Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhemman pakkomielle lapsenlapsen vaatteista
13.12.2021 |
Yksi isovanhemmista haluaa ostaa lapsellemme vaatteet. Emme ole pyytäneet tätä ja kun isovanhempi ottaa aiheen esille "minä voisin ostaa lapselle toppahousut/talvihaalarin/yöpuvun..." niin sanomme, että meillä on jo kyseinen vaate/kyseisiä vaatteita tarpeeksi tai emme tarvitse juuri nyt sellaista. Kiellämme suoraan isovanhempaa ostamasta vaatteita. Meillä vanhemmilla on vara itselläkin ostaa tarvittavat vaatteet ja haluaisimme itse valita, miten lapsemme puemme. Emme siis käytä mitään superkalliita lastenvaatteita, mutta haluamme ostaa helppokäyttöisiä vaatteita, jotka kestävät kulutusta sekä on helppo pukea ja pestä koneessa. Emme myöskään halua kaappeihin pyörimään rajattomasti vaatteita, vaan kohtuullinen määrä riittää. Isovanhempi on saanut aikanaan lastensa kohdalla päättää, miten meidät lapsensa pukee. Nyt on meidän vanhempien vuoro valita, miten puemme lapsemme.
Isovanhempi saattaa muistaa kieltomme hetken. Sitten vähän ajan päästä kylään tullessaan isovanhempi tuo mukanaan vaatteet, jotka on ostanut meiltä kysymättä ja kielloistamme huolimatta. Isovanhempi korostaa, että haluaa itse valita, millaiset vaatteet lapsellemme ostaa, koska lahjan antaja saa valita mitä hankkii. Jos olisimme vailla vaikka housuja, niin isovanhempi ei ostaisi sellaista, vaan haluaisi ostaa lapselle haalarin. Jos lapsi tarvitsisi uimapuvun, niin isovanhempi ostaa kaulahuivin jne. Sekään ei auta, että sanoisimme vaikka "merkin X legginssit koossa Y olisi tarpeen", vaan isovanhempi haluaa päättää merkin ja mallin itse. Kokokaan ei usein ole oikea, vaan isovanhempi saattaa ostaa jopa vuoden vanhemmalle lapselle tarkoitettuja vaatteita. Näitä sitten säilötään nyt kaappien kätköissä odottamassa, että lapsi kasvaisi. Isovanhempi ei myöskään välitä siitä, onko vaate helppokäyttöinen, kunhan se on hänestä söpö (usein nämä ovat niitä napitettavia ja käsinpestäviä vaatteita, joita emme itse ikinä ostaisi). Yhdelläkin kertaa ehdotimme lapselle vaatteiden shoppailusta haaveilleelle isovanhemmalle, että ostaisi lapsellemme jarrusukat, niille olisi todella tarve. Isovanhempi ei ottanut pyyntöä kuuleviin korviinsa, vaan toi seuraavalla käynnillä kassillisen muita vaatteita. Ja kuten arvata saattaa, isovanhempi odottaa meidän pukevan lapsemme ostamiinsa vaatteisiin, varsinkin silloin kun isovanhempi näkee lapsenlastaan.
Onko jollakin muulla tällaista ongelmaa isovanhemman kanssa? Pää meinaa hajota tämän asian kanssa. Miksi ihmeessä pitää ostaa meille tavaraa, jota emme tarvitse? Ja jos jotain nyt on aivan pakko ostaa, miksi ei osta sitä, mikä olisi tarpeen (sen sijaan, että hän ostaa mitä itse haluaa hankkia oli tarpeellista tai ei)?
