En ikinä kadehdi yli 40-vuotiasta lapsetonta ihmistä

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:35"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:31"][quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 17:40"]Vanhemmuudessa ainakin löytää uusia puolia ja kykyjä itsestään ja kokee maailman suurimman rakkauden. Plussia kuitenkin enemmän kuin miinuksia. Meillä tytär ja poika, ja vaikka nyt uhma ja vähäunisuus koettelee niin parempaa perhekokoa ei ole :) [/quote] No on se hienoa että kun sä olet muutaman hassun vuoden saanut kokea lapsiperhe-elämää niin osaat puhua universaalisti sen paremmuuden ja autuuden puolesta :D Mutta elä toki tuossa vaaleanpunaisessa pumpulimaailmassasi. T. 3×äiti, 5×isoäiti [/quote] Sattuuko päähän. Aja pyörällä puuta oäin, huora

[/quote]

Ohhoh! Siinäpä puhuu onnellinen äiti ja esimerkillinen kasvattaja?

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:45"]Äärimmäisen itsekästä vääntää lapsia tähän kohti katastrofia ajautuvaan maailmaan jonkun v**un oman onnentunteen vuoksi.
[/quote] No niin, tulihan se sieltä. Tätä jo odotettiinkin. Jospa jokainen aloittaisi väkiluvun harventamisen itsestään. Haluaisitko sinä ettet olisi koskaan syntynyt,ettet olisi saanut edes mahdollisuutta? Jos vastaat kyllä, katso kohta 1.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:04"]Enpä ole vielä yhtään äitiä nähnyt, joka ei kitisisi miten on rankkaa elämä lasten kanssa. Ei pysty tekemään sitä ei tätä jne
[/quote]

No tässä yksi! Matkustan, treenaan 6krt/viikossa. Käyn joka toinen kk kasvohoidossa ja kampaajalla. Hierojalla joka viikko. Meillä on miehen kanssa joka ilta yhteistä kahdenkeskistä aikaa monta tuntia, kun lapset menee viimeistään klo 20 nukkumaan.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:48"][quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:41"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:30"][quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:21"]Minä taas säälin niitä miljoonia lapsia, joille olisi ollut paljon parempi olla syntymättä pahoinpideltäksi, hyväksikäytetyiksi tai orjuutettavaksi pelkän vanhempiensa välinpitämättömyyden, tavan tai sosiaalisen paineen vuoksi. Terveisin yksi erittäin eläämänsä onnellinen vapaaehtoisesti lapseton viisikymppinen. [/quote] Eiköhän näitä sääli kaikki muutkin.. Äidit, isät, velat, mummit ja kummit.. [/quote] Velojen mielestä lähtökohtaisesti paras tilanne on jäädä syntymättä. Tämä koskee toki vain muiden ihmisten ärsyttäviä lapsia, jotka olemassaolollaan häiritsevät velojen rauhaa, ei siis veloja itseään, heidän miehiään tai ystäviään... Meidän itsekkäästi lapsia hankkineiden vika on se, että maailmassa on niin paljon orpoja ja kaltoinkohdeltuja lapsia (meidän olisi pitänyt mieluummin adoptoida joku orpo raukka afrikasta). Me olemme vastuussa maailman ylikansoittumisesta, eivät suinkaan kiinalaiset, intialaiset tai afrikkalaiset. Lapsemme kelpaavat kuitenkin tulevaisuudessa vaihtamaan velojen vaippoja ja maksamaan heidän eläkkeitään.

[/quote]

Sinun lapsesi on ekologisessa mielessä maapallolle äärimmäisen paljon haitallisempi kuin joku kolmannen maailman köyhä. Kuka tahansa joka kykenee objektiiviseen ajatteluun, ymmärtää, että paras vaihtoehto kenelle tahansa olisi todellakin ollut jäädä syntymättä.
[/quote] Lapseni ei kuormita maapalloa sen enempää kuin SINÄ. Joten edelleen, maapallon tilasta noin huolestuneet voivat aloittaa harventamisen itsestään.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:51"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:45"]Äärimmäisen itsekästä vääntää lapsia tähän kohti katastrofia ajautuvaan maailmaan jonkun v**un oman onnentunteen vuoksi. [/quote] No niin, tulihan se sieltä. Tätä jo odotettiinkin. Jospa jokainen aloittaisi väkiluvun harventamisen itsestään. Haluaisitko sinä ettet olisi koskaan syntynyt,ettet olisi saanut edes mahdollisuutta? Jos vastaat kyllä, katso kohta 1.

