Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen exän elämä sääntelee seurusteluamme
16.12.2021 |
Miehelläni siis lapsi edellisestä liitosta ja ovat sopineet (tai siis nainen on sanellut), että lapsi on äidin luona pääosin ja isän luona silloin kun äidin vuorotyö ei natsaa päivähoidon kanssa tai kun äiti/lapsi on kipeänä ymv. Miehelläni siis säännöllinen päivätyö ja pystyy paremmin joustamaan työkuvioissaan.
Alkanut hiljalleen rassata se, että aina kun yritetään suunnitella jotain yhteistä menoa tai vaikka yleensä ottaen tapaamista niin miehen vastaus on, että pitää tarkistaa exän vuorot ensin. Esim.piti viettää ensi viikonloppu ja sitten uusi vuosi yhdessä, mutta viikonloppu estyi kun kuulemma exällä onkin töitä ja uutta vuotta varten pitää odottaa että ex kertoo seuraavat työvuoronsa. Mies ei uskalla antaa minun tavata lastaan, ettei ex vaan suutu, joten tämä kuvio voi kätevästi blokata meidän seurustelua vaikka kuinka kauan. Mies vaan levittelee käsiään, vaikka toisaalta sanoo rakastavansa minua eikä missään nimessä tahdo menettää.
On neuvoton olo. En tahtoisi luopua tästä, koska parisuhde muutoin toimii niin hyvin, mutta ei tämä kuvio kyllä hyvällekään tunnu. Mitä mietteitä nostaa muille?
Kommentit (597)
Kuulostaa siltä että mies epätoivoisesti haluaa viettää mahdollisimman paljon aikaa lapsensa kanssa, mutta kusipäisen exän takia ei koskaan pysty etukäteen tietämään milloin saa siihen mahdollisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko mies muuten nöyrä nössykkä? Ellei niin nyt on syy muussa eli joko ei halua tiiviimpää tai on joku muu kuvioissa.
Ei ole vuodessa hakunnut esitellä sinua lapselleen? Se kuvaa sitä, ettei ole tosissaan. Toki ymmärtäisi lyhyemmän ajan, mutta vuosi on jo paljon.
Ei halua leimaa, että olette pari. Ei ole selitys nuo työvuorot sun muut.
Meneekö tapaamiset aina hänen ajan mukaan ja lyhyellä varoajalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä nyssykkämies on eniten vastuussa. Hänen ei tarvitse sanoa mitään muuta exälle kuin "mä hoidan lapset XXX, päivinä, sinä XXX päivinä, niin kuin on sovittu. Jos tulee ongelmia, älä soita mulle. Ja muuten, mun uusi nainen tapaa lapset, halusit tai et". Exällä ei ole mitää muuta mahdollisuutta sopeutua tai itkeä ja sopeutua.
En voisi ikinä tehdä lapsilleni niin. Toivon ettei kukaan muukaan, vaan ongelmatilanteissa soitetaan aina toiselle vanhemmalle ja pyritään löytämään lapsen kannalta paras ratkaisu.
Tolla asenteella jos on liikenteessä, ja toinen käyttää tätä hyväkseen niin soppa on valmis. Sähän olet ihan tahdoton.
Ja epäilen että tuossa ap:n tilanteessa on juuri näin. Valitettavasti naisillakin on kostonhalua ja narsistisia piirteitä.
En ole tahdoton vaan tahdon hoitaa asiat lasteni parhaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt kaksi asiaa, joita et näytä ymmärtävän.
1. Lapsi menee seurustelukumppanin edelle. Tuostahan miehetkin aina valittavat, kun treffailevat äitejä.
2. Vuorotöissä ei tiedä kalenteria kahden viikon päähän ennen kuin on oikeasti saanut ne vuorot.Jos on sovittu, että mies hoitaa lapsen exän viikonlopputyöpäivinä, elämä on tällaista. Se EI ole exän säätämistä. Jos molemmat vanhemmat tekisivät vuorotyötä, lapsi olisi vuoropäiväkodissa.
Totta kai on ymmärrettävää, että tilanne rassaa sinua. Nää oli kuitenkin ne kortit, mitkä sulle tässä jaossa tuli.
