Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En ikinä kadehdi yli 40-vuotiasta lapsetonta ihmistä
27.03.2015 |
Vaikka olisi kuinka hieno ja onnellinen elämä, niin silti säälin lapsettomia ihmisiä. Aina. Poikkeuksetta.
Itselläni on kaikki mitä maailmassa haluan ja silti mikään ei voita vanhemmuuden tuomaa onnea ja iloa.
Kommentit (315)
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 18:26"]
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 18:24"]
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 18:15"]
En ymmärrä miksi monet (velat) menevät tästä suorastaan raivonpartaalle. Kysehän on vain asiasta joka tuo ihmiselle niin mielettömän onnentunteen että toivoisi että muutkin voisivat sellaisen kokea. Jollekin se asia voi olla vaikka oma uskonto. Minulle taas se elämän suurin ja ylittämätön tunne on äidinrakkaus.
[/quote]
Kas, ihminen vaan voi kokea sen elämänsä suurimman ja ylittämättömimmän onnentunteen aivan muistakin syistä kuin äidinrakkaudesta.
[/quote]
No niinhän minä kirjoitinkin. Se vain on inhimillistä ajatella, että olisi hienoa jos muutkin voisivat tuntea samanlaisen tunteen joka vieläpä jatkuisi läpi elämän.
[/quote]
Se olisi inhimillisytä, että oikeasti ymmärtäisit että toiset voivat kokea aivan samanlaisia hienoja elämän läpi jatkuvia tunteita ilman äitiyttäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullekin lapset ovat se joka tekee elämästä kaikin tavoin merkityksellisen ja tuo tietynlaisen rauhan, ei tarvitse tavoitella mitään suurempaa, koska se elämän ihmeellisin asia on jo tässä. Rakkaus lapseen ei voi hiipua eikä kadota, se on aina.
Siksi minäkin tietyllä tavalla olen pahoillani heidän puolestaan, joilla ei ole tällaista. Mutta heilläkin on varmasti ne omat elämänsä merkityksellisimmät asiat. Joku vela voisi antaa esimerkin omastaan?
Kyllä sitä lapsirakkautta voi toteuttaa niin paljon ilman omia lapsiakin. Maailmassa on kuinka ollakkaan niin paljon lapsia, jotka eivät ole saaneet kokea äidinrakkautta. Tarkemmin keidenköhän lapsia nämä mahtavat olla, kun niitä on Suomessakin niin paljon?
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 18:29"]
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 18:26"]
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 18:24"]
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 18:15"]
En ymmärrä miksi monet (velat) menevät tästä suorastaan raivonpartaalle. Kysehän on vain asiasta joka tuo ihmiselle niin mielettömän onnentunteen että toivoisi että muutkin voisivat sellaisen kokea. Jollekin se asia voi olla vaikka oma uskonto. Minulle taas se elämän suurin ja ylittämätön tunne on äidinrakkaus.
[/quote]
Kas, ihminen vaan voi kokea sen elämänsä suurimman ja ylittämättömimmän onnentunteen aivan muistakin syistä kuin äidinrakkaudesta.
[/quote]
No niinhän minä kirjoitinkin. Se vain on inhimillistä ajatella, että olisi hienoa jos muutkin voisivat tuntea samanlaisen tunteen joka vieläpä jatkuisi läpi elämän.
[/quote]
Se olisi inhimillisytä, että oikeasti ymmärtäisit että toiset voivat kokea aivan samanlaisia hienoja elämän läpi jatkuvia tunteita ilman äitiyttäkin.
[/quote]
Mitä kohtaa et ymmärrä? Niinhän minä kirjoitinkin. Esim. usko voi olla jollekin sellainen. Mikä se sinulla on, sitä et kuitenkaan kerro...
Ap:tä taitaa sitten tosissaan ahdistaa ihmiset jotka kehtaavat näyttää onnellisilta vaikka elävät eri lailla kuin hän? Toivottavasti tämä umpimielinen ja epäkypsä asenne ei periydy. Ei, en voi tietää mistä onnen hetkistä jään paitsi kun en koe äitiyttä, paitsi siltä osin kuin ystäväpiirini vanhempia voin katsella ja kuunnella. Minulle on tullut hyvin selväksi, että minä en kokisi onnea niistä asioista joista he äitiydessä nauttivat. En halua märkiä lapsenpusuja. En halua kuulla "minä lakastan sua äiti" ihmiseltä joka on niin pieni että rakastaisi vaikka pirihuoraa. Pullanikin leivon mieluummin yksin. En halua katsella miten avuton toukka oppii jokeltelemaan ja taapertamaan ja piirtämään tikku-ukkoja, viihdyn paremmin aikuisten seurassa.
