Lue keskustelun säännöt.
”Ylikokeneen” työnhaku, miten olette toimineet?
28.12.2021 |
YT:stä jäi musta pekka käteen ja moni johtaja joutui lähtemään, minä muiden muassa. (En ole na ylintä johtoa vaan ehkä ylempää keskijohtoa, kuitenkin liiketoimintayksikön johtoryhmässä),
Ikää ripausta alle 50, päällikkö/johtajakokemusta 15v ja kokonaiskokemus reilu 20v.
On ollut pienoinen järkytys tajuta että osaamiseni ei kelpaa. Olen siis akateeminen ja kouluttanut/kurssittanut itseäni työn ohessa. Mutta joko en pääse edes haastatteluun tai sitten usein käy niin että pääsen ensimmäiseen rekrytointikonsultin haastatteluin, konsultti ymmärtää osaamiseni ja laittaa minut jatkoon, mutta sitten varsinainen yrityksen haastattelu tyssää heti, syynä yleensä että ei haluta liian ”johtajaa”.
En siis mitenkään korosta tätä taustaa ja minulla on motivaatiota vaikka mihin, olen valmis tinkimään palkasta myös.
Miten te muut olette onnistuneet? Tänään itkin taas kun tuli ei kiitos paikasta joka vastasi osaamistani täydellisesti. En päässyt edes haastatteluun.
Joka paikkaan on 50-100 hakijaa joten työvoimapula ei taida mua nyt pelastaa.
Vinkkejä otetaan vastaan! Siivoanko kaiken päällikkö/johtohomman pois CVstä? Vai jätän pois puolet kokemuksesta? Miten sinä onnistuit?
Kommentit (362)
Vierailija kirjoitti:
Olen tätä ketjua seurannut, itsekin työnhakija. Tein tämän huomion joka koskee itseäni myös;
-moni meistä ei OSAA kirjoittaa hakemusta siten että mitä kaikkea annan firmalle, mitä kaikkea toisin tullessani.En minäkään osaa. Osaan vaan sen perinteisen ”olen Pirjo Kankaanpäästä, olen tehnyt sitä ja tätä yhtiössä X ja Y, ja ollut vastuussa asioista A ja B.
MISSÄ tuollaisen oikean tavan voisi oppia? En löytänyt googlaamalla edes mitään mallia hakemuksesta. Te jotka tätä teette niin onko mitään esimerkkihakemusta olemassa? Miten sellainen muotoillaan?
En ole edes viisikymppinen ja siltikään en osaa.
Ei ole yhtä oikeaa tapaa muotoilla hakemus, mutta alkuun pääsee niin, että tosiaan alkaa ajatella yönantwjan tarpeitw ja kirjoittaa niistä käsin. Siis toisin sanoen ”firma X tarvitsee muutosjohtajaa jolla on vankka kokemus kansainväliestä viestinnästä ja hyvä ymmärrys teknologisesta vimpaimesta. Minä vastaan vaatimuksia koska blablabla.”
Alkupään voi lukea työpaikkailmosta, blabla kohtaan laitat todisteet siitä, miksi olet sopiva hlö tehtävään. Näin käyt läpi kaikki ilmossa esitetyt vaatimukset ja toiveet. Tämän jälkeen mietit vielä, että olisiko jotain sellaista, mitä hyödyllistä sinä työnantajalle tarjoat, tai mihin suuntaan tehtävää kehittäisit, mutta mitä työnantaja ei ole osannut pyytää, ja kirjoitat sen hakemukseesi omaksi kohdakseen. Sen on tarkoitus kertoa sekä, mitä erityistä sinä tarjoat suhteessa muihin hakijoihin, että samalla, miksi haluat juuri tähän tehtävään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinänsä on aika epäloogista olla palkkaamatta yli 40 vuotiasta naista. Lapset on todennäköisesti jo tehty ja jo vähän vanhempia. Ei ehkä edes lapsen sairauden vuoksi voi olla töistä poissa.
30 vuotias jää heti mammalomalle ja pienien sairaiden lapsien kanssa alati pois töistä.
