En ikinä kadehdi yli 40-vuotiasta lapsetonta ihmistä

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:15"][quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:05"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:02"]"Paras lapsi on syntymätön". Tais aikoinaan isältäni lipsahtaa totuus vanhemmuuden hienoudesta. [/quote] Ei vaan isäsi on ääliö....

[/quote]

Tuskin kenenkäään isä on ääliö. Miten äitinä puhut tällaista?
[/quote] Nimenomaan äitinä ja ihan ihmisenä pidän ääliönä isää joka sanoo noin omalle lapselleen. Ihan sama jos ajattelee noin hiljaa mielessään, mutta sanoa omalle lapselle noin on sama kuin sanoisi että "kunpa et olisi syntynyt". Tosin olen huomannut että velojen joukossa onkin huomattavasti näitä joilla on ollut pahoja ongelmia suhteessa omiin vanhempiin...

Vai semmoista mietit. Minä, kuulepas, en pidä lapsista ollenkaan, joten olen pysynyt niistä aika sujuvasti loitolla näin viisikymppiseksi asti.

Mistä nuo ajatuksesi säälin ja kateuden tunteista oikein ovat lähtöisin? Minä en muista säälineeni enkä kadehtineeni muiden ihmisten tavallista elämää sen monissa muodoissa, koska minä olen rakentanut omastani juuri sellaisen kuin olen halunnut. Onko joku käynyt lällättämässä sinulle, että hän on onnellisempi kuin sinä, ja pahoittanut sillä mielesi? Vai kutkuttaako sinua salaa ajatus siitä, että saattaisit olla onnellisempi kuin jotkut muut, ja voisiko kutkutuksen aiheuttajana olla sellainenkin mielihyvä, että sinulla onkin ja muilla ei ole..?

Kokeilepa ajatusleikkiä: ajattele hetkinen ihmistä, jolla ei ole lapsia. Säälittääkö? Kyllä säälittää. Kadehditko? Et kadehdi. Seuraavaksi mieti hetkinen sitä, että tuo ihminen ei missään tapauksessa ole edes halunnut lapsia ja on siis pitänyt ehkäisystä tiukasti huolta vuosikausia. Miltä nyt tuntuu? Säälittääkö? Ei säälitä, vaan olet pikkuisen loukkaantunut ja sinun tekee mieli kirjoittaa keskustelupalstalle, että nyt harmittaa, kun muut eivät ymmärrä, kuinka sinun maailmasi keskipiste voikin olla sinulle niin tärkeä asia. Eihän sitä kuitenkaan noin suoraan voi sanoa, joten naamioit hiertyneet tunteesi sääliksi ja rakensit ehkä tietämättäsikin oikein otsikkoon olkiukon kateudesta, jota sinulla siis ei ole.

Rohkeasti vain: huuda ulko-ovesta ulos, että olet onnellinen perheenäiti ja piru vieköön ne luopiot, jotka saavat onnensa ja onnistumisensa jostain muusta!

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:22"][quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:08"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:00"]Vanhustyöntekijänä en ole kyllä törmännyt yhteenkään lapsettomaan onnelliseen...  Onnettomia on kyllä kummassakin ryhmässä -- niin lapsia saaneissa kuin lapsettomissa. Mutta ero on selvä. Lapsettomuus katkeroittaa viime kädessä.  Moni nelikymppinen, viisikymppinen ja jopa kuusikymppinen voi kuvitella, että elämänsisältö tulee omaan hyvinvointiinsa keskittyen, harrastuksissa, matkaillessa ja manikyyrissa käyden.  Mutta, jos Luoja suo ja ikää vielä kertyy, on se kertakaikkinen tyhjyys edessä.  [/quote] Olen huomannut saman. Niin monen vanhemman ihmisen tilityksiä kuunnelleena voin vaan päätyä siihen lopputulokseen että usein se lapsettomuus katkeroittaa. Ei aina mutta usein. En sen sijaan ole koskaan kuullut että kukaan olisi katunut lapsiaan, päinvastoin.

