Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen exän elämä sääntelee seurusteluamme
16.12.2021 |
Miehelläni siis lapsi edellisestä liitosta ja ovat sopineet (tai siis nainen on sanellut), että lapsi on äidin luona pääosin ja isän luona silloin kun äidin vuorotyö ei natsaa päivähoidon kanssa tai kun äiti/lapsi on kipeänä ymv. Miehelläni siis säännöllinen päivätyö ja pystyy paremmin joustamaan työkuvioissaan.
Alkanut hiljalleen rassata se, että aina kun yritetään suunnitella jotain yhteistä menoa tai vaikka yleensä ottaen tapaamista niin miehen vastaus on, että pitää tarkistaa exän vuorot ensin. Esim.piti viettää ensi viikonloppu ja sitten uusi vuosi yhdessä, mutta viikonloppu estyi kun kuulemma exällä onkin töitä ja uutta vuotta varten pitää odottaa että ex kertoo seuraavat työvuoronsa. Mies ei uskalla antaa minun tavata lastaan, ettei ex vaan suutu, joten tämä kuvio voi kätevästi blokata meidän seurustelua vaikka kuinka kauan. Mies vaan levittelee käsiään, vaikka toisaalta sanoo rakastavansa minua eikä missään nimessä tahdo menettää.
On neuvoton olo. En tahtoisi luopua tästä, koska parisuhde muutoin toimii niin hyvin, mutta ei tämä kuvio kyllä hyvällekään tunnu. Mitä mietteitä nostaa muille?
Kommentit (597)
Vierailija kirjoitti:
No oisko parempi, jos ko. isä olisi ko. lapsen lähivanhempi ja äiti etävanhempi, jonka luona lapsi vain piipahtaisi välillä?
-- sopii koittaa, miten passaisi ap:n pirtaan näin päin.
Passaisi minulle vallan mainiosti, jos vaan tapailtaisiin jälleen säännöllisesti. Kuten sanoin, tilanne on ajautunut tähän ja temppuja/muutoksia/exän sairastelua ollut enenevissä määrin ajan oloon eikä pikkukylän juorupiiri ole ainakaan parantanut tilannetta. Sääli sinänsä.
Mutta eipä mitään. Oman arvoni tunnen ja aion nyt ottaa asioista selvän, vaikka tulisikin kynsille. Passiivisaggressiivisesti, koska painostaahan ei saa enkä haluakaan, ja koska tiedän ettei miehen tilanne ole välttämättä helppo. Mutta aion nyt olla hiukan etäisempi ja katsoa, tuleeko asiat oikeasti puheeksi vai jäätyykö koko juttu siihen. Ja jos jäätyy niin tiedänpähän ainakin, että paskaa puhui rakkaudesta tämäkin miespolo ja vain satunnaisen pesänsaannin toivossa. Olisi sinänsä ihan ok, jos näin olisikin, kun vaan sanoisi sen suoraan. Joka tapauksessa minulla ei ole mielenkiintoa moiseen tapailuun ja jos olisikin, niin paljon lähempänä tarjokkaita miehentapaisia (lapsettomia myös) toisin kuin miehelläni ja hän kyllä tietää sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me naiset ollaan niin nopeesti aina hyökkäämässä toisiamme vastaa ja jotenkin aina unohdetaan se mies kuviosta. Viimesin mies kun tutustuttiin puhui hyvin negasti exästään ja minä idioottina tottakai uskoin, hän päätyi pettämään minua ja voin kuvitella mitä nyt suhteemme päätyttyä sepustaa muille naisille minusta 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on lapsenkin kannalta parempi että on suht säännölliset tapaamisajat, eikä retuutella edestakas kun akkaa sattuu huvittamaan.
Lapsi on tietysti tärkeä ja etusijalla, mutta siinä tapauksessa on sen lähivanhemmankin ajateltava muuta kuin itseään. Elämä se on sillä etävanhemmallakin.
Lastenvalvojan luona säännölliset ajat ja sillä sipuli. Nämä ex akat ovat vain niin katkeria paskoja.
