Lue keskustelun säännöt.
”Ylikokeneen” työnhaku, miten olette toimineet?
28.12.2021 |
YT:stä jäi musta pekka käteen ja moni johtaja joutui lähtemään, minä muiden muassa. (En ole na ylintä johtoa vaan ehkä ylempää keskijohtoa, kuitenkin liiketoimintayksikön johtoryhmässä),
Ikää ripausta alle 50, päällikkö/johtajakokemusta 15v ja kokonaiskokemus reilu 20v.
On ollut pienoinen järkytys tajuta että osaamiseni ei kelpaa. Olen siis akateeminen ja kouluttanut/kurssittanut itseäni työn ohessa. Mutta joko en pääse edes haastatteluun tai sitten usein käy niin että pääsen ensimmäiseen rekrytointikonsultin haastatteluin, konsultti ymmärtää osaamiseni ja laittaa minut jatkoon, mutta sitten varsinainen yrityksen haastattelu tyssää heti, syynä yleensä että ei haluta liian ”johtajaa”.
En siis mitenkään korosta tätä taustaa ja minulla on motivaatiota vaikka mihin, olen valmis tinkimään palkasta myös.
Miten te muut olette onnistuneet? Tänään itkin taas kun tuli ei kiitos paikasta joka vastasi osaamistani täydellisesti. En päässyt edes haastatteluun.
Joka paikkaan on 50-100 hakijaa joten työvoimapula ei taida mua nyt pelastaa.
Vinkkejä otetaan vastaan! Siivoanko kaiken päällikkö/johtohomman pois CVstä? Vai jätän pois puolet kokemuksesta? Miten sinä onnistuit?
Kommentit (362)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on piiiiitkä kokemus... ei riitä.
Olen nähnyt ikänsä samassa työpaikassa ollutta palaverilihaa, joka ei oikeasti ole tuottanut juuri mitään ainakaan viimeisen kymmenen vuoden aikana. Takana loistava tulevaisuus, joskus nuorena takoivat meriittinsä ja sen jälkeen on ollut lähinnä jäähdyttelyä ja virran mukana kellumista. Eivät ole uudistuneet ja kehittäneet osaamistaan, vaan se jäi sinne menneisyyteen.
Senioritason tekijöillä pitäisi olla jo näkemystä ja kyky saada aikaan liikettä ja tulosta. NIin että he tuovat taloon moninkerroin enemmän rahaa kuin mitä itse kustantavat talolle. Ainakin jos meinaavat senioritason palkoille päästä, mitä yleensä haluavat.
Kuvailit hyvin stereotypian mitä luullaan. Tajuatko itse ollenkaan että samaan stereotypiaan niputat ne jotka oikeasti on aikaansaavia, tehokkaita ja tuottavia? Se että ne on niitä, ei auta mitään, jos rekrytoija jo valmiiksi ajattelee että hohhoijaa, taas nuutuneita ikäihmisiä.
Mutta loistavasti paljastit sen mitä moni rekrytoija ajattelee….
En niputtanut mitään, koska juuri viestini loppupuolella kerron niistäkin, ketkä ovat vielä aikaansaavia, tehokkaita ja tuottavia. Totta kai näitä on, mutta on valetta väittää, etteikö toisenkin laisia olisi. Ja jos he perustelevat vain pitkällä työkokokemuksella, miksi joku työ pitäisi saada, niin ei se todellakaan riitä.
Sama mitä moni täällä on perään kuuluttanut, että pitää osaa kertoa, mitä on saanut aikaan ja mitä tulisi saamaan aikaan seuraavassa työpaikassa.
Niin, pitää pitää, mutta miten? Olen se joka kyseli esimerkkihakemuksen perään enkä ole esimerkkiä saanut (yksi sekava vastaus vain tuli siihen).
Moni ”nuutunut surkea Pertti” saattaa olla oikeasti tosi hyvä muttei vaan osaa kertoa siitä.
