Miten te muut naiset kelpaatte miehille ja saatte parisuhteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut kolme parisuhdetta, jos teini-iän heilasteluja ei lasketa.

Ensimmäinen suhde kesti kuusi vuotta, toinen kolme vuotta ja tämä nykyinen, eli kolmas on nyt kestänyt 12 vuotta ja toivottavasti kestää sinne hamaan loppuun saakka.

Veikkaan että salaisuus sille, miksi vientiä on aina ollut on se että mä rakastan itseäni, en säälittele tai mieti olenko tarpeeksi hyvä vaan tiedän olevani aivan mahtava juuri sellaisena kuin olen. Olen älykäs, hauska, mukava, hyvä ystävä, puoliso ja hyvä äiti.

On totta että hyvä itsetunto karsii toksiset miehet ympäriltä, eli ne väkivaltaiset, huonolla tunnesäätelykyvyllä varustetut alistavat jässikät. Se on vain ja ainoastaan hyvä juttu.

Hyvä itsetunto myös houkuttaa samanlaisella varustettuja miehiä.

Totta! Olen löytänyt hyviä miehiä ja kaverimiehiä etsimättä mitään.

Sama täällä. Työkuvioista ja ystävien kautta tapaa kaiken lisäksi sellaisia, joiden kanssa on jo lähtökohtaisesti yhteistä. Jos meillä on samoja kavereita, voin jo olettaa miehen olevan hyvä tyyppi!

Mutta kun ei se hyvän tyypin tapaaminen tarkoita että se haluaa juuri sun kanssa jotain. Tämä on se mitä en ymmärrä, olen tavannut lukuisia miehiä joiden kanssa on synkannut superhyvin, on voitu puhua mistä vaan ja nauraa yhdessä, on löytynyt älykkyyttä ja flirttiä ja kauniita sanoja/kehuja toisillemme. Silti yksikään heistä ei halunnut kanssani mitään.

Mulle on jopa yksi heistä sanonut, kun olin jo ihastunut, että ihanaa olla sun kanssa kun on ihan selvää ettei tää flirtti johda mihinkään. Aha. Kiitos.

Eli miten te joilla koko ajan on joku ylitätte sen rajan? Miten se mies ihastuu teihin myös romanttisesti/seksuaalisesti?

Minusta kuulemma näkyy todella selvästi, kun olen jostakusta kiinnostunut. Juttelen niin mielelläni kaikenlaisten ihmisten kanssa, että nekin, joista en todellakaan ole miehinä kiinnostunut, luulevat minun flirttailevan heille täyttä häkää. Siitä seuraa ikäviä tilanteita.

Uskon siis että se, että olemuksestani, ilmeistäni ja äänestäni voi lukea että nautin toisen seurasta todella ja minulla on hauskaa, saa vastapuolen ihastumaan. Heille välittyy tunne, että olen aivan ihastunut heihin, vaikka kuvitelma olisi aivan väärä, ja se saa heidät haluamaan minut.

Vierailija kirjoitti:

Naiset, laskekaa rimaa.

Ongelmaa ei olisi, jos antaisitte edes mahdollisuuden työttömille miehille.

Mutta ei. Naiset haluaa vain parasta.

Ja sitten jäätte yksin ja uikutatte jollakin hikisellä palstalla, kun ette olevinaan kelpaa. Kelpaatte, kun laskette rimaa!

No just "laskin rimaa" ja aloin olla työttömän kanssa. Eihän siitä tullut yhtään mitään. Tämä työtön oli niin urautunut elämäänsä, etten minä mahtunut siihen. Ja mulle ihan ok, jos syödään halvemmin jne, mutta kun se pihistely tapahtui sängyssäkin niin se ei sit enää ole kiva tyyli elää ja olla.

Voisiko olla kyse siitä, että takerrut liikaa mieheen aluksi? Itse et välttämättä sitä huomaa, jolloin käytöstä on vaikea korjata.

Vierailija kirjoitti:

Naiset, laskekaa rimaa.

Ongelmaa ei olisi, jos antaisitte edes mahdollisuuden työttömille miehille.

Mutta ei. Naiset haluaa vain parasta.

Ja sitten jäätte yksin ja uikutatte jollakin hikisellä palstalla, kun ette olevinaan kelpaa. Kelpaatte, kun laskette rimaa!