Ap
Kommentit (780)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan meijän miniä tämä ap. Kuullostaa yhtä typerältä.
taidat olla anoppini, kun et osaa kirjoittaa sanaa kuulostaa ;)
Minkä arvosanan sait äidinkielen kirjoituksista, kun et osaa edes aloittaa lausetta isolla kirjaimella ja päättää sitä pisteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä tuntuu isovanhempiakin olevan, niin ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää minkä ihmeen ajatusprosessin kautta on päädytty esim. seuraavaan: kysytään ensin olisiko jotain mitä voisimme ostaa ja vastaus on, että ehjät kumisaappaat koko 32, värillä tai merkillä ei väliä. Sitten tuodaan 2m pitkä ja 1m leveä ilmatäytteinen kirkkaan punainen muovinen Fatboy aikuisten löhötuoli. Ja kun minä kiittämätön myin tuon turhakkeen puoleen hintaan ja ostin ne saappaat, ollaan kiukkuisia kun ei kelvannut vaikka oli Stockmannilta.
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuntuu isovanhempiakin olevan, niin ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää minkä ihmeen ajatusprosessin kautta on päädytty esim. seuraavaan: kysytään ensin olisiko jotain mitä voisimme ostaa ja vastaus on, että ehjät kumisaappaat koko 32, värillä tai merkillä ei väliä. Sitten tuodaan 2m pitkä ja 1m leveä ilmatäytteinen kirkkaan punainen muovinen Fatboy aikuisten löhötuoli. Ja kun minä kiittämätön myin tuon turhakkeen puoleen hintaan ja ostin ne saappaat, ollaan kiukkuisia kun ei kelvannut vaikka oli Stockmannilta.
tää ei mulle aukea että niitä ei edes saa myydä
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuntuu isovanhempiakin olevan, niin ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää minkä ihmeen ajatusprosessin kautta on päädytty esim. seuraavaan: kysytään ensin olisiko jotain mitä voisimme ostaa ja vastaus on, että ehjät kumisaappaat koko 32, värillä tai merkillä ei väliä. Sitten tuodaan 2m pitkä ja 1m leveä ilmatäytteinen kirkkaan punainen muovinen Fatboy aikuisten löhötuoli. Ja kun minä kiittämätön myin tuon turhakkeen puoleen hintaan ja ostin ne saappaat, ollaan kiukkuisia kun ei kelvannut vaikka oli Stockmannilta.
En oo isovanhempi mut veikkaan: Koska eiks kaikki rakasta sitä, kun saa jotain, mitä ei oo toivonut? Isovanhempi kyllä tuntee sut paremmin ku sä ite tai vanhempas. Et vaan tiedä sitä vielä.😘
Voi sanoa aivan hyvin että kieltäytyy materiasta kokonaan. Ja laittaa kierrätykseen kaiken ylimääräisen.
Saahan tuon loppumaan kyllä. Sataprosenttisen varmasti. On vain itsestä kiinni mitå keinoja käyttää. Suosittelen kirjallista viestintää jos suusanallinen ignoorataan. Monta hyvää neuvoa jo.
Hei, tässä on vissiin joku väärinkäsitys matkan varrella. Olemme kiitollisia että haluatte tukea, emme halua mitään ylimääräistä materiaa tällä hetkellä, jos haluaa välttämättä auttaa: lapsi tarvitsee: xyz/ei mitään, kaiken muun lahjoitamme tarvitseville perheille paikkaan xyz. Kiitos ymmärryksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ymmärrä miten joku päästään vieraan tonkimaan vaatekaappejaan..siinä kohtaa ohjausin ulko-ovelle eikä tarttis enää kylään tulla.
Vierailija kirjoitti:
Voi sanoa aivan hyvin että kieltäytyy materiasta kokonaan. Ja laittaa kierrätykseen kaiken ylimääräisen.
Saahan tuon loppumaan kyllä. Sataprosenttisen varmasti. On vain itsestä kiinni mitå keinoja käyttää. Suosittelen kirjallista viestintää jos suusanallinen ignoorataan. Monta hyvää neuvoa jo.
Hei, tässä on vissiin joku väärinkäsitys matkan varrella. Olemme kiitollisia että haluatte tukea, emme halua mitään ylimääräistä materiaa tällä hetkellä, jos haluaa välttämättä auttaa: lapsi tarvitsee: xyz/ei mitään, kaiken muun lahjoitamme tarvitseville perheille paikkaan xyz. Kiitos ymmärryksestä.
