryhmässä ehkä 5 lasta ja kolme aikuista. Kun lapsi oli 5 laitettiin hänet kunnalliseen, jossa oli enemmän kavereita. Ryhmän koko 15 nyt eskarissa 10. Jos nyt joutuu joskus odottamaan talvikamppeissa sitä, että pääsee ulos tai aina ei ole mieluista ruokaa, niin aika pieniä on ongelmat. Lapsi on oppinut valtavasti, nyt viimesimpänä huomaan oppineen syömään veitsellä ja haarukallakin. Sosiaaliset taidot kehittyneet ja kavereita on paljon. On retkeilty, käyty oopperassa, museoissa, askarreltu, käyty metsälenkeillä ja opeteltu matikkaa. Pätevä henkilökunta ja hyvä hoito.
Laitit? Mitä kieltä tuo on?
Eikö tuo kaikki ole sellaista, joka sinun pitäisi opettaa ja jota sinun pitäisi tehdä lapsen kanssa?
Kyllähän sen lapsen kanssa on aikaa tehdä vaikka mitä iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla. Se ei kuitenkaan poissulje sitä, että on ihanaa, että joku tekee näitä hänen kanssaan, kun minä hoidan asiakkaitteni asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siinä ärsyttää ja huolestuttaa se, että vauva laitetaan vieraiden ihmisten hoitoon ja eroon perheestään, iässä, jossa pienet tutut ympyrät olisi niin tärkeät. Jokainen ymmärtää vaistomaisesti, että yksivuotias on liian pieni siihen rumbaan. Nykyään harvalla on oikeasti taloudellinen pakko laittaa noin pieni hoitoon, suurin osa äideistä haluaa vain palata takaisin niihin "asiantuntijatehtäviinsä", ettei cv:hen jää aukkoja. Ihmisiä ehkä suututtaa se, että lapsi sitten on se, joka siitä kärsii. Yksivuotiaan kunnallinen hoito tulee vielä kalliimmaksi kuin isompien lasten, koska ryhmien pitää olla tosi pieniä. Ei monikaan maksa kuussa niin paljon veroja, että sillä katettaisiin yhden vauvan tarhakuukausi. Mitään pedagogista etuahan ei vauva elämäänsä saa siitä, että viettää viikot tarhassa.
Mitä sitä ärsyyntymään ja huolestumaan muiden asioista?
Kyllä meidän 1v menee hoitoon ja syy on raha. Ei me pystytä maksamaan isompien lasten harrastuksia jos jään kotihoidontuelle. Ja ei ole mikään juttu etteikö meillä olisi varaa kaikkiin kolmeen. On ihan hyvin kun ollaan normaalitilanteessa, eli molemmat töissä.Enkä kyllä tiedä mitä se 1v saisi irti edes siitä että joutuu olemaan kotona vanhemman kanssa, joka kaipaa työelämään. Mulla on äitiyden lisäksi muitakin juttuja.
Enkä todellakaan ymmärrä miksi meidän perheen valintojen tarvitsisi kaivella kenenkään tuntemattoman takamusta tai miksi kenenkään tuntemattoman tarvitsee mua tulla moralisoimaan kun ei mitään meidän asioista tiedä.
Esimerkiksi tapaus. Tehdään lapsi vaikka ei ole varaa. Sanot että on varaa vaikka ei kuitenkaan ole varaa. Selkeästi varaa ei ole, jos lapsi tarvii laittaa hoitoon että muiden lapsien harrastukset ei kärsi. Kotiäitinä olo ei tarkoita sitä, että sinulla ei äitiyden lisäksi saisi olla muitakin "juttuja".
Salli minun nauraa, vai että ei ole varaa lapsiin jos tarvitsee mennä töihin!
Me emme elä enää missään 1700-luvulla, jolloin miehen tehtävä oli elättää perhe. Ja silloin ne lapset tosiaan oli heitteillä, koska ei ne äidin työt kotona siihen loppuneet.
Yhteiskunta vaatii, että äidit palaavat pian töihin. Tämä ei ole mikään äitien päätös, vaan tämä on vallitseva yhteiskunnallinen tilanne: varaa lapseen on silloin, kun pystyt siitä huolehtimaan sen 9kk tukien avustuksella ja sen jälkeen töissä käymällä. Moni tätä pystyy halutessaan hieman venyttämään.
Jos täällä kaikki alkaisivat tekemään lapsia vasta sitten, kun ne on varaa omilla säästöillä elättää kouluikään, harvalla olisi enää hedelmällisiä vuosia jäljellä kun se aika koittaa. Tai sitten se johtaisi valtavaan harppaukseen ajassa taakse päin, kun mies elättää perheen ja nainen on käytännössä miehen omaisuutta ollessaan täysin tämän hyvän armon varassa. Sitäkö sinä haluat?
Eri
Idea on säästää ennen kuin hankkii sen lapsen. Eihän perheellinen muutenkaan voi elää täysin kädestä suuhun, vaan pitää olla puskurirahasto.
Kotihoidontuella oleva voi myös tehdä töitä niin, että se työssäkäyvä hoitaa silloin lasta.
Voihan sen lapsen ensimmäiset vuodet seistä vaikka päällään, mutta meillä on myös kattava päivähoitojärjestelmä, jonka turvin molemmat vanhemmat voivat käydä töissä ja elättää perheensä. Mikä tässä on niin vaikeaa?
Se pieni alle kaksivuotias ei sinne kuulu, varsinkin kun varhaiskasvatus ei toimi ollenkaan vaan täyttä kaaosta ja kriisiä päivästä toiseen.
