Lue keskustelun säännöt.
”Ylikokeneen” työnhaku, miten olette toimineet?
28.12.2021 |
YT:stä jäi musta pekka käteen ja moni johtaja joutui lähtemään, minä muiden muassa. (En ole na ylintä johtoa vaan ehkä ylempää keskijohtoa, kuitenkin liiketoimintayksikön johtoryhmässä),
Ikää ripausta alle 50, päällikkö/johtajakokemusta 15v ja kokonaiskokemus reilu 20v.
On ollut pienoinen järkytys tajuta että osaamiseni ei kelpaa. Olen siis akateeminen ja kouluttanut/kurssittanut itseäni työn ohessa. Mutta joko en pääse edes haastatteluun tai sitten usein käy niin että pääsen ensimmäiseen rekrytointikonsultin haastatteluin, konsultti ymmärtää osaamiseni ja laittaa minut jatkoon, mutta sitten varsinainen yrityksen haastattelu tyssää heti, syynä yleensä että ei haluta liian ”johtajaa”.
En siis mitenkään korosta tätä taustaa ja minulla on motivaatiota vaikka mihin, olen valmis tinkimään palkasta myös.
Miten te muut olette onnistuneet? Tänään itkin taas kun tuli ei kiitos paikasta joka vastasi osaamistani täydellisesti. En päässyt edes haastatteluun.
Joka paikkaan on 50-100 hakijaa joten työvoimapula ei taida mua nyt pelastaa.
Vinkkejä otetaan vastaan! Siivoanko kaiken päällikkö/johtohomman pois CVstä? Vai jätän pois puolet kokemuksesta? Miten sinä onnistuit?
Kommentit (362)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työmyyrä kirjoitti:
"ylempää keskijohtoa, kuitenkin liiketoimintayksikön johtoryhmässä"
Mahtaa firmassa olla moniportainen organisaatiokaavio.
Selvennän: ylin johto on titteliltään SVP
Heidän allaan oleva sakki on VP
Minä vain tavan perus director.Ja sille joka kysyi mikset hae johtotehtäviin: koko ajan haen, en vaan pääse. En johtotasolle, en päällikkötasolle, en asiantuntijatasolle.
Jos haet johto- tai päällikkötasolle ja olet mielestäsi liian ylikoulutettu, niin mitä sen yläpuolelle vielä jäät johon olisit mielestäsi sopivasti koulutettu? CEO?
Komppaan aiempaa kommenttia myös, hirveän sekavalta organisaatiokaaviolta kuulostaa. Itse olen isossa MNCssä töissä ja silti "tasot" ovat selvät. Joka maassa on maajohtaja, jokaisella tiimillä oma ylempi ja alempi esimies, that's it. Pääkonttorilla lisäksi CEO, CFO ja COO.
Itse en ole koskaan kuullut, että firmassa olisi enempää kuin yksi SVP ja VP kuten viestisi antaa ymmärtää, vaan tasan se yksi.
Vähän haiskahtaa omituiselta tuo firma.
No sä et ole vissiin ollut yhdessäkään pörssiyrityksessä töissä. Tyypillisesti pörssiyrityksen liiketoiminta-alueita johtaa executive vice president, niiden sisällä yksiköitä johtaa SVP ja sitten on VP:t. Usein funktioiden johtajat on SVP-tasoja, esim vaikka hankinnat, markkinointitai tietohallinto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
YLIkokenut? Yli on aina jotain LIIKAA.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu jotenkin käsittämättömältä ettei tuon tasoinen ihminen ole luonut niittä verkostoja kaikkien niiden vuosien aikana, jotka on työelämässä ollut.
Moni käsittää kanssa verkostojen rakentamisella jotain ihan kummallista ja mystistä tai että pitäisi illat pitkät luurata jossain kissanristiäisissä. Ei tarvitse.
Eihän se verkosto tarkoita kuin sitä, että kaikki keiden kanssa olet ikinä tehnyt mitään työmielessä, ovat sinun verkostosi. Hyvin harva tekee töitä yksin jossain umpiossa olematta koko ajan vuorovaikutuksessa eri ihmisten kanssa.
