Lue keskustelun säännöt.
Miksi ajatellaan, että akateemiset olisivat jotenkin käytännöntöissä avuttomia?
24.12.2021 |
En ole tuota koskaan tajunnut. Mikä logiikka tuossa on?
Kommentit (193)
Vierailija kirjoitti:
On toiveajattelua, että kaikki ovat hyviä jossakin. Valitettavasti työssäni opettajana on piinallisen selvää, että pääsääntöisesti lahjakkaat ovat hyviä kaikessa ja ne tontut ovat huonoja kaikessa. Useimmiten matikassa ja äikässä kiitettäviä saavat ovat hyviä tai vähintään keskitasoisia myös kuviksessa, käsitöissä, köksässä jne. Mutta kun on niin paljon kivempi ajatella, että se liki lukutaidoton sitten loistaa käytännön hommissa. Joo ei. Jos ei ole itseohjautuvuutta, kykyä seurata ohjeita, ongelmanratkaisukykyä, niin sitä ei vain ole. Esimerkiksi köksässä nämä Herramme heikoimmat ovat täysin vahdittavia ja suorastaan vaaraksi itselleen.
Myös se, että akateemisesti heikot ovat sitten sosiaalisesti lahjakkaita, on puppua. Usein he ajautuvat kiusaajiksi tai kiusattaviksi tai riitoihin muiden kanssa ihan ymmärtämättömyyttään. Jos tulee pulma, he eivät pysty sitä ratkomaan.
Nämä realiteetit ovat kyllä julmia ja monesti olen ajatellut, miten epäreilua elämä on. Jotkut saavat synnyinlahjana roppakaupalla kykyjä ja lahjoja, ulkonäköä ja vielä hyvän perheen, toiset suuria oppimisvaikeuksia, vähän älyä, aknen ja surkeat vanhemmat.
Miten voit opettajana olla noin fixed mindset -asenteella liikkeellä? Toivottavasti tuo ei välity oppilaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
yhdessä frasier jaksossa veljekset menivät kurssille jolla opitaan huoltamaan autoja. heitän pitäisi olla neroja, kun ovat opiskelleet vuositolkulla yliopistossa, mutteivat ymmärtäneet mitään vaikka autojen pitäisi olla aika yksinkertaisia kapineita.
Ja kyseessä on satu, ei dokumentti. Oikeassa elämässä lääkäriksi ei hakeudu ihmiset, joilla ei ole mitään käytännön taitoja.
Vierailija kirjoitti:
Olisin aika yllättynyt jos jostain yliopistosta löytyisi 3 ihmistä, jotka osaavat vaihtaa pyöränsä kumin jos se on rikkoutunut. Siis henkilökunnasta.
Miksi se sua yllättäisi? Tosi monet yliopistoihmiset harrastavat pyöräilyä!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun veli on ihan avuton. Opiskellut niin korkealle kuin voi. Fiksu kun mikä. Tai "fiksu". Mutta käytännön töitä ei osaa eikä edes tee jos osaisi.
No sehän se sitten tämän todistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On toiveajattelua, että kaikki ovat hyviä jossakin. Valitettavasti työssäni opettajana on piinallisen selvää, että pääsääntöisesti lahjakkaat ovat hyviä kaikessa ja ne tontut ovat huonoja kaikessa. Useimmiten matikassa ja äikässä kiitettäviä saavat ovat hyviä tai vähintään keskitasoisia myös kuviksessa, käsitöissä, köksässä jne. Mutta kun on niin paljon kivempi ajatella, että se liki lukutaidoton sitten loistaa käytännön hommissa. Joo ei. Jos ei ole itseohjautuvuutta, kykyä seurata ohjeita, ongelmanratkaisukykyä, niin sitä ei vain ole. Esimerkiksi köksässä nämä Herramme heikoimmat ovat täysin vahdittavia ja suorastaan vaaraksi itselleen.
