Isovanhemman pakkomielle lapsenlapsen vaatteista

Oma äitini on juuri tuollainen "antaja saa aina valita lahjan!"-tyyppi. Se pätee, vaikka hän itse kysyisi toiveita esim. näin joulun aikaan toivomuslistaa. Jos listalla lukee paita, hän ostaa housut. Jos listalla lukee punainen paita, hän ostaa sinisen paidan. Jos listalla lukee Neiti Etsivä, hän ostaa Ronja Ryövärintyttären.

Hänessä on paljon muitakin rajattomuuden piirteitä ja hän tekee tätä siksi, että hän haluaa huomiota. Hän sitkeästi toivoo, että hänen vaihtamansa ostoksensa olisikin nappijuttu, parempi kuin se mitä oli alun perin toivottu. Sitten häntä kiitettäisiin kyyneleet silmissä kuinka ihana juttu oli, että saikin tämän Mozartin CD:n Metallican sijasta.

Toiveiden kunnioittaminen ja toteuttaminen on hänelle sama kuin että häneltä vaaditaan jotain ja että hänen oma valintansa ei kelpaa, kun vaaditaan jotain muuta kuin hänen omavalitsemansa juttu. Siksi sekään ei hänelle riitä, että hän ostaisi pyydetyn jutun ja siitä oltaisiin iloisia ja kiitollisia.

Lopputuloksena on, että lahjoista tulee aina paha mieli sekä antajalle että saajalle. Siksi saaja on lakannut ajat sitten toivomasta mitään. Toivetta ei toteuteta, vaikka se olisi järkevä ja maltillinen ja toivetta olisi erikseen tiedusteltu.

Sama homma jatkuu luonnollisesti myös lastenlasten kanssa.

Tuollaisten isovanhempien kanssa on muuten ihan turha toivoa yhtään mitään!

Jos lapselle toivottaisiin tiettyä taaperoiden palapeliä, niin saisimme jouluna jännittää, paljastuuko sitä paketista ollenkaan. Todennäköisesti palapelin tilalla olisi jotain ihan muuta. Helpompi ostaa itse, mitä haluaa kuin esittää turhia toiveita.

Minua inhottaa, että meidän nurkkiin tuodaan kaikenlaista puolikuntoista tavaraa kirpputoreilta tai jostain työkaverin kissan kummin kaiman naapurista. Ollaan miehen kanssa keskituloisia ja meillä on vara ostaa lapselle uutena kaikki tarvittava (jotkut luistimet nyt voidaan ostaa käytettynä, mutta kuitenkin). Maksetaan ihan mielellään pari euroa enemmän, että saadaan varmasti helpot ja toimivat vaatteet. Sitten eräs sukulainen tekee mielestään palveluksen tuomalla meille jostain marketin alelaarista ne tuotteet, jotka eivät ymmärrettävästi ole kenellekään muulle kelvanneet...

Niin tuttua. Vuoden ikäiselle lapselle ei voinut ostaa lahjaksi vaatetta, koska "eihän se ole kivaa". Kerran pyysin sukulaisia ostamaan vähän kalliimman haalarin yhteislahjana. Ei käynyt, koska kaikilla ei olisi ollut sitten (fyysistä) lahjaa. Ostivat sitten jokainen henkkamaukasta kalliimmalla jotain vaatteita. Myöskään oikeaa kokoa ei voi ostaa, koska se menee nopeampaa pieneksi. Eli jos pyydän kokoa 122 cm saadaan ehkäpä koko 140. Ja kaappitilaahan kaikilla on "turhien" vaatteiden säilyttämiseen. Ja jos alennuksessa on vaaleanpunainen perhosmekko niin se istetaan koska "voihan poikakin mekkoa pitää". Osa sukulaisistakin on yrittäneet puuttua tähän, mutta eipä ole ollut vaikutusta.

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini on juuri tuollainen "antaja saa aina valita lahjan!"-tyyppi. Se pätee, vaikka hän itse kysyisi toiveita esim. näin joulun aikaan toivomuslistaa. Jos listalla lukee paita, hän ostaa housut. Jos listalla lukee punainen paita, hän ostaa sinisen paidan. Jos listalla lukee Neiti Etsivä, hän ostaa Ronja Ryövärintyttären.

