Sain vaativan vauvan – ystävät eivät ole tukena

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä isä?

Mitä se tähän liittyy?

Hänen tehtävä tukea sitä puolisoa, että tämä saa kaiken tarvittavan avun ja tuen.

Vierailija kirjoitti:

ihan tavallista että kaverit hylkää vauvan saaneen. oli vauva helppo tai ei.

kaverit hylkäävät, mutta tosiystävät jäävät

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä isä?

Puolisoni käy töissä. Kotona ollessaan toki jakaa kanssani kotityöt ja vauvan hoidon, mutta sairaan vauvan kanssa työtä on todella paljon.

Ap

Miten hän sinua tukee ja kuuntelee? Teidän pitäisi nyt yhdessä selättää tämä ongelma, eikä odottaa sitä muilta.

Avaa suusi hyvä ihminen!

Vaikka vauva ei olisi sairas niin kyllä kaikki ovat täynnä sitä omaa lapsiperhearkeaan ja useimmat uupuneita. Ehkä kaverisi eivät tule ajatelleeksi että tarvitsisit erityistä tukea vaan koittavat antaa vertaistukea että heilläkin on haastavaa. Hyvässä ystävyydessä tietenkin asiat kulkisivat tasapainossa molempiin suuntiin, mutta monet voivat ajatella ettet halua tai jaksa puhua asiasta jos et ota itse esille. Voi myös olla että ystävillä on omia murheita eivätkä yksinkertaisesti jaksa olla vastaanottavana osapuolena.

Oli miten oli, tosi kurjaa. Minulla on samat kokemukset, kun ruuhkavuodet iskee niin hyvistäkään ystävistä ei kuulu mitään. Itse kaipaisin enemmän ystävien seuraa, monet eivät tulleet edes pitkään aikaan katsomaan kun sain lapset. Kaverit joiden kanssa oltiin juteltu että hengaillaan äitiyslomalla ehtivät nähdä pari kertaa kun itse ehdotin ja järjestin.

Suosittelisin oikeasti käymään neuvolan kautta puhumassa ammattilaiselle ja koittaa pitää suhde ystäviin tasaveroisina. Itse olen tällä hetkellä yhden ystävän kanssa vain kuuntelevana osapuolena, tuntui että se imee kaiken jäljellä olevan ilon omastakin elämästäni ja onnistumisistani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä isä?

Mitä se tähän liittyy?

Hänen tehtävä tukea sitä puolisoa, että tämä saa kaiken tarvittavan avun ja tuen.

Ei mies liity siihen millään tavalla että ns. ystävät eivät edes kysy mitä kuuluu.

Ihan samallalailla kaverit hylkäävät kun on vakava sairaus, joka pahenee. Erona tässä on se että sairaudelle ei voi mitään, mutta kukaan ei pakota lisääntymään. Toisaalta olen aina niin väsy että en edes jaksa kertoa omista kuulumisistani, saati kestää muita. Keskity elämääsi ja vauvaasi, äläkä rasita muita. En tee minäkään, enkä halua että mua rasitetaan.

Vierailija kirjoitti:

ihan tavallista että kaverit hylkää vauvan saaneen. oli vauva helppo tai ei.

Ja appivanhemmat voivat tehdä saman.

Vierailija kirjoitti:

Niin sä et jaksaisi kuunnella ystävän kuulumisia, mutta sua kyllä pitäisi kuunnella ja ymmärtää, vaikka jostain syystä et saa suutasi auki?

Tämä on julmasti sanottu, mutta myös totta. Koetko olleesi ystävien tukena silloin kun he saivat ensimmäisen lapsensa? Ajattelin ensin, ettei ystäville ole lapsia, mutta jutustasi saa käsityksen, että joillain on useampikin lapsi. Osaatko kuvitella, että kaksi saati kolme "tavallista" lasta vie varmasti yhtä paljon aikaa ja voimavaroja kuin yksi "vaikea".

Mitä tarkoitat vaikealla lapsella? Avaa vähän lisää. Jos kyseessä on erityislapsi, kannattaa ehdottomasti liittyä alan järjestöön. Sieltä saat vertaistukea. Eivät muut osaa kuvitella tilannettasi.

Masentuneet ja haasteellisen lapsen vanhemmat on itsekkäitä. He odottaa muilta paljon, mutta ei anna itse mitään. Itselläni on lapsi, joka esim nukkuu hyvin ja en erään äidin mukaan ymmärrä mistään mitään. Pitäisikö minun jaksaa olla sellaisen ihmisen ystävä, joka vähättelee minun kokemuksia, kun hänellä on niin paljon vaikeampaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ihan tavallista että kaverit hylkää vauvan saaneen. oli vauva helppo tai ei.

kaverit hylkäävät, mutta tosiystävät jäävät

Eipä tuo tilanne synkistelemällä tai itsesäälillä parane. Ap voi itse muuttaa elämäänsä sopimalla esim. että lapsen isä vahtii lasta, kun ap käy vaikka ystävänsä kanssa kävelyllä tai jossain harrastuksessa.