Myös se, että akateemisesti heikot ovat sitten sosiaalisesti lahjakkaita, on puppua. Usein he ajautuvat kiusaajiksi tai kiusattaviksi tai riitoihin muiden kanssa ihan ymmärtämättömyyttään. Jos tulee pulma, he eivät pysty sitä ratkomaan.
Nämä realiteetit ovat kyllä julmia ja monesti olen ajatellut, miten epäreilua elämä on. Jotkut saavat synnyinlahjana roppakaupalla kykyjä ja lahjoja, ulkonäköä ja vielä hyvän perheen, toiset suuria oppimisvaikeuksia, vähän älyä, aknen ja surkeat vanhemmat.
Miten voit opettajana olla noin fixed mindset -asenteella liikkeellä? Toivottavasti tuo ei välity oppilaille.
Kyseessä ei taida olla asenne, vaan havainto, jonka me kaikki opettajat teemme, mutta mistä ei ole sopivaa puhua ääneen. Ja kyllä me kaikkia kannustamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä heissä on enemmän näitä peukalo keskellä kämmentä tyyppejä? Onhan yleistyksille jokin pohja mihin tartutaan. Yleistyminen kertoo että väitteessä on jotakin perää.
Vierailija kirjoitti:
On toiveajattelua, että kaikki ovat hyviä jossakin. Valitettavasti työssäni opettajana on piinallisen selvää, että pääsääntöisesti lahjakkaat ovat hyviä kaikessa ja ne tontut ovat huonoja kaikessa. Useimmiten matikassa ja äikässä kiitettäviä saavat ovat hyviä tai vähintään keskitasoisia myös kuviksessa, käsitöissä, köksässä jne. Mutta kun on niin paljon kivempi ajatella, että se liki lukutaidoton sitten loistaa käytännön hommissa. Joo ei. Jos ei ole itseohjautuvuutta, kykyä seurata ohjeita, ongelmanratkaisukykyä, niin sitä ei vain ole. Esimerkiksi köksässä nämä Herramme heikoimmat ovat täysin vahdittavia ja suorastaan vaaraksi itselleen.
Myös se, että akateemisesti heikot ovat sitten sosiaalisesti lahjakkaita, on puppua. Usein he ajautuvat kiusaajiksi tai kiusattaviksi tai riitoihin muiden kanssa ihan ymmärtämättömyyttään. Jos tulee pulma, he eivät pysty sitä ratkomaan.
Nämä realiteetit ovat kyllä julmia ja monesti olen ajatellut, miten epäreilua elämä on. Jotkut saavat synnyinlahjana roppakaupalla kykyjä ja lahjoja, ulkonäköä ja vielä hyvän perheen, toiset suuria oppimisvaikeuksia, vähän älyä, aknen ja surkeat vanhemmat.
Alkoholi vaurioittaa monia syntyviä lapsia. Aihe on kuitenkin julkisessa keskustelussa tabu, eikä siitä puhuta. On paljon naisia, jotka juovat alkoholia raskaana ollessaan ja sikiö vaurioituu. Miksi tähän ongelmaan ei puututa?
Lisäksi perheet tukevat lapsiaan eri tavoin. Monissa ns. duunariperheissä ajatellaan, että "katu kasvattaa" eikä lapsen hyväksi tarvitse tehdä mitään muuta kuin antaa ruokaa, vaatetta ja petipaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäakateemiset saattavat olla vaikka ulkonäköönsä ja materiaalisten asioiden tavoitteluun keskittyviä. Eivät hyödyllisiin käytännön töihin. Mieti julkkistyrkkyjä. Eivät käytännön töillä vaan ulkonäöllä ja karismalla esiin pyrkiviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On toiveajattelua, että kaikki ovat hyviä jossakin. Valitettavasti työssäni opettajana on piinallisen selvää, että pääsääntöisesti lahjakkaat ovat hyviä kaikessa ja ne tontut ovat huonoja kaikessa. Useimmiten matikassa ja äikässä kiitettäviä saavat ovat hyviä tai vähintään keskitasoisia myös kuviksessa, käsitöissä, köksässä jne. Mutta kun on niin paljon kivempi ajatella, että se liki lukutaidoton sitten loistaa käytännön hommissa. Joo ei. Jos ei ole itseohjautuvuutta, kykyä seurata ohjeita, ongelmanratkaisukykyä, niin sitä ei vain ole. Esimerkiksi köksässä nämä Herramme heikoimmat ovat täysin vahdittavia ja suorastaan vaaraksi itselleen.
