En ikinä kadehdi yli 40-vuotiasta lapsetonta ihmistä

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:41"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:30"][quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:21"]Minä taas säälin niitä miljoonia lapsia, joille olisi ollut paljon parempi olla syntymättä pahoinpideltäksi, hyväksikäytetyiksi tai orjuutettavaksi pelkän vanhempiensa välinpitämättömyyden, tavan tai sosiaalisen paineen vuoksi. Terveisin yksi erittäin eläämänsä onnellinen vapaaehtoisesti lapseton viisikymppinen. [/quote] Eiköhän näitä sääli kaikki muutkin.. Äidit, isät, velat, mummit ja kummit.. [/quote] Velojen mielestä lähtökohtaisesti paras tilanne on jäädä syntymättä. Tämä koskee toki vain muiden ihmisten ärsyttäviä lapsia, jotka olemassaolollaan häiritsevät velojen rauhaa, ei siis veloja itseään, heidän miehiään tai ystäviään... Meidän itsekkäästi lapsia hankkineiden vika on se, että maailmassa on niin paljon orpoja ja kaltoinkohdeltuja lapsia (meidän olisi pitänyt mieluummin adoptoida joku orpo raukka afrikasta). Me olemme vastuussa maailman ylikansoittumisesta, eivät suinkaan kiinalaiset, intialaiset tai afrikkalaiset. Lapsemme kelpaavat kuitenkin tulevaisuudessa vaihtamaan velojen vaippoja ja maksamaan heidän eläkkeitään.

[/quote]

Sinun lapsesi on ekologisessa mielessä maapallolle äärimmäisen paljon haitallisempi kuin joku kolmannen maailman köyhä. Kuka tahansa joka kykenee objektiiviseen ajatteluun, ymmärtää, että paras vaihtoehto kenelle tahansa olisi todellakin ollut jäädä syntymättä.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 23:02"][quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 17:57"]

Älä turhaan sääli, toisille se vaan on onnellisempaa elämää lapsettomana. Esim. itse olen monta kertaa nähnyt painajaista että oon raskaana enkä ehdi enää tehdä aborttia, ja herännyt oikeasti kylmässä hiessä ja tuntenut kuinka kivi vierähtää sydämeltä kun tajuaa että se oli painajaista. Lapsettomuus vain tuntuu toisille ihan yhtä oikealta kuin toisille lasten hankinta. 

[/quote] Kuuleppas, lapsia ei noin vaan hankita, vaan niitä saadaan. Kaikki vaan eivät saa edes sitä sopivaa äiti/isäehdostakasta elämänsä varrella lainkaan. Ei vaan satu kohdalleen, ja syyt voivat olla mitä moninaisemmat, eikä se aina ole se haluttomuuskaan syynä.  Sitten jos löydätkin sen kumppanisi, jonka kanssa saattat joku kaunis päivä haluamaan perheenlisäystä, niin eipähän se vaan kaikissa parisuhteissa onnistukkaan niin vain perinteisellä tyylillä sormia napsauttamalla.

Itse lapsia saaneena olen kylläkin sitä mieltä, että lapseni saatuani olen kasvanut ihmisenä epäitsekkäämmäksi kuin mitä olisin ilman lapsiamme.  Lapsettomiksi jääneistä ystävistäni kyllä huokuu jollain tasolla jonkinlainen itsekeskeisyyteen jämähtäminen ja kateellisuus meitä lapsia saaneita kohtaan. Lapsettomiksi tahattomasti jääneillä naisilla ja miehillä on ammottava aukko rakkauden tunneskaalassa. Ikävää, mutta niin totta.
[/quote]
Olen salaa samaa mieltä kanssasi.Ikinä en sitä sanoisi ääneen tosielämässä.En pohdi millaista elämäni olisi lapsettomana, lapseni on osa elämääni kuin olisi aina ollut " jossain". En osaa kuvailla paremminkaan.Lastaan vain rakastaa enemmän kuin omaa elämäänsä millaista se sitten onkaan.Niin se vain on että se on jotain mitä lapseton ei ymmärrä siksi ei voi sanoa pilaisiko lapsi elämän vai ei etukäteen.Kun ei tiedä ilman sitä lasta miten jo raskausaika muuttaa monia ajatuksia mitä on ennen pitänyt itsestäänselvyyksinä.Siksi en ymmärrä tämän ketjun tarkoitusta tai lapsettomien ja lapsellisten elämän vertailuja.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 23:12"][quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 17:52"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 17:45"]

Voi luoja mitä idiootteja. Kaikki ei tahdo lapsia ja jotkut eivät pidä lapsista. Se vanhemmuus voi olla täyttä helvettiä joillekin.