Hänessä on paljon muitakin rajattomuuden piirteitä ja hän tekee tätä siksi, että hän haluaa huomiota. Hän sitkeästi toivoo, että hänen vaihtamansa ostoksensa olisikin nappijuttu, parempi kuin se mitä oli alun perin toivottu. Sitten häntä kiitettäisiin kyyneleet silmissä kuinka ihana juttu oli, että saikin tämän Mozartin CD:n Metallican sijasta.

Toiveiden kunnioittaminen ja toteuttaminen on hänelle sama kuin että häneltä vaaditaan jotain ja että hänen oma valintansa ei kelpaa, kun vaaditaan jotain muuta kuin hänen omavalitsemansa juttu. Siksi sekään ei hänelle riitä, että hän ostaisi pyydetyn jutun ja siitä oltaisiin iloisia ja kiitollisia.

Lopputuloksena on, että lahjoista tulee aina paha mieli sekä antajalle että saajalle. Siksi saaja on lakannut ajat sitten toivomasta mitään. Toivetta ei toteuteta, vaikka se olisi järkevä ja maltillinen ja toivetta olisi erikseen tiedusteltu.

Sama homma jatkuu luonnollisesti myös lastenlasten kanssa.

Tässä on jokin omituinen kuvio että he näkee sen lahjan kuin itsenään eli he kokevat suunnatonta torjuntaa, jos se ei kelpaa. Jokin ihan outo ajatuksenjuoksu siinä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä lopetin kaiken avun kun mikään ollut oikein tyttären mielestä. Haluan viettää vanhuuteni rauhassa en kenenkään piikana enkä haukuttavaa.

Vähät rahani käytän itseeni ja miesystäväni lapsenlapsiin jotka käyvät auttamassa meitä, tekevät pihatöitä ja siivouksia.

Älkää äidit ja isät antako kiittämättömien lastenne, miniöitten ja vävyjen hyväksikäyttää teitä.

Kuulostat ihan minun äidiltäni. Ei hänellä oikeasti ole ketään ja tuo "annan sitten lahjat naapurin lapsille kun te olette niin kiittämättömiä" on aika lapsellinen läppä.

Tuntuupa äitinä pahalta lukea kirjoittamaasi äidistäsi ja sinulle vieraasta ihmisestä. Jos olisin äitisi katuisin , että synnytin ja kasvatin tuommoisen hirviön. Toivottavasti elämä opettaa.

Huh, huh!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen vielä tajuan, jos isovanhempi ei vaikka halua antaa lahjaksi rahaa ja kokisi rahan antamisen jotenkin kylmäksi. Sitä en todellakaan tajua, että jos perheeltä saa selvän lahjatoiveen ja se on kohtuuhintainen (eli joku alle 20 euron toive), niin miksi sitä ei voi toteuttaa? Eikö se jo riitä, että isovanhempi saa ostaa tavaran itse ja tietää, että sitä on toivottu? Eikö olisi paljon kivempi nähdä lapsen/vanhemman kasvoilla ilo siitä toivotusta Ryhmä Hau -puserosta kuin hämmennys siitä, kun mummo toikin toivotun lahjan sijaan Peppi Pitkätossu -paidan, kun se oli mummosta kauniimpi?

Kas kun meillä ei mummo usko, että minä äitinä tietäisin, mitä lapseni toivoo. Hänellä on mielestään läheisempi yhteys lapseeni kuin minulla. Hän loukkaantuu kun minä ylipäätään siihen väliin tulen mitään söpöttämään.

Siksi hän mm boikotoi minun järjestämiä lapsen synttäreitä ja ryysi sitten kutsumatta kaksi päivää myöhemmin sen "lapsen toivekakun" kanssa meille. Lapsi oli kyllä yhtä pihalla kuin minäkin, että ai, tykkääkö hän poneista. Mummo pannut monta kymppiä johonkin räätälöityyn ponikakkuun. Ja kyllä, sairastahan tuo on.

Minun äitini veti hirveät kilarit siitä kun "ei kutsuttu oikeille synttäreille".  Aloin pitää yhdet synttärit kavereille ja yhdet sukulaisille. Äitini halusi jostain käsittämättömästä syystä sinne kaverisynttäreille.

