Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemman pakkomielle lapsenlapsen vaatteista
13.12.2021 |
Yksi isovanhemmista haluaa ostaa lapsellemme vaatteet. Emme ole pyytäneet tätä ja kun isovanhempi ottaa aiheen esille "minä voisin ostaa lapselle toppahousut/talvihaalarin/yöpuvun..." niin sanomme, että meillä on jo kyseinen vaate/kyseisiä vaatteita tarpeeksi tai emme tarvitse juuri nyt sellaista. Kiellämme suoraan isovanhempaa ostamasta vaatteita. Meillä vanhemmilla on vara itselläkin ostaa tarvittavat vaatteet ja haluaisimme itse valita, miten lapsemme puemme. Emme siis käytä mitään superkalliita lastenvaatteita, mutta haluamme ostaa helppokäyttöisiä vaatteita, jotka kestävät kulutusta sekä on helppo pukea ja pestä koneessa. Emme myöskään halua kaappeihin pyörimään rajattomasti vaatteita, vaan kohtuullinen määrä riittää. Isovanhempi on saanut aikanaan lastensa kohdalla päättää, miten meidät lapsensa pukee. Nyt on meidän vanhempien vuoro valita, miten puemme lapsemme.
Isovanhempi saattaa muistaa kieltomme hetken. Sitten vähän ajan päästä kylään tullessaan isovanhempi tuo mukanaan vaatteet, jotka on ostanut meiltä kysymättä ja kielloistamme huolimatta. Isovanhempi korostaa, että haluaa itse valita, millaiset vaatteet lapsellemme ostaa, koska lahjan antaja saa valita mitä hankkii. Jos olisimme vailla vaikka housuja, niin isovanhempi ei ostaisi sellaista, vaan haluaisi ostaa lapselle haalarin. Jos lapsi tarvitsisi uimapuvun, niin isovanhempi ostaa kaulahuivin jne. Sekään ei auta, että sanoisimme vaikka "merkin X legginssit koossa Y olisi tarpeen", vaan isovanhempi haluaa päättää merkin ja mallin itse. Kokokaan ei usein ole oikea, vaan isovanhempi saattaa ostaa jopa vuoden vanhemmalle lapselle tarkoitettuja vaatteita. Näitä sitten säilötään nyt kaappien kätköissä odottamassa, että lapsi kasvaisi. Isovanhempi ei myöskään välitä siitä, onko vaate helppokäyttöinen, kunhan se on hänestä söpö (usein nämä ovat niitä napitettavia ja käsinpestäviä vaatteita, joita emme itse ikinä ostaisi). Yhdelläkin kertaa ehdotimme lapselle vaatteiden shoppailusta haaveilleelle isovanhemmalle, että ostaisi lapsellemme jarrusukat, niille olisi todella tarve. Isovanhempi ei ottanut pyyntöä kuuleviin korviinsa, vaan toi seuraavalla käynnillä kassillisen muita vaatteita. Ja kuten arvata saattaa, isovanhempi odottaa meidän pukevan lapsemme ostamiinsa vaatteisiin, varsinkin silloin kun isovanhempi näkee lapsenlastaan.
Onko jollakin muulla tällaista ongelmaa isovanhemman kanssa? Pää meinaa hajota tämän asian kanssa. Miksi ihmeessä pitää ostaa meille tavaraa, jota emme tarvitse? Ja jos jotain nyt on aivan pakko ostaa, miksi ei osta sitä, mikä olisi tarpeen (sen sijaan, että hän ostaa mitä itse haluaa hankkia oli tarpeellista tai ei)?
Ap
Kommentit (780)
Keskustelua lukiessa tulee olo, että onko sukuni jotenkin vinksahtanut? Meillä on ollut suurimmalla osalla tapana antaa lahjaksi rahaa (20-50 euroa juhlan aiheesta riippuen). Oon kokenut tuon aina fiksuksi, kun voi hankkia mitä haluaa eikä tule huteja. Nyt kun omalle lapselle on joku lahjoittanut rahaa, niin aina olen kiittänyt ja kertonut, mihin raha käytetään.
