Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies sai tietää että käyn terapiassa ja sanoi tän syyksi ettei jatka tapailua
15.12.2021 |
Oltiin tutustuttu noin kuukauden ajan. Sitten itse sivulauseessa sanoin meneväni huomenna terapiaan. Hän kysyi vain kuinka kauan oon käynyt ja kerroin että oon käynyt vuoden. Sanoi sitten että tää on syy lopettaa terapia.
Ei kysynyt miksi käyn terapiassa, mitä terapiassa tapahtuu tai mitään muuta vastaavaa. Itse terapiassa käynti oli liikaa.
Mun on vaikea uskoa että vielä nykyään on ihmisiä jotka pelkää sitä että joku toinen haluaa parantaa omaa psyykkistä vointia käymällä terapiassa samalla tavalla mitä jotkut haluaa parantaa fyysistä kuntoa käymällä kuntosalila tai fysioterapiassa.
Kommentit (250)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuosta syystä ei kannata kertoa minkäänlaisista sairauksista tai ongelmista tapailun alussa. Toinen osapuoli vetää kaikesta suunnattoman pitkät johtopäätökset, joilla ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä.
Samasta syystä ei kannata mainita missään asiayhteydessä naimisiinmenoa tai lapsia, ennen kuin tunnetaan paremmin. Jos sanoo vaikka pitävänsä lapsista, toinen tulkitsee sen heti vihjaukseksi yhteisistä lapsista ja katoaa takavasemmalle...
Jaa, vai että kannattaa vedättää kumppania, kunnes on ansassa vai? Ei taida kuule toimia, koska jos haluat saada puolison, jonka kanssa mennä naimisiin ja hankkia lapsia, niin toki niistä kannattaa avautua aika ajoissa, että mitä mieltä niistä asioista on, jotta toinen tietää mitkä kuviot ovat odotettavissa, ei nyt toki aivan ekoilla treffeillä kannata naimisiinmenosta alkaa vihjailemaan, mutta en näe syytä miksei esimerkiksi lapsihaaveista ei kannattaisi keskustella, jos semmoisia on suhteelta odottamassa. Ja mt-ongelmistakin kannattaa olla ihan avoin, koska tuhlaat molempien aikaa piilottemalla niitä, koska kyllä nuo, varsinkin vakavasti otettavissa suhteissa, monia mt-ongelmattomia voi häiritä.
Ei. Vaan kyse on siitä, että sitten kun tunnetaan paremmin ja tiedetään toisesta positiivisiakin asioita, niin niitä negatiivisia asioita ja niiden mahdollista merkitystä pystyy punnitsemaan suhteellisuudentajuisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joillekin tässä ketjussa tuntuu terapiassa käynti olevan yhtä arkista kuin nakkisoppa. Niinkö sinne vaan mennään, kun tuntuu, että haluis vaan jutella? Kela tuskin maksaa, ellei ole vakavia ongelmia. Omalla rahalla toki pääsee, en tiedä kun ei ole kokemusta. Mutta kuulostaa kalliilta. Kertokaa, jotka paremmin tiedätte.
Kela kustantaa, jos kykenee osoittamaan hyötyvänsä terapiassa käymisestä. Psykiatri yleensä määrittelee terapian tarpeen.
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi terapiassa käyvää itkijä-ämmää edes ystäväksi saatika suhteeseen.
Tällaisia penskoja palsta täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa miten jotkut puolustelee terapiassakäyntiään ja henkistä heikkouttaan sillä, että ne jotka eivät käy terapiassa ovatkin itse niin heikkoja henkisesti, kun eivät käy terapiassa. Yksi syy lisää miksei kannattaa sekaantua mt-ongelmaisiin, ovat kykenemättömiä katsomaan mitä peiliin ja käsittelemään mieltään.
