Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu helvetinmoinen viha niitä vanhempia kohtaan, jotka laittavat lapsen päiväkotiin 1-vuotiaana?
30.12.2021 |
Tuossa toinen keskustelu tältä päivältä sai tämmöisen kysymyksen juolahtamaan mieleen…
Onko se oma katkeruus siitä kun oma elämä ja nuoruus hukattu nyrkin ja hellan välissä vai häh? Kumma kun nykyään nainen ja siis äiti ei voi tehdä mitään oikein!
Haukutaan jos menet töihin veroja maksamaan ja jos jäät kotiin niin siitäkin haukutaan kun loisit toisten rahoilla.
Miksi naiset on toisilleen tällaisia?
En ihmettele että naivaltaiset alat (vaka, sote) ovat ongelmissa kun naiset osaavat vain vihata toisiaan ihan mistä vaan syystä.
Kommentit (530)
Kuulin lapsesta, joka meni taaperona päiväkotiin.
Ensimmäinen sana oli "apua", kun hän seisoi toppahaalarissa päiväkodin eteisessä. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siinä ärsyttää ja huolestuttaa se, että vauva laitetaan vieraiden ihmisten hoitoon ja eroon perheestään, iässä, jossa pienet tutut ympyrät olisi niin tärkeät. Jokainen ymmärtää vaistomaisesti, että yksivuotias on liian pieni siihen rumbaan. Nykyään harvalla on oikeasti taloudellinen pakko laittaa noin pieni hoitoon, suurin osa äideistä haluaa vain palata takaisin niihin "asiantuntijatehtäviinsä", ettei cv:hen jää aukkoja. Ihmisiä ehkä suututtaa se, että lapsi sitten on se, joka siitä kärsii. Yksivuotiaan kunnallinen hoito tulee vielä kalliimmaksi kuin isompien lasten, koska ryhmien pitää olla tosi pieniä. Ei monikaan maksa kuussa niin paljon veroja, että sillä katettaisiin yhden vauvan tarhakuukausi. Mitään pedagogista etuahan ei vauva elämäänsä saa siitä, että viettää viikot tarhassa.
Ja minua ärsyttää taas puolestaan kaltaisesi kusiperse, joka tulee vinkumaan asiasta, josta ei ymmärrä aivottomalla "vaistollaan" yhtään mitään. Ihan hemmetti oikeasti ei siitä lapsi kärsi, jos laitetaan reilun vuoden ikäisenä hoitoon.
Kyllä kärsii. Terkuin lastenhoitajana, joka ei veny moneen paikkaan vaikka miten haluaisi. Voi Jospa näkisit päiväkodin arjen.
No näillä hoitajaresursseilla jää syli ja paijaus aika vähiin pienillä päiväkodissa. Ja sitähän ne tuossa iässä eniten tarvitsee. Perhepäivähoidossa ja ryhmiksissä yleensä vähän parempi tilanne, kun siellä on eri ikäisiä lapsia niin niitä pieniä ehtii hoivaamaan paremmin.
T. Päikyntäti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se "lapsen etu" on myös suhteellista. Siis toki olisi lapselle hyvä olla kotona vanhemman kanssa. Mutta mitä se pitkä kotona olo tekee perheen taloudelle pidemmässä juoksussa, jos äiti jättäytyy vuosiksi työelämän ulkopuolelle? Jos ajatellaan että lapsia syntyy vaikkapa 2-3 n. 2-3v ikäerolla, se helposti tarkoittaisi 6-9 vuoden kotona oloa. Joillekin se ei ehkä ole ongelma, mutta kyllä se käytännössä useimmiten tarkoittaa, että äidin urakehitys ja ansiotaso jää merkittävästi alhaisemmaksi kuin töissä olleen, kun ei kerry kokemusta eikä ikälisiä. Lisäksi se tekee perhedynamiikasta sellaisen, että äiti hoitaa ja isä tekee hulluna töitä että saa maksettua perheen elämän. Pidemmällä tähtäimellä ajatellen myös perheen (myös äidin) talouden turvaaminen ja vanhempien välinen tasa-arvo ovat myös lapsen etu. Toisaalta ei ole hyvä lapselle sekään, että tehdään toinen lapsi heti perään pienellä ikäerolla, ettei tarvitse mennä välissä töihin, koska äiti ei silloin voi keskittyä kumpaankaan lapseen riittävästi ja uupuu.