Jos ei ymmärrä keskustelun aiheesta mitään, kannattaa olla hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi sanoa aivan hyvin että kieltäytyy materiasta kokonaan. Ja laittaa kierrätykseen kaiken ylimääräisen.
Saahan tuon loppumaan kyllä. Sataprosenttisen varmasti. On vain itsestä kiinni mitå keinoja käyttää. Suosittelen kirjallista viestintää jos suusanallinen ignoorataan. Monta hyvää neuvoa jo.
Hei, tässä on vissiin joku väärinkäsitys matkan varrella. Olemme kiitollisia että haluatte tukea, emme halua mitään ylimääräistä materiaa tällä hetkellä, jos haluaa välttämättä auttaa: lapsi tarvitsee: xyz/ei mitään, kaiken muun lahjoitamme tarvitseville perheille paikkaan xyz. Kiitos ymmärryksestä.
Monta neuvoa on tässä ketjussa, mutta ei yhtäkään, joka toimisi rajattoman ihmisen kanssa.
Meillä ei toiminut kuin välien katkaiseminen.
Vierailija kirjoitti:
Vie vaikka johonkin vaatekeräyskonttiin yms. jos ei netissä myymiseen ole aikaa.
Miksi mun pitäisi käyttää aikaani edes tuohon. Vieköön se mummo ne sinne lumppukeräykseen, jos on ihan pakko ostaa turhaa tavaraa. Ei mun koti ole mikään anopin riepuja välivarasto, vaikka toinen kyynelsilmin väittää, pelkällä hyvällä hän....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi sanoa aivan hyvin että kieltäytyy materiasta kokonaan. Ja laittaa kierrätykseen kaiken ylimääräisen.
Saahan tuon loppumaan kyllä. Sataprosenttisen varmasti. On vain itsestä kiinni mitå keinoja käyttää. Suosittelen kirjallista viestintää jos suusanallinen ignoorataan. Monta hyvää neuvoa jo.
Hei, tässä on vissiin joku väärinkäsitys matkan varrella. Olemme kiitollisia että haluatte tukea, emme halua mitään ylimääräistä materiaa tällä hetkellä, jos haluaa välttämättä auttaa: lapsi tarvitsee: xyz/ei mitään, kaiken muun lahjoitamme tarvitseville perheille paikkaan xyz. Kiitos ymmärryksestä.
Hirvittävä metakka ja sen jälkeen piilopusseja. Nyssäköitä ilmestyy edelleen.
Se on kyllä jännää huomata miten joillekin isovanhempi tarkoittaa jotain sodanaikana syntynyttä henkilöä aina vaan. Pahimmillaan kuvitellaan, että tämän päivän isovanhemmat ovat sodassa olleita.
Nykyisten vanhempien vanhemmat ovat syntyneet noin 50- ja 60-luvuilla. Ei vuonna 1929 tai 1939. Pieniä lapsia on paljon 1980-1990-luvuilla syntyneillä.
Saman huomaa kun puhutaan "vanhuksista", jotka eivät osaa käyttää internetiä. Suurimalla osalla olisi ollut aivan hyvä mahdollisuus opetella käyttämään nettiä. Ei niitä osaamattomia 95-vuotiaita enää montaa ole, suurin osa on 60-70-vuotiaita, joilla olisi ollut 20 vuotta aikaa opetella käyttämään tietokonetta ja nettipankkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä jännää huomata miten joillekin isovanhempi tarkoittaa jotain sodanaikana syntynyttä henkilöä aina vaan. Pahimmillaan kuvitellaan, että tämän päivän isovanhemmat ovat sodassa olleita.
Nykyisten vanhempien vanhemmat ovat syntyneet noin 50- ja 60-luvuilla. Ei vuonna 1929 tai 1939. Pieniä lapsia on paljon 1980-1990-luvuilla syntyneillä.
