Miten te muut naiset kelpaatte miehille ja saatte parisuhteen?

Kyllä minä jonkun fiksun ja timmin nuoren naisen kelpuuttaisin

Itse akateeminen, puhun neljää kieltä, hyvä työ, miljoonaomaisuus, sporttinen, eronnut.

Niin. Olen myös 50v ja hiukset ohentuneet ...

Vierailija kirjoitti:

Tätä minäkin mietin. On minulla muutamia suhteita ollut, lapsiakin, mutta 10 vuotta olen ollut yksin. No, mahtuu siihen pari muutaman kuukauden suhdetta, ja muutama tapailu, mutta minut jätetään. Yleensä paremman takia.

En enää viitsi edes yrittää. En kelpaa, niin en kelpaa.

En minä tähän osaa syytä sanoa.

Minulla on omistusasunto, vakityö, koira ja kissa, lapset, harrastuksia mutta myös aikaa miehelle. En polta enkä juo paljoa.

Mutta olen L tai jopa XL kokoa. En harrasta yhdenillan juttuja, enkä halua seksiä heti. En käy baareissa. Tinderit ja kaikki on kokeiltu

Onhan tuossa ihan hyvin miehille kelvannut. Tosta se on joillain, kun ei koskaan ole kelvannut.

T. ikisinkku 52v

Hyvin olen kelvannut, mutta miehet ei enää kelpaa mulle.

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti sanottuna olen löytänyt miehet aina olemalla seksikäs ja mukava. 

Sama täällä. Tai oikeammin olen huomannut, että kun on seksikäs ja mukava nainen, miehet löytävät sinut.

Ei ole tarkoitus v*ttuilla kenellekään, näen vain asian ihan oikeasti näin. Nykyään eletään aikoja, jolloin milloin minkäkin positiivisuuden nimissä moni on ulkomuodoltaan kuin mikäkin perunasäkkiin pukeutunut turilas, mutta minusta sekä miesten että naisten kannattaisi pistää niin sanotusti tikku ristiin oman puoleensavetävyytensä vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä minäkin mietin. On minulla muutamia suhteita ollut, lapsiakin, mutta 10 vuotta olen ollut yksin. No, mahtuu siihen pari muutaman kuukauden suhdetta, ja muutama tapailu, mutta minut jätetään. Yleensä paremman takia.

En enää viitsi edes yrittää. En kelpaa, niin en kelpaa.

En minä tähän osaa syytä sanoa.

Minulla on omistusasunto, vakityö, koira ja kissa, lapset, harrastuksia mutta myös aikaa miehelle. En polta enkä juo paljoa.

Mutta olen L tai jopa XL kokoa. En harrasta yhdenillan juttuja, enkä halua seksiä heti. En käy baareissa. Tinderit ja kaikki on kokeiltu

Ei tuo L koko ainakaan ole syy. Itse ollut L kokoa aina muttei ole yksin tarvinnut olla. Ja ihan hyviä miehiä ollut ja nytkin on.

175 cm, 64 kg, ikä 51 v.

Et sinä ainakaan painon puolesta ole L-kokoa, koska pituuttakin löytyy naiseksi suht paljon. Eli olet ihan normaalipainoinen. Jokainen toki saa käyttää L-koon vaatteita, jos haluaa, mutta muuten kirjoitat höpöä. Vääristynyt minäkuva sinulla on.

En minä L-koon naisena pysty samaistumaan sinuun, kun painoa on enemmän ja pituutta vähemmän. Todella naurettavaa tulla tsemppaamaan isompikokoisia normaalipainoisena.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua koko kysymystä. Ei ne miehet ole yhtään sen kummempia kuin naisetkaan. Olen ihan peruspirkko, ja aina on ollut sutinaa ja parisuhteita.

Millaista elämää oikein elät? Käytkö ulkona, onko harrastuksia? Eihän ketään ikinä tapaa, ellei itseään aseta alttiiksi tapaamisille.

En ole AP, mutta minä ainakin elän sosiaalista ja välillä melko menevääkin elämää. En ole pelkästään yksin kotona vaan tapaan kyllä ihmisiä, ja elämäni aikana tavannut tuhansia ja tuhansia miehiä. Mutta minkä sille mahtaa jos yksikään heistä ei ole kiinnostunut juuri minusta?

