Miten te muut naiset kelpaatte miehille ja saatte parisuhteen?

Se oli puhtaasti hyvää tuuria, että minun ja miehen välille syntyi molemminpuolista kiinnostusta niin paljon, että ajauduimme parisuhteeseen.

Kai se riippuu pitkälti siitäkin kuinka korkealla rima on. 

En ole löytänyt sopivaa miestä avioeron jälkeen. Sen verran traumaattinen ero oli, että aikamoinen tosielämän ihmemies pitäisi löytyä että alkaisin uuteen suhteeseen.

Ex- miehellä tuntuu olevan naisia vaikka kuinka paljon vaikka hän ei ole todellakaan se, jonka perään päät kääntyy baarissa vaan ehkä jotain 3/10 tasoa. Syy jatkuvasti vaihtuviin naisiin ja siihen, että ei ole koskaan sinkku on se, että exälle kelpaa kuka vaan. Netistä se iski jo avioliiton aikana yhden yön seuraa ja kävi p*nemassa naisia jopa parin tunnin päähän ajaen kun löysi jonkun halukkaan. On rekisteröitynyt tosi monelle nettireffipalstalle ja aina sieltä joku nainen löytyy. Baareistakin se nappaa aina jonkun känniruusun yöksi mukaansa ja saattaa sitten seurustella sen kanssa vuodenkin. Lapset säälittää mutta minkäs teen. Onneksi ei tarvitse enää itse kestää tuota.

Naiset, laskekaa rimaa.

Ongelmaa ei olisi, jos antaisitte edes mahdollisuuden työttömille miehille.

Mutta ei. Naiset haluaa vain parasta.

Ja sitten jäätte yksin ja uikutatte jollakin hikisellä palstalla, kun ette olevinaan kelpaa. Kelpaatte, kun laskette rimaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hah. Meitä rumia naisia kyllä on joille ei ole yhtään ottajaa. Meitä vain ei ole miesten silmissä edes olemassa koska miehet näkevät vain ne kauniit. Sitten on helppo sanoa että kaikki naiset saavat seuraa, kaikilla on kosijoita jonossa. Ei ole. Niille näteille ja kauniille vain.

Tämä on niin totta. Miehet eivät tajua yhtään mitään rumana naisena elämisestä koska meitä ei yleensä ole heille olemassakaan. Miehet voivat aina parantaa asemaansa monin tavoin, naiset eivät koska muulla kuin ulkonäöllä ei ole väliä ja jos olet rumaksi syntynyt niin se oli sitten siinä. Ja ei, en ole ylipainoinen. Ruma on laihanakin ruma.

Hyvä puoli on se, että joutuu vähemmän ahdistelluksi. Joutuu kuitenkin, mutta edes vähemmän. Minut on yritetty raiskata vain neljä kertaa.

Jaahas, minä olen varmaan sitten joku tosi tosi monsteri ulkonäöltäni, kun ei koskaan ole ahdisteltu millään tavalla, eikä todellakaan raiskatuksi tulemista ole tarvinnut pelätä. 

Jotenkin ihmettelen miten joutuu tilanteisiin, missä yritetään raiskata ja vielä noin monta kertaa. Kannattaisiko miettiä millaisissa porukoissa viettää aikaansa, koska tuskin kaikki "yritykset" ovat olleet ns.  puskaraiskauksia.

Sinä olet monsteri myös sisäisesti ja vieläpä lukutaidoton typerys.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan hyvin kelvannut miehille, mutta ongelma on niiden miesten laadussa. Jostain syystä vedän magneettina puoleeni vaikeita ja moniongelmaisia, joita en halua elämääni sitten millään. Helpompi elää yksin kuin vetää perässään jotain alkoholisoitunutta, katkeraa kivirekeä.