Miehen suvussa ei ole tapana antaa lahjoja, paitsi anoppi on sitten näitä krääsäilijöitä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää mm. seuraavat:
-Jos kerta halutaan auttaa lapsiperhettä "taloudellisesti", niin miksi ostetaan niiden toivottujen sukkien tilalta käytetty pehmolelu tai risainen kirja? Vanhemmat joutuvat kuitenkin hankkimaan ne sukat ja sen rahan olisi voinut käyttää muutenkin, jos isovanhempi olisi ostanut pyydetyt sukat sen käytetyn pehmolelun sijaan.
-Miksi ajatellaan, että määrä korvaa laadun? Kaikkein ärsyttävintä on, että jos toivomme lapselle yhdet tietynmerkkiset housut (hinta 13 euroa), niin sen sijaan tuodaan kirpparilta kolmet kulahtaneet housut jotain halpismerkkiä. Miksi ei voi ostaa niitä yksiä housuja uutena?
Näistä syistä v*!%&ttaa, kun meille kärrätään tuollaista turhaa ja itse sitten hankitaan alusta asti kaikki tarvittava. Ja jos joskus haluaisin ostaa omalle lapselle uutena kirjan, pehmolelun tai muun, niin pitää miettiä viitsinkö ostaa, kun koti on täynnä toisen hankkimia rojuja.
Mä sain jo lapsena jouluisin aina äidiltä kaikkea krääsää varmaan 30 pakettia koska äidistä oli kivaa katsoa kun avaan niitä (???!)
Harvoin sain mitään toivomaani. Toivoin yksi joulu esim. englanninkielen opiskeluun liittyvän sanakirjan jolla olisin halunnut kasvattaa ns. akateemista sanavarastoa. Kirja oli vähän kalliimpi, olisko ollut 50e. Äiti ei ostanut sitä, mutta sain ainakin 150e arvosta hiertäviä alushousuja, karkkia josta en tykkää ja kaikenmaailman kippoa ja kuppia ja enkelipatsasta. Niistä sitten kiittelin vähän nieleksien.
Kysyin kirjan perään ja hän sanoi, että no ei osunut silmään ja että tuommoinen kirja olisi niin tylsä lahja muutenkin. Menin kotikaupunkimme isoon kirjakauppaan joulun jälkeen ja siellähän niitä nökötti rivissä. Olin jopa lehdestä leikannut hänelle kuvan siitä kirjasta, että varmasti muistaisi miltä se näyttää.
Minulla on tästä aiheesta nyt niin paljon patoumia, että täytyy vielä kirjoittaa.
Yksi tavarantunkijaisoäitiin liittyvä lieveilmiö on se, että kaikki muu lähipiirissä tapahtunut lahjojen vaihto kärsii myös.
Minun suvussani ennen miehen tapaamista oli tapana, että jokainen sai jouluna yhden tarkasti mietityn lahjan. Olen saanut esimerkiksi tutun käsityöläisen tekemän itse kasvattamansa lampaan nahasta tekemän lakin, joka on todella hieno ja jota olen käyttänyt 10 vuotta joka talvi. Kerran sain uudet hiilikuituiset suksisauvat edellisenä keväänä katkenneiden tilalle. Olen iloinnut hyvistä sauvoista ihan joka kerta kun olen käyttänyt niitä. On itsellekin todella palkitsevaa kun voi pitkän aikaa seuraamalla tunnistaa, mitä toinen oikeasti voisi tarvita vaikka ei vielä tiedä sitä, ja antaa se hänelle yllätyksenä.
No, kaikki tuo on nyt historiaa. Meidän on ollut pakko julistaa yleinen sääntö, että aikuisten kesken ei vaihdeta joululahjoja, koska se tyrkyttäjäisoäidin 30 halpahallin joulukoristenyssäkän purkaminen jouluaattona meni stressin puolelle. Niitä siis jaeltiin ihan kaikille, ei vain lapsille.
