Sain vaativan vauvan – ystävät eivät ole tukena

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä isä?

Mitä se tähän liittyy?

Yleensä lapsen isä on se lähin tuki, joka tekee osansa, että äiti voi levätä.

Kenelläkään ei ole velvollisuutta auttaa lastenhoidossa. Jos näin olisi, pitäisi lasten suunnittelua varten kysellä mielipidettä myös lähipiiriltä. Asia on täysin sinun ja kumppanisi kontolla.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä:

Ystäväni pyytävät, että leikin lastensa kanssa. En siis itse kysymättä ota moista roolia. Oikeastaan koen tosi ikäväksi sen, että ystävä saattaa itse jäädä tekemään jotain muuta ja odottaa minun olevan lastensa kanssa esim. lastenhuoneessa leikkimässä.

Ap

Itsekin pitäisit siitä, että joku ottaisi kopin siitä lapsesta ja voisit tehdä hetken omia juttujasi?

Minun nuoremmalla lapsellani on kaksi perussairautta.

En muista että olenko edes kertonut ystävilleni. Haluan ystävien kanssa olla onnellinen ja iloinen ja elää omaa elämää ilman että kaikki pyörii sen lapsen sairauksien ympärillä. Haluan olla normaali normaalien ihmisten parissa ja unohtaa nuo hetkeksi.

En koe muutenkaan tarvetta niistä jauhaa, jos tuntisin, etsisin vertaistukea.

Luulen, että erityislapsen vanhemman kannattaisi liittyä johonkin vertaistukiryhmään. Vaikeissa elämäntilanteissa vertaistuki auttaa ja siellä jokainen saa suunvuoron + saa purkaa ahdistustaan samassa elämäntilanteessa oleville. Helpottaa oloa, kun saa tsemppiä muilta.

Vaikuttaa, että omilla ystävilläsikin on tarve puhua, eikä kuunnella. Harva meistä osaa kuunnella aidosti toista. Huomaan sen ihan itsestänikin. Huomaan myös, että väsyneenä jaksan kuunnella entistä huonommin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä isä?

Mitä se tähän liittyy?

Yleensä lapsen isä on se lähin tuki, joka tekee osansa, että äiti voi levätä.

Siinä kanssa yksi joka ei osaa lukea. Ei tässä lepäämisestä ollut kyse vaan edelleenkin siitä ettei ystävät kysy mitä kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä:

Nyt ei ihan ymmärretty, mitä tarkoitin. Haluaisin, että ystäväni kuuntelisivat minua ja olisivat kiinnostuneita minunkin kuulumisistani. Nyt he puhuvat vain omistaan. Minulta ei kysytä kuulumisia ja jos yritän niitä oma-aloitteisesti kertoa, niin niistä ei keskustella vaan vaihdetaan aihetta ystävän omiin kuulumisiin. Tähän kaipaisin tasapuolisuutta, että voitaisiin puhua myös minun asioistani. Mitään lastenhoitoapua en kaipaa.

Ap

Ystäväsi elävät omassa lapsiperhe- ja ruuhkavuosikuplassaan, ihan kuten sinäkin, ja kaipaavat kuuntelevaa korvaa. Teitä on nyt liian monta samantarpeista ihmistä porukassa. Silloin kun on itse saatava purkautua asioistaan jollekin ei välttämättä ole parhain mahdollinen kuuntelija. 

Mitäpä jos hankkisitte varamummon tai tukihenkilön jonkun järjestön tai organisaation kautta?

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä:

Ystäväni pyytävät, että leikin lastensa kanssa. En siis itse kysymättä ota moista roolia. Oikeastaan koen tosi ikäväksi sen, että ystävä saattaa itse jäädä tekemään jotain muuta ja odottaa minun olevan lastensa kanssa esim. lastenhuoneessa leikkimässä.

Ap

Odotat sitä kuitenkin muilta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä isä?

Mitä se tähän liittyy?

Yleensä lapsen isä on se lähin tuki, joka tekee osansa, että äiti voi levätä.

Siinä kanssa yksi joka ei osaa lukea. Ei tässä lepäämisestä ollut kyse vaan edelleenkin siitä ettei ystävät kysy mitä kuuluu.

No kerrotko sinä ikinä mitään kivaa? Vai alatko kaataa suut silmät täyteen kaikkea kamalaa. Ei kukaan JAKSA tuollaista, eikä heillä ole mitään velvollisuutta sellaista kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä:

Ystäväni pyytävät, että leikin lastensa kanssa. En siis itse kysymättä ota moista roolia. Oikeastaan koen tosi ikäväksi sen, että ystävä saattaa itse jäädä tekemään jotain muuta ja odottaa minun olevan lastensa kanssa esim. lastenhuoneessa leikkimässä.