Lapsen kannalta paras on se mikä on kunkin perheen tilanne ja siinä tilanteessa ei auta, kuin jokaisen tehdä parhaansa.
Ja tässäkö nyt lapsen äiti tekee parhaansa?
Sitä ei ole lapsen äiti, eikä isä kertomassa.
No ei ole ei. Miksi itse vastasit apn aloitukseen, jos siitä ei saa keskustella, koska asianosaiset ei ole paikalla?
Saahan siitä keskustella vai onko joku kieltänyt? Mutta kannattaa huomioida näkökulma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No oisko parempi, jos ko. isä olisi ko. lapsen lähivanhempi ja äiti etävanhempi, jonka luona lapsi vain piipahtaisi välillä?
-- sopii koittaa, miten passaisi ap:n pirtaan näin päin.Passaisi minulle vallan mainiosti, jos vaan tapailtaisiin jälleen säännöllisesti. Kuten sanoin, tilanne on ajautunut tähän ja temppuja/muutoksia/exän sairastelua ollut enenevissä määrin ajan oloon eikä pikkukylän juorupiiri ole ainakaan parantanut tilannetta. Sääli sinänsä.
Mutta eipä mitään. Oman arvoni tunnen ja aion nyt ottaa asioista selvän, vaikka tulisikin kynsille. Passiivisaggressiivisesti, koska painostaahan ei saa enkä haluakaan, ja koska tiedän ettei miehen tilanne ole välttämättä helppo. Mutta aion nyt olla hiukan etäisempi ja katsoa, tuleeko asiat oikeasti puheeksi vai jäätyykö koko juttu siihen. Ja jos jäätyy niin tiedänpähän ainakin, että paskaa puhui rakkaudesta tämäkin miespolo ja vain satunnaisen pesänsaannin toivossa. Olisi sinänsä ihan ok, jos näin olisikin, kun vaan sanoisi sen suoraan. Joka tapauksessa minulla ei ole mielenkiintoa moiseen tapailuun ja jos olisikin, niin paljon lähempänä tarjokkaita miehentapaisia (lapsettomia myös) toisin kuin miehelläni ja hän kyllä tietää sen.
Tässä puhuu siis ap.
Vierailija kirjoitti:
Ap ottaa nyt puheeksi asian. Jos mies ei saa sanottua exälleen (tai edes halua sanoa), että kuvio ei toimi vaan hän haluaa selvät tapaamiset, toteat ettei ole sun mies.
Se ei ole nyt ap mies, joka on kertonut meille ettei kuvio toimi. Ap ottaa nyt vaan puheeksi mikä on hänen roolinsa miehen elämässä, eikä ala opettamaan miehelle miten hän tulisi elää elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jopa koira ja sen yhteishuolto voi olla ihan kauheaa. Mielenterveysongelmainen ex rouva oli niin onnettoman avuton, että kaikki suunnitelmamme Miesystäväni kanssa menivät usein mönkään. Koiran hoito olikin liian raskasta juuri sinä viikonloppuna, kun voimavarat olivat ex rouvalla vähissä.
Yritin olla avulias. Lapseton pari olivat. Ihan psyykkisesti vinoutunut suhde.
Ymmärsin lähteä.
Nykyisin kartan koiramiehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on lapsenkin kannalta parempi että on suht säännölliset tapaamisajat, eikä retuutella edestakas kun akkaa sattuu huvittamaan.
Lapsi on tietysti tärkeä ja etusijalla, mutta siinä tapauksessa on sen lähivanhemmankin ajateltava muuta kuin itseään. Elämä se on sillä etävanhemmallakin.
Lastenvalvojan luona säännölliset ajat ja sillä sipuli. Nämä ex akat ovat vain niin katkeria paskoja.
Lapsen kannalta paras on se mikä on kunkin perheen tilanne ja siinä tilanteessa ei auta, kuin jokaisen tehdä parhaansa.
Ja tässäkö nyt lapsen äiti tekee parhaansa?
Sitä ei ole lapsen äiti, eikä isä kertomassa.
