Miten te muut naiset kelpaatte miehille ja saatte parisuhteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen sellaista strong independent woman -tyyppiä joka ei kyllä kelpaa kenellekään. Mutta kumpi on syy ja kumpi seuraus? Kun on 18-vuotiaasta yksin pyörittänyt omaa taloutta, viritellyt loisteputket, pesukoneet ja sulakkeet niin miten mä voisin olla yhtään vähemmän itsenäinenkään? Vaikea ruveta esittämään jotain avutonta yksilöä kun jo pienestä tottunut Bilteman kuvastoista selaamaan tarvittavani.

Ulkonäöltä olen myöskin sitä luokkaa jota kyllä katsotaan kauempaa mutta harva uskaltaa lähestyä. Ne jotka lähestyy, ovatkin sitten tyyppiä kaatavat kerran ja sitten nostavat trophyn hyllylle. Sinnekö haluaisin?

Todella harva kohtaa vertaisenaan.

Sitten kun vielä luonne on introvertti nörtti omituisine kiinnostuksenkohteineen niin eihän meillä mitään yhteistä ole edes noiden palkintoa metsästävien kanssa. Olen liian outo persoonaltani vaikkakin jonkun seksinuken näköinen.

Seksinuken näköinen? Mitä se oikein tarkoittaa. 

Jos olet taitava tekemään ns. miesten juttuja, niin voihan niitä tehdä yhdessäkin. En oikein ymmärrä tuollaisella asialla kehuskelua? Olen minäkin asunut omillani 15-vuotiaasta asti ja osaan tehdä yhtä ja toista, ei se miehen osaamista mihinkään vie. Mistä olet saanut päähäsi, että pitäisi olla avuton tai että muut naiset eivät osaa tehdä mitään?

Itsenäiset naiset ei kiinnosta miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut kolme parisuhdetta, jos teini-iän heilasteluja ei lasketa.

Ensimmäinen suhde kesti kuusi vuotta, toinen kolme vuotta ja tämä nykyinen, eli kolmas on nyt kestänyt 12 vuotta ja toivottavasti kestää sinne hamaan loppuun saakka.

Veikkaan että salaisuus sille, miksi vientiä on aina ollut on se että mä rakastan itseäni, en säälittele tai mieti olenko tarpeeksi hyvä vaan tiedän olevani aivan mahtava juuri sellaisena kuin olen. Olen älykäs, hauska, mukava, hyvä ystävä, puoliso ja hyvä äiti.

On totta että hyvä itsetunto karsii toksiset miehet ympäriltä, eli ne väkivaltaiset, huonolla tunnesäätelykyvyllä varustetut alistavat jässikät. Se on vain ja ainoastaan hyvä juttu.

Hyvä itsetunto myös houkuttaa samanlaisella varustettuja miehiä.

Totta! Olen löytänyt hyviä miehiä ja kaverimiehiä etsimättä mitään.

Sama täällä. Työkuvioista ja ystävien kautta tapaa kaiken lisäksi sellaisia, joiden kanssa on jo lähtökohtaisesti yhteistä. Jos meillä on samoja kavereita, voin jo olettaa miehen olevan hyvä tyyppi!

Mutta kun ei se hyvän tyypin tapaaminen tarkoita että se haluaa juuri sun kanssa jotain. Tämä on se mitä en ymmärrä, olen tavannut lukuisia miehiä joiden kanssa on synkannut superhyvin, on voitu puhua mistä vaan ja nauraa yhdessä, on löytynyt älykkyyttä ja flirttiä ja kauniita sanoja/kehuja toisillemme. Silti yksikään heistä ei halunnut kanssani mitään.

Mulle on jopa yksi heistä sanonut, kun olin jo ihastunut, että ihanaa olla sun kanssa kun on ihan selvää ettei tää flirtti johda mihinkään. Aha. Kiitos.

Eli miten te joilla koko ajan on joku ylitätte sen rajan? Miten se mies ihastuu teihin myös romanttisesti/seksuaalisesti?

Mun tapauksessa naisen ulkonäkö on se tekijä joka määrittää ihastunko romanttisesti/seksuaalisesti.

Olen ollut useita kertoja treffeillä eri naisten kanssa siten että meidän elämänkatsomus ja huumorintaju on osunut täydellisesti yhteen, ja ollaan helposti istuttu useita tunteja nauraen ja keskustellen vilkkaasti jostain kiinnostavasta aiheesta. Mutta asiat ei ekan tapaamisen jälkeen johtaneet mihinkään yhdestä hyvin oleellisesta syystä: livenä tavatessa en nähnyt näitä naisia ulkonäön puolesta seksuaalisesti kiinnostavina, joten homma ei voinut edetä mihinkään, vaikka treffit muuten olivatkin kyllä 5/5.

Samahan se on naisellakin. Suurin osa miehistä on mukavia, mutta hyvin harva kiinnostaa seksuaalisessa mielessä. Sille ei mahda mitään ja olisi varmaan vaikea enää etsiä seuraa nykypäivänä nettideiteistä. Kuvasta ei näe kiinnostaako joku vai ei, vaan vasta livenä. Eikä se pakkien antaminen mitään kivaa ole.

Näinhän se taitaa mennä molempien sukupuolien osalta. Tai ainakin itselläni ihan sama juttu.

Välillä kuulen jonkun ystäväni kertovan treffeistään ja sanovan jotain tähän tyyliin: "hän oli kyllä tosi mukava, mutta se jokin vain puuttui".

