Miksi laihdutus on maailman VAIKEIN asia?? Tämä vuonna aloittanut 5 x ja aina repsahtanut. Edelleen bmi 37,kuten 2017,kun ekaa kertaa aloin laihduttaa. Epätoivo ja itku

Vierailija kirjoitti:

Teepä niin, että ennen kuin pistät mitään kiinteää syötävää suuhusi, niin juo muumimukillinen vettä. Odota 2-5 minuuttia. Sitten syö jos on pakko. Älä ota sinne elokuviin suklaapatukkaa. Sitä on aika saamarin vaikea syödä jos sitä ei ole. Ota pähkinöitä. Tai sitten sun pitää nousta penkistä ja liikkua ainakin sen verran, että käyt sen ostamassa.

Ap, ihmiset täällä on antaneet sulle hyviä vinkkejä. Sun vastaus on mutta kun, mutta kun. Jos asenne on huono, niin eihän se onnistu. Mutta kun kultakala kuoli, mutta kun sataa, mutta kun vaatteet kiristää, mutta kun en laihdu, mutta kun joulu… sun mutta kun on oikeasti se, että et välitä. On vaan kivempi olla ja elää, kuten tähänkin asti. Kerro itsellesi jotain muuta. Kovaa tekstiä, mutta kun niin se vain on.

Tosi hyvät neuvot, jos haluaa itselleen ahmimishäiriön ja eeppisiä repsahduksia!

Miten niin monien ymmärrys painon hallinnasta on jossain 80-luvulla?

Vierailija kirjoitti:

Ja muista nauttia joka päivä pieni annos jotain herkkua illallisen jälkeen jälkiruoaksi: suklaata, jotain hedelmää, jäätelöä, pieni leivonnainen, minipussi sipsejä tai se limu jonka muuten olisit juonut aterian aikana yms.

Avaatko vähän logiikkaa, miksi pitäisi herkutella joka päivä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja muista nauttia joka päivä pieni annos jotain herkkua illallisen jälkeen jälkiruoaksi: suklaata, jotain hedelmää, jäätelöä, pieni leivonnainen, minipussi sipsejä tai se limu jonka muuten olisit juonut aterian aikana yms.

Avaatko vähän logiikkaa, miksi pitäisi herkutella joka päivä? 

En ole tuo kommentoija, mutta sallivalla suhtautumisella herkkuihin päästään intuitiviseen syömiseen, jota ilman pysyvä painon pudotus on hyvin vaikeaa.

Esimerkiksi herkkulakot nostavat pitkällä aikavälillä syötyjen herkkujen määrää!

Mene lihavuuden hoitoon erikoistuneelle lääkärille. Ihan oikeasti tuossa kohtaa tarvitaan jo ammattiapua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laihduttaminen ei kannata. Elämäntapojen muuttaminen pysyvästi askel kerrallaan kannattaa, vaikka muutokseen kuluisi monta vuotta, kuten minulla kului.

Voin paremmin ja olen terveempi kuin 10 vuotta sitten, olen myös normaalipainoinen, mutta en 'hoikka'.

Juuri näin. Kilot lähtevät muutosten myötä. Mulla on pudonnut paino yli 70 kg:sta kesäkuussa tänään 59 kg.

Muutokset:

- alkoholi kokonaan pois

- namit kokonaan pois

- ei muutenkaan herkkuja tai mehuja, sokeria siis aisoihin (en osta kotiin sokeria sisältäviä ruokia)

- kävelyä lisää

- hedelmiä, marjoja ja vihanneksia enemmän

- vettä enemmän

Muutos on tapahtunut pikkuhiljaa. Sokeria kun vähentelee hissukseen, niin alkaa huomata ettei se tosiaankaan maistu niin hyvälle. Kun ei juo riittävästi vettä, niin äkkiä kroppa huomauttelee. Mieliteot rasvaisiin ja suolaisiin ruokiin alkavat vähentyä. Jos ei ole edes vähän päivän aikana liikkunut, niin aika nopeasti alkaa tulla olo, että käynpäs kiertämässä korttelin ympäri.

