Mies sai tietää että käyn terapiassa ja sanoi tän syyksi ettei jatka tapailua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekin tässä ketjussa tuntuu terapiassa käynti olevan yhtä arkista kuin nakkisoppa. Niinkö sinne vaan mennään, kun tuntuu, että haluis vaan jutella? Kela tuskin maksaa, ellei ole vakavia ongelmia. Omalla rahalla toki pääsee, en tiedä kun ei ole kokemusta. Mutta kuulostaa kalliilta. Kertokaa, jotka paremmin tiedätte.

Maksaahan sitä autonkin huollosta jotta pelittää paremmin ja pidempään.

Minun terapiani maksaa 85e/45 min. Maksan mielelläni jotta saan tukea raskaan surun aiheuttaman ahdistuksen käsittelyyn.

Onko ahdistuksesta kärsivä mielestäsi hyvä tapailukumppani?

Minä paranin monivuotisesta ahdistuksesta, kun aloin tapailla nykyistä kumppaniani. En toki heti, mutta kun oltiin tapailtu noin puoli vuotta, niin tajusin, että en ollut enää vähään aikaan ollut ahdistunut.

Masennus ja ahdistus on eri asioita. Pahan tekijöitä ahdistaa uhreja masentaa. Rikolliset on ahdistuneita ja pelkää siksi ne syö rauhoittavia. Helpottaisi jos ne palauttaisi varastettuja ja kävisi tunnustaan syntinsä poliisille. Kaikki ihmiset on syntisiä mutta on rikollisuus erikseen. Monilla joita on lyöty uhkailtu on pelkotiloja tai noituudessa tullutta, eikä se tarkoita että on hullu. Huumeet aiheuttaa harhoja. Ihmisiin pistetään tyrmäystippoja huumeita syyttömille. Ei sun terapeutti tajua miksi sä kuljet villahousut jalassa kesällä varastamassa kaupoista tavaroita ellei se tiedä että olet huumeissa.

Elämä koettelee meitä kaikkia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan järkevä ei halua aloittaa parisuhdetta niin epävakaan ja/tai hauraan ja heikon ihmisen kanssa josta paljastuu suhteen alussa, että on jo vuoden käynyt terapiassa.

Ilman moista ongelmakimppuakin tulee elämässä välillä hankaluuksia tielle.

Nykyaikana, kun normaalista on tullut epänormaalia ja epänormaalista normaalia, on terapiassa käymisestäkin tullut harrastukseen rinnastettava puuha. Sekoboltsi on sekoboltsi vaikka kuinka muuksi selitetään

Toisten haukkuminen sen vuoksi, että he haluavat aktiivisesti PARANTAA ongelmiaan on todella alhaista puuhaa. 

En alkaisi seurustelemaan ex-alkkiksen tai ex-narkinkaan kanssa. Tai sairaan mustasukkaisen. Tai ylipäätään isoista ongelmia potevan ongelmatapauksen kanssa. Mielenterveyspotilas on iso stop-merkki parisuhteelle.

Näin se monilla varmaan.

Mutta moni mt- ongelma syntyy elämässä kun parisuhde on jo olemassa ja ipanat hankittu. Tulee työttömyyttä, burnoutia, parisuhderistiriitoja, vanhempien aika siirtyä rajan taa voi ottaa koville, keskenmeno tai oman lapsen kuolema on suuri suru jne. Silloin tarvitaan tukea ja sitä saa mm. terapiassa.

Näin juuri. Ei nämä raukat tajua ennen, kuin osuu omalle kohdalle. Jotkut sankarit silti saattavat vetää vaan pää sumussa eikä hakea apua ja pahimmassa tapauksessa se näkyy esimerkiksi Iltiksen etusivulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekin tässä ketjussa tuntuu terapiassa käynti olevan yhtä arkista kuin nakkisoppa. Niinkö sinne vaan mennään, kun tuntuu, että haluis vaan jutella? Kela tuskin maksaa, ellei ole vakavia ongelmia. Omalla rahalla toki pääsee, en tiedä kun ei ole kokemusta. Mutta kuulostaa kalliilta. Kertokaa, jotka paremmin tiedätte.