Mä oon aina ajatellut että tämä "se jokin" ei loppujen lopuksi ole mikään valtava mysteeri: todennäköisesti se treffikumppani ei vaan ollut riittävän hyvännäköinen 🤷🏻‍♀️

Olen ollut kaksi kertaa elämäni aikana sinkkuna sen jälkeen kun aloin ensimmäisen kerran seurustella 12-vuotiaana. Noin vuoden olin 16-vuotiaana sinkkuna, ja toisen kerran noin vuoden 23-vuotiaana. Nyt olen yli 30. Etenkin sinkkuna ollessa miehiä on kyllä yrittänyt jatkuvasti tunkea sisään ovista ja ikkunoista, joten vaikka olen ollut hyvin valikoiva niin en ole kovin pitkään sinkkuna pysynyt. Vaikka olen hyvin introvertti koti-ihminen enkä edes ole käynyt juurikaan missään ulkona tai juhlimassa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut kaksi kertaa elämäni aikana sinkkuna sen jälkeen kun aloin ensimmäisen kerran seurustella 12-vuotiaana. Noin vuoden olin 16-vuotiaana sinkkuna, ja toisen kerran noin vuoden 23-vuotiaana. Nyt olen yli 30. Etenkin sinkkuna ollessa miehiä on kyllä yrittänyt jatkuvasti tunkea sisään ovista ja ikkunoista, joten vaikka olen ollut hyvin valikoiva niin en ole kovin pitkään sinkkuna pysynyt. Vaikka olen hyvin introvertti koti-ihminen enkä edes ole käynyt juurikaan missään ulkona tai juhlimassa.

Kuulostaa oudolta. No helppo pimppi tuoksahtaa.

Minä olen se L/XL- kokoinen.

Työskentelen miesvaltaisella alalla, isossa työpaikassa. Olen pidetty työkaveri. Ihmiset hämmästyvät, kun kuulevat minun olevan sinkku. Valitettavasti työkaverini ovat varattuja. Ei tietenkään kaikki, mutta noin yleisesti ottaen, eli todennäköisyys kumppanin löytymiseen on pieni.

Baarissa kukaan ei minuun vilkaisekkaan. Olen kuin ilmaa. Eli sieltä ei seuraa löydy. Kyse ei voi olla siitä, että olen lärvit.

Olen iloinen, puhelias ja hymyilevä.

Monet miehet ovat sanoneet kauniiksi, eli tuskin se nyt ulkonäöstäkään on kiinni. En tarkoita, että olisin kaunis, vaan sitä, että olen ihan tavallisen näköinen. Minusta ihan jokaisessa ihmisessä on kauniita piirteitä.

En ole ulkonäön perään. En omani, enkä muiden. Sellaiset yleisesti naisten mielestä komeat miehet eivät ole typpiäni,pidän enemmän raksamiehistä, autokuskeista ym työmiehen näköisistä. Mielellään vähän sänkeä, vähän mahaa, ei liian sliipattu. Sellainen turvallinen olemus.

En elä leveästi, joten ei miehenkään tarvitse olla varakas.

Työttömissä on se ongelma, että eivät ymmärrä, että työsssäkäyvänä minulla ei ole paljoa vapa-aikaa.

Mielenterveysongelmia, valittamista ja jatkuvaa negatiivisuutta en halua, enkä jaksa alkoholistejakaan katsella.

Kaikki tinderit ym on kokeiltu. Sieltä saisi seksiseuraa. Tai sitten tulee haukutuksi, juuri siten, että hyvähän se teillä naisilla on kun on valinnanvaraa. En minä tarvitse valinnanvaraa, tarvitsen yhden hyvän miehen.

Rehellisen, luotettavan ja uskollisen. Sellaisen, jonka kanssa on helppo olla, ja joka haluaa juuri minut. Ei ketä tahansa, kunhan on joku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen sellaista strong independent woman -tyyppiä joka ei kyllä kelpaa kenellekään. Mutta kumpi on syy ja kumpi seuraus? Kun on 18-vuotiaasta yksin pyörittänyt omaa taloutta, viritellyt loisteputket, pesukoneet ja sulakkeet niin miten mä voisin olla yhtään vähemmän itsenäinenkään? Vaikea ruveta esittämään jotain avutonta yksilöä kun jo pienestä tottunut Bilteman kuvastoista selaamaan tarvittavani.

Ulkonäöltä olen myöskin sitä luokkaa jota kyllä katsotaan kauempaa mutta harva uskaltaa lähestyä. Ne jotka lähestyy, ovatkin sitten tyyppiä kaatavat kerran ja sitten nostavat trophyn hyllylle. Sinnekö haluaisin?

Todella harva kohtaa vertaisenaan.

Sitten kun vielä luonne on introvertti nörtti omituisine kiinnostuksenkohteineen niin eihän meillä mitään yhteistä ole edes noiden palkintoa metsästävien kanssa. Olen liian outo persoonaltani vaikkakin jonkun seksinuken näköinen.

Seksinuken näköinen? Mitä se oikein tarkoittaa. 

Jos olet taitava tekemään ns. miesten juttuja, niin voihan niitä tehdä yhdessäkin. En oikein ymmärrä tuollaisella asialla kehuskelua? Olen minäkin asunut omillani 15-vuotiaasta asti ja osaan tehdä yhtä ja toista, ei se miehen osaamista mihinkään vie. Mistä olet saanut päähäsi, että pitäisi olla avuton tai että muut naiset eivät osaa tehdä mitään?

Itsenäiset naiset ei kiinnosta miehiä.

Minusta se kuulostaa enemmän selitykseltä, minkä itse itselleen antaa, turvallinen ja suojaava selitys, jolla ei ole miesten kanssa mitään tekemistä. On hassua ajatella, että muut naiset eivät osaa mitään ja ovat avuttomia ja että asioiden osaaminen ja yksin pärjääminen olisivat este pariutumiselle.