Kannattaa miettiä, mikä siinä iässä työnantajaa pelottaa vielä senkin jälkeen, jos on valmis tinkimään palkkatasosta. Huonojen kokemusten takia itseäni rekrytoivana esihenkilönä epäilyttää iäkkäissä työnhakijoissa kaksi asiaa: 1) ovatko vielä kykeneviä oppimaan uutta ja 2) sopeutuvatko työpaikan toimintatapoihin vai vaativatko jääräpäisesti, että pitää voida toimia siten kuin on tottunut aiemmissa työpaikoissa toimimaan. Joustavuus ja uuden oppimiskyky, näitä kannattaa korostaa haastattelussa.
Minulla on piiiiitkä kokemus... ei riitä.
Olen nähnyt ikänsä samassa työpaikassa ollutta palaverilihaa, joka ei oikeasti ole tuottanut juuri mitään ainakaan viimeisen kymmenen vuoden aikana. Takana loistava tulevaisuus, joskus nuorena takoivat meriittinsä ja sen jälkeen on ollut lähinnä jäähdyttelyä ja virran mukana kellumista. Eivät ole uudistuneet ja kehittäneet osaamistaan, vaan se jäi sinne menneisyyteen.
Senioritason tekijöillä pitäisi olla jo näkemystä ja kyky saada aikaan liikettä ja tulosta. NIin että he tuovat taloon moninkerroin enemmän rahaa kuin mitä itse kustantavat talolle. Ainakin jos meinaavat senioritason palkoille päästä, mitä yleensä haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä, mikä siinä iässä työnantajaa pelottaa vielä senkin jälkeen, jos on valmis tinkimään palkkatasosta. Huonojen kokemusten takia itseäni rekrytoivana esihenkilönä epäilyttää iäkkäissä työnhakijoissa kaksi asiaa: 1) ovatko vielä kykeneviä oppimaan uutta ja 2) sopeutuvatko työpaikan toimintatapoihin vai vaativatko jääräpäisesti, että pitää voida toimia siten kuin on tottunut aiemmissa työpaikoissa toimimaan. Joustavuus ja uuden oppimiskyky, näitä kannattaa korostaa haastattelussa.
Olet varmaan juuri ketjussa kuvattu parikymppinen rekrytoija.
Olen itse yli 50v muutosjohtaja, joten mitäpä luulet että olenko muutoskykyinen, oppimiskykyinen ja sopeutuva uuteen? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on piiiiitkä kokemus... ei riitä.
Olen nähnyt ikänsä samassa työpaikassa ollutta palaverilihaa, joka ei oikeasti ole tuottanut juuri mitään ainakaan viimeisen kymmenen vuoden aikana. Takana loistava tulevaisuus, joskus nuorena takoivat meriittinsä ja sen jälkeen on ollut lähinnä jäähdyttelyä ja virran mukana kellumista. Eivät ole uudistuneet ja kehittäneet osaamistaan, vaan se jäi sinne menneisyyteen.
Senioritason tekijöillä pitäisi olla jo näkemystä ja kyky saada aikaan liikettä ja tulosta. NIin että he tuovat taloon moninkerroin enemmän rahaa kuin mitä itse kustantavat talolle. Ainakin jos meinaavat senioritason palkoille päästä, mitä yleensä haluavat.
Kuvailit hyvin stereotypian mitä luullaan. Tajuatko itse ollenkaan että samaan stereotypiaan niputat ne jotka oikeasti on aikaansaavia, tehokkaita ja tuottavia? Se että ne on niitä, ei auta mitään, jos rekrytoija jo valmiiksi ajattelee että hohhoijaa, taas nuutuneita ikäihmisiä.
Mutta loistavasti paljastit sen mitä moni rekrytoija ajattelee….
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä, teen nyt kokeiluita ja niihin mihin vaan voin niin tehdä, salaan ikäni ja esim ylioppilastutkintoni, joka on edelliseltä vuosituhannelta ;)
Katsotaan miten käy, ei tässä ainakaan huonommin voi käydä.Minä olen toiveikkaasti jättänyt aina ylioppilastutkintoni pois, ja maisteriksikin valmistuin niin hitaasti, että hyvällä tuurilla minua voisi luulla kymmenen vuotta ikäistäni nuoremmaksi. Harmi vain, että se kymmenen vuotta nuorempikin on jo lähempänä viittäkymppiä. :(
Minkähän vuoksi noissa hakulomakkeissa muuten täytyy ilmoittaa kaikki päivämääriä myöten? Testataanko sillä hakijan kärsivällisyyttä ja kykyä tärvätä aikaa turhan nippelitiedon naputtelemiseen?
