En ikinä kadehdi yli 40-vuotiasta lapsetonta ihmistä

Voi jestas. Itselläni on 3 lasta ja rakastan heitä yli kaiken- mutta elämä olisi kyllä helpompaa ilman lapsia. Kukin tavallaan, ihme äitiyspropagandaa..

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 18:35"]

Ap:tä taitaa sitten tosissaan ahdistaa ihmiset jotka kehtaavat näyttää onnellisilta vaikka elävät eri lailla kuin hän? Toivottavasti tämä umpimielinen ja epäkypsä asenne ei periydy. Ei, en voi tietää mistä onnen hetkistä jään paitsi kun en koe äitiyttä, paitsi siltä osin kuin ystäväpiirini vanhempia voin katsella ja kuunnella. Minulle on tullut hyvin selväksi, että minä en kokisi onnea niistä asioista joista he äitiydessä nauttivat. En halua märkiä lapsenpusuja. En halua kuulla "minä lakastan sua äiti" ihmiseltä joka on niin pieni että rakastaisi vaikka pirihuoraa. Pullanikin leivon mieluummin yksin. En halua katsella miten avuton toukka oppii jokeltelemaan ja taapertamaan ja piirtämään tikku-ukkoja, viihdyn paremmin aikuisten seurassa.

Ja vanhemmuuden huonot puolet...no, niistä en jaksa edes aloittaa.

Sen sijaan huomaan harva se päivä olevani mielettömän onnellinen siitä että elämäni on juuri tällaista, lapsivapaata. Kun nukun myöhään, kun saan sairastaa rauhassa, kun voin muuttaa äkkiä suunnitelmia jos on tarvis, kun minulla on varaa ostaa itselleni jotain kivaa...arki on täynnä pieniä onnen hetkiä jotka liittyvät tavalla tai toisella siihen ettei minulla ole lapsia. Lisäksi tulevat vielä työssä kohtaamani tilanteet joissa ns. hyvän perheen lapsi on järjestänyt itsensä isoihin ongelmiin joita hämmentyneet ja kettuuntuneet vanhemmat pääsevät selvittelemään. En haluaisi luopua niistä mistään hinnasta, enkä etenkään vaihtaa niitä niihin hetkiin joiden äidit ovat kertoneet olevan ihania.Velana en koe niitä onnentunteita joita äidit hehkuttavat, mutta äitien kertoessa elämänsä ihanista tilanteista lasten kanssa tiedän, että _minä_ en kokisi niistä tilanteista onnea. En tahdo märkiä pusuja, minä lakastan äitiä-lässytystä lapselta jolla on niin vähäinen elämänkokemus että se rakastaisi vaikka pirihuoraa. Pullanikin leivon mieluiten yksin (mies on toki tervetullut hoitamaan tiskit). 

Sen sijaan huomaan harva se päivä olevani mielettömän onnellinen siitä että elämäni on juuri tällaista, lapsivapaata. Kun nukun myöhään, kun saan sairastaa rauhassa, kun voin muuttaa äkkiä suunnitelmia jos on tarvis, kun minulla on varaa ostaa itselleni jotain kivaa...arki on täynnä pieniä onnen hetkiä jotka liittyvät tavalla tai toisella siihen ettei minulla ole lapsia. En haluaisi luopua niistä mistään hinnasta.

Mutta sääli sinä vaan...

[/quote]

Minä saan sairastaa rauhassa, nukkua aamulla pitkään, muttaa suunnitelmia jne.

Toinen neljän äiti

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 18:49"]

Eivät ne samanlaisia ole, onnentunteita toki, mutta eivät samanlaisia. Ei lapseton voi tietää mitä on tuntea äidinrakkautta (ja se ei riitä että on itse jonkun lapsi). Mutta entä sitten, onhan maailmassa miljoona muutakin syytä tuntea onnea kuin se äidinrakkaus. Ei kaikkien sitä tarvitse kokea eivätkä kaikki halua. En keksi montaa typerämpää aihetta tappeluun kuin tämä.T: neljän äiti

[/quote]

Eikä lapsellinen voi tietää millaiset seikkailut ja kokemukset jää väliin kun parhaat vuotensa kuluttaa lasten kasvatukseen. Eipä sillä että sitä lapselliset harmittelisivatkaan, tuskin sen enempää kuin lapsettomat harmittelevat sitä että äidinrakkaus jää kokematta. Ja kaikkihan eivät sitä valtavana onnena koe vaikka lapsia olisikin... Kuten ei kaikilla lapsettomillakaan elämä ole reissaamista ja seikkailua. Silti kaikki voivat olla onnellisia omissa elämissään.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 18:51"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 18:26"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 18:24"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 18:15"]

