Miltä teistä muista yli 50v. tuntuu vanheneminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanheneminen... se väsyttää, silmät tarttee tippoja kun kuivaa, hiukset väriä kun harmaantuu tai kohta peruukin kun ne lähtee. Limakalvot kuivaa, iho rypistyy, ryhti ei pysy, askel lyhenee, muistaa mitä muistaa....ÄÄK!

Minusta kuvauksesi sopii paremmin 70 kuin 50 vuotiaaseen.

Kommenttisi ei kerro muusta kuin siitä, ettet ymmärrä ihmisten vanhenevan eri tahtiin. Todennäköisesti pelkäät sitä, ettet itse pysy skarppina ja kauniina loppuun asti. 

Omia vanhempiani (80+) kun katson, niin he ovat edelleen skarppeja ja kauniita.

Onhan tää vanheneminen aika kamalaa... naama valahtanut, ei meinaa enää jaksaa samalla tavalla, nukkuu huonosti jne. Voi kun saisi elää vielä tuota ihanaa nuoruutta

M25

50v voi olla tosiaan todella eri tilanteessa, siis joku on jo mummo, joku jo ”luovuttsnut”, joku pienten lasten äiti, joku elämänsä vedossa.

Olen itse kohta 50 ja mulla on alle kouluikäisiä lapsia ja olen mielestäni hyvinkin nuori, lapsenmielinen, leikin ja kiipeilen lasteni kanssa, ihmettelen lasten kanssa upeaa maailmaa.

Samalla muistan sen, että oma äitini - joka sai minut 20v iässä - oli jo 30v ikäisenä ”vanhempi” kuin minä nyt. Siis mummopermanentti ja tätivaatteet, ja hänelle oli aina tärkeä näyttää ”rouvamaiselta” koska se oli joku statusasia.

Voi olla toki sukupolvien välisiä eroja myös mutta yksilöiden välillä on suuret erot.

Samoin jotkut on jo tosi vanhan näköisiä, jotkut taas aivan upean näköisiä (esim Anu Sinisalo, taitaa olla 53 tai 54?).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se täysillä eläminen oikeen tarkottaa?

Minulla se tarkiittaa sisäistä iloa, sitä, että on mukava herätä uuteen aamuun.

Muitakin määritelmiä varmasti löytyy.

N56

Just näin. Elää oman näköstä elämää. Ei piittaa kaiken maailman kotkotuksista. Voi mennä päiviä, ettei vilkuile peiliin. Saa syödä jälkiruoan ensin, tai pelkkää jälkkäriä. Lasillinen viiniä vaik arkiruuan kanssa. Luhnustellä yöpuvussa pitkään. Päiväunet...

Maalla on niin kiva seurata luontoa. Puoliso kolaa pihaa, lämmitän eilistä makkarakeittoa. Puut kauniita huurteisena. Joulunakin pihasaunaan kynttilän valossa(sähkötkin olis).

Kausivalot. Jne

Kohta 61

Juuri tätä:D

Vuosia sitten nauroimme kun mieheni isovanhemmat aikoinaan väittivät syövänsä terveellisesti jugurttia kun ostivat jotain Suzettevanukkaita (vanukasta ja kermavaahtoa päällä) - nyt mies on tuonut meille kotiin näitä muutaman kerran ja meitä huvittaa suunnattomasti tämä "pahe". Iltakahville otetaan joku hyvä pieni pulla, ruuan kanssa joskus lasi viiniä, herkutellaan ruuilla jotka ruuhkavuosina kuuluivat vain juhliin (esim blinit ja muikunmäti tai ankka ja appelsiinikastike tai nyt kaapissa oleva aidolla tryffelillä maustettu makkara) - nyt pieninä määrinä ne ei olekaan niin kalliita. Takkatuli heti aamutuimaan (etätyön etuja), äänikirja kylpyammeessa kynttilänvalossa.

toinen 61v

63 v. vieläkin olen sitä mieltä etten haluaisi elää päivääkään kauheasta nuoruudesta uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhenemisessa kaikkein pahinta on älyllinen rupsahtaminen: Reputan älykkyystesteissä, mikä ei sinänsä ole ihme, sillä en enää ymmärrä ajatuksiani. Nuorempa sain korkeat pisteet älykkyysteisteistä ja ymmärsin omat ajatuksenikin. 

Tunne olevani labyrintissä; en löydä tietä sisään enkä ulos. Muistikin reistailee ja hajamielisyys on voittanut. Kultainen nuoruus on hämärä, kuollut muisto. 

Tätä se elämä on kun on täyttänyt 50-vuotta. 

Mulle tuo palikkatesteissä taantuminen oli kova paikka. Aina ollut 5% parhaimpien joukossa ja nyt viimevuonna hädintuskin keskitasoa (normaali siis vielä ikäisekseni). Omilla kriteereillä täysin pudonnut kykyjeni tasolta

18

Tuo ei ole mitään normaalia ikääntymistä kyllä. Ainoastaan kolmasosalle tulee edes dementia todella vanhana ja osalla muisti, tiedot jne. pysyvät täysin muuttumattomina kuolemaan asti. Reaktionopeus toki laskee jonkun verran. 

