Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu helvetinmoinen viha niitä vanhempia kohtaan, jotka laittavat lapsen päiväkotiin 1-vuotiaana?
30.12.2021 |
Tuossa toinen keskustelu tältä päivältä sai tämmöisen kysymyksen juolahtamaan mieleen…
Onko se oma katkeruus siitä kun oma elämä ja nuoruus hukattu nyrkin ja hellan välissä vai häh? Kumma kun nykyään nainen ja siis äiti ei voi tehdä mitään oikein!
Haukutaan jos menet töihin veroja maksamaan ja jos jäät kotiin niin siitäkin haukutaan kun loisit toisten rahoilla.
Miksi naiset on toisilleen tällaisia?
En ihmettele että naivaltaiset alat (vaka, sote) ovat ongelmissa kun naiset osaavat vain vihata toisiaan ihan mistä vaan syystä.
Kommentit (530)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella perheellä suurin ongelma on se, että tehdään liian iso asuntolaina. Eli ei olla varauduttu siihen, että toinen vanhemmista joutuu jäämään työttömäksi, kotihoidontuelle jne.
Ei sellaista asuntoa ole, jossa voisi elää pelkästään toisen 1500-2000euron kuukausituloilla. Yllättäviä sairastumisia varten on vakuutukset, näitä pankkikin monesti vaatii. Kaupungista et löydä perheasuntoa (edes kerrostaloa) alle 100 000 eurolla, jossa ei olisi lähitulevaisuudessa tulossa kaalliita käyttövesiputki/katto/ikkuna yms. remontteja. Remonttilaina on kalliimpaa mitä asuntolaina.
Miksi pitää olla kaupungista? Miksi pitää olla perheasunto? Eikö vähemmät neliöt riitä? Esim. tunnin ajo/junamatkan päässä Helsingistä ja Tampereelta on paljon edullisia asuntoja maalaiskunnissa ja pikkukaupungeissa. Nykyään monessa työssä on myös etätyömahdollisuus. Pienemmän asunnon saisi helpommin myytyä eteenpäinkin, kun lapset kasvavat ja oikeasti tarvitaan enemmän tilaa. Ei vauva tai taapero tilaa vie.
Mietitäänpä. Jos äiti on vaikkapa sairaanhoitaja Helsingin kaupungilla ja isä ajaa taksia Helsingissä. Tämä perhe sitten muuttaisi Lopelle pieneen asuntoon siksi aikaa kunnes lapsi täyttää 3v. Kummallakaan vanhemmista ei olisi töitä Lopella, mutta olispahan se pieni ja halpa asunto, jota sitten myydä toiselle samanlaiselle perheelle, kun nämä ajatusmallisi mukaan tarvitsevat sen halvan kämpän kaukaa kun lapsi on pieni. Toinen vaihtoehto on, että lapsi menee päiväkotiin, perhe asuu Helsingissä ja vanhemmat elättävät perheen itse eikä yhteiskunta.
Mä valitsisin tuon ekan vaihtoehdon. Paitsi että en muuttaisi Lopelle, vaan sellaiseen paikkaan jossa voisin viihtyä pitempäänkin. Lasten on hyvä kasvaa rauhallisessa ympäristössä luonnon keskellä.
Minusta lasten on hyvä kasvaa perheessä, jossa raha tienataan itse eikä istuta perse ruvella käsi pystyssä odottamassa yhteiskunnan tukia. Sitähän noille paikkakunnille elämä olisi.
Kuvitteletko tosissasi, että sairaanhoitajalle ja taksikuskille ei löydy töitä mistään muualta kuin Helsingistä?
No miksi he hakisivat uusia töitä jostain pikku kunnilta, kun kerran ovat jo töissä? Ihan oikeasti haloo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Imho 1 vuotta on liian vähän.
3 vuotta alkaa olla ok.1 vuotias on vielä ihan raakile, ja on aika raakaa heittää ulos kylmään maailmaan.
Mikä tekee suomalaisesta lapsesta niin erityisen ja hoitoa vaativan, että hän tarvitsee yhden aikuisen kotiin hoitamaan lasta.