Tätä ketjua lukiessa arvostan niin omia vanhempiani. Lapsemme viettää nyt ekaa joulua ja vanhempani laittoivat tilille viisikymppiä lahjarahaa ja käskivät ostaa jotain tarpeellista. Sain tuolla summalla lapselle Hackmannin lastenaterimet, mieluisan yöpuvun ja hyvät housut seuraavassa käyttöön tulevassa vaatekoossa - kaikki tarpeellisia ja mieluisia plus tuossa on jo tosi paljon lahjoja!<3

Mikähän ihme juttu tuo tosiaan on. Äitini ei ole koskaan ostanut lapsillemme vaatteita, eikä juuri mitään muutakaan, mutta muutamina jouluina hän kysyi, mitä he haluaisivat lahjaksi. Kerroin sitten, että A toivoo sitä, B tätä ja C toivoo tuota. Sanoin vielä, että jos et osaa ostaa tuollaisia, tai jaksa lähteä niitä etsimään, voit antaa minulle rahaa, käyn ostamassa nuo toiveet toivelistalta ja laitan ne pakettiin puolestasi. Korostin vielä, että olisivat ikionnellisia saadessaan nuo lahjat, ja helpottaisi minuakin, kun yksi lahjatoive jokaiselle olisi muualta hankittu kuin minun rahoistani. Mutta ei. Äitini osti jotakin, mikä hänen mielestään oli kivaa. Ei niitä sitten koskaan käytetty ja jouduin ostamaan nuo toiveet omista rahoistani. En tajunnut, miksi sitten kysyi, jos ei aikonutkaan hankkia mitä toivottiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sääli että te olette noin julmia. Anoppi on miehesi äiti ajatelkaa jos aikanaan oma miniänne ei antaisi tavata poikaamme jonkun vähäpätöisen asian takia. Vituttaa tuollaiset ämmät. En voi käsittää jos ei ole oikeaa syytä tai jos syy on joku tavaran ostelu tai ostamattomuus

vähäpätöinen asia? mitäs itse tykkäisit, jos teille tuotaisiin pyytämättä vaikka käytettyjä luistimia, naisten vaatteita koossa M ja historiasta kertovia kirjoja, tykkäsitpä näistä tai et? ei ole minulle vähäpätöinen asia, jos joku täyttää kotini kaikella tarpeettomalla

Onneksi kerrostalossa on iso roskis.

Tämä on yksi vallankäytön ja kiusaamisen muoto. Minulla oli sisareni kanssa sama ongelma. Meillä on pieni koti ja vähän säilytystilaa. Ja vaikka sisareni oli hyvin tietoinen ongelmastamme, hän tunki nurkistaan kaiken ylimääräisen kirpputorilta haalimansa tavaran meidän kotiini, vaikka kielsin. Muovipussi ilmestyi oven taakse. Tavarakasa tuotiin myös sukutapaamisiin ja jos kieltäydyin, olin sitten ylimielinen. Ja tämä tuotiin esiin myös muulle suvulle. Tavoitteena nolaaminen suvun silmissä ja leimaaminen ylimieliseksi.

Jos haluaa auttaa, niin lahjakortti tai raha ovat hyviä valintoja. Silloin lahjansaaja voi itse valita, mitä tarvitsee. Itse en odota sisareltani mitään apua, mutta toisen käyttäminen ilmaisena kaatopaikka/kirpputorikuskina ja ylimieliseksi leimaaminen pienten säilytystilojen vuoksi, ei ole auttamista vaan kiusantekoa. Jokainen voi tehdä ihan itse kaatopaikkakuormansa ja maksaa itse kaatopaikkamaksunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on toisinpäin, miniältä tuli vaatimuksia vaatimusten perään. Merkkivaatteita monta kertaa vuodessa, kasvaville lapsille. Ja jatkuvasti olisi pitänyt olla heille lapsenvahtina. Otimme poikamme puhutteluun. Yhtään tavaraa emme ole hankkineet noin kahteen vuoteen. Pojan lapset saavat nykyään tulla yökylään silloin kun meille sopii, ei silloin kun miniä järjestää menoa kysymättä meiltä.

Tyttären perhe ei kärtä tavaraa ja kun tarjoudumme hankkimaan, pyynnöt ovat kohtuullisia.

