Miten te muut naiset kelpaatte miehille ja saatte parisuhteen?

Vierailija kirjoitti:

Hah. Meitä rumia naisia kyllä on joille ei ole yhtään ottajaa. Meitä vain ei ole miesten silmissä edes olemassa koska miehet näkevät vain ne kauniit. Sitten on helppo sanoa että kaikki naiset saavat seuraa, kaikilla on kosijoita jonossa. Ei ole. Niille näteille ja kauniille vain.

Tämä on niin totta. Miehet eivät tajua yhtään mitään rumana naisena elämisestä koska meitä ei yleensä ole heille olemassakaan. Miehet voivat aina parantaa asemaansa monin tavoin, naiset eivät koska muulla kuin ulkonäöllä ei ole väliä ja jos olet rumaksi syntynyt niin se oli sitten siinä. Ja ei, en ole ylipainoinen. Ruma on laihanakin ruma.

Hyvä puoli on se, että joutuu vähemmän ahdistelluksi. Joutuu kuitenkin, mutta edes vähemmän. Minut on yritetty raiskata vain neljä kertaa.

Alle 25-vuotiaana kelpasin hyvin jopa parisuhteeseen. Oi niitä aikoja, kun oli komea poikaystävä joka hemmotteli, osteli ulkomaanmatkoja ja oli hullaantunut minusta. Kaukana on ne ajat. Nyt neljääkymppiä lähestyessä olen kyllä naimisissa, mutta piti kelpuuttaa mies, jollaista en olisi ajatellutkaan ottavani parikymppisenä.

Mies on lihava mörökölli, joka kittaa kaljaa, ja huomionosoituksista ei ole tietoakaan. Itse olen keskusteleva, hellyyttä janoava, normaalipainoinen, perusnätti ja mieluummin vietän aikani lenkkipolulla kuin kalja kourassa. Rakastan kyllä miestäni, koska onhan hänessä hyviäkin puolia, mutta ei tämä parisuhde anna minulle kaikkea mitä haluaisin. Enkä ole katkeroitunut, lähinnä vain surumielinen, että kaikki se rakkaudesta hullaantuminen on takanapäin.

Vietin vuosia sinkkuna ja tuli kyllä hyvin selväksi, että en ole kovin haluttua puolisomateriaalia, ja että parasta vain ottaa mitä saa. Tsemppiä teille muillekin!

En koe olevani kovin erikoinen ihmisenä. Ulkonäöllisesti hoikka, pitkät hiukset, keskiverto pituinen, ei edes isoja tissejä ja persettä, oon töissä huonosti työllistävällä alalla. Silti olen ollut parisuhteessa 16vstä lähtien. 10v jo mittarissa ja ainoa neuvo mitä voin sanoa parisuhteeseen on pitää jättää turha nipottaminen. Toista ei pidä kahlita, pitää antaa olla vapaa. Tietysti jotain rajoja jos ei halua seksuaalisesti vapaata suhdetta, mutta menikö liian myöhään poikien ryyppyillassa vaikka sano tulevansa kotiin? Ok ei siinä mitään, toivottavasti oli hauskaa. Oliko rankka päivä töissä ja et halua puhua? Ok jätän rauhaan. Mies ei jaksakkaan imuroida tänään vaikka pyysin? Okei no imuroi sitten huomenna.

Naiset jotka turhaan nipottaa (kuin myös miehet) pilaavat parisuhteen. Mieheni rakastaa minua kymmenen vupsen jälkeenkin, eikä meillä ole mitään isompaa parisuhdetta uhkaavaa ongelmaa ollut, kun osaa antaa anteeksi ja ymmärtää toista.

Sinkulle paras vinkkini olisi että on vain oma itsensä, eikä jumittaudu kotiin tai paikkoihin missä ei uusia ihmisiä tapaa. Kaikille löytyy joku joka haluaa.