Aloitat hiljalleen ja prosessissa kyllä alkaa keho ja pää kertoa, että mitä tarvitset, mistä tulee hyvä olo.

Mä ihmettelen, että kuka tätäkin kommenttia alapeukutti. Ap?

Nuo neuvot on tosi huonoja. Mieliteot ei lopu sillä, että päättää ettei enää ikinä koskaan syö karkkia/rasvaista/suolaa/alkoholia/mehuja.

Missään e taida tuossa tekstissä lukea, että ei enää koskaan.

No, mulla on toiminut. Yli 70-kiloisesta siiri-sokerivalaasta 59 kg sutjakkaapaan versioon ei ole huono.

Mä en kiellä näistä itseltäni mitään. Enpähän vain tänään syö tai juo.

Täällä kyllä huomaa kuinka aivottomia ihmisistä on tullut. Varmaan se sokerin ja rasvan kanssa mässyttäminen sitten vie energian aivotyöskentelyltä.

Lisäksi kaikkinainen kyky sietää pientä epämukavuutta tai siirtää mielitekojen tyydytystä on ihan mahdotonta. Itsekuri nyt tuntuisi puuttuvan ihan tyystin. Ei ihme, että moni on ylipainoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laihduttaminen ei kannata. Elämäntapojen muuttaminen pysyvästi askel kerrallaan kannattaa, vaikka muutokseen kuluisi monta vuotta, kuten minulla kului.

Voin paremmin ja olen terveempi kuin 10 vuotta sitten, olen myös normaalipainoinen, mutta en 'hoikka'.

Juuri näin. Kilot lähtevät muutosten myötä. Mulla on pudonnut paino yli 70 kg:sta kesäkuussa tänään 59 kg.

Muutokset:

- alkoholi kokonaan pois

- namit kokonaan pois

- ei muutenkaan herkkuja tai mehuja, sokeria siis aisoihin (en osta kotiin sokeria sisältäviä ruokia)

- kävelyä lisää

- hedelmiä, marjoja ja vihanneksia enemmän

- vettä enemmän

Muutos on tapahtunut pikkuhiljaa. Sokeria kun vähentelee hissukseen, niin alkaa huomata ettei se tosiaankaan maistu niin hyvälle. Kun ei juo riittävästi vettä, niin äkkiä kroppa huomauttelee. Mieliteot rasvaisiin ja suolaisiin ruokiin alkavat vähentyä. Jos ei ole edes vähän päivän aikana liikkunut, niin aika nopeasti alkaa tulla olo, että käynpäs kiertämässä korttelin ympäri.

Aloitat hiljalleen ja prosessissa kyllä alkaa keho ja pää kertoa, että mitä tarvitset, mistä tulee hyvä olo.

Mä ihmettelen, että kuka tätäkin kommenttia alapeukutti. Ap?

Nuo neuvot on tosi huonoja. Mieliteot ei lopu sillä, että päättää ettei enää ikinä koskaan syö karkkia/rasvaista/suolaa/alkoholia/mehuja.

Missään e taida tuossa tekstissä lukea, että ei enää koskaan.

No, mulla on toiminut. Yli 70-kiloisesta siiri-sokerivalaasta 59 kg sutjakkaapaan versioon ei ole huono.

Mä en kiellä näistä itseltäni mitään. Enpähän vain tänään syö tai juo.

No sittenhän kyseessä ei suinkaan ole pysyvä elämäntapamuutos. Kun kuuri loppuu, palaa kilot. 95% laihduttajista lihoaa uudestaan vähintään samaan painoon juuri tämän takia.

Vierailija kirjoitti:

Täällä kyllä huomaa kuinka aivottomia ihmisistä on tullut. Varmaan se sokerin ja rasvan kanssa mässyttäminen sitten vie energian aivotyöskentelyltä.