Myös se, että akateemisesti heikot ovat sitten sosiaalisesti lahjakkaita, on puppua. Usein he ajautuvat kiusaajiksi tai kiusattaviksi tai riitoihin muiden kanssa ihan ymmärtämättömyyttään. Jos tulee pulma, he eivät pysty sitä ratkomaan.
Nämä realiteetit ovat kyllä julmia ja monesti olen ajatellut, miten epäreilua elämä on. Jotkut saavat synnyinlahjana roppakaupalla kykyjä ja lahjoja, ulkonäköä ja vielä hyvän perheen, toiset suuria oppimisvaikeuksia, vähän älyä, aknen ja surkeat vanhemmat.
Miten voit opettajana olla noin fixed mindset -asenteella liikkeellä? Toivottavasti tuo ei välity oppilaille.
Kyseessä ei taida olla asenne, vaan havainto, jonka me kaikki opettajat teemme, mutta mistä ei ole sopivaa puhua ääneen. Ja kyllä me kaikkia kannustamme.
Mulla oli sun kaltainen opettaja alakoulussa. Ja kyllä, sen mielestä mun vanhemmat oli huonot, minä olin kaikessa huono ja yleisesti lahjaton ja surkeasti kasvattettu ja kavereitakaan en osannut hankkia.
koska meidän kunnassa ei ollut yläkoulua, pääsin isompaan kouluun ja siellä huomattiin, että olinkin oikeastaan aika lahakas aivan kaikessa. Sosiaalisen kehitykseni alakoulu oli jo tuhonnut, mutta mun ysiluokan viimeisen todistuksen keskiarvo oli 9,5 ja lukion päästötodistuksen 9,8, molemmat helpolla saatuja. Samaan aikaan opiskelin pukuompelua. Nykyään olen yliopstolla (ei Suomessa) professorina ja teen itse omat vaatteeni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisin aika yllättynyt jos jostain yliopistosta löytyisi 3 ihmistä, jotka osaavat vaihtaa pyöränsä kumin jos se on rikkoutunut. Siis henkilökunnasta.
Muistan, kuinka yliopistomme vahtimestari katsoi ihailen, kun kävin ruokatunnilla parkkipaikalla paikkaamassa polkupyöräni rikkoontuneen kumin. Enkä todella ole edes rakennuksemme ainoa työntekijä, joka osaa tehdä sen (ja myös vaihtaa kumin tarvittaessa).
Yliopistonlehtori (nainen(
Olen taitoaineen opettaja, ja samaa mieltä edellisten kanssa. Taitavimmat oppilaani ovat tasaisen hyviä kaikissa aineissa. Toki toisinaan kohtaan loistavia tekijätyyppejä, joilta lukuaineet eivät suju, mutta harvakseltaan. Tämä on asia joka vaan on, ei mikään oppilaille välittyvät asenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On toiveajattelua, että kaikki ovat hyviä jossakin. Valitettavasti työssäni opettajana on piinallisen selvää, että pääsääntöisesti lahjakkaat ovat hyviä kaikessa ja ne tontut ovat huonoja kaikessa. Useimmiten matikassa ja äikässä kiitettäviä saavat ovat hyviä tai vähintään keskitasoisia myös kuviksessa, käsitöissä, köksässä jne. Mutta kun on niin paljon kivempi ajatella, että se liki lukutaidoton sitten loistaa käytännön hommissa. Joo ei. Jos ei ole itseohjautuvuutta, kykyä seurata ohjeita, ongelmanratkaisukykyä, niin sitä ei vain ole. Esimerkiksi köksässä nämä Herramme heikoimmat ovat täysin vahdittavia ja suorastaan vaaraksi itselleen.