Se verkosto on useimmilla olemassa joka tapauksessa. Ja jos olet jättänyt sinne hyvän jäljen itsestäsi kaikkien vuosien aikana, ei muuta kuin ottamaan yhteyttä niihin ihmisiin!
Näin paljon palkataan ihmisiä ainakin asiantuntija/johtotehtävissä/teollisuudessa jne. Se on myös vähemmän riskaabelia työnantajalle, kun on jo tiedossa, millainen työntekijä ja tyyppi on kyseessä verrattuna täysin sokkoon avoimeen rekryyn, johon tulee kaksisataa hakemusta eikä kukaan tiedä hakijasta yhtään mitään. Junioreja voidaan hakea näin, koska ei heillä kuitenkaan ole työkokemusta vielä, mutta kokeneemmilla eri juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu jotenkin käsittämättömältä ettei tuon tasoinen ihminen ole luonut niittä verkostoja kaikkien niiden vuosien aikana, jotka on työelämässä ollut.
Verkostoja on (joskin eri kaupungissa) mutta he toimivat suosittelijoina, ei heistä kukaan pysty tarjoamaan työtä. Onko oikeasti teillä muilla sellaisia kontakteja jotka noin vaan sormia napsauttamalla järjestäisi teille työn jos joutuisitte työttömäksi? Ehkä en vaan sitten ole osannut verkostoitua oikeisiin ihmisiin. Ap
Aina kohkataan tuota että verkosto sitä, verkosto tätä, mutta sanoisin että juuri kellään ei ole sellaista verkostoa joka voisi työtä antaa. Moni vaan LUULEE että heillä on sellainen verkosto, mutta sitten jos joutuvat tositilanteeseen niin saattaakin tulla ikävä yllätys sen verkoston kanssa.
Toki se verkosto auttaa epäsuorasti (joku tuntee jonkun joka etsii työntekijää jne) mutta ei se ole mikään automaattiratkaisu sekään.Työnhaku on tuurista kiinni. Tätä on monen jotenkin vaikea myöntää. Se on täysin tuuria löytyykö sellinen työantaja joka arvostaa persoonaasi, osaamistasi jne. Joku osa-alue jos ei ole ns perfect match niin leikki loppuu siihen.
Esim itse olen ehkä persoonana vähän erikoinen, ja moni haku on tyssännyt aina juuri tähän. Toisaalta sitten taas tuurilla onkin löytynyt sellinen työnantaja joka arvostaa persoonaani.Ei kaikki ole aina omissa käsissä vaikka moni niin haluaa uskoa ja ajatella turvallisuudentunnetta lisätäkseen.
No mä oon kyllä monta kertaa saanut töitä sen verkostoni ansiosta, joten kyllä se jotenkin toimii. En tietenkään itse vaivaa näkemättä, mutta selvästi siksi, että verkostossa on tiedetty mun olevan a) sopiva henkilö tietyntyyppisiin tehtäviin ja projekteihin ja b) sopivasti vapaana tai vapautumassa edellisistä hommista. Eihän se tietenkään tarkoita ettei joskus voisi käydä niinkin ettei mitään löydykään, mutta kyllä siitä apua on.
Miten siis toimit tilanteessa jos jäät vaikka työttömäksi? Otat yhteyttä kaikkiin kontakteihin? Laitatko sen vihreän rinkulan linkediniin (etsin työtä)? Mulla ei just nyt ole tarvetta etsiä työtä mutta aloin ajatuksen tasolla pohtia asiaa, ja tajusin etten ikinä kehtaisi alkaa kyselemään tutuilta työtä, se olisi jotenkin tosi noloa. Mutta ehkä tää on vaan mun vääristynyt ajatus.
Fiksu rekrytoija valitsee luonteen mukaan. Mikään älykkyys tai kokemus ei riitä, ellei luonne sovi firmalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suhteita pitää olla. Miksi ap:llä ei ole, kokemuksesta huolimatta? Ja miksi niin moni paikka kelpaisi?
Ohis, mutta työttömälle nyt vaan on pakko kelvata ”niin moni paikka” eli suomeksi sanoen mikä paikka tahansa. T, toinen työtön asiantuntija
Vierailija kirjoitti:
Auttaisiko, jos hakisit työpaikkoja joissa firma hakee itse eikä konsulttifirman avulla? Rekrytointikonsultit ovat usein kovin nuoria ja heillä on taipumus suosia nuoria jatkoon. Näin pääsisit suoraan keskustelemaan yrityksen johdon kanssa.