On ollut nyt "tasapuolisuuden" nimissä pakko hyväksyä se, että emme voi enää ottaa vastaan yllätyslahjoja edes noilta kolmelta normaalilta isovanhemmalta, joiden lahjat ovat olleet hyviä ja tulleet käyttöön. Jos saamme jotain ja tyrkyttäjälle selviää että näin on käynyt, hän purkaa sen poikaansa. Minä voisin pitää eri ihmisille eri sääntöjä, mutta mies äitikompleksinsa kanssa ei selviä siitä.
On surullista, että minäkään en voi enää saada omien vanhempieni ajatuksella valitsemaa yllätyslahjaa jouluna.
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuota tekee äitini ja kaksi lapsetonta siskoani. Ihan sairasta. Ja tosiaan kaapeista pengotaan ettei mitään ole hävitetty.
Koen sen ”nurkanvaltaukseksi”. Ahdistavaa.
Tuo törkeää käytöstä. Vierailut meillä loppuisi tuohon, toisen kaapeille ei mennä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tästä aiheesta nyt niin paljon patoumia, että täytyy vielä kirjoittaa.
Yksi tavarantunkijaisoäitiin liittyvä lieveilmiö on se, että kaikki muu lähipiirissä tapahtunut lahjojen vaihto kärsii myös.
Minun suvussani ennen miehen tapaamista oli tapana, että jokainen sai jouluna yhden tarkasti mietityn lahjan. Olen saanut esimerkiksi tutun käsityöläisen tekemän itse kasvattamansa lampaan nahasta tekemän lakin, joka on todella hieno ja jota olen käyttänyt 10 vuotta joka talvi. Kerran sain uudet hiilikuituiset suksisauvat edellisenä keväänä katkenneiden tilalle. Olen iloinnut hyvistä sauvoista ihan joka kerta kun olen käyttänyt niitä. On itsellekin todella palkitsevaa kun voi pitkän aikaa seuraamalla tunnistaa, mitä toinen oikeasti voisi tarvita vaikka ei vielä tiedä sitä, ja antaa se hänelle yllätyksenä.
No, kaikki tuo on nyt historiaa. Meidän on ollut pakko julistaa yleinen sääntö, että aikuisten kesken ei vaihdeta joululahjoja, koska se tyrkyttäjäisoäidin 30 halpahallin joulukoristenyssäkän purkaminen jouluaattona meni stressin puolelle. Niitä siis jaeltiin ihan kaikille, ei vain lapsille.
On ollut nyt "tasapuolisuuden" nimissä pakko hyväksyä se, että emme voi enää ottaa vastaan yllätyslahjoja edes noilta kolmelta normaalilta isovanhemmalta, joiden lahjat ovat olleet hyviä ja tulleet käyttöön. Jos saamme jotain ja tyrkyttäjälle selviää että näin on käynyt, hän purkaa sen poikaansa. Minä voisin pitää eri ihmisille eri sääntöjä, mutta mies äitikompleksinsa kanssa ei selviä siitä.
On surullista, että minäkään en voi enää saada omien vanhempieni ajatuksella valitsemaa yllätyslahjaa jouluna.
Miten anoppi tietää mitä vanhempasi sinulle ostaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meille ei tuottanut mitään ongelmia kertoa että vaikeassa tilanteessa otamme avustukset mieluummin rahana/lahjakorttina, niin ostamme itse tarpeellisen perheeseen.
Ei se tuosta ole kiinni, että itselle olisi vaikeaa sanoa ei, vaan siitä, ettei anoppi suostu kuuntelemaan sanaa ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tästä aiheesta nyt niin paljon patoumia, että täytyy vielä kirjoittaa.
Yksi tavarantunkijaisoäitiin liittyvä lieveilmiö on se, että kaikki muu lähipiirissä tapahtunut lahjojen vaihto kärsii myös.
