Mistä johtuu helvetinmoinen viha niitä vanhempia kohtaan, jotka laittavat lapsen päiväkotiin 1-vuotiaana?

Lähdin itse töihin lapsen ollessa 6kk ja mies hoiti vielä 6kk ajan vauvaa kunnes meni sitten tarhaan. Ei olla kertakaikkisesti niin rikkaita että olisi voinut kumpikaan olla yhtään pidempään kotona. Olen monesti miettinyt sitä että kun lapsen pitäisi olla ainakin 3 vuotta kotona ennen hoitopaikkaan lähtöä niin se on aina yhtä lasta kohti 3 vuotta vähennettynä eläkkeestä, teeppä vaikka 4 lasta niin sun työelämästä puuttuu äkkiä aika monta vuotta. Oma äiti teki lapset vielä 3-4vuoden välein eli oli meidän kanssa kotona melkein yhtäsoittoa 12 vuotta. Eipä sitä isää sitten näkynytkään koskaan kotona kun oli ainoa tulonlähde. Nyt kun äiti lopulta pääsi eläkkeelle ei ole kummoisia tuloja että voisi mitään arkena tehdä, kauppalasku pitää aina laskea että rahat riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voisi viedä noin nuorta päiväkotiin ainakaan kokopäiväiseksi sen jälkeen kun olen nähnyt mitä menoa on päiväkodeissa. Hullu paikka noin pienelle. 2 vuotiaalle jo menettelee mutta 1 vuotias vain kärsii...

T:varhaiskasvattaja

Tätä minä aidosti ihmettelen, että eikö teillä siellä varhaiskasvatuksessa ole minkäänlaista ammattiylpeyttä tai häpyä? Ihastelette tälläkin palstalla päivästä toiseen miten huonosti teidän hoivassa lapset voivat. Kuulkaa kun sen takia täällä veroja maksellaan, että hoidatte ne lapset hyvin ja olette työnne jäljestä ylpeitä.

Eiköhän näistä alan epäkohdista saa vihdoin puhua ääneen ja saattaa vanhempien tietoon? Aivan varmasti hoidamme lapset niihin hyvin kuin pystymme, mutta ihmeidentekijöitä emme mekään ole. Kai siitä pientä ylpeyttäkin pitäisi tuntea, kun saa yksin 6kpl 9kk-3-vuotiasta kuivitettua ja puettua ulos ilman, että kukaan satuttaa toisiaan tai itseään... Kuitenkin jokaisen vanhemman soisi miettivän, olisiko se pieni lapsi mieluummin kotona, vai päiväkodin eteisessä kolmantena jonossa odottamassa vuoroaan kakkapesulle, tai se ensimmäinen valmiiksi puettu, joka joutuu ulkovaatteet päällä odottamaan, että aikuinen saa ne viisi muuta + itsensä puettua ennen kuin pääsee pihalle...

Itse voi myös vaikuttaa esim siihen, minkälaisen asuntolainan muodostaa.

Onko pakko olla se parinsadan neliön kivilinna avokeittiöllä ja "katto ylös auki" -tilalla?

Niitä lainoja kun maksellaan, niin tottahan sitä pitää töihin äkkiä mennä.

Itsekin tykkäisin sellaisessa asua, ei siinä mitään, mutta olemme valinneet toisin.

Juu tiedän, tämän lukeminen ärsyttää.

Eri asia on todella pienituloiset, jotka eivät voi mihinkään vaikuttaa, vaan on pakko mennä töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voisi viedä noin nuorta päiväkotiin ainakaan kokopäiväiseksi sen jälkeen kun olen nähnyt mitä menoa on päiväkodeissa. Hullu paikka noin pienelle. 2 vuotiaalle jo menettelee mutta 1 vuotias vain kärsii...

T:varhaiskasvattaja

Tätä minä aidosti ihmettelen, että eikö teillä siellä varhaiskasvatuksessa ole minkäänlaista ammattiylpeyttä tai häpyä? Ihastelette tälläkin palstalla päivästä toiseen miten huonosti teidän hoivassa lapset voivat. Kuulkaa kun sen takia täällä veroja maksellaan, että hoidatte ne lapset hyvin ja olette työnne jäljestä ylpeitä.