Saman huomaa kun puhutaan "vanhuksista", jotka eivät osaa käyttää internetiä. Suurimalla osalla olisi ollut aivan hyvä mahdollisuus opetella käyttämään nettiä. Ei niitä osaamattomia 95-vuotiaita enää montaa ole, suurin osa on 60-70-vuotiaita, joilla olisi ollut 20 vuotta aikaa opetella käyttämään tietokonetta ja nettipankkia.
Jos 50-60-luvuilla syntynyt valittaa ettei osaa käyttää nettiä, se on ihan potaskaa. Siinä on kyse taas siitä uhriutumisesta ja "avuntarpeesta".
Minä olen tehnyt jo gradunikin tietokoneella, 80-luvulla.
t. 60-luvun lapsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä jännää huomata miten joillekin isovanhempi tarkoittaa jotain sodanaikana syntynyttä henkilöä aina vaan. Pahimmillaan kuvitellaan, että tämän päivän isovanhemmat ovat sodassa olleita.
Nykyisten vanhempien vanhemmat ovat syntyneet noin 50- ja 60-luvuilla. Ei vuonna 1929 tai 1939. Pieniä lapsia on paljon 1980-1990-luvuilla syntyneillä.
Saman huomaa kun puhutaan "vanhuksista", jotka eivät osaa käyttää internetiä. Suurimalla osalla olisi ollut aivan hyvä mahdollisuus opetella käyttämään nettiä. Ei niitä osaamattomia 95-vuotiaita enää montaa ole, suurin osa on 60-70-vuotiaita, joilla olisi ollut 20 vuotta aikaa opetella käyttämään tietokonetta ja nettipankkia.
Jos 50-60-luvuilla syntynyt valittaa ettei osaa käyttää nettiä, se on ihan potaskaa. Siinä on kyse taas siitä uhriutumisesta ja "avuntarpeesta".
Minä olen tehnyt jo gradunikin tietokoneella, 80-luvulla.
t. 60-luvun lapsi
No ihan on 2000-luvulla syntyneitä, joilla it-taidot ovat heikot. Kyllä näitä osaamattomia vaan löytyy joka ikäluokasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä jännää huomata miten joillekin isovanhempi tarkoittaa jotain sodanaikana syntynyttä henkilöä aina vaan. Pahimmillaan kuvitellaan, että tämän päivän isovanhemmat ovat sodassa olleita.
Nykyisten vanhempien vanhemmat ovat syntyneet noin 50- ja 60-luvuilla. Ei vuonna 1929 tai 1939. Pieniä lapsia on paljon 1980-1990-luvuilla syntyneillä.
Saman huomaa kun puhutaan "vanhuksista", jotka eivät osaa käyttää internetiä. Suurimalla osalla olisi ollut aivan hyvä mahdollisuus opetella käyttämään nettiä. Ei niitä osaamattomia 95-vuotiaita enää montaa ole, suurin osa on 60-70-vuotiaita, joilla olisi ollut 20 vuotta aikaa opetella käyttämään tietokonetta ja nettipankkia.
Jos 50-60-luvuilla syntynyt valittaa ettei osaa käyttää nettiä, se on ihan potaskaa. Siinä on kyse taas siitä uhriutumisesta ja "avuntarpeesta".
Minä olen tehnyt jo gradunikin tietokoneella, 80-luvulla.
t. 60-luvun lapsi
No ihan on 2000-luvulla syntyneitä, joilla it-taidot ovat heikot. Kyllä näitä osaamattomia vaan löytyy joka ikäluokasta.
No se on sitten ihan vaan sitä avuttomaksi heittäytymistä, eikä siihen tarvitse mennä mukaan. Oma anoppini unohti alle viiskymppisenä, miten bussilla kuljetaan.
Vierailija kirjoitti:
Voi sanoa aivan hyvin että kieltäytyy materiasta kokonaan. Ja laittaa kierrätykseen kaiken ylimääräisen.
Saahan tuon loppumaan kyllä. Sataprosenttisen varmasti. On vain itsestä kiinni mitå keinoja käyttää. Suosittelen kirjallista viestintää jos suusanallinen ignoorataan. Monta hyvää neuvoa jo.