Lapsi hyötyy päivähoidosta vain jos se on laadukasta ja vasta 3. ikävuodesta eteenpäin.
Jos alle 2v ei kuulu päiväkotiin niin silloin sen ikäisiä ei päiväkotiin otettaisi. Ei se optimaalista niin pienelle ole, mutta ei myöskään mitenkään tuhoisaa. Minä olen mennyt hoitoon 9kk iässä koska silloin ei kotihoidontukea ollut, samoin aika moni muukin ikäluokastani. Ihan normaaleita meistä tuli, suurin osa tervepäisempiä kuin vanhempansa.
Se sinun saamasi päivähoito ei ole sitä mitä päivähoito on nykyään.
Ja ne traumat voi pulpahdella esiin myöhemminkin, esimerkiksi kun itse saa lapsia.
Teidän päiväkotityöntekijöiden tehtävä on katsoa, että traumoja ei tule. Että kukaan ei esim. tule hakatuksi siellä teidän vahtivuorollanne. Käsittääkseni päiväkodeissa pitäisi olla nollatoleranssi traumoja mahdollisesti aiheuttaville asioille. Jos ette kykene niitä estämään, vaihtakaa vaikkapa siivoushommiin. Roskikset ei välitä vähän kovemmista kohteluista.
Meillä on 4 lasta ja 3 lastenlasta ja kaikki menneet 1v- 1v3kk ikäisinä tarhaan. Ihan on normaaleja ihmisiä noista tullut.
Kaikilla ei ole taloudellista mahdollisuutta olla kotona vuosikausia, on asuntolainaa, pienet tulot, yksi huoltaja tms. Eläminen maksaa eikä sitä rahaa kaikille tule taikaseinästä vaan joutuu itse maksamaan kulunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siinä ärsyttää ja huolestuttaa se, että vauva laitetaan vieraiden ihmisten hoitoon ja eroon perheestään, iässä, jossa pienet tutut ympyrät olisi niin tärkeät. Jokainen ymmärtää vaistomaisesti, että yksivuotias on liian pieni siihen rumbaan. Nykyään harvalla on oikeasti taloudellinen pakko laittaa noin pieni hoitoon, suurin osa äideistä haluaa vain palata takaisin niihin "asiantuntijatehtäviinsä", ettei cv:hen jää aukkoja. Ihmisiä ehkä suututtaa se, että lapsi sitten on se, joka siitä kärsii. Yksivuotiaan kunnallinen hoito tulee vielä kalliimmaksi kuin isompien lasten, koska ryhmien pitää olla tosi pieniä. Ei monikaan maksa kuussa niin paljon veroja, että sillä katettaisiin yhden vauvan tarhakuukausi. Mitään pedagogista etuahan ei vauva elämäänsä saa siitä, että viettää viikot tarhassa.
Mitä sitä ärsyyntymään ja huolestumaan muiden asioista?
Kyllä meidän 1v menee hoitoon ja syy on raha. Ei me pystytä maksamaan isompien lasten harrastuksia jos jään kotihoidontuelle. Ja ei ole mikään juttu etteikö meillä olisi varaa kaikkiin kolmeen. On ihan hyvin kun ollaan normaalitilanteessa, eli molemmat töissä.Enkä kyllä tiedä mitä se 1v saisi irti edes siitä että joutuu olemaan kotona vanhemman kanssa, joka kaipaa työelämään. Mulla on äitiyden lisäksi muitakin juttuja.
Enkä todellakaan ymmärrä miksi meidän perheen valintojen tarvitsisi kaivella kenenkään tuntemattoman takamusta tai miksi kenenkään tuntemattoman tarvitsee mua tulla moralisoimaan kun ei mitään meidän asioista tiedä.
Esimerkiksi tapaus. Tehdään lapsi vaikka ei ole varaa. Sanot että on varaa vaikka ei kuitenkaan ole varaa. Selkeästi varaa ei ole, jos lapsi tarvii laittaa hoitoon että muiden lapsien harrastukset ei kärsi. Kotiäitinä olo ei tarkoita sitä, että sinulla ei äitiyden lisäksi saisi olla muitakin "juttuja".
Salli minun nauraa, vai että ei ole varaa lapsiin jos tarvitsee mennä töihin!
Me emme elä enää missään 1700-luvulla, jolloin miehen tehtävä oli elättää perhe. Ja silloin ne lapset tosiaan oli heitteillä, koska ei ne äidin työt kotona siihen loppuneet.
Yhteiskunta vaatii, että äidit palaavat pian töihin. Tämä ei ole mikään äitien päätös, vaan tämä on vallitseva yhteiskunnallinen tilanne: varaa lapseen on silloin, kun pystyt siitä huolehtimaan sen 9kk tukien avustuksella ja sen jälkeen töissä käymällä. Moni tätä pystyy halutessaan hieman venyttämään.
Jos täällä kaikki alkaisivat tekemään lapsia vasta sitten, kun ne on varaa omilla säästöillä elättää kouluikään, harvalla olisi enää hedelmällisiä vuosia jäljellä kun se aika koittaa. Tai sitten se johtaisi valtavaan harppaukseen ajassa taakse päin, kun mies elättää perheen ja nainen on käytännössä miehen omaisuutta ollessaan täysin tämän hyvän armon varassa. Sitäkö sinä haluat?
Eri
Idea on säästää ennen kuin hankkii sen lapsen. Eihän perheellinen muutenkaan voi elää täysin kädestä suuhun, vaan pitää olla puskurirahasto.
Kotihoidontuella oleva voi myös tehdä töitä niin, että se työssäkäyvä hoitaa silloin lasta.