En ymmärrä miksi monet (velat) menevät tästä suorastaan raivonpartaalle. Kysehän on vain asiasta joka tuo ihmiselle niin mielettömän onnentunteen että toivoisi että muutkin voisivat sellaisen kokea. Jollekin se asia voi olla vaikka oma uskonto. Minulle taas se elämän suurin ja ylittämätön tunne on äidinrakkaus.

[/quote]

Kas, ihminen vaan voi kokea sen elämänsä suurimman ja ylittämättömimmän onnentunteen aivan muistakin syistä kuin äidinrakkaudesta.

[/quote]

No niinhän minä kirjoitinkin. Se vain on inhimillistä ajatella, että olisi hienoa jos muutkin voisivat tuntea samanlaisen tunteen joka vieläpä jatkuisi läpi elämän.

[/quote]

Viinilasillinen parvekkeella, matkan tuoma jännitys, villi seksi keittiön pöydällä...nämä tuovat minulle onnentunteita ja rakas mieheni. En tarvitse siihen lapsia, enkä haluaisi niitä häiritsemään sitä ihanaa rauhaa, kun saan töiden jälkeen istua parvekkeella ja kaataa kylmää viiniä lasiin ja nauttia kaupungin kattojen katselusta.

[/quote]

Miksi luulet että äiti/isä ei voisi nauttia samoista asioista? Toki ehkä suurperheessä ei noin vain voisikaan mutta mitään tavoittamatonta tuossa ei ole yhden-kahden lapsen vanhemmalle.

Sulkeuduhan ap taas siihen omaan pikku maailmaasi niin voit tulla seuraavalla kerralla laittamaan vielä hölmömmän otsikon. Ei täällä ihmiset jaksa lukea tai ymmärtää ihmisia joilla noin pinet piirit ja ajatusmaailma

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 18:56"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 18:49"]

Eivät ne samanlaisia ole, onnentunteita toki, mutta eivät samanlaisia. Ei lapseton voi tietää mitä on tuntea äidinrakkautta (ja se ei riitä että on itse jonkun lapsi). Mutta entä sitten, onhan maailmassa miljoona muutakin syytä tuntea onnea kuin se äidinrakkaus. Ei kaikkien sitä tarvitse kokea eivätkä kaikki halua. En keksi montaa typerämpää aihetta tappeluun kuin tämä.T: neljän äiti

[/quote]

Eikä lapsellinen voi tietää millaiset seikkailut ja kokemukset jää väliin kun parhaat vuotensa kuluttaa lasten kasvatukseen. Eipä sillä että sitä lapselliset harmittelisivatkaan, tuskin sen enempää kuin lapsettomat harmittelevat sitä että äidinrakkaus jää kokematta. Ja kaikkihan eivät sitä valtavana onnena koe vaikka lapsia olisikin... Kuten ei kaikilla lapsettomillakaan elämä ole reissaamista ja seikkailua. Silti kaikki voivat olla onnellisia omissa elämissään.

[/quote]

heh, suurimman osan lapsettomista tutuistani suuret seikkailut ovat: "Oltiin baarissa viikonloppuna, käytiin hiihtolomalla Levillä ja olipa ihania miehiä, käytiin Kanarialla talvilomalla ja nyt on ihan pöhö, kun tuli juotua niin paljon"

Todella suuria seikkailuja.....:D

Vanhustyöntekijänä en ole kyllä törmännyt yhteenkään lapsettomaan onnelliseen... 

Onnettomia on kyllä kummassakin ryhmässä -- niin lapsia saaneissa kuin lapsettomissa. Mutta ero on selvä. Lapsettomuus katkeroittaa viime kädessä. 

Moni nelikymppinen, viisikymppinen ja jopa kuusikymppinen voi kuvitella, että elämänsisältö tulee omaan hyvinvointiinsa keskittyen, harrastuksissa, matkaillessa ja manikyyrissa käyden. 

Mutta, jos Luoja suo ja ikää vielä kertyy, on se kertakaikkinen tyhjyys edessä. 

