Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemman pakkomielle lapsenlapsen vaatteista
13.12.2021 |
Yksi isovanhemmista haluaa ostaa lapsellemme vaatteet. Emme ole pyytäneet tätä ja kun isovanhempi ottaa aiheen esille "minä voisin ostaa lapselle toppahousut/talvihaalarin/yöpuvun..." niin sanomme, että meillä on jo kyseinen vaate/kyseisiä vaatteita tarpeeksi tai emme tarvitse juuri nyt sellaista. Kiellämme suoraan isovanhempaa ostamasta vaatteita. Meillä vanhemmilla on vara itselläkin ostaa tarvittavat vaatteet ja haluaisimme itse valita, miten lapsemme puemme. Emme siis käytä mitään superkalliita lastenvaatteita, mutta haluamme ostaa helppokäyttöisiä vaatteita, jotka kestävät kulutusta sekä on helppo pukea ja pestä koneessa. Emme myöskään halua kaappeihin pyörimään rajattomasti vaatteita, vaan kohtuullinen määrä riittää. Isovanhempi on saanut aikanaan lastensa kohdalla päättää, miten meidät lapsensa pukee. Nyt on meidän vanhempien vuoro valita, miten puemme lapsemme.
Isovanhempi saattaa muistaa kieltomme hetken. Sitten vähän ajan päästä kylään tullessaan isovanhempi tuo mukanaan vaatteet, jotka on ostanut meiltä kysymättä ja kielloistamme huolimatta. Isovanhempi korostaa, että haluaa itse valita, millaiset vaatteet lapsellemme ostaa, koska lahjan antaja saa valita mitä hankkii. Jos olisimme vailla vaikka housuja, niin isovanhempi ei ostaisi sellaista, vaan haluaisi ostaa lapselle haalarin. Jos lapsi tarvitsisi uimapuvun, niin isovanhempi ostaa kaulahuivin jne. Sekään ei auta, että sanoisimme vaikka "merkin X legginssit koossa Y olisi tarpeen", vaan isovanhempi haluaa päättää merkin ja mallin itse. Kokokaan ei usein ole oikea, vaan isovanhempi saattaa ostaa jopa vuoden vanhemmalle lapselle tarkoitettuja vaatteita. Näitä sitten säilötään nyt kaappien kätköissä odottamassa, että lapsi kasvaisi. Isovanhempi ei myöskään välitä siitä, onko vaate helppokäyttöinen, kunhan se on hänestä söpö (usein nämä ovat niitä napitettavia ja käsinpestäviä vaatteita, joita emme itse ikinä ostaisi). Yhdelläkin kertaa ehdotimme lapselle vaatteiden shoppailusta haaveilleelle isovanhemmalle, että ostaisi lapsellemme jarrusukat, niille olisi todella tarve. Isovanhempi ei ottanut pyyntöä kuuleviin korviinsa, vaan toi seuraavalla käynnillä kassillisen muita vaatteita. Ja kuten arvata saattaa, isovanhempi odottaa meidän pukevan lapsemme ostamiinsa vaatteisiin, varsinkin silloin kun isovanhempi näkee lapsenlastaan.
Onko jollakin muulla tällaista ongelmaa isovanhemman kanssa? Pää meinaa hajota tämän asian kanssa. Miksi ihmeessä pitää ostaa meille tavaraa, jota emme tarvitse? Ja jos jotain nyt on aivan pakko ostaa, miksi ei osta sitä, mikä olisi tarpeen (sen sijaan, että hän ostaa mitä itse haluaa hankkia oli tarpeellista tai ei)?
Ap
Kommentit (780)
Vierailija kirjoitti:
Miettikää joskus tilannetta antajan kannalta!
- t. Meille ei vaatteita tms. ole koskaan edes tarjottu...
Annan joka vuosi kymmeniä lahjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miettikää joskus tilannetta antajan kannalta!
- t. Meille ei vaatteita tms. ole koskaan edes tarjottu...