Ja miten tämä näkyy lapsen kehityksessä, hyvinvoinnissa, terveydessä jne. myöhemmässä iässä, koulussa tai myöhemmin ainuisena työelämässä.
Esim Ranskassa lapsi aloittaa 3v jo pakollisen koulun ja monessa maassa lapsi viedään hoitoon 3-6kk ikäisenä.
Se ranskalainen 3v on koulussa 9-12, jonka jälkeen tulee kotiin lounaalle ja päiväunille joko äidin tai lastenhoitajan luokse. Suomalainen 3v on päiväkodissa klo 7.30-16.30, jos vanhemmilla sattuu olemaan vain puolen tunnin työmatka. Koulussa ja päiväkodissa nämä lapset opettelevat täsmälleen samoja asioita, eli eivät ranskalaislapset ole yhtään sen kehittyneempiä tai pärjäävämpiä kuin suomalaiset.
Vierailija kirjoitti:
10 kuukauden ikäisiä sinne päiväkotiin puskee tällä hetkellä. Niillä on kaikki ihan erilaista muihin nähden. Syödään soseita, juodaan korviketta, nukutaan aamupäikkärit, ei kävellä, ei nautita ulkoilusta jne. Siinä on ryhmän muut lapset heitteillä kun näitä pitää kantaa ja sylitellä. Näitä varten ei palkata ylimääräistä henkilökuntaa vaikka oikeasti tarvitsisivat ylimääräiset kädet.
Ylimääräiset kädet = äidin.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siinä ärsyttää ja huolestuttaa se, että vauva laitetaan vieraiden ihmisten hoitoon ja eroon perheestään, iässä, jossa pienet tutut ympyrät olisi niin tärkeät. Jokainen ymmärtää vaistomaisesti, että yksivuotias on liian pieni siihen rumbaan. Nykyään harvalla on oikeasti taloudellinen pakko laittaa noin pieni hoitoon, suurin osa äideistä haluaa vain palata takaisin niihin "asiantuntijatehtäviinsä", ettei cv:hen jää aukkoja. Ihmisiä ehkä suututtaa se, että lapsi sitten on se, joka siitä kärsii. Yksivuotiaan kunnallinen hoito tulee vielä kalliimmaksi kuin isompien lasten, koska ryhmien pitää olla tosi pieniä. Ei monikaan maksa kuussa niin paljon veroja, että sillä katettaisiin yhden vauvan tarhakuukausi. Mitään pedagogista etuahan ei vauva elämäänsä saa siitä, että viettää viikot tarhassa.
Ja minua ärsyttää taas puolestaan kaltaisesi kusiperse, joka tulee vinkumaan asiasta, josta ei ymmärrä aivottomalla "vaistollaan" yhtään mitään. Ihan hemmetti oikeasti ei siitä lapsi kärsi, jos laitetaan reilun vuoden ikäisenä hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Imho 1 vuotta on liian vähän.
3 vuotta alkaa olla ok.1 vuotias on vielä ihan raakile, ja on aika raakaa heittää ulos kylmään maailmaan.
Mikä tekee suomalaisesta lapsesta niin erityisen ja hoitoa vaativan, että hän tarvitsee yhden aikuisen kotiin hoitamaan lasta.
Ja miten tämä näkyy lapsen kehityksessä, hyvinvoinnissa, terveydessä jne. myöhemmässä iässä, koulussa tai myöhemmin ainuisena työelämässä.
Esim Ranskassa lapsi aloittaa 3v jo pakollisen koulun ja monessa maassa lapsi viedään hoitoon 3-6kk ikäisenä.
Se ranskalainen 3v on koulussa 9-12, jonka jälkeen tulee kotiin lounaalle ja päiväunille joko äidin tai lastenhoitajan luokse. Suomalainen 3v on päiväkodissa klo 7.30-16.30, jos vanhemmilla sattuu olemaan vain puolen tunnin työmatka. Koulussa ja päiväkodissa nämä lapset opettelevat täsmälleen samoja asioita, eli eivät ranskalaislapset ole yhtään sen kehittyneempiä tai pärjäävämpiä kuin suomalaiset.
No mutta tuosta päivästä iso osa on nukkumista tai syömistä. Se mitä nuo pienet on hereillä hoidossa on pari tuntia. Ihan oikeasti tässä ei ole mitään isoa ongelmaa vaikka kuinka väännetään.