Täydellisessä maailmassa kaikki lapset syntyisi hyvin toimeen tuleville vanhemmille, joilla on varaa ja halua hoitaa kotona, molemmat vanhemmat hoitaa osuutensa ja myös isä hoitaa lapsiaan kotona, vanhemmat viihtyy hyvin kotona jne. Tosimaailmassa vaan harvalla on niin hyvä tilanne, ja jos lapsia saisi tehdä vain ne, joilla on kaikki ihanteellisesti ja täydellinen lapsen parhaan toteuttaminen jokaisessa elämänvaiheessa onnistuu, meiltä loppuisi lapset.
Voisko vaikka isä olla välillä kotona? Ja miksi lapsia pitää painaa liukuhihnalla niin, ettei ole samaan aikaan varaa isompien harrastuksiin että vauvan hoitoon kotona kaksi vuotta.
No eihän niitä liukuhihnalla ole painettu jos isot jo harrastaa. Päin vastoin. Mekin luultiin toisen jälkeen että riittää, mutta nyt kolmas tuhiseekin kainalossa. Ihan suunniteltu, mutta isommalla ikäerolla isoihin sisaruksiin, jotka oli jo ehditty laittaa harrastamaan. Asuntokin ehdittiin välissä ostaa. Hyvin on varaa kolmanteen. Muttei kotona kökkimiseen.
Kenen iloksi se kolmas tehtiin, päiväkodin? Oma perhe ei viestiesi perusteella juuri jouda hänen kanssaan aikaa viettää, kun pitää käydä töissä ja harrastuksissa.
Aggressiivinen lähestymistapa sulla. Meistä vissiin toinen on kotona kun isot harrastaa. Vai meneekö teillä aina koko suku joka lapsen treeneihin? Vai ilmoititko sä isommille lapsille että kaikki kiva loppu just nyt kun on tämä vauva? Ihan oikeesti haista p.
Kuin myös sinulla.
Mulla on vajaa kolmevuotias joka on ollut about puolet elämästään päiväkodissa.
Etenkin näin korona-aikana, hän olisi todennäköisesti istunut ilman päiväkotia puolet päivästä TV:n edessä. Meillä ei ole pihaa ja tiukemmat rajoitukset kuin Suomessa.
Enkä suoraan sanottuna olisi jaksanut itse koko päivää opettaa kirjaimia, numeroita, perusmuotoja, askarrella ja leikkiä.
Iltaisin ja viikonloppuisin voidaan tehdä mitä vaan ilman paineita (vaikka sitten katsoa vähän teeveetä) ja se on hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää uskomukset siitä, että kun puhutaan rahatilanteen vaikuttamisesta asiaan se tarkoittaisi luksusta kuten kesämökkejä, hienoja autoja, ravintoloissa syömistä ja lomamatkoja. Ja että mukamas voisi jokainen säästää parin vuoden tulot etukäteen sukanvarteen ennen kuin lapsia tekee. Ihan tavalliseen normaaliin elämiseen sitä palkkaa tarvitaan. Joidenkin täytyy olla todella hyvätuloisia itse, kun pitää tavallisia realistisia elinkustannuksia selittää ja rautalangasta vääntää. Outoa myös se, ettei tajuta mikä hitonmoinen riski se on olla vuosikausia pois työelämästä. Ihan kuin työpaikkoja olisi joka oksalla odottamassa. Ei kai se nyt niinkään voi mennä, että vain tosi varakkaat saa enää lapsia tehdä?
Jos ei käteen jäävät tulot ennen lapsiakaan riitä kuin normaaliin elämiseen, niin miten ihmeessä ne riittävät päivähoitomaksuihin? Nouseeko teillä muilla palkat monella sadalla eurolla, kun palaa vanhempainvapaalta töihin?
