Miehen exän elämä sääntelee seurusteluamme

"Mies ei uskalla antaa minun tavata lastaan, ettei ex vaan suutu"

Jätä se mies ja ota seuraavaksi kumppaniksi joku, joka on päässyt yli entisestä suhteestaan. Eihän teillä ole mitään tulevaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa hakea oikeuden päätös lapsen tapaamisiin, tai vähintään tehdä lastenvalvojan vahvistama sopimus.

Tollasessa tapauksessa olisi lapsen etu asua isän kanssa, ts. että isä olisi se lähivanhempi. Äiti sitten tapaisi lasta silloin kun se työvuoroon ja isälle sopii.

Valitettavasti suomess 90% eripuraisista eroista päätyy siihen, että viranomaiset määräävät lapset äidille, joka sitten kostaa suhteessa kokemansa sillä että hankaloittaa lapsen ja miehen ja miehen uuden kumppanin elämää minkä pystyy.

Nämä tilanteet pitäisi arvioida aina oikeasti objektiivisesti lapsen edun kannalta, eikä siitä lähtökohdasta että äiti on aina parempi vaihtoehto. Äidiltähän riittää, että sanoo viranomaisille että isä on juoppo ja väkivaltainen, ei tarvitse mitään todisteita, isän on mahdotonta puolustautua mitenkään tätä väitettä vastaan koska se "on äidin mielipide ja näkemys". Viranomaiset ja tuomarit sitten ottavat sen mielipiteen lähtökohdaksi ja lapset äidille.

Näin se ikävä kyllä menee Suomessa vielä vuonna 2021. Miehen kannattaa miettiä tarkkaan lisääntyykö, ja jos, niin kenen kanssa.

Eiköhän vanhemmat päätä tästä asiasta ihan itse. Jonkun säkällä kerran kuussa isää tapailevan naisen mielipide ja tarpeet ja hlut ei paina näissä asioissa grammaakaan.

Onneksi puolisot ei eron jälkeen määrittele toistensa arvomaailmaa yhtään millään tavalla. Totta kai se toinen tekee kompromisseja, lapsen etu on yksi asia mutta on myös oma elämä. Ei tämä ole niin mustavalkoista, oikein pahaa tekee tuollainen kauhean jäykkä ajattelu. Parasta että lapset ovat sovitusti eri kodeissa, ja tietenkin aikuinen ihminen kuuntelee seurustelukumppaninsa mielipiteitä. Lapset ensin, mutta eihän nämä sulje toisiaan pois. Ja lapset mukaan kuvioon. Tässäkin AP oli tapaillut miestä jo vuoden, itse olisin jo lapset ottanut esille jo aiemmin. 

Lapsen edun mukaista että erovanhemmillakin menee hyvin, eikä se sulje mitään pois keneltäkään. Ja tietenkin seurustelukumppania haluaa nähdä ja sille aikaa järjestää, voihan se lapsen äitikin tätä edistää jos edelleen haluaa exälleen hyvää. Miksi estää toisen elämää? 

Vierailija kirjoitti:

Nyt ei ole tarjolla empaattista olkapäätä. Lapsi tulee ensin, piste. Jos ei maistu otetaan kumppani, jolla ei ole lapsia. Ja jos olette tekemässä teidän suhteeseen niitä lapsia pitää ottaa huomioon jo ne olemassa olevat lapset. Ne ei häviä, jos teillä on koliikkia, jne.

Kuulostaa kovin katkeralta bio-äidiltä. hyi olkoot, näiden takia en ikinä huolisi miestä kellä lapsia. Ex-muijat pompottaa koko kuviota, yäk.

Vierailija kirjoitti:

Vittumainen exä ja ihan lapanen äijä. Jatkaisin eteenpäin. He ovat perhe nyt ja aina. Siihen ei muut mahdu.

just joo

Vierailija kirjoitti:

Meidän työehtosopimuksessa ja samoin miehen työvuorot pitää antaa kolmeksi viikoksi eteenpäin. 