Ap

Siis ystäväsi pyytää apua, mutta sä et jaksa antaa. Ja sä pyydät apua, mutta ystävä ei jaksa antaa. Eli ette jaksa auttaa toisianne.

Teidän pitää hakea apua muualta. Sitä varten on ammattiauttajia: psykologeja, lasten hoitajia, kodin siivousapua jne.

Vierailija kirjoitti:

Minun nuoremmalla lapsellani on kaksi perussairautta.

En muista että olenko edes kertonut ystävilleni. Haluan ystävien kanssa olla onnellinen ja iloinen ja elää omaa elämää ilman että kaikki pyörii sen lapsen sairauksien ympärillä. Haluan olla normaali normaalien ihmisten parissa ja unohtaa nuo hetkeksi.

En koe muutenkaan tarvetta niistä jauhaa, jos tuntisin, etsisin vertaistukea.

Ihmisellä on erilaisia tarpeita ja niitä varten on erilaisia ihmisiä. Mitä hyötyä on ystävistä, jos heidänkin kanssa velloo niissä samoissa ongelmissa kuin kotona?

Vierailija kirjoitti:

Kenelläkään ei ole velvollisuutta auttaa lastenhoidossa. Jos näin olisi, pitäisi lasten suunnittelua varten kysellä mielipidettä myös lähipiiriltä. Asia on täysin sinun ja kumppanisi kontolla.

Ap ei pyytänyt lastenhoitoapua.

Olen ratkaissut ongelman olemalla vaan hiljaa. Ei tarvitse nähdä yhtään ketään sellaista, ketä ei kiinnosta nähdä minua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenelläkään ei ole velvollisuutta auttaa lastenhoidossa. Jos näin olisi, pitäisi lasten suunnittelua varten kysellä mielipidettä myös lähipiiriltä. Asia on täysin sinun ja kumppanisi kontolla.

Ap ei pyytänyt lastenhoitoapua.

Ap haluaa psykologipalveluja, kaveri lastenhoitopalveluja. Ne molemmat voi hankkia ulkopuolelta, kun kumpaakaan ei kiinnosta olla toisen psykologina tai lastenhoitajana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenelläkään ei ole velvollisuutta auttaa lastenhoidossa. Jos näin olisi, pitäisi lasten suunnittelua varten kysellä mielipidettä myös lähipiiriltä. Asia on täysin sinun ja kumppanisi kontolla.

Ap ei pyytänyt lastenhoitoapua.

Ap haluaa psykologipalveluja, kaveri lastenhoitopalveluja. Ne molemmat voi hankkia ulkopuolelta, kun kumpaakaan ei kiinnosta olla toisen psykologina tai lastenhoitajana.

Lastenhoitopalvelua kyllä kannattaa antaa vastavuoroisesti. Se on yksinomaan järkevää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenelläkään ei ole velvollisuutta auttaa lastenhoidossa. Jos näin olisi, pitäisi lasten suunnittelua varten kysellä mielipidettä myös lähipiiriltä. Asia on täysin sinun ja kumppanisi kontolla.

Ap ei pyytänyt lastenhoitoapua.

Odottaa kuitenkin apua omiin henkilökohtaisiin ongelmiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenelläkään ei ole velvollisuutta auttaa lastenhoidossa. Jos näin olisi, pitäisi lasten suunnittelua varten kysellä mielipidettä myös lähipiiriltä. Asia on täysin sinun ja kumppanisi kontolla.

Ap ei pyytänyt lastenhoitoapua.

Ap haluaa psykologipalveluja, kaveri lastenhoitopalveluja. Ne molemmat voi hankkia ulkopuolelta, kun kumpaakaan ei kiinnosta olla toisen psykologina tai lastenhoitajana.

Lastenhoitopalvelua kyllä kannattaa antaa vastavuoroisesti. Se on yksinomaan järkevää.

Niin, mutta ymmärsin, että vastavuoroisuus puuttui. Eikä ap edes kaivannut lastenhoitajaa, vaan kuuntelijaa.

Vierailija kirjoitti:

En ikinä kuormita ystäviäni omilla vaikeilla asioilla, sitävarten on vertaistukiryhmät. Ei terveen vauvan vanhemmat ikinä ymmärrä sitä mitä käyt läpi. 

On tämä maailma mennyt oudoksi🤔.