Toki on paljon ihmisiä, jotka eivät terapiaa tarvi (ja tietysti hyvä näin), mutta on myös suuri joukko jolle siitä selvästi olisi hyötyä, mutta he eivät mene koska nimenomaan pitävät terapiaan menemistä heikkoutena. Tuommoiset kommentit siitä, että terapiassa käyvät ovat henkisesti heikkoja pitäisi kyllä lopettaa kokonaan. Terapiassa käyvät ihmiset ovat saattaneet joutua elämässään selviytymään paljon pahemmista asioista mitä sinä voit kuvitellakaan. Se, että on valmis kohtaamaan ne omat sisäiset demoninsa ja työstämään vaikeitakin traumoja on merkki pikemminkin vahvuudesta eikä suinkaan henkistä heikoutta.
Mutta sehän on tosiasia, että ovat henkisesti heikkoja, kun eivät kykene käsittelemään asioita itsekseen, vaan heidän psyykkeensä tarvitsee ulkoista apua, oli niiden ongelmien syy mikä tahansa. Henkisesti vahva kykenee ihan itsekseen käsittelemään asiat.
Et vaikuta kovin asiantuntevalta, kun et osaa edes taivuttaa sanaa psyyke.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa miten jotkut puolustelee terapiassakäyntiään ja henkistä heikkouttaan sillä, että ne jotka eivät käy terapiassa ovatkin itse niin heikkoja henkisesti, kun eivät käy terapiassa. Yksi syy lisää miksei kannattaa sekaantua mt-ongelmaisiin, ovat kykenemättömiä katsomaan mitä peiliin ja käsittelemään mieltään.
Toki on paljon ihmisiä, jotka eivät terapiaa tarvi (ja tietysti hyvä näin), mutta on myös suuri joukko jolle siitä selvästi olisi hyötyä, mutta he eivät mene koska nimenomaan pitävät terapiaan menemistä heikkoutena. Tuommoiset kommentit siitä, että terapiassa käyvät ovat henkisesti heikkoja pitäisi kyllä lopettaa kokonaan. Terapiassa käyvät ihmiset ovat saattaneet joutua elämässään selviytymään paljon pahemmista asioista mitä sinä voit kuvitellakaan. Se, että on valmis kohtaamaan ne omat sisäiset demoninsa ja työstämään vaikeitakin traumoja on merkki pikemminkin vahvuudesta eikä suinkaan henkistä heikoutta.
Mutta sehän on tosiasia, että ovat henkisesti heikkoja, kun eivät kykene käsittelemään asioita itsekseen, vaan heidän psyykkeensä tarvitsee ulkoista apua, oli niiden ongelmien syy mikä tahansa. Henkisesti vahva kykenee ihan itsekseen käsittelemään asiat.
Tuolla logiikalla ei tarvita myöskään opettajia, asiakaspalvelijoita, poliiseja, valmentajia, tai muita ammattilaisia.
Tai vain "heikot" ihmiset tarvitsevat noita. "Vahvat" ihmiset kykenee ihan itsekseen käsittelemään asiat, kuten hankkimaan sivistyksen ilman opettajia, huolehtimaan turvallisuudestaan ilman poliisia, valmentamaan ihan itse itseään urheilijana ilman valmentajaa, jne. Niinkö? Mietipä vielä.
Äly hoi! Oman itsen tarkastelu terapiassa taitaa vaan hirveästi pelottaa joitakin. Siksi sanovat itselleen olevansa vahvoja ja pärjäävänsä ihan itte! Ettei vaan tarvitsisi kohdata niitä asioita, joita on juossut pakoon koko ikänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan järkevä ei halua aloittaa parisuhdetta niin epävakaan ja/tai hauraan ja heikon ihmisen kanssa josta paljastuu suhteen alussa, että on jo vuoden käynyt terapiassa.
Ilman moista ongelmakimppuakin tulee elämässä välillä hankaluuksia tielle.Nykyaikana, kun normaalista on tullut epänormaalia ja epänormaalista normaalia, on terapiassa käymisestäkin tullut harrastukseen rinnastettava puuha. Sekoboltsi on sekoboltsi vaikka kuinka muuksi selitetään
Toisten haukkuminen sen vuoksi, että he haluavat aktiivisesti PARANTAA ongelmiaan on todella alhaista puuhaa.