Eli huomenna 17.12. saan tietää työvuoroni 3.1.-9.1. väliseksi ajaksi.

Onnea teille. Meillä ei tällä hetkellä tule kuin täysin terveet hoitajat ja koskaan ei voi tietään saadaanko edes riittävä määrä hoitajia. Lähdenkin tästä vaihtamaa alaa ja työaikoja. Se on kuitenkin seuraava vastauksenne.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on lapsenkin kannalta parempi että on suht säännölliset tapaamisajat, eikä retuutella edestakas kun akkaa sattuu huvittamaan.

Lapsi on tietysti tärkeä ja etusijalla, mutta siinä tapauksessa on sen lähivanhemmankin ajateltava muuta kuin itseään. Elämä se on sillä etävanhemmallakin.

Lastenvalvojan luona säännölliset ajat ja sillä sipuli. Nämä ex akat ovat vain niin katkeria paskoja.

Lapsen kannalta paras on se mikä on kunkin perheen tilanne ja siinä tilanteessa ei auta, kuin jokaisen tehdä parhaansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se äitikään välttämättä voi niihin työvuoroihin vaikuttaa. Mulla oli just yksi työpaikka sellainen. Vuorot sai tietää 1-2vko ennen. Piti olla joka toinen viikko iltaa, joka toinen aamua. Mutta välillä ei ollutkaan näin. Ja ex miehen mielestä se oli mun syy ja kiusantekoa. Ihan kuin minä olisin ne listat tehnyt. Ja kun sanot pomolle asiasta, se on vaan että ei voi mitään. Tosi kivaa kun haukutaan ja painostetaan joka suunnasta. Ja mulla ei todellakaan ollut varaa työpaikkaa valita, on mentävä tasan sinne mihin pääsee. Nytkään ei töitä ole. Eli ei ole mikään hoitoala kyseessä. Vaan miesvaltainen ala, missä naiselle ne lapset on aina ongelma, mutta jos miehellä on lapsia, se on ok.

Ei ole exän ongelma.

Hyvänen aika. Ei ole exän ongelma sinänsä, mutta kai se nyt hänen elämäänsä luonnollisesti vaikuttaa, koska lapsen hoito on taattava niinä aikoina, kun toinen vanhempi on töissä. 

Ei vaan jokainen hoitaa elämänsä niin, että pystyy hoitamaan lapsensa. Ex ei ole vastuussa siitä miten omat työsi hoidat. Ja jos ei muuten, niin hankit lastenhoitajan. Exän tehtävä ei ole järjestää elämäänsä sen mukaan mikä sun työvuorot on. Kun olitte suhteessa, niin silloin oli, mutta ei enää eron jälkeen.

Hoida omat vastuusi, älä kaada niitä muiden päälle,

Onneksi suurin osa vanhemmista ei ajattele noin edes eron jälkeen vaan haluaa viettää kaiken mahdollisen ajan lapsensa kanssa.

Varmasti haluaa viettää aikaansa lasten kanssa, mutta kokonaan toinen asia kuinka moni haluaa exän määrätä omasta kalenterista.

Mitä ihmeen väliä? Se lapsi on sun ja sä olet sen kanssa silloin kun tarve on. Ja se tarve on silloin kun toinen vanhempi on töissä. Ei se ole mitään halua määrätä toisen kalenterista vaan tarvetta käydä töissä. Turha tulla tähän sanomaan, että no minäkin olen aina saanut sovituua työvuorot nonomonomononmm. Niin, kaikissa töissä se ei toimi niin.

Mitäs jos niitä huonoja vuoroja ja töitä on molemmilla yhtä aikaa, kumpi sitten joustaa? Sanoisin että äiti yleensä, se on luontevampaa silleen. 

Tuntemissani perheissä joustoa löytyy molemmin puolin, koska monilla on työmatkoja, ylitöitä yms. Saa näistä tietysti halutessaan isoja ongelmia kudottuja. Ei ehkä kannata vaan ihan vaan nauttia siitä ajasta, jonka lasten kanssa voi viettää. Ei se mikään rangaistus ole. 

