Lue keskustelun säännöt.
Abortti vai vauva, 19-v ja opinnot alkamassa?
30.03.2015 |
Eli se klassinen tilanne - teenkö abortin vai pidänkö lapsen?
Taustatietoja sen verran, että olen itse 19-vuotias, lapsen syntyessä olisin 20-vuotias. Mieheni on 24, olemme olleet yhdessä kolme vuotta ja parisuhde on loistavalla pohjalla, rakastamme toisiamme hulluna ja mies olisi varmasti hyvä isä. Kumpikaan emme esim. juo tai polta, mies opiskelee kasvatusalaa ja muutenkin ollaan ihan kunnon kansalaisia. Eli niiltä osin asia kunnossa, lapsella olisi kaksi rakastavaa vanhempaa, enkä varmasti ainakaan päätyisi yh:ksi.
Toisaalta taas, olen vasta 19 ja vain lukiokoulutus alla. Vietän nyt välivuotta, ja saisin erittäin todennäköisesti syksyllä paikan yliopistosta (lukiopaperit todella hyvät). Välivuoden jälkeen en malttaisi odottaa, että pääsen opiskelemaan, ja oikeasti motivaatio ja innostus opintoja kohtaan on kova. Siltä osalta lapsen saanti juuri nyt tuntuisi aika kamalalta.
Tilanteemme on siltä osin erikoinen, että koko seurusteluajan olemme "haaveilleet" lapsesta, siis alusta asti on ollut selvää, että kumpikin haluamme lapsia. Nyt vain, kun tulin sattumalta raskaaksi, selvisikin, että tuo haaveilu on ollut vain sellaista vaaleanpunaisten lasien läpi katsomista, ja yhtäkkiä ajatus lapsesta tuntuu ahdistavalta, pelottavalta ja aika kauhealtakin. En tiedä, miten selittäisin nämä tunteet parhaiten, sillä itsekin olen aivan ristiriitaisissa fiiliksissä... No, yritän kuitenkin.
Ajatus itse lapsesta on aika ihana - kun ajattelen pelkästään pientä, suloista vauvaa, jota molemmat rakastaisimme hirveästi, tuntuu siltä, että haluaisin pitää lapsen. Kun taas ajattelen sitä, että olisin jo nyt (ja loppuelämäni) äiti, ajatus tuntuu kauhealta. En siis haluaisi vielä tässä vaiheessa äidin roolin vangiksi, aina asettamaan lapseni edun oman etuni edelle, jne. Koska jos tulisin äidiksi, tekisin sen niin hyvin kuin vain voisin, ilman kompromisseja: olisin muun muassa pitkään kotona lapsen kanssa.
Toinen pelkoni liittyy "syrjäytymiseen". Asumme mieheni kanssa paikkakunnalla, josta kumpikaan ei ole kotoisin. Molempien vanhemmat ja ystävät asuvat väh. parinsadan kilometrin päässä. Turvaverkkoa ei siis oikeastaan ole. Lastenhoitoapua en niinkään kaipaa, sillä tiedän, etten jäisi yksin, vaan mieheni saisi olla lapsen kanssa lähes yhtä paljon kuin minäkin. Lähinnä pelkään ahdistuvani siihen, ettei ystäviä tai läheisiä ole, ja jäisin päiviksi aivan yksin. Yliopistosta saisin varmaankin muuten kavereita ensi vuoden aikana, mutta jos en ehdi opiskella kuin pari kuukautta, tuskin ehdin juuri ystävystyäkään. Kun jäisin äitiyslomalle, kaikki orastavat ihmissuhteet ja opiskelut menisivät tauolle, ja olisi melko vaikeaa palata takaisin. Lisäksi mietin, minkälaista olisi opiskelu pienen lapsen kanssa...
Kumpikin olisimme siis lapsen syntyessä opiskelijoita, eli taloudellinenkaan tilanne ei olisi mitenkään loistava. Elämme kuitenkin melko vaatimattomasti, eikä ennenkään ole ollut juuri ongelmia. Lisäksi vanhemmat auttaisivat varmasti mielellään.