Minulla sama. Koskaan minusta ei kiinnostu mies, joka on kokonaisuutena hyvä paketti. Aina miehessä on jotain niin isoa ongelmaa, etten voisi edes kuvitella kiinnostuvani. Olisi pakko tinkiä joko luonteesta tai ulkonäöstä, koska molempia en voi saada. Minä en tingi vaan olen mieluummin yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan hyvin kelvannut miehille, mutta ongelma on niiden miesten laadussa. Jostain syystä vedän magneettina puoleeni vaikeita ja moniongelmaisia, joita en halua elämääni sitten millään. Helpompi elää yksin kuin vetää perässään jotain alkoholisoitunutta, katkeraa kivirekeä.

Minulla sama. Koskaan minusta ei kiinnostu mies, joka on kokonaisuutena hyvä paketti. Aina miehessä on jotain niin isoa ongelmaa, etten voisi edes kuvitella kiinnostuvani. Olisi pakko tinkiä joko luonteesta tai ulkonäöstä, koska molempia en voi saada. Minä en tingi vaan olen mieluummin yksin.

Sama. Olen todennut jo yhden todella pitkän ja kammottavan avioliiton läpikäyneenä, että mieluummin yksin kuin sellaisen miehen kanssa, joka on semihyvä. Enkä tarkoita vain kiinnostavaa ulkonäköä, vaan myös luonne ja arvot pitää olla kohdallaan sekä se kuuluisa kemia pitää löytää että on sitä intohimoa.

Viimeiset kolme miestä, joille annoin pakit ja jotka olisivat olleet kiinnostuneita minusta olivat:

- 10 vuotta minua nuorempi mies. Oikein komea ja ns. kiltti, mutta en usko että ikäeron ollessa näin päin mies hakisi loppuelämän suhdetta. Luulen että olisin ollut vaan hetken helpotus ja joku kevyt-deittailu hänelle.

- Vakavan fyysisen vamman omaava mies. Korvien välissä ei hänellä tietenkään vikaa, mutta fyysinen vamma oli niin vaikea että se olisi vaikeuttanut arkea merkittävästi, joten ei kiitos, en halua vaikeuksia tieten tahtoen.

- Naimisissa oleva mies. Jumalaisen komea ja meillä oli kemiaa ja klikkasi ajatukset. Periaatteeni on , että en koske varattuihin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut kolme parisuhdetta, jos teini-iän heilasteluja ei lasketa.

Ensimmäinen suhde kesti kuusi vuotta, toinen kolme vuotta ja tämä nykyinen, eli kolmas on nyt kestänyt 12 vuotta ja toivottavasti kestää sinne hamaan loppuun saakka.

Veikkaan että salaisuus sille, miksi vientiä on aina ollut on se että mä rakastan itseäni, en säälittele tai mieti olenko tarpeeksi hyvä vaan tiedän olevani aivan mahtava juuri sellaisena kuin olen. Olen älykäs, hauska, mukava, hyvä ystävä, puoliso ja hyvä äiti.

On totta että hyvä itsetunto karsii toksiset miehet ympäriltä, eli ne väkivaltaiset, huonolla tunnesäätelykyvyllä varustetut alistavat jässikät. Se on vain ja ainoastaan hyvä juttu.

Hyvä itsetunto myös houkuttaa samanlaisella varustettuja miehiä.

Totta! Olen löytänyt hyviä miehiä ja kaverimiehiä etsimättä mitään.

Pinnalliset: Olen ihan nätti, urheilullinen ja osaan laittautua kivasti ja freesisti.

Yleiset jaadat: perusasenteeni on positiivinen, olen ystävällinen ihmisille ja mulla on omia kiinnostuksenkohteita, eli en ole huomattavan tylsä tai tyly.

Sit ne joiden ihan oikeasti uskon vaikuttavan: Mulla on harvinaisen kova itseluottamus. Mua on aina lähestytty, mutta sinkkuna lähestyin itsekin usein miehiä (koska miten niin ne eivät mua muka haluaisi) ja ne pari kertaa kun sain pakit ajattelin aidosti et ei voi mitään, hänen tappionsa. Suhteessa kohtelen toista aina kunnioituksella ja huomaavaisuudella, joten pidän itsestäänselvyytenä että ansaitsen samaa. Eli ajattelen aina niin että itse valitsen parhaan, ja luulen että psykologisesti se saa miehet uskomaan saman.