No sori jos se oli sekava, parhaani yritin, mutta ajattelin, että sinäkin ajattelisit omalta osaltasi vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten on toki sekin syy että jotkut toimialat on ylitarjonnan puolella. Olen itse hr-päällikkö enkä edes vielä noin vanha, ja töitä ei saa mistään, joka paikkaan 200 hakijaa. Meistä on valtava ylitarjonta, ainostaan talent acquisition puolella on töitä, mutta ei muissa osa-alueissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä, mikä siinä iässä työnantajaa pelottaa vielä senkin jälkeen, jos on valmis tinkimään palkkatasosta. Huonojen kokemusten takia itseäni rekrytoivana esihenkilönä epäilyttää iäkkäissä työnhakijoissa kaksi asiaa: 1) ovatko vielä kykeneviä oppimaan uutta ja 2) sopeutuvatko työpaikan toimintatapoihin vai vaativatko jääräpäisesti, että pitää voida toimia siten kuin on tottunut aiemmissa työpaikoissa toimimaan. Joustavuus ja uuden oppimiskyky, näitä kannattaa korostaa haastattelussa.
Mulla on kaksi maisterintutkintoa, joista toinen on hankittu yli nelikymppisenä.
Juu en minä kykene mitään oppimaan.
Todennäköisesti pystyisin muuttamaan teillä useammankin prosessin kätevämmäksi, kun koulutusta ja kokemusta on. Teille ei vain millään kelpaisi se, että joku ulkopuolelta tuleva akka tulee sanomaan, että tämän voisi tehdä kätevämmin ja nopeammin näin.
Tämä on itse asiassa juuri se, mitä pelätään. Joku ulkopuolelta tuleva kuvittelee ymmärtävänsä asiaan tarkemmin tutustumatta, miten sen voisi tehdä paremmin, koska edellisessäkin työpaikassa toimittiin näin. Hankaluutena monella tuntuu olevan se, ettei ole halua ensin tutustua toimintaympäristöön ja sitten vasta tehdä niitä muutosehdotuksia. Tietty ylimielisyys vaivaa, tällainen "minulla on niin paljon kokemusta, että kyllä minä tiedän miten asiat tehdään paremmin" -asenne. Tietynlainen nöyryys puuttuu ja se on ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Kun firman ylintä johtoa tai keskijohdossa työskennelleitä ihmisiä YT-neuvottelujen seurauksena irtisanotaan, niin se ei ole kovinkaan hyvä meriitti, jos hakee samantasoista työpaikkaa jostain muualta. Nämä johtajat ovat epäonnistuneet tehtävissään, kun niitä ei enää yrityksessä tarvita, ja voikin kysyä että kannattaako sellaista henkilöä palkata, joka ei ole osannut tehtäviään hoitaa.
Usein uusi ylin johto haluaa uudistaa välillä ihan vain uudistamisen vuoksi tai suosia omia suosikkialaisiaan ja laittaa ison joukon johtajia vaihtoon. Haluavat uusia näkemyksiä ja muutosta, vaikkei edellisenkään johdon suorituksissa välttämättä mitään vikaa ole ollut. Tai jos firman ja markkinoiden tilanne on vain muuttunut todella radikaalisti, niin tarvitaan uutta verta. Ei sen kummempaa.
Joskus tämä johtaa hyvään, joskus huonoon. Molempia olen nähnyt.
Kaikki useita YT-myllyjä nähneet tietävät, että tänä päivänä todella hyväänkin tyyppiin voi osua leikkuri. Ei se ole pelkästään niin, että "huonoja" irtisanotaan.
AP:n ongelma on käynyt omassakin mielessä. Olen 47-vuotias tekniikan lisensiaatti. Osittain tuosta syystä jätin hakematta sellaista keskijohdon paikkaa.
Niin kauan, kun olen työssä ns. kädet savessa tuotannon kanssa, niin substanssiosaamiseni alasta pysyy hyvänä, kuten myös työkalujen käyttö. Meillä keksijohdossa olevat työskentelevät ensisijaisesti hallinnollisten asioiden parissa. Jos sieltä tippuu, niin sitten lienee parasta hakea paikkoja, jossa se hallinnollinen osaaminen keskiössä, ei enää alan substanssi. Ja kisa on varmasti kova.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei, missä nuo pedagogiset opinnot voi opiskella? Ihan tavan ksvatustieteen tdk? Vai joku opettajakoulutus?
Pedagogiset tai Opettaja opinnot 60 ov. Hae Googlella.
Insinöörikaveri aloitti epäpätevänä jo opetuksen. Sanoi, että muu ei ole ärsyttävää, kuin että nämä nuoret ei kuuntele mitään.