Itsellä on pari kokemusta rekrytointikonsulteista ja niissä reilu parikymppiset konsultit arvioivat älykkyysosamäärääni ja työkokemustani varsin touhukkaasti. Olen kirjoittanut ylioppilaaksi varmaan aikaisemmin kuin ko. konsultit olivat edes syntyneet.
Tuntui tosi hoopolta, että ihmiset joilla ei edes ole edellytyksiä ymmärtää koko uraani ja osaamistasoani kuitenkin näin tekivät. Pääsin myöhemmin töihin pienempään firmaan, jonka toimitusjohtaja itse suoritti rekrytoinnin.
N48
Tämä on varmasti hyvä neuvo. Nykyään vaan moni firma mielellään käyttää noita nuoria konsultteja. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan täällä taannoin ketjun jossa moni viisikymppinen leuhki että saa joka työpaikan mitä hakee ja on onnistunut vaihtamaan 50+ iässä useammankin kerran työtä.
Vähän kuulostaa urbaanilegendalta.
Onnistuu ehkä korkeintaan helsingissä mutta ei missään maakunnissa…Onhan näitäkin olemassa. Heitä yhdistää laaja ja tiheä kontaktien verkko. Ilman toimivia sulle-mulle-suhteita ei nykyisin pärjää.
Sepä se. Mä en ole osannut tuollaista verkkoa rakentaa ja inhoan linkediniä jossa ihmiset pätee ja kehuu itseään. Nyt työnhakijana huomaan että olisi pitänyt luoda verkosto väkisin. Mulla ei ole nyt oikein mitään verkostoa, lukuunottamatta paria suosittelijaa jotka nekin asuu eri kaupungissa (entisessä kotikaupungissa).
Minun suosittelijaverkostoni on jo muutama vuosi sitten jäänyt eläkkeelle, mikä on pitkälti myös työttömyyteni syy. He suosittelisivat minua mielellään edelleen, mutta eipä kukaan ole kysellyt. Organisaatioissa ovat ihmiset vaihtuneet, enkä suurin surminkaan rupea soittelemaan 6-7 vuoden takaisille yhteistyökumppaneilleni siinä toivossa, että työtä irtoaisi.
Tyrkyttäytyminen on minulle hyvin vastenmielistä, joten LinkedInissä minulla on vain kontakteja, jotka ovat itse lähettäneet minulle "kaveripyynnön". Viidestäkymmenestä kontaktista puolet on ihmisiä, joita en muista koskaan edes tavanneeni. LinkedInin kehuttu teho työllistymisessä olisi minulle mysteeri siinäkin tapauksessa, että kontaktieni määrä olisi viisisataa.
Sama juttu, paitsi mulla on 500 kontaktia. Mun ongelma on se että muutin olosuhteiden pakosta (en jaksa selittää koko tarinaa, mutta perhesyitä yms) uuteen ”vieraaseen” kaupunkiin. Edellisellä paikkakunnalla olin tunnettu ja paikkakunnan kermaa, täällä olen aivan nobody. Ja kun ne suosittelijat ja kontaktit on vanhasta asuinpaikasta, ne ei ole mitään täällä nykyisessä.
Mullakin loistava asiantuntijaura, esimiehenä 15v, aina pidetty esimies ja olen todella hyvä työssäni. Ihan järkyttävä huomata että 47v leimataan jo vanhukseksi ja ikäraakiksi….
Ei Suomi niin iso maa ole, etteikö se riittäisi, että suosittelijat ovat toiselta paikkakunnalta. Ja niillä sinun kontakteilla on todennäköisesti hyviä kontakteja myös muilta paikkakunnilta. Rohkeasti kyselemään vain kaikilta keitä tunnet!
Tässä on ero miesten ja naisten välillä. Ei se ole mikään häpeä jutella näistä asioista tuttujen kanssa ja kysellä vinkkejä mahdollisista "piilo"työpaikoista. Miehet tekevät tätä koko ajan eikä se ole mitään nöyristelyä tai tyrkyttämistä.