Nro 19
Ainakin julkisella puolella on hyvin tarkkaa, että työkokemuksen pituus on oikein tiedossa hakijoita vertailtaessa, koska viroissa valintapäätöksistä voi valittaa, joten faktat pitää olla kunnossa. Myös toimissa työkokemus pitää olla päivälleen tiedossa erilaisten ikälisien määräytymistä varten ja tässä on myös valmistumispäivällä merkitystä, koska yleensä mukaan lasketaan vain valmistumisen jälkeinen työkokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen ei ole koskaan oikean ikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu jotenkin käsittämättömältä ettei tuon tasoinen ihminen ole luonut niittä verkostoja kaikkien niiden vuosien aikana, jotka on työelämässä ollut.
Verkostoja on (joskin eri kaupungissa) mutta he toimivat suosittelijoina, ei heistä kukaan pysty tarjoamaan työtä. Onko oikeasti teillä muilla sellaisia kontakteja jotka noin vaan sormia napsauttamalla järjestäisi teille työn jos joutuisitte työttömäksi? Ehkä en vaan sitten ole osannut verkostoitua oikeisiin ihmisiin. Ap
Aina kohkataan tuota että verkosto sitä, verkosto tätä, mutta sanoisin että juuri kellään ei ole sellaista verkostoa joka voisi työtä antaa. Moni vaan LUULEE että heillä on sellainen verkosto, mutta sitten jos joutuvat tositilanteeseen niin saattaakin tulla ikävä yllätys sen verkoston kanssa.
Toki se verkosto auttaa epäsuorasti (joku tuntee jonkun joka etsii työntekijää jne) mutta ei se ole mikään automaattiratkaisu sekään.Työnhaku on tuurista kiinni. Tätä on monen jotenkin vaikea myöntää. Se on täysin tuuria löytyykö sellinen työantaja joka arvostaa persoonaasi, osaamistasi jne. Joku osa-alue jos ei ole ns perfect match niin leikki loppuu siihen.
Esim itse olen ehkä persoonana vähän erikoinen, ja moni haku on tyssännyt aina juuri tähän. Toisaalta sitten taas tuurilla onkin löytynyt sellinen työnantaja joka arvostaa persoonaani.Ei kaikki ole aina omissa käsissä vaikka moni niin haluaa uskoa ja ajatella turvallisuudentunnetta lisätäkseen.
Tämähän se. Olen ollut paljon seminaareissa tai koulutuksissa, joissa on laajasti eri organisaatioista ihmisiä mukana. Monesti lähtee chatissa linkkarilinkit viuhumaan, kun etsitään näitä kontakteja. Verkostoidutaan täysin tuntemattomien ihmisten kanssa vain sillä perusteella, että ollaan jossain yhteisessä fasilitointikoulutuksessa.
Tällaisista kontakteista ei ole mitään apua siinä tilanteessa, kun jää yllärityöttömäksi eikä etenkään siinä kohtaa, kun työttömyyttä on kestänyt pidempään kuin ne maagiset pari kuukautta.
Todennäköisesti verkoston laajuus ja työpaikan saamisen helppous korreloivat, mutta syynä onkin se, että ns. hyvälle tyypille verkostoituminen on helppoa ja verkosto on laaja. Työnhakutilanteissa saa hakemansa paikan sillä samalla ulospäinsuuntautuneella persoonallaan.
Kai sinä olet sellaistenkin ihmisten kanssa tehnyt töitä, jotka ovat oppineet tuntemaan sinut ja työskentelytyylisi tosi hyvin? Syvällisempiä työtuttuja. Joko työkavereita tai esihenkilöitä entisissä työpaikoissa tai niiden firmojen yhteistyökumppaneita tai asiakkaita? Sellaisia, jotka ovat nähneet ihan käytännössä, miten työsi teet ja miten tulet toimeen muiden ihmisten kanssa.
Nämä ovat parhaita, ei mitkään "kerran nähnyt seminaarissa" -tyyppiset. Ellei sitten käy siellä seminaarin lounaalla tai tauoilla niin, että pääsee hyvin vauhtiin tutustumisessa ja tuntuu menevän jutut yksiin. Joskus jo kertakeskustelulla löytää yhteisen sävelen ja voi jälkikäteen palata asiaan, olisiko hällä vinkata työpaikasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on piiiiitkä kokemus... ei riitä.