Lainaan pitkästä ketjusta aloitussivun viestiä, mutta näinhän se on. Sopimus se on sekin, että lapsi on isälle sen mukaan miten äidin vuorot menevät. Jos sopimusta ei haluta tai voida muuttaa ja tilanne sinua rasittaa, pitää sinun lähteä suhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai lapsi menee ensin ja minulle ei olisi ongelma viettää aikaa vaikka kolmisinkin, mutta tämä kuvio alkaa haiskahtaa jo tahalliselta haitanteolta exän taholta. Ja sen lisäksi mieheni hyväksikäyttösuhteelta, koska ex voi pompauttaa lapsen isälleen ihan milloin haluaa ja tämän pitää vaan taipua. Mies itse haluaisi viikko-viikko-systeemin, mutta tämä ei tietenkään exälle käy kun tämä lapsen satunnainen pompottelu on niin paljon parempi myös lapselle itselleen. Vai onko?
Ap
Eihän tuo reilulta eikä kivalta kuulosta, mutta miehesi on kuitenkin ajateltava lastaan ensisijaisesti. Jos lapsella on päsmäröivä tai jotenkin muuten hankala äiti , sitä suuremmalla syyllä miehen on katsottava, että asiat menevät niin hyvin kuin mahdollista nimenomaan lapsen kannalta.
Sinä joko joustat tai sitten et. Se jää sinun päätettäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No oisko parempi, jos ko. isä olisi ko. lapsen lähivanhempi ja äiti etävanhempi, jonka luona lapsi vain piipahtaisi välillä?
-- sopii koittaa, miten passaisi ap:n pirtaan näin päin.Passaisi minulle vallan mainiosti, jos vaan tapailtaisiin jälleen säännöllisesti. Kuten sanoin, tilanne on ajautunut tähän ja temppuja/muutoksia/exän sairastelua ollut enenevissä määrin ajan oloon eikä pikkukylän juorupiiri ole ainakaan parantanut tilannetta. Sääli sinänsä.
Mutta eipä mitään. Oman arvoni tunnen ja aion nyt ottaa asioista selvän, vaikka tulisikin kynsille. Passiivisaggressiivisesti, koska painostaahan ei saa enkä haluakaan, ja koska tiedän ettei miehen tilanne ole välttämättä helppo. Mutta aion nyt olla hiukan etäisempi ja katsoa, tuleeko asiat oikeasti puheeksi vai jäätyykö koko juttu siihen. Ja jos jäätyy niin tiedänpähän ainakin, että paskaa puhui rakkaudesta tämäkin miespolo ja vain satunnaisen pesänsaannin toivossa. Olisi sinänsä ihan ok, jos näin olisikin, kun vaan sanoisi sen suoraan. Joka tapauksessa minulla ei ole mielenkiintoa moiseen tapailuun ja jos olisikin, niin paljon lähempänä tarjokkaita miehentapaisia (lapsettomia myös) toisin kuin miehelläni ja hän kyllä tietää sen.
Miksi et vaan ottaisi avoimesti puheeksi miten sinä koet asiat tällä hetkellä? Mittautat arvosi ottamalla etäisyyttä?
Jep, lapsellista tuollainen pelaaminen ja manipulointi "etäisyyttä ottamalla". Kyllä aikuisten ihmisten pitää pystyä keskustelemaan siitä, mikä hiertää ja miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä nyssykkämies on eniten vastuussa. Hänen ei tarvitse sanoa mitään muuta exälle kuin "mä hoidan lapset XXX, päivinä, sinä XXX päivinä, niin kuin on sovittu. Jos tulee ongelmia, älä soita mulle. Ja muuten, mun uusi nainen tapaa lapset, halusit tai et". Exällä ei ole mitää muuta mahdollisuutta sopeutua tai itkeä ja sopeutua.
En voisi ikinä tehdä lapsilleni niin. Toivon ettei kukaan muukaan, vaan ongelmatilanteissa soitetaan aina toiselle vanhemmalle ja pyritään löytämään lapsen kannalta paras ratkaisu.
Lasta, ja hänen etuaan on niiin helppo käyttää omaan etuun, joten tämä ei toimi. Olen nähnyt monta tilannetta jossa vedotaan lapsen etuun jotta itse saadaan omaa etua.
Ihan klassikkotilanne. Sopimuksen mukaan lapsen paikka viikonloppuna x lähillä. Etä on sopinut omia juttujaan tuolle viikonlopulle. Lähi ilmoittaa että onkin lähdössä paikkaan y tuona viikonloppuna, joten lapsi tulee tällöin etälle, koska se on lapsen edun mukaista.