Myös se, että akateemisesti heikot ovat sitten sosiaalisesti lahjakkaita, on puppua. Usein he ajautuvat kiusaajiksi tai kiusattaviksi tai riitoihin muiden kanssa ihan ymmärtämättömyyttään. Jos tulee pulma, he eivät pysty sitä ratkomaan.
Nämä realiteetit ovat kyllä julmia ja monesti olen ajatellut, miten epäreilua elämä on. Jotkut saavat synnyinlahjana roppakaupalla kykyjä ja lahjoja, ulkonäköä ja vielä hyvän perheen, toiset suuria oppimisvaikeuksia, vähän älyä, aknen ja surkeat vanhemmat.
Miten voit opettajana olla noin fixed mindset -asenteella liikkeellä? Toivottavasti tuo ei välity oppilaille.
Millä ihmeen fixed mindset -asenteella? Ei näitä tosiasioita vaan voi mitenkään olla huomaamatta.
Mutta totta kai kannustan kaikkia parhaani mukaan. Monia kertoja olen sanonut oppilaalle, että koulu ei ole koko elämä, älä anna periksi, kyllä sinä löydät paikkasi. Ja sydämestäni aina toivon, että näin käy ja voi käydäkin. Mutta osa syrjäytyy ja toistaitoisuus valitettavasti on riskitekijä.
Moni ysiluokkalainen on jo itsekin huolissaan, kun todistus on täynnä vitosia ja tajuntaan hiipii, että omilla kyvyillä ei valita, minne mennään, vaan on pakko mennä sinne, mihin sattuu pääsemään.
Suurin osa tuntemistani maistereista on "käytännöntöissä" peukku keskellä kämmentä. Hanskatkin putoavat, jos ei niitä teippaa ranteisiin kiinni. Tosin yliopisto ei heitä pilannut, vaan olivat tumpeloita jo ennen lukiota. Synnynnäisen tumpeloutensa takia varmaan hakeutuivatkin epäkäytännöntöihin valmentavaan koulutukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On toiveajattelua, että kaikki ovat hyviä jossakin. Valitettavasti työssäni opettajana on piinallisen selvää, että pääsääntöisesti lahjakkaat ovat hyviä kaikessa ja ne tontut ovat huonoja kaikessa. Useimmiten matikassa ja äikässä kiitettäviä saavat ovat hyviä tai vähintään keskitasoisia myös kuviksessa, käsitöissä, köksässä jne. Mutta kun on niin paljon kivempi ajatella, että se liki lukutaidoton sitten loistaa käytännön hommissa. Joo ei. Jos ei ole itseohjautuvuutta, kykyä seurata ohjeita, ongelmanratkaisukykyä, niin sitä ei vain ole. Esimerkiksi köksässä nämä Herramme heikoimmat ovat täysin vahdittavia ja suorastaan vaaraksi itselleen.
Myös se, että akateemisesti heikot ovat sitten sosiaalisesti lahjakkaita, on puppua. Usein he ajautuvat kiusaajiksi tai kiusattaviksi tai riitoihin muiden kanssa ihan ymmärtämättömyyttään. Jos tulee pulma, he eivät pysty sitä ratkomaan.
Nämä realiteetit ovat kyllä julmia ja monesti olen ajatellut, miten epäreilua elämä on. Jotkut saavat synnyinlahjana roppakaupalla kykyjä ja lahjoja, ulkonäköä ja vielä hyvän perheen, toiset suuria oppimisvaikeuksia, vähän älyä, aknen ja surkeat vanhemmat.
Miten voit opettajana olla noin fixed mindset -asenteella liikkeellä? Toivottavasti tuo ei välity oppilaille.
Kyseessä ei taida olla asenne, vaan havainto, jonka me kaikki opettajat teemme, mutta mistä ei ole sopivaa puhua ääneen. Ja kyllä me kaikkia kannustamme.