[/quote]

Älä puhu paskaa kumminkaan päin. EN OLE KATKERA SIITÄ, ETTEN OLE TEHNYT LAPSIA! MENIKÖ KAALIISI?
[/quote] Taidat kuitenkin olla kun pitää noin hermostua. Ehkä et vain myönnä sitä itsellesi.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:22"][quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:08"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:00"]Vanhustyöntekijänä en ole kyllä törmännyt yhteenkään lapsettomaan onnelliseen...  Onnettomia on kyllä kummassakin ryhmässä -- niin lapsia saaneissa kuin lapsettomissa. Mutta ero on selvä. Lapsettomuus katkeroittaa viime kädessä.  Moni nelikymppinen, viisikymppinen ja jopa kuusikymppinen voi kuvitella, että elämänsisältö tulee omaan hyvinvointiinsa keskittyen, harrastuksissa, matkaillessa ja manikyyrissa käyden.  Mutta, jos Luoja suo ja ikää vielä kertyy, on se kertakaikkinen tyhjyys edessä.  [/quote] Olen huomannut saman. Niin monen vanhemman ihmisen tilityksiä kuunnelleena voin vaan päätyä siihen lopputulokseen että usein se lapsettomuus katkeroittaa. Ei aina mutta usein. En sen sijaan ole koskaan kuullut että kukaan olisi katunut lapsiaan, päinvastoin.

[/quote]

Älä puhu paskaa kumminkaan päin. EN OLE KATKERA SIITÄ, ETTEN OLE TEHNYT LAPSIA! MENIKÖ KAALIISI?
[/quote]

Hui kamala. Olet vähän pelottava.. :(

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:24"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:10"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:05"]

Sinä et ehkä ymmärrä mutta urani tuo minulle suurempaa tyydytystä kun yksikään perhe.

[/quote]

Sun "ura" on haudassa sun myötä. Ketä se kiinnostaa sen jälkeen? Mutta mun lapset elää.... Jatkuvuus, sen tajuaminen on ydin äitiydessä ja isyydessä. [/quote]

Entäs jos ei arvosta jatkuvuutta? Esim. mulle sillä ei ole mitään arvoa - ei minulla ole mitään tarvetta jättää tänne surevia jälkeläisiä. Sitäpaitsi se sun muisto elää enintään pari sukupolvea, ts. maks 100 vuotta. Onko sillä nyt universumin mittakaavassa merkitystä muistaako joku sinut vuoden vai 100 vuotta, kun maailmankaikkeuden ikä on miljardeja vuosia? Kaikki me ollaan täällä vain lyhyitä välähdyksiä.

[/quote]

Olet kyynikko ja siihenhän ei mikään auta. Tunne-elämä nolla. Vetää nyt jotkut avaruustieteelliset jutut tän tasoiseen juttuun?

Asperger? 

Aspergereillähän on lapsia vähemmän kuin muilla, Joten jos vamma on periytyvä, niin vähenemään ovat. 

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:21"]Minä taas säälin niitä miljoonia lapsia, joille olisi ollut paljon parempi olla syntymättä pahoinpideltäksi, hyväksikäytetyiksi tai orjuutettavaksi pelkän vanhempiensa välinpitämättömyyden, tavan tai sosiaalisen paineen vuoksi.

Terveisin yksi erittäin eläämänsä onnellinen vapaaehtoisesti lapseton viisikymppinen.
[/quote]

Eiköhän näitä sääli kaikki muutkin..
Äidit, isät, velat, mummit ja kummit..

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:27"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:22"][quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:08"] [quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:00"]Vanhustyöntekijänä en ole kyllä törmännyt yhteenkään lapsettomaan onnelliseen...  Onnettomia on kyllä kummassakin ryhmässä -- niin lapsia saaneissa kuin lapsettomissa. Mutta ero on selvä. Lapsettomuus katkeroittaa viime kädessä.  Moni nelikymppinen, viisikymppinen ja jopa kuusikymppinen voi kuvitella, että elämänsisältö tulee omaan hyvinvointiinsa keskittyen, harrastuksissa, matkaillessa ja manikyyrissa käyden.  Mutta, jos Luoja suo ja ikää vielä kertyy, on se kertakaikkinen tyhjyys edessä.  [/quote] Olen huomannut saman. Niin monen vanhemman ihmisen tilityksiä kuunnelleena voin vaan päätyä siihen lopputulokseen että usein se lapsettomuus katkeroittaa. Ei aina mutta usein. En sen sijaan ole koskaan kuullut että kukaan olisi katunut lapsiaan, päinvastoin. [/quote] Älä puhu paskaa kumminkaan päin. EN OLE KATKERA SIITÄ, ETTEN OLE TEHNYT LAPSIA! MENIKÖ KAALIISI? [/quote] Taidat kuitenkin olla kun pitää noin hermostua. Ehkä et vain myönnä sitä itsellesi.