Eli jos pälli kestää sen, että on puhuva pää luokan edessä, jota kukaan ei kuuntele, niin on opettaja-ainesta.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä, mikä siinä iässä työnantajaa pelottaa vielä senkin jälkeen, jos on valmis tinkimään palkkatasosta. Huonojen kokemusten takia itseäni rekrytoivana esihenkilönä epäilyttää iäkkäissä työnhakijoissa kaksi asiaa: 1) ovatko vielä kykeneviä oppimaan uutta ja 2) sopeutuvatko työpaikan toimintatapoihin vai vaativatko jääräpäisesti, että pitää voida toimia siten kuin on tottunut aiemmissa työpaikoissa toimimaan. Joustavuus ja uuden oppimiskyky, näitä kannattaa korostaa haastattelussa.
Voisin alanuolista huolimatta tai ehkä juuri siksi lisätä vielä yhden asian: itsereflektio. Se tuntuu olevan taito, joka monelta puuttuu. Kannattaa ainakin yrittää tarkastella omaa osaamista ja myös asennetta objektiivisesti: olenko todella osaamiseltani niin ylivertainen kuin kuvittelen? Vai pitäisikö jotain osa-aluetta kenties kehittää? Ovatko taidot vanhentuneet? Tämä on relevantti kysymys etenkin nopeasti muuttuvalla it-alalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä, mikä siinä iässä työnantajaa pelottaa vielä senkin jälkeen, jos on valmis tinkimään palkkatasosta. Huonojen kokemusten takia itseäni rekrytoivana esihenkilönä epäilyttää iäkkäissä työnhakijoissa kaksi asiaa: 1) ovatko vielä kykeneviä oppimaan uutta ja 2) sopeutuvatko työpaikan toimintatapoihin vai vaativatko jääräpäisesti, että pitää voida toimia siten kuin on tottunut aiemmissa työpaikoissa toimimaan. Joustavuus ja uuden oppimiskyky, näitä kannattaa korostaa haastattelussa.
Olet varmaan juuri ketjussa kuvattu parikymppinen rekrytoija.
Olen itse yli 50v muutosjohtaja, joten mitäpä luulet että olenko muutoskykyinen, oppimiskykyinen ja sopeutuva uuteen? :)
Juuri olin tulossa sanomaan, että nytpä rekrytoiva esihenkilö paljastikin kaikki ennakkoluulonsa ja sterotypiansa. Ihan oikeasti, viisikymppinen ei ole mikään vanha koira, joka ei kykene oppimaan uutta saati vänkää uudelle työpaikalleen jotain entisen työpaikkansa käytäntöjä. Haloo!! Ärsyttää aivan kamalasti, että rekrytoijat OIKEASTI ajattelevat näin.
Ei se älli viisikymppisen suorittajan päästä valahda pois vain sen takia, että on yt-neuvotteluissa potkittu pihalle. Ne vanhat jäärät istuvat vanhusten asumispalveluyksiköissä vänkäämässä, kyllä viisikymppiset on ihan työelämän kärkeä. Lisäksi ei ole enää taaperoita hoidettavana ja kokemusta kertynyt.
Pitää olla hakijoista paras, että saa paikan. Se on todella vaikeaa, jos lähettää sen sadanensimmäisen hakemuksen. Helpointa on olla paras olemalla ainoa.
Tee lista kiinnostavista yritystyksistä. Hanki päättääjälista, vaikka ostamalla. Ala soittamaan ja kysy onko tarvetta sun osaamiselle. Todennäköisesti ei ole, mutta sitten kun tarvetta on, niin ne palaa sulle, kenties ilman, että edes kysyvät muita.
Älä lannistu, pelin henkeen kuuluu, että lähes aina tulee turpiin, mutta viikossa sä soitat kuitenkin helposti satoja puheluita, jos yksi sadasta johtaa jonnekin, niin sulla on hyvä kontakti monta kertaa viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä, mikä siinä iässä työnantajaa pelottaa vielä senkin jälkeen, jos on valmis tinkimään palkkatasosta. Huonojen kokemusten takia itseäni rekrytoivana esihenkilönä epäilyttää iäkkäissä työnhakijoissa kaksi asiaa: 1) ovatko vielä kykeneviä oppimaan uutta ja 2) sopeutuvatko työpaikan toimintatapoihin vai vaativatko jääräpäisesti, että pitää voida toimia siten kuin on tottunut aiemmissa työpaikoissa toimimaan. Joustavuus ja uuden oppimiskyky, näitä kannattaa korostaa haastattelussa.