Eiköhän näistä alan epäkohdista saa vihdoin puhua ääneen ja saattaa vanhempien tietoon? Aivan varmasti hoidamme lapset niihin hyvin kuin pystymme, mutta ihmeidentekijöitä emme mekään ole. Kai siitä pientä ylpeyttäkin pitäisi tuntea, kun saa yksin 6kpl 9kk-3-vuotiasta kuivitettua ja puettua ulos ilman, että kukaan satuttaa toisiaan tai itseäänn... Kuitenkin jokaisen vanhemman soisi miettivän, olisiko se pieni lapsi mieluummin kotona, vai päiväkodin eteisessä kolmantena jonossa odottamassa vuoroaan kakkapesulle, tai se ensimmäinen valmiiksi puettu, joka joutuu ulkovaatteet päällä odottamaan, että aikuinen saa ne viisi muuta + itsensä puettua ennen kuin pääsee pihalle...

Onpa ärsyttävän arrogannti asenne sinulla ja ilmeisesti kolleegoillasikin. Jos yhtään kykenet asettumaan sen vahemman asemaan voisit ajatella, että se vanhempi voi siellä miettiä, että pieni odottelu tuskin lapselle on maata kaatava asia sen rinnalla, että perhe syrjäytyy, koska aikuiset eivät kykene olemaan työelämässä. Että äidillä ei ole lompsassa rahaa maksaa asumisesta tai terveellisestä ruuasta. Ikävää, että teillä siellä päiväkodissa teettää työtä se, että sinne tuodaan lapsia hoidettavaksi. Siitä teille kuitenkin maksetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtunee siitä, että ihmisillä ei ole kykyä eläytyä toisten tilanteeseen. Jos itsellä on vain yksi ainoa lapsi, se 1-vuotias, molemmat vanhemmat hyvätuloisessa työpaikassa, ja voi sen parin kotonaolovuoden aikana vain vähän tinkiä lomamatkoista ja ravintolaruoasta, tai tiukan paikan tullen ottaa säästötililtä, on ilmeisesti aika vaikea ymmärtää, että jonkun on ihan vaan pakko mennä töihin elättääkseen perheensä ja maksaakseen laskunsa.

No ei se kyllä mikään oikea pakko ole. Ihan puhtaasti priorisointi kysymys. Elintasoa voi ihan hyvin laskea jos näkee tärkeänä että lapsi saa ensimmäiset vuotensa viettää rauhassa kotona omien vanhempiensa kanssa. Tuleehan ihmiset toimeen tiukan paikan tullen vaikka pelkällä toimeentulotuella!

Aika monella on useampi lapsi kuin yksi, eli kyse ei ole ihan parista vuodesta. En myöskään tiedä, miten Suomen talous on mahdollinen, jos me kaikki muutamme vuokralle, emmekä enää elä asuntolainojen puristuksessa. Eikös se ole toimeentulotuen perusta, että omaisuus pitää myydä ensin pois tai sitä ei saa olla ollenkaan.

Kuten sanottu, priorisointi kysymys. Jos priorisoi omistusasumisen lasten edelle niin sitten se on niin. Tosin jos edes toinen vanhemmista käy töissä, ja toinen saa äitiyspäivärahan ja jos tosiaan useampia lapsia vielä mahdollisen kotihoidontuen, ja lapsilisät päälle, niin kyllä siltikin rahat riittää vaatimattomaan elämään, tai sitten on ihan liian paljon otettu lainaa. Pankin kanssa voi myös neuvotella pelkistä korkojen maksamisesta tietyn ajan. If there is a will, there is a way, niinsanotusti. Kyllä se siitä on kiinni ettei haluta laskea elintasoa.

Äitiyspäivärahaa saa kolme kuukautta. Nyt on kyse vähintään kahden vuoden kotonaolosta. Lapsilisällä ostaa lapselle kengät ja vaatteet mutta ei maksa asuntolainaa.

Priorisointikysymys on se, haluaako elää lapsen kanssa mukavasti niin, että on kunnolla tilaa, lapsella oma huone, oma piha tai kunnollinen leikkipiha kerrostalossa, kaverit/työpaikka/palvelut/hoitopaikka lähellä, vai haluaako elää niin, että parin vuoden välein muutetaan ja kaikki ympyrät menevät aina uusiksi, kaverit vaihtoon jne. Kyllä sen pikkulapsenkin kanssa on kiva käydä värikylvyssä, uimahallissa, muskarissa jne. ja siihen vaaditaan rahaa. Samoin kuin fillariin ja leikkikaluihin. Tai sitten sanotaan lapselle joka ikinen kerta ei, kun lapsi jotain toivoo, vaikka kyse olisi uudesta muovilapiosta sen ainoan rikkoutuneen tilalle.