Totta on, että tuossa tilanteessa on varmasti lapsen edun mukaista että hän menee sopimuksen vastaisesti etälle, kun lähi ei halua lapsen kanssa sopimuksen mukaisesti olla, vaan haluaa lähteä tuolloin reissuun, mutta jokainen varmaan näkee että tilanteeseen on jouduttu lähin käytöksen takia, jota etän pitää rientää pelastamaan.
Nyt sitten joko A, etä sanoo että ei onnistu, ja laittaa puhelimen kiinni jotta saa rauhassa viettää hänelle sopimuksen mukaan kuuluvan vapaaviikonlopun menoissa jotka on jo sopinut.
B, Alkaa riitelemään asiasta,
Tai C, ottaa lapsen luokseen ja peruu omat menonsa.
Lapsen edun mukaista on kaksi asiaa, se että lähi tottelee sopimusta jonka on itse allekirjoittanut, ja se että etä peruu menonsa ett ävoi ottaa lapsen luokseen. Mahdollisesti jatkuvasti, jolloin etä ei pysty elämään omaa elmäänsä juuri ollenkaan.
Nyt kuulostaisi tietää mitä tämä peruskeissi herättää teissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä nyssykkämies on eniten vastuussa. Hänen ei tarvitse sanoa mitään muuta exälle kuin "mä hoidan lapset XXX, päivinä, sinä XXX päivinä, niin kuin on sovittu. Jos tulee ongelmia, älä soita mulle. Ja muuten, mun uusi nainen tapaa lapset, halusit tai et". Exällä ei ole mitää muuta mahdollisuutta sopeutua tai itkeä ja sopeutua.
En voisi ikinä tehdä lapsilleni niin. Toivon ettei kukaan muukaan, vaan ongelmatilanteissa soitetaan aina toiselle vanhemmalle ja pyritään löytämään lapsen kannalta paras ratkaisu.
Lasta, ja hänen etuaan on niiin helppo käyttää omaan etuun, joten tämä ei toimi. Olen nähnyt monta tilannetta jossa vedotaan lapsen etuun jotta itse saadaan omaa etua.
Ihan klassikkotilanne. Sopimuksen mukaan lapsen paikka viikonloppuna x lähillä. Etä on sopinut omia juttujaan tuolle viikonlopulle. Lähi ilmoittaa että onkin lähdössä paikkaan y tuona viikonloppuna, joten lapsi tulee tällöin etälle, koska se on lapsen edun mukaista.
Totta on, että tuossa tilanteessa on varmasti lapsen edun mukaista että hän menee sopimuksen vastaisesti etälle, kun lähi ei halua lapsen kanssa sopimuksen mukaisesti olla, vaan haluaa lähteä tuolloin reissuun, mutta jokainen varmaan näkee että tilanteeseen on jouduttu lähin käytöksen takia, jota etän pitää rientää pelastamaan.
Nyt sitten joko A, etä sanoo että ei onnistu, ja laittaa puhelimen kiinni jotta saa rauhassa viettää hänelle sopimuksen mukaan kuuluvan vapaaviikonlopun menoissa jotka on jo sopinut.
B, Alkaa riitelemään asiasta,
Tai C, ottaa lapsen luokseen ja peruu omat menonsa.
Lapsen edun mukaista on kaksi asiaa, se että lähi tottelee sopimusta jonka on itse allekirjoittanut, ja se että etä peruu menonsa ett ävoi ottaa lapsen luokseen. Mahdollisesti jatkuvasti, jolloin etä ei pysty elämään omaa elmäänsä juuri ollenkaan.
Nyt kuulostaisi tietää mitä tämä peruskeissi herättää teissä?
Puhelin kiinni kun on asia tullut selväksi. Yksinhuoltajuus sillä lähi kuulostaa vastuuttomalta. Ainoastaan, jos kyse kriisitilanteesta voi ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä nyssykkämies on eniten vastuussa. Hänen ei tarvitse sanoa mitään muuta exälle kuin "mä hoidan lapset XXX, päivinä, sinä XXX päivinä, niin kuin on sovittu. Jos tulee ongelmia, älä soita mulle. Ja muuten, mun uusi nainen tapaa lapset, halusit tai et". Exällä ei ole mitää muuta mahdollisuutta sopeutua tai itkeä ja sopeutua.
En voisi ikinä tehdä lapsilleni niin. Toivon ettei kukaan muukaan, vaan ongelmatilanteissa soitetaan aina toiselle vanhemmalle ja pyritään löytämään lapsen kannalta paras ratkaisu.
Lasta, ja hänen etuaan on niiin helppo käyttää omaan etuun, joten tämä ei toimi. Olen nähnyt monta tilannetta jossa vedotaan lapsen etuun jotta itse saadaan omaa etua.