Mulla on kaksi maisterintutkintoa, joista toinen on hankittu yli nelikymppisenä.
Juu en minä kykene mitään oppimaan.
Todennäköisesti pystyisin muuttamaan teillä useammankin prosessin kätevämmäksi, kun koulutusta ja kokemusta on. Teille ei vain millään kelpaisi se, että joku ulkopuolelta tuleva akka tulee sanomaan, että tämän voisi tehdä kätevämmin ja nopeammin näin.
Tämä on itse asiassa juuri se, mitä pelätään. Joku ulkopuolelta tuleva kuvittelee ymmärtävänsä asiaan tarkemmin tutustumatta, miten sen voisi tehdä paremmin, koska edellisessäkin työpaikassa toimittiin näin. Hankaluutena monella tuntuu olevan se, ettei ole halua ensin tutustua toimintaympäristöön ja sitten vasta tehdä niitä muutosehdotuksia. Tietty ylimielisyys vaivaa, tällainen "minulla on niin paljon kokemusta, että kyllä minä tiedän miten asiat tehdään paremmin" -asenne. Tietynlainen nöyryys puuttuu ja se on ongelma.
Myös se, että keskitytään tuomaan esiin sitä, miten muuttaisi ja kehittäisi tätä kyseistä yritystä, mihin hakee töihin. Kun voisi painottaa sitä, että mitä hyvää toisi tämän työnantajan ASIAKKAILLE (- > joka johtaa siihen, että tulee lisää rahaa sisään).
Ei kukaan (tai siis tosi harva) palkkaa ihmisiä ylenmäärin sisäisten toimintojen kehittämiseen, vaan katse pitää olla maailmalla ja asiakkaissa, jos mielii menestyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä, mikä siinä iässä työnantajaa pelottaa vielä senkin jälkeen, jos on valmis tinkimään palkkatasosta. Huonojen kokemusten takia itseäni rekrytoivana esihenkilönä epäilyttää iäkkäissä työnhakijoissa kaksi asiaa: 1) ovatko vielä kykeneviä oppimaan uutta ja 2) sopeutuvatko työpaikan toimintatapoihin vai vaativatko jääräpäisesti, että pitää voida toimia siten kuin on tottunut aiemmissa työpaikoissa toimimaan. Joustavuus ja uuden oppimiskyky, näitä kannattaa korostaa haastattelussa.
Olet varmaan juuri ketjussa kuvattu parikymppinen rekrytoija.
Olen itse yli 50v muutosjohtaja, joten mitäpä luulet että olenko muutoskykyinen, oppimiskykyinen ja sopeutuva uuteen? :)
Vaikea tällä perusteella tietää. Osa kaltaisitasi on pahimmanlaisia päällepäsmäreitä ja besserwissereitä, jotka eivät kuuntele ketään, kun ovat itse siinä kokeneisuudessaan niin erinomaisia ja kaikkitietäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
hae bussikuskiksi
Liian kallis. Ahmed kurvaa halvemmalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä, mikä siinä iässä työnantajaa pelottaa vielä senkin jälkeen, jos on valmis tinkimään palkkatasosta. Huonojen kokemusten takia itseäni rekrytoivana esihenkilönä epäilyttää iäkkäissä työnhakijoissa kaksi asiaa: 1) ovatko vielä kykeneviä oppimaan uutta ja 2) sopeutuvatko työpaikan toimintatapoihin vai vaativatko jääräpäisesti, että pitää voida toimia siten kuin on tottunut aiemmissa työpaikoissa toimimaan. Joustavuus ja uuden oppimiskyky, näitä kannattaa korostaa haastattelussa.
Mulla on kaksi maisterintutkintoa, joista toinen on hankittu yli nelikymppisenä.
Juu en minä kykene mitään oppimaan.
Todennäköisesti pystyisin muuttamaan teillä useammankin prosessin kätevämmäksi, kun koulutusta ja kokemusta on. Teille ei vain millään kelpaisi se, että joku ulkopuolelta tuleva akka tulee sanomaan, että tämän voisi tehdä kätevämmin ja nopeammin näin.