Minusta kiinnostutaan, mutta eivät sellaiset miehet joilla olisi sitä tarjottavaa mitä itse suhteelta kaipaan eli joko loistava luonne tai itseäni viehättävä ulkonäkö ja hyvää seksiä. Harvoin kyllä edes tulee vastaan tällaisia miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Pariuduin nuorempana normaalilla tavalla ennen nettiaikaa. Eli kaksi pääpointtia:

- Kun mennään nuorena yhteen, rakennetaan yhdessä yhteinen elämä. Aivan eri asia kuin aikuisena alkaa sovittaa yhteen molempien itselleen rakentamia valmiita kuvioita, jotka ei kuitenkaan sovi yhteen ja jolloin myös dumppaamisen ja seuraavan sopivamman etsimisen kynnys paljon matalampi.

- Ennen nettiaikaa mäkin näytin omana itsenäni ihan normaalilta niin kuin kaikki muutkin naiset ja sain seuraa ihan normaaleista miehistä. Nykyään kun miehet tuijottavat netissä päivät pitkät muovisiksi seksinukeiksi tuunattuja kuvia, en näytä yhtään miltään enkä varmasti pääsisi kenenkään kanssa edes treffeille. Ainahan naisen on täytynyt olla laiha ja rintaimplantteja on ollut pitkään, mutta ei joskus ysärillä ollut vaatimuksena, että täytyy olla myös huulitäytteet ja pakaraimplantit ja kotona muotilehtisisustus ja insta täynnä lomaparatiisikuvia. En yltäisi nykypäivän kriteereihin mitenkään, onneksi alkaa olla ikää niin että voi jo paskat nakata mitä kukaan ajattelee kunhan oma samaa tahtia vanheneva puoliso on tyytyväinen.

Nuorena voi toki mennä yhteen, mutta eri asia kestääkö tuo nuorena solmittu liitto.

Itse menin suhteeseen nuorena, muutettiin yhteen, mentiin naimisiin jne.

Ja ajan mittaan kävi niin täysi erilleen kasvaminen, kuin olla ja voi.

Itse aikuistuin, opiskelin lisää, loin itselleni tavoitteita jne. Kun taas ex pysyi täysin samoissa kantimissa, kuin silloin n. 19-vuotiaana tavatessamme.

Ja sain kuulla tästä negatiivista kommenttia, että miksi minulla menee kaikki niin hienosti ja hänellä ei.

Vierailija kirjoitti:

Minusta kiinnostutaan, mutta eivät sellaiset miehet joilla olisi sitä tarjottavaa mitä itse suhteelta kaipaan eli joko loistava luonne tai itseäni viehättävä ulkonäkö ja hyvää seksiä. Harvoin kyllä edes tulee vastaan tällaisia miehiä.

Tuohon vaatimuslistaasi kun lisäät vielä rehellisesti, että riittävän hyvä tulotaso, ei mikään toimeentulotuella elävä, niin uskoisin että aika marginaalinen joukko kriteerit täyttäviä miehiä on vapailla markkinoilla. Sinun pitää jo itsekin olla erittäin tasokas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kiinnostutaan, mutta eivät sellaiset miehet joilla olisi sitä tarjottavaa mitä itse suhteelta kaipaan eli joko loistava luonne tai itseäni viehättävä ulkonäkö ja hyvää seksiä. Harvoin kyllä edes tulee vastaan tällaisia miehiä.

Tuohon vaatimuslistaasi kun lisäät vielä rehellisesti, että riittävän hyvä tulotaso, ei mikään toimeentulotuella elävä, niin uskoisin että aika marginaalinen joukko kriteerit täyttäviä miehiä on vapailla markkinoilla. Sinun pitää jo itsekin olla erittäin tasokas.

Eri mutta toimeentulotuella eläminen poistaa mahdollisuuden hyvästä luonteesta. Joten turha esimerkki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helposti. Olen lapseton, hoikka ja nätti, hyväpalkkaisessa työssä. Valitsen parhaat päältä. 

Niin minäkin olen. Eipä ole ketään joista "valita". Naurettava sana muutenkin, ei ketään ihmistä valita kuin kaupanhyllyltä. Onhan sillä ihmisellä oma tahtokin.

Etkä ole. Muuten sinulla olisi valinnanvaraa eikä tarvitsisi nillittää sanavalinnoista. Lisäksi pitäisi olla ystävällinen ja mukava, sinä olet pikkumainen. Jäät taatusti vanhaksipiiaksi. 