En alkaisi seurustelemaan ex-alkkiksen tai ex-narkinkaan kanssa. Tai sairaan mustasukkaisen. Tai ylipäätään isoista ongelmia potevan ongelmatapauksen kanssa. Mielenterveyspotilas on iso stop-merkki parisuhteelle.
Näin se monilla varmaan.
Mutta moni mt- ongelma syntyy elämässä kun parisuhde on jo olemassa ja ipanat hankittu. Tulee työttömyyttä, burnoutia, parisuhderistiriitoja, vanhempien aika siirtyä rajan taa voi ottaa koville, keskenmeno tai oman lapsen kuolema on suuri suru jne. Silloin tarvitaan tukea ja sitä saa mm. terapiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin tässä ketjussa tuntuu terapiassa käynti olevan yhtä arkista kuin nakkisoppa. Niinkö sinne vaan mennään, kun tuntuu, että haluis vaan jutella? Kela tuskin maksaa, ellei ole vakavia ongelmia. Omalla rahalla toki pääsee, en tiedä kun ei ole kokemusta. Mutta kuulostaa kalliilta. Kertokaa, jotka paremmin tiedätte.
Maksaahan sitä autonkin huollosta jotta pelittää paremmin ja pidempään.
Minun terapiani maksaa 85e/45 min. Maksan mielelläni jotta saan tukea raskaan surun aiheuttaman ahdistuksen käsittelyyn.
Onko ahdistuksesta kärsivä mielestäsi hyvä tapailukumppani?
Ei sitä välttämättä edes tiedä, kärsiikö tapailukumppani ahdistuksesta vai ei. Ei se päällepäin näy, paitsi ehkä sitten jos ahdistus on suunnattoman voimakasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tän ketjun mukaan minä joka käyn Kelan terapiassa sosiaalisten tilanteiden pelkojen takia (jännitän lähinnä esiintymistä) olen ihan täysin epävakaa ja sekaisin. Ja kaikkien pitäis pysyä musta kaukana.
No onneksi mulla on ollut sama ihana mies kumppanina jo vuosia - siitä huolimatta että olen ”epävakaa”.
Kuinka usein sinun sitten pitää esiintyä? Eikö riittäisi vain, että et esiinny.
Aika moni jännittää esiintymistä, muttei he sentään sen takia käy terapiassa...Niinpä. Kiva maksaa tälläisiä terapioita, jotka eivät ole mitenkään tarpeellisia ja riittäisi vaan kun ei esiinny.
No esim. työelämässä voi helposti tulla tilanteita, että on pakko esiintyä. Mielestäni paljon järkevämpää silloin hoitaa tuo pelko kun välttää kaikkia ammatteja joissa voisi pikkaisenkin joutua esiintymään.
Auttaako siihen tosiaan terapia? Eikö ennemmin joku beetasalpaaja ja esiintymiseen pikkuhiljaa tottuminen. Tai vaikka teatteriharrastus.
Kumma käsitys terapiasta sulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin tässä ketjussa tuntuu terapiassa käynti olevan yhtä arkista kuin nakkisoppa. Niinkö sinne vaan mennään, kun tuntuu, että haluis vaan jutella? Kela tuskin maksaa, ellei ole vakavia ongelmia. Omalla rahalla toki pääsee, en tiedä kun ei ole kokemusta. Mutta kuulostaa kalliilta. Kertokaa, jotka paremmin tiedätte.
Maksaahan sitä autonkin huollosta jotta pelittää paremmin ja pidempään.
Minun terapiani maksaa 85e/45 min. Maksan mielelläni jotta saan tukea raskaan surun aiheuttaman ahdistuksen käsittelyyn.
Onko ahdistuksesta kärsivä mielestäsi hyvä tapailukumppani?
