Miten te muut naiset kelpaatte miehille ja saatte parisuhteen?

ÄLKÄÄ KULJETTAKO ENÄÄ TUOTA MEGAPITKÄÄ LAINAUSTA MUKANA, KIITOS!

Koko keskustelu on ihan pilalla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen se L/XL- kokoinen.

Työskentelen miesvaltaisella alalla, isossa työpaikassa. Olen pidetty työkaveri. Ihmiset hämmästyvät, kun kuulevat minun olevan sinkku. Valitettavasti työkaverini ovat varattuja. Ei tietenkään kaikki, mutta noin yleisesti ottaen, eli todennäköisyys kumppanin löytymiseen on pieni.

Baarissa kukaan ei minuun vilkaisekkaan. Olen kuin ilmaa. Eli sieltä ei seuraa löydy. Kyse ei voi olla siitä, että olen lärvit.

Olen iloinen, puhelias ja hymyilevä.

Monet miehet ovat sanoneet kauniiksi, eli tuskin se nyt ulkonäöstäkään on kiinni. En tarkoita, että olisin kaunis, vaan sitä, että olen ihan tavallisen näköinen. Minusta ihan jokaisessa ihmisessä on kauniita piirteitä.

En ole ulkonäön perään. En omani, enkä muiden. Sellaiset yleisesti naisten mielestä komeat miehet eivät ole typpiäni,pidän enemmän raksamiehistä, autokuskeista ym työmiehen näköisistä. Mielellään vähän sänkeä, vähän mahaa, ei liian sliipattu. Sellainen turvallinen olemus.

En elä leveästi, joten ei miehenkään tarvitse olla varakas.

Työttömissä on se ongelma, että eivät ymmärrä, että työsssäkäyvänä minulla ei ole paljoa vapa-aikaa.

Mielenterveysongelmia, valittamista ja jatkuvaa negatiivisuutta en halua, enkä jaksa alkoholistejakaan katsella.

Kaikki tinderit ym on kokeiltu. Sieltä saisi seksiseuraa. Tai sitten tulee haukutuksi, juuri siten, että hyvähän se teillä naisilla on kun on valinnanvaraa. En minä tarvitse valinnanvaraa, tarvitsen yhden hyvän miehen.

Rehellisen, luotettavan ja uskollisen. Sellaisen, jonka kanssa on helppo olla, ja joka haluaa juuri minut. Ei ketä tahansa, kunhan on joku.

Pukeudutko naisellisesti? Kenenkään ei tartte muuttua, mutta tosiasia on kuitenkin  se, että suurin osa miehistä pitää naisellisen oloisista ja naisellisesti pukeutuvista naisista eli se on asia jota voi miettiä, jos kysyntää ei ole haluaisiko muuttaa jotain. Naisellisempi voi olla monin tavoin, ei vain kasvattamalla hiukset pitemmiksi eli halutessaan voi muokata omaa tyyliä naisellisempaan suuntaan.

Kiitos tästä kommentista! Olemus on tosiaan helposti homssuinen, koska ajattelen, ettei kukaan kiinnostu minusta. En jaksa siis enää välittää asiasta. Kai se johtuu siitä, etten arvosta itseäni tarpeeksi. Näen itseni eritavoin, kuin muut, tunnen itseni herkästi tyhmäksi tai arvottomaksi. Yllätyn, kun minua pidetäänkin mukavana ja minuun halutaan tutustua.

En haluaisi päästää ihmisiä kovin lähelle. En enää jaksaisi pettyä. En myöskään ole kovin taitava sosiaalisissa tilanteissa, vaikka sitä ilmeisesti ei muut huomaa, kuinka epävarmaksi itseni tunnen.

Toisaalta itseään varten ei viitsi pukeutua tai laittautua. Treffeilla ym kyllä siistiydyn, oloni on silti aina hieman epämukava tai epävarma. Jostain syystä ihmiset tuntuvat pitävän minua hyvin pärjäävänä ja onnellisena. Syy sinkkuuteeni taitaa todellakin olla täysin omien korvieni välissä.

Syy sinkkuuteen voi myös olla se, että ne parisuhdekykyiset ihmiset ovat parisuhteissa, joten vapaita miehiä ei nyt vaan ole kovin paljon tarjolla. Ainakaan itse en suostu painamaan omaa itsetuntoani alas soimaamalla, etten kelpaisi kenellekään. En vain ole törmännyt sopivaan ihmiseen! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen se L/XL- kokoinen.

Työskentelen miesvaltaisella alalla, isossa työpaikassa. Olen pidetty työkaveri. Ihmiset hämmästyvät, kun kuulevat minun olevan sinkku. Valitettavasti työkaverini ovat varattuja. Ei tietenkään kaikki, mutta noin yleisesti ottaen, eli todennäköisyys kumppanin löytymiseen on pieni.