No ei ole ei. Miksi itse vastasit apn aloitukseen, jos siitä ei saa keskustella, koska asianosaiset ei ole paikalla?
Vastasin lainaamaani viestiin, koska halusin kertoa mielipiteeni siihen enkä aloittajan aloitukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi tilannehan on ko MIEHEN oma valinta:
HÄN ei halua esitellä lapsiaan ap:lle.
HÄN ei halua/järjestä aikataulujaan niin, että saisivat ap:n kanssa enemmän yhdessäoloaikaa/matkoja/jne.
Exän syyttely näistä valinnoista on merkki sellasesta lapasesta, että pistäisin vaihtoon.
Aikuinen mies joko reilusti kertoo miksi ITSE valitsee toimia mitenkin, eikä vieritä vastuuta/käytä "helppona" selityksenä exäänsä; ".... kyllähän minä, mutta kun se ja se..."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No oisko parempi, jos ko. isä olisi ko. lapsen lähivanhempi ja äiti etävanhempi, jonka luona lapsi vain piipahtaisi välillä?
-- sopii koittaa, miten passaisi ap:n pirtaan näin päin.Passaisi minulle vallan mainiosti, jos vaan tapailtaisiin jälleen säännöllisesti. Kuten sanoin, tilanne on ajautunut tähän ja temppuja/muutoksia/exän sairastelua ollut enenevissä määrin ajan oloon eikä pikkukylän juorupiiri ole ainakaan parantanut tilannetta. Sääli sinänsä.
Mutta eipä mitään. Oman arvoni tunnen ja aion nyt ottaa asioista selvän, vaikka tulisikin kynsille. Passiivisaggressiivisesti, koska painostaahan ei saa enkä haluakaan, ja koska tiedän ettei miehen tilanne ole välttämättä helppo. Mutta aion nyt olla hiukan etäisempi ja katsoa, tuleeko asiat oikeasti puheeksi vai jäätyykö koko juttu siihen. Ja jos jäätyy niin tiedänpähän ainakin, että paskaa puhui rakkaudesta tämäkin miespolo ja vain satunnaisen pesänsaannin toivossa. Olisi sinänsä ihan ok, jos näin olisikin, kun vaan sanoisi sen suoraan. Joka tapauksessa minulla ei ole mielenkiintoa moiseen tapailuun ja jos olisikin, niin paljon lähempänä tarjokkaita miehentapaisia (lapsettomia myös) toisin kuin miehelläni ja hän kyllä tietää sen.
Miksi et vaan ottaisi avoimesti puheeksi miten sinä koet asiat tällä hetkellä? Mittautat arvosi ottamalla etäisyyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toi tilannehan on ko MIEHEN oma valinta:
HÄN ei halua esitellä lapsiaan ap:lle.
HÄN ei halua/järjestä aikataulujaan niin, että saisivat ap:n kanssa enemmän yhdessäoloaikaa/matkoja/jne.Exän syyttely näistä valinnoista on merkki sellasesta lapasesta, että pistäisin vaihtoon.
Aikuinen mies joko reilusti kertoo miksi ITSE valitsee toimia mitenkin, eikä vieritä vastuuta/käytä "helppona" selityksenä exäänsä; ".... kyllähän minä, mutta kun se ja se..."
Niinpä. Rakastuneelle ihmiselle ei riitä näkeminen kerran kuussa. Eteenpäin.
No siis ajatuksenahan tuommoinen kuvio on hyvä, lapsen kannalta varsinkin. Kurjaahan se olisi lapsen viettää viikonloppu (tai esim uusivuosi tai joulu!) päiväkodissa sen sijaan, että menisi isälleen, jos isä on vapaalla. Vuorotyöt+ lapsen hoito on oikeasti aika haastava kuvio, jos ei ole sitä toista vanhempaa apuna! Mutta antaahan tuo mahdollisuuden sitten pompotella isää miten tykkää. Kyllä pitäisi olla säännöt selvillä ja ne työvuorot tiedossa hyvissä ajoin, että tuo toimisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ihan sama se olisi, jos miehellä itsellään olisi epäsäännöllinen vuorotyö. Et tietäisi yhtään sen aikaisemmin hänen aikataulujaan.