Tutustuin joku aika sitten Tinderissä työttömään mieheen, sovittiin treffit, jotka mies perui edellisenä iltana ja sen jälkeen ghostasi mut kokonaan. Sen pituinen se. Mille asteelle se rima pitää nyt sitten laskea? Rapajuoppojen tasolle ehkä?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kiinnostutaan, mutta eivät sellaiset miehet joilla olisi sitä tarjottavaa mitä itse suhteelta kaipaan eli joko loistava luonne tai itseäni viehättävä ulkonäkö ja hyvää seksiä. Harvoin kyllä edes tulee vastaan tällaisia miehiä.

Tuohon vaatimuslistaasi kun lisäät vielä rehellisesti, että riittävän hyvä tulotaso, ei mikään toimeentulotuella elävä, niin uskoisin että aika marginaalinen joukko kriteerit täyttäviä miehiä on vapailla markkinoilla. Sinun pitää jo itsekin olla erittäin tasokas.

Siis mitä ihmettä? Marginaalinen joukko miehistä elää toimeentulotuella. Suurin osa ihmisistä kyllä käy töissä ja ansaitsee oman elantonsa. Ihmetyttää vähän tämä palstan maailmankuva, missä kaikki muka ovat syrjäytyneitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset, laskekaa rimaa.

Ongelmaa ei olisi, jos antaisitte edes mahdollisuuden työttömille miehille.

Mutta ei. Naiset haluaa vain parasta.

Ja sitten jäätte yksin ja uikutatte jollakin hikisellä palstalla, kun ette olevinaan kelpaa. Kelpaatte, kun laskette rimaa!

Tutustuin joku aika sitten Tinderissä työttömään mieheen, sovittiin treffit, jotka mies perui edellisenä iltana ja sen jälkeen ghostasi mut kokonaan. Sen pituinen se. Mille asteelle se rima pitää nyt sitten laskea? Rapajuoppojen tasolle ehkä?

Ap

Mitä tapahtui ennen sitä kun ghostasi, mistä juttelitte? Mies saattoi olla varattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset, laskekaa rimaa.

Ongelmaa ei olisi, jos antaisitte edes mahdollisuuden työttömille miehille.

Mutta ei. Naiset haluaa vain parasta.

Ja sitten jäätte yksin ja uikutatte jollakin hikisellä palstalla, kun ette olevinaan kelpaa. Kelpaatte, kun laskette rimaa!

Tutustuin joku aika sitten Tinderissä työttömään mieheen, sovittiin treffit, jotka mies perui edellisenä iltana ja sen jälkeen ghostasi mut kokonaan. Sen pituinen se. Mille asteelle se rima pitää nyt sitten laskea? Rapajuoppojen tasolle ehkä?

Ap

Mitä tapahtui ennen sitä kun ghostasi, mistä juttelitte? Mies saattoi olla varattu.

Juteltiin ihan tavallisia juttuja. Ei ole varattu.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua koko kysymystä. Ei ne miehet ole yhtään sen kummempia kuin naisetkaan. Olen ihan peruspirkko, ja aina on ollut sutinaa ja parisuhteita.

Millaista elämää oikein elät? Käytkö ulkona, onko harrastuksia? Eihän ketään ikinä tapaa, ellei itseään aseta alttiiksi tapaamisille.

En ole AP, mutta minä ainakin elän sosiaalista ja välillä melko menevääkin elämää. En ole pelkästään yksin kotona vaan tapaan kyllä ihmisiä, ja elämäni aikana tavannut tuhansia ja tuhansia miehiä. Mutta minkä sille mahtaa jos yksikään heistä ei ole kiinnostunut juuri minusta?

Eräs ystäväni on tuollainen, oikein kiva ja mukava tyyppi, mutta hän alkaa ikään kuin "jahdata" miestä heti alkuun, jolloin mies perääntyy ja sanoo, että ollaan vain ystäviä. Olen yrittänyt sanoa hänelle asiasta, mutta se ei mene perille, koska on aina toiminut tuolla tavalla. Itse ei siis ymmärrä ahdistavansa miestä tuolla käytöksellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset, laskekaa rimaa.

Ongelmaa ei olisi, jos antaisitte edes mahdollisuuden työttömille miehille.

Mutta ei. Naiset haluaa vain parasta.

Ja sitten jäätte yksin ja uikutatte jollakin hikisellä palstalla, kun ette olevinaan kelpaa. Kelpaatte, kun laskette rimaa!