Sitten vielä tähän päälle se että vanhemmilla on usein mahdollisuus sovittaa työvuoroja tai liukumia niin lopputuloksena lapsi on pari tuntia hoidossa.
Mikä tahansa tarha on ihan autio 7-8 ja 15-16. Sen huomaa kun hakee lapsia hoidosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Imho 1 vuotta on liian vähän.
3 vuotta alkaa olla ok.1 vuotias on vielä ihan raakile, ja on aika raakaa heittää ulos kylmään maailmaan.
Mikä tekee suomalaisesta lapsesta niin erityisen ja hoitoa vaativan, että hän tarvitsee yhden aikuisen kotiin hoitamaan lasta.
Ja miten tämä näkyy lapsen kehityksessä, hyvinvoinnissa, terveydessä jne. myöhemmässä iässä, koulussa tai myöhemmin ainuisena työelämässä.
Esim Ranskassa lapsi aloittaa 3v jo pakollisen koulun ja monessa maassa lapsi viedään hoitoon 3-6kk ikäisenä.
Ja tästä jutusta voit lukea muutaman totuuden ihannoimastasi ranskalaisesta päivähoidosta: https://yle.fi/uutiset/3-8070421
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Imho 1 vuotta on liian vähän.
3 vuotta alkaa olla ok.1 vuotias on vielä ihan raakile, ja on aika raakaa heittää ulos kylmään maailmaan.
Mikä tekee suomalaisesta lapsesta niin erityisen ja hoitoa vaativan, että hän tarvitsee yhden aikuisen kotiin hoitamaan lasta.
Ja miten tämä näkyy lapsen kehityksessä, hyvinvoinnissa, terveydessä jne. myöhemmässä iässä, koulussa tai myöhemmin ainuisena työelämässä.
Esim Ranskassa lapsi aloittaa 3v jo pakollisen koulun ja monessa maassa lapsi viedään hoitoon 3-6kk ikäisenä.
Ja tästä jutusta voit lukea muutaman totuuden ihannoimastasi ranskalaisesta päivähoidosta: https://yle.fi/uutiset/3-8070421
"
Pariisilainen ystäväni esimerkiksi kertoi kolmivuotiaan poikansa tarhan vanhempainillasta. Osa vanhemmista oli huolissaan siitä, saisiko jokainen lapsi varmasti syödäkseen tulevan esikoulun viisikymmenpäisessä ryhmässä, ilman aikuisen avustusta.
Päiväkodin henkilökunta vakuutti, että asia ei olisi mikään ongelma: ”Jos lapsi ei ehdi syödä ja kärsii kovasta nälästä, hän oppii kyllä vähitellen piilottamaan leipäpaloja taskuihinsa.”
Vahvimmat selviävät, loput varastavat ruokaa ja selviävät. Ja jos tätä ei ole kaksivuotiaana jo tajunnut, niin Siperia – tai siis ranskalainen päiväkoti – kyllä opettaa."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Imho 1 vuotta on liian vähän.
3 vuotta alkaa olla ok.1 vuotias on vielä ihan raakile, ja on aika raakaa heittää ulos kylmään maailmaan.
Mikä tekee suomalaisesta lapsesta niin erityisen ja hoitoa vaativan, että hän tarvitsee yhden aikuisen kotiin hoitamaan lasta.
Ja miten tämä näkyy lapsen kehityksessä, hyvinvoinnissa, terveydessä jne. myöhemmässä iässä, koulussa tai myöhemmin ainuisena työelämässä.
Esim Ranskassa lapsi aloittaa 3v jo pakollisen koulun ja monessa maassa lapsi viedään hoitoon 3-6kk ikäisenä.
Ja tästä jutusta voit lukea muutaman totuuden ihannoimastasi ranskalaisesta päivähoidosta: https://yle.fi/uutiset/3-8070421
"
Pariisilainen ystäväni esimerkiksi kertoi kolmivuotiaan poikansa tarhan vanhempainillasta. Osa vanhemmista oli huolissaan siitä, saisiko jokainen lapsi varmasti syödäkseen tulevan esikoulun viisikymmenpäisessä ryhmässä, ilman aikuisen avustusta.Päiväkodin henkilökunta vakuutti, että asia ei olisi mikään ongelma: ”Jos lapsi ei ehdi syödä ja kärsii kovasta nälästä, hän oppii kyllä vähitellen piilottamaan leipäpaloja taskuihinsa.”