Sinkkuilun selittämisessä usein käytetään tuollaisia mahtailevia selityksiä eli että olen jotenkin liian hyvä, että kukaan voisi kiinnostua. Varmasti monin tavoin ollaankin hyviä, mutta se ei kuitenkaan liity pariutumisen vaikeuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen sellaista strong independent woman -tyyppiä joka ei kyllä kelpaa kenellekään. Mutta kumpi on syy ja kumpi seuraus? Kun on 18-vuotiaasta yksin pyörittänyt omaa taloutta, viritellyt loisteputket, pesukoneet ja sulakkeet niin miten mä voisin olla yhtään vähemmän itsenäinenkään? Vaikea ruveta esittämään jotain avutonta yksilöä kun jo pienestä tottunut Bilteman kuvastoista selaamaan tarvittavani.

Ulkonäöltä olen myöskin sitä luokkaa jota kyllä katsotaan kauempaa mutta harva uskaltaa lähestyä. Ne jotka lähestyy, ovatkin sitten tyyppiä kaatavat kerran ja sitten nostavat trophyn hyllylle. Sinnekö haluaisin?

Todella harva kohtaa vertaisenaan.

Sitten kun vielä luonne on introvertti nörtti omituisine kiinnostuksenkohteineen niin eihän meillä mitään yhteistä ole edes noiden palkintoa metsästävien kanssa. Olen liian outo persoonaltani vaikkakin jonkun seksinuken näköinen.

Seksinuken näköinen? Mitä se oikein tarkoittaa. 

Jos olet taitava tekemään ns. miesten juttuja, niin voihan niitä tehdä yhdessäkin. En oikein ymmärrä tuollaisella asialla kehuskelua? Olen minäkin asunut omillani 15-vuotiaasta asti ja osaan tehdä yhtä ja toista, ei se miehen osaamista mihinkään vie. Mistä olet saanut päähäsi, että pitäisi olla avuton tai että muut naiset eivät osaa tehdä mitään?

Itsenäiset naiset ei kiinnosta miehiä.

Minusta se kuulostaa enemmän selitykseltä, minkä itse itselleen antaa, turvallinen ja suojaava selitys, jolla ei ole miesten kanssa mitään tekemistä. On hassua ajatella, että muut naiset eivät osaa mitään ja ovat avuttomia ja että asioiden osaaminen ja yksin pärjääminen olisivat este pariutumiselle.

Sinkkuilun selittämisessä usein käytetään tuollaisia mahtailevia selityksiä eli että olen jotenkin liian hyvä, että kukaan voisi kiinnostua. Varmasti monin tavoin ollaankin hyviä, mutta se ei kuitenkaan liity pariutumisen vaikeuteen.

Naisilla luonteen heikkous, ujous ja heikko koulutustaso kuitenkin lisää suhteen todennäköisyyttä. Yksi selittävä tekijä voi olla se että vastaavanlaisia miehiä on niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen se L/XL- kokoinen.

Työskentelen miesvaltaisella alalla, isossa työpaikassa. Olen pidetty työkaveri. Ihmiset hämmästyvät, kun kuulevat minun olevan sinkku. Valitettavasti työkaverini ovat varattuja. Ei tietenkään kaikki, mutta noin yleisesti ottaen, eli todennäköisyys kumppanin löytymiseen on pieni.

Baarissa kukaan ei minuun vilkaisekkaan. Olen kuin ilmaa. Eli sieltä ei seuraa löydy. Kyse ei voi olla siitä, että olen lärvit.

Olen iloinen, puhelias ja hymyilevä.

Monet miehet ovat sanoneet kauniiksi, eli tuskin se nyt ulkonäöstäkään on kiinni. En tarkoita, että olisin kaunis, vaan sitä, että olen ihan tavallisen näköinen. Minusta ihan jokaisessa ihmisessä on kauniita piirteitä.

En ole ulkonäön perään. En omani, enkä muiden. Sellaiset yleisesti naisten mielestä komeat miehet eivät ole typpiäni,pidän enemmän raksamiehistä, autokuskeista ym työmiehen näköisistä. Mielellään vähän sänkeä, vähän mahaa, ei liian sliipattu. Sellainen turvallinen olemus.

En elä leveästi, joten ei miehenkään tarvitse olla varakas.

Työttömissä on se ongelma, että eivät ymmärrä, että työsssäkäyvänä minulla ei ole paljoa vapa-aikaa.

Mielenterveysongelmia, valittamista ja jatkuvaa negatiivisuutta en halua, enkä jaksa alkoholistejakaan katsella.

Kaikki tinderit ym on kokeiltu. Sieltä saisi seksiseuraa. Tai sitten tulee haukutuksi, juuri siten, että hyvähän se teillä naisilla on kun on valinnanvaraa. En minä tarvitse valinnanvaraa, tarvitsen yhden hyvän miehen.

Rehellisen, luotettavan ja uskollisen. Sellaisen, jonka kanssa on helppo olla, ja joka haluaa juuri minut. Ei ketä tahansa, kunhan on joku.

Pukeudutko naisellisesti? Kenenkään ei tartte muuttua, mutta tosiasia on kuitenkin  se, että suurin osa miehistä pitää naisellisen oloisista ja naisellisesti pukeutuvista naisista eli se on asia jota voi miettiä, jos kysyntää ei ole haluaisiko muuttaa jotain. Naisellisempi voi olla monin tavoin, ei vain kasvattamalla hiukset pitemmiksi eli halutessaan voi muokata omaa tyyliä naisellisempaan suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Kai se vaati lopulta vain hyvää tuuria. Itse en ole ikinä ollut sellainen nainen, jonka perässä miehet juoksevat lääpällään tai jota tullaan iskemään baareissa. Olen kelvannut miehille korkeintaan parhaaksi kaveriksi.

Tasan ei käy onnen lahjat. Minulla taas on pyörinyt miehiä kuin kärpäsiä ja kaveriporukoissa on tullut ongelmia, kun miehet ovat alkaneet nokittelemaan ja tappelemaan keskenään huomiostani, vaikka en itse olisi ollut kiinnostunut heistä kenestäkään.