Tämä on itse asiassa juuri se, mitä pelätään. Joku ulkopuolelta tuleva kuvittelee ymmärtävänsä asiaan tarkemmin tutustumatta, miten sen voisi tehdä paremmin, koska edellisessäkin työpaikassa toimittiin näin. Hankaluutena monella tuntuu olevan se, ettei ole halua ensin tutustua toimintaympäristöön ja sitten vasta tehdä niitä muutosehdotuksia. Tietty ylimielisyys vaivaa, tällainen "minulla on niin paljon kokemusta, että kyllä minä tiedän miten asiat tehdään paremmin" -asenne. Tietynlainen nöyryys puuttuu ja se on ongelma.
Myös se, että keskitytään tuomaan esiin sitä, miten muuttaisi ja kehittäisi tätä kyseistä yritystä, mihin hakee töihin. Kun voisi painottaa sitä, että mitä hyvää toisi tämän työnantajan ASIAKKAILLE (- > joka johtaa siihen, että tulee lisää rahaa sisään).
Ei kukaan (tai siis tosi harva) palkkaa ihmisiä ylenmäärin sisäisten toimintojen kehittämiseen, vaan katse pitää olla maailmalla ja asiakkaissa, jos mielii menestyä.
Pahinta on se, jos esittää näitä muutosehdotuksia jo hakukirjeessä ennen kuin edes on millään tavalla perillä yrityksen sisäisistä prosesseista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun firman ylintä johtoa tai keskijohdossa työskennelleitä ihmisiä YT-neuvottelujen seurauksena irtisanotaan, niin se ei ole kovinkaan hyvä meriitti, jos hakee samantasoista työpaikkaa jostain muualta. Nämä johtajat ovat epäonnistuneet tehtävissään, kun niitä ei enää yrityksessä tarvita, ja voikin kysyä että kannattaako sellaista henkilöä palkata, joka ei ole osannut tehtäviään hoitaa.
Juuri tätä olin itsekkin sanomassa. Minuakin mietityttäisi eniten syy miksi päätettiin irtisanoa, eikä esim siirretty firman sisällä. Jokainen tietää, että hyvistä tekijöistä ei luovuta, kuin äärimmäisestä pakosta.Sinuna miettisin tähän hyvät perustelut ja asiasta kannattaa mainita jo hakemuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä, mikä siinä iässä työnantajaa pelottaa vielä senkin jälkeen, jos on valmis tinkimään palkkatasosta. Huonojen kokemusten takia itseäni rekrytoivana esihenkilönä epäilyttää iäkkäissä työnhakijoissa kaksi asiaa: 1) ovatko vielä kykeneviä oppimaan uutta ja 2) sopeutuvatko työpaikan toimintatapoihin vai vaativatko jääräpäisesti, että pitää voida toimia siten kuin on tottunut aiemmissa työpaikoissa toimimaan. Joustavuus ja uuden oppimiskyky, näitä kannattaa korostaa haastattelussa.
Olet varmaan juuri ketjussa kuvattu parikymppinen rekrytoija.
Olen itse yli 50v muutosjohtaja, joten mitäpä luulet että olenko muutoskykyinen, oppimiskykyinen ja sopeutuva uuteen? :)Itse asiassa en ole nuori, vaan ap:n kanssa hyvin samanikäinen ja jokseenkin samanlaisen ja samanpituisen työkokemuksen omaava henkilö. En haluaisi syrjiä ketään iän perusteella, varsinkin kun osuu vielä omaan nilkkaan, mutta kokemukset ovat olleet huonoja. Kehottaisinkin kaikkia iäkkäitä työnhakijoita pyrkimään hälventämään näitä ennakkoluuloja ja osoittamaan, etteivät ne kaikkien kohdalla pidä paikkaansa. Yksi haaste iäkkäiden työntekijöiden kanssa ovat sitten tietysti terveysongelmat. Harvemmin niitä nuoria on työkyvyttömyyseläkkeelle saateltu ja esim. muistisairaudet alkavat pikkuhiljaa hiipiä 50 ikävuoden jälkeen. Kerron nyt suoraan työnantajan näkökulmasta niistä ennakkoluuloista, joita hakijan on hyvä ottaa huomioon. Ei ap:tä auta se, jos sanotaan, että on se kyllä kumma, kun ei kelpaa, ikähän on vain numero. Näitä ajatuksia siellä numeroiden takana on.