Ja hyvin tärkeänä: rakastan seksiä ja läheisyyttä.

Sallin miehelle että hän saa olla oma itsensä enkä yritä muuttaa häntä. Yllättävän moni arvostaa tätä asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti sanottuna olen löytänyt miehet aina olemalla seksikäs ja mukava. 

Sama täällä. Tai oikeammin olen huomannut, että kun on seksikäs ja mukava nainen, miehet löytävät sinut.

Ei ole tarkoitus v*ttuilla kenellekään, näen vain asian ihan oikeasti näin. Nykyään eletään aikoja, jolloin milloin minkäkin positiivisuuden nimissä moni on ulkomuodoltaan kuin mikäkin perunasäkkiin pukeutunut turilas, mutta minusta sekä miesten että naisten kannattaisi pistää niin sanotusti tikku ristiin oman puoleensavetävyytensä vuoksi.

Repesin!!! Perunasäkkiin pukeutunut turilas!!! En kestä :)!!! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä minäkin mietin. On minulla muutamia suhteita ollut, lapsiakin, mutta 10 vuotta olen ollut yksin. No, mahtuu siihen pari muutaman kuukauden suhdetta, ja muutama tapailu, mutta minut jätetään. Yleensä paremman takia.

En enää viitsi edes yrittää. En kelpaa, niin en kelpaa.

En minä tähän osaa syytä sanoa.

Minulla on omistusasunto, vakityö, koira ja kissa, lapset, harrastuksia mutta myös aikaa miehelle. En polta enkä juo paljoa.

Mutta olen L tai jopa XL kokoa. En harrasta yhdenillan juttuja, enkä halua seksiä heti. En käy baareissa. Tinderit ja kaikki on kokeiltu

Ei tuo L koko ainakaan ole syy. Itse ollut L kokoa aina muttei ole yksin tarvinnut olla. Ja ihan hyviä miehiä ollut ja nytkin on.

175 cm, 64 kg, ikä 51 v.

Et sinä ainakaan painon puolesta ole L-kokoa, koska pituuttakin löytyy naiseksi suht paljon. Eli olet ihan normaalipainoinen. Jokainen toki saa käyttää L-koon vaatteita, jos haluaa, mutta muuten kirjoitat höpöä. Vääristynyt minäkuva sinulla on.

En minä L-koon naisena pysty samaistumaan sinuun, kun painoa on enemmän ja pituutta vähemmän. Todella naurettavaa tulla tsemppaamaan isompikokoisia normaalipainoisena.

Ohis

Jos luit koko jutun niin hänhän tarttui siihen kun joku sano ettei siksi sas miehiä kun on L-kokoa.

Ja kuten todettu, suomi on täysi lihavia varattuja ihmisiä. Eli ei se siitä ole kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä minäkin mietin. On minulla muutamia suhteita ollut, lapsiakin, mutta 10 vuotta olen ollut yksin. No, mahtuu siihen pari muutaman kuukauden suhdetta, ja muutama tapailu, mutta minut jätetään. Yleensä paremman takia.

En enää viitsi edes yrittää. En kelpaa, niin en kelpaa.

En minä tähän osaa syytä sanoa.

Minulla on omistusasunto, vakityö, koira ja kissa, lapset, harrastuksia mutta myös aikaa miehelle. En polta enkä juo paljoa.

Mutta olen L tai jopa XL kokoa. En harrasta yhdenillan juttuja, enkä halua seksiä heti. En käy baareissa. Tinderit ja kaikki on kokeiltu

Ei tuo L koko ainakaan ole syy. Itse ollut L kokoa aina muttei ole yksin tarvinnut olla. Ja ihan hyviä miehiä ollut ja nytkin on.

175 cm, 64 kg, ikä 51 v.