Olen itse rekrynnyt ihmisiä näin (jopa niitä viisikymppisiä) ja itse saanut kaksi työpaikkaa kun olen vaihtanut ihan vain ottamalla suoraan yhteyttä ihmisiin ja kysynyt.
Tää on totta. Naiset ei kehtaa niin helposti tai kokee tuollaisen kyselyn röyhkeäksi ja omahyväiseksi. Miehet kokee sen normaaliksi koska hehän ovat omasta mielestään universumin keskipisteitä muutenkin.
Mutta ei se ole äkkiseltään naiselle niin helppoa omaksua uudet ”röyhkeät” tavat.
Ei se ole röyhkeyttä, vaan itsensä ja ammattitaitonsa arvostamista. Juuri tämä on se ajatusmallin muutos, mikä pitää omassa päässä tapahtua.
Monilla on pelko olla suoraan ihmisiin yhteyksissä ja keskustella heidän kanssaan. Sen sijaan lähetetään steriilejä hakemuksia massahakuihin ja ihmetellään kun ei tärppää.
Mulla on vähän eri syyt mutta sama tilanne eli pitkä perhevapaa (reilu 3v) ja tän takia kontakteja ei oikein ole tai ne on tosi vanhoja ja koen hankalaksi ottaa yhteyttä heihin, siis työnhaun tiimoilta, se tuntuisi jotenkin hyväksikäytöltä.
Sain potkut perhevapaani aikana (tai siis tarkalleen ottaen ekana töihinpaluupäivånä mutta tämä kerrottiin jo aikaisemmin, kun työtehtäväni täytettiin toisella ihmisellä) ja näistä asetelmista työnhaku tuntui kaikinpuolin hankalalta.
Täytyy varmaan etsiä tuollainen maksullinen urakonsultti. Onko sellainen outplacement-konsultti parempi vai sellainen uraneuvoja (tarkistan CV:si -tyylinen)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä luulen että vika on ap:n asenteessa. Jos omaat kokemusta ja osaamista joka on rahanarvoista firmalle, niin varmasti saa paikan. Et yhtään kerro mitä tuo osaamisesi on. Koulutus itsessään ei ole mikään meriitti, vaan alku asiantuntijuudelle jossain. Jos todella haluat paikan niin sinun pitää osata perustella hakemuksessasi miten tarkalleen tuot enemmän rahaa firmalle kuin maksat. Olen itse tehnyt näin ja ei mitään ongelmaa ole ollut työn saamisessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttaisiko, jos hakisit työpaikkoja joissa firma hakee itse eikä konsulttifirman avulla? Rekrytointikonsultit ovat usein kovin nuoria ja heillä on taipumus suosia nuoria jatkoon. Näin pääsisit suoraan keskustelemaan yrityksen johdon kanssa.
Itsellä on pari kokemusta rekrytointikonsulteista ja niissä reilu parikymppiset konsultit arvioivat älykkyysosamäärääni ja työkokemustani varsin touhukkaasti. Olen kirjoittanut ylioppilaaksi varmaan aikaisemmin kuin ko. konsultit olivat edes syntyneet.
Tuntui tosi hoopolta, että ihmiset joilla ei edes ole edellytyksiä ymmärtää koko uraani ja osaamistasoani kuitenkin näin tekivät. Pääsin myöhemmin töihin pienempään firmaan, jonka toimitusjohtaja itse suoritti rekrytoinnin.
N48Tämä on varmasti hyvä neuvo. Nykyään vaan moni firma mielellään käyttää noita nuoria konsultteja. Ap
Toivotan sinulle tosi paljon onnea työnhakuun! Pikkusen hirvittää itselläni sama tilanne, jos joutuisin työttömäksi. Pienempien firmojen kanssa kannattaa vältellä korporaatioslangia ja keskittyä siihen, mitä annettavaa sinulla on firmalle eli mitä toisit tullessasi. Kannattaa myös katsella boxin ulkopuolelle, jos osaamisellasi olisi käyttöä myös muilla aloilla.