Minun suvussani ennen miehen tapaamista oli tapana, että jokainen sai jouluna yhden tarkasti mietityn lahjan. Olen saanut esimerkiksi tutun käsityöläisen tekemän itse kasvattamansa lampaan nahasta tekemän lakin, joka on todella hieno ja jota olen käyttänyt 10 vuotta joka talvi. Kerran sain uudet hiilikuituiset suksisauvat edellisenä keväänä katkenneiden tilalle. Olen iloinnut hyvistä sauvoista ihan joka kerta kun olen käyttänyt niitä. On itsellekin todella palkitsevaa kun voi pitkän aikaa seuraamalla tunnistaa, mitä toinen oikeasti voisi tarvita vaikka ei vielä tiedä sitä, ja antaa se hänelle yllätyksenä.
No, kaikki tuo on nyt historiaa. Meidän on ollut pakko julistaa yleinen sääntö, että aikuisten kesken ei vaihdeta joululahjoja, koska se tyrkyttäjäisoäidin 30 halpahallin joulukoristenyssäkän purkaminen jouluaattona meni stressin puolelle. Niitä siis jaeltiin ihan kaikille, ei vain lapsille.
On ollut nyt "tasapuolisuuden" nimissä pakko hyväksyä se, että emme voi enää ottaa vastaan yllätyslahjoja edes noilta kolmelta normaalilta isovanhemmalta, joiden lahjat ovat olleet hyviä ja tulleet käyttöön. Jos saamme jotain ja tyrkyttäjälle selviää että näin on käynyt, hän purkaa sen poikaansa. Minä voisin pitää eri ihmisille eri sääntöjä, mutta mies äitikompleksinsa kanssa ei selviä siitä.
On surullista, että minäkään en voi enää saada omien vanhempieni ajatuksella valitsemaa yllätyslahjaa jouluna.
Miten anoppi tietää mitä vanhempasi sinulle ostaa?
Minun siskoni kyttää veljeni pojan saamia lahjoja ja sitä kuka poikaa hoitaa ja koska. Hän siis käyttää siihen tuntikausia joka viikko, kyylää, kyttää ja kuulustelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä tuollaisissa tilanteissa aikuiset ihmiset eivät puhu suoraan vaan vihjaillaan tai kierrellen ja kaarrellen ilmaistaan asiat.
Isovanhemmat pöydän ääreen, väännetään rautalangasta asia ja ongelmat jotka esiintyy heidän tavassa ostaa vaatteita. Jos eivät ymmärrä niin kyseessä varmasti joku vanhuuden höperö ja silloin asialle ei vaan voi mitään. Jos on muuten vaan veemäinen tapaus eikä tajua puhetta niin sitten voi suoraan sanoa vaatteita vastaanottaessa että nämä menee suoraan myyntiin, keräykseen tai vaikkapa roskiin.
onko muillakin niin, että tuollainen roinaisovanhempi ei suostu ostamaan mitään käytössä kuluvaa? sen sijaan, että ostaisi vauvalle soseita tai vaippoja, niin pitää olla sitä kahden euron käytettyä bodya?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä tuollaisissa tilanteissa aikuiset ihmiset eivät puhu suoraan vaan vihjaillaan tai kierrellen ja kaarrellen ilmaistaan asiat.
Isovanhemmat pöydän ääreen, väännetään rautalangasta asia ja ongelmat jotka esiintyy heidän tavassa ostaa vaatteita. Jos eivät ymmärrä niin kyseessä varmasti joku vanhuuden höperö ja silloin asialle ei vaan voi mitään. Jos on muuten vaan veemäinen tapaus eikä tajua puhetta niin sitten voi suoraan sanoa vaatteita vastaanottaessa että nämä menee suoraan myyntiin, keräykseen tai vaikkapa roskiin.
Osa ei vaan tajua, sanoi kauniisti, rumasti tai kuinka suoraan sata kertaa. Sanominen ei auta. Sitten loukkaannutaan, jos tavara lentää roskiin tai se myydään. Koetaan se loukkauksena isovanhemmuutta kohtaan. Ja aika usein koetaan, että se loukkaaja tai isovanhemmuuden rajoittaja on oman lapsen puoliso, vaikka oma lapsikin vastustaisi sitä tavaraa.