Ja joustavuushalukkuuteen vaikuttaa juuri tuo, että kuinka paljon sitten pystyy itse joustamaan myös. Ja onhan se ihan helppoa että katsoo kalenterista kuinka nuo lapsiajat menevät, että molemmat näkevät yhtä paljon.

Esim tämä AP:n miehen eksä. Okei, tulee joku tosi hankala vuoro töissä tai silleen. Hän kysyy lapsen isältä että onnistuuko sun ottaa Miljamaaria huomenna illaksi, tulisin hakemaan sitten. Ja venytetään seuraavaa vaihtoa sitten vaikka toiseen suuntaan, tai jos sulla on joku meno tiedossa niin mä hoidan sen vuorostani. 

Toihan vaan toimii. VAstavuoroisuutta, ja eronneen kunnioittamistakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa hakea oikeuden päätös lapsen tapaamisiin, tai vähintään tehdä lastenvalvojan vahvistama sopimus.

Tollasessa tapauksessa olisi lapsen etu asua isän kanssa, ts. että isä olisi se lähivanhempi. Äiti sitten tapaisi lasta silloin kun se työvuoroon ja isälle sopii.

Valitettavasti suomess 90% eripuraisista eroista päätyy siihen, että viranomaiset määräävät lapset äidille, joka sitten kostaa suhteessa kokemansa sillä että hankaloittaa lapsen ja miehen ja miehen uuden kumppanin elämää minkä pystyy.

Nämä tilanteet pitäisi arvioida aina oikeasti objektiivisesti lapsen edun kannalta, eikä siitä lähtökohdasta että äiti on aina parempi vaihtoehto. Äidiltähän riittää, että sanoo viranomaisille että isä on juoppo ja väkivaltainen, ei tarvitse mitään todisteita, isän on mahdotonta puolustautua mitenkään tätä väitettä vastaan koska se "on äidin mielipide ja näkemys". Viranomaiset ja tuomarit sitten ottavat sen mielipiteen lähtökohdaksi ja lapset äidille.

Näin se ikävä kyllä menee Suomessa vielä vuonna 2021. Miehen kannattaa miettiä tarkkaan lisääntyykö, ja jos, niin kenen kanssa.

Eiköhän vanhemmat päätä tästä asiasta ihan itse. Jonkun säkällä kerran kuussa isää tapailevan naisen mielipide ja tarpeet ja hlut ei paina näissä asioissa grammaakaan.

Onneksi puolisot ei eron jälkeen määrittele toistensa arvomaailmaa yhtään millään tavalla. Totta kai se toinen tekee kompromisseja, lapsen etu on yksi asia mutta on myös oma elämä. Ei tämä ole niin mustavalkoista, oikein pahaa tekee tuollainen kauhean jäykkä ajattelu. Parasta että lapset ovat sovitusti eri kodeissa, ja tietenkin aikuinen ihminen kuuntelee seurustelukumppaninsa mielipiteitä. Lapset ensin, mutta eihän nämä sulje toisiaan pois. Ja lapset mukaan kuvioon. Tässäkin AP oli tapaillut miestä jo vuoden, itse olisin jo lapset ottanut esille jo aiemmin. 

Lapsen edun mukaista että erovanhemmillakin menee hyvin, eikä se sulje mitään pois keneltäkään. Ja tietenkin seurustelukumppania haluaa nähdä ja sille aikaa järjestää, voihan se lapsen äitikin tätä edistää jos edelleen haluaa exälleen hyvää. Miksi estää toisen elämää? 

Eikähän se tässä tapauksessa ole ihan selvää, että suhteella ei ole tulevaisuutta jos tapaillaan korkeintaan kerran kuussa. Siihen ei kannata lapsia ruveta sotkemaan mukaan. Sma se vaikka olisi tuolla tahdilla tapaillut kymmenen vuotta. Miehen prioriteetit ovat muualla ja se hänelle suotakoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on lapsenkin kannalta parempi että on suht säännölliset tapaamisajat, eikä retuutella edestakas kun akkaa sattuu huvittamaan.