Olen nähnyt ikänsä samassa työpaikassa ollutta palaverilihaa, joka ei oikeasti ole tuottanut juuri mitään ainakaan viimeisen kymmenen vuoden aikana. Takana loistava tulevaisuus, joskus nuorena takoivat meriittinsä ja sen jälkeen on ollut lähinnä jäähdyttelyä ja virran mukana kellumista. Eivät ole uudistuneet ja kehittäneet osaamistaan, vaan se jäi sinne menneisyyteen.
Senioritason tekijöillä pitäisi olla jo näkemystä ja kyky saada aikaan liikettä ja tulosta. NIin että he tuovat taloon moninkerroin enemmän rahaa kuin mitä itse kustantavat talolle. Ainakin jos meinaavat senioritason palkoille päästä, mitä yleensä haluavat.
Kuvailit hyvin stereotypian mitä luullaan. Tajuatko itse ollenkaan että samaan stereotypiaan niputat ne jotka oikeasti on aikaansaavia, tehokkaita ja tuottavia? Se että ne on niitä, ei auta mitään, jos rekrytoija jo valmiiksi ajattelee että hohhoijaa, taas nuutuneita ikäihmisiä.
Mutta loistavasti paljastit sen mitä moni rekrytoija ajattelee….
En niputtanut mitään, koska juuri viestini loppupuolella kerron niistäkin, ketkä ovat vielä aikaansaavia, tehokkaita ja tuottavia. Totta kai näitä on, mutta on valetta väittää, etteikö toisenkin laisia olisi. Ja jos he perustelevat vain pitkällä työkokokemuksella, miksi joku työ pitäisi saada, niin ei se todellakaan riitä.
Sama mitä moni täällä on perään kuuluttanut, että pitää osaa kertoa, mitä on saanut aikaan ja mitä tulisi saamaan aikaan seuraavassa työpaikassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä, mikä siinä iässä työnantajaa pelottaa vielä senkin jälkeen, jos on valmis tinkimään palkkatasosta. Huonojen kokemusten takia itseäni rekrytoivana esihenkilönä epäilyttää iäkkäissä työnhakijoissa kaksi asiaa: 1) ovatko vielä kykeneviä oppimaan uutta ja 2) sopeutuvatko työpaikan toimintatapoihin vai vaativatko jääräpäisesti, että pitää voida toimia siten kuin on tottunut aiemmissa työpaikoissa toimimaan. Joustavuus ja uuden oppimiskyky, näitä kannattaa korostaa haastattelussa.
Olet varmaan juuri ketjussa kuvattu parikymppinen rekrytoija.
Olen itse yli 50v muutosjohtaja, joten mitäpä luulet että olenko muutoskykyinen, oppimiskykyinen ja sopeutuva uuteen? :)
Itse asiassa en ole nuori, vaan ap:n kanssa hyvin samanikäinen ja jokseenkin samanlaisen ja samanpituisen työkokemuksen omaava henkilö. En haluaisi syrjiä ketään iän perusteella, varsinkin kun osuu vielä omaan nilkkaan, mutta kokemukset ovat olleet huonoja. Kehottaisinkin kaikkia iäkkäitä työnhakijoita pyrkimään hälventämään näitä ennakkoluuloja ja osoittamaan, etteivät ne kaikkien kohdalla pidä paikkaansa. Yksi haaste iäkkäiden työntekijöiden kanssa ovat sitten tietysti terveysongelmat. Harvemmin niitä nuoria on työkyvyttömyyseläkkeelle saateltu ja esim. muistisairaudet alkavat pikkuhiljaa hiipiä 50 ikävuoden jälkeen. Kerron nyt suoraan työnantajan näkökulmasta niistä ennakkoluuloista, joita hakijan on hyvä ottaa huomioon. Ei ap:tä auta se, jos sanotaan, että on se kyllä kumma, kun ei kelpaa, ikähän on vain numero. Näitä ajatuksia siellä numeroiden takana on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä, mikä siinä iässä työnantajaa pelottaa vielä senkin jälkeen, jos on valmis tinkimään palkkatasosta. Huonojen kokemusten takia itseäni rekrytoivana esihenkilönä epäilyttää iäkkäissä työnhakijoissa kaksi asiaa: 1) ovatko vielä kykeneviä oppimaan uutta ja 2) sopeutuvatko työpaikan toimintatapoihin vai vaativatko jääräpäisesti, että pitää voida toimia siten kuin on tottunut aiemmissa työpaikoissa toimimaan. Joustavuus ja uuden oppimiskyky, näitä kannattaa korostaa haastattelussa.