Ilmeisesti olen miesten mielestä kaunis, koska usein sanovat niin, siis ihan tuntemattomatkin miehet. Mutta uskon, että parisuhdehistoriani on siksi niin runsaslukuinen, että olen iloinen ja kiinnostunut ihmisistä.  Jokainen haluaa tulla nähdyksi ja kuulluksi ja siinä minä olen hyvä. Kuuntelen mielelläni elämäntarinoita ja yritän ottaa ne hiljaisimmat ihmiset huomioon. Lisäksi opettelen heti sen ihmisen nimen.  Jo se tekee moneen vaikutuksen, että muistaa vaikka vartin päästä kysyä, että vai mitä olet tästä asiasta mieltä Markku? Ei se niin vaikeata ole. Tinderiin ei ole tarvinnut koskaan mennä. Avioliittoja 2. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua koko kysymystä. Ei ne miehet ole yhtään sen kummempia kuin naisetkaan. Olen ihan peruspirkko, ja aina on ollut sutinaa ja parisuhteita.

Millaista elämää oikein elät? Käytkö ulkona, onko harrastuksia? Eihän ketään ikinä tapaa, ellei itseään aseta alttiiksi tapaamisille.

En ole AP, mutta minä ainakin elän sosiaalista ja välillä melko menevääkin elämää. En ole pelkästään yksin kotona vaan tapaan kyllä ihmisiä, ja elämäni aikana tavannut tuhansia ja tuhansia miehiä. Mutta minkä sille mahtaa jos yksikään heistä ei ole kiinnostunut juuri minusta?

Millaisissa merkeissä siis tapaat ihmisiä? Ei ole tarkoitus kyseenalaistaa, mutta vaikka sitä kävisi vaikkapa baarissa ja sillä tavalla kyllä tapaisi ihmisiä, niin oman kokemukseni mukaan tuollaisissa tilanteissa ei kuitenkaan todella tutustuta uusiin ihmisiin. Joku baaripoka voi toki löytyä, mutta harvemmin parisuhdetta. Omista suhteista melkein kaikki ovat alkaneet siten, kun olen lähtenyt oman mukavuusalueen ulkopuolelle, esimerkiksi aloittanut ihan uuden harrastuksen, jossa olen sitten säännöllisesti käynyt, ja kappas vaan, sieltä onkin löytynyt joku mukava tyyppi jonka kanssa ollaan hiljalleen tultu tutummiksi ja huomattu että tässähän vois olla jotakin.

No, ensinnäkin lukuisat kaverini ovat löytäneet parisuhteen baarista :). Siellä vaan alkavat juttelemaan, yhteystiedot vaihdetaan ja siitä se lähtee. Juuri paras ystäväni on ollut 1,5 suhteessa joka alkoi siitä että meni ravintolassa juttelemaan kivannäköiselle ihmiselle. Itse olen koittanut samaa mutta ei ole onnistunut.

Mutta pääasiassa siis olen tavannut miehiä aikanaan koulussa, nykyään töissä (yli tuhannen ihmisen toimisto jossa suurin osa omanikäisiä, erittäin sosiaalinen meno ja pariutua saa), harrastuksissa (kielet, liikunta, seurakuntakin joskus), tapahtumissa, festareilla, konserteissa, kaverin illanistujaisissa, tai muuten kaverin kautta, matkustaessa (esim 5 h matka junassa semmoisessa pienessä kopissa, ei avovaunussa), hostelleissa, lentokoneissa...

Olen avoin ja voin jutella ihan kenen kanssa vaan. Mutta koskaan se mies ei ole ajatellut "tästähän voisi tulla jotain". Kavereita kyllä olen saanut. Eihän sille sitten mitään voi, ei kenenkään tarvitse kiinnostua juuri minusta.

Kuulostat vähän passiivisaggressiiviselta ja katkeralta. Se on sinänsä ihan ymmärrettävää tilanteessasi, mutta nämä piirteet eivät varsinaisesti ole mitään kissanminttua miehille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua koko kysymystä. Ei ne miehet ole yhtään sen kummempia kuin naisetkaan. Olen ihan peruspirkko, ja aina on ollut sutinaa ja parisuhteita.