Voihan sen lapsen ensimmäiset vuodet seistä vaikka päällään, mutta meillä on myös kattava päivähoitojärjestelmä, jonka turvin molemmat vanhemmat voivat käydä töissä ja elättää perheensä. Mikä tässä on niin vaikeaa?
Se pieni alle kaksivuotias ei sinne kuulu, varsinkin kun varhaiskasvatus ei toimi ollenkaan vaan täyttä kaaosta ja kriisiä päivästä toiseen.
Lapsi hyötyy päivähoidosta vain jos se on laadukasta ja vasta 3. ikävuodesta eteenpäin.
Jos alle 2v ei kuulu päiväkotiin niin silloin sen ikäisiä ei päiväkotiin otettaisi. Ei se optimaalista niin pienelle ole, mutta ei myöskään mitenkään tuhoisaa. Minä olen mennyt hoitoon 9kk iässä koska silloin ei kotihoidontukea ollut, samoin aika moni muukin ikäluokastani. Ihan normaaleita meistä tuli, suurin osa tervepäisempiä kuin vanhempansa.
Se sinun saamasi päivähoito ei ole sitä mitä päivähoito on nykyään.
Ja ne traumat voi pulpahdella esiin myöhemminkin, esimerkiksi kun itse saa lapsia.
Kyllä ennen kotihoidontukea syntyneistä on suurin osa jo lapsia saanut jos niitä haluaa, se on ollut jo yli 35 vuotta. Nykynuoria on hoidettu kotona pidempään, ei hirveän hyvin näytä voivan hekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siinä ärsyttää ja huolestuttaa se, että vauva laitetaan vieraiden ihmisten hoitoon ja eroon perheestään, iässä, jossa pienet tutut ympyrät olisi niin tärkeät. Jokainen ymmärtää vaistomaisesti, että yksivuotias on liian pieni siihen rumbaan. Nykyään harvalla on oikeasti taloudellinen pakko laittaa noin pieni hoitoon, suurin osa äideistä haluaa vain palata takaisin niihin "asiantuntijatehtäviinsä", ettei cv:hen jää aukkoja. Ihmisiä ehkä suututtaa se, että lapsi sitten on se, joka siitä kärsii. Yksivuotiaan kunnallinen hoito tulee vielä kalliimmaksi kuin isompien lasten, koska ryhmien pitää olla tosi pieniä. Ei monikaan maksa kuussa niin paljon veroja, että sillä katettaisiin yhden vauvan tarhakuukausi. Mitään pedagogista etuahan ei vauva elämäänsä saa siitä, että viettää viikot tarhassa.
Mitä sitä ärsyyntymään ja huolestumaan muiden asioista?
Kyllä meidän 1v menee hoitoon ja syy on raha. Ei me pystytä maksamaan isompien lasten harrastuksia jos jään kotihoidontuelle. Ja ei ole mikään juttu etteikö meillä olisi varaa kaikkiin kolmeen. On ihan hyvin kun ollaan normaalitilanteessa, eli molemmat töissä.Enkä kyllä tiedä mitä se 1v saisi irti edes siitä että joutuu olemaan kotona vanhemman kanssa, joka kaipaa työelämään. Mulla on äitiyden lisäksi muitakin juttuja.
Enkä todellakaan ymmärrä miksi meidän perheen valintojen tarvitsisi kaivella kenenkään tuntemattoman takamusta tai miksi kenenkään tuntemattoman tarvitsee mua tulla moralisoimaan kun ei mitään meidän asioista tiedä.
Esimerkiksi tapaus. Tehdään lapsi vaikka ei ole varaa. Sanot että on varaa vaikka ei kuitenkaan ole varaa. Selkeästi varaa ei ole, jos lapsi tarvii laittaa hoitoon että muiden lapsien harrastukset ei kärsi. Kotiäitinä olo ei tarkoita sitä, että sinulla ei äitiyden lisäksi saisi olla muitakin "juttuja".
Salli minun nauraa, vai että ei ole varaa lapsiin jos tarvitsee mennä töihin!
Me emme elä enää missään 1700-luvulla, jolloin miehen tehtävä oli elättää perhe. Ja silloin ne lapset tosiaan oli heitteillä, koska ei ne äidin työt kotona siihen loppuneet.
Yhteiskunta vaatii, että äidit palaavat pian töihin. Tämä ei ole mikään äitien päätös, vaan tämä on vallitseva yhteiskunnallinen tilanne: varaa lapseen on silloin, kun pystyt siitä huolehtimaan sen 9kk tukien avustuksella ja sen jälkeen töissä käymällä. Moni tätä pystyy halutessaan hieman venyttämään.
Jos täällä kaikki alkaisivat tekemään lapsia vasta sitten, kun ne on varaa omilla säästöillä elättää kouluikään, harvalla olisi enää hedelmällisiä vuosia jäljellä kun se aika koittaa. Tai sitten se johtaisi valtavaan harppaukseen ajassa taakse päin, kun mies elättää perheen ja nainen on käytännössä miehen omaisuutta ollessaan täysin tämän hyvän armon varassa. Sitäkö sinä haluat?
Eri
Idea on säästää ennen kuin hankkii sen lapsen. Eihän perheellinen muutenkaan voi elää täysin kädestä suuhun, vaan pitää olla puskurirahasto.
Kotihoidontuella oleva voi myös tehdä töitä niin, että se työssäkäyvä hoitaa silloin lasta.
Voihan sen lapsen ensimmäiset vuodet seistä vaikka päällään, mutta meillä on myös kattava päivähoitojärjestelmä, jonka turvin molemmat vanhemmat voivat käydä töissä ja elättää perheensä. Mikä tässä on niin vaikeaa?