Harmittaa, jos sanoa saa, pojan vaimovalinta. Näyttää poikakin harmittavan, ei näytä onnelliselta. Jännä, että samanlaisen kasvatuksen saaneet, tytär ja poika, tytär osaa, poika ei.

Meillä on samanlaista. Miniällä on luulo, että hän saa määrätä tahdin, aina pitäisi olla valmis kun hän haluaa. Meiltä meni hermo, lopetimme yhteydenpidon, poika ja lapset saavat käydä meillä, jos haluavat, miniä ei. Lapsia emme ota yökylään, sitä valitusta ja ohjeistusta ei jaksa, hoitakoon itse.

Tytärten lapset ovat usein, lapset tykkäävät ja haluavat tulla, meillä on hauskaa. Kesällä olivat kolme viikkoa mökillä meidän kanssamme. Poika kävi kaksi kertaa lastensa kanssa päivän olemassa.

Testamentissa olemme huomioineet, lapset saavat vain lakiosansa, loppu menee tytärten lapsille, on sovittu tyttärien kanssa ja pojalle ilmoitettu. Testamentissa on myös ehto, ettei koske lastemme puolisoita perintö. Tämä vain miniän takia. Tyttärien puolisot hyväksyivät, miniältä ei kysytty.

Miniän omat vanhemmat muuttivat pohjoiseen, eivät jaksaneet tyttärensä vaatimuksia. Ymmärrän heitä hyvin.

Meillä anoppi puuttui asioihin koko ajan, puoliso ainoa lapsi. Pistettiin välit poikki.

Ei olla käyty moniin vuosiin. Anopilla ei ole ajokorttia, kulkekoon mökilleen miten haluaa, linja-autoja sinne ei kulje.

Eläkeläiselle ei tule ketään siivoamaan edes 100-vuotiaana. Siivous on ostettava yksityiseltä siivousyritykseltä. Jos eläke on alle 1257 niin voi saada 2 palveluseteliä, joilla saa alennusta 2 tunnin siivouksesta kuukaudessa, siivoukseen kuuluu yksi makuuhuone, olohuone, kylpyhuone ja keittiö.

Joku eläkeläinen on alapeukuttanut. Hän on varmaan käyttänyt rahat etelän matkoihin jo.

Niin, kaupungilla ja kunnilla ei ole siivouspalvelua eläkeläisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on toisinpäin, miniältä tuli vaatimuksia vaatimusten perään. Merkkivaatteita monta kertaa vuodessa, kasvaville lapsille. Ja jatkuvasti olisi pitänyt olla heille lapsenvahtina. Otimme poikamme puhutteluun. Yhtään tavaraa emme ole hankkineet noin kahteen vuoteen. Pojan lapset saavat nykyään tulla yökylään silloin kun meille sopii, ei silloin kun miniä järjestää menoa kysymättä meiltä.

Tyttären perhe ei kärtä tavaraa ja kun tarjoudumme hankkimaan, pyynnöt ovat kohtuullisia.

Harmittaa, jos sanoa saa, pojan vaimovalinta. Näyttää poikakin harmittavan, ei näytä onnelliselta. Jännä, että samanlaisen kasvatuksen saaneet, tytär ja poika, tytär osaa, poika ei.

Meillä on samanlaista. Miniällä on luulo, että hän saa määrätä tahdin, aina pitäisi olla valmis kun hän haluaa. Meiltä meni hermo, lopetimme yhteydenpidon, poika ja lapset saavat käydä meillä, jos haluavat, miniä ei. Lapsia emme ota yökylään, sitä valitusta ja ohjeistusta ei jaksa, hoitakoon itse.

Tytärten lapset ovat usein, lapset tykkäävät ja haluavat tulla, meillä on hauskaa. Kesällä olivat kolme viikkoa mökillä meidän kanssamme. Poika kävi kaksi kertaa lastensa kanssa päivän olemassa.

Testamentissa olemme huomioineet, lapset saavat vain lakiosansa, loppu menee tytärten lapsille, on sovittu tyttärien kanssa ja pojalle ilmoitettu. Testamentissa on myös ehto, ettei koske lastemme puolisoita perintö. Tämä vain miniän takia. Tyttärien puolisot hyväksyivät, miniältä ei kysytty.

Miniän omat vanhemmat muuttivat pohjoiseen, eivät jaksaneet tyttärensä vaatimuksia. Ymmärrän heitä hyvin.