Mulla oli sun kaltainen opettaja alakoulussa. Ja kyllä, sen mielestä mun vanhemmat oli huonot, minä olin kaikessa huono ja yleisesti lahjaton ja surkeasti kasvattettu ja kavereitakaan en osannut hankkia.
koska meidän kunnassa ei ollut yläkoulua, pääsin isompaan kouluun ja siellä huomattiin, että olinkin oikeastaan aika lahakas aivan kaikessa. Sosiaalisen kehitykseni alakoulu oli jo tuhonnut, mutta mun ysiluokan viimeisen todistuksen keskiarvo oli 9,5 ja lukion päästötodistuksen 9,8, molemmat helpolla saatuja. Samaan aikaan opiskelin pukuompelua. Nykyään olen yliopstolla (ei Suomessa) professorina ja teen itse omat vaatteeni
Mitä ihmettä yrität selittää? Sinähän juuri todistat kyseisen opettajan väitteen todeksi omalla kohdallasi. Olit sekä käytännössä että teoriassa lahjakas oppilas. Ja numeroista päätellen myös opettajat olivat samaa mieltä. Vanhempiesi tausta ei liity asiaan mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On toiveajattelua, että kaikki ovat hyviä jossakin. Valitettavasti työssäni opettajana on piinallisen selvää, että pääsääntöisesti lahjakkaat ovat hyviä kaikessa ja ne tontut ovat huonoja kaikessa. Useimmiten matikassa ja äikässä kiitettäviä saavat ovat hyviä tai vähintään keskitasoisia myös kuviksessa, käsitöissä, köksässä jne. Mutta kun on niin paljon kivempi ajatella, että se liki lukutaidoton sitten loistaa käytännön hommissa. Joo ei. Jos ei ole itseohjautuvuutta, kykyä seurata ohjeita, ongelmanratkaisukykyä, niin sitä ei vain ole. Esimerkiksi köksässä nämä Herramme heikoimmat ovat täysin vahdittavia ja suorastaan vaaraksi itselleen.
Myös se, että akateemisesti heikot ovat sitten sosiaalisesti lahjakkaita, on puppua. Usein he ajautuvat kiusaajiksi tai kiusattaviksi tai riitoihin muiden kanssa ihan ymmärtämättömyyttään. Jos tulee pulma, he eivät pysty sitä ratkomaan.
Nämä realiteetit ovat kyllä julmia ja monesti olen ajatellut, miten epäreilua elämä on. Jotkut saavat synnyinlahjana roppakaupalla kykyjä ja lahjoja, ulkonäköä ja vielä hyvän perheen, toiset suuria oppimisvaikeuksia, vähän älyä, aknen ja surkeat vanhemmat.
Miten voit opettajana olla noin fixed mindset -asenteella liikkeellä? Toivottavasti tuo ei välity oppilaille.
Kyseessä ei taida olla asenne, vaan havainto, jonka me kaikki opettajat teemme, mutta mistä ei ole sopivaa puhua ääneen. Ja kyllä me kaikkia kannustamme.
Mulla oli sun kaltainen opettaja alakoulussa. Ja kyllä, sen mielestä mun vanhemmat oli huonot, minä olin kaikessa huono ja yleisesti lahjaton ja surkeasti kasvattettu ja kavereitakaan en osannut hankkia.
koska meidän kunnassa ei ollut yläkoulua, pääsin isompaan kouluun ja siellä huomattiin, että olinkin oikeastaan aika lahakas aivan kaikessa. Sosiaalisen kehitykseni alakoulu oli jo tuhonnut, mutta mun ysiluokan viimeisen todistuksen keskiarvo oli 9,5 ja lukion päästötodistuksen 9,8, molemmat helpolla saatuja. Samaan aikaan opiskelin pukuompelua. Nykyään olen yliopstolla (ei Suomessa) professorina ja teen itse omat vaatteeni
Sinähän vain todistat tämän opettajan väitteen. Olet lahjakas sekä akateemisesti että käytännön hommissa eli juuri niitä, joille on lahjoja ropissut useammalle saralle.