Se pieni alle kaksivuotias ei sinne kuulu, varsinkin kun varhaiskasvatus ei toimi ollenkaan vaan täyttä kaaosta ja kriisiä päivästä toiseen.
Lapsi hyötyy päivähoidosta vain jos se on laadukasta ja vasta 3. ikävuodesta eteenpäin.
Jos alle 2v ei kuulu päiväkotiin niin silloin sen ikäisiä ei päiväkotiin otettaisi. Ei se optimaalista niin pienelle ole, mutta ei myöskään mitenkään tuhoisaa. Minä olen mennyt hoitoon 9kk iässä koska silloin ei kotihoidontukea ollut, samoin aika moni muukin ikäluokastani. Ihan normaaleita meistä tuli, suurin osa tervepäisempiä kuin vanhempansa.
Se sinun saamasi päivähoito ei ole sitä mitä päivähoito on nykyään.
Ja ne traumat voi pulpahdella esiin myöhemminkin, esimerkiksi kun itse saa lapsia.
Teidän päiväkotityöntekijöiden tehtävä on katsoa, että traumoja ei tule. Että kukaan ei esim. tule hakatuksi siellä teidän vahtivuorollanne. Käsittääkseni päiväkodeissa pitäisi olla nollatoleranssi traumoja mahdollisesti aiheuttaville asioille. Jos ette kykene niitä estämään, vaihtakaa vaikkapa siivoushommiin. Roskikset ei välitä vähän kovemmista kohteluista.
Trauma voi syntyä vaikka siitä hylkäämiskokemuksesta, kun lapsen tarpeisiin ei kyetä vastaamaan ajoissa. Esim. kun lapsi itkee syliin, mutta hoitajalla on jo kaksi muuta lasta sylissään, eikä kolmas enää mahdu. Tai siitä, kun hän kiintyy yhteen hoitajaan, mutta tämä lähteekin kotiin ja lapsi jää itkemään perään, eikä toisen aikuisen tarjoama lohtu kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpikaan meidän pojista ei alkanut puhua ennen kuin olivat täyttäneet kaksi vuotta. Ei sanaakaan. Olisipa ollut heidän ikävä olla päivähoidossa, kun ei sanallisesti olisi voinut kommunikoida. Onneksi menivät sinne vasta kun olivat 5v. ja 3v.
(Ja ei, ei ollut kehitysviivästymää, vaan suvussa pojat vain alkavat puhua hitaasti. Urani jatkui ilman ongelmia siitä kohtaa, mihin sen jätin.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siinä ärsyttää ja huolestuttaa se, että vauva laitetaan vieraiden ihmisten hoitoon ja eroon perheestään, iässä, jossa pienet tutut ympyrät olisi niin tärkeät. Jokainen ymmärtää vaistomaisesti, että yksivuotias on liian pieni siihen rumbaan. Nykyään harvalla on oikeasti taloudellinen pakko laittaa noin pieni hoitoon, suurin osa äideistä haluaa vain palata takaisin niihin "asiantuntijatehtäviinsä", ettei cv:hen jää aukkoja. Ihmisiä ehkä suututtaa se, että lapsi sitten on se, joka siitä kärsii. Yksivuotiaan kunnallinen hoito tulee vielä kalliimmaksi kuin isompien lasten, koska ryhmien pitää olla tosi pieniä. Ei monikaan maksa kuussa niin paljon veroja, että sillä katettaisiin yhden vauvan tarhakuukausi. Mitään pedagogista etuahan ei vauva elämäänsä saa siitä, että viettää viikot tarhassa.
Mitä sitä ärsyyntymään ja huolestumaan muiden asioista?
Kyllä meidän 1v menee hoitoon ja syy on raha. Ei me pystytä maksamaan isompien lasten harrastuksia jos jään kotihoidontuelle. Ja ei ole mikään juttu etteikö meillä olisi varaa kaikkiin kolmeen. On ihan hyvin kun ollaan normaalitilanteessa, eli molemmat töissä.Enkä kyllä tiedä mitä se 1v saisi irti edes siitä että joutuu olemaan kotona vanhemman kanssa, joka kaipaa työelämään. Mulla on äitiyden lisäksi muitakin juttuja.
Enkä todellakaan ymmärrä miksi meidän perheen valintojen tarvitsisi kaivella kenenkään tuntemattoman takamusta tai miksi kenenkään tuntemattoman tarvitsee mua tulla moralisoimaan kun ei mitään meidän asioista tiedä.
Esimerkiksi tapaus. Tehdään lapsi vaikka ei ole varaa. Sanot että on varaa vaikka ei kuitenkaan ole varaa. Selkeästi varaa ei ole, jos lapsi tarvii laittaa hoitoon että muiden lapsien harrastukset ei kärsi. Kotiäitinä olo ei tarkoita sitä, että sinulla ei äitiyden lisäksi saisi olla muitakin "juttuja".
Salli minun nauraa, vai että ei ole varaa lapsiin jos tarvitsee mennä töihin!
Me emme elä enää missään 1700-luvulla, jolloin miehen tehtävä oli elättää perhe. Ja silloin ne lapset tosiaan oli heitteillä, koska ei ne äidin työt kotona siihen loppuneet.
Yhteiskunta vaatii, että äidit palaavat pian töihin. Tämä ei ole mikään äitien päätös, vaan tämä on vallitseva yhteiskunnallinen tilanne: varaa lapseen on silloin, kun pystyt siitä huolehtimaan sen 9kk tukien avustuksella ja sen jälkeen töissä käymällä. Moni tätä pystyy halutessaan hieman venyttämään.