Et sinä ainakaan painon puolesta ole L-kokoa, koska pituuttakin löytyy naiseksi suht paljon. Eli olet ihan normaalipainoinen. Jokainen toki saa käyttää L-koon vaatteita, jos haluaa, mutta muuten kirjoitat höpöä. Vääristynyt minäkuva sinulla on.

En minä L-koon naisena pysty samaistumaan sinuun, kun painoa on enemmän ja pituutta vähemmän. Todella naurettavaa tulla tsemppaamaan isompikokoisia normaalipainoisena.

Ohis

Jos luit koko jutun niin hänhän tarttui siihen kun joku sano ettei siksi sas miehiä kun on L-kokoa.

Ja kuten todettu, suomi on täysi lihavia varattuja ihmisiä. Eli ei se siitä ole kiinni.

Ja vastaavasti on paljon hoikkia, jotka eivät löydä kumppania millään.

miehille nyt kelpaa vaikka puutarhatonttu jos siinä on reikä

Yleensä jos parisuhdetta ei saa, etsii liian paljon ja väkisin, ei liiku pois kotoa, liian kovat standardit, ei liiku oikeissa paikoissa/hakee vääristä paikoista yms. Koska maailmassa kuitenkin on niin paljon ihmisiä, että en jaksa uskoa ettei kaikille löytyisi joku. Hakeutukaa seuraan missä on samankaltaisia ihmisiä, jos tykkäät puutöistä niin mene kansalaisopiston puutyökurssille tai jotain. Liiku oman paikkakunnan ulkopuolellakin. Älkää istuko vain kotona niin että käytte vaan koulussa/töissä ja kaupoissa. Harrastakaa jotain kodin ulkopuolella, jotain muutakin kuin salilla käymistä missä kaikki treenaavat vain omissa oloissaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut kolme parisuhdetta, jos teini-iän heilasteluja ei lasketa.

Ensimmäinen suhde kesti kuusi vuotta, toinen kolme vuotta ja tämä nykyinen, eli kolmas on nyt kestänyt 12 vuotta ja toivottavasti kestää sinne hamaan loppuun saakka.

Veikkaan että salaisuus sille, miksi vientiä on aina ollut on se että mä rakastan itseäni, en säälittele tai mieti olenko tarpeeksi hyvä vaan tiedän olevani aivan mahtava juuri sellaisena kuin olen. Olen älykäs, hauska, mukava, hyvä ystävä, puoliso ja hyvä äiti.

On totta että hyvä itsetunto karsii toksiset miehet ympäriltä, eli ne väkivaltaiset, huonolla tunnesäätelykyvyllä varustetut alistavat jässikät. Se on vain ja ainoastaan hyvä juttu.

Hyvä itsetunto myös houkuttaa samanlaisella varustettuja miehiä.

Totta! Olen löytänyt hyviä miehiä ja kaverimiehiä etsimättä mitään.

Sama täällä. Työkuvioista ja ystävien kautta tapaa kaiken lisäksi sellaisia, joiden kanssa on jo lähtökohtaisesti yhteistä. Jos meillä on samoja kavereita, voin jo olettaa miehen olevan hyvä tyyppi!

Vierailija kirjoitti:

Jaahas, minä olen varmaan sitten joku tosi tosi monsteri ulkonäöltäni, kun ei koskaan ole ahdisteltu millään tavalla, eikä todellakaan raiskatuksi tulemista ole tarvinnut pelätä. 

Jotenkin ihmettelen miten joutuu tilanteisiin, missä yritetään raiskata ja vielä noin monta kertaa. Kannattaisiko miettiä millaisissa porukoissa viettää aikaansa, koska tuskin kaikki "yritykset" ovat olleet ns.  puskaraiskauksia.

Joo ihan kaikki yritykset mun syytä tietysti, kiitos kun muistutit.