Yhdestä lapsesta päiväkotimaksu on max pari sataa ja siihen maksimiin tarvitaan jo melko hyvät tulot. Suurin osa maksaa jotain kymppejä.
Päivähoitomaksu on max 288e.
Huomionarvoista miten suuri osa ihmisistä tässä ketjussa puhuu vain äideistä. Äiti sitä, äiti tätä. Ikään kuin lapsilla ei olisi isiä lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vajaa kolmevuotias joka on ollut about puolet elämästään päiväkodissa.
Etenkin näin korona-aikana, hän olisi todennäköisesti istunut ilman päiväkotia puolet päivästä TV:n edessä. Meillä ei ole pihaa ja tiukemmat rajoitukset kuin Suomessa.
Enkä suoraan sanottuna olisi jaksanut itse koko päivää opettaa kirjaimia, numeroita, perusmuotoja, askarrella ja leikkiä.
Iltaisin ja viikonloppuisin voidaan tehdä mitä vaan ilman paineita (vaikka sitten katsoa vähän teeveetä) ja se on hauskaa.
Jotkut kotihoidossa olevat lapset istuvat puolet päivästä tv:n/muun ruudun edessä ilman koronaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vajaa kolmevuotias joka on ollut about puolet elämästään päiväkodissa.
Etenkin näin korona-aikana, hän olisi todennäköisesti istunut ilman päiväkotia puolet päivästä TV:n edessä. Meillä ei ole pihaa ja tiukemmat rajoitukset kuin Suomessa.
Enkä suoraan sanottuna olisi jaksanut itse koko päivää opettaa kirjaimia, numeroita, perusmuotoja, askarrella ja leikkiä.
Iltaisin ja viikonloppuisin voidaan tehdä mitä vaan ilman paineita (vaikka sitten katsoa vähän teeveetä) ja se on hauskaa.
Jotkut kotihoidossa olevat lapset istuvat puolet päivästä tv:n/muun ruudun edessä ilman koronaakin.
Joskus ne istuu ruudun ääressä koko päivän siellä päivähoidossa tai hoidossa olleet lapset istuu koko viikonlopun ruudun ääressä…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomionarvoista miten suuri osa ihmisistä tässä ketjussa puhuu vain äideistä. Äiti sitä, äiti tätä. Ikään kuin lapsilla ei olisi isiä lainkaan.
No onko isillä joskus vastuuta lapsista? Saavat osallistua jos haluavat, mutta ihan ok jos pikkulapsiaikana pidentävät työpäivää ja hamstraavat työmatkoja. Ja lepoaikakin täytyy suoda, koska isien työ on rankkaa.
Olisin oikeasti mieluummin isä kuin äiti. Saa pelkät hyvät puolet vanhemmuudesta.
Tää on vaikea aihe. Uskon että jokainen tekee parhaan mahdollisen valinnan oman lapsensa suhteen. Mutta tästä voikin päästä siihen, että onko meille yleensäkään annettu kovin hyviä valintavaihtoehtoja? Katoin vasta Maria sannikka ohjelmasta jakson "lapsia pitää hoitaa, ei säilöä", vieraina oli ainakin päättäjä ja jonkulainen psykologi joka oli perehtyny lasten kehitykseen. Mielenkiintoista keskustelua, josta tuli ilmi esimerkiks että sillon kun tehtiin päätöksiä päiväkodin ryhmäkokomitotuksesta, niin siellä ei ollu yhtään lapsiin perehtynyttä asiantuntijaa paikalla. Luulisi että lastenhoito on tärkeä asia, joka kannattais hoitaa mahdollisimman hyvin ja päätökset tehdä harkiten ja asiantuntija-avulla, eikä rahankiilto silmissä. Lapsista tulee kuitenkin tulevaisuuden väestö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Imho 1 vuotta on liian vähän.
3 vuotta alkaa olla ok.1 vuotias on vielä ihan raakile, ja on aika raakaa heittää ulos kylmään maailmaan.
Mikä tekee suomalaisesta lapsesta niin erityisen ja hoitoa vaativan, että hän tarvitsee yhden aikuisen kotiin hoitamaan lasta.