Kun olen muka löytänyt miehestä hyvän kaverin, jonka kanssa on kiva olla vaan ilman mitään romanttista tai seksuaalista viritystä, käykin pian ilmi että kaveruus on ollut yksipuolista. Mies ilmoittaa, ettei kykene enää tapaamaan kaverina, koska se on liian tuskallista kun hänellä on tunteita minua kohtaan. 

Ei ole pidemmän päälle yhtään imartelevaa.

Olemalla hoikka ja miestä vähintään 5 vuotta nuorempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen sellaista strong independent woman -tyyppiä joka ei kyllä kelpaa kenellekään. Mutta kumpi on syy ja kumpi seuraus? Kun on 18-vuotiaasta yksin pyörittänyt omaa taloutta, viritellyt loisteputket, pesukoneet ja sulakkeet niin miten mä voisin olla yhtään vähemmän itsenäinenkään? Vaikea ruveta esittämään jotain avutonta yksilöä kun jo pienestä tottunut Bilteman kuvastoista selaamaan tarvittavani.

Ulkonäöltä olen myöskin sitä luokkaa jota kyllä katsotaan kauempaa mutta harva uskaltaa lähestyä. Ne jotka lähestyy, ovatkin sitten tyyppiä kaatavat kerran ja sitten nostavat trophyn hyllylle. Sinnekö haluaisin?

Todella harva kohtaa vertaisenaan.

Sitten kun vielä luonne on introvertti nörtti omituisine kiinnostuksenkohteineen niin eihän meillä mitään yhteistä ole edes noiden palkintoa metsästävien kanssa. Olen liian outo persoonaltani vaikkakin jonkun seksinuken näköinen.

Seksinuken näköinen? Mitä se oikein tarkoittaa. 

Jos olet taitava tekemään ns. miesten juttuja, niin voihan niitä tehdä yhdessäkin. En oikein ymmärrä tuollaisella asialla kehuskelua? Olen minäkin asunut omillani 15-vuotiaasta asti ja osaan tehdä yhtä ja toista, ei se miehen osaamista mihinkään vie. Mistä olet saanut päähäsi, että pitäisi olla avuton tai että muut naiset eivät osaa tehdä mitään?

Itsenäiset naiset ei kiinnosta miehiä.

Minusta se kuulostaa enemmän selitykseltä, minkä itse itselleen antaa, turvallinen ja suojaava selitys, jolla ei ole miesten kanssa mitään tekemistä. On hassua ajatella, että muut naiset eivät osaa mitään ja ovat avuttomia ja että asioiden osaaminen ja yksin pärjääminen olisivat este pariutumiselle.

Sinkkuilun selittämisessä usein käytetään tuollaisia mahtailevia selityksiä eli että olen jotenkin liian hyvä, että kukaan voisi kiinnostua. Varmasti monin tavoin ollaankin hyviä, mutta se ei kuitenkaan liity pariutumisen vaikeuteen.

Naisilla luonteen heikkous, ujous ja heikko koulutustaso kuitenkin lisää suhteen todennäköisyyttä. Yksi selittävä tekijä voi olla se että vastaavanlaisia miehiä on niin paljon.

Itse asiassa sekä miehillä että naisilla heikko koulutustaso lisää todennäköisyyttä päätyä ikisinkuksi. Miehillä yhteys on vahvempi. Muutenkaan en oikein usko siihen, että ujous lisäisi pariutumismahdollisuuksia. Ehkä peilaat omaa naismakuasi muihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai se vaati lopulta vain hyvää tuuria. Itse en ole ikinä ollut sellainen nainen, jonka perässä miehet juoksevat lääpällään tai jota tullaan iskemään baareissa. Olen kelvannut miehille korkeintaan parhaaksi kaveriksi.

Tasan ei käy onnen lahjat. Minulla taas on pyörinyt miehiä kuin kärpäsiä ja kaveriporukoissa on tullut ongelmia, kun miehet ovat alkaneet nokittelemaan ja tappelemaan keskenään huomiostani, vaikka en itse olisi ollut kiinnostunut heistä kenestäkään.

Kun olen muka löytänyt miehestä hyvän kaverin, jonka kanssa on kiva olla vaan ilman mitään romanttista tai seksuaalista viritystä, käykin pian ilmi että kaveruus on ollut yksipuolista. Mies ilmoittaa, ettei kykene enää tapaamaan kaverina, koska se on liian tuskallista kun hänellä on tunteita minua kohtaan. 

Ei ole pidemmän päälle yhtään imartelevaa.

Minulla on ollut ihan sama ongelma. Nykyisin en enää rupea kenenkään miehen kaveriksi, kun siitä ei kuitenkaan tule mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen sellaista strong independent woman -tyyppiä joka ei kyllä kelpaa kenellekään. Mutta kumpi on syy ja kumpi seuraus? Kun on 18-vuotiaasta yksin pyörittänyt omaa taloutta, viritellyt loisteputket, pesukoneet ja sulakkeet niin miten mä voisin olla yhtään vähemmän itsenäinenkään? Vaikea ruveta esittämään jotain avutonta yksilöä kun jo pienestä tottunut Bilteman kuvastoista selaamaan tarvittavani.

Ulkonäöltä olen myöskin sitä luokkaa jota kyllä katsotaan kauempaa mutta harva uskaltaa lähestyä. Ne jotka lähestyy, ovatkin sitten tyyppiä kaatavat kerran ja sitten nostavat trophyn hyllylle. Sinnekö haluaisin?

Todella harva kohtaa vertaisenaan.

Sitten kun vielä luonne on introvertti nörtti omituisine kiinnostuksenkohteineen niin eihän meillä mitään yhteistä ole edes noiden palkintoa metsästävien kanssa. Olen liian outo persoonaltani vaikkakin jonkun seksinuken näköinen.

Seksinuken näköinen? Mitä se oikein tarkoittaa. 