[/quote]

Oletko itse vähän heikkolahjainen? Olkoon syy sitten mikä tahansa siihen lapsettomuuten joka tapauksessa tuo ihminen ei pysty kokemaan sitä mieletöntä tunnetta, jonka minä tunnen lapsiani kohtaan. Ja TUOSTA olen pahoillani hänen puolestaan. Se tunne vain on jotain mitä mikään muu asia elämässä ei pysty tuottamaan.

[/quote]

Olen äiti, mutta en minä koe mitään erityistä äidinrakkautta. Lasta rakastan siinä missä muitakin läheisiäni. En kokenut koskaan tuota mullistavaa ihmetunnetta. Mukuloita tulee ja se kuuluu minun valitsemaani elämään. Sen ihmeellisempää se ei ole. Ihan naurettavaa yrittää lapsettomille syöttää tuollaista soopaa, kun sitä ei usko edes kaikki meistä lapsellisistakaan.
[/quote]
En usko että sulla on lapsia:)

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 23:17"][quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 23:11"]

Hohoijaa.Jos noin ajattelee kannata yrittää yhtään mitään elämässä.En ihan noin syvällisesti ajattele kun aamulla herään.Ylipäätään ehkä nuorena useinkin kokemani elämän tuska ts.sen ajatteleminen mitä järkeä on ylipäätään elämässä hävisi kun muutin ulkomaille ja elämä tempaisi kunnolla mukaansa.

[/quote]

Niin, kaikki eivät ajattele syvällisesti, tekevät vaan mihin biologia tai vaistot heitä ohjaa.
[/quote]
Tai ehkä elämässä opiskelee, matkustelee ja tekee töitä haaveilun ja elämäntuskan pohtimisen sijaan:) Suosittelen sinullekkin! Itse päätin vasta ulkomailla alkaa kunnolla elää sitä ennen pohdin elämää n.10 vuotta.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 22:43"]. [/quote] Miksi luulet että lapsellisilla vanhuksilla ei voisi olla ystäviä?

[/quote]

Enhän sanonut luulevani niin. Sanoin, että vanhukselle tärkeää on arvostava mukana kulkeva ystävyys. Niin siis, oli hänellä lapsia tai ei. Ystävät, jotka ovat aidosti elämässä rinnalla mukana elämän ehtoossa, jos ja kun omat lapset eivät aikaansa anna. Ystävyys on onnen lähde, sitä ystävyyttä voi olla myös kumppani.
[/quote]
Edelleen, vanhuksellke voi tuottaa onnea ystävien lisäksi myös pelkkä lasten olemassaolo.Vähän niinkuin bonuksena päälle.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 18:26"]

Lasten hankkiminen ei tutkimusten mukaan lisää onnellisuutta. Onnellisuus lisääntyy joka tapauksessa iän myötä, joten lapsia hankkineetkin kokevat olevansa onnellisempia kuin ennen lapsia.

[/quote]

No mutta tämän tutkimuksenhan voi sivuuttaa ja unohtaa täysin. Lets not listen! Sormet korviin ja lää lää lää.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 23:30"]

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 23:17"][quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 23:11"] Hohoijaa.Jos noin ajattelee kannata yrittää yhtään mitään elämässä.En ihan noin syvällisesti ajattele kun aamulla herään.Ylipäätään ehkä nuorena useinkin kokemani elämän tuska ts.sen ajatteleminen mitä järkeä on ylipäätään elämässä hävisi kun muutin ulkomaille ja elämä tempaisi kunnolla mukaansa. [/quote] Niin, kaikki eivät ajattele syvällisesti, tekevät vaan mihin biologia tai vaistot heitä ohjaa. [/quote] Tai ehkä elämässä opiskelee, matkustelee ja tekee töitä haaveilun ja elämäntuskan pohtimisen sijaan:) Suosittelen sinullekkin! Itse päätin vasta ulkomailla alkaa kunnolla elää sitä ennen pohdin elämää n.10 vuotta.