Asuntolainasta saa lyhennysvapaata, jos on hoitanut raha-asiansa moitteetta. Aikuisen näkökulmasta ei pitäisi olla kovin suurta eroa sillä, onko talolaina maksettu kokonaan 49- vai 50-vuotiaana, mutta lapsen näkökulmasta sillä on isokin ero, meneekö päiväkotiin 1- vai 2-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voisi viedä noin nuorta päiväkotiin ainakaan kokopäiväiseksi sen jälkeen kun olen nähnyt mitä menoa on päiväkodeissa. Hullu paikka noin pienelle. 2 vuotiaalle jo menettelee mutta 1 vuotias vain kärsii...

T:varhaiskasvattaja

Tätä minä aidosti ihmettelen, että eikö teillä siellä varhaiskasvatuksessa ole minkäänlaista ammattiylpeyttä tai häpyä? Ihastelette tälläkin palstalla päivästä toiseen miten huonosti teidän hoivassa lapset voivat. Kuulkaa kun sen takia täällä veroja maksellaan, että hoidatte ne lapset hyvin ja olette työnne jäljestä ylpeitä.

Eiköhän näistä alan epäkohdista saa vihdoin puhua ääneen ja saattaa vanhempien tietoon? Aivan varmasti hoidamme lapset niihin hyvin kuin pystymme, mutta ihmeidentekijöitä emme mekään ole. Kai siitä pientä ylpeyttäkin pitäisi tuntea, kun saa yksin 6kpl 9kk-3-vuotiasta kuivitettua ja puettua ulos ilman, että kukaan satuttaa toisiaan tai itseään... Kuitenkin jokaisen vanhemman soisi miettivän, olisiko se pieni lapsi mieluummin kotona, vai päiväkodin eteisessä kolmantena jonossa odottamassa vuoroaan kakkapesulle, tai se ensimmäinen valmiiksi puettu, joka joutuu ulkovaatteet päällä odottamaan, että aikuinen saa ne viisi muuta + itsensä puettua ennen kuin pääsee pihalle...

Meinaatko että vanhemmat ei mieti? Totta kai miettii. Päiväkodin aloitus laitetaan siihen aikaan, kun se perheen kokonaisedun kannalta sopivinta on. Mekin pitkitetään pitämällä kesälomat vanhempainvapaan perään. Enempään meidän perhe ei pysty koska ei voida elää niin että toinen saa semi pientä palkkaa ja toinen käpysen 400e/kk.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

3 vuoden palkan säästäminen etukäteen pk-seudulla on suoritus !

Eivät taida ne parin vuoden palkan säästämisestä huutavat asua pk-seudulla. Tai missään isommassa kaupungissa. Siksi täällä varmaankin huudetaan myös, että onko pakkoa asua kaupungissa...!

Totta!

Kyse on näistä maalla asuvista, joilla ei ole edes työpaikkaa. Koko kotihoidon tuki on KEPUn niin innokkaasti kannattama, koska se ihan ylimääräinen tulo maalaisille.. Samoin tätä suuresti kannattava kaupungeissa ne naiset, jotka eivät töihin halua. Heille erinomainen tekosyy olla hakematta duunia, ja sillä tavoin pitkän työmarkkinoilta poissa olemisen jälkeen muuttua aivan oikeasti täysin hyödyttömäksi ja kelpaamattomaksi työmarkkinoille.

Kaupungeissa taas kulut ovat siinä määrin korkeita, ettei monelle edes ole mahdollista jäädä minimiä pidemmälle lomalle. Hyvä muistaa, että nykypäivänä ei ole niin, että nainen olisi automaattisesti se pienempi palkkainen, ja yleensä molempen palkka on välttämätön.   -  Mielelläni soisin, että pienituloisissa perheissä tukia lisättäisiin niin, että olisi oikeasti mahdollisuus valita. Matalapalkka-alojen työajat tuppaavat olemaan todella hankalat ja jos vielä kuljetaan julkisilla, ja työ rankkaa, joten. se on rankkaa kaikille.

Jos äiti itse kokee, että parasta on mennä töihin silloin se on aivan oikea ratkaisu. 

Muistuu vain mieleeni keskustelu, jossa naiset katkerana muistelivat kotiäitejään, jotka olivat purkaneet tyttäriinsä katkeruuttaan siitä, että olivat ajan tavan mukaan jäämään kotiin. Kaikki ne syyllistämiset siitä, miten äiti oli joutunut uhrautumaan lapsensa takia ja menettänyt uramahdollisuutensa ja miten tästä kaikesta sai kuulla aina ja joka kerta, kun tuli erimielisyyttä.   Tämmöisiä katkeroitunut tapauksia ei pidä luoda. Naisella on oikeus täyteen elämään. Ja se ei ole keltään pois. Onnellinen se lapsi, jolla onnellinen äiti.