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 18:55"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 18:35"]

Ap:tä taitaa sitten tosissaan ahdistaa ihmiset jotka kehtaavat näyttää onnellisilta vaikka elävät eri lailla kuin hän? Toivottavasti tämä umpimielinen ja epäkypsä asenne ei periydy. Ei, en voi tietää mistä onnen hetkistä jään paitsi kun en koe äitiyttä, paitsi siltä osin kuin ystäväpiirini vanhempia voin katsella ja kuunnella. Minulle on tullut hyvin selväksi, että minä en kokisi onnea niistä asioista joista he äitiydessä nauttivat. En halua märkiä lapsenpusuja. En halua kuulla "minä lakastan sua äiti" ihmiseltä joka on niin pieni että rakastaisi vaikka pirihuoraa. Pullanikin leivon mieluummin yksin. En halua katsella miten avuton toukka oppii jokeltelemaan ja taapertamaan ja piirtämään tikku-ukkoja, viihdyn paremmin aikuisten seurassa.

Ja vanhemmuuden huonot puolet...no, niistä en jaksa edes aloittaa.

Sen sijaan huomaan harva se päivä olevani mielettömän onnellinen siitä että elämäni on juuri tällaista, lapsivapaata. Kun nukun myöhään, kun saan sairastaa rauhassa, kun voin muuttaa äkkiä suunnitelmia jos on tarvis, kun minulla on varaa ostaa itselleni jotain kivaa...arki on täynnä pieniä onnen hetkiä jotka liittyvät tavalla tai toisella siihen ettei minulla ole lapsia. Lisäksi tulevat vielä työssä kohtaamani tilanteet joissa ns. hyvän perheen lapsi on järjestänyt itsensä isoihin ongelmiin joita hämmentyneet ja kettuuntuneet vanhemmat pääsevät selvittelemään. En haluaisi luopua niistä mistään hinnasta, enkä etenkään vaihtaa niitä niihin hetkiin joiden äidit ovat kertoneet olevan ihania.Velana en koe niitä onnentunteita joita äidit hehkuttavat, mutta äitien kertoessa elämänsä ihanista tilanteista lasten kanssa tiedän, että _minä_ en kokisi niistä tilanteista onnea. En tahdo märkiä pusuja, minä lakastan äitiä-lässytystä lapselta jolla on niin vähäinen elämänkokemus että se rakastaisi vaikka pirihuoraa. Pullanikin leivon mieluiten yksin (mies on toki tervetullut hoitamaan tiskit). 

Sen sijaan huomaan harva se päivä olevani mielettömän onnellinen siitä että elämäni on juuri tällaista, lapsivapaata. Kun nukun myöhään, kun saan sairastaa rauhassa, kun voin muuttaa äkkiä suunnitelmia jos on tarvis, kun minulla on varaa ostaa itselleni jotain kivaa...arki on täynnä pieniä onnen hetkiä jotka liittyvät tavalla tai toisella siihen ettei minulla ole lapsia. En haluaisi luopua niistä mistään hinnasta.

Mutta sääli sinä vaan...

[/quote]

Minä saan sairastaa rauhassa, nukkua aamulla pitkään, muttaa suunnitelmia jne.

Toinen neljän äiti

[/quote]

Mitenkäs sen teet?

Pitkäjänteisyyttä. Olen kahden teinin äiti ja tällä hetkellä en jää mistään paitsi mitä velat saavat. On työ, rahaa, omaa aikaa ja harrastuksia. Lapset eivät ole pieniä ikuisesti. Ja tulee vielä toinen aika, olemme taas kahden. Mutta voimme iloita lastemme puolesta, saamme ehkä lapsenlapsia. Ja on silti kaikki mitä velallakin, meillä vaan vielä enemmän.

"Paras lapsi on syntymätön". Tais aikoinaan isältäni lipsahtaa totuus vanhemmuuden hienoudesta.

Näin lapsettomana ja velana en pysty kuvittelemaan sitä "onnentunnetta" jota te äidit väitätte kokevanne. Voisitteko kuvailla sitä?

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 17:29"]

Vaikka olisi kuinka hieno ja onnellinen elämä, niin silti säälin lapsettomia ihmisiä. Aina. Poikkeuksetta. Itselläni on kaikki mitä maailmassa haluan ja silti mikään ei voita vanhemmuuden tuomaa onnea ja iloa.