Meillä anoppi puuttui asioihin koko ajan, puoliso ainoa lapsi. Pistettiin välit poikki.

Ei olla käyty moniin vuosiin. Anopilla ei ole ajokorttia, kulkekoon mökilleen miten haluaa, linja-autoja sinne ei kulje.

Eläkeläiselle ei tule ketään siivoamaan edes 100-vuotiaana. Siivous on ostettava yksityiseltä siivousyritykseltä. Jos eläke on alle 1257 niin voi saada 2 palveluseteliä, joilla saa alennusta 2 tunnin siivouksesta kuukaudessa, siivoukseen kuuluu yksi makuuhuone, olohuone, kylpyhuone ja keittiö.

Joku eläkeläinen on alapeukuttanut. Hän on varmaan käyttänyt rahat etelän matkoihin jo.

Niin, kaupungilla ja kunnilla ei ole siivouspalvelua eläkeläisille.

Ei voi sanoa kauhean älykkääksi ihmistä, jolla on yksi lapsi ja puuttuu perheen asioihin.

Kalliit eläkepäivät tulee, kodinhoitajamaksutkin menevät eläkkeen suuruuden mukaan. Se ketä saa enemmän eläkettä, maksaa enemmän palveluista.

Lämmin ruoka tuodaan pakettiautolla, mutta se maksaa erikseen, se on valmisateria, voi lämmittää mikrossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on toisinpäin, miniältä tuli vaatimuksia vaatimusten perään. Merkkivaatteita monta kertaa vuodessa, kasvaville lapsille. Ja jatkuvasti olisi pitänyt olla heille lapsenvahtina. Otimme poikamme puhutteluun. Yhtään tavaraa emme ole hankkineet noin kahteen vuoteen. Pojan lapset saavat nykyään tulla yökylään silloin kun meille sopii, ei silloin kun miniä järjestää menoa kysymättä meiltä.

Tyttären perhe ei kärtä tavaraa ja kun tarjoudumme hankkimaan, pyynnöt ovat kohtuullisia.

Harmittaa, jos sanoa saa, pojan vaimovalinta. Näyttää poikakin harmittavan, ei näytä onnelliselta. Jännä, että samanlaisen kasvatuksen saaneet, tytär ja poika, tytär osaa, poika ei.

Meillä on samanlaista. Miniällä on luulo, että hän saa määrätä tahdin, aina pitäisi olla valmis kun hän haluaa. Meiltä meni hermo, lopetimme yhteydenpidon, poika ja lapset saavat käydä meillä, jos haluavat, miniä ei. Lapsia emme ota yökylään, sitä valitusta ja ohjeistusta ei jaksa, hoitakoon itse.

Tytärten lapset ovat usein, lapset tykkäävät ja haluavat tulla, meillä on hauskaa. Kesällä olivat kolme viikkoa mökillä meidän kanssamme. Poika kävi kaksi kertaa lastensa kanssa päivän olemassa.

Testamentissa olemme huomioineet, lapset saavat vain lakiosansa, loppu menee tytärten lapsille, on sovittu tyttärien kanssa ja pojalle ilmoitettu. Testamentissa on myös ehto, ettei koske lastemme puolisoita perintö. Tämä vain miniän takia. Tyttärien puolisot hyväksyivät, miniältä ei kysytty.

Miniän omat vanhemmat muuttivat pohjoiseen, eivät jaksaneet tyttärensä vaatimuksia. Ymmärrän heitä hyvin.

Meillä anoppi puuttui asioihin koko ajan, puoliso ainoa lapsi. Pistettiin välit poikki.

Ei olla käyty moniin vuosiin. Anopilla ei ole ajokorttia, kulkekoon mökilleen miten haluaa, linja-autoja sinne ei kulje.

Eläkeläiselle ei tule ketään siivoamaan edes 100-vuotiaana. Siivous on ostettava yksityiseltä siivousyritykseltä. Jos eläke on alle 1257 niin voi saada 2 palveluseteliä, joilla saa alennusta 2 tunnin siivouksesta kuukaudessa, siivoukseen kuuluu yksi makuuhuone, olohuone, kylpyhuone ja keittiö.

Joku eläkeläinen on alapeukuttanut. Hän on varmaan käyttänyt rahat etelän matkoihin jo.