Tutustuin joku aika sitten Tinderissä työttömään mieheen, sovittiin treffit, jotka mies perui edellisenä iltana ja sen jälkeen ghostasi mut kokonaan. Sen pituinen se. Mille asteelle se rima pitää nyt sitten laskea? Rapajuoppojen tasolle ehkä?

Ap

Mitä tapahtui ennen sitä kun ghostasi, mistä juttelitte? Mies saattoi olla varattu.

Juteltiin ihan tavallisia juttuja. Ei ole varattu.

Ap

Sorry, mutta jos aina käy jotakin tuon kaltaista, niin käytöksessäsi täytyy olla jotain mitä muut vierastavat. Kuten vaikkapa liiallinen innokkuus, liiallinen viestittely tai sitten jokin muu asia kuten outo huumori. 

Mitenköhän todennäköistä on löytää mies enää 25 vuotiaana? Miehet ei vaan tunnu kiinnostuvan..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset, laskekaa rimaa.

Ongelmaa ei olisi, jos antaisitte edes mahdollisuuden työttömille miehille.

Mutta ei. Naiset haluaa vain parasta.

Ja sitten jäätte yksin ja uikutatte jollakin hikisellä palstalla, kun ette olevinaan kelpaa. Kelpaatte, kun laskette rimaa!

Tutustuin joku aika sitten Tinderissä työttömään mieheen, sovittiin treffit, jotka mies perui edellisenä iltana ja sen jälkeen ghostasi mut kokonaan. Sen pituinen se. Mille asteelle se rima pitää nyt sitten laskea? Rapajuoppojen tasolle ehkä?

Ap

Mitä tapahtui ennen sitä kun ghostasi, mistä juttelitte? Mies saattoi olla varattu.

Juteltiin ihan tavallisia juttuja. Ei ole varattu.

Ap

Sorry, mutta jos aina käy jotakin tuon kaltaista, niin käytöksessäsi täytyy olla jotain mitä muut vierastavat. Kuten vaikkapa liiallinen innokkuus, liiallinen viestittely tai sitten jokin muu asia kuten outo huumori. 

Ei ole mitään näistä. Mutta vaikka olisikin niin juurihan täällä sanottiin, että nainen saa aina halutessaan kumppanin, oli sitten millainen tahansa..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset, laskekaa rimaa.

Ongelmaa ei olisi, jos antaisitte edes mahdollisuuden työttömille miehille.

Mutta ei. Naiset haluaa vain parasta.

Ja sitten jäätte yksin ja uikutatte jollakin hikisellä palstalla, kun ette olevinaan kelpaa. Kelpaatte, kun laskette rimaa!

Tutustuin joku aika sitten Tinderissä työttömään mieheen, sovittiin treffit, jotka mies perui edellisenä iltana ja sen jälkeen ghostasi mut kokonaan. Sen pituinen se. Mille asteelle se rima pitää nyt sitten laskea? Rapajuoppojen tasolle ehkä?

Ap

Mitä tapahtui ennen sitä kun ghostasi, mistä juttelitte? Mies saattoi olla varattu.

Juteltiin ihan tavallisia juttuja. Ei ole varattu.

Ap

Sorry, mutta jos aina käy jotakin tuon kaltaista, niin käytöksessäsi täytyy olla jotain mitä muut vierastavat. Kuten vaikkapa liiallinen innokkuus, liiallinen viestittely tai sitten jokin muu asia kuten outo huumori. 

Ei ole mitään näistä. Mutta vaikka olisikin niin juurihan täällä sanottiin, että nainen saa aina halutessaan kumppanin, oli sitten millainen tahansa..

Ap

No ei nainen saa. Minulla on parikin kaveria, joilla on samaa ongelmaa, tosin en tiedä etsivätkökään enää ketään itselleen. Molemmat kuvittelevat sen johtuvan ulkonäöstä, mutta ei se johdu, vaan heillä molemmilla on sen verran haavoittumisia, että se on vaikuttanut käytökseen miesten kanssa. Itse eivät sitä kuitenkaan huomaa eikä sitä muutkaan huomaa ennen kuin omin silmin näkee sen toistuvan ja huomaa, että he tulkitsevat tilanteita aivan toisin kuin sitä sivusta seuraava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset, laskekaa rimaa.