Ja vanhemmuuden huonot puolet...no, niistä en jaksa edes aloittaa.
Sen sijaan huomaan harva se päivä olevani mielettömän onnellinen siitä että elämäni on juuri tällaista, lapsivapaata. Kun nukun myöhään, kun saan sairastaa rauhassa, kun voin muuttaa äkkiä suunnitelmia jos on tarvis, kun minulla on varaa ostaa itselleni jotain kivaa...arki on täynnä pieniä onnen hetkiä jotka liittyvät tavalla tai toisella siihen ettei minulla ole lapsia. Lisäksi tulevat vielä työssä kohtaamani tilanteet joissa ns. hyvän perheen lapsi on järjestänyt itsensä isoihin ongelmiin joita hämmentyneet ja kettuuntuneet vanhemmat pääsevät selvittelemään. En haluaisi luopua niistä mistään hinnasta, enkä etenkään vaihtaa niitä niihin hetkiin joiden äidit ovat kertoneet olevan ihania.Velana en koe niitä onnentunteita joita äidit hehkuttavat, mutta äitien kertoessa elämänsä ihanista tilanteista lasten kanssa tiedän, että _minä_ en kokisi niistä tilanteista onnea. En tahdo märkiä pusuja, minä lakastan äitiä-lässytystä lapselta jolla on niin vähäinen elämänkokemus että se rakastaisi vaikka pirihuoraa. Pullanikin leivon mieluiten yksin (mies on toki tervetullut hoitamaan tiskit).
Sen sijaan huomaan harva se päivä olevani mielettömän onnellinen siitä että elämäni on juuri tällaista, lapsivapaata. Kun nukun myöhään, kun saan sairastaa rauhassa, kun voin muuttaa äkkiä suunnitelmia jos on tarvis, kun minulla on varaa ostaa itselleni jotain kivaa...arki on täynnä pieniä onnen hetkiä jotka liittyvät tavalla tai toisella siihen ettei minulla ole lapsia. En haluaisi luopua niistä mistään hinnasta.
Mutta sääli sinä vaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos niitä lapsia ei ole saanut. Mitä te silloin sanoisitte?
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 18:35"]
Ap:tä taitaa sitten tosissaan ahdistaa ihmiset jotka kehtaavat näyttää onnellisilta vaikka elävät eri lailla kuin hän? Toivottavasti tämä umpimielinen ja epäkypsä asenne ei periydy. Ei, en voi tietää mistä onnen hetkistä jään paitsi kun en koe äitiyttä, paitsi siltä osin kuin ystäväpiirini vanhempia voin katsella ja kuunnella. Minulle on tullut hyvin selväksi, että minä en kokisi onnea niistä asioista joista he äitiydessä nauttivat. En halua märkiä lapsenpusuja. En halua kuulla "minä lakastan sua äiti" ihmiseltä joka on niin pieni että rakastaisi vaikka pirihuoraa. Pullanikin leivon mieluummin yksin. En halua katsella miten avuton toukka oppii jokeltelemaan ja taapertamaan ja piirtämään tikku-ukkoja, viihdyn paremmin aikuisten seurassa.
Ja vanhemmuuden huonot puolet...no, niistä en jaksa edes aloittaa.
Sen sijaan huomaan harva se päivä olevani mielettömän onnellinen siitä että elämäni on juuri tällaista, lapsivapaata. Kun nukun myöhään, kun saan sairastaa rauhassa, kun voin muuttaa äkkiä suunnitelmia jos on tarvis, kun minulla on varaa ostaa itselleni jotain kivaa...arki on täynnä pieniä onnen hetkiä jotka liittyvät tavalla tai toisella siihen ettei minulla ole lapsia. Lisäksi tulevat vielä työssä kohtaamani tilanteet joissa ns. hyvän perheen lapsi on järjestänyt itsensä isoihin ongelmiin joita hämmentyneet ja kettuuntuneet vanhemmat pääsevät selvittelemään. En haluaisi luopua niistä mistään hinnasta, enkä etenkään vaihtaa niitä niihin hetkiin joiden äidit ovat kertoneet olevan ihania.Velana en koe niitä onnentunteita joita äidit hehkuttavat, mutta äitien kertoessa elämänsä ihanista tilanteista lasten kanssa tiedän, että _minä_ en kokisi niistä tilanteista onnea. En tahdo märkiä pusuja, minä lakastan äitiä-lässytystä lapselta jolla on niin vähäinen elämänkokemus että se rakastaisi vaikka pirihuoraa. Pullanikin leivon mieluiten yksin (mies on toki tervetullut hoitamaan tiskit).