Jos olet taitava tekemään ns. miesten juttuja, niin voihan niitä tehdä yhdessäkin. En oikein ymmärrä tuollaisella asialla kehuskelua? Olen minäkin asunut omillani 15-vuotiaasta asti ja osaan tehdä yhtä ja toista, ei se miehen osaamista mihinkään vie. Mistä olet saanut päähäsi, että pitäisi olla avuton tai että muut naiset eivät osaa tehdä mitään?

Itsenäiset naiset ei kiinnosta miehiä.

Minusta se kuulostaa enemmän selitykseltä, minkä itse itselleen antaa, turvallinen ja suojaava selitys, jolla ei ole miesten kanssa mitään tekemistä. On hassua ajatella, että muut naiset eivät osaa mitään ja ovat avuttomia ja että asioiden osaaminen ja yksin pärjääminen olisivat este pariutumiselle.

Sinkkuilun selittämisessä usein käytetään tuollaisia mahtailevia selityksiä eli että olen jotenkin liian hyvä, että kukaan voisi kiinnostua. Varmasti monin tavoin ollaankin hyviä, mutta se ei kuitenkaan liity pariutumisen vaikeuteen.

Naisilla luonteen heikkous, ujous ja heikko koulutustaso kuitenkin lisää suhteen todennäköisyyttä. Yksi selittävä tekijä voi olla se että vastaavanlaisia miehiä on niin paljon.

Itse asiassa sekä miehillä että naisilla heikko koulutustaso lisää todennäköisyyttä päätyä ikisinkuksi. Miehillä yhteys on vahvempi. Muutenkaan en oikein usko siihen, että ujous lisäisi pariutumismahdollisuuksia. Ehkä peilaat omaa naismakuasi muihin?

Olen nainen ja tehnyt nämä havainnot monen vuoden kokemuksien perusteella. Minun kokemuksen mukaan miehet etsivät aina jollakin tapaa heikkoa ja ujoa naista. Terve itsenäisyys ja itsevarmuus ei viehätä ainakaan nykyajan nuoria miehiä. Vanhemmilla miehillä voi sitten olla eri maku. Mielestäni on huolestuttavaa että nuori mies kokee uhkaavana terveen itsetunnon omaavan naisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen sellaista strong independent woman -tyyppiä joka ei kyllä kelpaa kenellekään. Mutta kumpi on syy ja kumpi seuraus? Kun on 18-vuotiaasta yksin pyörittänyt omaa taloutta, viritellyt loisteputket, pesukoneet ja sulakkeet niin miten mä voisin olla yhtään vähemmän itsenäinenkään? Vaikea ruveta esittämään jotain avutonta yksilöä kun jo pienestä tottunut Bilteman kuvastoista selaamaan tarvittavani.

Ulkonäöltä olen myöskin sitä luokkaa jota kyllä katsotaan kauempaa mutta harva uskaltaa lähestyä. Ne jotka lähestyy, ovatkin sitten tyyppiä kaatavat kerran ja sitten nostavat trophyn hyllylle. Sinnekö haluaisin?

Todella harva kohtaa vertaisenaan.

Sitten kun vielä luonne on introvertti nörtti omituisine kiinnostuksenkohteineen niin eihän meillä mitään yhteistä ole edes noiden palkintoa metsästävien kanssa. Olen liian outo persoonaltani vaikkakin jonkun seksinuken näköinen.

Seksinuken näköinen? Mitä se oikein tarkoittaa. 

Jos olet taitava tekemään ns. miesten juttuja, niin voihan niitä tehdä yhdessäkin. En oikein ymmärrä tuollaisella asialla kehuskelua? Olen minäkin asunut omillani 15-vuotiaasta asti ja osaan tehdä yhtä ja toista, ei se miehen osaamista mihinkään vie. Mistä olet saanut päähäsi, että pitäisi olla avuton tai että muut naiset eivät osaa tehdä mitään?

Itsenäiset naiset ei kiinnosta miehiä.

Minusta se kuulostaa enemmän selitykseltä, minkä itse itselleen antaa, turvallinen ja suojaava selitys, jolla ei ole miesten kanssa mitään tekemistä. On hassua ajatella, että muut naiset eivät osaa mitään ja ovat avuttomia ja että asioiden osaaminen ja yksin pärjääminen olisivat este pariutumiselle.

Sinkkuilun selittämisessä usein käytetään tuollaisia mahtailevia selityksiä eli että olen jotenkin liian hyvä, että kukaan voisi kiinnostua. Varmasti monin tavoin ollaankin hyviä, mutta se ei kuitenkaan liity pariutumisen vaikeuteen.

Naisilla luonteen heikkous, ujous ja heikko koulutustaso kuitenkin lisää suhteen todennäköisyyttä. Yksi selittävä tekijä voi olla se että vastaavanlaisia miehiä on niin paljon.

Itse asiassa sekä miehillä että naisilla heikko koulutustaso lisää todennäköisyyttä päätyä ikisinkuksi. Miehillä yhteys on vahvempi. Muutenkaan en oikein usko siihen, että ujous lisäisi pariutumismahdollisuuksia. Ehkä peilaat omaa naismakuasi muihin?

Olen nainen ja tehnyt nämä havainnot monen vuoden kokemuksien perusteella. Minun kokemuksen mukaan miehet etsivät aina jollakin tapaa heikkoa ja ujoa naista. Terve itsenäisyys ja itsevarmuus ei viehätä ainakaan nykyajan nuoria miehiä. Vanhemmilla miehillä voi sitten olla eri maku. Mielestäni on huolestuttavaa että nuori mies kokee uhkaavana terveen itsetunnon omaavan naisen.