Ongelmaa ei olisi, jos antaisitte edes mahdollisuuden työttömille miehille.

Mutta ei. Naiset haluaa vain parasta.

Ja sitten jäätte yksin ja uikutatte jollakin hikisellä palstalla, kun ette olevinaan kelpaa. Kelpaatte, kun laskette rimaa!

Tutustuin joku aika sitten Tinderissä työttömään mieheen, sovittiin treffit, jotka mies perui edellisenä iltana ja sen jälkeen ghostasi mut kokonaan. Sen pituinen se. Mille asteelle se rima pitää nyt sitten laskea? Rapajuoppojen tasolle ehkä?

Ap

Mitä tapahtui ennen sitä kun ghostasi, mistä juttelitte? Mies saattoi olla varattu.

Juteltiin ihan tavallisia juttuja. Ei ole varattu.

Ap

Sorry, mutta jos aina käy jotakin tuon kaltaista, niin käytöksessäsi täytyy olla jotain mitä muut vierastavat. Kuten vaikkapa liiallinen innokkuus, liiallinen viestittely tai sitten jokin muu asia kuten outo huumori. 

Ei ole mitään näistä. Mutta vaikka olisikin niin juurihan täällä sanottiin, että nainen saa aina halutessaan kumppanin, oli sitten millainen tahansa..

Ap

No ei nainen saa. Minulla on parikin kaveria, joilla on samaa ongelmaa, tosin en tiedä etsivätkökään enää ketään itselleen. Molemmat kuvittelevat sen johtuvan ulkonäöstä, mutta ei se johdu, vaan heillä molemmilla on sen verran haavoittumisia, että se on vaikuttanut käytökseen miesten kanssa. Itse eivät sitä kuitenkaan huomaa eikä sitä muutkaan huomaa ennen kuin omin silmin näkee sen toistuvan ja huomaa, että he tulkitsevat tilanteita aivan toisin kuin sitä sivusta seuraava.

ps. Molempien kohdalla tämä on vielä sikäli outoa, että he ovat hyvin taitavia muiden kanssa ja ammatitkin liittyvät ihmissuhdetyöhön, mutta tässä kohtaa on sokea piste.

Mä olen sellaista strong independent woman -tyyppiä joka ei kyllä kelpaa kenellekään. Mutta kumpi on syy ja kumpi seuraus? Kun on 18-vuotiaasta yksin pyörittänyt omaa taloutta, viritellyt loisteputket, pesukoneet ja sulakkeet niin miten mä voisin olla yhtään vähemmän itsenäinenkään? Vaikea ruveta esittämään jotain avutonta yksilöä kun jo pienestä tottunut Bilteman kuvastoista selaamaan tarvittavani.

Ulkonäöltä olen myöskin sitä luokkaa jota kyllä katsotaan kauempaa mutta harva uskaltaa lähestyä. Ne jotka lähestyy, ovatkin sitten tyyppiä kaatavat kerran ja sitten nostavat trophyn hyllylle. Sinnekö haluaisin?

Todella harva kohtaa vertaisenaan.

Sitten kun vielä luonne on introvertti nörtti omituisine kiinnostuksenkohteineen niin eihän meillä mitään yhteistä ole edes noiden palkintoa metsästävien kanssa. Olen liian outo persoonaltani vaikkakin jonkun seksinuken näköinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä minäkin mietin. On minulla muutamia suhteita ollut, lapsiakin, mutta 10 vuotta olen ollut yksin. No, mahtuu siihen pari muutaman kuukauden suhdetta, ja muutama tapailu, mutta minut jätetään. Yleensä paremman takia.

En enää viitsi edes yrittää. En kelpaa, niin en kelpaa.

En minä tähän osaa syytä sanoa.

Minulla on omistusasunto, vakityö, koira ja kissa, lapset, harrastuksia mutta myös aikaa miehelle. En polta enkä juo paljoa.

Mutta olen L tai jopa XL kokoa. En harrasta yhdenillan juttuja, enkä halua seksiä heti. En käy baareissa. Tinderit ja kaikki on kokeiltu

Toi L/XL -koko ja lapset.

Niihin korkkaa varmasti.

Ei noilla seteillä voi voittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut kolme parisuhdetta, jos teini-iän heilasteluja ei lasketa.

