Sain vaativan vauvan – ystävät eivät ole tukena

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä:

Nyt ei ihan ymmärretty, mitä tarkoitin. Haluaisin, että ystäväni kuuntelisivat minua ja olisivat kiinnostuneita minunkin kuulumisistani. Nyt he puhuvat vain omistaan. Minulta ei kysytä kuulumisia ja jos yritän niitä oma-aloitteisesti kertoa, niin niistä ei keskustella vaan vaihdetaan aihetta ystävän omiin kuulumisiin. Tähän kaipaisin tasapuolisuutta, että voitaisiin puhua myös minun asioistani. Mitään lastenhoitoapua en kaipaa.

Ap

Täytyy nyt kyllä sanoa, ettei nuo mitään oikeita ystäviä ole. Onko ennen sitten kuunneltu enemmän vai onko aina ollut jotenkin niin, että sinä kuuntelet ja muut pölöttää omiaan? Sinähän voisit sanoa ihan suoraan, että sinusta tuntuu pahalta, kun sinua ei kuunnella ja sinulla on ollut rankkaa ja haluat, että voisit kertoa tuntemuksista ystäville... En tiedä kuinka paljon itse olet kuunnellut heidän murheita ja näin, mutta jos tosiaan on ollut kovin yksipuolista tuo ystävyys, niin kannattaa sanoa suoraan TAI jättää sellaiset "ystävät" pois.

Jep,jep,että tämmöistä sontaa sitten tänään.

Ymmärrän ettei ystävistä ole hurjasti apua tai tukea, mutta ei ole liikaa vaadittu, että toiselta kysyy kuulumisia. Ihan perusjuttu ihmissuhteissa ainakin omasta mielestäni. Ja jos ei ystävä kerta tajua kysyä ja ap kuitenkin kertoo kuulumisia, niin miksei sitten tartu ap:n kertomiin asioihin ja jatka keskustelua niistä? Sekin on mielestäni normaalia sosiaalista kanssakäymistä.

Elän omaa vaativaa ruuhakavuosiani ja motiivini tavata nyt ystäviäni on irtiotto siitä arjesta. Pahoittelut ettei voimani riitä elää sinunkin elämää. Yritän hillitä nyt itseäni etten sano sinulle sitä mitä olen jättänyt sanomatta eräälle ystävälleni.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä:

Nyt ei ihan ymmärretty, mitä tarkoitin. Haluaisin, että ystäväni kuuntelisivat minua ja olisivat kiinnostuneita minunkin kuulumisistani. Nyt he puhuvat vain omistaan. Minulta ei kysytä kuulumisia ja jos yritän niitä oma-aloitteisesti kertoa, niin niistä ei keskustella vaan vaihdetaan aihetta ystävän omiin kuulumisiin. Tähän kaipaisin tasapuolisuutta, että voitaisiin puhua myös minun asioistani. Mitään lastenhoitoapua en kaipaa.

Ap

Me ei pystytä muuttamaan sun ystäviä. Jos ystävä ei jaksa kuunnella, eikä tunnu oikealta ystävältä, niin sitten pitää miettiä olisiko tai hankkisitko muita ystäviä. Vaikuttaa, että ystävälläsikin on kovasti ongelmia. Sinä itse mietit jaksatko olla hänen tukena vai et. Tosi ystävähän siis jaksaa kuunnella kaikki murheet (siis ei todellakaan jaksa). Kyllä mäkin suosittelisin ammattiapua teille molemmille.

Älä avaudu ainakaan neuvolassa. Saat vielä sossutkin riesaksesi.

Kurjaa, että sinulla on tuollaisia "ystäviä".

Ystävyyteen nimenomaa kuuluu vastavuoroisuus; soitellaan molemmin puolin, ei niin, että vain toinen soittaa ja toisella puolella vastataan, muttei koskaan soiteta.

Minullakin oli joskus tälläinen tuttu, jos soitin toinen innoissaan kertoili juttujaan, muttei ikinä soittanut itse. Kuitenkin vaikutti puhelimessa tykkäävän puhua. Lopuksi kyllästyin ja ajattelin, että seuraavaksi on tämän vuoro soittaa. Ei ole kuulunut, aikaa tästä yli 10v..😂

Mutta mitä aapeen tilanteeseen tulee, niin onhan tuokin törkeää, että toinen tulee tapaamiseen lasten kanssa ja olettaa aapeen touhuavan heidän kanssaan. Sen kun tuo lapsensa, mutta hoitakoon itse. Mutta näinhän se on, että maailma on narsisteja pullollaan, minä minä minä..

Toivottavasti ap arkesi pikku hiljaa helpottuu ja vauvasi terveydentila paranee js ystäväsi tajuaisivat sen, kuinka tärkeää vastavuoroisuus on suhteessa kuin suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ettei ystävistä ole hurjasti apua tai tukea, mutta ei ole liikaa vaadittu, että toiselta kysyy kuulumisia. Ihan perusjuttu ihmissuhteissa ainakin omasta mielestäni. Ja jos ei ystävä kerta tajua kysyä ja ap kuitenkin kertoo kuulumisia, niin miksei sitten tartu ap:n kertomiin asioihin ja jatka keskustelua niistä? Sekin on mielestäni normaalia sosiaalista kanssakäymistä.