Moni mieluummin laittaa lapsen hoitoon, menee töihin ja tuhlaa rahat kaikkeen turhaan vauvatavaraan, vaikka sille vauvalle oikeasti tärkeää olisi olla vanhempansa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voisi viedä noin nuorta päiväkotiin ainakaan kokopäiväiseksi sen jälkeen kun olen nähnyt mitä menoa on päiväkodeissa. Hullu paikka noin pienelle. 2 vuotiaalle jo menettelee mutta 1 vuotias vain kärsii...

T:varhaiskasvattaja

Tätä minä aidosti ihmettelen, että eikö teillä siellä varhaiskasvatuksessa ole minkäänlaista ammattiylpeyttä tai häpyä? Ihastelette tälläkin palstalla päivästä toiseen miten huonosti teidän hoivassa lapset voivat. Kuulkaa kun sen takia täällä veroja maksellaan, että hoidatte ne lapset hyvin ja olette työnne jäljestä ylpeitä.

Eiköhän näistä alan epäkohdista saa vihdoin puhua ääneen ja saattaa vanhempien tietoon? Aivan varmasti hoidamme lapset niihin hyvin kuin pystymme, mutta ihmeidentekijöitä emme mekään ole. Kai siitä pientä ylpeyttäkin pitäisi tuntea, kun saa yksin 6kpl 9kk-3-vuotiasta kuivitettua ja puettua ulos ilman, että kukaan satuttaa toisiaan tai itseäänn... Kuitenkin jokaisen vanhemman soisi miettivän, olisiko se pieni lapsi mieluummin kotona, vai päiväkodin eteisessä kolmantena jonossa odottamassa vuoroaan kakkapesulle, tai se ensimmäinen valmiiksi puettu, joka joutuu ulkovaatteet päällä odottamaan, että aikuinen saa ne viisi muuta + itsensä puettua ennen kuin pääsee pihalle...

Onpa ärsyttävän arrogannti asenne sinulla ja ilmeisesti kolleegoillasikin. Jos yhtään kykenet asettumaan sen vahemman asemaan voisit ajatella, että se vanhempi voi siellä miettiä, että pieni odottelu tuskin lapselle on maata kaatava asia sen rinnalla, että perhe syrjäytyy, koska aikuiset eivät kykene olemaan työelämässä. Että äidillä ei ole lompsassa rahaa maksaa asumisesta tai terveellisestä ruuasta. Ikävää, että teillä siellä päiväkodissa teettää työtä se, että sinne tuodaan lapsia hoidettavaksi. Siitä teille kuitenkin maksetaan.

Tämä mullakin tuli mieleen. Inhottava asenne. Ei se ole perheiden vika eikä ongelma ettei pienimmille ole omia ryhmiä tai lisäkäsiä. Se on päiväkodin päänvaiva. Seuraavalla liittokierroksella pyrkikää saamaan vaikka lisäkäsiä, lähestykää liittoa tällä ongelmalla tms. Mutta älkää nyt hyvät ihmiset syyllistäkö jos jonkun on pakko palata töihin/opiskelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää uskomukset siitä, että kun puhutaan rahatilanteen vaikuttamisesta asiaan se tarkoittaisi luksusta kuten kesämökkejä, hienoja autoja, ravintoloissa syömistä ja lomamatkoja. Ja että mukamas voisi jokainen säästää parin vuoden tulot etukäteen sukanvarteen ennen kuin lapsia tekee. Ihan tavalliseen normaaliin elämiseen sitä palkkaa tarvitaan. Joidenkin täytyy olla todella hyvätuloisia itse, kun pitää tavallisia realistisia elinkustannuksia selittää ja rautalangasta vääntää. Outoa myös se, ettei tajuta mikä hitonmoinen riski se on olla vuosikausia pois työelämästä. Ihan kuin työpaikkoja olisi joka oksalla odottamassa. Ei kai se nyt niinkään voi mennä, että vain tosi varakkaat saa enää lapsia tehdä?

Jos ei käteen jäävät tulot ennen lapsiakaan riitä kuin normaaliin elämiseen, niin miten ihmeessä ne riittävät päivähoitomaksuihin? Nouseeko teillä muilla palkat monella sadalla eurolla, kun palaa vanhempainvapaalta töihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvää päivää. Joku pitää lapsensa kouluikään kotona ja hieno juttu hänelle, joku toinen ei pysty tai halua ja laittaa lapsensa päiväkotiin 9kk vanhana. Osaatteko muuten arvostelijat arvata, miksi tämä on laillista mutta lapsen ruumiillinen kuritus ei? KOSKA SE EI AUTOMAATTISESTI VAHINGOITA LASTA MITENKÄÄN.