Sanon vielä sen, että abortti ei periaatteellisella tasolla tunnu pahalta. En siis koe "tappavani lasta", vaan pystyn suhtautumaan asiaan melko rauhallisesti ja rationaalisesti. Mieheni on aivan suoraan sanonut, että kumpikin vaihtoehto on hänelle yhtä ok - lapsi olisi ihana, mutta hän ymmärtää myös hyvin, jos haluan odottaa, sillä minun elämääni tämä kuitenkin enemmän vaikuttaa. Hän on siis jättänyt päätöksenteon täysin minulle. Jossakin toisessa tilanteessa abortin teko ei olisi minulle mikään ongelma, enkä varmaan juuri miettisi sitä enkä juuri surisikaan. Olemme kuitenkin aina halunneet lasta, joten toisaalta mietin, onko aivan kamalaa, jos teen abortin vain huonon ajoituksen takia? Toisaalta taas perustelut abortille ovat melko painavia ja järkisyitä, kun taas lapsen pitämistä puoltavat pienemmät ja ehkä vähän väärätkin asiat - kuten se, miten onnellinen äitini olisi, jos kuulisi minun olevan raskaana, tai miten ihanaa olisi kertoa uutisista kaikille, tai miten ihana raskausmaha olisi, tai miten suloinen vauva olisi, ja niin pois päin.
Turha sitten tulla moralisoimaan mitenkään, en ajattele, että abortti on väärin. Jälkiviisaus ei myöskään kannata. Lähinnä mietin sitä, katuisinko aborttia myöhemmin. Tai entä jos teen abortin, eivätkä opinnot olekaan yhtään mielekkäitä? Entä jos en saa koskaan myöhemmin lapsia?
Eniten kaipaisin mielipiteitä toisilta nuorena äidiksi tulleilta - itse lapsi ei varmastikaan kaduta, mutta vaikeuttiko se elämää huomattavasti? Saitko opiskeltua? Valitsisitko nyt toisin?
Kiitos jos jaksoit lukea loppuun tai edes sinnepäin!
Kommentit (63)
Minä olin samantyyppisessä tilanteessa kanssasi muutama vuosi sitten. Olin 23-vuotias, opiskelut kesken ammattikorkeakoulussa, ja "epävarmassa" parisuhteessa. Olimme seurustelleet aiemmin useamman vuoden, eronneet ja päätyneet takaisin yhteen (tämän takia siis epävarma). Yhteenpaluusta oli kuukauden verran, kun huomasin olevani raskaana.
Me päädyimme käytännössä heti pitämään lapsen. Päätöstä en ole katunut ollenkaan, vaikka se välillä on tietenkin myös hankaloittanut asioita. Meillä kuitenkin oli turvana mahtava tukiverkko, josta oli erityisesti vauva-aikana paljon apua. Nyt minä olen palannut opiskelemaan, mies on töissä, ja lapsi päiväkodissa (neiti 1 v 10kk). Ainakin tällä hetkellä elämä hymyilee=) Mutta jokaisen täytyy itse tehdä oma päätöksensä, ja olla valmis kantamaan vastuu siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haluan vaan kertoa että se että saat joskus lapsia ei todellakaan poista suruasi abortista. Päin vastoin ymmärrät vasta sitten mitä olet tehnyt. :(
No olipas feikin kuuloinen aloitus. Taitaa olla provo...
Jatka raskautta, jos menee kesken niin sitten menee.Jos ei, niin sitten nuoruutesi ei ole ihan standardimeininkiä, mutta 4-kymppisenä voit alkaa taas bilettämään. Aikuisena se on sitäpaitsi herkumpaa :) Kyllä opinnot ja lapsen saa yhdistettyä.Se vaan on työläämpää. Nuori äiti voi olla ihan yhtä kypsä kuin vanhempikin. Mutta, nuori äiti on nuori ja jaksaa! Yövalvomiset menee monella bilettäessä ja seuraavana päivänä on ok. Eli nuori äiti verrattuna vanhempaan voi ollakin lapselle hieno asia. Jos päädyt aborttiin, niin fine. Sekin voi olla hybä päätös.