[/quote]

Edes mahdollisuutta mihin? Ja se harveneminen tulee tapahtumaan kuin itsestään, ja ennemmin kuin huomaakaan.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:53"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:48"][quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:41"] [quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:30"][quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:21"]Minä taas säälin niitä miljoonia lapsia, joille olisi ollut paljon parempi olla syntymättä pahoinpideltäksi, hyväksikäytetyiksi tai orjuutettavaksi pelkän vanhempiensa välinpitämättömyyden, tavan tai sosiaalisen paineen vuoksi. Terveisin yksi erittäin eläämänsä onnellinen vapaaehtoisesti lapseton viisikymppinen. [/quote] Eiköhän näitä sääli kaikki muutkin.. Äidit, isät, velat, mummit ja kummit.. [/quote] Velojen mielestä lähtökohtaisesti paras tilanne on jäädä syntymättä. Tämä koskee toki vain muiden ihmisten ärsyttäviä lapsia, jotka olemassaolollaan häiritsevät velojen rauhaa, ei siis veloja itseään, heidän miehiään tai ystäviään... Meidän itsekkäästi lapsia hankkineiden vika on se, että maailmassa on niin paljon orpoja ja kaltoinkohdeltuja lapsia (meidän olisi pitänyt mieluummin adoptoida joku orpo raukka afrikasta). Me olemme vastuussa maailman ylikansoittumisesta, eivät suinkaan kiinalaiset, intialaiset tai afrikkalaiset. Lapsemme kelpaavat kuitenkin tulevaisuudessa vaihtamaan velojen vaippoja ja maksamaan heidän eläkkeitään. [/quote] Sinun lapsesi on ekologisessa mielessä maapallolle äärimmäisen paljon haitallisempi kuin joku kolmannen maailman köyhä. Kuka tahansa joka kykenee objektiiviseen ajatteluun, ymmärtää, että paras vaihtoehto kenelle tahansa olisi todellakin ollut jäädä syntymättä. [/quote] Lapseni ei kuormita maapalloa sen enempää kuin SINÄ. Joten edelleen, maapallon tilasta noin huolestuneet voivat aloittaa harventamisen itsestään.

[/quote]

Maapallon tilasta näin huolestuneet eivät synnytä lisää kuormittajia, vaan katkaisevat tämän tuhoisan kierteen omalta osaltaan.

Onpa hupaisa ketju. Ja lähtöasetelmakin oikein hedelmällinen eikä yhtään provosoivaksi tarkoitettu. Minä taidan lapsettomana olla siellä antagonistien joukoissa, joten kirjoitanpa tähän oman näkökulmani.

Minä olen pienestä pitäen seuraillut omia polkujani. Olen rakennellut elämääni omien kykyjeni mukaan ja onnistunut oikein hyvin, oman mittapuuni mukaan mahtavan hyvin: joskus tunnen melkein leijuvani ilmassa, koska elämä on minulle niin mieluista puuhaa. Uppoudun olemiseeni ja tekemisiini niin, etten huomaa ajankulua, ja jos huomaan, ilahdun siitä, ettei minun tarvitse siitä välittää. Soisin tällaisia onnen tunteita ja elämän seesteisyyden voimaa kaikille, mutta tiedän, että ette te voi tällaisesta päästä osalliseksi, koska ette ole minä. Vain minä pystyn tuntemaan näin. Säälin niitä, jotka eivät tiedä, millaista on olla minä!

No niin, nyt voidaan ruveta keskustelemaan rakentavasti siitä, kuinka minä en kadehdi teitä muita ollenkaan, säälin vain. Kuka aloittaa? :)

Harmittaa ettei kukaan ole vastannut kysymykseeni sitä millainen se "onnentunne" on.

Onpas taas monta omaan elämäänsä tyytymätöntä tässäkin ketjussa!

Minkä takia pitää verrata muihin ja ottaa kaameet kipinät siitä?