Haluatko meiltä tällaisia saatuja "aarteita", jotka olivat tässä kunnossa jo saadessamme ne tänä vuonna:
-lasten rikkinäinen vedettävä muoviponi, jonka vetonaru on katkennut
-printtipaita, jonka printti on kulunut
-teipattuja kirjoja, vanhimmat vuodelta 1993
-vaatteita kolme numeroa isommassa koossa kuin käytät ja vaatteita kolme numeroa liian pienessä koossa
-jo läpikuultavaksi kuluneet käytetyt sukat
jne
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tästä keskustelusta!
Tämä antoi mulle rohkeutta siihen, että seuraavan kerran miehen ollessa töissä survon kaikki meille rikkinäisinä ja kuluneina annetut lelut mustaan jätesäkkiin ja heitän kaikessa hiljaisuudessa pois. En jaksa enää säilyttää yhtäkään kulunutta muovikrääsää vain siksi, että sen ostaminen on tuonut ostajalle hyvän mielen ja pois heittäminen aiheuttaisi pahaa mieltä. Nuo ihmiset eivät niitä rojuja joudu meidän kodissa katsomaan ja siivoamaan.
Meillä ainakin tullaan mielellään meille kylään ja sitten arvostellaan, kun meillä on niin paljon rojuja ja epäsiistiä sen takia.
Niinpä, niinpä.
Se normaalimmin käyttäytyvä isovanhempi on ahkera kirppistelijä ja mielellään ottaa meiltäkin tavaroita myyntiin. Kiitos siitä, se on iso apu. Mutta voi sitä parkua, kun siellä on jotain häneltä tulevaa lähdössä pois. Parhaimmillaan ollaan saatu joku tavara, vaikkapa astiasetti, sillä evästyksellä, että heitätte huonot pois. Ei meillä ole huonoja astioita, mutta jos on vaikka saatu lahjaksi Taikaa ja sujautan kirppiskassiin samalta henkilöltä aiemmin saatua Teemaa lähtemään pois alta, ei se enää olekaan ok korvata saadulla tavaralla vanhaa?
Hyväkin tavara muuttuu roinaksi, kun sitä hyvää tavaraa tulee liikaa.
Valitettavasti tavaran roudaamisen lisäksi anoppi haluaisi päättää kotoamme jo löytyvistä tavaroista.
Meillä anoppi tietää, että kotiimme on keräilty astiasarjaa X yli kymmenen vuotta. Harrastan astioiden keräilyä. Silti anoppi raahaa meille yksittäisiä kippoja ja kuppeja Housen kaltaisilta halpismerkeiltä. Loukkaantuu, kun olen heittämässä miehelle aikoinaan antamansa naarmuuntuneet Teemat vuodelta 2007 pois. Pitäisi kuulemma säilöä kaapissa, kun niitä voi vielä käyttää.
En tajua tuota. Meillä on astiat samaa sarjaa, ei mikään eripariastiasto. Anoppi myös tasan tietää, että meillä on käytössä nuo merkin X astiat ja silti hankitaan yksittäiskappaleita joltain halpismerkiltä. Argh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin moni anoppi kuvittelee lapsensa ja lapsen puolison kodin olevan omaa omaisuuttaan? Mennään kaapeille ilman lupaa, täytetään joka nurkka tavaralla, sisustetaan kysymättä. Sitten jos tästä valittaa, niin on kamala miniä tai vävy.
Rajattomia. Narsisteja. Lapset ja lapsenlapset nähdään oman itsen suorana jatkumona, vain se vävy tai miniä siinä ikävästi inisee jotain.
Meillä tilanne meni siihen, että äitini jopa kutsui meille vieraita, mainitsematta meille mitään. Tai sopi että siskoni tulee lapsenvahdiksi, siis minun ohitseni sopi minun lasteni hoidosta.
Ei näe käytöksessään mitään väärää - hän kun hyvää hyvyyttään auttaa.