Niin, kaupungilla ja kunnilla ei ole siivouspalvelua eläkeläisille.

Ei voi sanoa kauhean älykkääksi ihmistä, jolla on yksi lapsi ja puuttuu perheen asioihin.

Kalliit eläkepäivät tulee, kodinhoitajamaksutkin menevät eläkkeen suuruuden mukaan. Se ketä saa enemmän eläkettä, maksaa enemmän palveluista.

Lämmin ruoka tuodaan pakettiautolla, mutta se maksaa erikseen, se on valmisateria, voi lämmittää mikrossa.

Kauppa tuo ostokset kotiin myös kuljetusmaksua vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Kamat suoraan vaan jakoon jossakin FB:n roskalavaryhmässä tai kirppikselle.

Jos kyselee perään, niin sanot, että annoit enemmän tarvitsevalle tai turvakotiin, kun teillä jo on kaikkea.

Turvakoti kuulostaa hyvältä! Eikös siellä yhtä ja toista tarvita? En tiedä kyllä haluavatko sinnekään käsinpestävää ja napitettavaa, mut ehkä henkilökunta voi myydä ne eteenpäin sitten.

Turvakoti vaan olisi sellainen, millä saisi anopille luun kurkkuun. Saisi tarkkaan miettiä, ostaako enää turvakodin lapsille yhtään mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamat suoraan vaan jakoon jossakin FB:n roskalavaryhmässä tai kirppikselle.

Jos kyselee perään, niin sanot, että annoit enemmän tarvitsevalle tai turvakotiin, kun teillä jo on kaikkea.

Turvakoti kuulostaa hyvältä! Eikös siellä yhtä ja toista tarvita? En tiedä kyllä haluavatko sinnekään käsinpestävää ja napitettavaa, mut ehkä henkilökunta voi myydä ne eteenpäin sitten.

Turvakoti vaan olisi sellainen, millä saisi anopille luun kurkkuun. Saisi tarkkaan miettiä, ostaako enää turvakodin lapsille yhtään mitään. 

Ei ne ota turvakotiin mitä tahansa. Edes eläinten löytökotiin ei saa kaikkea. Ja kumpaankin on aina keräysajankohdat, joiden ulkopuolella ei huolita mitään.

Ennen oli mummoilla 10 lasta ja pieni eläke. He eivät puuttuneet lastensa asioihin ja heitä käytiin usein katsomassa ja auttamassa.

Nyt on yksi lapsi ja anoppi haukkuu miniän ja viettää yksin eläkepäivät, ei edes ajokorttia ole hänellä.

No laittaisin silmää räpäyttämättä uffin laatikkoon (tai roskiin jos ovat huonokuntoisia) turhat roinat. Ja kertoisin sen myös suoraan lahjoittajalle. Jos ei ymmärrä kun selvästi sanotaan ettei jotain rojua kertakaikkiaan tarvita niin kärsikööt nahoissaan.  Jos yllätän jonkun tonkimasta ilman lupaa meidän komeroita, napsahtaa porttikielto kunnes oppii olemaan ihmisiksi toisen kodissa. Hävyttömyyttä ei tarvitse sietää edes omalta äidiltään, kyllä aikuisella ihmisellä luulisi olevan käytöstävat jo hallussa.  Ei kai he hyökkää jonkun ystävän tai naapurinkaan komeroille omin lupineen tonkimaan kylässä käydessään? Vanhemmat viime kädessä päättävät lapsen vaatteista ja muista tavaroista, siihen ei isovanhemmilla ole mitään sanomista.

Jos mummi tuo turhaa tavaraa vaikka vaan kerran vuodessa, voisin antaa armon käydä oikeudesta ja katsoa löytyyko rojukassista edes yksi käyttökelpoinen vaate. Muut uffille tai roskiin.

Ei kannata olla liian kiltti jos mummi on noin rajaton. Huonoa käytöstä ei palkita. Ainoa mikä toimii on kova kovaa vastaan.