Jokainen tekee itselleen ja perheelleen parhaaksi katsomansa ratkaisut, joskus voi tulla tehtyä myös vääriä ratkaisuja, mutta se ei ole naapurin äipän tehtävä tätä arvioida ja arvostella.

Minä menin muuten päiväkotiin vasta 5v ja se oli kyllä ehdottomasti minun vanhemmiltani huti. Muistan vieläkin, miten kamalaa se oli kun kaikki muut lapset osasivat ja tiesivät jo miten toimia joka tilanteessaa ja minusta tuntui, että tein koko ajan väärin kun en jo osannut päiväkodin sääntöjä ja rutiineja. Mutta äiti varmasti teki parhaansa tämänkin valinnan suhteen.

Uskomatonta kyvyttömyyttä asettua muiden asemaan näiltä arvostelijoilta, sinun valintasi ei välttämättä ole ainut ja oikea.

Mä en näe täällä arvostelua vaan vain mielipiteitä. Millaista keskustelu on, jos mielipidettään ei saa sanoa?

Ihan jo tällä viimeisellä sivulla on kutakuinkin tällainen ns. mielipide: "eli sinulle on ihan sama millaisissa oloissa lapsesi on pitkän päivän käytännössä hylättynä kun haluat mennä töihin koska et jaksa hoitaa lastasi. Surullista".

Tämä ei ole mielipide. Se on ilkeää arvostelua.

Ja myös ” Minusta lasten on hyvä kasvaa perheessä, jossa raha tienataan itse eikä istuta perse ruvella käsi pystyssä odottamassa yhteiskunnan tukia.” mielipiteitä edelleen, toki kannattaisi jättää se sä-pronomini pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voisi viedä noin nuorta päiväkotiin ainakaan kokopäiväiseksi sen jälkeen kun olen nähnyt mitä menoa on päiväkodeissa. Hullu paikka noin pienelle. 2 vuotiaalle jo menettelee mutta 1 vuotias vain kärsii...

T:varhaiskasvattaja

Tätä minä aidosti ihmettelen, että eikö teillä siellä varhaiskasvatuksessa ole minkäänlaista ammattiylpeyttä tai häpyä? Ihastelette tälläkin palstalla päivästä toiseen miten huonosti teidän hoivassa lapset voivat. Kuulkaa kun sen takia täällä veroja maksellaan, että hoidatte ne lapset hyvin ja olette työnne jäljestä ylpeitä.

Eiköhän näistä alan epäkohdista saa vihdoin puhua ääneen ja saattaa vanhempien tietoon? Aivan varmasti hoidamme lapset niihin hyvin kuin pystymme, mutta ihmeidentekijöitä emme mekään ole. Kai siitä pientä ylpeyttäkin pitäisi tuntea, kun saa yksin 6kpl 9kk-3-vuotiasta kuivitettua ja puettua ulos ilman, että kukaan satuttaa toisiaan tai itseään... Kuitenkin jokaisen vanhemman soisi miettivän, olisiko se pieni lapsi mieluummin kotona, vai päiväkodin eteisessä kolmantena jonossa odottamassa vuoroaan kakkapesulle, tai se ensimmäinen valmiiksi puettu, joka joutuu ulkovaatteet päällä odottamaan, että aikuinen saa ne viisi muuta + itsensä puettua ennen kuin pääsee pihalle...

Meinaatko että vanhemmat ei mieti? Totta kai miettii. Päiväkodin aloitus laitetaan siihen aikaan, kun se perheen kokonaisedun kannalta sopivinta on. Mekin pitkitetään pitämällä kesälomat vanhempainvapaan perään. Enempään meidän perhe ei pysty koska ei voida elää niin että toinen saa semi pientä palkkaa ja toinen käpysen 400e/kk.

Moni kasvattaa lapsensa kahden työttömän voimin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

3 vuoden palkan säästäminen etukäteen pk-seudulla on suoritus !

Eivät taida ne parin vuoden palkan säästämisestä huutavat asua pk-seudulla. Tai missään isommassa kaupungissa. Siksi täällä varmaankin huudetaan myös, että onko pakkoa asua kaupungissa...!

Totta!

Kyse on näistä maalla asuvista, joilla ei ole edes työpaikkaa. Koko kotihoidon tuki on KEPUn niin innokkaasti kannattama, koska se ihan ylimääräinen tulo maalaisille.. Samoin tätä suuresti kannattava kaupungeissa ne naiset, jotka eivät töihin halua. Heille erinomainen tekosyy olla hakematta duunia, ja sillä tavoin pitkän työmarkkinoilta poissa olemisen jälkeen muuttua aivan oikeasti täysin hyödyttömäksi ja kelpaamattomaksi työmarkkinoille.