Aika harva pärjää läpi elämänsä ilman syitä kokea ahdistusta. Ja minusta suru on vielä ihan validi syy kokea ahdistusta.
Mielummin seurustelisin henkilön kanssa, joka käy suruahdistuksensa vuoksi terapiassa, kuin henkilön kanssa, joka käpertyy ahdistuksessaan itseensä eikä pysty huomioimaan ympärillä olevia läheisiään oman ahdistuksensa vuoksi ja apua ei tietenkään hae (koettu on).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan fysioterapiakin terapiaa ja siellä käy urheilijoitakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin tässä ketjussa tuntuu terapiassa käynti olevan yhtä arkista kuin nakkisoppa. Niinkö sinne vaan mennään, kun tuntuu, että haluis vaan jutella? Kela tuskin maksaa, ellei ole vakavia ongelmia. Omalla rahalla toki pääsee, en tiedä kun ei ole kokemusta. Mutta kuulostaa kalliilta. Kertokaa, jotka paremmin tiedätte.
Maksaahan sitä autonkin huollosta jotta pelittää paremmin ja pidempään.
Minun terapiani maksaa 85e/45 min. Maksan mielelläni jotta saan tukea raskaan surun aiheuttaman ahdistuksen käsittelyyn.
Onko ahdistuksesta kärsivä mielestäsi hyvä tapailukumppani?
Riippuu varmasti aika paljon sitä surua on tullut jo käsiteltyä. Jos on joku vahvasti akuutti tilanne päällä niin kannattaa keskittyä siiheen omaan parantumiseen, mutta jos on siellä terapiassa jo oppinut hyvän selviytymismekanismin käsitellä ikäviä tunteita niin kyllä silloin saattaa olla valmis suhteeseen. Kukaan meistä ei kuitenkaan ole täydellinen ja kaikilla meistä on varmasti varaa kasvaa henkisesti tavalla tai toisella.
T. Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapailsitko itse miestä, joka käy AA tai Na-kerhossa? Niinpä.
Vierailija kirjoitti:
Onhan fysioterapiakin terapiaa ja siellä käy urheilijoitakin.
Eli samalla periaatteella olet invaliidi, jos käy fysioterapiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tapailsitko itse miestä, joka käy AA tai Na-kerhossa? Niinpä.
No tapailin enkä siitä syystä jättänyt. Vaan siksi, että hän olisi tarvinnut ihan ilmiselvästi myös terapiaa, mutta ei osoittanut mitenkään havaitsevansa itse tilannettaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin tässä ketjussa tuntuu terapiassa käynti olevan yhtä arkista kuin nakkisoppa. Niinkö sinne vaan mennään, kun tuntuu, että haluis vaan jutella? Kela tuskin maksaa, ellei ole vakavia ongelmia. Omalla rahalla toki pääsee, en tiedä kun ei ole kokemusta. Mutta kuulostaa kalliilta. Kertokaa, jotka paremmin tiedätte.
Maksaahan sitä autonkin huollosta jotta pelittää paremmin ja pidempään.
Minun terapiani maksaa 85e/45 min. Maksan mielelläni jotta saan tukea raskaan surun aiheuttaman ahdistuksen käsittelyyn.
Onko ahdistuksesta kärsivä mielestäsi hyvä tapailukumppani?
Ahdistus opettaa myös paljon hyvää. Monella ahdistuksesta kärsivällä on suuri sydän. Eli ahdistuksesta kärsivä voi olla todella hyvä kumppani.
Ahdistusta on hyvä käsitellä terapiassa, koska ahdistus on sijaistunne. Se syntyy siitä, kun ei osaa käsitellä sitä sen alla olevaa ensisijaista tunnetta. Ja jo tuossa itsessään on ihan hyvä peruste mennä terapiaan, jotta saisi apua sen ensisijaisen tunteen tunnistamiseen ja käsittelyyn. Tunteet poistuvat tuntemalla, eivät hallitsemalla tai välttelemällä.