[/quote]

Opiskelut on opiskeltu, töitä on tehty ja tehdään (vieläpä pidän työstäni) ja matkustelen hieman liikaakin. Elämän ikävät tosiasiat eivät poistu sillä että kieltää niiden olemassaolon, enkä sitä edes halua. Minun elämääni kuuluu muiden asioiden lisäksi myös tarkoituksellisuuden (tai paremminkin tarkoituksettomuuden) pohtiminen, jätän pohdiskelemattoman naminami bumptsibum -elämän niille joille se paremmin sopii.

Viesti lähti ennen aikojaan.Piti lisätä että hienoa jos ihmiset ovat tyytyväisiä lapsien kanssa tai ilman.Voihan sitä salaa sääliä toista jos ajattelee häneltä puuttuvan jotain elämästään.Silti voi ajatella toisen olevan onnellinen kun ei paremmasta tiedä.Niinhän se ihmismieli toimii, muutenhan elämä olisi sietämätöntä!

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 23:32"]

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 22:43"]. [/quote] Miksi luulet että lapsellisilla vanhuksilla ei voisi olla ystäviä? [/quote] Enhän sanonut luulevani niin. Sanoin, että vanhukselle tärkeää on arvostava mukana kulkeva ystävyys. Niin siis, oli hänellä lapsia tai ei. Ystävät, jotka ovat aidosti elämässä rinnalla mukana elämän ehtoossa, jos ja kun omat lapset eivät aikaansa anna. Ystävyys on onnen lähde, sitä ystävyyttä voi olla myös kumppani. [/quote] Edelleen, vanhuksellke voi tuottaa onnea ystävien lisäksi myös pelkkä lasten olemassaolo.Vähän niinkuin bonuksena päälle.

[/quote]

Niin, tai sitten huolta ja murhetta.. :)

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 23:36"][quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 18:26"]

Lasten hankkiminen ei tutkimusten mukaan lisää onnellisuutta. Onnellisuus lisääntyy joka tapauksessa iän myötä, joten lapsia hankkineetkin kokevat olevansa onnellisempia kuin ennen lapsia.

[/quote]

No mutta tämän tutkimuksenhan voi sivuuttaa ja unohtaa täysin. Lets not listen! Sormet korviin ja lää lää lää.
[/quote]
Hei totta luin sen nyt! Tajuan olevani onneton.Mihin voin palauttaa?

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 23:36"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 23:01"]

Hyvä ap. Miksi aina oletetaan, että lapsiperheet ovat köyhiä? Mekin asumme Helsingin keskustassa isossa asunnossa ja kummankin tulot yli 100t vuodessa. Lasten kanssa voi myös matkustaa ja elää luxuselämää halutessaan.

[/quote]

Me taas asutaan Manhattanilla ja kummankin tulot yli miljoona dollaria vuodessa. Ettäs tiedätte! Eletään luxuselämää! :)

[/quote] just ja minä taas täällä Nykissä keskuspuiston laitamilla, tiätsä siinä talossa jossa eli aikanaan Kennydyn leski.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 23:36"][quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 23:30"]

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 23:17"][quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 23:11"] Hohoijaa.Jos noin ajattelee kannata yrittää yhtään mitään elämässä.En ihan noin syvällisesti ajattele kun aamulla herään.Ylipäätään ehkä nuorena useinkin kokemani elämän tuska ts.sen ajatteleminen mitä järkeä on ylipäätään elämässä hävisi kun muutin ulkomaille ja elämä tempaisi kunnolla mukaansa. [/quote] Niin, kaikki eivät ajattele syvällisesti, tekevät vaan mihin biologia tai vaistot heitä ohjaa. [/quote] Tai ehkä elämässä opiskelee, matkustelee ja tekee töitä haaveilun ja elämäntuskan pohtimisen sijaan:) Suosittelen sinullekkin! Itse päätin vasta ulkomailla alkaa kunnolla elää sitä ennen pohdin elämää n.10 vuotta.

[/quote]

Opiskelut on opiskeltu, töitä on tehty ja tehdään (vieläpä pidän työstäni) ja matkustelen hieman liikaakin. Elämän ikävät tosiasiat eivät poistu sillä että kieltää niiden olemassaolon, enkä sitä edes halua. Minun elämääni kuuluu muiden asioiden lisäksi myös tarkoituksellisuuden (tai paremminkin tarkoituksettomuuden) pohtiminen, jätän pohdiskelemattoman naminami bumptsibum -elämän niille joille se paremmin sopii.
[/quote]
Mulle sellainen sopii ja elämä on kivaa näin.En enää koe tarvetta pohtia elämän tarkoitusta.Tee sä niin munkin puolesta!