Kaupungeissa taas kulut ovat siinä määrin korkeita, ettei monelle edes ole mahdollista jäädä minimiä pidemmälle lomalle. Hyvä muistaa, että nykypäivänä ei ole niin, että nainen olisi automaattisesti se pienempi palkkainen, ja yleensä molempen palkka on välttämätön.   -  Mielelläni soisin, että pienituloisissa perheissä tukia lisättäisiin niin, että olisi oikeasti mahdollisuus valita. Matalapalkka-alojen työajat tuppaavat olemaan todella hankalat ja jos vielä kuljetaan julkisilla, ja työ rankkaa, joten. se on rankkaa kaikille.

Jos äiti itse kokee, että parasta on mennä töihin silloin se on aivan oikea ratkaisu. 

Muistuu vain mieleeni keskustelu, jossa naiset katkerana muistelivat kotiäitejään, jotka olivat purkaneet tyttäriinsä katkeruuttaan siitä, että olivat ajan tavan mukaan jäämään kotiin. Kaikki ne syyllistämiset siitä, miten äiti oli joutunut uhrautumaan lapsensa takia ja menettänyt uramahdollisuutensa ja miten tästä kaikesta sai kuulla aina ja joka kerta, kun tuli erimielisyyttä.   Tämmöisiä katkeroitunut tapauksia ei pidä luoda. Naisella on oikeus täyteen elämään. Ja se ei ole keltään pois. Onnellinen se lapsi, jolla onnellinen äiti.

Aamen.. Meidänkin äiti on aivan marttyyrinä, koska joutuu pienelle eläkkeelle kun se aika koittaa. Monesti on tehnyt mieli huomauttaa ettei minun hankkimiseni ollut pakko, kotiin ei ollut pakko jäädä jnejne.

Teki vielä neljä lasta (olen vanhin) ja oli kaikkien kanssa kotona 3v. Vaikka tiesi kokemuksesta ettei ole kotiäitityyppiä. Kuulemma soitteli isälle töihin ettei kestä.

Suomessa on liian pitkät vanhempainvapaat, ja yhteiskunta kustantaa muutenkin liikaa kaikkea mahdollista. Yksivuotiaan voi aivan hyvin viedä päiväkotiin, ei se siitä rikki mene. Tulee yrityksille erittäin kalliiksi pitää työntekijöitä, jotka viettävät vanhempainvapaita kolme vuotta. Päivähoitomaksun tulisi myös olla tasasuuruinen kaikille, jolloin kustannus olisi inhimillinen myös pienituloisille. Ei ole oikein, että yksi maksaa samasta palvelusta monta sataa euroa kuussa, kun toinen saa hoidattaa lapsensa ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Lähdin itse töihin lapsen ollessa 6kk ja mies hoiti vielä 6kk ajan vauvaa kunnes meni sitten tarhaan. Ei olla kertakaikkisesti niin rikkaita että olisi voinut kumpikaan olla yhtään pidempään kotona. Olen monesti miettinyt sitä että kun lapsen pitäisi olla ainakin 3 vuotta kotona ennen hoitopaikkaan lähtöä niin se on aina yhtä lasta kohti 3 vuotta vähennettynä eläkkeestä, teeppä vaikka 4 lasta niin sun työelämästä puuttuu äkkiä aika monta vuotta. Oma äiti teki lapset vielä 3-4vuoden välein eli oli meidän kanssa kotona melkein yhtäsoittoa 12 vuotta. Eipä sitä isää sitten näkynytkään koskaan kotona kun oli ainoa tulonlähde. Nyt kun äiti lopulta pääsi eläkkeelle ei ole kummoisia tuloja että voisi mitään arkena tehdä, kauppalasku pitää aina laskea että rahat riittää.

Eläkettä ei nykyään saa vaikka olisi katkeamattomasti töissä. Siksi säästetään salkkuun tai eläkerahastoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää uskomukset siitä, että kun puhutaan rahatilanteen vaikuttamisesta asiaan se tarkoittaisi luksusta kuten kesämökkejä, hienoja autoja, ravintoloissa syömistä ja lomamatkoja. Ja että mukamas voisi jokainen säästää parin vuoden tulot etukäteen sukanvarteen ennen kuin lapsia tekee. Ihan tavalliseen normaaliin elämiseen sitä palkkaa tarvitaan. Joidenkin täytyy olla todella hyvätuloisia itse, kun pitää tavallisia realistisia elinkustannuksia selittää ja rautalangasta vääntää. Outoa myös se, ettei tajuta mikä hitonmoinen riski se on olla vuosikausia pois työelämästä. Ihan kuin työpaikkoja olisi joka oksalla odottamassa. Ei kai se nyt niinkään voi mennä, että vain tosi varakkaat saa enää lapsia tehdä?