Olen miettinyt, että jos työttömyys iskisi niin uudelleenkouluttautuisin kirjanpitäjäksi. Niille on aina töitä ja yrittäjyys olisi myös vaihtoehto. Olen pikkutarkka ja perusymmärrys kirjanpidosta löytyy jo. Nyt sainkin idean, että voisin alkaa opiskella tätä töiden ohessa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan täällä taannoin ketjun jossa moni viisikymppinen leuhki että saa joka työpaikan mitä hakee ja on onnistunut vaihtamaan 50+ iässä useammankin kerran työtä.
Vähän kuulostaa urbaanilegendalta.
Onnistuu ehkä korkeintaan helsingissä mutta ei missään maakunnissa…Onhan näitäkin olemassa. Heitä yhdistää laaja ja tiheä kontaktien verkko. Ilman toimivia sulle-mulle-suhteita ei nykyisin pärjää.
Sepä se. Mä en ole osannut tuollaista verkkoa rakentaa ja inhoan linkediniä jossa ihmiset pätee ja kehuu itseään. Nyt työnhakijana huomaan että olisi pitänyt luoda verkosto väkisin. Mulla ei ole nyt oikein mitään verkostoa, lukuunottamatta paria suosittelijaa jotka nekin asuu eri kaupungissa (entisessä kotikaupungissa).
Minun suosittelijaverkostoni on jo muutama vuosi sitten jäänyt eläkkeelle, mikä on pitkälti myös työttömyyteni syy. He suosittelisivat minua mielellään edelleen, mutta eipä kukaan ole kysellyt. Organisaatioissa ovat ihmiset vaihtuneet, enkä suurin surminkaan rupea soittelemaan 6-7 vuoden takaisille yhteistyökumppaneilleni siinä toivossa, että työtä irtoaisi.
Tyrkyttäytyminen on minulle hyvin vastenmielistä, joten LinkedInissä minulla on vain kontakteja, jotka ovat itse lähettäneet minulle "kaveripyynnön". Viidestäkymmenestä kontaktista puolet on ihmisiä, joita en muista koskaan edes tavanneeni. LinkedInin kehuttu teho työllistymisessä olisi minulle mysteeri siinäkin tapauksessa, että kontaktieni määrä olisi viisisataa.
Sama juttu, paitsi mulla on 500 kontaktia. Mun ongelma on se että muutin olosuhteiden pakosta (en jaksa selittää koko tarinaa, mutta perhesyitä yms) uuteen ”vieraaseen” kaupunkiin. Edellisellä paikkakunnalla olin tunnettu ja paikkakunnan kermaa, täällä olen aivan nobody. Ja kun ne suosittelijat ja kontaktit on vanhasta asuinpaikasta, ne ei ole mitään täällä nykyisessä.
Mullakin loistava asiantuntijaura, esimiehenä 15v, aina pidetty esimies ja olen todella hyvä työssäni. Ihan järkyttävä huomata että 47v leimataan jo vanhukseksi ja ikäraakiksi….
Ei Suomi niin iso maa ole, etteikö se riittäisi, että suosittelijat ovat toiselta paikkakunnalta. Ja niillä sinun kontakteilla on todennäköisesti hyviä kontakteja myös muilta paikkakunnilta. Rohkeasti kyselemään vain kaikilta keitä tunnet!
Tässä on ero miesten ja naisten välillä. Ei se ole mikään häpeä jutella näistä asioista tuttujen kanssa ja kysellä vinkkejä mahdollisista "piilo"työpaikoista. Miehet tekevät tätä koko ajan eikä se ole mitään nöyristelyä tai tyrkyttämistä.
Olen itse rekrynnyt ihmisiä näin (jopa niitä viisikymppisiä) ja itse saanut kaksi työpaikkaa kun olen vaihtanut ihan vain ottamalla suoraan yhteyttä ihmisiin ja kysynyt.
Tää on totta. Naiset ei kehtaa niin helposti tai kokee tuollaisen kyselyn röyhkeäksi ja omahyväiseksi. Miehet kokee sen normaaliksi koska hehän ovat omasta mielestään universumin keskipisteitä muutenkin.
Mutta ei se ole äkkiseltään naiselle niin helppoa omaksua uudet ”röyhkeät” tavat.Ei se ole röyhkeyttä, vaan itsensä ja ammattitaitonsa arvostamista. Juuri tämä on se ajatusmallin muutos, mikä pitää omassa päässä tapahtua.