Mun esikoinen oli varsin helppo vauva. Sen kerran kun vauvalla oli huonompi kausi, anoppi paukkasi meille klo 7 aamulla, että hän hoitaa tänään, niin mä pääsen tuulettumaan. Kerroin siinä tukka vasemmalla pukluinen yöpaita päälle, että mä käyn suihkussa ja meen nukkumaan. Anoppi ei luovuttanut, hän voisi hoitaa kun mä nukun. Vauva nukkui makeasti. Siinä hän intti ties kuinka kauan, eikä lähtöpyynnöt meinanneet mennä yhtään perille. Kun lopulta sain anopin pihalle ja käytyä suihkussa olon niin vihainen, etten edes saanut nukuttua.
Hän vaan hyvällä näki mahdollisuuden käydä vähän penkomassa kaappeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kuivausrumpu, ja kuivaan siinä lasten kaikki vaatteet. Se toimii myös rajoitteena mummin ostelulle, niin monta kallista vaatetta on siinä rummussa mennyt piloille ettei osta enää. Olen siis etukäteen painottanut että kaikki lasten vaatteet rumpukuivataan, en todella ehdi metsästämään pesukoneista sitä yhtä glittermekkoa jota ei rumpuun voi laittaa. Muutama vaate kun tuhoutui niin mummi lopetti ostelun. Tietenkään sellaisia vaatteita joita voisi rummussa kuivata, hän ei osta, on nyt sitten loukkaantuneena ostamatta mitään. Sopii hyvin meille.
Mahtavaa lukea etten olenkaan ainut. Kuudessakympis pesen lastenvaatteet, enkä ala loputtomiin pesemään erikseen trikoopaitaa, jossa on max 30 kestävä kuva ryhmä hausta. En ole ostanut ainuttakaan painettua vaatetta, siltikin niitä vaan tulee.
Vierailija kirjoitti:
Miettikää joskus tilannetta antajan kannalta!
- t. Meille ei vaatteita tms. ole koskaan edes tarjottu...
Laita tänne osoite. Varmaan moni rajattomasta mummosta kärsivä mielellään lähettää sulle "saaliinsa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti tavaran roudaamisen lisäksi anoppi haluaisi päättää kotoamme jo löytyvistä tavaroista.
Meillä anoppi tietää, että kotiimme on keräilty astiasarjaa X yli kymmenen vuotta. Harrastan astioiden keräilyä. Silti anoppi raahaa meille yksittäisiä kippoja ja kuppeja Housen kaltaisilta halpismerkeiltä. Loukkaantuu, kun olen heittämässä miehelle aikoinaan antamansa naarmuuntuneet Teemat vuodelta 2007 pois. Pitäisi kuulemma säilöä kaapissa, kun niitä voi vielä käyttää.
En tajua tuota. Meillä on astiat samaa sarjaa, ei mikään eripariastiasto. Anoppi myös tasan tietää, että meillä on käytössä nuo merkin X astiat ja silti hankitaan yksittäiskappaleita joltain halpismerkiltä. Argh.
Mä sain kuulla ilkeilyä anopilta, kun meillä on arkikäytössä tylsästi valkoista Teemaa. Ihan parhaat, muotoilu on selkeä, voi surutta pistää tiskikoneeseen ja helppo pinota kaappiin. Anoppi on yrittänyt tunkea meille jotain ruskeansävyistä bingovoittoa vuodelta 1972 tms, kun pitää saada enemmän väriä pöytään. Me syömme muutakin ruokaa kuin riisipuuro, enkä välitä yhtään värillisistä astioista. Anoppilassa on eriparilautasia sinisenä, ruskeana, harmaana.... Jokainen tavallaan, eikö ole tärkeintä että talon oma väki tykkää? Mä en halua, että mun koti yhtään museolta tai pelastusarmeijan kirpputorilta.