Tässä on nyt tarina esitettynä yhden osapuolen lasien läpi katsottuna. Yleensä muistetaan ne negatiiviset asiat ja iloisesti unohdetaan ne positiiviset.

Saathan ap nyt riittävästi ammattiapua?

En ikinä kuormita ystäviäni omilla vaikeilla asioilla, sitävarten on vertaistukiryhmät. Ei terveen vauvan vanhemmat ikinä ymmärrä sitä mitä käyt läpi. 

Yesterday,all my trouble seems so far away....

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä:

Nyt ei ihan ymmärretty, mitä tarkoitin. Haluaisin, että ystäväni kuuntelisivat minua ja olisivat kiinnostuneita minunkin kuulumisistani. Nyt he puhuvat vain omistaan. Minulta ei kysytä kuulumisia ja jos yritän niitä oma-aloitteisesti kertoa, niin niistä ei keskustella vaan vaihdetaan aihetta ystävän omiin kuulumisiin. Tähän kaipaisin tasapuolisuutta, että voitaisiin puhua myös minun asioistani. Mitään lastenhoitoapua en kaipaa.

Ap

Mitä he ovat sanoneet, kun olet kertonut mitä heiltä odotat?

Minulle tuli tunne, että olet liian kiltti, myötäilevä ja alistuvainen. Kuuntelet muiden murheita, mutta et puhu omista asioistasi mitään. Olet jotenkin alistunut siihen, että sinulla on kuuntelijan ja terapeutin rooli. Omista asioistasi olet ehkä aika pidättyväinen ja kuvittelet muiden lukevan ajatuksiasi. Odotat muiden huomaavan pahan olosi ja loukkaannut, kun kukaan ei kysy oikeita asioita oikealla hetkellä.

Tunnut myös automaattisesti kuvittelevan, että sinun pitää hoitaa kaikki asiat ja olla automaattisesti lastenvahti. Pyytääkö ystävä tapaamisissanne sinua leikittämään lapsiaan vai ajaudutko siihen aivan itse olettaen, että hän kuitenkin haluaa?

Sinun pitää opetella puhumaan olettamisen sijaan. Tuntuu, ettet osaa puhua tai ottaa omaa tilaasi. Muut eivät osaa lukea ajatuksiasi. Ehkä voisit purkaa ajatuksiasi terapiassa. Ehkäpä ystävien seura piristäisi enemmän, jos tapaamiset eivät ole pelkkää asioiden märehtimistä. Ehdota kävelyä, vaunulenkkiä, museovierailua tai uimahallia ja jutelkaa myös iloisista asioista, harrastuksista, kirjoista, luonnosta. Luultavasti masennus aiheuttaa sen, että elät tällä hetkellä ahdistuskuplassa, etkä vain huomaa, että elämässä on muutakin.

Kuulostaapa ikäviltä ystäviltä! Etsisin uusia esim. vauvapiireistä.

Vierailija kirjoitti:

hirveää kun ihmiset alapeukuttaa tukea tarvitsevan äidin viestiä! ap älä välitä. voisitko saada neuvolasta tukea jos ystävistä ei ole tueksi?

Ei pidä missään tilanteessa luottaa siihen, että lapsettomat kaverit olisivat apuna, kun toinen lisääntyy. Pitäisi alunperinkin ajatella, että tilanteessa on yksin, korkeintaan puolison kanssa.

Elämänmuutos muuttaa ystävyyssuhteita. Aika uusille ystäville ja oman jaksamisen vahvistamiselle. 

Se on vaan joku lihasmuistista tuleva, että se oma arki alkaa vyörymään ulos kun pääsee niistä kotiympyröistä pois ja joku kuuntelee. Voisiko joku joskus sanoa pidä turpasi kiinni ja kuuntele? Yritä edes asettua niiden ystäviesi asemaan. He on ihan samassa veneessä kuin sinä. Heillä on sama tarve purkautua ja saada tukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hirveää kun ihmiset alapeukuttaa tukea tarvitsevan äidin viestiä! ap älä välitä. voisitko saada neuvolasta tukea jos ystävistä ei ole tueksi?

Ei pidä missään tilanteessa luottaa siihen, että lapsettomat kaverit olisivat apuna, kun toinen lisääntyy. Pitäisi alunperinkin ajatella, että tilanteessa on yksin, korkeintaan puolison kanssa.

Tai sopia asioista etukäteen. Esim. onko joku kummi joka voi hoitaa välillä tai sukulainen, jolla sama vauvatilanne itselläkin tms. 

Sanooko he, että vahdi lasta vai otatko sen roolin?

Ap tässä:

Ystäväni pyytävät, että leikin lastensa kanssa. En siis itse kysymättä ota moista roolia. Oikeastaan koen tosi ikäväksi sen, että ystävä saattaa itse jäädä tekemään jotain muuta ja odottaa minun olevan lastensa kanssa esim. lastenhuoneessa leikkimässä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä isä?

Puolisoni käy töissä. Kotona ollessaan toki jakaa kanssani kotityöt ja vauvan hoidon, mutta sairaan vauvan kanssa työtä on todella paljon.

Ap

No onko hän hankkinut sinne kotiin tukea, auttaako hänen sukulaisensa jne?