[/quote]

Ja ikä oli tällä huutajalla? Mikä?

Huuda 80-vuotiaana sama, niin kirjaan sen kyllä ylös

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:28"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:24"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:10"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:05"]

Sinä et ehkä ymmärrä mutta urani tuo minulle suurempaa tyydytystä kun yksikään perhe.

[/quote]

Sun "ura" on haudassa sun myötä. Ketä se kiinnostaa sen jälkeen? Mutta mun lapset elää.... Jatkuvuus, sen tajuaminen on ydin äitiydessä ja isyydessä. [/quote]

Entäs jos ei arvosta jatkuvuutta? Esim. mulle sillä ei ole mitään arvoa - ei minulla ole mitään tarvetta jättää tänne surevia jälkeläisiä. Sitäpaitsi se sun muisto elää enintään pari sukupolvea, ts. maks 100 vuotta. Onko sillä nyt universumin mittakaavassa merkitystä muistaako joku sinut vuoden vai 100 vuotta, kun maailmankaikkeuden ikä on miljardeja vuosia? Kaikki me ollaan täällä vain lyhyitä välähdyksiä.

[/quote]

Olet kyynikko ja siihenhän ei mikään auta. Tunne-elämä nolla. Vetää nyt jotkut avaruustieteelliset jutut tän tasoiseen juttuun?

Asperger? 

Aspergereillähän on lapsia vähemmän kuin muilla, Joten jos vamma on periytyvä, niin vähenemään ovat. 

[/quote]

Melkoinen analyysi vain siksi ettei arvosta jatkuvuutta :D. Ja että ihan avaruustieteellinen... Olen sanaton. Sekin varmaan johtuu piilevästä apergerista. Jos tunne-elämä estää täysin loogisen ajattelukyvyn ja suuruusluokkien hahmottamisen, niin olen ilomielin tunteeton (vai voinko edes olla ilomielin, hmmmm).

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:24"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:10"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:05"]

Sinä et ehkä ymmärrä mutta urani tuo minulle suurempaa tyydytystä kun yksikään perhe.

[/quote]

Sun "ura" on haudassa sun myötä. Ketä se kiinnostaa sen jälkeen? Mutta mun lapset elää.... Jatkuvuus, sen tajuaminen on ydin äitiydessä ja isyydessä. [/quote]

Entäs jos ei arvosta jatkuvuutta? Esim. mulle sillä ei ole mitään arvoa - ei minulla ole mitään tarvetta jättää tänne surevia jälkeläisiä. Sitäpaitsi se sun muisto elää enintään pari sukupolvea, ts. maks 100 vuotta. Onko sillä nyt universumin mittakaavassa merkitystä muistaako joku sinut vuoden vai 100 vuotta, kun maailmankaikkeuden ikä on miljardeja vuosia? Kaikki me ollaan täällä vain lyhyitä välähdyksiä.

[/quote]

Tuskin sua kukaan suris. Niin kylmän olloinen olet.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 17:40"]Vanhemmuudessa ainakin löytää uusia puolia ja kykyjä itsestään ja kokee maailman suurimman rakkauden. Plussia kuitenkin enemmän kuin miinuksia. Meillä tytär ja poika, ja vaikka nyt uhma ja vähäunisuus koettelee niin parempaa perhekokoa ei ole :)
[/quote]
No on se hienoa että kun sä olet muutaman hassun vuoden saanut kokea lapsiperhe-elämää niin osaat puhua universaalisti sen paremmuuden ja autuuden puolesta :D Mutta elä toki tuossa vaaleanpunaisessa pumpulimaailmassasi.
T. 3×äiti, 5×isoäiti

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:16"]...Miksi velat kilpaa alapeukutatte kommenttiani? Ilmeisesti siksi, että uskaltauduin sanomaan ettette tiedä mitä on kokea äidinrakkautta omaa lasta kohtaan... T: neljän äiti[/quote]