Monilla on pelko olla suoraan ihmisiin yhteyksissä ja keskustella heidän kanssaan. Sen sijaan lähetetään steriilejä hakemuksia massahakuihin ja ihmetellään kun ei tärppää.
Kyllä tuo monen mielestä on röyhkeyttä. Vain harva meistä tän ikäisistä sai kannustavan kasvatuksen jossa oppi arvostamaan itseään. Sinä sait, ole siitä onnellinen. Moni muu ei saanut.
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen että vika on ap:n asenteessa. Jos omaat kokemusta ja osaamista joka on rahanarvoista firmalle, niin varmasti saa paikan. Et yhtään kerro mitä tuo osaamisesi on. Koulutus itsessään ei ole mikään meriitti, vaan alku asiantuntijuudelle jossain. Jos todella haluat paikan niin sinun pitää osata perustella hakemuksessasi miten tarkalleen tuot enemmän rahaa firmalle kuin maksat. Olen itse tehnyt näin ja ei mitään ongelmaa ole ollut työn saamisessa.
Et selvästikään ole viisikymppköiben, mikään loistava osaaminen tai loistava CV ei ole siinä iässä mitään. -eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu jotenkin käsittämättömältä ettei tuon tasoinen ihminen ole luonut niittä verkostoja kaikkien niiden vuosien aikana, jotka on työelämässä ollut.
Verkostoja on (joskin eri kaupungissa) mutta he toimivat suosittelijoina, ei heistä kukaan pysty tarjoamaan työtä. Onko oikeasti teillä muilla sellaisia kontakteja jotka noin vaan sormia napsauttamalla järjestäisi teille työn jos joutuisitte työttömäksi? Ehkä en vaan sitten ole osannut verkostoitua oikeisiin ihmisiin. Ap
Aina kohkataan tuota että verkosto sitä, verkosto tätä, mutta sanoisin että juuri kellään ei ole sellaista verkostoa joka voisi työtä antaa. Moni vaan LUULEE että heillä on sellainen verkosto, mutta sitten jos joutuvat tositilanteeseen niin saattaakin tulla ikävä yllätys sen verkoston kanssa.
Toki se verkosto auttaa epäsuorasti (joku tuntee jonkun joka etsii työntekijää jne) mutta ei se ole mikään automaattiratkaisu sekään.Työnhaku on tuurista kiinni. Tätä on monen jotenkin vaikea myöntää. Se on täysin tuuria löytyykö sellinen työantaja joka arvostaa persoonaasi, osaamistasi jne. Joku osa-alue jos ei ole ns perfect match niin leikki loppuu siihen.
Esim itse olen ehkä persoonana vähän erikoinen, ja moni haku on tyssännyt aina juuri tähän. Toisaalta sitten taas tuurilla onkin löytynyt sellinen työnantaja joka arvostaa persoonaani.Ei kaikki ole aina omissa käsissä vaikka moni niin haluaa uskoa ja ajatella turvallisuudentunnetta lisätäkseen.
No mä oon kyllä monta kertaa saanut töitä sen verkostoni ansiosta, joten kyllä se jotenkin toimii. En tietenkään itse vaivaa näkemättä, mutta selvästi siksi, että verkostossa on tiedetty mun olevan a) sopiva henkilö tietyntyyppisiin tehtäviin ja projekteihin ja b) sopivasti vapaana tai vapautumassa edellisistä hommista. Eihän se tietenkään tarkoita ettei joskus voisi käydä niinkin ettei mitään löydykään, mutta kyllä siitä apua on.
Miten siis toimit tilanteessa jos jäät vaikka työttömäksi? Otat yhteyttä kaikkiin kontakteihin? Laitatko sen vihreän rinkulan linkediniin (etsin työtä)? Mulla ei just nyt ole tarvetta etsiä työtä mutta aloin ajatuksen tasolla pohtia asiaa, ja tajusin etten ikinä kehtaisi alkaa kyselemään tutuilta työtä, se olisi jotenkin tosi noloa. Mutta ehkä tää on vaan mun vääristynyt ajatus.
