Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä kokeneita alansa ammattilaisia? Jännitättekö työhaasttaelussa?
24.05.2025 |
Minulla tosi pitkä kokemus ja vahva osaaminen alalatani. Olin viikko sitten työhaastattelussa ja yllätyin miten paljon minua jännitti. Kirjaimellisesti käteni tärisivät ja hikosivat.
En muista edes, että kättelinkö minä haastattelijoita pois lähtiessäni.
Hain kuitenkin paikkaan, jonka vaatimukset tiedän täyttäväni hienosti ja olin valmistautunut kunnolla. En käsitä mistä se kaikki jännitys tuli. Tätä ennen olin edellisen kerran työhaasttaelussa nykyiseen työpaikkaani kuusi vuotta sitten.
Onko muita ammattilaisia, jotka jännittävät työhaasttaelussa?
Kommentit (13)
Minun ei ole tarvinnut käydä työhaastatteluissa, vaan töitä on aina tarjottu entisten näyttöjen perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työhaastattelu on aivan eri asia kuin se varsinaisen työn tekeminen. Hyvin harvoin työelämässä kaikki on kiinni yhdestä tunnin mittaisesta tilaisuudesta.
Tottakai jännitän. Mutta tosiaan helpolla pääsee, jos työhaastattelu riittää eikä joudu mihinkään monivaiheisiin testeihin.
Jos asia on tärkeä ja tosissaan hakee, niin totta kai se jännittää.
20v työkokemus ja liuta kouluja käyty.
Työhaastattelut missä olen ollut, ovat enemmänkin minun johtamia keskusteluja siitä mitä ja missä olen hommia tehnyt, koska yleensä haastattelijat ovat minua nuorempia ja kokemattomampia.
Sitten kun ollaan pörssiyhtiön toimarin haastattelussa, silloin saattaa hikikarpalo nousta otsalle.
M42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ollut 12 vuoteen työhaastattelussa ja silloinkin tunsin haastattelijat jo ennestään
Vierailija kirjoitti:
Joo, niin paljon että en usko että pääsisin edes mihinkään töihin sen takia. Mun alalla on kaikenlaisia osaamistestejä ja monivaiheisia haastatteluja / ryhmätehtäviä ennen kuin pääsee töihin, ja mä kun jännitän, niin hyvä jos oman nimeni muistan. Änkytän vaan jotain sekavaa enkä osaa mitään. Täytyy vaan toivoa, että saan olla nykyisessä työpaikassa eläkeikään asti (siihen on vielä 17 vuotta).
Mulla tää sama. Hain just lisäkoulutukseen ja ennakkotehtävän perusteella kutsuttiin varsinaiseen pääsykokeeseen: haastatteluun. Olin niitä harvoja, jotka valittiin haastikseen, mutta varmaan haastattelijatkin ajattelivat jälkeenpäin, ettei ollut sama ihminen paikalla ollenkaan. En meinannut saada sanaa suustani enkä muistanut yhtään mitään asioita, jotka kuitenkin varsin hyvin tiedän ihan mennen tullen palatessa. En tietenkään myöskään saanut sitä opiskelupaikkaa. Harmitti niin hirveästi, että itkin monta päivää.
Ei tulisi mieleenkään vaihtaa työtä. Pääsisin takuulla haastatteluihin, mutta kukaan ei valitsisi mua, kun katselisin vain seinille ja sopertaisin suu kuivana jotakin ympäripyöreää. Varsinaisen työn tekeminen ja siinä esiintyminen ei ole mulle mikään ongelma, mutta koetilanteissa jäädyn totaalisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole taipuvainen jännittämään sosiaalisia tilanteita. Enemmänkin minun pitää selkiyttää ajatukseni etukäteen, jotta vaikuttaisin ottavan muut henkilöt ja kyseisen asian riittävän vakavasti.
Olin just viikko sitten. Ei jännittänyt. Mukavaa jutustelua. Sain paikan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, mutta se ei johdu omasta osaamisesta vaan työpaikan ilmapiiristä. Joihinkin paikkoihin on rento mennä, toiseen paikkaan mennessä tulee tyyliin sairaaksi.
Huomioi tämä tunne kun teet valintaa, otatko paikan vastaan, jos sitä sinulle tarjotaan.
Riippuu siitä, kuinka tärkeä sen työn saaminen on. Ei jännitä silloin , kun ei ole mitään väliä , saako työn vai ei. Enemmän silloin , kun haastattelulla on merkitystä. Sekin on nähty, että haastattelija jännitti enemmän kuin minä.
Erääseen haastatteluun mennessä juttelin siinä toisen hakijan kanssa. Hän totesi jännittävänsä sitä tilannetta hakijana, vaikka juuri edellisenä päivänä oli ollut itse haastattelemassa hakijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun ollaan pörssiyhtiön toimarin haastattelussa, silloin saattaa hikikarpalo nousta otsalle.
M42
En ymmärrä tätä logiikkaa ollenkaan. Olen ollut monissa vaativissa monivaiheisissa haastatteluissa, ja yleensä ne viimeiset vaiheet missä lopullinen valinta on tehty/vahvistettu on olleet nimenomaan näitä toimarin haastatteluja. Olen kokenut ne kaikkein helpoimmiksi, koska se toimari leijuu yleensä niin yläpilvessä että se on lapsellisen helppo hurmata. Ne vertaishaastattelut joissa on kovaksi keitettyjä asiantuntijoita, ne niitä oikeasti pahoja on.
Joo, niin paljon että en usko että pääsisin edes mihinkään töihin sen takia. Mun alalla on kaikenlaisia osaamistestejä ja monivaiheisia haastatteluja / ryhmätehtäviä ennen kuin pääsee töihin, ja mä kun jännitän, niin hyvä jos oman nimeni muistan. Änkytän vaan jotain sekavaa enkä osaa mitään. Täytyy vaan toivoa, että saan olla nykyisessä työpaikassa eläkeikään asti (siihen on vielä 17 vuotta).