Ainakin meillä sanominen auttaa vain hetken. Voi mennä yksi kerta, ettei tule tavaraa ja sitten se roudaaminen taas alkaa...
Meille mummo on ostanut lasten syntymästä lähtien lähinnä edullista krääsää. Lasteni serkuille kyllä ostaa laadukkaita leluja ja isompia hankintoja. Sellaisia isoja leluja, mitä olisi kiva omillekin lapsille saada, eikä aina ostaa ihan kaikkea omasta pussista. Monilla (esim. lasteni serkuilla) isovanhemmat tukevat arkea. Ärsyttää saada sesongin lopussa jokin alennuksista ostettu ohut pipo lapselle, millä ei enää tarkene. Mutta olipahan alennuksessa. Jotenkin tuntuu että pihistelyllään kertoo mielipiteensä minusta ja minun perheestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä tuollaisissa tilanteissa aikuiset ihmiset eivät puhu suoraan vaan vihjaillaan tai kierrellen ja kaarrellen ilmaistaan asiat.
Isovanhemmat pöydän ääreen, väännetään rautalangasta asia ja ongelmat jotka esiintyy heidän tavassa ostaa vaatteita. Jos eivät ymmärrä niin kyseessä varmasti joku vanhuuden höperö ja silloin asialle ei vaan voi mitään. Jos on muuten vaan veemäinen tapaus eikä tajua puhetta niin sitten voi suoraan sanoa vaatteita vastaanottaessa että nämä menee suoraan myyntiin, keräykseen tai vaikkapa roskiin.
Lisää neuvoja a la yhtä tyhjän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille ei tuottanut mitään ongelmia kertoa että vaikeassa tilanteessa otamme avustukset mieluummin rahana/lahjakorttina, niin ostamme itse tarpeellisen perheeseen.
Ja tää liittyi nyt ketjun aiheeseen miten?
Mietipä sitä kun järjestelet niitä nyssyköitäs. Jos haluaa auttaa, voi auttaa rahallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama ongelma molempien mummojen kanssa. Toinen ostaa kassikaupalla halpa-hallin hirvittäviä rytkyjä jotka eivät millään lailla vastaa makuamme ja toinen taas ostelee sadan euron hienostelumekkoja, joille ei kerta kaikkiaan ole käyttöä (ja monesti olen esim pyytänyt kumppareita tai kuravaatteita mutta kuulemma niiden ostelu ei ole kivaa...).
Olen jo luovuttanut. Rytkyt pakkaan suoraan poismeneviin ja hienosteluvaatteita käytetään jos tulee juhlia, viime vuosina ovat olleet vähissä. Ostan itse mitä tarvitaan enkä laita mummojen varaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille ei tuottanut mitään ongelmia kertoa että vaikeassa tilanteessa otamme avustukset mieluummin rahana/lahjakorttina, niin ostamme itse tarpeellisen perheeseen.
Ja tää liittyi nyt ketjun aiheeseen miten?
Mietipä sitä kun järjestelet niitä nyssyköitäs. Jos haluaa auttaa, voi auttaa rahallisesti.
Ja luuletko sinä että nämä ketjun kymmenet krääsään hukutetut ei sitä olisi tajunneet?
Vallankäyttöähän tuo on. Pelkästään haluavat näyttää ns. kuka määrää. Ei heitä kiinnosta lapsi ja lapsen tarpeet. Haluavat näpäyttää niitä "vaikeita" aikuisia eli juurikin heitä jotka ovat lapsen arjessa jatkuvasti läsnä, pukevat ja pesevät niitä vaatteita.
Ei kaikilla ole intoa eikä tilaa säilyttää jotain "otetaan lapsista kuvia instaan"-vaatteita ja vaatteita joita ei touhuava lapsi voi arkena käyttää. Ihanko he eivät haluaisi että lapsi olisi reipas ja liikkuva.