Lastenhoitoapua voi pyytää myös isovanhemmilta tai ostaa joltain lastenhoitajalta. Ystävien käyttäminen lastenhoitajana tai psykologina ajaa ystävät entistä kauemmaksi. Ei kukaan jaksa ihmissuhdetta, joka ei anna hänelle mitään, vaan vie loputkin energiat.

On kyllä kurjaa tuollainen, ettei masennuksesta kärsivältä kysytä kuulumisia ystävien toimesta. Kuinka paljon sinä olet kysynyt kuulumisia ja ollut tukena/apua, kun ystävillä oli vauvoja? Ilmeisesti heillä siis jo vanhempia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä isä?

Mitä se tähän liittyy?

Hänen tehtävä tukea sitä puolisoa, että tämä saa kaiken tarvittavan avun ja tuen.

Ei mies liity siihen millään tavalla että ns. ystävät eivät edes kysy mitä kuuluu.

Mutta mies on se johon pitäisi voida luottaa eniten, kun häntä eniten tarvii.

Synnytit huomionhakuisuudessasi erikoislapsen ja nyt syyttelet muita ihmisiä siitä, kun he eivät mahdollista sinulle (ansaitsemiasi) lapsivapaita - häpeä jos osaat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä isä?

Mitä se tähän liittyy?

Eikös lapsen isän kuuluisi olla tukena vauva-arjessa? Ystävillä on oma elämänsä ja ovat tukena jos ehtivät

Ap tässä:

Nyt ei ihan ymmärretty, mitä tarkoitin. Haluaisin, että ystäväni kuuntelisivat minua ja olisivat kiinnostuneita minunkin kuulumisistani. Nyt he puhuvat vain omistaan. Minulta ei kysytä kuulumisia ja jos yritän niitä oma-aloitteisesti kertoa, niin niistä ei keskustella vaan vaihdetaan aihetta ystävän omiin kuulumisiin. Tähän kaipaisin tasapuolisuutta, että voitaisiin puhua myös minun asioistani. Mitään lastenhoitoapua en kaipaa.

Ap

Eikö toimittaja (wannabe?) vois tehdä ihan rehellisiä aloituksia aiheista eikä keksiä näitä muka omakohtaisia kokemuksia?

Vaativat vauvat kasvavat. Tsemppiä vaan. Yritä kestää ja jaksaa. Älä vaadi itseltäsi mitään muuta, kuin sitä, että lapsesi saa aina sinulta tarvitsemansa tuen. Sinä olet hänen lähin ihminen, vain se on tärkeää, muusta viis. 

Voit myös rittää hakea apua vaikka neuvolasta, lastensuojelusta, diakoniasta jne. Itselläni se oli lyhyt tie, eikä apua tippunut, kun muita pahemmassa tilanteessa olevia oli kuulemma niin paljon. Mutta varmaan kuntakohtaista ja yrittänyttähän ei laiteta, että eihän se mitään maksa yrittää. Olet ainakin tehnyt sitten voitavasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä isä?

Mitä se tähän liittyy?

Ap saisi aikaa tavata ystäviään?

Onhan ap:lla aikaa mutta tässähän oli kyse siitä ettei ystäviltä saa tukea.

Jos ystävä on tuentarpeinen itsekin, ei hän jaksa auttaa ap:a. Tuossa yhtälössä kaikkien pitäisi hakea ulkopuolista apua, hoidattaa masennuksensa ja ostaa lastenhoitopalvelua. Omista taudeista on tyhjää ystäviä syyttää, varsinkin kun kuulostaa ystävälläkin olevan taakkaa omassa elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin sä et jaksaisi kuunnella ystävän kuulumisia, mutta sua kyllä pitäisi kuunnella ja ymmärtää, vaikka jostain syystä et saa suutasi auki?

Tämä on julmasti sanottu, mutta myös totta. Koetko olleesi ystävien tukena silloin kun he saivat ensimmäisen lapsensa? Ajattelin ensin, ettei ystäville ole lapsia, mutta jutustasi saa käsityksen, että joillain on useampikin lapsi. Osaatko kuvitella, että kaksi saati kolme "tavallista" lasta vie varmasti yhtä paljon aikaa ja voimavaroja kuin yksi "vaikea".

Mitä tarkoitat vaikealla lapsella? Avaa vähän lisää. Jos kyseessä on erityislapsi, kannattaa ehdottomasti liittyä alan järjestöön. Sieltä saat vertaistukea. Eivät muut osaa kuvitella tilannettasi.

Totta kai hän oli täydellinen ystävä. Eihän aloittajassa mitään vikaa ole? Hän on se sankari ja kaikki muut syy päitä kaikkiin ongelmiin. Pitäisi kuitenkin aina muistaa, että kaikki ihmissuhteet on kahden kauppa, joissa tulikin aina miettiä pelkän yhden osapuolen sijaan olisikohan kummassakin vikaa.