Lapsi on tietysti tärkeä ja etusijalla, mutta siinä tapauksessa on sen lähivanhemmankin ajateltava muuta kuin itseään. Elämä se on sillä etävanhemmallakin.

Lastenvalvojan luona säännölliset ajat ja sillä sipuli. Nämä ex akat ovat vain niin katkeria paskoja.

Lapsen kannalta paras on se mikä on kunkin perheen tilanne ja siinä tilanteessa ei auta, kuin jokaisen tehdä parhaansa. 

Ja tässäkö nyt lapsen äiti tekee parhaansa?

Monesti työvuorojaan, jopa vuorotöissä, pystyy hieman kikkailemaan siten että niillä viikoilla kun on lapset, tekee enemmän päivävuoroa. Sitten taas niillä viikoilla, kun lapsia ei ole, niin sanoo suostuvansa mihin tahansa vuoroihin.

Kovin ristiriitaiset taustatiedot ap:lta; puhuu "miehestään" - antaen ymmärtää, että asuvat avoliitossa, mutta muu tarina antaa ymmärtää, että vain seurustelevat...

Tilanteet ovat aivan erilaiset, jos esim. ajattelee kenelle lapsiaan esittelee ja kenelle ei.

Vierailija kirjoitti:

Sellaisia ajatuksia, että isän on kannettava ensisijaisesti lapsestaan vastuu.

Vastuunkanto on eri asia kuin se ettei osata järjestää asioita kunnolla. 

Jos ap mies ei halua järkevöittää lapsikuviotaan, niin et sinä sille mitään voi. 

Kun aloimme mieheni kanssa seurustelemaan, niin hyvin äkkiä mieskin ilmaisi ettei kuvio nyt oikein enää toimi. Ensin yritti selvitellä exän kanssa, mutta kun exä ei ollut halukas luopumaan saavutetuista eduista, niin oikeudesta sitten haettiin tuomarin puollolla järkevä ratkaisu, joka exänkin piti vain niellä. Nyt on mennyt jo monta vuotta uudella systeemillä, ja exäkin on alun itkujen jälkeen siihen sopeutunut.

Vierailija kirjoitti:

Miehen helppo vedota lapseen kun ei halua tavata.

Ja mennä sen exän selän taakse ja laittaa sanoja tämä suuhun. 

Jep isoin ongelma on itse mies. Ehkä hän ei ole tosissaan kanssasi ja on myös keksinyt nuo höpötykset eksästään, jotta saa tekosyyn tai on tossun alla either way en tuollaiseen suhteeseen jäisi jos asioille ei tule nopeasti muutosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin karmean kuvan saa suomalaisten perhe-elämästä ja siihen liittyvistä ajatuksista kun näitä kommentteja lukee. On ihan itsestään selvää että lapsistaan ei noin vain voi erota, vaikka parisuhde päättyisikin.

Nämä uusperhe-kuviot ovat usein todella haitallisia lasten kannalta, mutta siitä ei kai saisi puhua kun erot lapsiperheissä ovat niin yleisiä. Tämänkin keskustelun aloittajalla ilmeisesti on useampi lapsi aiemmasta liitosta, mikäli ymmärsin oikein. Jo vanhempien ero on varmasti ollut näille lapsille vahingollinen ja nyt sitten kuormitetaan lapsia entisestään uusperhesäädöillä ja syyllistetään uuden puolison lapsen äitiä, joka ajattelee lapsensa parasta.