Lisäksi kaikkinainen kyky sietää pientä epämukavuutta tai siirtää mielitekojen tyydytystä on ihan mahdotonta. Itsekuri nyt tuntuisi puuttuvan ihan tyystin. Ei ihme, että moni on ylipainoinen.

Aivan loistavan syväluotaava analyysi. Ja mikäs se ratkaisu tähän on? Kun sitä itsekuria ei vaan saada sillä, että päättää sitä yhtäkkiä omaavan miljoona kertaa enemmän. Sama kuin sanoisi masentuneelle, että ole iloinen.

Joten mikä se sun ratkaisu tähän ongelmaan on?

Vierailija kirjoitti:

Täällä kyllä huomaa kuinka aivottomia ihmisistä on tullut. Varmaan se sokerin ja rasvan kanssa mässyttäminen sitten vie energian aivotyöskentelyltä.

Lisäksi kaikkinainen kyky sietää pientä epämukavuutta tai siirtää mielitekojen tyydytystä on ihan mahdotonta. Itsekuri nyt tuntuisi puuttuvan ihan tyystin. Ei ihme, että moni on ylipainoinen.

Itsekurilla ei pysty laihtumaan pysyvästi. Kehon biologia voittaa aina.

Mene sinne terapiaan, kuten sinulle on neuvottu jo sata kertaa näissä samanlaisissa viikottaisissa aloituksissasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kyllä huomaa kuinka aivottomia ihmisistä on tullut. Varmaan se sokerin ja rasvan kanssa mässyttäminen sitten vie energian aivotyöskentelyltä.

Lisäksi kaikkinainen kyky sietää pientä epämukavuutta tai siirtää mielitekojen tyydytystä on ihan mahdotonta. Itsekuri nyt tuntuisi puuttuvan ihan tyystin. Ei ihme, että moni on ylipainoinen.

Aivan loistavan syväluotaava analyysi. Ja mikäs se ratkaisu tähän on? Kun sitä itsekuria ei vaan saada sillä, että päättää sitä yhtäkkiä omaavan miljoona kertaa enemmän. Sama kuin sanoisi masentuneelle, että ole iloinen.

Joten mikä se sun ratkaisu tähän ongelmaan on?

Ei hänellä ole mitään ratkaisua. Kunhan kylvää läskifobiaa huvikseen.

Ozempic.

Vuoden käyttänyt, -20 kg.

Kallis toki, mutta hintansa väärti, mikään muu ei meikäläisellä toiminut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laihduttaminen ei kannata. Elämäntapojen muuttaminen pysyvästi askel kerrallaan kannattaa, vaikka muutokseen kuluisi monta vuotta, kuten minulla kului.

Voin paremmin ja olen terveempi kuin 10 vuotta sitten, olen myös normaalipainoinen, mutta en 'hoikka'.

Juuri näin. Kilot lähtevät muutosten myötä. Mulla on pudonnut paino yli 70 kg:sta kesäkuussa tänään 59 kg.

Muutokset:

- alkoholi kokonaan pois

- namit kokonaan pois

- ei muutenkaan herkkuja tai mehuja, sokeria siis aisoihin (en osta kotiin sokeria sisältäviä ruokia)

- kävelyä lisää

- hedelmiä, marjoja ja vihanneksia enemmän

- vettä enemmän

Muutos on tapahtunut pikkuhiljaa. Sokeria kun vähentelee hissukseen, niin alkaa huomata ettei se tosiaankaan maistu niin hyvälle. Kun ei juo riittävästi vettä, niin äkkiä kroppa huomauttelee. Mieliteot rasvaisiin ja suolaisiin ruokiin alkavat vähentyä. Jos ei ole edes vähän päivän aikana liikkunut, niin aika nopeasti alkaa tulla olo, että käynpäs kiertämässä korttelin ympäri.

Aloitat hiljalleen ja prosessissa kyllä alkaa keho ja pää kertoa, että mitä tarvitset, mistä tulee hyvä olo.

Mä ihmettelen, että kuka tätäkin kommenttia alapeukutti. Ap?

