Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sain vaativan vauvan – ystävät eivät ole tukena
11.12.2021 |
Perheeseemme syntyi ensimmäinen lapsi liki vuosi sitten. Vauva on ollut todella vaativa, vauva ei ole ollut terve, monenlaisia sairauksia on riittänyt ja arki on ollut todella haastavaa. Olen ollut todella väsynyt vauvan kanssa, eikä vauvamme todellakaan ole sellainen ”helppo vauva”. Sairastin synnytyksen jälkeisen masennuksen ja olin kuukausia todella huonossa kunnossa. Toivun synnytyksestä yhä.
Kipein asia on ollut, että olen jäänyt ystävien taholta vaikeassa tilanteessa aika yksin. Jos en itse ole jaksanut ottaa yhteyttä, on mennyt kuukausia ilman kenenkään yhteydenottoa. Olen kertonut ystäville suoraan tilanteestamme, mutta ystävät eivät ole huomioineet tilannetta mitenkään. Eivät ole kysyneet, miten voin. Eivät ole kysyneet, voisivatko jotenkin olla tueksi. Kun olin masentunut, kukaan ei ottanut yhteyttä, vaikka tiesivät tilanteestani ja olin itse aivan liian uupunut ottaakseni yhteyttä.
Jos olen sopinut näkemisestä jonkun ystävän kanssa, niin tapaamisessa kaatavat omat kuulumisensa niskaani eivätkä ole kiinnostuneet juttelemaan minun kuulumisistani. Jos olen päässyt jonkun kerran pariksi tunniksi tapaamaan ystävää ilman vauvaani, niin eiköhän ystävä oleta minun tapaamisen ajan leikkivän lastensa kanssa. Pahimmillaan tapaamiset ovat menneet niin, että minä leikin ystävän lasten kanssa, nostelen heitä ja ystävä samalla kertoo vain omista kuulumisistaan. Lähden tapaamisista pois väsyneenä ja pettyneenä virkistymisen sijaan. Kotona vauvan kanssa joudun jatkuvasti elämään vauvaa varten ja noissa ystävätapaamisissa joudun elämään ystäviä varten - vaikka koen, että ystävyydessä molempien osapuolien pitäisi olla toisiaan varten.
Löytyykö palstalta vertaistukea? Onko jollekulle käynyt aiemmin samoin? Miten tilanne ratkesi? Helpottaako tilanne ajan kanssa? Ja ennen kuin joku sanoo, niin en kaipaa ystävistä mitään lapsenhoitopalvelua, vaan henkistä tukea, että voi kertoa kuulumisiaan ja tulla kuulluksi kuten normaalissa tasavertaisessa ihmissuhteessa.
Ap
Kommentit (155)
Kurjaa kuulla ap, mutta kuulostaa tutulta. Vauvavaihe on intensiivinen, ja se tulee usein iässä jolloin myös ystävillä on kaikkea meneillään. Ihmisillä on nykyään kiire. Monesti myös ajatellaan että perhe haluaa kääntyä sisäänpäin kun lapsi syntyy - ei siis haluta häiritä. Karrikoiden lapsettomat eivät ymmärrä auttaa ja lapselliset eivät ehdi. Parhaita ovatkin vauva- ja pikkulapsiaikana vertaiset, jotka ovat juuri samassa tilanteessa. Heillä on yhtä lailla aikaa ja he ymmärtävät täysin. Myös perhe ja lähisuku voi nousta vahvempaan rooliin arjessa kuin aiemmin. Itselleni paras tuki eivät olleet niinkään vanhat ystävät kuin uudet äitikaverit ja anoppi. Neuvoni siis on että hyväksyt tilanteen ja etsit tarvitsemaasi tukea ja ystävyyttä muualta. Ehkäpä lähennyt taas ystäviesi kanssa kun lapsesi on isompi. Itselleni näin on käynyt nyt kun lapsi on 3v - tosin olen taas raskaana eli mullistuksia voi olla taas edessä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata pitää ystävinä tuollaisia ihmisiä, jotka vaan vuodattaa omat asiansa toisten niskaan, mutta eivät lainkaan kuuntele saati kysy toisten kuulumisia. Ei ne mitään ystäviä oikeasti ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hirveää kun ihmiset alapeukuttaa tukea tarvitsevan äidin viestiä! ap älä välitä. voisitko saada neuvolasta tukea jos ystävistä ei ole tueksi?
Ei pidä missään tilanteessa luottaa siihen, että lapsettomat kaverit olisivat apuna, kun toinen lisääntyy. Pitäisi alunperinkin ajatella, että tilanteessa on yksin, korkeintaan puolison kanssa.
Eihän nuo olleet lapsettomia kavereita. Lue aloitus.
Ei kavereita hankita lastenvahdeiksi.
Vierailija kirjoitti:
Kenelläkään ei ole velvollisuutta auttaa lastenhoidossa. Jos näin olisi, pitäisi lasten suunnittelua varten kysellä mielipidettä myös lähipiiriltä. Asia on täysin sinun ja kumppanisi kontolla.
Ap EI pyytänyt apua lastenhoidossa. Lue aloitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsia pitää hankkia sillä mentaliteetilla, että ne joutuu itse hoitamaan, oli helppo tai vaikea tapaus. Kavereiden ja sukulaisten apuun on turha luottaa.
Opettele ääliö edes lukemaan! Äläkä tule kommentoimaan ennen kuin sen taidon olet hankkinut.
Katso se loppu siitä aloituksesta!!! Ilmeisesti lukutaidottomuutesi vuoksi et pystynyt edes lukemaan koko aloitusta, vaan oli kauhea kiire päästä lyömään lyötyä. Häpeä!