Muita mun syntejä on väärän erkkinen pesuaine, auto on väärää väriä, käytän liikaa mekkoja, en leivo miehelleni pullaa (koska hän ei pullaa syö) ja se, että elätän itseni "miesten työllä".
Oon mä aika paha, kun kymmenessä vuodessa ei minusta ole löytynyt mitään hyvää :D
Vierailija kirjoitti:
Miettikää joskus tilannetta antajan kannalta!
- t. Meille ei vaatteita tms. ole koskaan edes tarjottu...
Ei meillekään ole niitä tavaroita ole tarjottu. Ne on tuotu väkisin. Suututtu vielä päälle kun ollaan yritetty sanoa, ettei niille liian pienille vaatteille ole meillä käyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulitko auttavasi lahjoittamalla tavaraa? Erehdyit – lahjasta voi seurata satojen tuntien työ
Ammattijärjestäjä Ilana Aalto kohtasi äidin, joka sai sukunsa naisilta ”sukupaketin” vauvalleen, eli monta jätesäkillistä vaatteita eri vuosikymmeniltä. Hyvää tarkoittavan lahjan perkaamisesta ja edelleen kierrättämisestä seurasi järkyttävä työmäärä.
https://www.iltalehti.fi/rahavinkit/a/0a36b305-51ab-4ae0-827a-73ab88cb0…
Alkuperäinen Ilanan juttu on hänen omassa blogissaan, siellä myös kuva siitä, millaisia nämä hyvää tarkoittavat vaatteet voivat olla. Hyväkuntoisia ja silleen käyttökelpoisia, mutta ei ne silti enää kenenkään päälle mene.
https://paikkakaikelle.fi/2019/05/26/helpotusta-vauva-arkeen-miten-vauv…
Vierailija kirjoitti:
Luulitko auttavasi lahjoittamalla tavaraa? Erehdyit – lahjasta voi seurata satojen tuntien työ
Ammattijärjestäjä Ilana Aalto kohtasi äidin, joka sai sukunsa naisilta ”sukupaketin” vauvalleen, eli monta jätesäkillistä vaatteita eri vuosikymmeniltä. Hyvää tarkoittavan lahjan perkaamisesta ja edelleen kierrättämisestä seurasi järkyttävä työmäärä.
https://www.iltalehti.fi/rahavinkit/a/0a36b305-51ab-4ae0-827a-73ab88cb0…
Alkuperäinen Ilanan juttu on hänen omassa blogissaan, siellä myös kuva siitä, millaisia nämä hyvää tarkoittavat vaatteet voivat olla. Hyväkuntoisia ja silleen käyttökelpoisia, mutta ei ne silti enää kenenkään päälle mene.
https://paikkakaikelle.fi/2019/05/26/helpotusta-vauva-arkeen-miten-vauv…
Jösses. Onneksi meillä ei ihan noin paha tilanne ollut. Eikö nuo aiemmin paketin saaneet nähneet tuossa mitään hölmöä? Ja vielä tuo, että on velvollisuus säilyttää isoa kasaa liian pieniä vaatteita seuraavalle vauvan saajalle. Sairasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miettikää joskus tilannetta antajan kannalta!
- t. Meille ei vaatteita tms. ole koskaan edes tarjottu...
No sitähän me tässä ollaan pohdittu. Että mikä menee pieleen, kun ostaa lapselle kaksi numeroa pienemmät kengät kuin on pyydetty, kun ne isommat näytti niin isolta? Tai ostaa kassillisen vaatetta kirppikseltä, joista yksikään ei ole saajan kokoa? Tai jos on, niin se on rikki.
Tän jutun on varmaan kirjoittanut joku krääsänrakastaja:
https://www.iltalehti.fi/asumisartikkelit/a/2d417fc1-0678-40f7-99b6-afa…
Vai on käytetty lahja ok :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tän jutun on varmaan kirjoittanut joku krääsänrakastaja:
https://www.iltalehti.fi/asumisartikkelit/a/2d417fc1-0678-40f7-99b6-afa…
Vai on käytetty lahja ok :D
25% pitää kuulemma käytettyä lahjaa sympaattisena 😂😂😂 Kun mietin kaikkea, mitä anoppi on käytettynä raahannut meille, niin siitä on sympatia kaukana.
ette vaan osaa arvostaa toisten ystävällisyyttä. ei he tarkoita pahaa.