Nuo neuvot on tosi huonoja. Mieliteot ei lopu sillä, että päättää ettei enää ikinä koskaan syö karkkia/rasvaista/suolaa/alkoholia/mehuja.

Missään e taida tuossa tekstissä lukea, että ei enää koskaan.

No, mulla on toiminut. Yli 70-kiloisesta siiri-sokerivalaasta 59 kg sutjakkaapaan versioon ei ole huono.

Mä en kiellä näistä itseltäni mitään. Enpähän vain tänään syö tai juo.

No sittenhän kyseessä ei suinkaan ole pysyvä elämäntapamuutos. Kun kuuri loppuu, palaa kilot. 95% laihduttajista lihoaa uudestaan vähintään samaan painoon juuri tämän takia.

On siinä kuitenkin eroa syökö suklaata kaksi palaa vai koko levyn. Tai juoko viiniä puoli pulloa vai lasillisen. Meneekö voileipä kinkulla ja juustolla vai vain toisella.

Haluat vain ilkeillä, myönnä pois. Jos sulta ei laihdutus onnistu, niin ei tarvitse kuitenkaan toisten onnistumisia mollata.

Itsekuri on kuin lihas, se väsyy kun sitä käyttää, siksi sillä pääsee vaikean paikan yli mutta siihen ei voi tukeutua pidemmän päälle. Tutkimustietoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kyllä huomaa kuinka aivottomia ihmisistä on tullut. Varmaan se sokerin ja rasvan kanssa mässyttäminen sitten vie energian aivotyöskentelyltä.

Lisäksi kaikkinainen kyky sietää pientä epämukavuutta tai siirtää mielitekojen tyydytystä on ihan mahdotonta. Itsekuri nyt tuntuisi puuttuvan ihan tyystin. Ei ihme, että moni on ylipainoinen.

Aivan loistavan syväluotaava analyysi. Ja mikäs se ratkaisu tähän on? Kun sitä itsekuria ei vaan saada sillä, että päättää sitä yhtäkkiä omaavan miljoona kertaa enemmän. Sama kuin sanoisi masentuneelle, että ole iloinen.

Joten mikä se sun ratkaisu tähän ongelmaan on?

Hyvin helppo. Lopettaa asiasta viestittely av:lla, pistää lenkkarit jalkaan ja lähteä lenkille. Pituus 170 cm, paino 57 kg. Ei ole ainakaan tällä hetkellä mun ongelmana ylimääräinen paino. Tee sama perässä jos onnistuu. Siis pistä lenkkarit jalkaan, mene ulkoilemaan. Siitä se lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Itsekuri on kuin lihas, se väsyy kun sitä käyttää, siksi sillä pääsee vaikean paikan yli mutta siihen ei voi tukeutua pidemmän päälle. Tutkimustietoa.

Ja kuten lihas, joka vahvistuu, itsekurikin vahvistuu. Ei ne haukkaritkaan joka päivä maksimipainoja väännä. Mutta säännöllisen treenaamisen ansiosta kuitenkin enemmän kuin ennen treeniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laihduttaminen ei kannata. Elämäntapojen muuttaminen pysyvästi askel kerrallaan kannattaa, vaikka muutokseen kuluisi monta vuotta, kuten minulla kului.

Voin paremmin ja olen terveempi kuin 10 vuotta sitten, olen myös normaalipainoinen, mutta en 'hoikka'.

Juuri näin. Kilot lähtevät muutosten myötä. Mulla on pudonnut paino yli 70 kg:sta kesäkuussa tänään 59 kg.