Tilastojen mukaan se ei kuitenkaan pidä paikkansa eikä myöskään minun omien kokemusteni mukaan. Minulla on tytär joka on erittäin itsevarma, hyvin koulutettu miesvaltaisella alalla ja kuuluu suurituloisiin eikä hänellä ole ollut mitään vaikeuksia pariutua vastaavanlaisen miehen kanssa. Jos deittailee ihmisiä aivan erilaisista ympyröistä kuin itse on niin on aika selvää, ettei siitä mitään tule. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä minäkin mietin. On minulla muutamia suhteita ollut, lapsiakin, mutta 10 vuotta olen ollut yksin. No, mahtuu siihen pari muutaman kuukauden suhdetta, ja muutama tapailu, mutta minut jätetään. Yleensä paremman takia.

En enää viitsi edes yrittää. En kelpaa, niin en kelpaa.

En minä tähän osaa syytä sanoa.

Minulla on omistusasunto, vakityö, koira ja kissa, lapset, harrastuksia mutta myös aikaa miehelle. En polta enkä juo paljoa.

Mutta olen L tai jopa XL kokoa. En harrasta yhdenillan juttuja, enkä halua seksiä heti. En käy baareissa. Tinderit ja kaikki on kokeiltu

Toi L/XL -koko ja lapset.

Niihin korkkaa varmasti.

Ei mene noin yksioikoisesti. Moni ylipainoinen nainen (myös mies) on löytänyt puolison. Moni äiti (ja isä) on löytänyt uuden puolison. 

Mä olin kokoa xxl kun tapasin hoikan ja urheilullisen miehen. Ei miestä mun kilot haittaa ja sanoo, että laihduta jos haluat koska se on mun päätettävissä oleva asia. Eikä mies ole mikään läskien perään oleva vaan kaksi aiempaa pitkäaikaista puolisoaan ovat normaalipainoisia. Mulla myös lapsi ennestään, miehellä kolme lasta. Miehelle kyllä olisi muitakin ottajia, mutta hän halusi mut.

Ei nykymiehet halua parisuhdetta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen sellaista strong independent woman -tyyppiä joka ei kyllä kelpaa kenellekään. Mutta kumpi on syy ja kumpi seuraus? Kun on 18-vuotiaasta yksin pyörittänyt omaa taloutta, viritellyt loisteputket, pesukoneet ja sulakkeet niin miten mä voisin olla yhtään vähemmän itsenäinenkään? Vaikea ruveta esittämään jotain avutonta yksilöä kun jo pienestä tottunut Bilteman kuvastoista selaamaan tarvittavani.

Ulkonäöltä olen myöskin sitä luokkaa jota kyllä katsotaan kauempaa mutta harva uskaltaa lähestyä. Ne jotka lähestyy, ovatkin sitten tyyppiä kaatavat kerran ja sitten nostavat trophyn hyllylle. Sinnekö haluaisin?

Todella harva kohtaa vertaisenaan.

Sitten kun vielä luonne on introvertti nörtti omituisine kiinnostuksenkohteineen niin eihän meillä mitään yhteistä ole edes noiden palkintoa metsästävien kanssa. Olen liian outo persoonaltani vaikkakin jonkun seksinuken näköinen.

Seksinuken näköinen? Mitä se oikein tarkoittaa. 

Jos olet taitava tekemään ns. miesten juttuja, niin voihan niitä tehdä yhdessäkin. En oikein ymmärrä tuollaisella asialla kehuskelua? Olen minäkin asunut omillani 15-vuotiaasta asti ja osaan tehdä yhtä ja toista, ei se miehen osaamista mihinkään vie. Mistä olet saanut päähäsi, että pitäisi olla avuton tai että muut naiset eivät osaa tehdä mitään?

Itsenäiset naiset ei kiinnosta miehiä.

Minusta se kuulostaa enemmän selitykseltä, minkä itse itselleen antaa, turvallinen ja suojaava selitys, jolla ei ole miesten kanssa mitään tekemistä. On hassua ajatella, että muut naiset eivät osaa mitään ja ovat avuttomia ja että asioiden osaaminen ja yksin pärjääminen olisivat este pariutumiselle.

Sinkkuilun selittämisessä usein käytetään tuollaisia mahtailevia selityksiä eli että olen jotenkin liian hyvä, että kukaan voisi kiinnostua. Varmasti monin tavoin ollaankin hyviä, mutta se ei kuitenkaan liity pariutumisen vaikeuteen.

Naisilla luonteen heikkous, ujous ja heikko koulutustaso kuitenkin lisää suhteen todennäköisyyttä. Yksi selittävä tekijä voi olla se että vastaavanlaisia miehiä on niin paljon.

Itse asiassa sekä miehillä että naisilla heikko koulutustaso lisää todennäköisyyttä päätyä ikisinkuksi. Miehillä yhteys on vahvempi. Muutenkaan en oikein usko siihen, että ujous lisäisi pariutumismahdollisuuksia. Ehkä peilaat omaa naismakuasi muihin?

Olen nainen ja tehnyt nämä havainnot monen vuoden kokemuksien perusteella. Minun kokemuksen mukaan miehet etsivät aina jollakin tapaa heikkoa ja ujoa naista. Terve itsenäisyys ja itsevarmuus ei viehätä ainakaan nykyajan nuoria miehiä. Vanhemmilla miehillä voi sitten olla eri maku. Mielestäni on huolestuttavaa että nuori mies kokee uhkaavana terveen itsetunnon omaavan naisen.