Ja jos et hallitse sen vertaa lukemista, että ymmärtäisit lukemansa, niin tässä lyhennelmä lopusta: HÄN EI KAIPAA LASTENHOITOAPUA!!!!!
Ma zziii kirjoitti:
Ei kavereita hankita lastenvahdeiksi.
Miksi kommentoit, kun sinulla ei ole mitään sanomista liittyen aloitukseen?!?!?
Toope, siellä aloituksessa nimenomaan sanotaan, ettei kaipaa lapsenvaihtijaa. Hän kaipaa vain aikuisten kavereidensa kanssa tasapainoista vuorovaikutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ma zziii kirjoitti:
Ei kavereita hankita lastenvahdeiksi.
Miksi kommentoit, kun sinulla ei ole mitään sanomista liittyen aloitukseen?!?!?
Toope, siellä aloituksessa nimenomaan sanotaan, ettei kaipaa lapsenvaihtijaa. Hän kaipaa vain aikuisten kavereidensa kanssa tasapainoista vuorovaikutusta.
Kysymättä yhtään mitä nämä haluaa. Hän kaipaa likasankoa jonne vyöryttää pahaa oloa.
Mulla on ollut sellainen ongelma, että lapsettomat ystäväni eivät ymmärrä, etten voi enää olla dokaamassa joka viikonloppu. Korona toi vähän helpotusta, mut nyt pitäisi olla kotibileissä, puistoissa (kesällä siis), kaiken uhallakin baareissa... ja kun en lähde niin syyllistetään, että olis niin kiva minuakin nähdä ja vaihtaa kuulumisia. No miksei tule meille vaikka kahville? Miksei lapseni voi tulla heille käymään, vaan aina pitäisi olla dokaamassa? Tätä jatkunut jo kolme vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia kaverisuhteita teillä oikein on, jos mitään vaikeita asioita ei ole tarkoituskaan jakaa? Eipä ole ihme, että pahoinvointia on paljon. Tietysti meillä on ammattiapua, jonka pariin on hyvä hakeutua, mutta itse ajattelen ystävyyden olevan myös raskaiden asioiden jakamista. Vastavuoroisesti.
Ystävyyttä on turha rasittaa perheasioilla. Ei minuakaan ystävän ongelmat kiinnosta.
Ystävyyssuhde ei olekaan mikään terapiasuhde.
Ystävyys on toisesta välittämistä, toisen kuuntelemista, asioiden niin hyvien kuin huonojenkin jakamista, myötätuntoa, iloa ja surua, molemmin puolista. Ystävä ei jätä eikä hylkää eikä käytä toista hyväksi, vaan tarvittaessa auttaminen on molemmin puolista.
Terapiasuhde jää kauaksi aidosta ystävyydestä, oikea ystävyys on miljoona kerran enemmän ja vaatii myös enemmän.Ystävyys on kuin parisuhde?
Kuka jaksaa tuon tason ystävyyssuhdetta, jos on pienet lapset ja työt tehtävänä? Tuo kuulostaa pitkältä parisuhteelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia kaverisuhteita teillä oikein on, jos mitään vaikeita asioita ei ole tarkoituskaan jakaa? Eipä ole ihme, että pahoinvointia on paljon. Tietysti meillä on ammattiapua, jonka pariin on hyvä hakeutua, mutta itse ajattelen ystävyyden olevan myös raskaiden asioiden jakamista. Vastavuoroisesti.
Ystävyyttä on turha rasittaa perheasioilla. Ei minuakaan ystävän ongelmat kiinnosta.
Ystävyyssuhde ei olekaan mikään terapiasuhde.
Ystävyys on toisesta välittämistä, toisen kuuntelemista, asioiden niin hyvien kuin huonojenkin jakamista, myötätuntoa, iloa ja surua, molemmin puolista. Ystävä ei jätä eikä hylkää eikä käytä toista hyväksi, vaan tarvittaessa auttaminen on molemmin puolista.
Terapiasuhde jää kauaksi aidosta ystävyydestä, oikea ystävyys on miljoona kerran enemmän ja vaatii myös enemmän.
Aivan terapiasuhde on eri asia kuin ystävyyssuhde. Terapiassa käsitellään sitä päänsisäktöä ja ongelmia ammattilaisen kanssa , jolla on myös vaitiolovelvollisuus ja hoitovastuu. Se että vinkuu ystävälleen, jolla on omiakin ongelmia, ei johda yhtään mihinkään. Päinvastoin tämä vinkuja käy rasitteeksi ystävilleen. Ystävä ei ole toisen likaämpäri eikä terapeutti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä ystävyyttäkin pitää suorittaa, eikä vain heittäytyä vapaalle.
Tässä keskustelussa on ymmärretty Ap ihan väärin. Kyllä ystävien kanssa pitäisi pystyä puhumaan myös vaikeista asioista. Ei se ole mitään likasankona toimimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä, onko sinulla ystäviä? Minulla katosivat ystävät, kun lapsi syntyi. Onneksi myöhemmin sain uusia ystäviä.
Alue: Aihe vapaa
Heh, minun ystäväni ruikutti ja ruikutti vauvansa kanssa. Kaikessa joustettiin ja kaikki kuunneltiin. Ja autettiin.
Sittne kun minä sain toisen lapsen ja sanoin, että olisi kiva jos tapaamisilla mentäisiin jonnekin ulos syömään, kun koko ajan kokkaan kotona, sain silmilleni vain, että "mitäs teit toisen lapsen!"
En minä sitä toista lastani valittanut, olisin vain halunnut syödä omaan elämäntilanteeseeni virkistävästi. Ei, meidän piti mökeltää ne omat ruoat itse siellä mökkikylässä.
Oli viimeinen tapaaminen.