Jos ihmisellä on rikas sisäinen maailma, elämä on paljon hienompaa. Silloin ei haittaa elääkö yksin vai lapsikatraan kera. Tällaisia ihmisiä tällä palstalla on vähän - omaan itseensä ja omiin valintoihinsa tyytyväisiä, viisaita ihmisiä

olen sitä mieltä yhä enemmän ja enemmän kun olen lukenut kaikkia lapsen saannin kirouksia ja yksinhuoltajuushelvettiä exineen ja uusineen,että lapset voivat olla joko todellinen siunaus, TAI todellinen kirous. JOS kaikki palaset loksathtavat kohdilleen, eikä ole mitään erikoisempia ongelmia vaikka omassa lapsuudessa, lastensaaminan varmasti on monille vanhemmille kuin ruusuilla tanssimista.Mutta, mutta, mutta. jos yksikin palapelin palanen ei jostain syystä täsmää,koko paketti romahtaa kasaaan kuin korttipakka, ja jäljet voivat olla katastrofaaliset,  myös lasten elämän kannalta. eimerkiksi: miehen uskottomuus, väkivalta, alkoholismi, kusipäisyys, tai lapsen sairaus (vammaisuus, syöpä), asuntoloukku, vanhemman oman lapsuden vaikeat käsittelemättömät ongelmat,oman vanhemman alkoholismi, oma masennus,  koulukiusaaminen, yksinäisyys, rahaongelmat, köyhyys,  jne. Toinen vaiettu asia josta ei saa puhua on synnytyksestä johtuvat laskeumat, virtsankarkailu, rintojen totaalinen rupsahtaminen, alapään löystyminen,raskauskilot, joita lapsettomat naiset eivät TAATUSTI kadehdi, ain niin, mutta tästähän ei sovi puhua koska ne kakarat ovat kaiken sen arvosia tietenkin??? Entäpä sitten uupuminen yksinhuoltajana (eikös puolet kaikista liitoista päättynyt eroon?) tai totaalinen burnout itsemurhineen, uuden kumppanin löytämisen vaikeus, ulkopuolisuusdenkokeminen, lasten kasvattamisen vaikeus yksin jne. No, luulen että loppupeleissä puntit menevät aika tasan, lapsettomilla ja lapsia saaneilla.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 17:29"]

Vaikka olisi kuinka hieno ja onnellinen elämä, niin silti säälin lapsettomia ihmisiä. Aina. Poikkeuksetta. Itselläni on kaikki mitä maailmassa haluan ja silti mikään ei voita vanhemmuuden tuomaa onnea ja iloa.

[/quote]

Minä säälin yli 40-vuotiaita köyhiä ystäviäni. Aina. On ihanaa asua isossa talossa meren rannalla ja käydä shoppailemassa Pariisisssa ja lomailemassa Karibialla. Minulla on kaikki mitä haluan. Elämästä pitää nauttia ja varakkaana voin toteuttaa unelmani.

Kuule, ne muuttuu siinä iässä sellaisiksi rakennekynsiällöstyypeiksi, oli lapsia tai ei.

Säälikää rauhassa. Otan ennemmin kermat ja kirsikan päältä ja hoidan silloin tällöin muiden lapsia, kun tilaisuus tulee vastaan :) Lapset on kivoja, mutta en vain halua 24/7 olla sellaisen kanssa.

Älkää viitsikö noin julman ylimielisesti käsitellä tuollaista asiaa. Lapsettomuus ei ole aina vakaan harkinnan tulos, enkä siten ymmärrä, miten joku voi ylenkatseisesti todeta jostakin lapsettomasta yli 40v-tuollaisella tavalla.

Vanhemmuus on lahja, kyllähän se yli 40v lapsettomatkin ymmärtää, se itku asian suhteen loppuu tuossa 42v tienoilla, koska luonnonlait tulevat vastaan, kyllä se itsekin vielä viime talvena herkistyi kun naapurin penskat teki lumipalloja, jokin siinä vain sai herkistymään "menetyksen" edessä.

Jotain rajaa.

En ole ikinä halunnut lapsia. Ei siis ole mitään kummallista inhoa, tai väärinkäsityksiä lapsiperheen elämästä, puuttuu vaan täysin halu saada lapsia. Ihan niin kuin en halua vaikkapa marsua lemmikiksi, tai kalakeittoa ruoaksi.

En kyllä elä mitään erikoisen hienoa tai seikkailevaa elämää, ei sellainenkaan ole minua varten. Istun enimmäkseen iltaisin kotona, katson telkkua ja neulon tai täytän ristikoita, luen kirjoja ja ihan vaan olen. Kai tällaista elämää voisi viettää lastenkin kanssa, tai moni lapsellinen varmaan matkailee ja seikkailee enemmän, minä vaan en halua. Olen tyytyväinen näin. En halua tai kaipaa tähän lapsia, lapset eivät tekisi minua onnelliseksi. Tarvitsen joka päivä monta tuntia omaa aikaa yksin ja nautin siitä että saan olla yksin ja tehdä näitä pieniä asioita. Yksin, omassa rauhassa.