Ihan klassikkotilanne. Sopimuksen mukaan lapsen paikka viikonloppuna x lähillä. Etä on sopinut omia juttujaan tuolle viikonlopulle. Lähi ilmoittaa että onkin lähdössä paikkaan y tuona viikonloppuna, joten lapsi tulee tällöin etälle, koska se on lapsen edun mukaista.
Totta on, että tuossa tilanteessa on varmasti lapsen edun mukaista että hän menee sopimuksen vastaisesti etälle, kun lähi ei halua lapsen kanssa sopimuksen mukaisesti olla, vaan haluaa lähteä tuolloin reissuun, mutta jokainen varmaan näkee että tilanteeseen on jouduttu lähin käytöksen takia, jota etän pitää rientää pelastamaan.
Nyt sitten joko A, etä sanoo että ei onnistu, ja laittaa puhelimen kiinni jotta saa rauhassa viettää hänelle sopimuksen mukaan kuuluvan vapaaviikonlopun menoissa jotka on jo sopinut.
B, Alkaa riitelemään asiasta,
Tai C, ottaa lapsen luokseen ja peruu omat menonsa.
Lapsen edun mukaista on kaksi asiaa, se että lähi tottelee sopimusta jonka on itse allekirjoittanut, ja se että etä peruu menonsa ett ävoi ottaa lapsen luokseen. Mahdollisesti jatkuvasti, jolloin etä ei pysty elämään omaa elmäänsä juuri ollenkaan.
Nyt kuulostaisi tietää mitä tämä peruskeissi herättää teissä?
A, tietenkin. Se vanhempi, jonka luona lapsen on sovittu olevan, hommaa lapselle hoitajan tai peruu menonsa. Sovitusta pidetään kiinni tai jos se tuntuu olevan jommallekummalle osapuolelle vaikeaa, mennään uudestaan lastenvalvojalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä nyssykkämies on eniten vastuussa. Hänen ei tarvitse sanoa mitään muuta exälle kuin "mä hoidan lapset XXX, päivinä, sinä XXX päivinä, niin kuin on sovittu. Jos tulee ongelmia, älä soita mulle. Ja muuten, mun uusi nainen tapaa lapset, halusit tai et". Exällä ei ole mitää muuta mahdollisuutta sopeutua tai itkeä ja sopeutua.
En voisi ikinä tehdä lapsilleni niin. Toivon ettei kukaan muukaan, vaan ongelmatilanteissa soitetaan aina toiselle vanhemmalle ja pyritään löytämään lapsen kannalta paras ratkaisu.
Lasta, ja hänen etuaan on niiin helppo käyttää omaan etuun, joten tämä ei toimi. Olen nähnyt monta tilannetta jossa vedotaan lapsen etuun jotta itse saadaan omaa etua.
Ihan klassikkotilanne. Sopimuksen mukaan lapsen paikka viikonloppuna x lähillä. Etä on sopinut omia juttujaan tuolle viikonlopulle. Lähi ilmoittaa että onkin lähdössä paikkaan y tuona viikonloppuna, joten lapsi tulee tällöin etälle, koska se on lapsen edun mukaista.
Totta on, että tuossa tilanteessa on varmasti lapsen edun mukaista että hän menee sopimuksen vastaisesti etälle, kun lähi ei halua lapsen kanssa sopimuksen mukaisesti olla, vaan haluaa lähteä tuolloin reissuun, mutta jokainen varmaan näkee että tilanteeseen on jouduttu lähin käytöksen takia, jota etän pitää rientää pelastamaan.
Nyt sitten joko A, etä sanoo että ei onnistu, ja laittaa puhelimen kiinni jotta saa rauhassa viettää hänelle sopimuksen mukaan kuuluvan vapaaviikonlopun menoissa jotka on jo sopinut.
B, Alkaa riitelemään asiasta,
Tai C, ottaa lapsen luokseen ja peruu omat menonsa.
Lapsen edun mukaista on kaksi asiaa, se että lähi tottelee sopimusta jonka on itse allekirjoittanut, ja se että etä peruu menonsa ett ävoi ottaa lapsen luokseen. Mahdollisesti jatkuvasti, jolloin etä ei pysty elämään omaa elmäänsä juuri ollenkaan.
Nyt kuulostaisi tietää mitä tämä peruskeissi herättää teissä?