Tilastojen mukaan se ei kuitenkaan pidä paikkansa eikä myöskään minun omien kokemusteni mukaan. Minulla on tytär joka on erittäin itsevarma, hyvin koulutettu miesvaltaisella alalla ja kuuluu suurituloisiin eikä hänellä ole ollut mitään vaikeuksia pariutua vastaavanlaisen miehen kanssa. Jos deittailee ihmisiä aivan erilaisista ympyröistä kuin itse on niin on aika selvää, ettei siitä mitään tule. 

ps. Monesti käsketään laskemaan rimaa, mutta itse ajattelen, että rimaa nostamalla päästään parempaan tulokseen eli ei epätoivoisina deittailla ihmisiä, joiden kanssa ei ole oikeasti mitään yhteistä. Sillä tavalla niitä huonoja kokemuksia miehistä kertyy. Pitää deittailla miehiä, joille on ihan normaalia olla hyvin koulutettu, pärjäävä jne. Joka itsekin elää ihan normaalia elämää. Mistä edes on löytynyt tuollaisia miehiä, jotka eivät arvosta naisen koulutusta ja muita aivan tavallisia asioita? En minä tunne tuollaisia miehiä yhtäkään, en nuoria enkä vanhoja. Omat lapset ystävineen siis alle kolmekymppisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen sellaista strong independent woman -tyyppiä joka ei kyllä kelpaa kenellekään. Mutta kumpi on syy ja kumpi seuraus? Kun on 18-vuotiaasta yksin pyörittänyt omaa taloutta, viritellyt loisteputket, pesukoneet ja sulakkeet niin miten mä voisin olla yhtään vähemmän itsenäinenkään? Vaikea ruveta esittämään jotain avutonta yksilöä kun jo pienestä tottunut Bilteman kuvastoista selaamaan tarvittavani.

Ulkonäöltä olen myöskin sitä luokkaa jota kyllä katsotaan kauempaa mutta harva uskaltaa lähestyä. Ne jotka lähestyy, ovatkin sitten tyyppiä kaatavat kerran ja sitten nostavat trophyn hyllylle. Sinnekö haluaisin?

Todella harva kohtaa vertaisenaan.

Sitten kun vielä luonne on introvertti nörtti omituisine kiinnostuksenkohteineen niin eihän meillä mitään yhteistä ole edes noiden palkintoa metsästävien kanssa. Olen liian outo persoonaltani vaikkakin jonkun seksinuken näköinen.

Seksinuken näköinen? Mitä se oikein tarkoittaa. 

Jos olet taitava tekemään ns. miesten juttuja, niin voihan niitä tehdä yhdessäkin. En oikein ymmärrä tuollaisella asialla kehuskelua? Olen minäkin asunut omillani 15-vuotiaasta asti ja osaan tehdä yhtä ja toista, ei se miehen osaamista mihinkään vie. Mistä olet saanut päähäsi, että pitäisi olla avuton tai että muut naiset eivät osaa tehdä mitään?

Itsenäiset naiset ei kiinnosta miehiä.

Minusta se kuulostaa enemmän selitykseltä, minkä itse itselleen antaa, turvallinen ja suojaava selitys, jolla ei ole miesten kanssa mitään tekemistä. On hassua ajatella, että muut naiset eivät osaa mitään ja ovat avuttomia ja että asioiden osaaminen ja yksin pärjääminen olisivat este pariutumiselle.

Sinkkuilun selittämisessä usein käytetään tuollaisia mahtailevia selityksiä eli että olen jotenkin liian hyvä, että kukaan voisi kiinnostua. Varmasti monin tavoin ollaankin hyviä, mutta se ei kuitenkaan liity pariutumisen vaikeuteen.

Naisilla luonteen heikkous, ujous ja heikko koulutustaso kuitenkin lisää suhteen todennäköisyyttä. Yksi selittävä tekijä voi olla se että vastaavanlaisia miehiä on niin paljon.

Itse asiassa sekä miehillä että naisilla heikko koulutustaso lisää todennäköisyyttä päätyä ikisinkuksi. Miehillä yhteys on vahvempi. Muutenkaan en oikein usko siihen, että ujous lisäisi pariutumismahdollisuuksia. Ehkä peilaat omaa naismakuasi muihin?

Olen nainen ja tehnyt nämä havainnot monen vuoden kokemuksien perusteella. Minun kokemuksen mukaan miehet etsivät aina jollakin tapaa heikkoa ja ujoa naista. Terve itsenäisyys ja itsevarmuus ei viehätä ainakaan nykyajan nuoria miehiä. Vanhemmilla miehillä voi sitten olla eri maku. Mielestäni on huolestuttavaa että nuori mies kokee uhkaavana terveen itsetunnon omaavan naisen.

Tilastojen mukaan se ei kuitenkaan pidä paikkansa eikä myöskään minun omien kokemusteni mukaan. Minulla on tytär joka on erittäin itsevarma, hyvin koulutettu miesvaltaisella alalla ja kuuluu suurituloisiin eikä hänellä ole ollut mitään vaikeuksia pariutua vastaavanlaisen miehen kanssa. Jos deittailee ihmisiä aivan erilaisista ympyröistä kuin itse on niin on aika selvää, ettei siitä mitään tule. 

ps. Monesti käsketään laskemaan rimaa, mutta itse ajattelen, että rimaa nostamalla päästään parempaan tulokseen eli ei epätoivoisina deittailla ihmisiä, joiden kanssa ei ole oikeasti mitään yhteistä. Sillä tavalla niitä huonoja kokemuksia miehistä kertyy. Pitää deittailla miehiä, joille on ihan normaalia olla hyvin koulutettu, pärjäävä jne. Joka itsekin elää ihan normaalia elämää. Mistä edes on löytynyt tuollaisia miehiä, jotka eivät arvosta naisen koulutusta ja muita aivan tavallisia asioita? En minä tunne tuollaisia miehiä yhtäkään, en nuoria enkä vanhoja. Omat lapset ystävineen siis alle kolmekymppisiä.

Mä en taaas muunlaisia miehiä tunnekaan..ihan kaikkialla näitä on. Toki mä itsekin vedän niitä puoleeni kun näytän kiltiltä. Mulle monesti on sanottu esim että oon liian sanavalmis ja että kävelen liian itsevarmasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen sellaista strong independent woman -tyyppiä joka ei kyllä kelpaa kenellekään. Mutta kumpi on syy ja kumpi seuraus? Kun on 18-vuotiaasta yksin pyörittänyt omaa taloutta, viritellyt loisteputket, pesukoneet ja sulakkeet niin miten mä voisin olla yhtään vähemmän itsenäinenkään? Vaikea ruveta esittämään jotain avutonta yksilöä kun jo pienestä tottunut Bilteman kuvastoista selaamaan tarvittavani.