Ensimmäinen suhde kesti kuusi vuotta, toinen kolme vuotta ja tämä nykyinen, eli kolmas on nyt kestänyt 12 vuotta ja toivottavasti kestää sinne hamaan loppuun saakka.

Veikkaan että salaisuus sille, miksi vientiä on aina ollut on se että mä rakastan itseäni, en säälittele tai mieti olenko tarpeeksi hyvä vaan tiedän olevani aivan mahtava juuri sellaisena kuin olen. Olen älykäs, hauska, mukava, hyvä ystävä, puoliso ja hyvä äiti.

On totta että hyvä itsetunto karsii toksiset miehet ympäriltä, eli ne väkivaltaiset, huonolla tunnesäätelykyvyllä varustetut alistavat jässikät. Se on vain ja ainoastaan hyvä juttu.

Hyvä itsetunto myös houkuttaa samanlaisella varustettuja miehiä.

Totta! Olen löytänyt hyviä miehiä ja kaverimiehiä etsimättä mitään.

Sama täällä. Työkuvioista ja ystävien kautta tapaa kaiken lisäksi sellaisia, joiden kanssa on jo lähtökohtaisesti yhteistä. Jos meillä on samoja kavereita, voin jo olettaa miehen olevan hyvä tyyppi!

Mutta kun ei se hyvän tyypin tapaaminen tarkoita että se haluaa juuri sun kanssa jotain. Tämä on se mitä en ymmärrä, olen tavannut lukuisia miehiä joiden kanssa on synkannut superhyvin, on voitu puhua mistä vaan ja nauraa yhdessä, on löytynyt älykkyyttä ja flirttiä ja kauniita sanoja/kehuja toisillemme. Silti yksikään heistä ei halunnut kanssani mitään.

Mulle on jopa yksi heistä sanonut, kun olin jo ihastunut, että ihanaa olla sun kanssa kun on ihan selvää ettei tää flirtti johda mihinkään. Aha. Kiitos.

Eli miten te joilla koko ajan on joku ylitätte sen rajan? Miten se mies ihastuu teihin myös romanttisesti/seksuaalisesti?

Mun tapauksessa naisen ulkonäkö on se tekijä joka määrittää ihastunko romanttisesti/seksuaalisesti.

Olen ollut useita kertoja treffeillä eri naisten kanssa siten että meidän elämänkatsomus ja huumorintaju on osunut täydellisesti yhteen, ja ollaan helposti istuttu useita tunteja nauraen ja keskustellen vilkkaasti jostain kiinnostavasta aiheesta. Mutta asiat ei ekan tapaamisen jälkeen johtaneet mihinkään yhdestä hyvin oleellisesta syystä: livenä tavatessa en nähnyt näitä naisia ulkonäön puolesta seksuaalisesti kiinnostavina, joten homma ei voinut edetä mihinkään, vaikka treffit muuten olivatkin kyllä 5/5.

Kai se vaati lopulta vain hyvää tuuria. Itse en ole ikinä ollut sellainen nainen, jonka perässä miehet juoksevat lääpällään tai jota tullaan iskemään baareissa. Olen kelvannut miehille korkeintaan parhaaksi kaveriksi.

Aiemmat miesystäväni ja nykyinen mieheni eivät edusta mitään perinteistä alfauros-tyyppiä, vaan ovat herkkiä, ajattelevia ja syvällisiä tyyppejä. Niitä, jotka eivät juokse naisten perässä eivätkä lähesty naisia tuosta vain baareissa tms. tilanteissa.

Eli jos itse kuuluu näkymättömään ihmisryhmään ja ihannemiestyyppini on näissä asioissa ujo, todennäköisyydet kohtaamisille ovat aika pienet.

Nykyisen mieheni tapasin töiden merkeissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut kolme parisuhdetta, jos teini-iän heilasteluja ei lasketa.

Ensimmäinen suhde kesti kuusi vuotta, toinen kolme vuotta ja tämä nykyinen, eli kolmas on nyt kestänyt 12 vuotta ja toivottavasti kestää sinne hamaan loppuun saakka.

Veikkaan että salaisuus sille, miksi vientiä on aina ollut on se että mä rakastan itseäni, en säälittele tai mieti olenko tarpeeksi hyvä vaan tiedän olevani aivan mahtava juuri sellaisena kuin olen. Olen älykäs, hauska, mukava, hyvä ystävä, puoliso ja hyvä äiti.