Jos täällä kaikki alkaisivat tekemään lapsia vasta sitten, kun ne on varaa omilla säästöillä elättää kouluikään, harvalla olisi enää hedelmällisiä vuosia jäljellä kun se aika koittaa. Tai sitten se johtaisi valtavaan harppaukseen ajassa taakse päin, kun mies elättää perheen ja nainen on käytännössä miehen omaisuutta ollessaan täysin tämän hyvän armon varassa. Sitäkö sinä haluat?
Eri
Idea on säästää ennen kuin hankkii sen lapsen. Eihän perheellinen muutenkaan voi elää täysin kädestä suuhun, vaan pitää olla puskurirahasto.
Kotihoidontuella oleva voi myös tehdä töitä niin, että se työssäkäyvä hoitaa silloin lasta.
Pitää olla puskurirahasto ja siksipä ei voi syödä säästöjään viimeistä penniä myöten jo heti lapsen ollessa alle 2v. Aika harvalla on oikeasti mitään kymppitonnien säästöjä että voisi mukavasti elää yhden palkalla useamman vuoden. Kyllä todellisuus on suurimmalla osalla se, että säästöjä on muutamaksi kuukaudeksi ja sitten on vaan mentävä töihin. Tämä on kyllä myös asia jota lapsia harkitseva pari ei välttämättä tule ajatelleeksi, koska yleisesti oletus on että töihin palataan noin vuoden kotona olon jälkeen.
Mutta miksi pitää sen 1-vuotiaan kantaa vastuu siitä, että vanhemmat saavat "elää mukavasti"? Ne asiat, joita tuon ikäinen lapsi tarvitsee elääkseen mukavasti, saa kyllä ostettua lapsilisällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siinä ärsyttää ja huolestuttaa se, että vauva laitetaan vieraiden ihmisten hoitoon ja eroon perheestään, iässä, jossa pienet tutut ympyrät olisi niin tärkeät. Jokainen ymmärtää vaistomaisesti, että yksivuotias on liian pieni siihen rumbaan. Nykyään harvalla on oikeasti taloudellinen pakko laittaa noin pieni hoitoon, suurin osa äideistä haluaa vain palata takaisin niihin "asiantuntijatehtäviinsä", ettei cv:hen jää aukkoja. Ihmisiä ehkä suututtaa se, että lapsi sitten on se, joka siitä kärsii. Yksivuotiaan kunnallinen hoito tulee vielä kalliimmaksi kuin isompien lasten, koska ryhmien pitää olla tosi pieniä. Ei monikaan maksa kuussa niin paljon veroja, että sillä katettaisiin yhden vauvan tarhakuukausi. Mitään pedagogista etuahan ei vauva elämäänsä saa siitä, että viettää viikot tarhassa.
Mitä sitä ärsyyntymään ja huolestumaan muiden asioista?
Kyllä meidän 1v menee hoitoon ja syy on raha. Ei me pystytä maksamaan isompien lasten harrastuksia jos jään kotihoidontuelle. Ja ei ole mikään juttu etteikö meillä olisi varaa kaikkiin kolmeen. On ihan hyvin kun ollaan normaalitilanteessa, eli molemmat töissä.Enkä kyllä tiedä mitä se 1v saisi irti edes siitä että joutuu olemaan kotona vanhemman kanssa, joka kaipaa työelämään. Mulla on äitiyden lisäksi muitakin juttuja.
Enkä todellakaan ymmärrä miksi meidän perheen valintojen tarvitsisi kaivella kenenkään tuntemattoman takamusta tai miksi kenenkään tuntemattoman tarvitsee mua tulla moralisoimaan kun ei mitään meidän asioista tiedä.
Esimerkiksi tapaus. Tehdään lapsi vaikka ei ole varaa. Sanot että on varaa vaikka ei kuitenkaan ole varaa. Selkeästi varaa ei ole, jos lapsi tarvii laittaa hoitoon että muiden lapsien harrastukset ei kärsi. Kotiäitinä olo ei tarkoita sitä, että sinulla ei äitiyden lisäksi saisi olla muitakin "juttuja".
Salli minun nauraa, vai että ei ole varaa lapsiin jos tarvitsee mennä töihin!
Me emme elä enää missään 1700-luvulla, jolloin miehen tehtävä oli elättää perhe. Ja silloin ne lapset tosiaan oli heitteillä, koska ei ne äidin työt kotona siihen loppuneet.
Yhteiskunta vaatii, että äidit palaavat pian töihin. Tämä ei ole mikään äitien päätös, vaan tämä on vallitseva yhteiskunnallinen tilanne: varaa lapseen on silloin, kun pystyt siitä huolehtimaan sen 9kk tukien avustuksella ja sen jälkeen töissä käymällä. Moni tätä pystyy halutessaan hieman venyttämään.
Jos täällä kaikki alkaisivat tekemään lapsia vasta sitten, kun ne on varaa omilla säästöillä elättää kouluikään, harvalla olisi enää hedelmällisiä vuosia jäljellä kun se aika koittaa. Tai sitten se johtaisi valtavaan harppaukseen ajassa taakse päin, kun mies elättää perheen ja nainen on käytännössä miehen omaisuutta ollessaan täysin tämän hyvän armon varassa. Sitäkö sinä haluat?
Eri
Idea on säästää ennen kuin hankkii sen lapsen. Eihän perheellinen muutenkaan voi elää täysin kädestä suuhun, vaan pitää olla puskurirahasto.
Kotihoidontuella oleva voi myös tehdä töitä niin, että se työssäkäyvä hoitaa silloin lasta.