Muutokset:

- alkoholi kokonaan pois

- namit kokonaan pois

- ei muutenkaan herkkuja tai mehuja, sokeria siis aisoihin (en osta kotiin sokeria sisältäviä ruokia)

- kävelyä lisää

- hedelmiä, marjoja ja vihanneksia enemmän

- vettä enemmän

Muutos on tapahtunut pikkuhiljaa. Sokeria kun vähentelee hissukseen, niin alkaa huomata ettei se tosiaankaan maistu niin hyvälle. Kun ei juo riittävästi vettä, niin äkkiä kroppa huomauttelee. Mieliteot rasvaisiin ja suolaisiin ruokiin alkavat vähentyä. Jos ei ole edes vähän päivän aikana liikkunut, niin aika nopeasti alkaa tulla olo, että käynpäs kiertämässä korttelin ympäri.

Aloitat hiljalleen ja prosessissa kyllä alkaa keho ja pää kertoa, että mitä tarvitset, mistä tulee hyvä olo.

Mä ihmettelen, että kuka tätäkin kommenttia alapeukutti. Ap?

Nuo neuvot on tosi huonoja. Mieliteot ei lopu sillä, että päättää ettei enää ikinä koskaan syö karkkia/rasvaista/suolaa/alkoholia/mehuja.

Missään e taida tuossa tekstissä lukea, että ei enää koskaan.

No, mulla on toiminut. Yli 70-kiloisesta siiri-sokerivalaasta 59 kg sutjakkaapaan versioon ei ole huono.

Mä en kiellä näistä itseltäni mitään. Enpähän vain tänään syö tai juo.

No sittenhän kyseessä ei suinkaan ole pysyvä elämäntapamuutos. Kun kuuri loppuu, palaa kilot. 95% laihduttajista lihoaa uudestaan vähintään samaan painoon juuri tämän takia.

On siinä kuitenkin eroa syökö suklaata kaksi palaa vai koko levyn. Tai juoko viiniä puoli pulloa vai lasillisen. Meneekö voileipä kinkulla ja juustolla vai vain toisella.

Haluat vain ilkeillä, myönnä pois. Jos sulta ei laihdutus onnistu, niin ei tarvitse kuitenkaan toisten onnistumisia mollata.

Noiden ero on sallivuus. Suklaapalojen määrällä ei ole mitään väliä, jos osaa syödä kehoa kuunnellen.

Minun ei tarvitse laihduttaa koska syön intuitiivisesti ja pysyn sillä ihannepainossa. Tämän voi kuka tahansa oppia, mutta se ei tapahdu rajoittavalla syömisellä vaan sallivalla.

Ei se motivaatio täältä löydy, sen pitää löytyä itseltäsi. Haluatko näyttää lihavalta vai et? Jos et halua, muutat syömistäsi. Miten voi olla muka niin vaikeaa syödä normaali määrä ruokaa? Lisäksi pitää liikkua ihan joka päivä. Lihavuusleikkauksia tarvitaan myös siksi, että ihmiset eivät löydä motivaatiota itsestään, vaan tarvitaan joku kontrolli. Mielestäni lihavuusleikkaus on kontrolleista pahin! Pakotetaan ihminen muottiin, mihin hän ei muutenkaan mitenkään onnistu asettumaan, rajoittamalla ruokamääriä lopun elämää. Liikasyöminen on eräälainen syömishäiriö, sillä herkutellakin voi, vaikka ihan joka päivä, jos ruokamäärä on muuten kontrollissa. Ihminen joka lihoaa, syö koko ajan liikaa jollakin aterialla tai kaikilla aterioilla. Esim yhden aterian poisjättäminen todennäköisesti vähentäisi jo tuon 500 Kcal päivässä tällaisella ihmisellä. Kyse on siis itsekontrollista. Lautasmalli on  hyvä- lisäksi aikuinen ei tarvitse kuin yhden kunnon aterian päivässä, toinen ateria voisi olla sitten jopa se herkku. Aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala. Kalorilaskuri auttaa tässä. Lisäksi puolen tunnin kävely ihan joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Itsekuri on kuin lihas, se väsyy kun sitä käyttää, siksi sillä pääsee vaikean paikan yli mutta siihen ei voi tukeutua pidemmän päälle. Tutkimustietoa.

Nälkäsignaalit voittavat aina lopulta itsekurin. Tämä myös tutkittua tietoa.