A, tietenkin. Se vanhempi, jonka luona lapsen on sovittu olevan, hommaa lapselle hoitajan tai peruu menonsa. Sovitusta pidetään kiinni tai jos se tuntuu olevan jommallekummalle osapuolelle vaikeaa, mennään uudestaan lastenvalvojalle.
A tai C, tilanteen mukaan ja miten etälle sopii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen, miten vuorotyötä tekevät yksinhuoltajat pystyvät lainkaan hoitamaan lapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä nyssykkämies on eniten vastuussa. Hänen ei tarvitse sanoa mitään muuta exälle kuin "mä hoidan lapset XXX, päivinä, sinä XXX päivinä, niin kuin on sovittu. Jos tulee ongelmia, älä soita mulle. Ja muuten, mun uusi nainen tapaa lapset, halusit tai et". Exällä ei ole mitää muuta mahdollisuutta sopeutua tai itkeä ja sopeutua.
En voisi ikinä tehdä lapsilleni niin. Toivon ettei kukaan muukaan, vaan ongelmatilanteissa soitetaan aina toiselle vanhemmalle ja pyritään löytämään lapsen kannalta paras ratkaisu.
Lasta, ja hänen etuaan on niiin helppo käyttää omaan etuun, joten tämä ei toimi. Olen nähnyt monta tilannetta jossa vedotaan lapsen etuun jotta itse saadaan omaa etua.
Ihan klassikkotilanne. Sopimuksen mukaan lapsen paikka viikonloppuna x lähillä. Etä on sopinut omia juttujaan tuolle viikonlopulle. Lähi ilmoittaa että onkin lähdössä paikkaan y tuona viikonloppuna, joten lapsi tulee tällöin etälle, koska se on lapsen edun mukaista.
Totta on, että tuossa tilanteessa on varmasti lapsen edun mukaista että hän menee sopimuksen vastaisesti etälle, kun lähi ei halua lapsen kanssa sopimuksen mukaisesti olla, vaan haluaa lähteä tuolloin reissuun, mutta jokainen varmaan näkee että tilanteeseen on jouduttu lähin käytöksen takia, jota etän pitää rientää pelastamaan.
Nyt sitten joko A, etä sanoo että ei onnistu, ja laittaa puhelimen kiinni jotta saa rauhassa viettää hänelle sopimuksen mukaan kuuluvan vapaaviikonlopun menoissa jotka on jo sopinut.
B, Alkaa riitelemään asiasta,
Tai C, ottaa lapsen luokseen ja peruu omat menonsa.
Lapsen edun mukaista on kaksi asiaa, se että lähi tottelee sopimusta jonka on itse allekirjoittanut, ja se että etä peruu menonsa ett ävoi ottaa lapsen luokseen. Mahdollisesti jatkuvasti, jolloin etä ei pysty elämään omaa elmäänsä juuri ollenkaan.
Nyt kuulostaisi tietää mitä tämä peruskeissi herättää teissä?
Puhelin kiinni kun on asia tullut selväksi. Yksinhuoltajuus sillä lähi kuulostaa vastuuttomalta. Ainoastaan, jos kyse kriisitilanteesta voi ymmärtää.
Ketjussa on sanottu että ei saa laittaa puhelinta kiinni. Yksinhuoltajuus ei ole ilmoitusluontoinen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä nyssykkämies on eniten vastuussa. Hänen ei tarvitse sanoa mitään muuta exälle kuin "mä hoidan lapset XXX, päivinä, sinä XXX päivinä, niin kuin on sovittu. Jos tulee ongelmia, älä soita mulle. Ja muuten, mun uusi nainen tapaa lapset, halusit tai et". Exällä ei ole mitää muuta mahdollisuutta sopeutua tai itkeä ja sopeutua.
En voisi ikinä tehdä lapsilleni niin. Toivon ettei kukaan muukaan, vaan ongelmatilanteissa soitetaan aina toiselle vanhemmalle ja pyritään löytämään lapsen kannalta paras ratkaisu.
Lasta, ja hänen etuaan on niiin helppo käyttää omaan etuun, joten tämä ei toimi. Olen nähnyt monta tilannetta jossa vedotaan lapsen etuun jotta itse saadaan omaa etua.
Ihan klassikkotilanne. Sopimuksen mukaan lapsen paikka viikonloppuna x lähillä. Etä on sopinut omia juttujaan tuolle viikonlopulle. Lähi ilmoittaa että onkin lähdössä paikkaan y tuona viikonloppuna, joten lapsi tulee tällöin etälle, koska se on lapsen edun mukaista.