Voihan sen lapsen ensimmäiset vuodet seistä vaikka päällään, mutta meillä on myös kattava päivähoitojärjestelmä, jonka turvin molemmat vanhemmat voivat käydä töissä ja elättää perheensä. Mikä tässä on niin vaikeaa?
Se pieni alle kaksivuotias ei sinne kuulu, varsinkin kun varhaiskasvatus ei toimi ollenkaan vaan täyttä kaaosta ja kriisiä päivästä toiseen.
Lapsi hyötyy päivähoidosta vain jos se on laadukasta ja vasta 3. ikävuodesta eteenpäin.
Jos alle 2v ei kuulu päiväkotiin niin silloin sen ikäisiä ei päiväkotiin otettaisi. Ei se optimaalista niin pienelle ole, mutta ei myöskään mitenkään tuhoisaa. Minä olen mennyt hoitoon 9kk iässä koska silloin ei kotihoidontukea ollut, samoin aika moni muukin ikäluokastani. Ihan normaaleita meistä tuli, suurin osa tervepäisempiä kuin vanhempansa.
Se sinun saamasi päivähoito ei ole sitä mitä päivähoito on nykyään.
Ja ne traumat voi pulpahdella esiin myöhemminkin, esimerkiksi kun itse saa lapsia.
Teidän päiväkotityöntekijöiden tehtävä on katsoa, että traumoja ei tule. Että kukaan ei esim. tule hakatuksi siellä teidän vahtivuorollanne. Käsittääkseni päiväkodeissa pitäisi olla nollatoleranssi traumoja mahdollisesti aiheuttaville asioille. Jos ette kykene niitä estämään, vaihtakaa vaikkapa siivoushommiin. Roskikset ei välitä vähän kovemmista kohteluista.
Trauma voi syntyä vaikka siitä hylkäämiskokemuksesta, kun lapsen tarpeisiin ei kyetä vastaamaan ajoissa. Esim. kun lapsi itkee syliin, mutta hoitajalla on jo kaksi muuta lasta sylissään, eikä kolmas enää mahdu. Tai siitä, kun hän kiintyy yhteen hoitajaan, mutta tämä lähteekin kotiin ja lapsi jää itkemään perään, eikä toisen aikuisen tarjoama lohtu kelpaa.
Lastensuojelun sossu tässä. Kiintymyssuhdeteoria on näköjään siellä tullut ymmärrettyä todella kummallisesti. Lapsi tarvitsee kohteen, johon kiintyä kyllä, mutta ei sitä tarvitse olla kaikkialla koko aikaa. Riittää, että se löytyy kotoa ja ottaa koppia kun lapsikin on kotona. Ei ne lapset siitä rikki mene, että päiväkodissa ei ole välittömästi syli tarjolla. Toki, jos jätätte sen lapsen huutamaan sinne koko päiväksi, mutta siihen varmaan jo puututtaisiin esimiestasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siinä ärsyttää ja huolestuttaa se, että vauva laitetaan vieraiden ihmisten hoitoon ja eroon perheestään, iässä, jossa pienet tutut ympyrät olisi niin tärkeät. Jokainen ymmärtää vaistomaisesti, että yksivuotias on liian pieni siihen rumbaan. Nykyään harvalla on oikeasti taloudellinen pakko laittaa noin pieni hoitoon, suurin osa äideistä haluaa vain palata takaisin niihin "asiantuntijatehtäviinsä", ettei cv:hen jää aukkoja. Ihmisiä ehkä suututtaa se, että lapsi sitten on se, joka siitä kärsii. Yksivuotiaan kunnallinen hoito tulee vielä kalliimmaksi kuin isompien lasten, koska ryhmien pitää olla tosi pieniä. Ei monikaan maksa kuussa niin paljon veroja, että sillä katettaisiin yhden vauvan tarhakuukausi. Mitään pedagogista etuahan ei vauva elämäänsä saa siitä, että viettää viikot tarhassa.
Mitä sitä ärsyyntymään ja huolestumaan muiden asioista?
Kyllä meidän 1v menee hoitoon ja syy on raha. Ei me pystytä maksamaan isompien lasten harrastuksia jos jään kotihoidontuelle. Ja ei ole mikään juttu etteikö meillä olisi varaa kaikkiin kolmeen. On ihan hyvin kun ollaan normaalitilanteessa, eli molemmat töissä.Enkä kyllä tiedä mitä se 1v saisi irti edes siitä että joutuu olemaan kotona vanhemman kanssa, joka kaipaa työelämään. Mulla on äitiyden lisäksi muitakin juttuja.
Enkä todellakaan ymmärrä miksi meidän perheen valintojen tarvitsisi kaivella kenenkään tuntemattoman takamusta tai miksi kenenkään tuntemattoman tarvitsee mua tulla moralisoimaan kun ei mitään meidän asioista tiedä.
Esimerkiksi tapaus. Tehdään lapsi vaikka ei ole varaa. Sanot että on varaa vaikka ei kuitenkaan ole varaa. Selkeästi varaa ei ole, jos lapsi tarvii laittaa hoitoon että muiden lapsien harrastukset ei kärsi. Kotiäitinä olo ei tarkoita sitä, että sinulla ei äitiyden lisäksi saisi olla muitakin "juttuja".
Salli minun nauraa, vai että ei ole varaa lapsiin jos tarvitsee mennä töihin!
Me emme elä enää missään 1700-luvulla, jolloin miehen tehtävä oli elättää perhe. Ja silloin ne lapset tosiaan oli heitteillä, koska ei ne äidin työt kotona siihen loppuneet.