Jos ei käteen jäävät tulot ennen lapsiakaan riitä kuin normaaliin elämiseen, niin miten ihmeessä ne riittävät päivähoitomaksuihin? Nouseeko teillä muilla palkat monella sadalla eurolla, kun palaa vanhempainvapaalta töihin?

Mulla nousee. Nyt saan 1500e kelalta, töistä jää käteen yli 1900. Miehellä sama.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on liian pitkät vanhempainvapaat, ja yhteiskunta kustantaa muutenkin liikaa kaikkea mahdollista. Yksivuotiaan voi aivan hyvin viedä päiväkotiin, ei se siitä rikki mene. Tulee yrityksille erittäin kalliiksi pitää työntekijöitä, jotka viettävät vanhempainvapaita kolme vuotta. Päivähoitomaksun tulisi myös olla tasasuuruinen kaikille, jolloin kustannus olisi inhimillinen myös pienituloisille. Ei ole oikein, että yksi maksaa samasta palvelusta monta sataa euroa kuussa, kun toinen saa hoidattaa lapsensa ilmaiseksi.

Ja hulluinta mielestäni on, että työssäkäyvän on pakko viedä lapsi hoitoon. Työtön vie vaikka ei ole pakko. Silti työttömän ei tarvitse maksaa, mutta sen työssäkäyvän tarvitsee.

Näin karrikoiden. Tiedän että tässäkin on eri tilanteita perheillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella perheellä suurin ongelma on se, että tehdään liian iso asuntolaina. Eli ei olla varauduttu siihen, että toinen vanhemmista joutuu jäämään työttömäksi, kotihoidontuelle jne.

Ei sellaista asuntoa ole, jossa voisi elää pelkästään toisen 1500-2000euron kuukausituloilla. Yllättäviä sairastumisia varten on vakuutukset, näitä pankkikin monesti vaatii. Kaupungista et löydä perheasuntoa (edes kerrostaloa) alle 100 000 eurolla, jossa ei olisi lähitulevaisuudessa tulossa kaalliita käyttövesiputki/katto/ikkuna yms. remontteja. Remonttilaina on kalliimpaa mitä asuntolaina.

Miksi pitää olla kaupungista? Miksi pitää olla perheasunto? Eikö vähemmät neliöt riitä? Esim. tunnin ajo/junamatkan päässä Helsingistä ja Tampereelta on paljon edullisia asuntoja maalaiskunnissa ja pikkukaupungeissa. Nykyään monessa työssä on myös etätyömahdollisuus. Pienemmän asunnon saisi helpommin myytyä eteenpäinkin, kun lapset kasvavat ja oikeasti tarvitaan enemmän tilaa. Ei vauva tai taapero tilaa vie.

Mietitäänpä. Jos äiti on vaikkapa sairaanhoitaja Helsingin kaupungilla ja isä ajaa taksia Helsingissä. Tämä perhe sitten muuttaisi Lopelle pieneen asuntoon siksi aikaa kunnes lapsi täyttää 3v. Kummallakaan vanhemmista ei olisi töitä Lopella, mutta olispahan se pieni ja halpa asunto, jota sitten myydä toiselle samanlaiselle perheelle, kun nämä ajatusmallisi mukaan tarvitsevat sen halvan kämpän kaukaa kun lapsi on pieni. Toinen vaihtoehto on, että lapsi menee päiväkotiin, perhe asuu Helsingissä ja vanhemmat elättävät perheen itse eikä yhteiskunta.

Mä valitsisin tuon ekan vaihtoehdon. Paitsi että en muuttaisi Lopelle, vaan sellaiseen paikkaan jossa voisin viihtyä pitempäänkin. Lasten on hyvä kasvaa rauhallisessa ympäristössä luonnon keskellä.

Minusta lasten on hyvä kasvaa perheessä, jossa raha tienataan itse eikä istuta perse ruvella käsi pystyssä odottamassa yhteiskunnan tukia. Sitähän noille paikkakunnille elämä olisi.

Kuvitteletko tosissasi, että sairaanhoitajalle ja taksikuskille ei löydy töitä mistään muualta kuin Helsingistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtunee siitä, että ihmisillä ei ole kykyä eläytyä toisten tilanteeseen. Jos itsellä on vain yksi ainoa lapsi, se 1-vuotias, molemmat vanhemmat hyvätuloisessa työpaikassa, ja voi sen parin kotonaolovuoden aikana vain vähän tinkiä lomamatkoista ja ravintolaruoasta, tai tiukan paikan tullen ottaa säästötililtä, on ilmeisesti aika vaikea ymmärtää, että jonkun on ihan vaan pakko mennä töihin elättääkseen perheensä ja maksaakseen laskunsa.