Hei, tässä on vissiin joku väärinkäsitys matkan varrella. Olemme kiitollisia että haluatte tukea, emme halua mitään ylimääräistä materiaa tällä hetkellä, jos haluaa välttämättä auttaa: lapsi tarvitsee: xyz/ei mitään, kaiken muun lahjoitamme tarvitseville perheille paikkaan xyz. Kiitos ymmärryksestä.
Tällä tuollainen kirjallinen viesti olisi TL;DR kun heti ensi riviltä jo paljastui että sisältö ei ole muorin ihailua tai muuta tärkeää. Siitä jäisi rouvalle mieleen ainoastaan avainsanat ”OLEMME KIITOLLISIA” ”LAPSI TARVITSEE” ”APUA” mistä kertoisi suu vaahdossa kaikille naapureilleen.
Meillä siskoni mies on ihan arkkitehti ja hän ei halua "turhaa tavaraa" kotiinsa. No siskoni on näitä ostosholisteja, joten hänpä - ja äitini ja kaksi muuta siskoani - kuormittaa nyt sitten meitä, kun miehensä ei anna heille ostaa krääsää.
Todella kvia, että joku saa sanella kotinsa säännöt, mutta toisilla ei sitä oikeutta ole. jos ei mitään muuta niin meidän postilaatikko tungetaan täyteen "tuliaisia" niin että postit kastuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä jännää huomata miten joillekin isovanhempi tarkoittaa jotain sodanaikana syntynyttä henkilöä aina vaan. Pahimmillaan kuvitellaan, että tämän päivän isovanhemmat ovat sodassa olleita.
Nykyisten vanhempien vanhemmat ovat syntyneet noin 50- ja 60-luvuilla. Ei vuonna 1929 tai 1939. Pieniä lapsia on paljon 1980-1990-luvuilla syntyneillä.
Saman huomaa kun puhutaan "vanhuksista", jotka eivät osaa käyttää internetiä. Suurimalla osalla olisi ollut aivan hyvä mahdollisuus opetella käyttämään nettiä. Ei niitä osaamattomia 95-vuotiaita enää montaa ole, suurin osa on 60-70-vuotiaita, joilla olisi ollut 20 vuotta aikaa opetella käyttämään tietokonetta ja nettipankkia.
Jos 50-60-luvuilla syntynyt valittaa ettei osaa käyttää nettiä, se on ihan potaskaa. Siinä on kyse taas siitä uhriutumisesta ja "avuntarpeesta".
Minä olen tehnyt jo gradunikin tietokoneella, 80-luvulla.
t. 60-luvun lapsi
No ihan on 2000-luvulla syntyneitä, joilla it-taidot ovat heikot. Kyllä näitä osaamattomia vaan löytyy joka ikäluokasta.
Näin on, mutta yleensä kun jotain live-palveluita lopetetaan, alkaa itku, miten "vanhukset" eivät nyt saa asioita hoidettua. Pudasjärvellä järjestettiin mielenilmaus pankin lopettamista vastaan ja lehdissä uutisoitiin, miten vanhukset ei saa enää asioita hoidettua. Kun kuvia katsoi vähän tarkemmin, haastateltavat ja mielenosoittajat olivat jotain 60- ja 70-vuotiaita.
Näiden takiako veronmaksajien pitäisi tukea kuolemaa tekeviä live-palveluita?
Vierailija kirjoitti:
Isoäidit on sitä sodan yli puutteessa elänyttä porukkaa, jotka haluavat, että edes heidän lapsenlapsillaan olisi asiat hyvin. Mutta ilmeisesti tulivat kasvattaneeksi omat lapsensa liian itsekkäiksi.
Tuota, esim. minun äitini on syntynyt -57, eli sota oli kyllä jo long gone siinä vaiheessa. Eivät rahassa rypeneet, mutta ei heiltä kyllä mitään puuttunutkaan. Että jos nyt ei vedetä mutkia suoriksi ja väitetä, että kaikki tämän päivän isoäidit ovat eläneet sotavuodet läpi ja siksi vaan hyvää hyvyyttään kuskaavat roinaa ja rompetta jälkipolvien riemuksi.