Lapsen saaminen ennen opintoja on jopa ihan järkevää. Voit olla lapsen kanssa ensin, sitten opiskella, ja sitten kun työelämä on ajankohtainen, sinulla on jo isohko lapsi, jolloin voit keskittyä töihin paremmin. Tai sitten voitte tietysti tehdä lisää lapsia.. Itsellä lasten saaminen on vähän haitannut työuraa, kun jäin kotiin juuri kun olin päässyt uusissa työpaikoissa vauhtiin, ja en päässyt enää samankaltaisiin töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tekisin abortin. Olen nyt pienten lasten äiti ja onnellinen lapsistani mutta silti välillä vastuu ja jatkuva saatavilla olo tuntuvat musertavilta. Varmasti ihminen sopeutuu monenlaisiin tilanteisiin mutta omalta kohdaltani voin sanoa, että jos olisin saanut nuorena lapset, en olisi näin hyvin sopeutunut tähän valtavaan elämänmuutokseen ja siihen että aina on mietittävä muiden hyvinvointia eikä koskaan saa tehdä puhtaasti niin kuin itse haluaisi.
Jos kuitenkin päädyt pitämään lapsen ja niin haet ilman muuta opiskelemaan nyt syksyllä. Helppoa opiskelu pienen lapsen kanssa ei ole, mutta siitä selviää kyllä. Lapsenne syntyy loppuvuodesta 2015 ja ihan hyvin voit mennä takaisin opiskelemaan syksyllä 2017 vaikka lapsi ei ole vielä 2-vuotias. Tuon ikäinen voi ihan hyvin vielä jo päiväkotiin, varsinkin jos pystytte pitämään hoitopäivät lyhyinä. Luennoille lapsen kanssa ei ensimmäisiä kuukausia lukuunottamatta yleensä pysty menemään. Pieni vauva viihtyy missä vain mutta isompi kaipaa jo tekemistä ja meillä ainakin vauhtia on ollut niin paljon ettei toivoakaan saada vaikkapa 10kk:n ikäistä olemaan paikoillaan ja hiljaa.
Aborttia tulet katumaan AINA!! Lasta saat rakastaa aina kun hänet saat!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun kysymys on ihan turha. Ei kukaan voi sinulle sanoa mitä sinä itse päätät. Vain sinä voit päättää itse koska sinä joudut kantamaan itse siitä vastuun ja elämään päätöksesi kanssa. Et voi kaataa vastuuta kenenkään toisen niskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskeytys on tuollaisessa elämäntilanteessa ihan hyvä vaihtoehto. Ei siitä saa itseään syyllistää.
Kysymykseesi katuisitko jälkeenpäin niin kyllä varmasti. Ei ole niin helppo asia että sen helposti unohtaisi tai ei jäisi vaivaamaan. Tsemppiä päätökseesi kumpi sitten onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen saamiseen liittyy aina kompromisseja; täydellistä oikeaa aikaa ja ikää ei lapsen saamiseen ole.
Siksi minun neuvoni on, että pitäkää vauva ja antakaa sen mullistaa elämänne :). Vaikka vauva on yllätys, se voi juuri sellaisena ollakin mahtava juttu teille juuri nyt. Ei kaikkien tarvitse elää samalla kaavalla: opiskelu-työpaikka-perheen perustaminen. Elämä voi edetä myös epäsovinnaisemmin!
Kaikilla haasteilla, joita mainitsit, on mahdollisuus järjestyä. En näe mitään syytä sille, etteikö teistä voisi tulla hyvät vanhemmat ja ettetkö selviäisi vauvan saapumisesta :).