Minä puolestani totean vain, ettei minulla ole koskaan ollut minkään taivaan valtakunnan halua, tahtoa tai mielenkiintoa saada kokea sitä.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:03"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:00"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 18:56"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 18:49"]

Eivät ne samanlaisia ole, onnentunteita toki, mutta eivät samanlaisia. Ei lapseton voi tietää mitä on tuntea äidinrakkautta (ja se ei riitä että on itse jonkun lapsi). Mutta entä sitten, onhan maailmassa miljoona muutakin syytä tuntea onnea kuin se äidinrakkaus. Ei kaikkien sitä tarvitse kokea eivätkä kaikki halua. En keksi montaa typerämpää aihetta tappeluun kuin tämä.T: neljän äiti

[/quote]

Eikä lapsellinen voi tietää millaiset seikkailut ja kokemukset jää väliin kun parhaat vuotensa kuluttaa lasten kasvatukseen. Eipä sillä että sitä lapselliset harmittelisivatkaan, tuskin sen enempää kuin lapsettomat harmittelevat sitä että äidinrakkaus jää kokematta. Ja kaikkihan eivät sitä valtavana onnena koe vaikka lapsia olisikin... Kuten ei kaikilla lapsettomillakaan elämä ole reissaamista ja seikkailua. Silti kaikki voivat olla onnellisia omissa elämissään.

[/quote]

heh, suurimman osan lapsettomista tutuistani suuret seikkailut ovat: "Oltiin baarissa viikonloppuna, käytiin hiihtolomalla Levillä ja olipa ihania miehiä, käytiin Kanarialla talvilomalla ja nyt on ihan pöhö, kun tuli juotua niin paljon"

Todella suuria seikkailuja.....:D

[/quote]

Samat sanat. Kuulostaa kuin kierrettäisiin vuodesta toiseen maailmaa reput selässä mutta oikeasti käydään ehkä Ruotsinlaivalla ja Tallinnassa ;)

[/quote]

Tuohan kertoo vain siitä, millaisia ihmisiä teidän lähipiirissänne on: omahyväisiä lapsellisia ja baarissa viihtyviä lapsettomia. Olisiko syytä laajentaa ympyröitä, jos seura harmittaa?

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:31"][quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 17:40"]Vanhemmuudessa ainakin löytää uusia puolia ja kykyjä itsestään ja kokee maailman suurimman rakkauden. Plussia kuitenkin enemmän kuin miinuksia. Meillä tytär ja poika, ja vaikka nyt uhma ja vähäunisuus koettelee niin parempaa perhekokoa ei ole :)
[/quote]
No on se hienoa että kun sä olet muutaman hassun vuoden saanut kokea lapsiperhe-elämää niin osaat puhua universaalisti sen paremmuuden ja autuuden puolesta :D Mutta elä toki tuossa vaaleanpunaisessa pumpulimaailmassasi.
T. 3×äiti, 5×isoäiti
[/quote]

:( Tässä on kyllä minusta todella kylmän ja empatiakyvyttömän ihmisen kirjoitus.. Näkee että ei se äitiys ainakaan tee ihmisestä parempaa. Joskus jopa päinvastoin.

T. Itsekin äiti

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:27"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:22"][quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:08"] [quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:00"]Vanhustyöntekijänä en ole kyllä törmännyt yhteenkään lapsettomaan onnelliseen...  Onnettomia on kyllä kummassakin ryhmässä -- niin lapsia saaneissa kuin lapsettomissa. Mutta ero on selvä. Lapsettomuus katkeroittaa viime kädessä.  Moni nelikymppinen, viisikymppinen ja jopa kuusikymppinen voi kuvitella, että elämänsisältö tulee omaan hyvinvointiinsa keskittyen, harrastuksissa, matkaillessa ja manikyyrissa käyden.  Mutta, jos Luoja suo ja ikää vielä kertyy, on se kertakaikkinen tyhjyys edessä.  [/quote] Olen huomannut saman. Niin monen vanhemman ihmisen tilityksiä kuunnelleena voin vaan päätyä siihen lopputulokseen että usein se lapsettomuus katkeroittaa. Ei aina mutta usein. En sen sijaan ole koskaan kuullut että kukaan olisi katunut lapsiaan, päinvastoin. [/quote] Älä puhu paskaa kumminkaan päin. EN OLE KATKERA SIITÄ, ETTEN OLE TEHNYT LAPSIA! MENIKÖ KAALIISI? [/quote] Taidat kuitenkin olla kun pitää noin hermostua. Ehkä et vain myönnä sitä itsellesi.