Vahvimmat selviävät, loput varastavat ruokaa ja selviävät. Ja jos tätä ei ole kaksivuotiaana jo tajunnut, niin Siperia – tai siis ranskalainen päiväkoti – kyllä opettaa."
Eiköhän kaikki hyödy siitä, että lapset ei kasva velliperseiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Imho 1 vuotta on liian vähän.
3 vuotta alkaa olla ok.1 vuotias on vielä ihan raakile, ja on aika raakaa heittää ulos kylmään maailmaan.
Mikä tekee suomalaisesta lapsesta niin erityisen ja hoitoa vaativan, että hän tarvitsee yhden aikuisen kotiin hoitamaan lasta.
Ja miten tämä näkyy lapsen kehityksessä, hyvinvoinnissa, terveydessä jne. myöhemmässä iässä, koulussa tai myöhemmin ainuisena työelämässä.
Esim Ranskassa lapsi aloittaa 3v jo pakollisen koulun ja monessa maassa lapsi viedään hoitoon 3-6kk ikäisenä.
Se ranskalainen 3v on koulussa 9-12, jonka jälkeen tulee kotiin lounaalle ja päiväunille joko äidin tai lastenhoitajan luokse. Suomalainen 3v on päiväkodissa klo 7.30-16.30, jos vanhemmilla sattuu olemaan vain puolen tunnin työmatka. Koulussa ja päiväkodissa nämä lapset opettelevat täsmälleen samoja asioita, eli eivät ranskalaislapset ole yhtään sen kehittyneempiä tai pärjäävämpiä kuin suomalaiset.
No mutta tuosta päivästä iso osa on nukkumista tai syömistä. Se mitä nuo pienet on hereillä hoidossa on pari tuntia. Ihan oikeasti tässä ei ole mitään isoa ongelmaa vaikka kuinka väännetään.
Sitten vielä tähän päälle se että vanhemmilla on usein mahdollisuus sovittaa työvuoroja tai liukumia niin lopputuloksena lapsi on pari tuntia hoidossa.Mikä tahansa tarha on ihan autio 7-8 ja 15-16. Sen huomaa kun hakee lapsia hoidosta.
Huomannut saman. Ihan pari lasta on hoidossa ennen 8 tai 15 jälkeen. Tästä vielä pois parin tunnin päikkärit ja ruokailut, niin lapsi on päivässä heitteillä n. 3h ja sinne aamuunkin varmaan osuu lyhyet unet.
Tai meidän lapset ainakin pistettiin ulkoilussa rattaissa nukkumaan katokseen pieninä. Eli ehkä 2,5h keskiverto 1v on omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä ketjua lukiessani tajuan, kuinka onnekas olenkaan ollut. Minulla on nimittäin ollut mies, joka on hoitanut omia lapsiaan aivan siinä missä minäkin. Lasten hyvinvointi kotihoidossa ei ole ollut ainoastaan minun harteillani. Lapset on hoidettu kolmivuotiaiksi kotona, suurimman osan ajasta erilaisilla osa-aikaisuusjärjestelyillä.
Rahaa on aina ollut kaikkeen, mitä olemme tarvinneet, ja ennen kaikkea on ollut ihanaa aikaa yhdessä. En vain minä, vaan myös mieheni on saanut nähdä lasten kasvun ja kehityksen.
Ai niin, sitä taloa ei ole ollut. Lapsilla ei ole ollut edes omia huoneita. Ja arvatkaa mitä: he eivät ole sellaisia edes kaivanneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtunee siitä, että ihmisillä ei ole kykyä eläytyä toisten tilanteeseen. Jos itsellä on vain yksi ainoa lapsi, se 1-vuotias, molemmat vanhemmat hyvätuloisessa työpaikassa, ja voi sen parin kotonaolovuoden aikana vain vähän tinkiä lomamatkoista ja ravintolaruoasta, tai tiukan paikan tullen ottaa säästötililtä, on ilmeisesti aika vaikea ymmärtää, että jonkun on ihan vaan pakko mennä töihin elättääkseen perheensä ja maksaakseen laskunsa.