Sen sijaan huomaan harva se päivä olevani mielettömän onnellinen siitä että elämäni on juuri tällaista, lapsivapaata. Kun nukun myöhään, kun saan sairastaa rauhassa, kun voin muuttaa äkkiä suunnitelmia jos on tarvis, kun minulla on varaa ostaa itselleni jotain kivaa...arki on täynnä pieniä onnen hetkiä jotka liittyvät tavalla tai toisella siihen ettei minulla ole lapsia. En haluaisi luopua niistä mistään hinnasta.
Mutta sääli sinä vaan...
[/quote]
Se toukka-taaperovaihe on todella lyhyt, miksi "näet" vain sen. Mun lapset on koululaisia, leipovat ja tiskaavat itsenäisesti ja minä saan tuoreet pullat eteeni vaikkapa suoraan vuoteeseen ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näiden äitien ajatusmaailma ja ympyrät ovat joskus niin pienet, että tekevät ihmisestä joko typerän lässyttäjän tai todella ahdasmielisen ja suvaitsemattoman muita ihmisiä kohtaan
Niin ihminen monesti tarkastelee maailmaa omasta näkövinkkelistään ja arvottaa muiden elämää juuri tuon linssin läpi. Kannattaako kuormittaa itseään noin vahvoilla tunteilla toisten elämän suhteen, on sitten toinen asia. Kuormasi on yksin sinun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ettei ole kateellinen jollekin toiselle on tervettä ja hyvä asia.
Se että ylimielisesti säälii muita ihmisiä ja kuvittelee oman elämäntyylinsä ja maailmankuvansa/arvojensa olevan jotenkin parempia ja ylivertaisempia, kuin toisten, ei ole mitenkään kadehdittavaa sekään.
Ihan sama kun jotkut pilvenpolttelijat säälivät niitä jotka eivät polta.
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 17:45"]
Voi luoja mitä idiootteja. Kaikki ei tahdo lapsia ja jotkut eivät pidä lapsista. Se vanhemmuus voi olla täyttä helvettiä joillekin.
[/quote] Jos kokee, ettei hänestä ole vanhemmaksi, on hyvä, ettei tee lapsia. Onneksi on ehkäisy keksitty. Mutta ehkä se sääli on juuri sitä,että jotkut ei tajua sitä, mikä se ihanuus lapsissa on. Ei sitä, ettei lapseninhoajat ole tehneet lapsia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 18:42"]
Niin ihminen monesti tarkastelee maailmaa omasta näkövinkkelistään ja arvottaa muiden elämää juuri tuon linssin läpi. Kannattaako kuormittaa itseään noin vahvoilla tunteilla toisten elämän suhteen, on sitten toinen asia. Kuormasi on yksin sinun.
[/quote]
Mikä kuorma? Kyse on useimmiten vain ohimenevästä ajatuksesta kun tuollaisen ihmisen kohtaa. Tuskin kukaan sitä vatvomaan jää.
Lapset eivät ole koskaan kiinnostaneet minua. Ehkä jos olisi saanut suoraan teini-ikäisen, missä taas omat haasteensa, olisin voinut kuvitella. Ikinä en ole ajatellut, että olisin jäänyt jostain paitsi. Rakastan minulle läheisiä lapsia (tai nyt jo aikuisia), mutta ei ole tullut sellaista hetkeä että olisin harmitellut miten eivät ole minun lapsiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 18:29"][quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 18:26"]
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 18:24"]
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 18:15"]
En ymmärrä miksi monet (velat) menevät tästä suorastaan raivonpartaalle. Kysehän on vain asiasta joka tuo ihmiselle niin mielettömän onnentunteen että toivoisi että muutkin voisivat sellaisen kokea. Jollekin se asia voi olla vaikka oma uskonto. Minulle taas se elämän suurin ja ylittämätön tunne on äidinrakkaus.
[/quote]
Kas, ihminen vaan voi kokea sen elämänsä suurimman ja ylittämättömimmän onnentunteen aivan muistakin syistä kuin äidinrakkaudesta.
[/quote]
No niinhän minä kirjoitinkin. Se vain on inhimillistä ajatella, että olisi hienoa jos muutkin voisivat tuntea samanlaisen tunteen joka vieläpä jatkuisi läpi elämän.
[/quote]
Se olisi inhimillisytä, että oikeasti ymmärtäisit että toiset voivat kokea aivan samanlaisia hienoja elämän läpi jatkuvia tunteita ilman äitiyttäkin.