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 18:51"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 18:26"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 18:24"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 18:15"]

En ymmärrä miksi monet (velat) menevät tästä suorastaan raivonpartaalle. Kysehän on vain asiasta joka tuo ihmiselle niin mielettömän onnentunteen että toivoisi että muutkin voisivat sellaisen kokea. Jollekin se asia voi olla vaikka oma uskonto. Minulle taas se elämän suurin ja ylittämätön tunne on äidinrakkaus.

[/quote]

Kas, ihminen vaan voi kokea sen elämänsä suurimman ja ylittämättömimmän onnentunteen aivan muistakin syistä kuin äidinrakkaudesta.

[/quote]

No niinhän minä kirjoitinkin. Se vain on inhimillistä ajatella, että olisi hienoa jos muutkin voisivat tuntea samanlaisen tunteen joka vieläpä jatkuisi läpi elämän.

[/quote]

Viinilasillinen parvekkeella, matkan tuoma jännitys, villi seksi keittiön pöydällä...nämä tuovat minulle onnentunteita ja rakas mieheni. En tarvitse siihen lapsia, enkä haluaisi niitä häiritsemään sitä ihanaa rauhaa, kun saan töiden jälkeen istua parvekkeella ja kaataa kylmää viiniä lasiin ja nauttia kaupungin kattojen katselusta.

[/quote] :D Olen kokenut tuon saman, mutta sillä erotuksella, että minulla ja miehelläni on lapsia, jotka ovat muuttaneet jo aikoja sitten pois, ja elävät omissa kodeissaan jne., mutta on se vaan ihanaa, kun tietää, että on ihanat ja fiksut omat lapsemme, jotka käyvät aina silloin tällöin meitä vanhempia tapaamassa sekä me vanhemmat lapsiamme vävyineen ja miniöineen lapsenlapsinemme sekä saamme nauttia heidän seurastaan ja keskustella puolin ja toisin kaikenmoista myöskin viiniä heidänkin kanssa nauttien kuin vain kahdestaankin ollessamme kotonamme jne. matkojemme jälkeen.

........

...Kuitenkin nuo samat ihmiset puhuvat kuinka haluavat lisää lapsia, kuinka baarit eivät kiinnosta eikä matkustelu ja juuri sitä velojen inhoamaa "vasta kun sain lapsen ymmärsin mikä on tärkeää" -läppää.

Kai ihminen vaan on edelleen niin elukka, että alkukantaiset vaistot menevät järjen yli. Tai ehkä kyse on psykologisesta mekanismista - ihmisillähän on taipumus ajatella, etät hän on paras ja hänen valintansa fiksuja ja oikeita. Tai kai kyse on noiden kahden yhdistelmästä.

Itse en vietä mitään glamourelämää. Mutta minusta olisi kertakaikkisen kammottavaa, jos työpäivän jälkeen en voisi levätä, syödä rauhassa, lähteä lenkille jne vaan el'isin orjan elämää, lasta palvellen. Kaikesta omasta pitäisi luopua lähes 20v ajaksi ja sen sijaan, että itse harrastaisin ja kehittäisin itseäni joutuisin pistämään itseni sivuun ja tyytymään olemaan se jossain kentän laidalla hengaileva äityli, joka vain katsoo kun muut tekevät.

[/quote]

Niinpä kognitiivinen dissonanssi.

Minustakin olisi kauheaa kun ei saisi levätäja koko ajan pitäisi palvella ja pomppia toisen pillin mukaan. Nukkuminen on myös täysin vähätelty asia yhteiskunnassamme ja ihmiset eivät tajua kuinka vaarallista univaje oikeasti on.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 23:38"][quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 23:32"]

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 22:43"]. [/quote] Miksi luulet että lapsellisilla vanhuksilla ei voisi olla ystäviä? [/quote] Enhän sanonut luulevani niin. Sanoin, että vanhukselle tärkeää on arvostava mukana kulkeva ystävyys. Niin siis, oli hänellä lapsia tai ei. Ystävät, jotka ovat aidosti elämässä rinnalla mukana elämän ehtoossa, jos ja kun omat lapset eivät aikaansa anna. Ystävyys on onnen lähde, sitä ystävyyttä voi olla myös kumppani. [/quote] Edelleen, vanhuksellke voi tuottaa onnea ystävien lisäksi myös pelkkä lasten olemassaolo.Vähän niinkuin bonuksena päälle.