-eri
Vierailija kirjoitti:
On toiveajattelua, että kaikki ovat hyviä jossakin. Valitettavasti työssäni opettajana on piinallisen selvää, että pääsääntöisesti lahjakkaat ovat hyviä kaikessa ja ne tontut ovat huonoja kaikessa. Useimmiten matikassa ja äikässä kiitettäviä saavat ovat hyviä tai vähintään keskitasoisia myös kuviksessa, käsitöissä, köksässä jne. Mutta kun on niin paljon kivempi ajatella, että se liki lukutaidoton sitten loistaa käytännön hommissa. Joo ei. Jos ei ole itseohjautuvuutta, kykyä seurata ohjeita, ongelmanratkaisukykyä, niin sitä ei vain ole. Esimerkiksi köksässä nämä Herramme heikoimmat ovat täysin vahdittavia ja suorastaan vaaraksi itselleen.
Myös se, että akateemisesti heikot ovat sitten sosiaalisesti lahjakkaita, on puppua. Usein he ajautuvat kiusaajiksi tai kiusattaviksi tai riitoihin muiden kanssa ihan ymmärtämättömyyttään. Jos tulee pulma, he eivät pysty sitä ratkomaan.
Nämä realiteetit ovat kyllä julmia ja monesti olen ajatellut, miten epäreilua elämä on. Jotkut saavat synnyinlahjana roppakaupalla kykyjä ja lahjoja, ulkonäköä ja vielä hyvän perheen, toiset suuria oppimisvaikeuksia, vähän älyä, aknen ja surkeat vanhemmat.
näin, ei se gaussin käyrä ihan tyhjästä tule. Jonkun porukan on oltava siellä hännillä. Ja kun kokemuksen mukaan ne jotka olivat komeita ja hyviä urheilussa, olivat vielä hyviä koulussakin. Niin epistä.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa tuntemistani maistereista on "käytännöntöissä" peukku keskellä kämmentä. Hanskatkin putoavat, jos ei niitä teippaa ranteisiin kiinni. Tosin yliopisto ei heitä pilannut, vaan olivat tumpeloita jo ennen lukiota. Synnynnäisen tumpeloutensa takia varmaan hakeutuivatkin epäkäytännöntöihin valmentavaan koulutukseen.
Minulla on vävy, joka on sekä maajussi että dippainssi. Hän on kätevä käsistään ja fiksu. Fiksuus ei tee kenestäkään tumpeloa, mutta se todennäköisesti vaikuttaa siihen, miten ihminen käyttää aikansa ja mitä hän siis oppii. Oma poikani on myös dippainssi, mutta meillä ei ole maatilaa, eikä pojan ole tarvinnut oppia rassaamaan traktoreita ja yleensäkään tekemään mitään korjaushommia. Niinpä hän on tumpelo käytännön hommissa. Häntä ei ole kiinnostanut rassata autoja, mopoja eikä vastaavaa. Ihminen oppii pakon ja mielenkiinnon mukaan.
En tiedä, että ovatko avuttomia käytännössä, mutta sellainen harhaluulo monella akateemisella on, että olisivat sivistyneempiä ja/tai parempia ihmisiä kuin amikset. Hyvänä todisteena toimii tämäKIN ketju.
Vierailija kirjoitti:
yhdessä frasier jaksossa veljekset menivät kurssille jolla opitaan huoltamaan autoja. heitän pitäisi olla neroja, kun ovat opiskelleet vuositolkulla yliopistossa, mutteivat ymmärtäneet mitään vaikka autojen pitäisi olla aika yksinkertaisia kapineita.
Kertoo jotain henkisistä kyvyistä sekin jos peilaa elämää fiktionaalisen komediasarjan kautta.
Tosi kova suoritus jos 3/50 osaa vaihtaa polkupyörän renkaan :D