Ymmärrän että eroperheissä kaikki ei aina toteudu lapsen edun mukaisesti, eihän lapsen etua välttämättä voida laittaa etusijalle ihan joka hetki niissäkään perheissä joissa vanhemmat ovat pysyneet yhdessä. Täällä on kuitenkin esitetty todella vastuuttomia ajatuksia, esim. tuo että on muka ihan ok viedä lapsi päiväkotiin öisinkin äidin töiden takia, vaikka isä olisi vapaalla. Ja ihan vain sen takia että isä saisi olla rauhassa uuden puolisonsa kanssa tai muuten vain viettää lapsivapaata aikaa. Sitten ihmetellään lasten ja nuorten lisääntyviä mielenterveysongelmia ja muita haasteita...

Oikeasti, miten isä sinun mielestä pystyy järjestämään omat menonsa, jos hän hoitaa päivähoidon äidin "vuoroilla".

Ei hän hoida päivähoitoa äidin vuoroilla, vaan hän on isä lapsilleen. Monesti isillä ja äideillä on vaikea järjestää omia menojaan. Se on asia joka on syytä tunnistaa ja tunnustaa kun lapsia tekee. Ero ei muuta isyytttä mitenkään.

Mutta eron jälkeen ei ole millään tavalla vastuussa exästä, vain lapsista.

No exääkö hän hoitaa?

Ei, kuten ei myöskään tarvitse suunnitella elämäänsä exän työvuorojen mukaan.

Eli sinusta on parempi se, että lapsi on usein vaihtuvissa vuorohoitopaikoissa kuin se, että isä pitää huolta lapsestaan joustavasti lähivanhemman työaikataulujen mukaan?  No, isä on onneksi ollut niin fiksu että on valinnut lapselleen jälkimmäisen. Hatunnosto hänelle siitä.

Exä hoitaa oman elämänsä niin, että lapsella on turvallista olla. Ap:n mies on esimerkillisesti tehnyt itse näin, joten turha syyllistää ap:n miestä, jos ex aiheuttaa turvattomuuden tunnetta lapsille.

Yhä, kukaan ei ole vastuussa exästä, hän hoitaa ihan itse omat asiat.

Ei vanhemmuudessa ole mitään äidin ja isän elämää vaan näiden elämien on nivouduttava yhteen niin, että se lapsen etu toteutuu. Erossa ei ole lapsen kanalla ihanne ratkaisua vaan pitää valita huonoista vaihtoehdoista se vähiten huono. Eikä niitä valintoja muuteta sen mukaan mikä milloinkin sattuu sopimaan kenenkin elämään. Nämä vanhemmat on valinneet tämän vaihtoehdot ja muut joko sopeutuu siihen tai ei sopeudu.

Eihän ne vanhemmat pääse omiin elämiinsä ikinä, jos se vanha perhe on aina ensin. On oltava hyvin varovainen siinä missä kohtaa puhutaan aidosti lapsen edusta, ja milloin se on vaan simputusta puolelta tai toiselta. Kukaan ei saa kontrolloida exänsä elämää, siihen ei ole oikeutta. 

Joskus paras vaihtoehto on se, että vanhemmat ovat mahdollisimman vähän tekemisissä, ja hoitavat lapsen asiat mahdollisimman samansuuntaisesti mutta täysin itsenäisesti apuja kyselemättä. Ero on kuitenkin ero. 

Minusta on ihan selvää, että vuorotyön takia toinen joutuu joustamaan lapsen edun nimissä. On ihan eri asia sotkea toisen ihmisen kuvioita jonkun muun asian takia kuin työn. Sellaista ei tunnu tässä ap:n tapauksessa olevan.

Ja se eron jälkeinen elämä on kyllä ihan omaa elämää, vaikka sitä eläisi lapsen ehdoilla eikä uuden kumppanin kanssa. Niinhän sitä eletään ydinperheeessäkin. Ei lapsen ja vanhemman suhde muutu vaikka vanhemmat erovat. 

Eli kun mies on vuorotöissä ja nainen ei, niin mies voi sitten mennä ja tulla ihan kuinka työvuoroja tai muita vaihtoja sattuu saamaan, ja se toinen sopeutuu näihin? 