[/quote]

Hermostun siitä, että esitit noin hölmön väitteen. Enpä jaksa kanssasi väitellä, kun et ymmärrä itsekään, miten hölmön väitteen päästit suustasi. Ja kerrottakoon, että koska olen käynyt asiat läpi en todellakaan ole katkera. En ole edes kateellinen sinulle. En yhtään. Väitteesi on vain niin hölmö ja lapsellinen Hei vaan!

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:31"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:28"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:24"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:10"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:05"]

Sinä et ehkä ymmärrä mutta urani tuo minulle suurempaa tyydytystä kun yksikään perhe.

[/quote]

Sun "ura" on haudassa sun myötä. Ketä se kiinnostaa sen jälkeen? Mutta mun lapset elää.... Jatkuvuus, sen tajuaminen on ydin äitiydessä ja isyydessä. [/quote]

Entäs jos ei arvosta jatkuvuutta? Esim. mulle sillä ei ole mitään arvoa - ei minulla ole mitään tarvetta jättää tänne surevia jälkeläisiä. Sitäpaitsi se sun muisto elää enintään pari sukupolvea, ts. maks 100 vuotta. Onko sillä nyt universumin mittakaavassa merkitystä muistaako joku sinut vuoden vai 100 vuotta, kun maailmankaikkeuden ikä on miljardeja vuosia? Kaikki me ollaan täällä vain lyhyitä välähdyksiä.

[/quote]

Olet kyynikko ja siihenhän ei mikään auta. Tunne-elämä nolla. Vetää nyt jotkut avaruustieteelliset jutut tän tasoiseen juttuun?

Asperger? 

Aspergereillähän on lapsia vähemmän kuin muilla, Joten jos vamma on periytyvä, niin vähenemään ovat. 

[/quote]

Melkoinen analyysi vain siksi ettei arvosta jatkuvuutta :D. Ja että ihan avaruustieteellinen... Olen sanaton. Sekin varmaan johtuu piilevästä apergerista. Jos tunne-elämä estää täysin loogisen ajattelukyvyn ja suuruusluokkien hahmottamisen, niin olen ilomielin tunteeton (vai voinko edes olla ilomielin, hmmmm).

[/quote]

Tietysti tarkoitin ontologisia kysymyksiä. 

Täällä nyt sivistystaso on mitä on, niin "avaruustieteellinen" kai kuulostaa joltain teoreettisen fysiikan ja filosofian välimaastoon sekoittuvalta mössöltä, johon näillä WT-tyypeillä ei ole vastaansanomista. 

Siksi tämä sanavalinta. 

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:31"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:24"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:10"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:05"]

Sinä et ehkä ymmärrä mutta urani tuo minulle suurempaa tyydytystä kun yksikään perhe.

[/quote]

Sun "ura" on haudassa sun myötä. Ketä se kiinnostaa sen jälkeen? Mutta mun lapset elää.... Jatkuvuus, sen tajuaminen on ydin äitiydessä ja isyydessä. [/quote]

Entäs jos ei arvosta jatkuvuutta? Esim. mulle sillä ei ole mitään arvoa - ei minulla ole mitään tarvetta jättää tänne surevia jälkeläisiä. Sitäpaitsi se sun muisto elää enintään pari sukupolvea, ts. maks 100 vuotta. Onko sillä nyt universumin mittakaavassa merkitystä muistaako joku sinut vuoden vai 100 vuotta, kun maailmankaikkeuden ikä on miljardeja vuosia? Kaikki me ollaan täällä vain lyhyitä välähdyksiä.

[/quote]

Tuskin sua kukaan suris. Niin kylmän olloinen olet.