Mulla on kaksi maisterintutkintoa, joista toinen on hankittu yli nelikymppisenä.
Juu en minä kykene mitään oppimaan.
Todennäköisesti pystyisin muuttamaan teillä useammankin prosessin kätevämmäksi, kun koulutusta ja kokemusta on. Teille ei vain millään kelpaisi se, että joku ulkopuolelta tuleva akka tulee sanomaan, että tämän voisi tehdä kätevämmin ja nopeammin näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on piiiiitkä kokemus... ei riitä.
Olen nähnyt ikänsä samassa työpaikassa ollutta palaverilihaa, joka ei oikeasti ole tuottanut juuri mitään ainakaan viimeisen kymmenen vuoden aikana. Takana loistava tulevaisuus, joskus nuorena takoivat meriittinsä ja sen jälkeen on ollut lähinnä jäähdyttelyä ja virran mukana kellumista. Eivät ole uudistuneet ja kehittäneet osaamistaan, vaan se jäi sinne menneisyyteen.
Senioritason tekijöillä pitäisi olla jo näkemystä ja kyky saada aikaan liikettä ja tulosta. NIin että he tuovat taloon moninkerroin enemmän rahaa kuin mitä itse kustantavat talolle. Ainakin jos meinaavat senioritason palkoille päästä, mitä yleensä haluavat.
Kuvailit hyvin stereotypian mitä luullaan. Tajuatko itse ollenkaan että samaan stereotypiaan niputat ne jotka oikeasti on aikaansaavia, tehokkaita ja tuottavia? Se että ne on niitä, ei auta mitään, jos rekrytoija jo valmiiksi ajattelee että hohhoijaa, taas nuutuneita ikäihmisiä.
Mutta loistavasti paljastit sen mitä moni rekrytoija ajattelee….
En niputtanut mitään, koska juuri viestini loppupuolella kerron niistäkin, ketkä ovat vielä aikaansaavia, tehokkaita ja tuottavia. Totta kai näitä on, mutta on valetta väittää, etteikö toisenkin laisia olisi. Ja jos he perustelevat vain pitkällä työkokokemuksella, miksi joku työ pitäisi saada, niin ei se todellakaan riitä.
Sama mitä moni täällä on perään kuuluttanut, että pitää osaa kertoa, mitä on saanut aikaan ja mitä tulisi saamaan aikaan seuraavassa työpaikassa.
Niin, pitää pitää, mutta miten? Olen se joka kyseli esimerkkihakemuksen perään enkä ole esimerkkiä saanut (yksi sekava vastaus vain tuli siihen).
Moni ”nuutunut surkea Pertti” saattaa olla oikeasti tosi hyvä muttei vaan osaa kertoa siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun firman ylintä johtoa tai keskijohdossa työskennelleitä ihmisiä YT-neuvottelujen seurauksena irtisanotaan, niin se ei ole kovinkaan hyvä meriitti, jos hakee samantasoista työpaikkaa jostain muualta. Nämä johtajat ovat epäonnistuneet tehtävissään, kun niitä ei enää yrityksessä tarvita, ja voikin kysyä että kannattaako sellaista henkilöä palkata, joka ei ole osannut tehtäviään hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttaisiko, jos hakisit työpaikkoja joissa firma hakee itse eikä konsulttifirman avulla? Rekrytointikonsultit ovat usein kovin nuoria ja heillä on taipumus suosia nuoria jatkoon. Näin pääsisit suoraan keskustelemaan yrityksen johdon kanssa.
Itsellä on pari kokemusta rekrytointikonsulteista ja niissä reilu parikymppiset konsultit arvioivat älykkyysosamäärääni ja työkokemustani varsin touhukkaasti. Olen kirjoittanut ylioppilaaksi varmaan aikaisemmin kuin ko. konsultit olivat edes syntyneet.