Mitäs jos molemmilla on vuorotyö, ja molemmat elävät näin, olettaen että "vanhemmuus ei toiselta koskaan lopu" ja se on aina käytettävissä? 

No en minä oikein muuta vaihtoehtoa näe. Enkä pidä mitenkään pahana sitä, että kun itse olen esim. tuossa tilanteessa, niin lapset ovat minulla suuremman osan ajasta ja usein tulevat yllättäenkin, jos exän työvuorot vaihtuvat. Ilahdun aina. Minulla on heitä ikävä kun he ovat poissa kotoa.  Kuulostaa siltä että ap:n miehelle myös sopii tuollainen kuvio. Miksi se siis teidän napaanne tuntuu niin kovasti kaivavan? Eikähän ap sopivmmnkin miehen löydä sellaisen halutessaaan.

Kai se olisi vuodessa löytänyt jos olisi halunnut, mutta jos niillä nyt vaan sattuu olemaan kivaa yhdessä. Tiedät varmaan, ikään kuin ihastunut ja rakastunutkin varmaan. Tuntuisi ainakin itsestä kauheelta vaihtaa tällaisen syyn takia, joka ihan varmasti on ratkaistavissa. AP mainitsi kyllä, että se exä ei muka antaisi hänen tavata lastaan, mikä on aika outoa jos kerran vuoden kestänyt jo tuo tapailu. 

Koittaisin itse vaikka järjestää tapaamisen silleen että kaikki ehtii moikkaamaan, siis tämä uusi tyttöystävä ja exä, kyllä mun mielestä lasten äidin kuului tietyssä vaiheessa tietää että itselläni oli vakavasti otettava ihmissuhde olemassa, kun lapsetkin sitten kuuluu kauppaan kuitenkin. 

Vierailija kirjoitti:

No tuota, minullakin on lapsia, neljä ja kyllä hekin tulevat prioriteeteissa aina ensin. Mutta silti minulla on sovitusti joka toinen viikonloppu lapsivapaata samoin kuin minun exälläni ja kaikki voivat hyvin. Näin sen minun mielestäni pitäisi mennä. Selkeää kaikille osapuolille, myös lapsille. Toki lapsella on oikeus tavata vanhempaansa muutenkin siinä välissä, olipa sovittu sykli mikä tahansa.

Vaan nyt sovittua sykliä ei ole lainkaan vaan se leijuu epämääräisenä exän elämänkuvioiden varassa ja saattaa muuttua milloin vain. Mies on vastuullinen isä kyllä ja häntä siinäkin mielessä suuresti arvostan, mutta ei se tarkoita että tarvitsee nöyristellä exälle jatkuvaan. Joku väitti, että lapsi häiritsee seurustelua niin ei, kyllä se on se exä. Lapsi ei todellakaan ole se ongelma, ja elän toivossa että saisin alkaa tapaamaan myös häntä niin voisimme nähdä useammin.

Ap

Oletko nyt aivan satasella varma, että tuo ex-parka edes tietää mitä hänestä puhutaan ja ettei mies peruile tapaamisianne koska haluaa tapailla muitakin? 

Ap ottaa nyt puheeksi asian. Jos mies ei saa sanottua exälleen (tai edes halua sanoa), että kuvio ei toimi vaan hän haluaa selvät tapaamiset, toteat ettei ole sun mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on lapsenkin kannalta parempi että on suht säännölliset tapaamisajat, eikä retuutella edestakas kun akkaa sattuu huvittamaan.

Lapsi on tietysti tärkeä ja etusijalla, mutta siinä tapauksessa on sen lähivanhemmankin ajateltava muuta kuin itseään. Elämä se on sillä etävanhemmallakin.

Lastenvalvojan luona säännölliset ajat ja sillä sipuli. Nämä ex akat ovat vain niin katkeria paskoja.

Lapsen kannalta paras on se mikä on kunkin perheen tilanne ja siinä tilanteessa ei auta, kuin jokaisen tehdä parhaansa. 