Ja miten tämä näkyy lapsen kehityksessä, hyvinvoinnissa, terveydessä jne. myöhemmässä iässä, koulussa tai myöhemmin ainuisena työelämässä.
Esim Ranskassa lapsi aloittaa 3v jo pakollisen koulun ja monessa maassa lapsi viedään hoitoon 3-6kk ikäisenä.
Se ranskalainen 3v on koulussa 9-12, jonka jälkeen tulee kotiin lounaalle ja päiväunille joko äidin tai lastenhoitajan luokse. Suomalainen 3v on päiväkodissa klo 7.30-16.30, jos vanhemmilla sattuu olemaan vain puolen tunnin työmatka. Koulussa ja päiväkodissa nämä lapset opettelevat täsmälleen samoja asioita, eli eivät ranskalaislapset ole yhtään sen kehittyneempiä tai pärjäävämpiä kuin suomalaiset.
No mutta tuosta päivästä iso osa on nukkumista tai syömistä. Se mitä nuo pienet on hereillä hoidossa on pari tuntia. Ihan oikeasti tässä ei ole mitään isoa ongelmaa vaikka kuinka väännetään.
Sitten vielä tähän päälle se että vanhemmilla on usein mahdollisuus sovittaa työvuoroja tai liukumia niin lopputuloksena lapsi on pari tuntia hoidossa.Mikä tahansa tarha on ihan autio 7-8 ja 15-16. Sen huomaa kun hakee lapsia hoidosta.
Tästä on puhuttu päiväkodissa aikuisten kanssa. Vanhempi näkee rauhallisen tilanteen tuodessaan ja hakiessaan lasta. Ei tiedä mitä se muu aika on. Pienimmätkään eivät saa olla lepohuoneessa kahta tuntia kauempaa. Harva on sitäkään, kun ei siellä väkisin pidetä. Suurin osa päivää on silkkaa pärjäämistä.
Kannattaa joskus kysäistä siitä päiväkodin ruutuajasta. Saatatte yllättyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vajaa kolmevuotias joka on ollut about puolet elämästään päiväkodissa.
Etenkin näin korona-aikana, hän olisi todennäköisesti istunut ilman päiväkotia puolet päivästä TV:n edessä. Meillä ei ole pihaa ja tiukemmat rajoitukset kuin Suomessa.
Enkä suoraan sanottuna olisi jaksanut itse koko päivää opettaa kirjaimia, numeroita, perusmuotoja, askarrella ja leikkiä.
Iltaisin ja viikonloppuisin voidaan tehdä mitä vaan ilman paineita (vaikka sitten katsoa vähän teeveetä) ja se on hauskaa.
Me on oltu oikeasto lock down ja silti lapset ei viettäneet aikaansa ruudun ääressä. Me ollaan heidän vanhempiaan, joten meidän vastuulla on se leikkiikö he vai istuu ruudun ääressä. Vanhemmuus, koskaan kuullut?
Vierailija kirjoitti:
Tää on vaikea aihe. Uskon että jokainen tekee parhaan mahdollisen valinnan oman lapsensa suhteen. Mutta tästä voikin päästä siihen, että onko meille yleensäkään annettu kovin hyviä valintavaihtoehtoja? Katoin vasta Maria sannikka ohjelmasta jakson "lapsia pitää hoitaa, ei säilöä", vieraina oli ainakin päättäjä ja jonkulainen psykologi joka oli perehtyny lasten kehitykseen. Mielenkiintoista keskustelua, josta tuli ilmi esimerkiks että sillon kun tehtiin päätöksiä päiväkodin ryhmäkokomitotuksesta, niin siellä ei ollu yhtään lapsiin perehtynyttä asiantuntijaa paikalla. Luulisi että lastenhoito on tärkeä asia, joka kannattais hoitaa mahdollisimman hyvin ja päätökset tehdä harkiten ja asiantuntija-avulla, eikä rahankiilto silmissä. Lapsista tulee kuitenkin tulevaisuuden väestö.
Ehkä ainoa järkevä kommentti koko keskustelussa (joka muuten oli taas äitien haukkumista ja syyllistämistä työn teosta).