En ymmärrä miksi minun pitäisi hankkia lapsia kun olen täysin onnellinen näin, ja tiedän etten olisi onnellinen lasten kanssa, eikä minulla ole mitään halua tulla äidiksi. Jos sitten 80-vuotiaana olen katkera lapsettomuudesta, niin ainakin olen elänyt sen 60 vuotta ennen sitä onnellisena, enkä onnettomana lasten kanssa.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:10"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:05"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 17:52"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 17:45"]

Voi luoja mitä idiootteja. Kaikki ei tahdo lapsia ja jotkut eivät pidä lapsista. Se vanhemmuus voi olla täyttä helvettiä joillekin.

[/quote]

Oletko itse vähän heikkolahjainen? Olkoon syy sitten mikä tahansa siihen lapsettomuuten joka tapauksessa tuo ihminen ei pysty kokemaan sitä mieletöntä tunnetta, jonka minä tunnen lapsiani kohtaan. Ja TUOSTA olen pahoillani hänen puolestaan. Se tunne vain on jotain mitä mikään muu asia elämässä ei pysty tuottamaan.

[/quote]

Sinä et ehkä ymmärrä mutta urani tuo minulle suurempaa tyydytystä kun yksikään perhe.

[/quote]

Sun "ura" on haudassa sun myötä. Ketä se kiinnostaa sen jälkeen? Mutta mun lapset elää.... Jatkuvuus, sen tajuaminen on ydin äitiydessä ja isyydessä. 

[/quote]

No ei siellä haudassa niistä lapsistakaan mitään iloa ole. Sama se on elää oma elämä sillä tavalla miten on itse onnellinen. Lasten kasvattaminen ei ole mikään itseisarvo. Ja huom en tarkoittanut kommenteilla että kenenkään pitäisi laittaa työtä olemassaolevan perheen edelle, mutta jos haluaa ennemminkin omistautua työlle kun hankkia perheen ja se tekee ihmisen onnelliseksi niin ei siinä ole mitään säälittävää. Tai omistautua jollekin muulle asialle. Kukin tavallaan.

Olen 40 vuotias ja elämäni sisältö on lähes ainoastaan eläimet ja luonto. Lapset ei siihen yhtälöön sovi enkä edes pidä lapsista eikä perhe-elämä ole minua varten. Olen onnellinen näin ja olisi todella hassua katua valintaani, koska olen aina tiennyt etten halua äidiksi. Kukin siis tavallaan oman luonteen mukaisesti. 

Lapset ovat antaneet minulle paljon. Rakkaus heihin on valtavaa. Vanhemmuus on kuitenkin myös uupumusta, menettämisen pelkoa, lapsiin menee rahaa ja koin pienten kanssa usein riittämättömyyttä. Itse halusin ehdottomasti äidiksi, mutta ymmärrän hyvin niitä, jotka valitsevat toisin. Pyörittäessäni aamuyöstä oksennuspyykkiä kadehdin todellakin lapsettomia. Aika tekopyhää väittää muuta.

Oma perhe ja omat lapset ei ole ihmiselle yhtään niin tärkeitä ja välttämättömiä onnellisuuden ja hyvän elämän saavuttamiseksi kun lapsia saaneet ihmiset luulee. Suomalainen arvomaailma on erittäin keskustalainen ja sen arvoista on ammennettu tämä perheen ja erityisesti äitiyden ihannointi. Minulla ei ole lapsia ja en ole koskaan halunnut niitä. En pidä lapsista ja perheellisten ihmisten elämä on pääosiltaan minusta vastenmielistä ja tylsää. En ole mikään vaihtoehtoihminen, mielenterveyskuntotuja ja elämäntapaintiaani. Elän tavallista hyvin toimeentulevan naisen elämää ja olen ollut pitkissä, vuosia kestäneissä, suhteissa, joissa olisin voinut tehdä lapsia ja tiedän myös, että voin fysiologisesti saada lapsia. En ole siis mikään todellisten tarpeideni kieltäjä. Sinä, joka elät lastesi kanssa ja luulet, että se on niin mahtavaa et voi ikinä tietää kuinka upeaa elämä voi olla ilman lapsia.

Minä säälin Anneli Aueria, joka on joutunut istumaan syyttömänä vuosia vankeudessa. Sillä välin hänen veljensä ja tämän vaimo omivat kolme hänen lapsistaan. He käänsivät nämä lapset pelon voimalla omaa äitiä ja sisartaan vastaan.

http://anneliauer.com

Pelkkä ajatus siitä, että joku vie lapseni, saa minut voimaan pahoin.