No ei se kyllä mikään oikea pakko ole. Ihan puhtaasti priorisointi kysymys. Elintasoa voi ihan hyvin laskea jos näkee tärkeänä että lapsi saa ensimmäiset vuotensa viettää rauhassa kotona omien vanhempiensa kanssa. Tuleehan ihmiset toimeen tiukan paikan tullen vaikka pelkällä toimeentulotuella!
Aika monella on useampi lapsi kuin yksi, eli kyse ei ole ihan parista vuodesta. En myöskään tiedä, miten Suomen talous on mahdollinen, jos me kaikki muutamme vuokralle, emmekä enää elä asuntolainojen puristuksessa. Eikös se ole toimeentulotuen perusta, että omaisuus pitää myydä ensin pois tai sitä ei saa olla ollenkaan.
Kuten sanottu, priorisointi kysymys. Jos priorisoi omistusasumisen lasten edelle niin sitten se on niin. Tosin jos edes toinen vanhemmista käy töissä, ja toinen saa äitiyspäivärahan ja jos tosiaan useampia lapsia vielä mahdollisen kotihoidontuen, ja lapsilisät päälle, niin kyllä siltikin rahat riittää vaatimattomaan elämään, tai sitten on ihan liian paljon otettu lainaa. Pankin kanssa voi myös neuvotella pelkistä korkojen maksamisesta tietyn ajan. If there is a will, there is a way, niinsanotusti. Kyllä se siitä on kiinni ettei haluta laskea elintasoa.
Äitiyspäivärahaa saa kolme kuukautta. Nyt on kyse vähintään kahden vuoden kotonaolosta. Lapsilisällä ostaa lapselle kengät ja vaatteet mutta ei maksa asuntolainaa.
Priorisointikysymys on se, haluaako elää lapsen kanssa mukavasti niin, että on kunnolla tilaa, lapsella oma huone, oma piha tai kunnollinen leikkipiha kerrostalossa, kaverit/työpaikka/palvelut/hoitopaikka lähellä, vai haluaako elää niin, että parin vuoden välein muutetaan ja kaikki ympyrät menevät aina uusiksi, kaverit vaihtoon jne. Kyllä sen pikkulapsenkin kanssa on kiva käydä värikylvyssä, uimahallissa, muskarissa jne. ja siihen vaaditaan rahaa. Samoin kuin fillariin ja leikkikaluihin. Tai sitten sanotaan lapselle joka ikinen kerta ei, kun lapsi jotain toivoo, vaikka kyse olisi uudesta muovilapiosta sen ainoan rikkoutuneen tilalle.
Asuntolainasta saa lyhennysvapaata, jos on hoitanut raha-asiansa moitteetta. Aikuisen näkökulmasta ei pitäisi olla kovin suurta eroa sillä, onko talolaina maksettu kokonaan 49- vai 50-vuotiaana, mutta lapsen näkökulmasta sillä on isokin ero, meneekö päiväkotiin 1- vai 2-vuotiaana.
Ei välttämättä saa, se riippuu lainasta ja pankista. Esim. Meillä oli kuopuksen vauva-aikaan asp-laina, ei saanut lyhennysvapaata. Esikoisen ollessa vauva asuttiin vuokralla, siihenkään ei lyhennysvapaata saa, ja asuttaisiin muuten varmaan edelleen (lapset 4v j 7v) vuokralla jos olisin/mies olisi jäänyt pitkiksi ajoiksi kotiin, koska ei olisi ehditty saada säästöjä kasaan. Meillä se aika pikainen töihin paluu mahdollisti elintason nousun köyhästä keskiluokkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää uskomukset siitä, että kun puhutaan rahatilanteen vaikuttamisesta asiaan se tarkoittaisi luksusta kuten kesämökkejä, hienoja autoja, ravintoloissa syömistä ja lomamatkoja. Ja että mukamas voisi jokainen säästää parin vuoden tulot etukäteen sukanvarteen ennen kuin lapsia tekee. Ihan tavalliseen normaaliin elämiseen sitä palkkaa tarvitaan. Joidenkin täytyy olla todella hyvätuloisia itse, kun pitää tavallisia realistisia elinkustannuksia selittää ja rautalangasta vääntää. Outoa myös se, ettei tajuta mikä hitonmoinen riski se on olla vuosikausia pois työelämästä. Ihan kuin työpaikkoja olisi joka oksalla odottamassa. Ei kai se nyt niinkään voi mennä, että vain tosi varakkaat saa enää lapsia tehdä?