Vierailija kirjoitti:

No laittaisin silmää räpäyttämättä uffin laatikkoon (tai roskiin jos ovat huonokuntoisia) turhat roinat. Ja kertoisin sen myös suoraan lahjoittajalle. Jos ei ymmärrä kun selvästi sanotaan ettei jotain rojua kertakaikkiaan tarvita niin kärsikööt nahoissaan.  Jos yllätän jonkun tonkimasta ilman lupaa meidän komeroita, napsahtaa porttikielto kunnes oppii olemaan ihmisiksi toisen kodissa. Hävyttömyyttä ei tarvitse sietää edes omalta äidiltään, kyllä aikuisella ihmisellä luulisi olevan käytöstävat jo hallussa.  Ei kai he hyökkää jonkun ystävän tai naapurinkaan komeroille omin lupineen tonkimaan kylässä käydessään? Vanhemmat viime kädessä päättävät lapsen vaatteista ja muista tavaroista, siihen ei isovanhemmilla ole mitään sanomista.

Jos mummi tuo turhaa tavaraa vaikka vaan kerran vuodessa, voisin antaa armon käydä oikeudesta ja katsoa löytyyko rojukassista edes yksi käyttökelpoinen vaate. Muut uffille tai roskiin.

Ei kannata olla liian kiltti jos mummi on noin rajaton. Huonoa käytöstä ei palkita. Ainoa mikä toimii on kova kovaa vastaan.

No itse asiassa minun äitini on rajaton vähän kaikkien kanssa, nuuskii naapurien asioita, on penkonut myös naapurien postilaatikkoja ihan surutta, sekaantuu kaikkeen, päivystää keitä kulkee naapurin mökkitiellä, ei ole koskaan saanut pikein työpaikkaa pidettyä. Parhaimmillaan häntä on kuvattu sanoilla "hän on nyt sellainen, pitää ymmärtää".

Siksi hän kai meihin takertuukin, kun ketään muuta ei yksinkertaisesti ole.

Täältähän sai vertaistukea ämpärikaupalla, kiitos. Olen myös itse leimautunut hankalaksi miniäksi lasteni vaatteiden takia. Anoppi halusi kovasti ostaa ensimmäiset vaatteet ja ensimmäiset kengät. Taivuin aika paljoon, ainoastaan kenkien kohdalla kerroin mitä merkkiä ja mikä koko. Lapsi kävi fyssarilla liikkumisen kankeuden takia, joten kenkien piti olla tietyt, kuitenkin yleinen merkki, jota myytiin Prismassakin. Anoppi sanoi ettei ymmärrä, näytin ihan kuvankin, että tällaiset. Valitse väri itse, mutta muuten tämä malli. Anoppi hermostui ja sanoi, ettei hän tuollaisia lähde mistään etsimään, ei hän osaa kuitenkaan ostaa mitään, mikä tyydyttäisi minua kun olen niin kauhean vaativa(?), ettei mitkään tavalliset kengät käy, jotka hän ostaisi.

Kuukauden päästä kertoi, miten osti omalle tyttärelleen tietyt vaatteet ja kengät. He olivat tyttären kanssa sopineet, että lapsen joka synttäreinä äitinsä ostaa suurella summalla tyttären valitsemia vaatteita ja kenkiä lapselle. Näin hän haluaa auttaa tytärtään, kiireistä äitiä. Että näin. :D

Innostuin äitiyslomalla ompelemaan, kävin kansalaisopiston kurssinkin. Anoppi repi ompelemiani vaatteita, koska "halusi testata saumojen kestävyyden". Ihan järkkyä. Hän teatraalisesti ihmetteli myös, miten ehdin hoitaa lasta, kun koko ajan vaan harrastan. Lopulta kun mikään muu ei auttanut, hän kysyi viattomasti onko lapsella lainkaan oikeita vaatteita, vai pelkästään "näitä" ja piteli tekemääni paitaa käsissään.

Yökyläänkään eivät voi enää ottaa, koska ohjeistan liikaa. Lasten yöpymishuoneessa mökillä oli laitettu yövaloksi kynttilöitä, siis palamaan koko yöksi hirsiseinän viereen. Vein tilalle turvallisen yövalon ja sain vastaani niskojen nakkelut hankaluudestani jälleen kerran. Anopille en kertonut, mutta en saanut pariin yöhön unta kun mietin, mitä olisi voinut tapahtua jos ne kynttilät olisi kaatuneet. Huoneen ovea pidettiin tiukasti kiinni, eikä siellä ollut edes palovaroitinta.