Meillä oli nyt aamulla taas miehen kanssa valtava riita sen johdosta, että täällä käymässä oleva rajaton isovanhempi oli sujauttanut kassillisen kirppisvaatteita (laput vielä kiinni, mutta selvästi valmistettu joskus kauan sitten koska niissä on auringonpolttamia vaalentumia) kotiimme.
Isovanhempi asuu siis hotellissa ja käy täällä joka päivä. Toissapäivänä kun hän kävi, veti nämä keinokuituvaatteet laukustaan ja tarjosi niitä. Sanoin että ei kiitos, koko on aivan liian suuri, ja emme mielellään säilytä vaatteita pitkälle tulevaisuuteen, ja että hän voi tietysti halutessaan säilytellä ja kysyä sitten lapselta kun nuo vaatteet ehkä 5 vuoden päästä kävisivät.
No, olin itse eilisiltana töissä ja sillä aikaa isoäiti oli käynyt täällä. Reissun yhteydessä tänne oli taas ilmestynyt lahjakassi, jonka huomasin tänä aamuna. Sisällä oli taas uusi glitter-kynttilä, suklaapatukka ja nuo kertaalleen torjutut vaatteet.
Myönnän, että minulla oli varmasti kiihtynyt tai ahdistunut äänensävy kun kysyin mieheltä, että miten tuo (kassi) on tänne tullut, eli toiko isoäiti sen kiellosta huolimatta vai tuliko miehen mukana. Mies hermostui heti, että miksi minun pitää aiheuttaa hänelle paha mieli AINA arvostelemalla hänen äitiään. Että hän tietää että VIHAAN hänen äitään, mutta miksi se pitää hänelle ilmaista. Enkö voisi yrittää tehdä hänen elämästään helpompaa kun se on jo vaikeaa tuollaisen äidin kanssa? Sitten taas yritettiin keskustella rajoista ja yhteisesti sovitusta kiinni pitämisestä. Ihan hirveä olo, tässäpä oli taas ihana startti työpäivälle. Mies lähti kuskaamaan lahjakassia takaisin äidilleen ja ilmoitti sinne, että MINIÄ ei halunnut näitä. Isoäiti oli selittänyt, että hän oli luullut että en halunnut yhtä niistä vaatteista mutta kaikkiin muihin en mukamas ollut suoraan sanonut ei.
Nyt on kaikilla paha mieli, paitsi ilmeisesti isoäidillä, joka sai huomiota heti aamuun. Mietin ihan vakavissani, että onko tämä juuri mitä hän haluaa? Saa meidät kaikki muut näyttämään huonoimmat puolemme, ja voi sitten itse paistatella lempeänä väärinymmärrettynä isoäitinä. Väliäkös sillä, että tästä kärsivät kaikki, etunenässä ne muka niin rakkaat lapsenlapset.
Jos meidän perhe joskus hajoaa, niin tämän isoäidin käytös on kyllä ihan todennäköisimpien syiden joukossa. Niin vaikea ja kompleksinen tuo elämänmittainen epäterve suhde äidin ja pojan välillä on. Ei mies vieläkään pysty erottamaan itseään äidistään tunnetasolla, ja kun ruvetaan puhumaan asioista, hän menee ihan lukkoon. Halkean tähän stressiin.
Alue: Aihe vapaa
Voitaisiin maksaa shoppaajille samalla mitalla takaisin. Haalitaan hirveät määrät jotain tarjous- ja kirppiskamaa (mielellään vähän kulahtanutta) ja ehdottomasti juuri sellaista, mistä lahjan saaja ei tykkää eikä tarvitse. Viedään kassillinen aina mukanamme uhriutumista unohtamatta, ellei kelpaa. Pisteeksi i:n päälle käydään läpi hänen kaappinsa. 😀