Maksaahan sitä autonkin huollosta jotta pelittää paremmin ja pidempään.

Minun terapiani maksaa 85e/45 min. Maksan mielelläni jotta saan tukea raskaan surun aiheuttaman ahdistuksen käsittelyyn.

Onko ahdistuksesta kärsivä mielestäsi hyvä tapailukumppani?

Minä paranin monivuotisesta ahdistuksesta, kun aloin tapailla nykyistä kumppaniani. En toki heti, mutta kun oltiin tapailtu noin puoli vuotta, niin tajusin, että en ollut enää vähään aikaan ollut ahdistunut.

Sitten lemppasit hänet ja löysit jonkun kenen kanssa seurustella.

Ihan omalla rahalla puoli vuotta terapiaa. Ajattelin sen olevan sellaista life style valmennusta enemmänkin ja halusin vaan uudessa elämäntilanteessa päästä "seuraavalle tasolle" ja irto aiemmista epävarmuuksista. En minä varmaan TARVINNUT välttämättä terapiaa, mutta halusin kuitenkin. Ja olihan siitä todella paljon hyötyä ja selvitin ajatuksia sekä menneestä ettå tulevasta. Elämä alkoi näyttää varmemmalta ja valoisammalta, mutta ei se aiemminkaan mitenkään synkkää ollut, enkä kokenut olevani masentunut.

Terapialla, keskustelulla ja jutteluavulla yms on hirveän huono maine. Oma kokemus positiiivinen.

Tiedättekö mitään vitsejä joille kokemus peräisesti nauretaan no jos terapeutilla ei ole kokemusta siitä asiasta mistä vitsi kertoo ei se ymmärrä sitä ja pitää sua hulluna.

Ahdistus on ajan muotioikku.

Ei muka kestetä yhtään surua, vastoinkäymisiä.

Joku koira kuolee, niin tarvitaan viikko saikkea ja terapiaa 🙄😂 (itselläni ollut koiria yli neljäkymmentä vuotta…)

Tai vanhemmat kuolevat, niin vuosikausia ryvetään surussa ja tuskassa ihan normaaliin elämänkiertoon kuuluvan asian takia.

Hyvät ajat tekevät heikkoja ihmisiä.

Kuka tuollaisten kanssa haluaisi aloittaa parisuhdetta? Ei kukaan järkevä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekin tässä ketjussa tuntuu terapiassa käynti olevan yhtä arkista kuin nakkisoppa. Niinkö sinne vaan mennään, kun tuntuu, että haluis vaan jutella? Kela tuskin maksaa, ellei ole vakavia ongelmia. Omalla rahalla toki pääsee, en tiedä kun ei ole kokemusta. Mutta kuulostaa kalliilta. Kertokaa, jotka paremmin tiedätte.

Maksaahan sitä autonkin huollosta jotta pelittää paremmin ja pidempään.

Minun terapiani maksaa 85e/45 min. Maksan mielelläni jotta saan tukea raskaan surun aiheuttaman ahdistuksen käsittelyyn.

Onko ahdistuksesta kärsivä mielestäsi hyvä tapailukumppani?

Minä paranin monivuotisesta ahdistuksesta, kun aloin tapailla nykyistä kumppaniani. En toki heti, mutta kun oltiin tapailtu noin puoli vuotta, niin tajusin, että en ollut enää vähään aikaan ollut ahdistunut.

Minulla kävi samoin. Edeltävä suhde aiheutti sen, että vihdoin osasin hakea apua. Olin silloin aika maassa. Nykyisen kumppanin kanssa ei mitään ongelmia enkä syö lääkkeitä tai käy edes terapiassa enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekin tässä ketjussa tuntuu terapiassa käynti olevan yhtä arkista kuin nakkisoppa. Niinkö sinne vaan mennään, kun tuntuu, että haluis vaan jutella? Kela tuskin maksaa, ellei ole vakavia ongelmia. Omalla rahalla toki pääsee, en tiedä kun ei ole kokemusta. Mutta kuulostaa kalliilta. Kertokaa, jotka paremmin tiedätte.