Millaisissa merkeissä siis tapaat ihmisiä? Ei ole tarkoitus kyseenalaistaa, mutta vaikka sitä kävisi vaikkapa baarissa ja sillä tavalla kyllä tapaisi ihmisiä, niin oman kokemukseni mukaan tuollaisissa tilanteissa ei kuitenkaan todella tutustuta uusiin ihmisiin. Joku baaripoka voi toki löytyä, mutta harvemmin parisuhdetta. Omista suhteista melkein kaikki ovat alkaneet siten, kun olen lähtenyt oman mukavuusalueen ulkopuolelle, esimerkiksi aloittanut ihan uuden harrastuksen, jossa olen sitten säännöllisesti käynyt, ja kappas vaan, sieltä onkin löytynyt joku mukava tyyppi jonka kanssa ollaan hiljalleen tultu tutummiksi ja huomattu että tässähän vois olla jotakin.

No, ensinnäkin lukuisat kaverini ovat löytäneet parisuhteen baarista :). Siellä vaan alkavat juttelemaan, yhteystiedot vaihdetaan ja siitä se lähtee. Juuri paras ystäväni on ollut 1,5 suhteessa joka alkoi siitä että meni ravintolassa juttelemaan kivannäköiselle ihmiselle. Itse olen koittanut samaa mutta ei ole onnistunut.

Mutta pääasiassa siis olen tavannut miehiä aikanaan koulussa, nykyään töissä (yli tuhannen ihmisen toimisto jossa suurin osa omanikäisiä, erittäin sosiaalinen meno ja pariutua saa), harrastuksissa (kielet, liikunta, seurakuntakin joskus), tapahtumissa, festareilla, konserteissa, kaverin illanistujaisissa, tai muuten kaverin kautta, matkustaessa (esim 5 h matka junassa semmoisessa pienessä kopissa, ei avovaunussa), hostelleissa, lentokoneissa...

Olen avoin ja voin jutella ihan kenen kanssa vaan. Mutta koskaan se mies ei ole ajatellut "tästähän voisi tulla jotain". Kavereita kyllä olen saanut. Eihän sille sitten mitään voi, ei kenenkään tarvitse kiinnostua juuri minusta.

Kuulostat vähän passiivisaggressiiviselta ja katkeralta. Se on sinänsä ihan ymmärrettävää tilanteessasi, mutta nämä piirteet eivät varsinaisesti ole mitään kissanminttua miehille.

No ensinnäkin, kuvittele itsesi tilanteeseen jossa et saa koskaan minkäänlaista huomiota siltä sukupuolelta jolta sitä haluaisit. Montako kymmentä vuotta jaksaisit täydellistä romanttista yksinäisyyttä ja myös rumia pakkeja joissa haukutaan sinua ihan suoraan?

Toisekseen, on täysin eri asia kirjoittaa viesti jonnekin palstalle jossa harmittelee kumppanin puutosta kuin olla tosielämässä passiivisaggressiivinen tai katkera. En minä koskaan potentiaaliselle kiinnostuksen kohteelle puhu tällaisia. He tapaavat iloisen ja elämässä hyvin menestyneen naisen.

Oman kokemukseni mukaan nuo piirteet tuppaavat huokumaan ihmisestä, vaikka niitä ei tietoisesti toisikaan esiin. Parasta olisi pyrkiä niistä kokonaan eroon. Ymmärrän kyllä, että koville voi ottaa.

Olen ihan hyvin kelvannut miehille, mutta ongelma on niiden miesten laadussa. Jostain syystä vedän magneettina puoleeni vaikeita ja moniongelmaisia, joita en halua elämääni sitten millään. Helpompi elää yksin kuin vetää perässään jotain alkoholisoitunutta, katkeraa kivirekeä.

Kelpaisin kyllä joillekin miehille, mutta ne ovat yleensä sellaisia joiden kanssa ei ole mitään yhteistä. Ja sitten ne, joiden kanssa olisi jotain yhteistä, eivät ole tipan tippaa kiinnostuneita.

Vierailija kirjoitti:

kaikista naisista saa kauniin kun meikkaa ja laittaa hiukset. insta on niitä täynnä. itseluottamuksella saa hyvin miehiä ja sillä, että uskaltaa istua baaritiskillä yksin ja katsoa ketä tulee sisään ja sitten vaan valitsee sopivan kännisen miehen.