Ei tuo mies tunnu kovin tosissaan kanssasi olevan, jos ei edes halua esitellä lasta ja sinua toisillenne. Älä tunkeudu väkisin heidän perheeseensä, vaan etsi itsellesi parempi ja sopivampi kumppani tai keskity sinäkin niihin omiin lapsiisi, kavereihisi ja sukulaisiisi.
Jos miehellä olisi tahtoa ja tunteita olla ap kanssa enenmän sitä aikaa löytyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No oisko parempi, jos ko. isä olisi ko. lapsen lähivanhempi ja äiti etävanhempi, jonka luona lapsi vain piipahtaisi välillä?
-- sopii koittaa, miten passaisi ap:n pirtaan näin päin.Passaisi minulle vallan mainiosti, jos vaan tapailtaisiin jälleen säännöllisesti. Kuten sanoin, tilanne on ajautunut tähän ja temppuja/muutoksia/exän sairastelua ollut enenevissä määrin ajan oloon eikä pikkukylän juorupiiri ole ainakaan parantanut tilannetta. Sääli sinänsä.
Mutta eipä mitään. Oman arvoni tunnen ja aion nyt ottaa asioista selvän, vaikka tulisikin kynsille. Passiivisaggressiivisesti, koska painostaahan ei saa enkä haluakaan, ja koska tiedän ettei miehen tilanne ole välttämättä helppo. Mutta aion nyt olla hiukan etäisempi ja katsoa, tuleeko asiat oikeasti puheeksi vai jäätyykö koko juttu siihen. Ja jos jäätyy niin tiedänpähän ainakin, että paskaa puhui rakkaudesta tämäkin miespolo ja vain satunnaisen pesänsaannin toivossa. Olisi sinänsä ihan ok, jos näin olisikin, kun vaan sanoisi sen suoraan. Joka tapauksessa minulla ei ole mielenkiintoa moiseen tapailuun ja jos olisikin, niin paljon lähempänä tarjokkaita miehentapaisia (lapsettomia myös) toisin kuin miehelläni ja hän kyllä tietää sen.
Niin, kyllähän sinun sattaa olla lapsettomia miehiä hieman hankala saada pysyvään parisuhteeseen neljän lapsen äitinä. Realistisesti ajatellen. Aikamoinen mies saa olla joka sellaiseen lähtee.
Kyllä tässä nyssykkämies on eniten vastuussa. Hänen ei tarvitse sanoa mitään muuta exälle kuin "mä hoidan lapset XXX, päivinä, sinä XXX päivinä, niin kuin on sovittu. Jos tulee ongelmia, älä soita mulle. Ja muuten, mun uusi nainen tapaa lapset, halusit tai et". Exällä ei ole mitää muuta mahdollisuutta sopeutua tai itkeä ja sopeutua.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä nyssykkämies on eniten vastuussa. Hänen ei tarvitse sanoa mitään muuta exälle kuin "mä hoidan lapset XXX, päivinä, sinä XXX päivinä, niin kuin on sovittu. Jos tulee ongelmia, älä soita mulle. Ja muuten, mun uusi nainen tapaa lapset, halusit tai et". Exällä ei ole mitää muuta mahdollisuutta sopeutua tai itkeä ja sopeutua.
En voisi ikinä tehdä lapsilleni niin. Toivon ettei kukaan muukaan, vaan ongelmatilanteissa soitetaan aina toiselle vanhemmalle ja pyritään löytämään lapsen kannalta paras ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No oisko parempi, jos ko. isä olisi ko. lapsen lähivanhempi ja äiti etävanhempi, jonka luona lapsi vain piipahtaisi välillä?