Näin se ehkä on, mutta sen huolen pitäisi tulla kyseeseen ehkä 60-vuotiaan hakijan kohdalla. Ap sanoi olevansa alle 50, ei silloin jukoliste vielä mitään muistisairautta ole!
Mua aina ihmetyttää nää ikärasistit ja ikäpilkkaajat. Eikö ne tajua että kohta ovat itse pilkan kohteena? Jokainen ikääntyy!
Tätä vielä pahentaa, että ton kirjoittaja sanoo olevansa samaa ikäluokkaa ap:n kanssa eli suhtautuu itse ikärasistisesti omaa ikäluokkaansa kohtaan. No ei ihme, että viisikymppiset ei työllisty, jos samanikäiset ajattelevat, että heillä on jo toinen jalka haudassa ja dementia uhkaa. *ttu että *tuttaa tuommoiset "rekrytoivat esihenkilöt".
Mulle sanottiin heti valmistuttuani että olen ylikoulutettu assistentin tehtäviin ja menin uskomaan sen. Sitten siihen paikkaan otettiin kurssikaverini
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttaisiko, jos hakisit työpaikkoja joissa firma hakee itse eikä konsulttifirman avulla? Rekrytointikonsultit ovat usein kovin nuoria ja heillä on taipumus suosia nuoria jatkoon. Näin pääsisit suoraan keskustelemaan yrityksen johdon kanssa.
Itsellä on pari kokemusta rekrytointikonsulteista ja niissä reilu parikymppiset konsultit arvioivat älykkyysosamäärääni ja työkokemustani varsin touhukkaasti. Olen kirjoittanut ylioppilaaksi varmaan aikaisemmin kuin ko. konsultit olivat edes syntyneet.
Tuntui tosi hoopolta, että ihmiset joilla ei edes ole edellytyksiä ymmärtää koko uraani ja osaamistasoani kuitenkin näin tekivät. Pääsin myöhemmin töihin pienempään firmaan, jonka toimitusjohtaja itse suoritti rekrytoinnin.
N48Tämä on varmasti hyvä neuvo. Nykyään vaan moni firma mielellään käyttää noita nuoria konsultteja. Ap
Toivotan sinulle tosi paljon onnea työnhakuun! Pikkusen hirvittää itselläni sama tilanne, jos joutuisin työttömäksi. Pienempien firmojen kanssa kannattaa vältellä korporaatioslangia ja keskittyä siihen, mitä annettavaa sinulla on firmalle eli mitä toisit tullessasi. Kannattaa myös katsella boxin ulkopuolelle, jos osaamisellasi olisi käyttöä myös muilla aloilla.
Olen miettinyt, että jos työttömyys iskisi niin uudelleenkouluttautuisin kirjanpitäjäksi. Niille on aina töitä ja yrittäjyys olisi myös vaihtoehto. Olen pikkutarkka ja perusymmärrys kirjanpidosta löytyy jo. Nyt sainkin idean, että voisin alkaa opiskella tätä töiden ohessa :D
Jos on AMK-tutkinto tai ylempi koulutus, niin voi opiskella pedagogiset opinnot noin vuodessa. Tällä tutkinnolla voi päästä ammattikouluun opettajaksi omalle alalle en. Palkka ei tietysti ole mahdoton, mutta ne kesälomat.
Hei, missä nuo pedagogiset opinnot voi opiskella? Ihan tavan ksvatustieteen tdk? Vai joku opettajakoulutus?
Näitähän on ympäri Suomen. Onnistuu etänä opiskelu.
Kaikki mun tietämät toisen ja kolmannen asteen opettajan pätevyyden antavat pedagogiset opinnot on monimuoto-opiskelua, eli tarkoitus on, että ne pystyy tekemään työnohella, mutta ei ikinä täysin etänä, vaan on se lähipäivä tai lähijakso noin kuukauden välein. Ja ne lähipäivät/jaksot on kyl pakollisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äh, oikeasti ei pidä jättää niitä johtohommia pois cvstä, kosla ae näyttää siltä, että sulla on ollut vuosien stagnaattinen laiska ja pysähtynyt ura. Sen sijaan pitää esittää hyvä syy sille, miksi nyt haluat suuntautua vähän uudelleen ja sillä uudella suuntausalalla olet valmis ottamaan alemman pestin koska alan hienoisesti vaihtuessa sun pätevyyskin kaipaa vähän harjoitusta.