Yhteiskunta vaatii, että äidit palaavat pian töihin. Tämä ei ole mikään äitien päätös, vaan tämä on vallitseva yhteiskunnallinen tilanne: varaa lapseen on silloin, kun pystyt siitä huolehtimaan sen 9kk tukien avustuksella ja sen jälkeen töissä käymällä. Moni tätä pystyy halutessaan hieman venyttämään.
Jos täällä kaikki alkaisivat tekemään lapsia vasta sitten, kun ne on varaa omilla säästöillä elättää kouluikään, harvalla olisi enää hedelmällisiä vuosia jäljellä kun se aika koittaa. Tai sitten se johtaisi valtavaan harppaukseen ajassa taakse päin, kun mies elättää perheen ja nainen on käytännössä miehen omaisuutta ollessaan täysin tämän hyvän armon varassa. Sitäkö sinä haluat?
Eri
Idea on säästää ennen kuin hankkii sen lapsen. Eihän perheellinen muutenkaan voi elää täysin kädestä suuhun, vaan pitää olla puskurirahasto.
Kotihoidontuella oleva voi myös tehdä töitä niin, että se työssäkäyvä hoitaa silloin lasta.
Voihan sen lapsen ensimmäiset vuodet seistä vaikka päällään, mutta meillä on myös kattava päivähoitojärjestelmä, jonka turvin molemmat vanhemmat voivat käydä töissä ja elättää perheensä. Mikä tässä on niin vaikeaa?
Se pieni alle kaksivuotias ei sinne kuulu, varsinkin kun varhaiskasvatus ei toimi ollenkaan vaan täyttä kaaosta ja kriisiä päivästä toiseen.
Lapsi hyötyy päivähoidosta vain jos se on laadukasta ja vasta 3. ikävuodesta eteenpäin.
Jos alle 2v ei kuulu päiväkotiin niin silloin sen ikäisiä ei päiväkotiin otettaisi. Ei se optimaalista niin pienelle ole, mutta ei myöskään mitenkään tuhoisaa. Minä olen mennyt hoitoon 9kk iässä koska silloin ei kotihoidontukea ollut, samoin aika moni muukin ikäluokastani. Ihan normaaleita meistä tuli, suurin osa tervepäisempiä kuin vanhempansa.
Se sinun saamasi päivähoito ei ole sitä mitä päivähoito on nykyään.
Ja ne traumat voi pulpahdella esiin myöhemminkin, esimerkiksi kun itse saa lapsia.
Kyllä ennen kotihoidontukea syntyneistä on suurin osa jo lapsia saanut jos niitä haluaa, se on ollut jo yli 35 vuotta. Nykynuoria on hoidettu kotona pidempään, ei hirveän hyvin näytä voivan hekään.
Itse asiassa nykynuoret ovat niitä, jotka ovat päässeet subjektiivisen päivähoito-oikeuden turvin päiväkotiin, vaikka olisivat voineet olla kotonakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessahan on nimenomaan hienoa se, että olemme yhteiskunnallisesti päässeet jo sille tasolle, jossa sekä naiset että miehet voivat päättää, että jäävätkö kotiin hoitamaan lastaan ensimmäisiksi vuosiksi vai jatkavatko työelämässä ja lapsi pääsee tasokkaasseen ja edulliseen kunnalliseen päivähoitoon ja esiopetukseen.
Missä Suomessa on tasokasta päivähoitoa ja esiopetusta tällä hetkellä?
Olen ollut ihan tyytyväinen. Laitin omani päivähoitoon 2 -vuotiaana pieneen yksityiseen kielipäiväkotiin. Oli siellä vauvojakin. Ryhmässä ehkä 5 lasta ja kolme aikuista. Kun lapsi oli 5 laitettiin hänet kunnalliseen, jossa oli enemmän kavereita. Ryhmän koko 15 nyt eskarissa 10. Jos nyt joutuu joskus odottamaan talvikamppeissa sitä, että pääsee ulos tai aina ei ole mieluista ruokaa, niin aika pieniä on ongelmat. Lapsi on oppinut valtavasti, nyt viimesimpänä huomaan oppineen syömään veitsellä ja haarukallakin. Sosiaaliset taidot kehittyneet ja kavereita on paljon. On retkeilty, käyty oopperassa, museoissa, askarreltu, käyty metsälenkeillä ja opeteltu matikkaa. Pätevä henkilökunta ja hyvä hoito.
5 lasta ja kolme aikuista? Suomessa? En usko.
Minun lapsen 3-4-vuotiaiden ryhmässä on 12 lasta ja 4 aikuista. Ihan Suomessa, kunnallinen päiväkoti. Hän meni hoitoon 1v8kk iässä, juuri koronan alussa, joten silloinkin oli päiväkodissa tosi vähän lapsia. Siihen asti pystyin olemaan kotona koska olin työtön työnhakija ja sain ansiosidonnaista, jos olisi ollut työpaikka odottamassa olisi pitänyt mennä jo aiemmin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siinä ärsyttää ja huolestuttaa se, että vauva laitetaan vieraiden ihmisten hoitoon ja eroon perheestään, iässä, jossa pienet tutut ympyrät olisi niin tärkeät. Jokainen ymmärtää vaistomaisesti, että yksivuotias on liian pieni siihen rumbaan. Nykyään harvalla on oikeasti taloudellinen pakko laittaa noin pieni hoitoon, suurin osa äideistä haluaa vain palata takaisin niihin "asiantuntijatehtäviinsä", ettei cv:hen jää aukkoja. Ihmisiä ehkä suututtaa se, että lapsi sitten on se, joka siitä kärsii. Yksivuotiaan kunnallinen hoito tulee vielä kalliimmaksi kuin isompien lasten, koska ryhmien pitää olla tosi pieniä. Ei monikaan maksa kuussa niin paljon veroja, että sillä katettaisiin yhden vauvan tarhakuukausi. Mitään pedagogista etuahan ei vauva elämäänsä saa siitä, että viettää viikot tarhassa.