-- sopii koittaa, miten passaisi ap:n pirtaan näin päin.Passaisi minulle vallan mainiosti, jos vaan tapailtaisiin jälleen säännöllisesti. Kuten sanoin, tilanne on ajautunut tähän ja temppuja/muutoksia/exän sairastelua ollut enenevissä määrin ajan oloon eikä pikkukylän juorupiiri ole ainakaan parantanut tilannetta. Sääli sinänsä.
Mutta eipä mitään. Oman arvoni tunnen ja aion nyt ottaa asioista selvän, vaikka tulisikin kynsille. Passiivisaggressiivisesti, koska painostaahan ei saa enkä haluakaan, ja koska tiedän ettei miehen tilanne ole välttämättä helppo. Mutta aion nyt olla hiukan etäisempi ja katsoa, tuleeko asiat oikeasti puheeksi vai jäätyykö koko juttu siihen. Ja jos jäätyy niin tiedänpähän ainakin, että paskaa puhui rakkaudesta tämäkin miespolo ja vain satunnaisen pesänsaannin toivossa. Olisi sinänsä ihan ok, jos näin olisikin, kun vaan sanoisi sen suoraan. Joka tapauksessa minulla ei ole mielenkiintoa moiseen tapailuun ja jos olisikin, niin paljon lähempänä tarjokkaita miehentapaisia (lapsettomia myös) toisin kuin miehelläni ja hän kyllä tietää sen.
Niin, kyllähän sinun sattaa olla lapsettomia miehiä hieman hankala saada pysyvään parisuhteeseen neljän lapsen äitinä. Realistisesti ajatellen. Aikamoinen mies saa olla joka sellaiseen lähtee.
Tiedän. Sanoinkin, että tarjokkaita olisi, JOS olisin kiinnostunut pelkästä seksisuhteesta.
Tosin pari sellaistakin miestä pitänyt tämän nykyisen miehen vuoksi karistaa kannoilta, jotka mitä ilmeisimmin olisivat halunneet enemmänkin.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä nyssykkämies on eniten vastuussa. Hänen ei tarvitse sanoa mitään muuta exälle kuin "mä hoidan lapset XXX, päivinä, sinä XXX päivinä, niin kuin on sovittu. Jos tulee ongelmia, älä soita mulle. Ja muuten, mun uusi nainen tapaa lapset, halusit tai et". Exällä ei ole mitää muuta mahdollisuutta sopeutua tai itkeä ja sopeutua.
En voisi ikinä tehdä lapsilleni niin. Toivon ettei kukaan muukaan, vaan ongelmatilanteissa soitetaan aina toiselle vanhemmalle ja pyritään löytämään lapsen kannalta paras ratkaisu.
Tolla asenteella jos on liikenteessä, ja toinen käyttää tätä hyväkseen niin soppa on valmis. Sähän olet ihan tahdoton.
Ja epäilen että tuossa ap:n tilanteessa on juuri näin. Valitettavasti naisillakin on kostonhalua ja narsistisia piirteitä.
Vierailija kirjoitti:
Eihän lapsi säätele, vaan exän työvuorot. Jos ap:n mies oikeasti haluaisi kunnon suhteen naisystävän niin silloin tehdään lapsen tapaamisista sopimukset eikä hypätä exän elämän mukaan. Niin se vain on.
Mä kanssa ihmettelen, et eikö ihmisillä tosiaan ole mitään sisälukutaitoa? Eihän tässä lapsi mitään sanele, vaan ex-puoliso ja hänen työvuoronsa! Itse en tommoseen pelleilyyn lähtisi ollenkaan ja kyllä, elän itsekin uusperheessä, jossa on sekä tietyt sovitut vuorot mutta myös mahdollisuus aina joustaa puolin ja toisin, myös työvuorojen vuoksi. Pääpiirteittäin sovituista ajoista on kuitenkin aina pidetty kiinni, mutta kiusaa niillä ei toiselle tehdä ja hyvin on toiminut jo vuosia. Tällöin lapsi oikeasti menee edelle.
Alue: Aihe vapaa
No ei ole ei. Miksi itse vastasit apn aloitukseen, jos siitä ei saa keskustella, koska asianosaiset ei ole paikalla?