Tässä on varmaan kyse siitä, että isovanhempi näkee aikuisen lapsensa vielä lapsena (ja vävyn/miniän siinä sivussa myös).
Mietitään vaikka 5-vuotiasta lasta: eihän hän osaa arvioida, minkä kokoiset kengät 2-vuotias tarvitsee; eihän hän osaa sisustaa tyylikkäästi; eihän hän tiedä, mitä kaikkia tavaroita sujuvassa kotitalouden pidossa tarvitaan; eihän hän osaa arvioida, mitä ruokaa kannattaa syödä; eihän hänen niskoilleen voi jättää päätöksiä, mitä vaatteita perhe talveksi tarvitsee; jos hän on lukenut/kuullut esim. terveysasioista, ei hänellä ole kriittisyyttä, mitä kannattaa uskoa.
Lapsella voi olla selkeitä mielipiteitä näistä asioista, ja näitä herttaisia hupsutuksia pitääkin kuunnella ymmärtäväisesti hymyillen, mutta kokenut vanhempi kuitenkin lopulta arvioi itse, mikä on parasta.
Tämä asetelma on jäänyt joillekin päälle. Ei ole kyetty luopumaan ohjienpitäjän roolista, huolehtivuudesta ja hoivaavuudesta. Siksi sitä kenkien kokoarviota ja mallitoivetta ei oteta alun alkaenkaan vakavasti, vaan isovanhempi ottaa alusta alkaen vastuun kaikesta arvioinnista.
Että mua sapettaa! Meillä lapsella isoäiti, joka ei ota lahjapyyntöjä tosissaan ja tuo mitä itse haluaa hankkia! Eniten ärsyttää, kun lupaa hankkia lapselle jotakin ja sitten ostaakin muuta. Lapselle oli toivottu erästä lasten runokirjaa joululahjaksi, kun lapsi tykkää kyseisen runoilijan runoista tosi paljon. Isoäiti sanoi, että hän ostaa tuon toivekirjan joululahjaksi. Isoäiti toi paketin meille hyvissä ajoin ennen joulua. Näen jo päällepäin paketista, ettei siellä ole ko. kirjaa, koska paketti on täysin erimallinen kuin kyseinen kirja.
Miksi oi miksi pitää sanoa hankkivansa jotain, jos ei niin tee??!
Meillä tällaisesta piinaavasta isovanhemmasta päästiin eroon tekemällä hänelle samalla mitalla. Eli otimme kaiken rikkinäisen roskan ja liian pienet vaatteet yms. talteen meidän ulkovarastoon. Tätä varastoitiin niin pitkään, että koossa oli 5 täyttä jätesäkillistä. Sitten ajettiin isovanhempien kotiin ja kannettiin muitta mutkitta sisään. Ei välitetty mistään estelyistä, vaan jätettiin sinne. Jatketiin tätä toimintaa sitten pienemmillä määrillä niin kauan, että asia meni perille.
Te nuoret äidit ja isät, olette ihan liian kilttejä. Ei teidän tarvitse alistua siihen että äiti / anoppi / mummo päättää perheenne asioista. Ei teidän tarvitse käyttää heidän antamiaan vaaseja, rumia tavaroita ja epäkäytännöllinen lastenvaatteita. Puhumattakaan että saavat penkoa kaappejanne. Nyt äkkiä ottamaan oma elämä haltuun ja tekemään säännöt mummoille.
Terveisin, anoppi ja mummi itsekin.
Miettikää joskus tilannetta antajan kannalta!
- t. Meille ei vaatteita tms. ole koskaan edes tarjottu...