Mitä sitä ärsyyntymään ja huolestumaan muiden asioista?
Kyllä meidän 1v menee hoitoon ja syy on raha. Ei me pystytä maksamaan isompien lasten harrastuksia jos jään kotihoidontuelle. Ja ei ole mikään juttu etteikö meillä olisi varaa kaikkiin kolmeen. On ihan hyvin kun ollaan normaalitilanteessa, eli molemmat töissä.Enkä kyllä tiedä mitä se 1v saisi irti edes siitä että joutuu olemaan kotona vanhemman kanssa, joka kaipaa työelämään. Mulla on äitiyden lisäksi muitakin juttuja.
Enkä todellakaan ymmärrä miksi meidän perheen valintojen tarvitsisi kaivella kenenkään tuntemattoman takamusta tai miksi kenenkään tuntemattoman tarvitsee mua tulla moralisoimaan kun ei mitään meidän asioista tiedä.
Esimerkiksi tapaus. Tehdään lapsi vaikka ei ole varaa. Sanot että on varaa vaikka ei kuitenkaan ole varaa. Selkeästi varaa ei ole, jos lapsi tarvii laittaa hoitoon että muiden lapsien harrastukset ei kärsi. Kotiäitinä olo ei tarkoita sitä, että sinulla ei äitiyden lisäksi saisi olla muitakin "juttuja".
Salli minun nauraa, vai että ei ole varaa lapsiin jos tarvitsee mennä töihin!
Me emme elä enää missään 1700-luvulla, jolloin miehen tehtävä oli elättää perhe. Ja silloin ne lapset tosiaan oli heitteillä, koska ei ne äidin työt kotona siihen loppuneet.
Yhteiskunta vaatii, että äidit palaavat pian töihin. Tämä ei ole mikään äitien päätös, vaan tämä on vallitseva yhteiskunnallinen tilanne: varaa lapseen on silloin, kun pystyt siitä huolehtimaan sen 9kk tukien avustuksella ja sen jälkeen töissä käymällä. Moni tätä pystyy halutessaan hieman venyttämään.
Jos täällä kaikki alkaisivat tekemään lapsia vasta sitten, kun ne on varaa omilla säästöillä elättää kouluikään, harvalla olisi enää hedelmällisiä vuosia jäljellä kun se aika koittaa. Tai sitten se johtaisi valtavaan harppaukseen ajassa taakse päin, kun mies elättää perheen ja nainen on käytännössä miehen omaisuutta ollessaan täysin tämän hyvän armon varassa. Sitäkö sinä haluat?
Eri
Idea on säästää ennen kuin hankkii sen lapsen. Eihän perheellinen muutenkaan voi elää täysin kädestä suuhun, vaan pitää olla puskurirahasto.
Kotihoidontuella oleva voi myös tehdä töitä niin, että se työssäkäyvä hoitaa silloin lasta.
Voihan sen lapsen ensimmäiset vuodet seistä vaikka päällään, mutta meillä on myös kattava päivähoitojärjestelmä, jonka turvin molemmat vanhemmat voivat käydä töissä ja elättää perheensä. Mikä tässä on niin vaikeaa?
Se pieni alle kaksivuotias ei sinne kuulu, varsinkin kun varhaiskasvatus ei toimi ollenkaan vaan täyttä kaaosta ja kriisiä päivästä toiseen.
Lapsi hyötyy päivähoidosta vain jos se on laadukasta ja vasta 3. ikävuodesta eteenpäin.
Jos alle 2v ei kuulu päiväkotiin niin silloin sen ikäisiä ei päiväkotiin otettaisi. Ei se optimaalista niin pienelle ole, mutta ei myöskään mitenkään tuhoisaa. Minä olen mennyt hoitoon 9kk iässä koska silloin ei kotihoidontukea ollut, samoin aika moni muukin ikäluokastani. Ihan normaaleita meistä tuli, suurin osa tervepäisempiä kuin vanhempansa.
Se sinun saamasi päivähoito ei ole sitä mitä päivähoito on nykyään.
Ja ne traumat voi pulpahdella esiin myöhemminkin, esimerkiksi kun itse saa lapsia.
Teidän päiväkotityöntekijöiden tehtävä on katsoa, että traumoja ei tule. Että kukaan ei esim. tule hakatuksi siellä teidän vahtivuorollanne. Käsittääkseni päiväkodeissa pitäisi olla nollatoleranssi traumoja mahdollisesti aiheuttaville asioille. Jos ette kykene niitä estämään, vaihtakaa vaikkapa siivoushommiin. Roskikset ei välitä vähän kovemmista kohteluista.
Trauma voi syntyä vaikka siitä hylkäämiskokemuksesta, kun lapsen tarpeisiin ei kyetä vastaamaan ajoissa. Esim. kun lapsi itkee syliin, mutta hoitajalla on jo kaksi muuta lasta sylissään, eikä kolmas enää mahdu. Tai siitä, kun hän kiintyy yhteen hoitajaan, mutta tämä lähteekin kotiin ja lapsi jää itkemään perään, eikä toisen aikuisen tarjoama lohtu kelpaa.
Ihan hyvin se hylkäämiskokemus voi tulla kotona kun on vain 1 äiti ja 10 lasta.
No eipä silloin elintasokaan tipahda, koska on totuttu tulemaan toimeen vähällä.