Jos ei käteen jäävät tulot ennen lapsiakaan riitä kuin normaaliin elämiseen, niin miten ihmeessä ne riittävät päivähoitomaksuihin? Nouseeko teillä muilla palkat monella sadalla eurolla, kun palaa vanhempainvapaalta töihin?
Mulla nousee. Nyt saan 1500e kelalta, töistä jää käteen yli 1900. Miehellä sama.
Puhuttiin palkasta, ei kelan tuista.
Kivilinnatyyppi on joko provo tai joku peräseinäjoella asuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siinä ärsyttää ja huolestuttaa se, että vauva laitetaan vieraiden ihmisten hoitoon ja eroon perheestään, iässä, jossa pienet tutut ympyrät olisi niin tärkeät. Jokainen ymmärtää vaistomaisesti, että yksivuotias on liian pieni siihen rumbaan. Nykyään harvalla on oikeasti taloudellinen pakko laittaa noin pieni hoitoon, suurin osa äideistä haluaa vain palata takaisin niihin "asiantuntijatehtäviinsä", ettei cv:hen jää aukkoja. Ihmisiä ehkä suututtaa se, että lapsi sitten on se, joka siitä kärsii. Yksivuotiaan kunnallinen hoito tulee vielä kalliimmaksi kuin isompien lasten, koska ryhmien pitää olla tosi pieniä. Ei monikaan maksa kuussa niin paljon veroja, että sillä katettaisiin yhden vauvan tarhakuukausi. Mitään pedagogista etuahan ei vauva elämäänsä saa siitä, että viettää viikot tarhassa.
Ja minua ärsyttää taas puolestaan kaltaisesi kusiperse, joka tulee vinkumaan asiasta, josta ei ymmärrä aivottomalla "vaistollaan" yhtään mitään. Ihan hemmetti oikeasti ei siitä lapsi kärsi, jos laitetaan reilun vuoden ikäisenä hoitoon.
Suurin osa lapsista ei kärsi, mutta ikävä kyllä on myös sellaisia lapsia, jotka kärsivät. Minullekin on omaan katraaseeni sattunut molempia.
Muuten puhut aika rumasti, miten sinua hoidettiin pienenä?
-eri.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on liian pitkät vanhempainvapaat, ja yhteiskunta kustantaa muutenkin liikaa kaikkea mahdollista. Yksivuotiaan voi aivan hyvin viedä päiväkotiin, ei se siitä rikki mene. Tulee yrityksille erittäin kalliiksi pitää työntekijöitä, jotka viettävät vanhempainvapaita kolme vuotta. Päivähoitomaksun tulisi myös olla tasasuuruinen kaikille, jolloin kustannus olisi inhimillinen myös pienituloisille. Ei ole oikein, että yksi maksaa samasta palvelusta monta sataa euroa kuussa, kun toinen saa hoidattaa lapsensa ilmaiseksi.
Yritykset eivät maksa vanhemmille vanhempainvapailla olosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se "lapsen etu" on myös suhteellista. Siis toki olisi lapselle hyvä olla kotona vanhemman kanssa. Mutta mitä se pitkä kotona olo tekee perheen taloudelle pidemmässä juoksussa, jos äiti jättäytyy vuosiksi työelämän ulkopuolelle? Jos ajatellaan että lapsia syntyy vaikkapa 2-3 n. 2-3v ikäerolla, se helposti tarkoittaisi 6-9 vuoden kotona oloa. Joillekin se ei ehkä ole ongelma, mutta kyllä se käytännössä useimmiten tarkoittaa, että äidin urakehitys ja ansiotaso jää merkittävästi alhaisemmaksi kuin töissä olleen, kun ei kerry kokemusta eikä ikälisiä. Lisäksi se tekee perhedynamiikasta sellaisen, että äiti hoitaa ja isä tekee hulluna töitä että saa maksettua perheen elämän. Pidemmällä tähtäimellä ajatellen myös perheen (myös äidin) talouden turvaaminen ja vanhempien välinen tasa-arvo ovat myös lapsen etu. Toisaalta ei ole hyvä lapselle sekään, että tehdään toinen lapsi heti perään pienellä ikäerolla, ettei tarvitse mennä välissä töihin, koska äiti ei silloin voi keskittyä kumpaankaan lapseen riittävästi ja uupuu.