Totta on, että tuossa tilanteessa on varmasti lapsen edun mukaista että hän menee sopimuksen vastaisesti etälle, kun lähi ei halua lapsen kanssa sopimuksen mukaisesti olla, vaan haluaa lähteä tuolloin reissuun, mutta jokainen varmaan näkee että tilanteeseen on jouduttu lähin käytöksen takia, jota etän pitää rientää pelastamaan.
Nyt sitten joko A, etä sanoo että ei onnistu, ja laittaa puhelimen kiinni jotta saa rauhassa viettää hänelle sopimuksen mukaan kuuluvan vapaaviikonlopun menoissa jotka on jo sopinut.
B, Alkaa riitelemään asiasta,
Tai C, ottaa lapsen luokseen ja peruu omat menonsa.
Lapsen edun mukaista on kaksi asiaa, se että lähi tottelee sopimusta jonka on itse allekirjoittanut, ja se että etä peruu menonsa ett ävoi ottaa lapsen luokseen. Mahdollisesti jatkuvasti, jolloin etä ei pysty elämään omaa elmäänsä juuri ollenkaan.
Nyt kuulostaisi tietää mitä tämä peruskeissi herättää teissä?
Sopimus ei ole tehty sitä varten, että sitä totellaan orjallisesti. Lapsen vanhempien tulee keskinäisessä yhteisymmärryksessä sopia näistä asioista.
On siis turha vaatia vaatimisen vuoksi sellaisia tapaamisia, joita ei ole edes mahdollista aina toteuttaa.
Oma mieheni on samanlainen tossukka eksänsä suhteen, heti kun käsketään hypätä niin hyppää. Neljän vuoden jälkeen on mitta viimein tullut täyteen ja voin todeta ettei enää kiinnosta. Itselläni myös lapsi edellisestä suhteesta ja hyvin voidaan sopia menot ja muut eikä kumpikaan haraa vastaan, meille pääasia että lapsilla on hyvä olla. Eikä toisen suhdetta tarvitse hankaloittaa tahallaan.
Oi voi, ihmiset on naiiveja jos luulee että lapsen etu muka menisi edellä.
Mun sisko erosi 1980-luvulla ja käyttää yhä vielä aikuisia lapsiaan (2 kolmesta itse perheellisiä + 1 jo aikuinen mukula kakkosmiehen kanssa) tekosyinä omille päämäärilleen. Olen silloin tällöin epäillyt, että hän alunperinkin hankki lapset ikään kuin työvälineiksi ja käskytettäviksi. Kammottava ihminen, ei ihme, että ykkösmies lähti. Vähällä ettei offannut itseään.
En usko, että siskoni on ainut tuollainen kammotus, kyllä niitä varmaan riittää.
Vierailija kirjoitti:
Ota, saatana lapseton mies, niitä kyllä riitää.
Tämä on älyttömän hyvä neuvo. Kannatan.
Mutta kuinka moni lapseton mies on valmis vakavaan suhteeseen neljän lapsen yh:n kanssa...
Kannattaisi vain keskittyä niihin omiin lapsiin ja kevyeen seurusteluun. Näin mieskin tekee - ihan fiksua.
Vierailija kirjoitti:
Monesti työvuorojaan, jopa vuorotöissä, pystyy hieman kikkailemaan siten että niillä viikoilla kun on lapset, tekee enemmän päivävuoroa. Sitten taas niillä viikoilla, kun lapsia ei ole, niin sanoo suostuvansa mihin tahansa vuoroihin.
"Monesti" ei tarkoita, että se joka paikassa on niin.
Lukematta koko ketjua niin usein nuo työvuorot kyllä jonkun verran sanelee, ei aina syy ole äidin. Jokaisessa kunnassa kun se vuorohoito ei niin vaan onnistu edes eronneille vanhemmille joista toinen päivätyössä niin silloin se on juurikin tuollaista säätämistä.
Hyvähän tuo on että isä kantaa vastuuta lapsestaan. Läheskään kaikilla ei noin hyvin ole asiat. Kun lapsi kasvaa niin tuo säätäminen vähenee.
Meillä myös joudutaan sopimaan jatkuvasti aikatauluja minun työni vuoksi. Olen välillä työmatkoilla ja exällä säännöllinen päivätyö ja sovittu että lapsi tietenkin on isänsä luona silloin kun olen poissa. Tämä sopii kaikille ja hyvin on toiminut.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä se on ihan aikuinen mies itse, joka sanelee omaa elämäänsä.