Pitäisi kehittää useampia malleja. Monelle varmaan sopisi jonkinlainen osa-aika. Mutta kun pitäisi saada työnantajat joustamaan. Myös ja etenkin valtio ja kunnat, jotka ovat huomattavan jähmeitä työnantajia.
Samoin pitäisi mahdollistaa enemmän vanhemmille saman aikaista joustoa, joka taas auttaisi perheiden tilannetta. Suomalaisessa perhepolitiikassa on se vika, ettei se ole perhelähtöistä. Aivan kaikki tehdään työnantajien ja talouden ehdoilla tässä maassa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa joskus kysäistä siitä päiväkodin ruutuajasta. Saatatte yllättyä.
Meillä lapset kertoo kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessani tajuan, kuinka onnekas olenkaan ollut. Minulla on nimittäin ollut mies, joka on hoitanut omia lapsiaan aivan siinä missä minäkin. Lasten hyvinvointi kotihoidossa ei ole ollut ainoastaan minun harteillani. Lapset on hoidettu kolmivuotiaiksi kotona, suurimman osan ajasta erilaisilla osa-aikaisuusjärjestelyillä.
Rahaa on aina ollut kaikkeen, mitä olemme tarvinneet, ja ennen kaikkea on ollut ihanaa aikaa yhdessä. En vain minä, vaan myös mieheni on saanut nähdä lasten kasvun ja kehityksen.
Ai niin, sitä taloa ei ole ollut. Lapsilla ei ole ollut edes omia huoneita. Ja arvatkaa mitä: he eivät ole sellaisia edes kaivanneet.
Niin rahaa on jos on osa-aikaisesti töissä. Harkitsin itse tätä, mutta käytännössä se ei onnistu koska joudun hoitamaan sitten normaalin työmäärän lyhyemmässä ajassa. Eli todennäköisesti olisin sen 2h/pv palkatta. Miehen pomolle ei kannata edes ehdottaa.
Ei onnistu kaikilta mutta tosi kiva että teillä sujui. Toihan on aika ideaaliratkaisu.
Alle kolmivuotiaiden ja pikkukoululaisten vanhemmille on myönnettävä perhevapaita. Ei se ole kyse siitä, mitä mieltä pomo on.
Vierailija kirjoitti:
Jos meinaa vaikka kolmekin lasta saada niin johan siinä kokonaan tippuu työkelkasta jos kupeksii jokaisen kohdalla 2-3 vuotta kotona. Siihen vielä lasten sairastelut päälle niin 15 vuoteen ei montaa ehjää työkuukautta tulekaan.
Itse teen töitä alkuopetuksessa ja eipä siellä pätkääkään erota kuka on kotihoidettu mamman helmoissa 3 vuotta. Että ei siitä sen parempia ihmisiä tunnu kasvavan, vaikka moni uhrautuva ja äitiyteen 100% uppoutuva äiti tuntuu niin ajattelevan.
Työelämä on suurimmalla osalla jo kolmekymppisenä alkanut ja nykynuoret paiskivat hommia varmasti lähestulkoon seitsenkymppisiksi ennen eläkkeelle pääsyä. 15 vuotta jaettuna kahdelle vanhemmalle ei siis ole mikään kauhea lovi uran kannalta. Ja, jos on, niin mitä varten näin tavoitteellisesti uraorientoitunut pariskunta edes hankkii lapsia? Jos pariskunnan kummankin osapuolen tavoitteena on päästä kirurgilentokapteeniksi, tai ylikenraalimarsalkaksi, niin eiköhän siinä ole tarpeeksi hommaa velallekin
Vierailija kirjoitti:
Alle kolmivuotiaiden ja pikkukoululaisten vanhemmille on myönnettävä perhevapaita. Ei se ole kyse siitä, mitä mieltä pomo on.
Valitettavasti tämä ei käytännössä aina toteudu. Eivät kaikki myönnä.
No juuri edellisellä sivulla joku sanoi että keskustelua tämä vaan on. Sieltä suoraan henkilökohtainen hyökkäys mahdollisimman vyön alle.