Ulkonäöltä olen myöskin sitä luokkaa jota kyllä katsotaan kauempaa mutta harva uskaltaa lähestyä. Ne jotka lähestyy, ovatkin sitten tyyppiä kaatavat kerran ja sitten nostavat trophyn hyllylle. Sinnekö haluaisin?

Todella harva kohtaa vertaisenaan.

Sitten kun vielä luonne on introvertti nörtti omituisine kiinnostuksenkohteineen niin eihän meillä mitään yhteistä ole edes noiden palkintoa metsästävien kanssa. Olen liian outo persoonaltani vaikkakin jonkun seksinuken näköinen.

Seksinuken näköinen? Mitä se oikein tarkoittaa. 

Jos olet taitava tekemään ns. miesten juttuja, niin voihan niitä tehdä yhdessäkin. En oikein ymmärrä tuollaisella asialla kehuskelua? Olen minäkin asunut omillani 15-vuotiaasta asti ja osaan tehdä yhtä ja toista, ei se miehen osaamista mihinkään vie. Mistä olet saanut päähäsi, että pitäisi olla avuton tai että muut naiset eivät osaa tehdä mitään?

Itsenäiset naiset ei kiinnosta miehiä.

Minusta se kuulostaa enemmän selitykseltä, minkä itse itselleen antaa, turvallinen ja suojaava selitys, jolla ei ole miesten kanssa mitään tekemistä. On hassua ajatella, että muut naiset eivät osaa mitään ja ovat avuttomia ja että asioiden osaaminen ja yksin pärjääminen olisivat este pariutumiselle.

Sinkkuilun selittämisessä usein käytetään tuollaisia mahtailevia selityksiä eli että olen jotenkin liian hyvä, että kukaan voisi kiinnostua. Varmasti monin tavoin ollaankin hyviä, mutta se ei kuitenkaan liity pariutumisen vaikeuteen.

Naisilla luonteen heikkous, ujous ja heikko koulutustaso kuitenkin lisää suhteen todennäköisyyttä. Yksi selittävä tekijä voi olla se että vastaavanlaisia miehiä on niin paljon.

Itse asiassa sekä miehillä että naisilla heikko koulutustaso lisää todennäköisyyttä päätyä ikisinkuksi. Miehillä yhteys on vahvempi. Muutenkaan en oikein usko siihen, että ujous lisäisi pariutumismahdollisuuksia. Ehkä peilaat omaa naismakuasi muihin?

Olen nainen ja tehnyt nämä havainnot monen vuoden kokemuksien perusteella. Minun kokemuksen mukaan miehet etsivät aina jollakin tapaa heikkoa ja ujoa naista. Terve itsenäisyys ja itsevarmuus ei viehätä ainakaan nykyajan nuoria miehiä. Vanhemmilla miehillä voi sitten olla eri maku. Mielestäni on huolestuttavaa että nuori mies kokee uhkaavana terveen itsetunnon omaavan naisen.

Tilastojen mukaan se ei kuitenkaan pidä paikkansa eikä myöskään minun omien kokemusteni mukaan. Minulla on tytär joka on erittäin itsevarma, hyvin koulutettu miesvaltaisella alalla ja kuuluu suurituloisiin eikä hänellä ole ollut mitään vaikeuksia pariutua vastaavanlaisen miehen kanssa. Jos deittailee ihmisiä aivan erilaisista ympyröistä kuin itse on niin on aika selvää, ettei siitä mitään tule. 

ps. Monesti käsketään laskemaan rimaa, mutta itse ajattelen, että rimaa nostamalla päästään parempaan tulokseen eli ei epätoivoisina deittailla ihmisiä, joiden kanssa ei ole oikeasti mitään yhteistä. Sillä tavalla niitä huonoja kokemuksia miehistä kertyy. Pitää deittailla miehiä, joille on ihan normaalia olla hyvin koulutettu, pärjäävä jne. Joka itsekin elää ihan normaalia elämää. Mistä edes on löytynyt tuollaisia miehiä, jotka eivät arvosta naisen koulutusta ja muita aivan tavallisia asioita? En minä tunne tuollaisia miehiä yhtäkään, en nuoria enkä vanhoja. Omat lapset ystävineen siis alle kolmekymppisiä.

Mä en taaas muunlaisia miehiä tunnekaan..ihan kaikkialla näitä on. Toki mä itsekin vedän niitä puoleeni kun näytän kiltiltä. Mulle monesti on sanottu esim että oon liian sanavalmis ja että kävelen liian itsevarmasti.

Siis sinä itse koulutettuna naisena liikut piireissä, missä kukaan muu ei ole kouluttautunut, eivät naiset eivätkä miehet? Sanavalmiuteen sanoisin, että siinä voi olla asia, mihin voi kiinnittää huomiota eli maltatko kuunnella muita vai töksäytteletkö vahingossa muita loukkaavia asioita eli olet ns. besserwisser? 

Minusta näistä asioista on hyvä puhua netissä, koska livenä kukaan kaverikaan ei tohdi sanoa suoraan mikä käytöksessä on sellaista, mitä kannattaisi miettiä vastakkaisen sukupuolen silmin. Itse sitä ei hoksaa, siinä tarvitaan apua, jos nyt edes haluaa kumppania itselleen. Voihan yksinkin elää mukavaa ja hyvää elämää.

Mulla on yks korkeasti koulutettu, ulkomailla vuosia asunut, urheilullinen mukava ja hauska miespuolinen sinkkukaveri Helsingissä. Ikää herralla on 30 vuotta. Tämä kaveri on vasta hiljattain muuttanut takaisin Suomeen ja mielellään tapaisi nyt uusia ihmisiä.