No ei todellakaan. Jotkut huippumallitkin ovat tosi rumia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hah. Meitä rumia naisia kyllä on joille ei ole yhtään ottajaa. Meitä vain ei ole miesten silmissä edes olemassa koska miehet näkevät vain ne kauniit. Sitten on helppo sanoa että kaikki naiset saavat seuraa, kaikilla on kosijoita jonossa. Ei ole. Niille näteille ja kauniille vain.

Tämä on niin totta. Miehet eivät tajua yhtään mitään rumana naisena elämisestä koska meitä ei yleensä ole heille olemassakaan. Miehet voivat aina parantaa asemaansa monin tavoin, naiset eivät koska muulla kuin ulkonäöllä ei ole väliä ja jos olet rumaksi syntynyt niin se oli sitten siinä. Ja ei, en ole ylipainoinen. Ruma on laihanakin ruma.

Hyvä puoli on se, että joutuu vähemmän ahdistelluksi. Joutuu kuitenkin, mutta edes vähemmän. Minut on yritetty raiskata vain neljä kertaa.

Jaahas, minä olen varmaan sitten joku tosi tosi monsteri ulkonäöltäni, kun ei koskaan ole ahdisteltu millään tavalla, eikä todellakaan raiskatuksi tulemista ole tarvinnut pelätä. 

Jotenkin ihmettelen miten joutuu tilanteisiin, missä yritetään raiskata ja vielä noin monta kertaa. Kannattaisiko miettiä millaisissa porukoissa viettää aikaansa, koska tuskin kaikki "yritykset" ovat olleet ns.  puskaraiskauksia.

Vierailija kirjoitti:

Et kelpaa eli mielenkiintoiset miehet eivät tee aloitteita?

Voi raasua

Minä olen itse tehnyt aloitteita ja tullut torjutuksi.

Koska kyseenalaisesta luonteestani huolimatta olen hoikka, kaunis ja seksikäs. Eipä ole ikinä tarvinnut miesten perään vänistä.

Vierailija kirjoitti:

Olen mallin mitoissa

Ei saa hymmyy

Miehellä pitää olla vähintään Capri, mieluiten Granada että lähden treffeille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua koko kysymystä. Ei ne miehet ole yhtään sen kummempia kuin naisetkaan. Olen ihan peruspirkko, ja aina on ollut sutinaa ja parisuhteita.

Millaista elämää oikein elät? Käytkö ulkona, onko harrastuksia? Eihän ketään ikinä tapaa, ellei itseään aseta alttiiksi tapaamisille.

En ole AP, mutta minä ainakin elän sosiaalista ja välillä melko menevääkin elämää. En ole pelkästään yksin kotona vaan tapaan kyllä ihmisiä, ja elämäni aikana tavannut tuhansia ja tuhansia miehiä. Mutta minkä sille mahtaa jos yksikään heistä ei ole kiinnostunut juuri minusta?

Millaisissa merkeissä siis tapaat ihmisiä? Ei ole tarkoitus kyseenalaistaa, mutta vaikka sitä kävisi vaikkapa baarissa ja sillä tavalla kyllä tapaisi ihmisiä, niin oman kokemukseni mukaan tuollaisissa tilanteissa ei kuitenkaan todella tutustuta uusiin ihmisiin. Joku baaripoka voi toki löytyä, mutta harvemmin parisuhdetta. Omista suhteista melkein kaikki ovat alkaneet siten, kun olen lähtenyt oman mukavuusalueen ulkopuolelle, esimerkiksi aloittanut ihan uuden harrastuksen, jossa olen sitten säännöllisesti käynyt, ja kappas vaan, sieltä onkin löytynyt joku mukava tyyppi jonka kanssa ollaan hiljalleen tultu tutummiksi ja huomattu että tässähän vois olla jotakin.

No, ensinnäkin lukuisat kaverini ovat löytäneet parisuhteen baarista :). Siellä vaan alkavat juttelemaan, yhteystiedot vaihdetaan ja siitä se lähtee. Juuri paras ystäväni on ollut 1,5 suhteessa joka alkoi siitä että meni ravintolassa juttelemaan kivannäköiselle ihmiselle. Itse olen koittanut samaa mutta ei ole onnistunut.

Mutta pääasiassa siis olen tavannut miehiä aikanaan koulussa, nykyään töissä (yli tuhannen ihmisen toimisto jossa suurin osa omanikäisiä, erittäin sosiaalinen meno ja pariutua saa), harrastuksissa (kielet, liikunta, seurakuntakin joskus), tapahtumissa, festareilla, konserteissa, kaverin illanistujaisissa, tai muuten kaverin kautta, matkustaessa (esim 5 h matka junassa semmoisessa pienessä kopissa, ei avovaunussa), hostelleissa, lentokoneissa...