Ja tässäkö nyt lapsen äiti tekee parhaansa?

Sitä ei ole lapsen äiti, eikä isä kertomassa.

Vierailija kirjoitti:

Kovin ristiriitaiset taustatiedot ap:lta; puhuu "miehestään" - antaen ymmärtää, että asuvat avoliitossa, mutta muu tarina antaa ymmärtää, että vain seurustelevat...

Tilanteet ovat aivan erilaiset, jos esim. ajattelee kenelle lapsiaan esittelee ja kenelle ei.

Ei ”mieheni” viittaa avoliittoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin karmean kuvan saa suomalaisten perhe-elämästä ja siihen liittyvistä ajatuksista kun näitä kommentteja lukee. On ihan itsestään selvää että lapsistaan ei noin vain voi erota, vaikka parisuhde päättyisikin.

Nämä uusperhe-kuviot ovat usein todella haitallisia lasten kannalta, mutta siitä ei kai saisi puhua kun erot lapsiperheissä ovat niin yleisiä. Tämänkin keskustelun aloittajalla ilmeisesti on useampi lapsi aiemmasta liitosta, mikäli ymmärsin oikein. Jo vanhempien ero on varmasti ollut näille lapsille vahingollinen ja nyt sitten kuormitetaan lapsia entisestään uusperhesäädöillä ja syyllistetään uuden puolison lapsen äitiä, joka ajattelee lapsensa parasta.

Ymmärrän että eroperheissä kaikki ei aina toteudu lapsen edun mukaisesti, eihän lapsen etua välttämättä voida laittaa etusijalle ihan joka hetki niissäkään perheissä joissa vanhemmat ovat pysyneet yhdessä. Täällä on kuitenkin esitetty todella vastuuttomia ajatuksia, esim. tuo että on muka ihan ok viedä lapsi päiväkotiin öisinkin äidin töiden takia, vaikka isä olisi vapaalla. Ja ihan vain sen takia että isä saisi olla rauhassa uuden puolisonsa kanssa tai muuten vain viettää lapsivapaata aikaa. Sitten ihmetellään lasten ja nuorten lisääntyviä mielenterveysongelmia ja muita haasteita...

Oikeasti, miten isä sinun mielestä pystyy järjestämään omat menonsa, jos hän hoitaa päivähoidon äidin "vuoroilla".

Ei hän hoida päivähoitoa äidin vuoroilla, vaan hän on isä lapsilleen. Monesti isillä ja äideillä on vaikea järjestää omia menojaan. Se on asia joka on syytä tunnistaa ja tunnustaa kun lapsia tekee. Ero ei muuta isyytttä mitenkään.

Mutta eron jälkeen ei ole millään tavalla vastuussa exästä, vain lapsista.

No exääkö hän hoitaa?

Ei, kuten ei myöskään tarvitse suunnitella elämäänsä exän työvuorojen mukaan.

Eli sinusta on parempi se, että lapsi on usein vaihtuvissa vuorohoitopaikoissa kuin se, että isä pitää huolta lapsestaan joustavasti lähivanhemman työaikataulujen mukaan?  No, isä on onneksi ollut niin fiksu että on valinnut lapselleen jälkimmäisen. Hatunnosto hänelle siitä.

Exä hoitaa oman elämänsä niin, että lapsella on turvallista olla. Ap:n mies on esimerkillisesti tehnyt itse näin, joten turha syyllistää ap:n miestä, jos ex aiheuttaa turvattomuuden tunnetta lapsille.

Yhä, kukaan ei ole vastuussa exästä, hän hoitaa ihan itse omat asiat.

Ei vanhemmuudessa ole mitään äidin ja isän elämää vaan näiden elämien on nivouduttava yhteen niin, että se lapsen etu toteutuu. Erossa ei ole lapsen kanalla ihanne ratkaisua vaan pitää valita huonoista vaihtoehdoista se vähiten huono. Eikä niitä valintoja muuteta sen mukaan mikä milloinkin sattuu sopimaan kenenkin elämään. Nämä vanhemmat on valinneet tämän vaihtoehdot ja muut joko sopeutuu siihen tai ei sopeudu.