Baarissa kukaan ei minuun vilkaisekkaan. Olen kuin ilmaa. Eli sieltä ei seuraa löydy. Kyse ei voi olla siitä, että olen lärvit.

Olen iloinen, puhelias ja hymyilevä.

Monet miehet ovat sanoneet kauniiksi, eli tuskin se nyt ulkonäöstäkään on kiinni. En tarkoita, että olisin kaunis, vaan sitä, että olen ihan tavallisen näköinen. Minusta ihan jokaisessa ihmisessä on kauniita piirteitä.

En ole ulkonäön perään. En omani, enkä muiden. Sellaiset yleisesti naisten mielestä komeat miehet eivät ole typpiäni,pidän enemmän raksamiehistä, autokuskeista ym työmiehen näköisistä. Mielellään vähän sänkeä, vähän mahaa, ei liian sliipattu. Sellainen turvallinen olemus.

En elä leveästi, joten ei miehenkään tarvitse olla varakas.

Työttömissä on se ongelma, että eivät ymmärrä, että työsssäkäyvänä minulla ei ole paljoa vapa-aikaa.

Mielenterveysongelmia, valittamista ja jatkuvaa negatiivisuutta en halua, enkä jaksa alkoholistejakaan katsella.

Kaikki tinderit ym on kokeiltu. Sieltä saisi seksiseuraa. Tai sitten tulee haukutuksi, juuri siten, että hyvähän se teillä naisilla on kun on valinnanvaraa. En minä tarvitse valinnanvaraa, tarvitsen yhden hyvän miehen.

Rehellisen, luotettavan ja uskollisen. Sellaisen, jonka kanssa on helppo olla, ja joka haluaa juuri minut. Ei ketä tahansa, kunhan on joku.

Pukeudutko naisellisesti? Kenenkään ei tartte muuttua, mutta tosiasia on kuitenkin  se, että suurin osa miehistä pitää naisellisen oloisista ja naisellisesti pukeutuvista naisista eli se on asia jota voi miettiä, jos kysyntää ei ole haluaisiko muuttaa jotain. Naisellisempi voi olla monin tavoin, ei vain kasvattamalla hiukset pitemmiksi eli halutessaan voi muokata omaa tyyliä naisellisempaan suuntaan.

Kiitos tästä kommentista! Olemus on tosiaan helposti homssuinen, koska ajattelen, ettei kukaan kiinnostu minusta. En jaksa siis enää välittää asiasta. Kai se johtuu siitä, etten arvosta itseäni tarpeeksi. Näen itseni eritavoin, kuin muut, tunnen itseni herkästi tyhmäksi tai arvottomaksi. Yllätyn, kun minua pidetäänkin mukavana ja minuun halutaan tutustua.

En haluaisi päästää ihmisiä kovin lähelle. En enää jaksaisi pettyä. En myöskään ole kovin taitava sosiaalisissa tilanteissa, vaikka sitä ilmeisesti ei muut huomaa, kuinka epävarmaksi itseni tunnen.

Toisaalta itseään varten ei viitsi pukeutua tai laittautua. Treffeilla ym kyllä siistiydyn, oloni on silti aina hieman epämukava tai epävarma. Jostain syystä ihmiset tuntuvat pitävän minua hyvin pärjäävänä ja onnellisena. Syy sinkkuuteeni taitaa todellakin olla täysin omien korvieni välissä.

Syy sinkkuuteen voi myös olla se, että ne parisuhdekykyiset ihmiset ovat parisuhteissa, joten vapaita miehiä ei nyt vaan ole kovin paljon tarjolla. Ainakaan itse en suostu painamaan omaa itsetuntoani alas soimaamalla, etten kelpaisi kenellekään. En vain ole törmännyt sopivaan ihmiseen! 

Juuri näin. Sinkkuuteen vaikuttaa moni asia (maantieteellistä sijaintia myöten), ei vain jokin yksilöllinen asia kuten kiintymyssuhdemalli. Myös nämä uudet deittipalvelut saattavat vaikeuttaa parisuhteen muodostumista esimerkiksi sitä kautta, että syntyy epäluottamusta ja kyynisyyttä.

Luottamus ja kyky liittyä ovat toisaalta perua varhaisesta vuorovaikutuksesta, mutta ne muokkautuvat koko elämän ajan. Eli jos kuormittavia kokemuksia kertyy, ne vaikuttavat noihin kykyihin ja vaikeuttavat sen erottamista kuka on luotettava ihminen ja kuka ei eli enää ei pysty erottamaan jyviä akanoista, vaan alkaa pitää kaikkia yhtä epäluotettavina. "Ihmistutka" menee epäkuntoon, jos kohtaa jatkuvasti pettymyksiä nettideittaillessa: monethan ovat kertoneet, että siellä käyttäydytään hyvin törkeästi muita kohtaan. Sellainen vaikuttaa kaikkiin, vaikka olisikin turvallinen kiintymyssuhdemalli.