[/quote]

Kadehditko kovin sitten alle nelikymppisiä lapsettomia? Vai miksi yleensä tämä kateus kumpuaa ajatuksissasi. 

Miksi haluat sano, ettet kadehdi jotain ihmisryhmää? Sehän kertoo, että kadehdit ainakin joitakin ihmisiä. 

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:00"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 18:56"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 18:49"]

Eivät ne samanlaisia ole, onnentunteita toki, mutta eivät samanlaisia. Ei lapseton voi tietää mitä on tuntea äidinrakkautta (ja se ei riitä että on itse jonkun lapsi). Mutta entä sitten, onhan maailmassa miljoona muutakin syytä tuntea onnea kuin se äidinrakkaus. Ei kaikkien sitä tarvitse kokea eivätkä kaikki halua. En keksi montaa typerämpää aihetta tappeluun kuin tämä.T: neljän äiti

[/quote]

Eikä lapsellinen voi tietää millaiset seikkailut ja kokemukset jää väliin kun parhaat vuotensa kuluttaa lasten kasvatukseen. Eipä sillä että sitä lapselliset harmittelisivatkaan, tuskin sen enempää kuin lapsettomat harmittelevat sitä että äidinrakkaus jää kokematta. Ja kaikkihan eivät sitä valtavana onnena koe vaikka lapsia olisikin... Kuten ei kaikilla lapsettomillakaan elämä ole reissaamista ja seikkailua. Silti kaikki voivat olla onnellisia omissa elämissään.

[/quote]

heh, suurimman osan lapsettomista tutuistani suuret seikkailut ovat: "Oltiin baarissa viikonloppuna, käytiin hiihtolomalla Levillä ja olipa ihania miehiä, käytiin Kanarialla talvilomalla ja nyt on ihan pöhö, kun tuli juotua niin paljon"

Todella suuria seikkailuja.....:D

[/quote]

Samat sanat. Kuulostaa kuin kierrettäisiin vuodesta toiseen maailmaa reput selässä mutta oikeasti käydään ehkä Ruotsinlaivalla ja Tallinnassa ;)

Olen iloinen ap:n puolesta. Mikäpä siinä jos on saavuttanut elämältään sen, minkä on halunnut ja osaa pitää sitä arvossa. Itse olen lapseton enkä lapsia haluakaan, mutta se ei tottavie ole minulta pois jos joku on onnellinen perheellinen. En oikeastaan välitä tuon taivaallista siitäkään, jos joku minua säälii kun en ymmärrä, mistä olen jäänyt paitsi.

Enpä ole vielä yhtään äitiä nähnyt, joka ei kitisisi miten on rankkaa elämä lasten kanssa. Ei pysty tekemään sitä ei tätä jne

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 18:56"][quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 18:49"]

Eivät ne samanlaisia ole, onnentunteita toki, mutta eivät samanlaisia. Ei lapseton voi tietää mitä on tuntea äidinrakkautta (ja se ei riitä että on itse jonkun lapsi). Mutta entä sitten, onhan maailmassa miljoona muutakin syytä tuntea onnea kuin se äidinrakkaus. Ei kaikkien sitä tarvitse kokea eivätkä kaikki halua. En keksi montaa typerämpää aihetta tappeluun kuin tämä.T: neljän äiti

[/quote]

Eikä lapsellinen voi tietää millaiset seikkailut ja kokemukset jää väliin kun parhaat vuotensa kuluttaa lasten kasvatukseen. Eipä sillä että sitä lapselliset harmittelisivatkaan, tuskin sen enempää kuin lapsettomat harmittelevat sitä että äidinrakkaus jää kokematta. Ja kaikkihan eivät sitä valtavana onnena koe vaikka lapsia olisikin... Kuten ei kaikilla lapsettomillakaan elämä ole reissaamista ja seikkailua. Silti kaikki voivat olla onnellisia omissa elämissään.
[/quote] Huono vertaus. Miksi äiti-ihminen ei muka tietäisi mitä on matkustelu ja seikkailu? Minulla on kaksi lasta joista ensimmäisen sain 36-vuotiaana. Joten rohkenen väittää että ehdin viettää niitä "parhaita vuosiani" ihan samalla tavalla kuin lapsettomat...

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 17:52"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 17:45"]

Voi luoja mitä idiootteja. Kaikki ei tahdo lapsia ja jotkut eivät pidä lapsista. Se vanhemmuus voi olla täyttä helvettiä joillekin.