Maksaahan sitä autonkin huollosta jotta pelittää paremmin ja pidempään.

Minun terapiani maksaa 85e/45 min. Maksan mielelläni jotta saan tukea raskaan surun aiheuttaman ahdistuksen käsittelyyn.

Onko ahdistuksesta kärsivä mielestäsi hyvä tapailukumppani?

Minä paranin monivuotisesta ahdistuksesta, kun aloin tapailla nykyistä kumppaniani. En toki heti, mutta kun oltiin tapailtu noin puoli vuotta, niin tajusin, että en ollut enää vähään aikaan ollut ahdistunut.

Sitten lemppasit hänet ja löysit jonkun kenen kanssa seurustella.

Olen eri, mutta siis, _nykyisen_ kumppanini. Et vissiin osaa lukea. Siihenkin saa muuten apua, suosittelen kokeilemaan. Helpottaa kummasti elämää varsinkin tänä päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistus on ajan muotioikku.

Ei muka kestetä yhtään surua, vastoinkäymisiä.

Joku koira kuolee, niin tarvitaan viikko saikkea ja terapiaa 🙄😂 (itselläni ollut koiria yli neljäkymmentä vuotta…)

Tai vanhemmat kuolevat, niin vuosikausia ryvetään surussa ja tuskassa ihan normaaliin elämänkiertoon kuuluvan asian takia.

Hyvät ajat tekevät heikkoja ihmisiä.

Kuka tuollaisten kanssa haluaisi aloittaa parisuhdetta? Ei kukaan järkevä

Älä sinä ainakaan kuvittele olevasi järkevä.

Vierailija kirjoitti:

Onhan fysioterapiakin terapiaa ja siellä käy urheilijoitakin.

Kaikkeen huippy- urheiluun kuuluu psyykkinen valmennus muun ohessa. Hyvä esimerkki terapeutin tuesta mielen alueella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekin tässä ketjussa tuntuu terapiassa käynti olevan yhtä arkista kuin nakkisoppa. Niinkö sinne vaan mennään, kun tuntuu, että haluis vaan jutella? Kela tuskin maksaa, ellei ole vakavia ongelmia. Omalla rahalla toki pääsee, en tiedä kun ei ole kokemusta. Mutta kuulostaa kalliilta. Kertokaa, jotka paremmin tiedätte.

Maksaahan sitä autonkin huollosta jotta pelittää paremmin ja pidempään.

Minun terapiani maksaa 85e/45 min. Maksan mielelläni jotta saan tukea raskaan surun aiheuttaman ahdistuksen käsittelyyn.

Onko ahdistuksesta kärsivä mielestäsi hyvä tapailukumppani?

Aika harva pärjää läpi elämänsä ilman syitä kokea ahdistusta. Ja minusta suru on vielä ihan validi syy kokea ahdistusta.

Mielummin seurustelisin henkilön kanssa, joka käy suruahdistuksensa vuoksi terapiassa, kuin henkilön kanssa, joka käpertyy ahdistuksessaan itseensä eikä pysty huomioimaan ympärillä olevia läheisiään oman ahdistuksensa vuoksi ja apua ei tietenkään hae (koettu on). 

Minä tapailen mieluusti vain henkilöitä, joilla ei edes ole mitään terapiaa vaativaa ongelmaa.

Harva terapiaan on pakotettu. Ei kyse ole siitä, että joillain on terapiaa vaativa ongelma ja joillain ei. Terapiaan hakeutuvat yleensä sellaiset ihmiset, jotka haluavat kasvaa ja oppia pois haitallisista malleista. Kaikilla on opittuja haitallisia ajattelumalleja, mutta kaikki eivät ole kasvuun halukkaita. Terapia vaatii rohkeutta olla itselle rehellinen.