Täydellisessä maailmassa kaikki lapset syntyisi hyvin toimeen tuleville vanhemmille, joilla on varaa ja halua hoitaa kotona, molemmat vanhemmat hoitaa osuutensa ja myös isä hoitaa lapsiaan kotona, vanhemmat viihtyy hyvin kotona jne. Tosimaailmassa vaan harvalla on niin hyvä tilanne, ja jos lapsia saisi tehdä vain ne, joilla on kaikki ihanteellisesti ja täydellinen lapsen parhaan toteuttaminen jokaisessa elämänvaiheessa onnistuu, meiltä loppuisi lapset.
Voisko vaikka isä olla välillä kotona? Ja miksi lapsia pitää painaa liukuhihnalla niin, ettei ole samaan aikaan varaa isompien harrastuksiin että vauvan hoitoon kotona kaksi vuotta.
No eihän niitä liukuhihnalla ole painettu jos isot jo harrastaa. Päin vastoin. Mekin luultiin toisen jälkeen että riittää, mutta nyt kolmas tuhiseekin kainalossa. Ihan suunniteltu, mutta isommalla ikäerolla isoihin sisaruksiin, jotka oli jo ehditty laittaa harrastamaan. Asuntokin ehdittiin välissä ostaa. Hyvin on varaa kolmanteen. Muttei kotona kökkimiseen.
Kenen iloksi se kolmas tehtiin, päiväkodin? Oma perhe ei viestiesi perusteella juuri jouda hänen kanssaan aikaa viettää, kun pitää käydä töissä ja harrastuksissa.
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessani tajuan, kuinka onnekas olenkaan ollut. Minulla on nimittäin ollut mies, joka on hoitanut omia lapsiaan aivan siinä missä minäkin. Lasten hyvinvointi kotihoidossa ei ole ollut ainoastaan minun harteillani. Lapset on hoidettu kolmivuotiaiksi kotona, suurimman osan ajasta erilaisilla osa-aikaisuusjärjestelyillä.
Rahaa on aina ollut kaikkeen, mitä olemme tarvinneet, ja ennen kaikkea on ollut ihanaa aikaa yhdessä. En vain minä, vaan myös mieheni on saanut nähdä lasten kasvun ja kehityksen.
Ai niin, sitä taloa ei ole ollut. Lapsilla ei ole ollut edes omia huoneita. Ja arvatkaa mitä: he eivät ole sellaisia edes kaivanneet.
Niin rahaa on jos on osa-aikaisesti töissä. Harkitsin itse tätä, mutta käytännössä se ei onnistu koska joudun hoitamaan sitten normaalin työmäärän lyhyemmässä ajassa. Eli todennäköisesti olisin sen 2h/pv palkatta. Miehen pomolle ei kannata edes ehdottaa.
Ei onnistu kaikilta mutta tosi kiva että teillä sujui. Toihan on aika ideaaliratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siinä ärsyttää ja huolestuttaa se, että vauva laitetaan vieraiden ihmisten hoitoon ja eroon perheestään, iässä, jossa pienet tutut ympyrät olisi niin tärkeät. Jokainen ymmärtää vaistomaisesti, että yksivuotias on liian pieni siihen rumbaan. Nykyään harvalla on oikeasti taloudellinen pakko laittaa noin pieni hoitoon, suurin osa äideistä haluaa vain palata takaisin niihin "asiantuntijatehtäviinsä", ettei cv:hen jää aukkoja. Ihmisiä ehkä suututtaa se, että lapsi sitten on se, joka siitä kärsii. Yksivuotiaan kunnallinen hoito tulee vielä kalliimmaksi kuin isompien lasten, koska ryhmien pitää olla tosi pieniä. Ei monikaan maksa kuussa niin paljon veroja, että sillä katettaisiin yhden vauvan tarhakuukausi. Mitään pedagogista etuahan ei vauva elämäänsä saa siitä, että viettää viikot tarhassa.