Itse asiassa alan jo noin vuotta tai puolta vuotta ennen työsuhteen päättymistä (tällä alalla työsuhteet on pääasiassa määräaikaisia) puhumaan, että mun duuni loppuu silloin ja silloin. Ja että ois kiinnostavaa ja monille tahoille hyödyllistä kehittää joku projekti esim aihettä y sivuten. Aihe y on joku sellainen, mikä on sopivasti lähellä puhekumppanin alaa. Jos puhekumppanilla itsellään on aikaa ja resursseja, hän vi kiinnostua ja sitten aletaan yhdessä kehittää prjektia aiheesta y. Ei yleensä siltä istumalta, vaan hetken mietittyämme. Ja kyllä, tämä vaatii lähes aina palkatonta työtä minulta. Ja kyllä, siihen sisältyy vaara, että joku muu vie sen hedeltmät. Mutta ala on pieni ja paskiaiset tulevat yleiseen tietoon, joten aika harvoin sitä ryhtyy sellaisten kanssa yrittämäänkään.
LinkedIniä mulla ei ole, se ei oikein toimi meidän alalla, enkä osaa sanoa mitään siitä, miten se muilla aloilla oikein toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu jotenkin käsittämättömältä ettei tuon tasoinen ihminen ole luonut niittä verkostoja kaikkien niiden vuosien aikana, jotka on työelämässä ollut.
Verkostoja on (joskin eri kaupungissa) mutta he toimivat suosittelijoina, ei heistä kukaan pysty tarjoamaan työtä. Onko oikeasti teillä muilla sellaisia kontakteja jotka noin vaan sormia napsauttamalla järjestäisi teille työn jos joutuisitte työttömäksi? Ehkä en vaan sitten ole osannut verkostoitua oikeisiin ihmisiin. Ap
Aina kohkataan tuota että verkosto sitä, verkosto tätä, mutta sanoisin että juuri kellään ei ole sellaista verkostoa joka voisi työtä antaa. Moni vaan LUULEE että heillä on sellainen verkosto, mutta sitten jos joutuvat tositilanteeseen niin saattaakin tulla ikävä yllätys sen verkoston kanssa.
Toki se verkosto auttaa epäsuorasti (joku tuntee jonkun joka etsii työntekijää jne) mutta ei se ole mikään automaattiratkaisu sekään.Työnhaku on tuurista kiinni. Tätä on monen jotenkin vaikea myöntää. Se on täysin tuuria löytyykö sellinen työantaja joka arvostaa persoonaasi, osaamistasi jne. Joku osa-alue jos ei ole ns perfect match niin leikki loppuu siihen.
Esim itse olen ehkä persoonana vähän erikoinen, ja moni haku on tyssännyt aina juuri tähän. Toisaalta sitten taas tuurilla onkin löytynyt sellinen työnantaja joka arvostaa persoonaani.Ei kaikki ole aina omissa käsissä vaikka moni niin haluaa uskoa ja ajatella turvallisuudentunnetta lisätäkseen.
No mä oon kyllä monta kertaa saanut töitä sen verkostoni ansiosta, joten kyllä se jotenkin toimii. En tietenkään itse vaivaa näkemättä, mutta selvästi siksi, että verkostossa on tiedetty mun olevan a) sopiva henkilö tietyntyyppisiin tehtäviin ja projekteihin ja b) sopivasti vapaana tai vapautumassa edellisistä hommista. Eihän se tietenkään tarkoita ettei joskus voisi käydä niinkin ettei mitään löydykään, mutta kyllä siitä apua on.
Miten siis toimit tilanteessa jos jäät vaikka työttömäksi? Otat yhteyttä kaikkiin kontakteihin? Laitatko sen vihreän rinkulan linkediniin (etsin työtä)? Mulla ei just nyt ole tarvetta etsiä työtä mutta aloin ajatuksen tasolla pohtia asiaa, ja tajusin etten ikinä kehtaisi alkaa kyselemään tutuilta työtä, se olisi jotenkin tosi noloa. Mutta ehkä tää on vaan mun vääristynyt ajatus.
No ei kun niihin hyödyllisiin kontakteihin vaan, jotka ovat nyt sellaisessa asemassa ja ympäristössä, mistä voisi sinullekin löytyä hommaa. Eli jos olet kovan luokan talousosaaja pankista, ei hyödytä kontaktoida sitä lääkärituttua, mutta se 10 vuoden takainen esimies, joka nykyään on vakuutusyhtiössä, voisi jotain tietääkin.