Tästä samasta oli redditissä juttu, kun nainen sanoi että miehensä kysyy aina mitä haluat joulu- tai synttärilahjaksi ja mies osti/teki/antoi jonkun tavaran joka oli suht lähellä mutta ei se mitä pyydettiin. Ei ollut rahasta pulaa, mutta selkeästi joku näpäyttämisen tarve tossakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille ei tuottanut mitään ongelmia kertoa että vaikeassa tilanteessa otamme avustukset mieluummin rahana/lahjakorttina, niin ostamme itse tarpeellisen perheeseen.
Ja tää liittyi nyt ketjun aiheeseen miten?
Mietipä sitä kun järjestelet niitä nyssyköitäs. Jos haluaa auttaa, voi auttaa rahallisesti.
Ja luuletko sinä että nämä ketjun kymmenet krääsään hukutetut ei sitä olisi tajunneet?
En, koska osa jutuista ei ole täyspäisten ihmisten toimintaa. Tunnistan palstan huru-ukon juttuja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille ei tuottanut mitään ongelmia kertoa että vaikeassa tilanteessa otamme avustukset mieluummin rahana/lahjakorttina, niin ostamme itse tarpeellisen perheeseen.
Ei se tuosta ole kiinni, että itselle olisi vaikeaa sanoa ei, vaan siitä, ettei anoppi suostu kuuntelemaan sanaa ei.
On sellaisiakin ihmisiä kyllä olemassa, joille se ein sanominen tuottaa suuria vaikeuksia. Vihjaillaan ja kierrellään, ja sitten valitetaan netissä tms. kun mikään ei muutu. Tälle porukalle on ihan hyvää infoa saada rohkaisua siihen, että sanoo vaan suoraan mistä on kysymys. Mutta sitten on myös se porukka, jonka kohdalla ongelma ei ole ollenkaan tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille ei tuottanut mitään ongelmia kertoa että vaikeassa tilanteessa otamme avustukset mieluummin rahana/lahjakorttina, niin ostamme itse tarpeellisen perheeseen.
Ja tää liittyi nyt ketjun aiheeseen miten?
Mietipä sitä kun järjestelet niitä nyssyköitäs. Jos haluaa auttaa, voi auttaa rahallisesti.
Ja luuletko sinä että nämä ketjun kymmenet krääsään hukutetut ei sitä olisi tajunneet?
En, koska osa jutuista ei ole täyspäisten ihmisten toimintaa. Tunnistan palstan huru-ukon juttuja
Niin. Täällä on se kultamummi ja muut ”jätän kauhuminiän perinnöttä” -sössöttäjät paikalla tietty mutta ei ne liity sinun sössötykseesi mitenkään.
Anna kun arvaan, kyseinen isovanhempi on miehesi äiti? Minulla on ongelma mieheni äidin kanssa. Olen sanonut suoraan, että älkää ostako meille leluja. No voi hemmetti, hän kävi viikonloppuna ja oli ostanut pojalleni leluja. Meillä on jo kämppä aivan täynnä niitä leluja, seuraavaksi pyydän häntä ostamaan meille isomman kämpän. Sanoin, että jos hän haluaa ostaa jotakin, niin meillä ei ole tytön vaatteita, ja niitä voisi hankkia isoissa koissa, esim. koosta 92 cm ylöspäin. Sanoin, että tyttövauvallemme voisi tuoda housuja ja paitoja, ja ulkohaalari puuttuu. No hänhän toi mekkoja koossa 62 cm. Onneksi nämä olivat melko isokokoisia sentään, mutta en ymmärrä tuota samaa kuin ap, että miksi ei voida hankkia sitä mitä pyydän, vaan sitä mitä hän haluaa. Tuntuu, että hän tahallaan vittuilee minulle, ja jos hän on ajatellut, että tämä lähentää meitä, niin se kylläkin loitontaa entisestään.