[/quote] Eivät ne samanlaisia ole, onnentunteita toki, mutta eivät samanlaisia. Ei lapseton voi tietää mitä on tuntea äidinrakkautta (ja se ei riitä että on itse jonkun lapsi). Mutta entä sitten, onhan maailmassa miljoona muutakin syytä tuntea onnea kuin se äidinrakkaus. Ei kaikkien sitä tarvitse kokea eivätkä kaikki halua. En keksi montaa typerämpää aihetta tappeluun kuin tämä.T: neljän äiti
Valintoja. Miksi helkkarissa puuttua tällä tavalla toisen ihmisen valintoihin ap? Minkä ikäinen olet ja miten olet näin ahdasmielinen ja suppea ajatusmaailmaltasi? Ei ymmärrä ei
Kun joku äiti (ja huomio, tämä on vauvapalsta joten täällä ihan saa puhua myös peilaten asioita sen oman äitiyden kautta) erehtyy sanomaan, että säälii lapsettomia, se herättää isoja tunteita, vaikka luulisi ettei lapsetonta hetkauta se mitä mieltä joku perheellinen on hänen valinnoistaan. Jos joku kertoo säälivänsä perheellisiä, ei se minussa herätä mitään tunteita, koska olen onnellinen enkä koe että minua tässä jotenkin arvosteltaisiin.
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 18:43"]
Se ettei ole kateellinen jollekin toiselle on tervettä ja hyvä asia.
Se että ylimielisesti säälii muita ihmisiä ja kuvittelee oman elämäntyylinsä ja maailmankuvansa/arvojensa olevan jotenkin parempia ja ylivertaisempia, kuin toisten, ei ole mitenkään kadehdittavaa sekään.
Ihan sama kun jotkut pilvenpolttelijat säälivät niitä jotka eivät polta.
[/quote]
Onko ylimielistä harmitella vaikkapa terveytensä menettänyttä ihmistä kun itse on terve tai työtöntä kun itse käy töissä?
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 18:35"]
Sen sijaan huomaan harva se päivä olevani mielettömän onnellinen siitä että elämäni on juuri tällaista, lapsivapaata. Kun nukun myöhään, kun saan sairastaa rauhassa, kun voin muuttaa äkkiä suunnitelmia jos on tarvis, kun minulla on varaa ostaa itselleni jotain kivaa...arki on täynnä pieniä onnen hetkiä jotka liittyvät tavalla tai toisella siihen ettei minulla ole lapsia. En haluaisi luopua niistä mistään hinnasta.
[/quote]
Aamen.
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 18:26"]
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 18:24"]
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 18:15"]
En ymmärrä miksi monet (velat) menevät tästä suorastaan raivonpartaalle. Kysehän on vain asiasta joka tuo ihmiselle niin mielettömän onnentunteen että toivoisi että muutkin voisivat sellaisen kokea. Jollekin se asia voi olla vaikka oma uskonto. Minulle taas se elämän suurin ja ylittämätön tunne on äidinrakkaus.
[/quote]
Kas, ihminen vaan voi kokea sen elämänsä suurimman ja ylittämättömimmän onnentunteen aivan muistakin syistä kuin äidinrakkaudesta.
[/quote]
No niinhän minä kirjoitinkin. Se vain on inhimillistä ajatella, että olisi hienoa jos muutkin voisivat tuntea samanlaisen tunteen joka vieläpä jatkuisi läpi elämän.
[/quote]
Viinilasillinen parvekkeella, matkan tuoma jännitys, villi seksi keittiön pöydällä...nämä tuovat minulle onnentunteita ja rakas mieheni. En tarvitse siihen lapsia, enkä haluaisi niitä häiritsemään sitä ihanaa rauhaa, kun saan töiden jälkeen istua parvekkeella ja kaataa kylmää viiniä lasiin ja nauttia kaupungin kattojen katselusta.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 18:24"]
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 18:15"]
En ymmärrä miksi monet (velat) menevät tästä suorastaan raivonpartaalle. Kysehän on vain asiasta joka tuo ihmiselle niin mielettömän onnentunteen että toivoisi että muutkin voisivat sellaisen kokea. Jollekin se asia voi olla vaikka oma uskonto. Minulle taas se elämän suurin ja ylittämätön tunne on äidinrakkaus.
[/quote]
Kas, ihminen vaan voi kokea sen elämänsä suurimman ja ylittämättömimmän onnentunteen aivan muistakin syistä kuin äidinrakkaudesta.
[/quote]
No niinhän minä kirjoitinkin. Se vain on inhimillistä ajatella, että olisi hienoa jos muutkin voisivat tuntea samanlaisen tunteen joka vieläpä jatkuisi läpi elämän.