En tekisi aborttia jos kerran suhteenne on noin auvoinen ja on näyttöä että kykenet selviytymään elämässä. Lapsen voi panna päivähoitoon jolloin opiskelu onnistuu äidiksi tultuakin. Eihän se toki yhtä helppoa ole, mutta saattaa jopa tehostaa opiskelua kun aikaa ei kulu juhlimiseen ja muuhun oheistoimintaan vaan tavoitteena on lähinnä päästä tenteistä läpi kunnialla. Kuulostaa kuitenkin siltä että olet tarkkaan kaavaillut elämäsi ja sinulla on ruusuinen kuva äitiydestä millaista sen kuuluu olla. Onko äitiys huonoa jos et olekaan pitkään kotona tämän esikoisen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En siis toivo mitään yksiselitteistä vastausta, ja tietysti teen päätöksen lopulta itse - lähinnä haluaisin kuulla kokemuksia vastaavassa tilanteessa olleilta. Mietin sitäkin, tulisiko minulle vastaavia epävarmuuden ajatuksia ihan minkä tahansa ikäisenä, missä tahansa elämäntilanteessa - mahdollisesti... Kiitos tähän mennessä tulleista vastauksista :)
-Ap
Minä olen tehnyt abortin, enkä voi sanoa katuvani sitä. Tottakai asiaa vieläkin joskus mietin, olisinko voinut tehdä toisin... Mutta abortti oli siinä elämäntilanteessa oikeastaan ainoa järkevä vaihtoehto, ja tätä mieltä olen tänäkin päivänä. Asiaa kyllä suren, mutta en kadu.
Lapsen saaminen ei ole aina nii itsestään selvää, yliopisto odottaa sua kyllä myöhemminkin.
Jos nyt teet abortin, voi olla, ettet tule tämän jälkeen raskaaksi. Monet kärsivät lapsettomuudesta. Jos lapsia saisitkin myöhemmin, sinulta puuttuisi aina yksi - esikoisesi. Olet niin nuori, että ehdit vielä 21v mennä opiskelemaan mitä tahansa alaa. Vaikka pitäisit lapsen, älä luota siihen, että miehesi hoitaa lasta puoliksi kanssasi. Tuskin tulee hoitamaan, miehet ovat sellaisia. Tuo luulo on varmaan yksi eniten avioeroja aiheuttava toive....
[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 16:01"]En siis toivo mitään yksiselitteistä vastausta, ja tietysti teen päätöksen lopulta itse - lähinnä haluaisin kuulla kokemuksia vastaavassa tilanteessa olleilta. Mietin sitäkin, tulisiko minulle vastaavia epävarmuuden ajatuksia ihan minkä tahansa ikäisenä, missä tahansa elämäntilanteessa - mahdollisesti... Kiitos tähän mennessä tulleista vastauksista :)
-Ap
[/quote]
Kyllä siihen aina liittyy epävarmuuksia. Minä olin juuri aloittanut tosi hyvässä työssä ja tulin suunnitellusti raskaaksi. Vaikka olin iloinen, olin myös kauhuissani. Oli ahdistavaa jäädä pois mieluisasta työstä ja koin, että urani on ohi. No itseasiassa urani siinä firmassa olikin ohi, en vain tiennyt sitä silloin. Perhevapaideni takia minusta tuli heittopussi ja minut myytiin moneen otteeseen firmasta toiseen. En vaihtaisi kuitenkaan mitään. Ilman lapsi olisin tällä hetkellä toimitusjohtaja, nyt olen kotiäiti. Eikä kaduta pätkääkään. Tämä on parasta mitä minulle on ikinä sattunut.
"Ainoat vaihtoehdot taitavat olla erilaiset kristillisten järjestöjen ylläpitämät "puhelimet" ja vastaavat, joissa vain suostutellaan pitämään lapsi aikalailla kaikissa tilanteissa."
Öö- eikö PeLassa tai muualla olis vinkkiä tai kertoa kokemuksia, jos luovuttaa lapsen adoptoitavaksi, ottajiahan riittää ja olis todella tervetullut lapsi sellaiseen kotiin. Siis jos ette itse pidä lasta.