Ja minua ärsyttää taas puolestaan kaltaisesi kusiperse, joka tulee vinkumaan asiasta, josta ei ymmärrä aivottomalla "vaistollaan" yhtään mitään. Ihan hemmetti oikeasti ei siitä lapsi kärsi, jos laitetaan reilun vuoden ikäisenä hoitoon.
Äitihän siinä menettää myös. Lapset on lyhyen aikaa syliin mahtuvia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se "lapsen etu" on myös suhteellista. Siis toki olisi lapselle hyvä olla kotona vanhemman kanssa. Mutta mitä se pitkä kotona olo tekee perheen taloudelle pidemmässä juoksussa, jos äiti jättäytyy vuosiksi työelämän ulkopuolelle? Jos ajatellaan että lapsia syntyy vaikkapa 2-3 n. 2-3v ikäerolla, se helposti tarkoittaisi 6-9 vuoden kotona oloa. Joillekin se ei ehkä ole ongelma, mutta kyllä se käytännössä useimmiten tarkoittaa, että äidin urakehitys ja ansiotaso jää merkittävästi alhaisemmaksi kuin töissä olleen, kun ei kerry kokemusta eikä ikälisiä. Lisäksi se tekee perhedynamiikasta sellaisen, että äiti hoitaa ja isä tekee hulluna töitä että saa maksettua perheen elämän. Pidemmällä tähtäimellä ajatellen myös perheen (myös äidin) talouden turvaaminen ja vanhempien välinen tasa-arvo ovat myös lapsen etu. Toisaalta ei ole hyvä lapselle sekään, että tehdään toinen lapsi heti perään pienellä ikäerolla, ettei tarvitse mennä välissä töihin, koska äiti ei silloin voi keskittyä kumpaankaan lapseen riittävästi ja uupuu.
Täydellisessä maailmassa kaikki lapset syntyisi hyvin toimeen tuleville vanhemmille, joilla on varaa ja halua hoitaa kotona, molemmat vanhemmat hoitaa osuutensa ja myös isä hoitaa lapsiaan kotona, vanhemmat viihtyy hyvin kotona jne. Tosimaailmassa vaan harvalla on niin hyvä tilanne, ja jos lapsia saisi tehdä vain ne, joilla on kaikki ihanteellisesti ja täydellinen lapsen parhaan toteuttaminen jokaisessa elämänvaiheessa onnistuu, meiltä loppuisi lapset.
Voisko vaikka isä olla välillä kotona? Ja miksi lapsia pitää painaa liukuhihnalla niin, ettei ole samaan aikaan varaa isompien harrastuksiin että vauvan hoitoon kotona kaksi vuotta.
No eihän niitä liukuhihnalla ole painettu jos isot jo harrastaa. Päin vastoin. Mekin luultiin toisen jälkeen että riittää, mutta nyt kolmas tuhiseekin kainalossa. Ihan suunniteltu, mutta isommalla ikäerolla isoihin sisaruksiin, jotka oli jo ehditty laittaa harrastamaan. Asuntokin ehdittiin välissä ostaa. Hyvin on varaa kolmanteen. Muttei kotona kökkimiseen.
Kenen iloksi se kolmas tehtiin, päiväkodin? Oma perhe ei viestiesi perusteella juuri jouda hänen kanssaan aikaa viettää, kun pitää käydä töissä ja harrastuksissa.
Aggressiivinen lähestymistapa sulla. Meistä vissiin toinen on kotona kun isot harrastaa. Vai meneekö teillä aina koko suku joka lapsen treeneihin? Vai ilmoititko sä isommille lapsille että kaikki kiva loppu just nyt kun on tämä vauva? Ihan oikeesti haista p.
Helsinkiläinen taksikuski ei sieltä Lopelta saa taatusti töitä ja äitihän ei saanut mennä töihin tässä skenaariossa.