Koska terapeutit ottaa kaiken tosissaan vaikka olisit vitsiä heittänyt ne ei ymmärrä vitsejä . Ne vetää tupakkaa ketjussa ja on ylimielisiä. Terapeutti voi olla feministi vihaa miehiä tai päinvastoin tai vihaa kaikkia tyyppi. Noita myös voi olla meedio. Älkää nyt viitsikö ottaa tosissaan kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin tässä ketjussa tuntuu terapiassa käynti olevan yhtä arkista kuin nakkisoppa. Niinkö sinne vaan mennään, kun tuntuu, että haluis vaan jutella? Kela tuskin maksaa, ellei ole vakavia ongelmia. Omalla rahalla toki pääsee, en tiedä kun ei ole kokemusta. Mutta kuulostaa kalliilta. Kertokaa, jotka paremmin tiedätte.
Maksaahan sitä autonkin huollosta jotta pelittää paremmin ja pidempään.
Minun terapiani maksaa 85e/45 min. Maksan mielelläni jotta saan tukea raskaan surun aiheuttaman ahdistuksen käsittelyyn.
Onko ahdistuksesta kärsivä mielestäsi hyvä tapailukumppani?
Aika harva pärjää läpi elämänsä ilman syitä kokea ahdistusta. Ja minusta suru on vielä ihan validi syy kokea ahdistusta.
Mielummin seurustelisin henkilön kanssa, joka käy suruahdistuksensa vuoksi terapiassa, kuin henkilön kanssa, joka käpertyy ahdistuksessaan itseensä eikä pysty huomioimaan ympärillä olevia läheisiään oman ahdistuksensa vuoksi ja apua ei tietenkään hae (koettu on).
Minä tapailen mieluusti vain henkilöitä, joilla ei edes ole mitään terapiaa vaativaa ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin tässä ketjussa tuntuu terapiassa käynti olevan yhtä arkista kuin nakkisoppa. Niinkö sinne vaan mennään, kun tuntuu, että haluis vaan jutella? Kela tuskin maksaa, ellei ole vakavia ongelmia. Omalla rahalla toki pääsee, en tiedä kun ei ole kokemusta. Mutta kuulostaa kalliilta. Kertokaa, jotka paremmin tiedätte.
Maksaahan sitä autonkin huollosta jotta pelittää paremmin ja pidempään.
Minun terapiani maksaa 85e/45 min. Maksan mielelläni jotta saan tukea raskaan surun aiheuttaman ahdistuksen käsittelyyn.
Onko ahdistuksesta kärsivä mielestäsi hyvä tapailukumppani?
Aika harva pärjää läpi elämänsä ilman syitä kokea ahdistusta. Ja minusta suru on vielä ihan validi syy kokea ahdistusta.
Mielummin seurustelisin henkilön kanssa, joka käy suruahdistuksensa vuoksi terapiassa, kuin henkilön kanssa, joka käpertyy ahdistuksessaan itseensä eikä pysty huomioimaan ympärillä olevia läheisiään oman ahdistuksensa vuoksi ja apua ei tietenkään hae (koettu on).
Minä tapailen mieluusti vain henkilöitä, joilla ei edes ole mitään terapiaa vaativaa ongelmaa.
Elän espoolaisessa hyvinvointikuplassa. Ja silti ympärilläni olevista ihmisistä iso osa on joko käyttänyt terapiapalveluita tai olisi niiden tarpeessa. Että tuntuu aika kummalliselta ajatus, että voisi rajata tapailunsa vain henkilöihin, joilla ei olisi nyt tai ollut koskaan mitään asiaa terapiaan.
Voihan ne hiukset leikata kotonakin, mutta silti moni käy kampaajalla. Terapiassa voidaan myös käydä hoitamassa ja sparrauttamassa ja tasapainottamassa itseään siinä missä hierojallakin eikä se vaadi sitä, että on ihan paskana tai epävakaa.
Alue: Aihe vapaa
Onko ahdistuksesta kärsivä mielestäsi hyvä tapailukumppani?