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen että vika on ap:n asenteessa. Jos omaat kokemusta ja osaamista joka on rahanarvoista firmalle, niin varmasti saa paikan. Et yhtään kerro mitä tuo osaamisesi on. Koulutus itsessään ei ole mikään meriitti, vaan alku asiantuntijuudelle jossain. Jos todella haluat paikan niin sinun pitää osata perustella hakemuksessasi miten tarkalleen tuot enemmän rahaa firmalle kuin maksat. Olen itse tehnyt näin ja ei mitään ongelmaa ole ollut työn saamisessa.
Luitko edes aloitusta? Ap kertoi ettei ole ronkeli ja kaikki tasot kelpaa. Huono asenne olisi se että ”vain VP-taso kelpaa”.
Kannattaako se vihreä rinkula laittaa siihen linkediniin? Moni on sitä mieltä että ei kannata vaan se on ”epätoivoinen viesti”. -ohis
Olen tätä ketjua seurannut, itsekin työnhakija. Tein tämän huomion joka koskee itseäni myös;
-moni meistä ei OSAA kirjoittaa hakemusta siten että mitä kaikkea annan firmalle, mitä kaikkea toisin tullessani.
En minäkään osaa. Osaan vaan sen perinteisen ”olen Pirjo Kankaanpäästä, olen tehnyt sitä ja tätä yhtiössä X ja Y, ja ollut vastuussa asioista A ja B.
MISSÄ tuollaisen oikean tavan voisi oppia? En löytänyt googlaamalla edes mitään mallia hakemuksesta. Te jotka tätä teette niin onko mitään esimerkkihakemusta olemassa? Miten sellainen muotoillaan?
En ole edes viisikymppinen ja siltikään en osaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen että vika on ap:n asenteessa. Jos omaat kokemusta ja osaamista joka on rahanarvoista firmalle, niin varmasti saa paikan. Et yhtään kerro mitä tuo osaamisesi on. Koulutus itsessään ei ole mikään meriitti, vaan alku asiantuntijuudelle jossain. Jos todella haluat paikan niin sinun pitää osata perustella hakemuksessasi miten tarkalleen tuot enemmän rahaa firmalle kuin maksat. Olen itse tehnyt näin ja ei mitään ongelmaa ole ollut työn saamisessa.
Et selvästikään ole viisikymppköiben, mikään loistava osaaminen tai loistava CV ei ole siinä iässä mitään. -eri
Ihan höpö höpöä. Tuo ikäkortti on pelkkä tekosyy. Tottakai firmat palkkaa tekijän joka osaa kertoa miten tuo rahaa firmaan. Itse esim osaan tilastomatematiikkaa korkealla tasolla ja osaan mallintaa esimerkiksi tuotemuutosten vaikutuksia toteutuneesta myynnistä, tai vaikkapa eri asiakassegmenteissä. Osaan myös tehdä dataan perustuvia riskilaskelmia. Pitää oikeasti kertoa mitä se oma osaaminen on joka on rahan arvoista, silloin ei ole ikä este. Moni vanhempi vain luulee että oma osaaminen on hyvää, vaikka hädin tuskin osataan edes tietokonetta käyttää.
Auttaisiko, jos hakisit työpaikkoja joissa firma hakee itse eikä konsulttifirman avulla? Rekrytointikonsultit ovat usein kovin nuoria ja heillä on taipumus suosia nuoria jatkoon. Näin pääsisit suoraan keskustelemaan yrityksen johdon kanssa.
Itsellä on pari kokemusta rekrytointikonsulteista ja niissä reilu parikymppiset konsultit arvioivat älykkyysosamäärääni ja työkokemustani varsin touhukkaasti. Olen kirjoittanut ylioppilaaksi varmaan aikaisemmin kuin ko. konsultit olivat edes syntyneet.
Tuntui tosi hoopolta, että ihmiset joilla ei edes ole edellytyksiä ymmärtää koko uraani ja osaamistasoani kuitenkin näin tekivät. Pääsin myöhemmin töihin pienempään firmaan, jonka toimitusjohtaja itse suoritti rekrytoinnin.
N48