Millaista elämää oikein elät? Käytkö ulkona, onko harrastuksia? Eihän ketään ikinä tapaa, ellei itseään aseta alttiiksi tapaamisille.

En ole AP, mutta minä ainakin elän sosiaalista ja välillä melko menevääkin elämää. En ole pelkästään yksin kotona vaan tapaan kyllä ihmisiä, ja elämäni aikana tavannut tuhansia ja tuhansia miehiä. Mutta minkä sille mahtaa jos yksikään heistä ei ole kiinnostunut juuri minusta?

Millaisissa merkeissä siis tapaat ihmisiä? Ei ole tarkoitus kyseenalaistaa, mutta vaikka sitä kävisi vaikkapa baarissa ja sillä tavalla kyllä tapaisi ihmisiä, niin oman kokemukseni mukaan tuollaisissa tilanteissa ei kuitenkaan todella tutustuta uusiin ihmisiin. Joku baaripoka voi toki löytyä, mutta harvemmin parisuhdetta. Omista suhteista melkein kaikki ovat alkaneet siten, kun olen lähtenyt oman mukavuusalueen ulkopuolelle, esimerkiksi aloittanut ihan uuden harrastuksen, jossa olen sitten säännöllisesti käynyt, ja kappas vaan, sieltä onkin löytynyt joku mukava tyyppi jonka kanssa ollaan hiljalleen tultu tutummiksi ja huomattu että tässähän vois olla jotakin.

No, ensinnäkin lukuisat kaverini ovat löytäneet parisuhteen baarista :). Siellä vaan alkavat juttelemaan, yhteystiedot vaihdetaan ja siitä se lähtee. Juuri paras ystäväni on ollut 1,5 suhteessa joka alkoi siitä että meni ravintolassa juttelemaan kivannäköiselle ihmiselle. Itse olen koittanut samaa mutta ei ole onnistunut.

Mutta pääasiassa siis olen tavannut miehiä aikanaan koulussa, nykyään töissä (yli tuhannen ihmisen toimisto jossa suurin osa omanikäisiä, erittäin sosiaalinen meno ja pariutua saa), harrastuksissa (kielet, liikunta, seurakuntakin joskus), tapahtumissa, festareilla, konserteissa, kaverin illanistujaisissa, tai muuten kaverin kautta, matkustaessa (esim 5 h matka junassa semmoisessa pienessä kopissa, ei avovaunussa), hostelleissa, lentokoneissa...

Olen avoin ja voin jutella ihan kenen kanssa vaan. Mutta koskaan se mies ei ole ajatellut "tästähän voisi tulla jotain". Kavereita kyllä olen saanut. Eihän sille sitten mitään voi, ei kenenkään tarvitse kiinnostua juuri minusta.

Kuulostat vähän passiivisaggressiiviselta ja katkeralta. Se on sinänsä ihan ymmärrettävää tilanteessasi, mutta nämä piirteet eivät varsinaisesti ole mitään kissanminttua miehille.

No ensinnäkin, kuvittele itsesi tilanteeseen jossa et saa koskaan minkäänlaista huomiota siltä sukupuolelta jolta sitä haluaisit. Montako kymmentä vuotta jaksaisit täydellistä romanttista yksinäisyyttä ja myös rumia pakkeja joissa haukutaan sinua ihan suoraan?

Toisekseen, on täysin eri asia kirjoittaa viesti jonnekin palstalle jossa harmittelee kumppanin puutosta kuin olla tosielämässä passiivisaggressiivinen tai katkera. En minä koskaan potentiaaliselle kiinnostuksen kohteelle puhu tällaisia. He tapaavat iloisen ja elämässä hyvin menestyneen naisen.

Vierailija kirjoitti:

Sinkulle paras vinkkini olisi että on vain oma itsensä, eikä jumittaudu kotiin tai paikkoihin missä ei uusia ihmisiä tapaa. Kaikille löytyy joku joka haluaa.