Olen avoin ja voin jutella ihan kenen kanssa vaan. Mutta koskaan se mies ei ole ajatellut "tästähän voisi tulla jotain". Kavereita kyllä olen saanut. Eihän sille sitten mitään voi, ei kenenkään tarvitse kiinnostua juuri minusta.

Kuulostat vähän passiivisaggressiiviselta ja katkeralta. Se on sinänsä ihan ymmärrettävää tilanteessasi, mutta nämä piirteet eivät varsinaisesti ole mitään kissanminttua miehille.

No ensinnäkin, kuvittele itsesi tilanteeseen jossa et saa koskaan minkäänlaista huomiota siltä sukupuolelta jolta sitä haluaisit. Montako kymmentä vuotta jaksaisit täydellistä romanttista yksinäisyyttä ja myös rumia pakkeja joissa haukutaan sinua ihan suoraan?

Toisekseen, on täysin eri asia kirjoittaa viesti jonnekin palstalle jossa harmittelee kumppanin puutosta kuin olla tosielämässä passiivisaggressiivinen tai katkera. En minä koskaan potentiaaliselle kiinnostuksen kohteelle puhu tällaisia. He tapaavat iloisen ja elämässä hyvin menestyneen naisen.

Oman kokemukseni mukaan nuo piirteet tuppaavat huokumaan ihmisestä, vaikka niitä ei tietoisesti toisikaan esiin. Parasta olisi pyrkiä niistä kokonaan eroon. Ymmärrän kyllä, että koville voi ottaa.

Johan täällä on kyökkisykoloogit analysoimassa täysin tuntemattomia muutaman lauseen perusteella.

Olemalla stressitön, aito ja seksuaalinen olento. Jälkimmäinen tulee luonnostaan, olen flirttaileva ja femiini, kevytkenkäinen ilolintu. Vaikka miten puhutaan kuinka naisen menneisyys ja seksuaalinen kokemus hankaloittaa kumppanin saamista;

Puppua! En ole koskaan ollut paria kuukautta pidempään sinkkuna. Nyt jo perheellinen ja naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä minäkin mietin. On minulla muutamia suhteita ollut, lapsiakin, mutta 10 vuotta olen ollut yksin. No, mahtuu siihen pari muutaman kuukauden suhdetta, ja muutama tapailu, mutta minut jätetään. Yleensä paremman takia.

En enää viitsi edes yrittää. En kelpaa, niin en kelpaa.

En minä tähän osaa syytä sanoa.

Minulla on omistusasunto, vakityö, koira ja kissa, lapset, harrastuksia mutta myös aikaa miehelle. En polta enkä juo paljoa.

Mutta olen L tai jopa XL kokoa. En harrasta yhdenillan juttuja, enkä halua seksiä heti. En käy baareissa. Tinderit ja kaikki on kokeiltu

Toi L/XL -koko ja lapset.

Niihin korkkaa varmasti.

Moni tavismies ei näe tuota esteenä parisuhteelle jos muuten mätsää nainen.En ole pönäkkä enkä laiha mies mutta urheiluhullun naisen kanssa en viihtyisi vaikka olen liikunnallinen.

Vierailija kirjoitti:

Miehellä pitää olla vähintään Capri, mieluiten Granada että lähden treffeille.

Keitätkö kahvit jos tulen Taunuksella kylään?

Olemalla oma epätäydellinen itseni.

En oikeasti osaa suoraa syytä sanoa miksi löydän suhteita helposti. En ole mikään superkaunotar, en omaa täydellistä kroppaa, rinnat ovat hyvin pienet ja peppu tavallinen.

Nykyinen aviomieheni kuitenkin sanoo että olen todella hauska. Kuulemma moni nainen ei ole (ketä hän on tapaillut) ja hänelle on tärkeää huumori. Monet muutkin miehet ja ystävät ovat sanoneet samaa. Eli varmaan se on yksi iso syy miksen kauaa viihdy yksin. Olen myös todella jäärä ja suora. En anna periksi helposti. Teen asiat miten haluan ne tekevän itse, enkä odota mieheltä mitään, muuta kuin tasavertaista kumppanuutta. Ehkä itsevarma ja omillaan pärjäävä nainen viehättää?