Luulin että kaikki jo nykyään tietävät, että jokainen hyötyy terapiasta kasvun välineenä. Hyvältä terapeutilta saa toisenlaisia näkökulmia ja joutuu haastamaan itsensä eri tavalla kuin vain itsensä tai läheisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekin tässä ketjussa tuntuu terapiassa käynti olevan yhtä arkista kuin nakkisoppa. Niinkö sinne vaan mennään, kun tuntuu, että haluis vaan jutella? Kela tuskin maksaa, ellei ole vakavia ongelmia. Omalla rahalla toki pääsee, en tiedä kun ei ole kokemusta. Mutta kuulostaa kalliilta. Kertokaa, jotka paremmin tiedätte.

Maksaahan sitä autonkin huollosta jotta pelittää paremmin ja pidempään.

Minun terapiani maksaa 85e/45 min. Maksan mielelläni jotta saan tukea raskaan surun aiheuttaman ahdistuksen käsittelyyn.

Oikeasti 85€/45 min? Ei kukaan suostu tuollaista summaa maksamaan. Voisin maksaa 85€ ehkä neljästä kerrasta... Ei luoja mitä hintoja hulluille maksatte.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistus on ajan muotioikku.

Ei muka kestetä yhtään surua, vastoinkäymisiä.

Joku koira kuolee, niin tarvitaan viikko saikkea ja terapiaa 🙄😂 (itselläni ollut koiria yli neljäkymmentä vuotta…)

Tai vanhemmat kuolevat, niin vuosikausia ryvetään surussa ja tuskassa ihan normaaliin elämänkiertoon kuuluvan asian takia.

Hyvät ajat tekevät heikkoja ihmisiä.

Kuka tuollaisten kanssa haluaisi aloittaa parisuhdetta? Ei kukaan järkevä

Herkkyys ja se, että rakastaa paljon ei ole heikkous. 

Vierailija kirjoitti:

Ahdistus on ajan muotioikku.

Ei muka kestetä yhtään surua, vastoinkäymisiä.

Joku koira kuolee, niin tarvitaan viikko saikkea ja terapiaa 🙄😂 (itselläni ollut koiria yli neljäkymmentä vuotta…)

Tai vanhemmat kuolevat, niin vuosikausia ryvetään surussa ja tuskassa ihan normaaliin elämänkiertoon kuuluvan asian takia.

Hyvät ajat tekevät heikkoja ihmisiä.

Kuka tuollaisten kanssa haluaisi aloittaa parisuhdetta? Ei kukaan järkevä

Terve ja onnea sulle. Suurta elämänkokemusta huokuu tekstisi. 🤣

Vierailija kirjoitti:

Ahdistus on ajan muotioikku.

Ei muka kestetä yhtään surua, vastoinkäymisiä.

Joku koira kuolee, niin tarvitaan viikko saikkea ja terapiaa 🙄😂 (itselläni ollut koiria yli neljäkymmentä vuotta…)

Tai vanhemmat kuolevat, niin vuosikausia ryvetään surussa ja tuskassa ihan normaaliin elämänkiertoon kuuluvan asian takia.

Hyvät ajat tekevät heikkoja ihmisiä.

Kuka tuollaisten kanssa haluaisi aloittaa parisuhdetta? Ei kukaan järkevä

Niin no, tietysti sen voi noinkin ajatella jos ei välitä läheisistään, mutta taidat edelleen olla se sama söpö pikku ylisveeti joka esittää kovista. Onko kotiläksyt muuten tehty ja äidin keittämä iltapuuro syöty?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekin tässä ketjussa tuntuu terapiassa käynti olevan yhtä arkista kuin nakkisoppa. Niinkö sinne vaan mennään, kun tuntuu, että haluis vaan jutella? Kela tuskin maksaa, ellei ole vakavia ongelmia. Omalla rahalla toki pääsee, en tiedä kun ei ole kokemusta. Mutta kuulostaa kalliilta. Kertokaa, jotka paremmin tiedätte.