[/quote]

Toisin kuin sinä, joka kuulostat todella lämpimältä ja empaattiselta :). Vaatii kovin lämpimän sydämen sanoa toiselle ihmiselle "kukaan ei sure sinua kun kuolet, koska olet yhdestä asiasta eri mieltä kuin minä".

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:30"][quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:21"]Minä taas säälin niitä miljoonia lapsia, joille olisi ollut paljon parempi olla syntymättä pahoinpideltäksi, hyväksikäytetyiksi tai orjuutettavaksi pelkän vanhempiensa välinpitämättömyyden, tavan tai sosiaalisen paineen vuoksi.

Terveisin yksi erittäin eläämänsä onnellinen vapaaehtoisesti lapseton viisikymppinen.
[/quote]

Eiköhän näitä sääli kaikki muutkin..
Äidit, isät, velat, mummit ja kummit..
[/quote] Velojen mielestä lähtökohtaisesti paras tilanne on jäädä syntymättä. Tämä koskee toki vain muiden ihmisten ärsyttäviä lapsia, jotka olemassaolollaan häiritsevät velojen rauhaa, ei siis veloja itseään, heidän miehiään tai ystäviään... Meidän itsekkäästi lapsia hankkineiden vika on se, että maailmassa on niin paljon orpoja ja kaltoinkohdeltuja lapsia (meidän olisi pitänyt mieluummin adoptoida joku orpo raukka afrikasta). Me olemme vastuussa maailman ylikansoittumisesta, eivät suinkaan kiinalaiset, intialaiset tai afrikkalaiset. Lapsemme kelpaavat kuitenkin tulevaisuudessa vaihtamaan velojen vaippoja ja maksamaan heidän eläkkeitään.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:32"][quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:16"]...Miksi velat kilpaa alapeukutatte kommenttiani? Ilmeisesti siksi, että uskaltauduin sanomaan ettette tiedä mitä on kokea äidinrakkautta omaa lasta kohtaan... T: neljän äiti[/quote]

Minä puolestani totean vain, ettei minulla ole koskaan ollut minkään taivaan valtakunnan halua, tahtoa tai mielenkiintoa saada kokea sitä.
[/quote] No en kai missään niin väittänytkään... T: neljän äiti

Äärimmäisen itsekästä vääntää lapsia tähän kohti katastrofia ajautuvaan maailmaan jonkun v**un oman onnentunteen vuoksi.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:34"][quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:27"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:22"][quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:08"] [quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:00"]Vanhustyöntekijänä en ole kyllä törmännyt yhteenkään lapsettomaan onnelliseen...  Onnettomia on kyllä kummassakin ryhmässä -- niin lapsia saaneissa kuin lapsettomissa. Mutta ero on selvä. Lapsettomuus katkeroittaa viime kädessä.  Moni nelikymppinen, viisikymppinen ja jopa kuusikymppinen voi kuvitella, että elämänsisältö tulee omaan hyvinvointiinsa keskittyen, harrastuksissa, matkaillessa ja manikyyrissa käyden.  Mutta, jos Luoja suo ja ikää vielä kertyy, on se kertakaikkinen tyhjyys edessä.  [/quote] Olen huomannut saman. Niin monen vanhemman ihmisen tilityksiä kuunnelleena voin vaan päätyä siihen lopputulokseen että usein se lapsettomuus katkeroittaa. Ei aina mutta usein. En sen sijaan ole koskaan kuullut että kukaan olisi katunut lapsiaan, päinvastoin. [/quote] Älä puhu paskaa kumminkaan päin. EN OLE KATKERA SIITÄ, ETTEN OLE TEHNYT LAPSIA! MENIKÖ KAALIISI? [/quote] Taidat kuitenkin olla kun pitää noin hermostua. Ehkä et vain myönnä sitä itsellesi.

[/quote]

Hermostun siitä, että esitit noin hölmön väitteen. Enpä jaksa kanssasi väitellä, kun et ymmärrä itsekään, miten hölmön väitteen päästit suustasi. Ja kerrottakoon, että koska olen käynyt asiat läpi en todellakaan ole katkera. En ole edes kateellinen sinulle. En yhtään. Väitteesi on vain niin hölmö ja lapsellinen Hei vaan!
[/quote] En minä ollut se aiempi kommentoija. Kommentoin vain kiukkupurkaustasi.