Ei todellakaan löydy. Miksi tällaista self-help-huttua toistellaan neuvoksi ikisinkuille jotka ovat kyllä jo kokeilleet ihan kaikkea... Totta kai on jotain erakkoja jotka  möllöttävät vain kotona, mutta suurin osa ikisinkuista on aivan normaaleja ihmisiä joilla on normaali sosiaalinen elämä. On nättejä ja komeita ja mukavia ja hauskoja ihmisiä - joille ei vain löydy ketään. Miksi tätä asiaa aina mitätöidään? "Olet varmaan ruma, epäviehättävä, estynyt, outo, muuten kyllä löytyisi". Tämä ei pidä paikkaansa yhdenkään tuntemani ikisinkun kohdalla.

Helppoa kirjoitti:

Ilmeisesti olen miesten mielestä kaunis, koska usein sanovat niin, siis ihan tuntemattomatkin miehet. Mutta uskon, että parisuhdehistoriani on siksi niin runsaslukuinen, että olen iloinen ja kiinnostunut ihmisistä.  Jokainen haluaa tulla nähdyksi ja kuulluksi ja siinä minä olen hyvä. Kuuntelen mielelläni elämäntarinoita ja yritän ottaa ne hiljaisimmat ihmiset huomioon. Lisäksi opettelen heti sen ihmisen nimen.  Jo se tekee moneen vaikutuksen, että muistaa vaikka vartin päästä kysyä, että vai mitä olet tästä asiasta mieltä Markku? Ei se niin vaikeata ole. Tinderiin ei ole tarvinnut koskaan mennä. Avioliittoja 2. 

En tarkoita tätä pahalla, mutta tämä on hyvin naiivia tekstiä. Jos parisuhde löytyisi pelkästään juttelemalla ja muistamalla jonkun nimen, niin ei mitään vastentahtoisia sinkkuja edes olisi. Kyllä siihen tarvii todella paljon muutakin. Muistan minäkin ihmisten nimet, otan huomioon, kutsun kylään jne. Ei se tarkoita vielä yhtään mitään. Mitään ei takaa että joku ihminen jota tällä tavalla huomioit kiinnostuu myös sinusta ja haluaa kanssasi parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helposti. Olen lapseton, hoikka ja nätti, hyväpalkkaisessa työssä. Valitsen parhaat päältä. 

Niin minäkin olen. Eipä ole ketään joista "valita". Naurettava sana muutenkin, ei ketään ihmistä valita kuin kaupanhyllyltä. Onhan sillä ihmisellä oma tahtokin.

Etkä ole. Muuten sinulla olisi valinnanvaraa eikä tarvitsisi nillittää sanavalinnoista. Lisäksi pitäisi olla ystävällinen ja mukava, sinä olet pikkumainen. Jäät taatusti vanhaksipiiaksi. 

Kyseessä ei ole mikään nillitys - sanavalinnat paljastavat taustalla piilevät asenteet. Kuten sinä paljastit juuri omasi ;).

Jännä kysymys. Pitäis varmaan kysyä miehiltä. Hyvin olen kelvannut ja kai siinä tärkeintä on että kelpaa itselleen eikä keskity tuijottamaan omaan napaansa.

Kun ihminen tykkää itsestään terveellä tavalla, hän on aito ja ihana ja hänestä säteilee jotain houkuttelevaa. Hän rakastaa lähimmäistä niinkuin itseään, kuten Jesse käski. Olen tavannut tämmöisiä miehiäkin, joskaan ei heitä liian tiuhassa ole.

Jos ihminen inhoaa ja lyttää itseään, hän on kuin musta aukko, joka imee muista energian ja on rasittava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkulle paras vinkkini olisi että on vain oma itsensä, eikä jumittaudu kotiin tai paikkoihin missä ei uusia ihmisiä tapaa. Kaikille löytyy joku joka haluaa.