Eihän ne vanhemmat pääse omiin elämiinsä ikinä, jos se vanha perhe on aina ensin. On oltava hyvin varovainen siinä missä kohtaa puhutaan aidosti lapsen edusta, ja milloin se on vaan simputusta puolelta tai toiselta. Kukaan ei saa kontrolloida exänsä elämää, siihen ei ole oikeutta. 

Joskus paras vaihtoehto on se, että vanhemmat ovat mahdollisimman vähän tekemisissä, ja hoitavat lapsen asiat mahdollisimman samansuuntaisesti mutta täysin itsenäisesti apuja kyselemättä. Ero on kuitenkin ero. 

Minusta on ihan selvää, että vuorotyön takia toinen joutuu joustamaan lapsen edun nimissä. On ihan eri asia sotkea toisen ihmisen kuvioita jonkun muun asian takia kuin työn. Sellaista ei tunnu tässä ap:n tapauksessa olevan.

Ja se eron jälkeinen elämä on kyllä ihan omaa elämää, vaikka sitä eläisi lapsen ehdoilla eikä uuden kumppanin kanssa. Niinhän sitä eletään ydinperheeessäkin. Ei lapsen ja vanhemman suhde muutu vaikka vanhemmat erovat. 

Eli kun mies on vuorotöissä ja nainen ei, niin mies voi sitten mennä ja tulla ihan kuinka työvuoroja tai muita vaihtoja sattuu saamaan, ja se toinen sopeutuu näihin? 

Mitäs jos molemmilla on vuorotyö, ja molemmat elävät näin, olettaen että "vanhemmuus ei toiselta koskaan lopu" ja se on aina käytettävissä? 

No en minä oikein muuta vaihtoehtoa näe. Enkä pidä mitenkään pahana sitä, että kun itse olen esim. tuossa tilanteessa, niin lapset ovat minulla suuremman osan ajasta ja usein tulevat yllättäenkin, jos exän työvuorot vaihtuvat. Ilahdun aina. Minulla on heitä ikävä kun he ovat poissa kotoa.  Kuulostaa siltä että ap:n miehelle myös sopii tuollainen kuvio. Miksi se siis teidän napaanne tuntuu niin kovasti kaivavan? Eikähän ap sopivmmnkin miehen löydä sellaisen halutessaaan.

Kai se olisi vuodessa löytänyt jos olisi halunnut, mutta jos niillä nyt vaan sattuu olemaan kivaa yhdessä. Tiedät varmaan, ikään kuin ihastunut ja rakastunutkin varmaan. Tuntuisi ainakin itsestä kauheelta vaihtaa tällaisen syyn takia, joka ihan varmasti on ratkaistavissa. AP mainitsi kyllä, että se exä ei muka antaisi hänen tavata lastaan, mikä on aika outoa jos kerran vuoden kestänyt jo tuo tapailu. 

Koittaisin itse vaikka järjestää tapaamisen silleen että kaikki ehtii moikkaamaan, siis tämä uusi tyttöystävä ja exä, kyllä mun mielestä lasten äidin kuului tietyssä vaiheessa tietää että itselläni oli vakavasti otettava ihmissuhde olemassa, kun lapsetkin sitten kuuluu kauppaan kuitenkin. 

No kun tosiasia nyt vaan on, että yksikään exä ei voi "olla antamatta" lapsen tavata miehen nyxää. Jos mies niin päättää olla tekemättä, niin se on ihan hänen päätöksensä. Ja he ovat tapailleet vuoden ja tavanneet korkeintaan kerran kuussa. Se on reilu kymmenen tapaaamiskertaa. Minusta ei kuulosta järin vakavalta taai siltä, että siinä nyt olisi suuri rakkaus vielä ehtinyt syttyä.