[/quote]

Oletko itse vähän heikkolahjainen? Olkoon syy sitten mikä tahansa siihen lapsettomuuten joka tapauksessa tuo ihminen ei pysty kokemaan sitä mieletöntä tunnetta, jonka minä tunnen lapsiani kohtaan. Ja TUOSTA olen pahoillani hänen puolestaan. Se tunne vain on jotain mitä mikään muu asia elämässä ei pysty tuottamaan.

[/quote]

Sinä et ehkä ymmärrä mutta urani tuo minulle suurempaa tyydytystä kun yksikään perhe.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:02"]"Paras lapsi on syntymätön". Tais aikoinaan isältäni lipsahtaa totuus vanhemmuuden hienoudesta.
[/quote] Ei vaan isäsi on ääliö....

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:00"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 18:55"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 18:35"]

Ap:tä taitaa sitten tosissaan ahdistaa ihmiset jotka kehtaavat näyttää onnellisilta vaikka elävät eri lailla kuin hän? Toivottavasti tämä umpimielinen ja epäkypsä asenne ei periydy. Ei, en voi tietää mistä onnen hetkistä jään paitsi kun en koe äitiyttä, paitsi siltä osin kuin ystäväpiirini vanhempia voin katsella ja kuunnella. Minulle on tullut hyvin selväksi, että minä en kokisi onnea niistä asioista joista he äitiydessä nauttivat. En halua märkiä lapsenpusuja. En halua kuulla "minä lakastan sua äiti" ihmiseltä joka on niin pieni että rakastaisi vaikka pirihuoraa. Pullanikin leivon mieluummin yksin. En halua katsella miten avuton toukka oppii jokeltelemaan ja taapertamaan ja piirtämään tikku-ukkoja, viihdyn paremmin aikuisten seurassa.

Ja vanhemmuuden huonot puolet...no, niistä en jaksa edes aloittaa.

Sen sijaan huomaan harva se päivä olevani mielettömän onnellinen siitä että elämäni on juuri tällaista, lapsivapaata. Kun nukun myöhään, kun saan sairastaa rauhassa, kun voin muuttaa äkkiä suunnitelmia jos on tarvis, kun minulla on varaa ostaa itselleni jotain kivaa...arki on täynnä pieniä onnen hetkiä jotka liittyvät tavalla tai toisella siihen ettei minulla ole lapsia. Lisäksi tulevat vielä työssä kohtaamani tilanteet joissa ns. hyvän perheen lapsi on järjestänyt itsensä isoihin ongelmiin joita hämmentyneet ja kettuuntuneet vanhemmat pääsevät selvittelemään. En haluaisi luopua niistä mistään hinnasta, enkä etenkään vaihtaa niitä niihin hetkiin joiden äidit ovat kertoneet olevan ihania.Velana en koe niitä onnentunteita joita äidit hehkuttavat, mutta äitien kertoessa elämänsä ihanista tilanteista lasten kanssa tiedän, että _minä_ en kokisi niistä tilanteista onnea. En tahdo märkiä pusuja, minä lakastan äitiä-lässytystä lapselta jolla on niin vähäinen elämänkokemus että se rakastaisi vaikka pirihuoraa. Pullanikin leivon mieluiten yksin (mies on toki tervetullut hoitamaan tiskit). 

Sen sijaan huomaan harva se päivä olevani mielettömän onnellinen siitä että elämäni on juuri tällaista, lapsivapaata. Kun nukun myöhään, kun saan sairastaa rauhassa, kun voin muuttaa äkkiä suunnitelmia jos on tarvis, kun minulla on varaa ostaa itselleni jotain kivaa...arki on täynnä pieniä onnen hetkiä jotka liittyvät tavalla tai toisella siihen ettei minulla ole lapsia. En haluaisi luopua niistä mistään hinnasta.

Mutta sääli sinä vaan...

[/quote]

Minä saan sairastaa rauhassa, nukkua aamulla pitkään, muttaa suunnitelmia jne.

Toinen neljän äiti

[/quote]

Mitenkäs sen teet?

[/quote]

Nukun pitkään sairastan rauhassa, muutan suunnitelmia. Yksinkertaista

se toinen neljän äiti

Joo, tänäänkin yksi äiti huusi rakkaille lapsille leikkipuistossa, että hiljaa multa menee nyt hermot. Kyllä me ohikulkijat vähän toisiamme siinä katsottiin