No oikeastaan sillä ei ole väliä onko niitä vai ei sillä joka TAPAUKSESSA 50v ikä on aina hylky. Niin ei saisi olla mutta jostain syystä niin on.
Mua ihmetyttää miksi kukaan ei tajua tässä mitään kaksinaismoralistista. Siis täälläkin moni toitottaa että ei mikään 50v ole enää mitään työelämässä - ja samaan aikaan meillä on pressa 75v ja moni johtaja ja korkea virkamies 60v kieppeillä. Eli jotenkin jännästi ne onkin pätevitä mutta työtä HAKEVA samanikäinen ei olekaan pätevä?
Tää ajattelu tulisi haastaa. Moni firma sivuillaan selittää miten ollaan heterogeenisiä ja halutaan diversiteettiä eikä ikä tai rotu tai sukupuoli vaikuta mihinkään. Sitten toimitaan kuitenkin täysin päinvastoin.
Suomi menettää oikeasti ihan valtavan osaamispotentiaalin sillä vääristyneellä ajatuksella että 50v on kehäraakki jolla ei ole mitään virkaa.
Eläkeikä on alle viisikymppisillä 67v joten työaikaa on siinä vielä 17 v tai enemmänkin.Tää on asia jolle pitäisi tehdä jotain.
Tuo on kyllä minustakin todella outoa. Mutta sitten taas jotkut, ainakin miehet, saavat töitä vielä kuusikymppisenä. Esim. Isäni vaihtoi työpaikkaa n. 58-vuotiaana, vaihtoi vielä aika erilaisiin tehtäviin. Kyseessä on toki merkittävä johtotehtävä että ehkä se kokemus siinä sitten ratkaisee, vain ylimpiin tehtäviin pääsee vanhana, jos on riittävästi kokemusta ja taitoa. Ehti olla siinä uudessa työssä kuitenkin vielä n. 7 vuotta ennen kuin jäi eläkkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä, mikä siinä iässä työnantajaa pelottaa vielä senkin jälkeen, jos on valmis tinkimään palkkatasosta. Huonojen kokemusten takia itseäni rekrytoivana esihenkilönä epäilyttää iäkkäissä työnhakijoissa kaksi asiaa: 1) ovatko vielä kykeneviä oppimaan uutta ja 2) sopeutuvatko työpaikan toimintatapoihin vai vaativatko jääräpäisesti, että pitää voida toimia siten kuin on tottunut aiemmissa työpaikoissa toimimaan. Joustavuus ja uuden oppimiskyky, näitä kannattaa korostaa haastattelussa.
Olet varmaan juuri ketjussa kuvattu parikymppinen rekrytoija.
Olen itse yli 50v muutosjohtaja, joten mitäpä luulet että olenko muutoskykyinen, oppimiskykyinen ja sopeutuva uuteen? :)Juuri olin tulossa sanomaan, että nytpä rekrytoiva esihenkilö paljastikin kaikki ennakkoluulonsa ja sterotypiansa. Ihan oikeasti, viisikymppinen ei ole mikään vanha koira, joka ei kykene oppimaan uutta saati vänkää uudelle työpaikalleen jotain entisen työpaikkansa käytäntöjä. Haloo!! Ärsyttää aivan kamalasti, että rekrytoijat OIKEASTI ajattelevat näin.
Ei se älli viisikymppisen suorittajan päästä valahda pois vain sen takia, että on yt-neuvotteluissa potkittu pihalle. Ne vanhat jäärät istuvat vanhusten asumispalveluyksiköissä vänkäämässä, kyllä viisikymppiset on ihan työelämän kärkeä. Lisäksi ei ole enää taaperoita hoidettavana ja kokemusta kertynyt.
Valitettavasti eivät ole stereotypioita, vaan perustuvat puhtaasti huonoihin kokemuksiin. Olen itsekin noin viisikymppinen, joten todellakin toivoisin, että edes omat kokemukseni olisivat positiivisempia. Olen siis itse rekrytoinut ennakkoluulottomasti myös viisikymppisiä. Pieleen meni, valitettavasti. Perhevapaat eivät sen sijaan ole oman kokemuksen mukaan mikään ongelma. Päteviä nuoria saadaan kyllä sijaisiksi ja heistä kasvatettua uusia osaajia alalle. Nuoria naisia rekrytoin erittäin mielelläni.
Näitähän on ympäri Suomen. Onnistuu etänä opiskelu.