No ei se kyllä mikään oikea pakko ole. Ihan puhtaasti priorisointi kysymys. Elintasoa voi ihan hyvin laskea jos näkee tärkeänä että lapsi saa ensimmäiset vuotensa viettää rauhassa kotona omien vanhempiensa kanssa. Tuleehan ihmiset toimeen tiukan paikan tullen vaikka pelkällä toimeentulotuella!

Aika monella on useampi lapsi kuin yksi, eli kyse ei ole ihan parista vuodesta. En myöskään tiedä, miten Suomen talous on mahdollinen, jos me kaikki muutamme vuokralle, emmekä enää elä asuntolainojen puristuksessa. Eikös se ole toimeentulotuen perusta, että omaisuus pitää myydä ensin pois tai sitä ei saa olla ollenkaan.

Kuten sanottu, priorisointi kysymys. Jos priorisoi omistusasumisen lasten edelle niin sitten se on niin. Tosin jos edes toinen vanhemmista käy töissä, ja toinen saa äitiyspäivärahan ja jos tosiaan useampia lapsia vielä mahdollisen kotihoidontuen, ja lapsilisät päälle, niin kyllä siltikin rahat riittää vaatimattomaan elämään, tai sitten on ihan liian paljon otettu lainaa. Pankin kanssa voi myös neuvotella pelkistä korkojen maksamisesta tietyn ajan. If there is a will, there is a way, niinsanotusti. Kyllä se siitä on kiinni ettei haluta laskea elintasoa.

Äitiyspäivärahaa saa kolme kuukautta. Nyt on kyse vähintään kahden vuoden kotonaolosta. Lapsilisällä ostaa lapselle kengät ja vaatteet mutta ei maksa asuntolainaa.

Priorisointikysymys on se, haluaako elää lapsen kanssa mukavasti niin, että on kunnolla tilaa, lapsella oma huone, oma piha tai kunnollinen leikkipiha kerrostalossa, kaverit/työpaikka/palvelut/hoitopaikka lähellä, vai haluaako elää niin, että parin vuoden välein muutetaan ja kaikki ympyrät menevät aina uusiksi, kaverit vaihtoon jne. Kyllä sen pikkulapsenkin kanssa on kiva käydä värikylvyssä, uimahallissa, muskarissa jne. ja siihen vaaditaan rahaa. Samoin kuin fillariin ja leikkikaluihin. Tai sitten sanotaan lapselle joka ikinen kerta ei, kun lapsi jotain toivoo, vaikka kyse olisi uudesta muovilapiosta sen ainoan rikkoutuneen tilalle.

Asuntolainasta saa lyhennysvapaata, jos on hoitanut raha-asiansa moitteetta. Aikuisen näkökulmasta ei pitäisi olla kovin suurta eroa sillä, onko talolaina maksettu kokonaan 49- vai 50-vuotiaana, mutta lapsen näkökulmasta sillä on isokin ero, meneekö päiväkotiin 1- vai 2-vuotiaana.

Paitsi jos otti asp-lainan niinkuin me. Sitten ei saa. Onneksi lyhennys on sentään pieni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää uskomukset siitä, että kun puhutaan rahatilanteen vaikuttamisesta asiaan se tarkoittaisi luksusta kuten kesämökkejä, hienoja autoja, ravintoloissa syömistä ja lomamatkoja. Ja että mukamas voisi jokainen säästää parin vuoden tulot etukäteen sukanvarteen ennen kuin lapsia tekee. Ihan tavalliseen normaaliin elämiseen sitä palkkaa tarvitaan. Joidenkin täytyy olla todella hyvätuloisia itse, kun pitää tavallisia realistisia elinkustannuksia selittää ja rautalangasta vääntää. Outoa myös se, ettei tajuta mikä hitonmoinen riski se on olla vuosikausia pois työelämästä. Ihan kuin työpaikkoja olisi joka oksalla odottamassa. Ei kai se nyt niinkään voi mennä, että vain tosi varakkaat saa enää lapsia tehdä?

Jos ei käteen jäävät tulot ennen lapsiakaan riitä kuin normaaliin elämiseen, niin miten ihmeessä ne riittävät päivähoitomaksuihin? Nouseeko teillä muilla palkat monella sadalla eurolla, kun palaa vanhempainvapaalta töihin?

Yhdestä lapsesta päiväkotimaksu on max pari sataa ja siihen maksimiin tarvitaan jo melko hyvät tulot. Suurin osa maksaa jotain kymppejä.