Kyllä minusta normaalin ystävyyteen ja ihmissuhteisiin kuuluu myös vaikeista asioista puhuminen. Ihmeellinen ajatusmaailma, ettei voi "kuormittaa" toisia, jos toisella ei kyseisistä asioista kokemusta. En nyt sitten tarkoita mitään sellaista, että toinen soittelee tyyliin yötä päivää kymmeniä kertoja, joka olisi oikeasti kuormittavaa, vaan normaalia juttelua, myös niistä vaikeista asioista.

Nykyään kyllä tuntuu olevan käytäntö, että toinen kysyy "mitä kuuluu?" Ja siihen kuuluu vastata "kiitos hyvää", vaikka mitä kamalaa olisi tapahtunut.

Hyvä ystäväni sairasti aikoinaan syöpää. Kyllä me asiasta puhuttiin ja usein. Se oli hänen elämässään silloin se vaikea asia ja päällimmäisenä hänen mielessään, totta kai siitä puhuttiin. Eihän minulla ollut sillloin, eikä onneksi vieläkään, omakohtaista kokemusta syövästä, mutta olin iloinen siitä, että voin edes vähän auttaa kuuntelemalla ja myös kyselemällä, että hei, olit tänään tutkimuksissa, mitä sanottiin ja olemalla iloinen, jos tuli positiivista tietoa ja suremalla mukana, kun tuli pahempaa. Eikä hän minulta enempää odottanutkaan. Minulla on vieläkin tallessa häneltä saatu viesti, missä kiitteli sitä, että olin ystävä, joka kuunteli ja jolle voi puhua kaikesta. Hänkin jaksoi, omasta vaikeasta sairaudestaan huolimatta, kysellä myös muiden kuulumisia. Aina yhtä ystävällinen kaikille, myötätuntoinen ja välittävä. Surullista oli menettää tälläinen aarre, varsinkin kun näkee, mitä tänä päivänä "ystävyys" merkitsee ihmisille ja kuinka "ystävät" käyttäytyy.

Ikävää, että empaattisuus on katoava piirre nykymaailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenelläkään ei ole velvollisuutta auttaa lastenhoidossa. Jos näin olisi, pitäisi lasten suunnittelua varten kysellä mielipidettä myös lähipiiriltä. Asia on täysin sinun ja kumppanisi kontolla.

Ap ei pyytänyt lastenhoitoapua.

Ap haluaa psykologipalveluja, kaveri lastenhoitopalveluja. Ne molemmat voi hankkia ulkopuolelta, kun kumpaakaan ei kiinnosta olla toisen psykologina tai lastenhoitajana.

Lastenhoitopalvelua kyllä kannattaa antaa vastavuoroisesti. Se on yksinomaan järkevää.

Niin, mutta ymmärsin, että vastavuoroisuus puuttui. Eikä ap edes kaivannut lastenhoitajaa, vaan kuuntelijaa.

Ja ystävien pitäisi nyt osata lukea ajatuksia?

Vierailija kirjoitti:

Kurjaa, että sinulla on tuollaisia "ystäviä".

Ystävyyteen nimenomaa kuuluu vastavuoroisuus; soitellaan molemmin puolin, ei niin, että vain toinen soittaa ja toisella puolella vastataan, muttei koskaan soiteta.

Minullakin oli joskus tälläinen tuttu, jos soitin toinen innoissaan kertoili juttujaan, muttei ikinä soittanut itse. Kuitenkin vaikutti puhelimessa tykkäävän puhua. Lopuksi kyllästyin ja ajattelin, että seuraavaksi on tämän vuoro soittaa. Ei ole kuulunut, aikaa tästä yli 10v..😂

Mutta mitä aapeen tilanteeseen tulee, niin onhan tuokin törkeää, että toinen tulee tapaamiseen lasten kanssa ja olettaa aapeen touhuavan heidän kanssaan. Sen kun tuo lapsensa, mutta hoitakoon itse. Mutta näinhän se on, että maailma on narsisteja pullollaan, minä minä minä..

Toivottavasti ap arkesi pikku hiljaa helpottuu ja vauvasi terveydentila paranee js ystäväsi tajuaisivat sen, kuinka tärkeää vastavuoroisuus on suhteessa kuin suhteessa.

Nykyään vedetään tuo narsistikortti esille tilanteessa kuin tilanteessa. Ehkäpä ystävät eivät juuri nyt jaksa tai pysty olemaan tasapuolisen vastavuoroisia, kun jokaisella tuntuu olevan kädet täynnä lasten ja oman perhe-elämän (plus mahdollisen työelämän ja lasten harrastusten ja omien juttujen) kanssa. Siinä onkin kunnon show pyöritettäväksi. Ei ihme että voimat voivat lopahtaa tilapäisesti kesken, itse kullakin.