[/quote]

Niin, tai sitten huolta ja murhetta.. :)
[/quote]
Taas kerran....kun lastaan rakastaa siinä se.Tuotti iloa tai murhetta.Pelkkä olemassaolo riittää.

Even badgers lactate.

En lukenut ketjua mutta kommentoin tähän että mielestäni ikäisissäni (40) eroa ei juurikaan huomaa (korkeintaan fyysisissä ominaisuuksissa mutta nehän ei vät tässä mittarissa paina) mutta hyvä ihme kun lähennytään viittäkymppiä (tai kuutta!) niin lapsettomat naiset around 55 v taantuvat ikäänkuin uudestaan jonnekin teinitasolle ajatusmaailmassaan. Globaalit asiat eivät nappaa mutta ällöksen tilaustuotteet tai pentikin alennusmyynti voivat kattaa elämästä aivan käsittämättömän ison kiintiön. Samoin esitetään olevansa hyvin asiantuntevia lapsenkasvattajia kun taas ikäisiään äiti-ihmisiä ei lastenkasvatus enää tuossa elämänvaiheessa kiinnosta viiden pennin vertaa. Tunnen muutaman tällaisen viisivitosen lapsettoman naisihmisen rakennekynsiongelmineen ;) enkä voi sanoa arvostavani heitä kovin korkealle ihmisinä.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 23:41"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 18:51"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 18:26"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 18:24"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 18:15"]

En ymmärrä miksi monet (velat) menevät tästä suorastaan raivonpartaalle. Kysehän on vain asiasta joka tuo ihmiselle niin mielettömän onnentunteen että toivoisi että muutkin voisivat sellaisen kokea. Jollekin se asia voi olla vaikka oma uskonto. Minulle taas se elämän suurin ja ylittämätön tunne on äidinrakkaus.

[/quote]

Kas, ihminen vaan voi kokea sen elämänsä suurimman ja ylittämättömimmän onnentunteen aivan muistakin syistä kuin äidinrakkaudesta.

[/quote]

No niinhän minä kirjoitinkin. Se vain on inhimillistä ajatella, että olisi hienoa jos muutkin voisivat tuntea samanlaisen tunteen joka vieläpä jatkuisi läpi elämän.

[/quote]

Viinilasillinen parvekkeella, matkan tuoma jännitys, villi seksi keittiön pöydällä...nämä tuovat minulle onnentunteita ja rakas mieheni. En tarvitse siihen lapsia, enkä haluaisi niitä häiritsemään sitä ihanaa rauhaa, kun saan töiden jälkeen istua parvekkeella ja kaataa kylmää viiniä lasiin ja nauttia kaupungin kattojen katselusta.

[/quote] :D Olen kokenut tuon saman, mutta sillä erotuksella, että minulla ja miehelläni on lapsia, jotka ovat muuttaneet jo aikoja sitten pois, ja elävät omissa kodeissaan jne., mutta on se vaan ihanaa, kun tietää, että on ihanat ja fiksut omat lapsemme, jotka käyvät aina silloin tällöin meitä vanhempia tapaamassa sekä me vanhemmat lapsiamme vävyineen ja miniöineen lapsenlapsinemme sekä saamme nauttia heidän seurastaan ja keskustella puolin ja toisin kaikenmoista myöskin viiniä heidänkin kanssa nauttien kuin vain kahdestaankin ollessamme kotonamme jne. matkojemme jälkeen.

[/quote]

Toivottavasti sinä nautit lapsistasi yhtä paljon kuin minä siitä, ettei minulla ole niitä.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 17:51"]

Taiteilijalle hänen taiteensa ovat niitä lapsia. Ota häneltä pois vapaus luoda, niin yhtä hyvin voisit pistää kahleisiin ja kiduttaa.

[/quote]

Niin kyllä minä enemmän arvostan jotain mestariteosta joka muuttaa maailmaa ja ihmisten ajattelua vuosisatojen päähänkin, kuin jotain pullapersesikaa nulikkaa joka repii ja tuhoaa kaiken.

Taideteoksestaan saa tehtyä juuri sellaisen kuin haluaa, mutta pyöräytäpä pentu, niin saat vain toivoa, että siitä ei tulisi mitään ainakaan kovin paatunutta nuorisorikollista tai sellaisen uhria.

Yhtä turhaa kuin käyttää aikansa kadehtimiseen on käyttää sitä sääliin.