Tuntui tosi hoopolta, että ihmiset joilla ei edes ole edellytyksiä ymmärtää koko uraani ja osaamistasoani kuitenkin näin tekivät. Pääsin myöhemmin töihin pienempään firmaan, jonka toimitusjohtaja itse suoritti rekrytoinnin.
N48Tämä on varmasti hyvä neuvo. Nykyään vaan moni firma mielellään käyttää noita nuoria konsultteja. Ap
Toivotan sinulle tosi paljon onnea työnhakuun! Pikkusen hirvittää itselläni sama tilanne, jos joutuisin työttömäksi. Pienempien firmojen kanssa kannattaa vältellä korporaatioslangia ja keskittyä siihen, mitä annettavaa sinulla on firmalle eli mitä toisit tullessasi. Kannattaa myös katsella boxin ulkopuolelle, jos osaamisellasi olisi käyttöä myös muilla aloilla.
Olen miettinyt, että jos työttömyys iskisi niin uudelleenkouluttautuisin kirjanpitäjäksi. Niille on aina töitä ja yrittäjyys olisi myös vaihtoehto. Olen pikkutarkka ja perusymmärrys kirjanpidosta löytyy jo. Nyt sainkin idean, että voisin alkaa opiskella tätä töiden ohessa :D
Jos on AMK-tutkinto tai ylempi koulutus, niin voi opiskella pedagogiset opinnot noin vuodessa. Tällä tutkinnolla voi päästä ammattikouluun opettajaksi omalle alalle en. Palkka ei tietysti ole mahdoton, mutta ne kesälomat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä, mikä siinä iässä työnantajaa pelottaa vielä senkin jälkeen, jos on valmis tinkimään palkkatasosta. Huonojen kokemusten takia itseäni rekrytoivana esihenkilönä epäilyttää iäkkäissä työnhakijoissa kaksi asiaa: 1) ovatko vielä kykeneviä oppimaan uutta ja 2) sopeutuvatko työpaikan toimintatapoihin vai vaativatko jääräpäisesti, että pitää voida toimia siten kuin on tottunut aiemmissa työpaikoissa toimimaan. Joustavuus ja uuden oppimiskyky, näitä kannattaa korostaa haastattelussa.
Olet varmaan juuri ketjussa kuvattu parikymppinen rekrytoija.
Olen itse yli 50v muutosjohtaja, joten mitäpä luulet että olenko muutoskykyinen, oppimiskykyinen ja sopeutuva uuteen? :)Itse asiassa en ole nuori, vaan ap:n kanssa hyvin samanikäinen ja jokseenkin samanlaisen ja samanpituisen työkokemuksen omaava henkilö. En haluaisi syrjiä ketään iän perusteella, varsinkin kun osuu vielä omaan nilkkaan, mutta kokemukset ovat olleet huonoja. Kehottaisinkin kaikkia iäkkäitä työnhakijoita pyrkimään hälventämään näitä ennakkoluuloja ja osoittamaan, etteivät ne kaikkien kohdalla pidä paikkaansa. Yksi haaste iäkkäiden työntekijöiden kanssa ovat sitten tietysti terveysongelmat. Harvemmin niitä nuoria on työkyvyttömyyseläkkeelle saateltu ja esim. muistisairaudet alkavat pikkuhiljaa hiipiä 50 ikävuoden jälkeen. Kerron nyt suoraan työnantajan näkökulmasta niistä ennakkoluuloista, joita hakijan on hyvä ottaa huomioon. Ei ap:tä auta se, jos sanotaan, että on se kyllä kumma, kun ei kelpaa, ikähän on vain numero. Näitä ajatuksia siellä numeroiden takana on.
Näin se ehkä on, mutta sen huolen pitäisi tulla kyseeseen ehkä 60-vuotiaan hakijan kohdalla. Ap sanoi olevansa alle 50, ei silloin jukoliste vielä mitään muistisairautta ole!
Mua aina ihmetyttää nää ikärasistit ja ikäpilkkaajat. Eikö ne tajua että kohta ovat itse pilkan kohteena? Jokainen ikääntyy!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttaisiko, jos hakisit työpaikkoja joissa firma hakee itse eikä konsulttifirman avulla? Rekrytointikonsultit ovat usein kovin nuoria ja heillä on taipumus suosia nuoria jatkoon. Näin pääsisit suoraan keskustelemaan yrityksen johdon kanssa.