On totta että hyvä itsetunto karsii toksiset miehet ympäriltä, eli ne väkivaltaiset, huonolla tunnesäätelykyvyllä varustetut alistavat jässikät. Se on vain ja ainoastaan hyvä juttu.

Hyvä itsetunto myös houkuttaa samanlaisella varustettuja miehiä.

Totta! Olen löytänyt hyviä miehiä ja kaverimiehiä etsimättä mitään.

Sama täällä. Työkuvioista ja ystävien kautta tapaa kaiken lisäksi sellaisia, joiden kanssa on jo lähtökohtaisesti yhteistä. Jos meillä on samoja kavereita, voin jo olettaa miehen olevan hyvä tyyppi!

Mutta kun ei se hyvän tyypin tapaaminen tarkoita että se haluaa juuri sun kanssa jotain. Tämä on se mitä en ymmärrä, olen tavannut lukuisia miehiä joiden kanssa on synkannut superhyvin, on voitu puhua mistä vaan ja nauraa yhdessä, on löytynyt älykkyyttä ja flirttiä ja kauniita sanoja/kehuja toisillemme. Silti yksikään heistä ei halunnut kanssani mitään.

Mulle on jopa yksi heistä sanonut, kun olin jo ihastunut, että ihanaa olla sun kanssa kun on ihan selvää ettei tää flirtti johda mihinkään. Aha. Kiitos.

Eli miten te joilla koko ajan on joku ylitätte sen rajan? Miten se mies ihastuu teihin myös romanttisesti/seksuaalisesti?

Mun tapauksessa naisen ulkonäkö on se tekijä joka määrittää ihastunko romanttisesti/seksuaalisesti.

Olen ollut useita kertoja treffeillä eri naisten kanssa siten että meidän elämänkatsomus ja huumorintaju on osunut täydellisesti yhteen, ja ollaan helposti istuttu useita tunteja nauraen ja keskustellen vilkkaasti jostain kiinnostavasta aiheesta. Mutta asiat ei ekan tapaamisen jälkeen johtaneet mihinkään yhdestä hyvin oleellisesta syystä: livenä tavatessa en nähnyt näitä naisia ulkonäön puolesta seksuaalisesti kiinnostavina, joten homma ei voinut edetä mihinkään, vaikka treffit muuten olivatkin kyllä 5/5.

Samahan se on naisellakin. Suurin osa miehistä on mukavia, mutta hyvin harva kiinnostaa seksuaalisessa mielessä. Sille ei mahda mitään ja olisi varmaan vaikea enää etsiä seuraa nykypäivänä nettideiteistä. Kuvasta ei näe kiinnostaako joku vai ei, vaan vasta livenä. Eikä se pakkien antaminen mitään kivaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen sellaista strong independent woman -tyyppiä joka ei kyllä kelpaa kenellekään. Mutta kumpi on syy ja kumpi seuraus? Kun on 18-vuotiaasta yksin pyörittänyt omaa taloutta, viritellyt loisteputket, pesukoneet ja sulakkeet niin miten mä voisin olla yhtään vähemmän itsenäinenkään? Vaikea ruveta esittämään jotain avutonta yksilöä kun jo pienestä tottunut Bilteman kuvastoista selaamaan tarvittavani.

Ulkonäöltä olen myöskin sitä luokkaa jota kyllä katsotaan kauempaa mutta harva uskaltaa lähestyä. Ne jotka lähestyy, ovatkin sitten tyyppiä kaatavat kerran ja sitten nostavat trophyn hyllylle. Sinnekö haluaisin?

Todella harva kohtaa vertaisenaan.

Sitten kun vielä luonne on introvertti nörtti omituisine kiinnostuksenkohteineen niin eihän meillä mitään yhteistä ole edes noiden palkintoa metsästävien kanssa. Olen liian outo persoonaltani vaikkakin jonkun seksinuken näköinen.

Seksinuken näköinen? Mitä se oikein tarkoittaa. 

Jos olet taitava tekemään ns. miesten juttuja, niin voihan niitä tehdä yhdessäkin. En oikein ymmärrä tuollaisella asialla kehuskelua? Olen minäkin asunut omillani 15-vuotiaasta asti ja osaan tehdä yhtä ja toista, ei se miehen osaamista mihinkään vie. Mistä olet saanut päähäsi, että pitäisi olla avuton tai että muut naiset eivät osaa tehdä mitään?