Ei todellakaan löydy. Miksi tällaista self-help-huttua toistellaan neuvoksi ikisinkuille jotka ovat kyllä jo kokeilleet ihan kaikkea... Totta kai on jotain erakkoja jotka  möllöttävät vain kotona, mutta suurin osa ikisinkuista on aivan normaaleja ihmisiä joilla on normaali sosiaalinen elämä. On nättejä ja komeita ja mukavia ja hauskoja ihmisiä - joille ei vain löydy ketään. Miksi tätä asiaa aina mitätöidään? "Olet varmaan ruma, epäviehättävä, estynyt, outo, muuten kyllä löytyisi". Tämä ei pidä paikkaansa yhdenkään tuntemani ikisinkun kohdalla.

Oletko varma että he edes haluaisivat parisuhteen? Minusta tämä asia pyörii liikaa ennakkoluulojen ja opittujen (juutalaiskristillisten) normien ympärillä, eivätkä ihmiset välttämättä tajua, mitä oikeasti itse haluavat. Esimerkiksi mulle passaa oikein hyvin suhde tai useampi, joissa tavataan silloin tällöin ja naidaan jos halutaan. Ei naida ellei haluta, eikä pakonomaisesti leikitä kotia ja ahdistuta perseenhajuisista sohvista.

En tiedä mutta mä en ole ikinä ottanut stressiä asiasta. Olen ollut koulukiusattu, pitkäaikaissairas ja ystäviäkin mulla on tosi vähän. Silti olen löytänyt parisuhteen joskus ja aika helpolla. Ehkä se turhien kriteerien viilaaminen ja vikojen etsiminen on se juttu, sekä mies että nainen etsivät ihmistä, eivät kuorta. Itse en haluaisi edes semmoista miestä joka ei kokisi mua tarpeeksi hyväksi kiinnostua. Kannattaa ottaa vähän rennommin niin se parisuhde löytyy ja vähän pistää verkkoja vesille. Olla joka paikassa ystävällinen, jutella ja panostaa omiin juttuihin eikä vaan koko ajan tehdä jotain turhia ikisinkkualoituksia ja voivotella. se ei auta ketään.

Helppoa kirjoitti:

Ilmeisesti olen miesten mielestä kaunis, koska usein sanovat niin, siis ihan tuntemattomatkin miehet. Mutta uskon, että parisuhdehistoriani on siksi niin runsaslukuinen, että olen iloinen ja kiinnostunut ihmisistä.  Jokainen haluaa tulla nähdyksi ja kuulluksi ja siinä minä olen hyvä. Kuuntelen mielelläni elämäntarinoita ja yritän ottaa ne hiljaisimmat ihmiset huomioon. Lisäksi opettelen heti sen ihmisen nimen.  Jo se tekee moneen vaikutuksen, että muistaa vaikka vartin päästä kysyä, että vai mitä olet tästä asiasta mieltä Markku? Ei se niin vaikeata ole. Tinderiin ei ole tarvinnut koskaan mennä. Avioliittoja 2. 

Osittain samaa mieltä. Mulla on serkku, joka ei ole mitenkään erityisen hyvännäköinen, mutta miehiä on pörrännyt ympärillä aina. Hän on aivan supersosiaalinen, iloisena juttelemassa aina kaikille, vauhti päällä ja kaikki onnistuu, täys hulina päälle ja kaikki mukaan. Tottakai tällaisella ihmisellä on koko ajan seuraa ja happeningiä.

Toki näin oli vaan maanisessa vaiheessa, sitten bipolaari heilui toiseen suuntaan ja makasi vaan kotona. Lopputuloksena kolme lasta kahdelle eri miehelle ja täys kaaos kotona kun hänen itsensä lisäksi sekä nykyinen mies että kaikki lapset on vähän, no, erityisiä.

Että tällä kahelilla riitti vientiä kun meikä jäi hiljaisena seinäkukkaseksi :D

Rehellisesti sanottuna olen löytänyt miehet aina olemalla seksikäs ja mukava. 

Vierailija kirjoitti:

Huono provo.

Mene Tinderiin ja saa 100 matchia tunnissa.

Minä olin Tinderissä 6 kk, eikä yhtään matchia. 

Ollaan sitten sinkkuna, kun ei kelpaa edes perus-perteille ja vielä silloin hain pk-seudulta seuraa. Tuntuu miehillä olevan kovat kriteerit naisille.

Nainen 44-v.