1) Ensimmäisen poikaystäväni kaveri oli käymässä. Poikaystävä lähti ostamaan jotain lähikaupasta. Kaveri kävi kimppuun kuin sika limppuun heti kun ovi sulkeutui. En ollut kutsunut häntä meille eikä ollut aavistustakaan että tekisi näin. Oltiin vesiselvänä keskellä kirkasta päivää. Pääsin rimpuilemaan irti.

2) Olin kaverin luona, joka kutsui naapurin käymään. Tällä kertaa kyllä juotiin kaikki olutta, joten tottakai tällä naapurilla oli täysi oikeus kaataa minut sohvalle ja yrittää repiä vaatteita pois. Pääsin taas rimpuilemaan irti.

3) Kävelin myöhään yöllä kadulla ja olin kyllä humalassa, joten tämähän oli siis viattomien miesten raiskaukseen viettelyn yritys, eikö niin? Joku kävi takaapäin kiinni, kiljuin ja latasin nyrkkiä naamaan, tyyppi lähti menemään.

4) Hain tavaroita eksäni luota ja istahdin hetkeksi vielä sohvalle, eli yritin toki taas vietellä viattoman miesparan syntiin ja haureuteen kun hän kävikin kiinni, jospa vielä kerran ennen kuin menen? Onneksi pääsin taas irti ja pakoon.

Hyi hyi mitä kaikkea pahaa sitä on tullut tehtyä

Vierailija kirjoitti:

Seksiä olen joskus onnistunut saamaan jopa parikin kertaa samalta mieheltä. Parisuhde tuntuu ihan utopistiselta.

Ap

Riippuu millaisilta miehiltä parisuhdetta haluat.

Suosittuja tavoitelevat muutkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan hyvin kelvannut miehille, mutta ongelma on niiden miesten laadussa. Jostain syystä vedän magneettina puoleeni vaikeita ja moniongelmaisia, joita en halua elämääni sitten millään. Helpompi elää yksin kuin vetää perässään jotain alkoholisoitunutta, katkeraa kivirekeä.

Minulla sama. Koskaan minusta ei kiinnostu mies, joka on kokonaisuutena hyvä paketti. Aina miehessä on jotain niin isoa ongelmaa, etten voisi edes kuvitella kiinnostuvani. Olisi pakko tinkiä joko luonteesta tai ulkonäöstä, koska molempia en voi saada. Minä en tingi vaan olen mieluummin yksin.

Isoja ongelmia ovat esimerkiksi ettei mies ole riittävän pitkä, hartiat ovat lian kapeat, hiukset eivät riittävän tuuheat, tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan hyvin kelvannut miehille, mutta ongelma on niiden miesten laadussa. Jostain syystä vedän magneettina puoleeni vaikeita ja moniongelmaisia, joita en halua elämääni sitten millään. Helpompi elää yksin kuin vetää perässään jotain alkoholisoitunutta, katkeraa kivirekeä.

Minulla sama. Koskaan minusta ei kiinnostu mies, joka on kokonaisuutena hyvä paketti. Aina miehessä on jotain niin isoa ongelmaa, etten voisi edes kuvitella kiinnostuvani. Olisi pakko tinkiä joko luonteesta tai ulkonäöstä, koska molempia en voi saada. Minä en tingi vaan olen mieluummin yksin.

Isoja ongelmia ovat esimerkiksi ettei mies ole riittävän pitkä, hartiat ovat lian kapeat, hiukset eivät riittävän tuuheat, tms.

Kyllä, jos se vaikuttaa siihen koenko miehen puoleensavetäväksi. Jos miehessä on jokin asia mikä häiritsee, ei jatkoon. Useimmiten kyse ei kuitenkaan ole mistään yksittäisestä asiasta, vaan ulkonäössä ei ole mitään, mikä minua miellyttäisi.

Kukaan ei ole täydellinen, mutta minun pitää kokea että se ihminen on täydellinen.

Vierailija kirjoitti:

miehille nyt kelpaa vaikka puutarhatonttu jos siinä on reikä

Tietyntyyppiselle miehelle kyllä, mutta sellaisen kanssa ei kannata seurustella.