Maksaahan sitä autonkin huollosta jotta pelittää paremmin ja pidempään.

Minun terapiani maksaa 85e/45 min. Maksan mielelläni jotta saan tukea raskaan surun aiheuttaman ahdistuksen käsittelyyn.

Oikeasti 85€/45 min? Ei kukaan suostu tuollaista summaa maksamaan. Voisin maksaa 85€ ehkä neljästä kerrasta... Ei luoja mitä hintoja hulluille maksatte.

Minun paikallani tuo 85€ on pikkusumma.

Aiemman kirjoittaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistus on ajan muotioikku.

Ei muka kestetä yhtään surua, vastoinkäymisiä.

Joku koira kuolee, niin tarvitaan viikko saikkea ja terapiaa 🙄😂 (itselläni ollut koiria yli neljäkymmentä vuotta…)

Tai vanhemmat kuolevat, niin vuosikausia ryvetään surussa ja tuskassa ihan normaaliin elämänkiertoon kuuluvan asian takia.

Hyvät ajat tekevät heikkoja ihmisiä.

Kuka tuollaisten kanssa haluaisi aloittaa parisuhdetta? Ei kukaan järkevä

Niin no, tietysti sen voi noinkin ajatella jos ei välitä läheisistään, mutta taidat edelleen olla se sama söpö pikku ylisveeti joka esittää kovista. Onko kotiläksyt muuten tehty ja äidin keittämä iltapuuro syöty?

👌

Vierailija kirjoitti:

Ahdistus on ajan muotioikku.

Ei muka kestetä yhtään surua, vastoinkäymisiä.

Joku koira kuolee, niin tarvitaan viikko saikkea ja terapiaa 🙄😂 (itselläni ollut koiria yli neljäkymmentä vuotta…)

Tai vanhemmat kuolevat, niin vuosikausia ryvetään surussa ja tuskassa ihan normaaliin elämänkiertoon kuuluvan asian takia.

Hyvät ajat tekevät heikkoja ihmisiä.

Kuka tuollaisten kanssa haluaisi aloittaa parisuhdetta? Ei kukaan järkevä

Ei se mitään, ei se terapiassakäyväkään halua suhteeseen sun kanssa. Samankaltaiset ihmiset sopii parhaiten toisilleen. 

Ja järkevyydellä ei ole sen kanssa mitään tekoa, onko ihminen tunteellinen, herkkä, traumatisoitu, pahoinpidelty jne. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan omalla rahalla puoli vuotta terapiaa. Ajattelin sen olevan sellaista life style valmennusta enemmänkin ja halusin vaan uudessa elämäntilanteessa päästä "seuraavalle tasolle" ja irto aiemmista epävarmuuksista. En minä varmaan TARVINNUT välttämättä terapiaa, mutta halusin kuitenkin. Ja olihan siitä todella paljon hyötyä ja selvitin ajatuksia sekä menneestä ettå tulevasta. Elämä alkoi näyttää varmemmalta ja valoisammalta, mutta ei se aiemminkaan mitenkään synkkää ollut, enkä kokenut olevani masentunut.

Terapialla, keskustelulla ja jutteluavulla yms on hirveän huono maine. Oma kokemus positiiivinen.

Ei ainakaan Stadissa ajatella terapiasta negatiivisesti. Johan lähes kaikki yliopisto- opiskelijatkin käyttävät YTHS: n mt- palveluita. On ihan normaalia hakea tukea elämäänsä. Joillain elämä on rankempaa kuin toisilla. Ei terapiaan tänä päivänä enää liity stigmaa kuten joskus muinoin. Ja joidenkin itseriittoisten kirjoittelijoiden sekä lapsikirjoittelijoiden kommentit voi jättää omaan arvoonsa.