Itsellä on pari kokemusta rekrytointikonsulteista ja niissä reilu parikymppiset konsultit arvioivat älykkyysosamäärääni ja työkokemustani varsin touhukkaasti. Olen kirjoittanut ylioppilaaksi varmaan aikaisemmin kuin ko. konsultit olivat edes syntyneet.
Tuntui tosi hoopolta, että ihmiset joilla ei edes ole edellytyksiä ymmärtää koko uraani ja osaamistasoani kuitenkin näin tekivät. Pääsin myöhemmin töihin pienempään firmaan, jonka toimitusjohtaja itse suoritti rekrytoinnin.
N48Tämä on varmasti hyvä neuvo. Nykyään vaan moni firma mielellään käyttää noita nuoria konsultteja. Ap
Toivotan sinulle tosi paljon onnea työnhakuun! Pikkusen hirvittää itselläni sama tilanne, jos joutuisin työttömäksi. Pienempien firmojen kanssa kannattaa vältellä korporaatioslangia ja keskittyä siihen, mitä annettavaa sinulla on firmalle eli mitä toisit tullessasi. Kannattaa myös katsella boxin ulkopuolelle, jos osaamisellasi olisi käyttöä myös muilla aloilla.
Olen miettinyt, että jos työttömyys iskisi niin uudelleenkouluttautuisin kirjanpitäjäksi. Niille on aina töitä ja yrittäjyys olisi myös vaihtoehto. Olen pikkutarkka ja perusymmärrys kirjanpidosta löytyy jo. Nyt sainkin idean, että voisin alkaa opiskella tätä töiden ohessa :D
Jos on AMK-tutkinto tai ylempi koulutus, niin voi opiskella pedagogiset opinnot noin vuodessa. Tällä tutkinnolla voi päästä ammattikouluun opettajaksi omalle alalle en. Palkka ei tietysti ole mahdoton, mutta ne kesälomat.
Hei, missä nuo pedagogiset opinnot voi opiskella? Ihan tavan ksvatustieteen tdk? Vai joku opettajakoulutus?
Vierailija kirjoitti:
Jos on AMK-tutkinto tai ylempi koulutus, niin voi opiskella pedagogiset opinnot noin vuodessa. Tällä tutkinnolla voi päästä ammattikouluun opettajaksi omalle alalle en. Palkka ei tietysti ole mahdoton, mutta ne kesälomat.
Usein työt voi aloittaa epäpätevänä, kunhan aloittaa opinnot ja lupaa suorittaa ne loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Kun firman ylintä johtoa tai keskijohdossa työskennelleitä ihmisiä YT-neuvottelujen seurauksena irtisanotaan, niin se ei ole kovinkaan hyvä meriitti, jos hakee samantasoista työpaikkaa jostain muualta. Nämä johtajat ovat epäonnistuneet tehtävissään, kun niitä ei enää yrityksessä tarvita, ja voikin kysyä että kannattaako sellaista henkilöä palkata, joka ei ole osannut tehtäviään hoitaa.
Ei se mene noin. Olen itse hr-johtaja ja irtisanonut loistavia johtajia ihan vaan siksi että osakekurssia halutaan ylös, hallintoa kevennetään yhdellä väliportaalla tai taloon tulee uusi toimari joka putsaa vanhan johtoryhmän kerralla. Missään näistä tapauksista johtajissa ei ollut mitään vikaa.
Höps, ei se mitään hyväksikäyttöä ole, että kirjoitat vanhoille työkavereillesi ja muille tutuillesi viestin, missä kerrot tuon saman. Organisaatio on perhevapaasi aika muuttunut sen verran, että sinulle ei ole tilaa siinä uudessa organisaatiossa. Kysyt reippaasti voiko henkilö toimia suosittelijanasi tai sattuisiko hän tietämään missä olisi tarvetta sinun osaamisellesi.
CV:n voi tarkistaa joku pätkätöissä oleva kaverisikin, hänellähän on timanttiset työnhakutaidot, kun koko ajan pitää olla hakemassa. Sinä kaipaat enemmän neuvoja siihen, millaisia paikkoja voisit hakea ja millä tavalla.