Hyvältä tämä vanheneminen tuntuu, on tosi levollinen olo. Ei enää lainkaan samanlaista ahdistusta ja levottomuutta kuin nuorena. Olen nyt (57 v) paljon onnellisempi kuin esimerkiksi 21-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Hyvältä tuntuu. Vihdoin uskallan ja kehtaan olla täysin oma itseni. Uskallan sanoa oman mielipiteeni, eikä kiinnosta mitä muut siitä ajattelee. Tiedän myös, mitä haluan. Elämä olisi ihan täydellistä ilman tätä passi-idiotismia, joka ei johda mihinkään hyvään. Olemme matkalla dystopiaan, mutta suurinta osaa ei paljon kiinnostele, kunhan pääsee baariin ja ulkomaille.

Tuntuu, että nyt mennään tietoisesti päin kaaosta jotta saadaan oikeutettua totalitaarisia vapaudenrajoituksia ja yleistä ilmaisunvapauden kapeutta. Eli ihmiset halutaan nöyriksi ja samanmielisiksi poliittisen korrektiuden hätyyttämänä.

Pelottavaa. Miksi yksilönvapaus on niin vaarallista? Samaan aikaan toisaalla sukupuolet halutaan hävittää. Eihän tuosta voi hyvää seurata.

Olin täysin apaattinen nuorempana yhteiskunnallisesti, mutta nyt joku havahtuminen on tapahtunut. Se antaa elämälle uudenlaista mielekkyyttä. En jää liikaa märehtimään naamani muutoksia, kun on muutakin ajateltavaa ja tämä on oikeasti myös helpotus.

Aika menee nopeasti, kun ajankäytöstä tykkää.

Ei ole tylsää työtä, johon kaikki hyvät vuodet hukkuvat ja jää hyvin vähän aikaa vapaa-ajalle.

Vierailija kirjoitti:

Hyvältä tämä vanheneminen tuntuu, on tosi levollinen olo. Ei enää lainkaan samanlaista ahdistusta ja levottomuutta kuin nuorena. Olen nyt (57 v) paljon onnellisempi kuin esimerkiksi 21-vuotiaana.

Näin myös minä. Nuoruus oli kamalaa aika. Hyvä että selvisin tänne asti, siksi ikääntyminen tuntuukin enemmän voitolta kuin tappiolta.

Täytin juuri 60 ja nautin kovasti. Aikuisiän riemuista ei ole joutunut luopumaan, eikä näköalat ole suinkaan supistuneet vaan olen kokenut valtavasti uutta juuri näinä vuosina, olen muuttunut hyväksyvämmäksi ja suopeammaksi, tuntuu että pidän kaikista.

Lapset aikuistuvat ja nautin kun tiedän että niiden siivet kantaa hienosti ja ne on fiksuja kunnon ihmisiä. Rouvaa sen sijaan surettaa, hän kokee että elämä päättyy vähitellen kun lapset pärjäävät omillaan.

Veikkaan että naisille tämä ikäkausi on vaikeampi. Lapset lähtee, uusia ei voi enää saada, ukot ei vilkuile yhtä paljon.

Ihan ok ikä enkä ole vielä miettinyt, että montako vuotta vielä aion elää.

Eläkkeelle alkaisin kyllä olla valmis, vuosi vuodelta tuontuu työelämä raskaammalta. Ihme kyllä, vaikka olisi luullut, että lasten ollessa pieniä olisi ollut raskaampaa ja nyt alkaisi helpottaa. Näin ei ole, vaan palautuminen kestää kauemmin, työelämän vaatimukset kasvavat ja itse on saanut lisää vastuuta,

Vierailija kirjoitti:

Täytin juuri 60 ja nautin kovasti. Aikuisiän riemuista ei ole joutunut luopumaan, eikä näköalat ole suinkaan supistuneet vaan olen kokenut valtavasti uutta juuri näinä vuosina, olen muuttunut hyväksyvämmäksi ja suopeammaksi, tuntuu että pidän kaikista.

Lapset aikuistuvat ja nautin kun tiedän että niiden siivet kantaa hienosti ja ne on fiksuja kunnon ihmisiä. Rouvaa sen sijaan surettaa, hän kokee että elämä päättyy vähitellen kun lapset pärjäävät omillaan.

Veikkaan että naisille tämä ikäkausi on vaikeampi. Lapset lähtee, uusia ei voi enää saada, ukot ei vilkuile yhtä paljon.

Haloo, eli naisille vaikeaa kun miehet ei enää vilkuile, voi vee taas! Sä taidat olla teinejä vilkuileva setämies.

Olen niiiiiiin väsynyt.

Olen jo tehnyt niin paljon asioita, että en oikein enää keksi uusia juttuja ja se on kovin tylsää.

Vierailija kirjoitti:

Täytin juuri 60 ja nautin kovasti. Aikuisiän riemuista ei ole joutunut luopumaan, eikä näköalat ole suinkaan supistuneet vaan olen kokenut valtavasti uutta juuri näinä vuosina, olen muuttunut hyväksyvämmäksi ja suopeammaksi, tuntuu että pidän kaikista.

Lapset aikuistuvat ja nautin kun tiedän että niiden siivet kantaa hienosti ja ne on fiksuja kunnon ihmisiä. Rouvaa sen sijaan surettaa, hän kokee että elämä päättyy vähitellen kun lapset pärjäävät omillaan.

Veikkaan että naisille tämä ikäkausi on vaikeampi. Lapset lähtee, uusia ei voi enää saada, ukot ei vilkuile yhtä paljon.

Naiselle on kyllä riskitekijä se, että alkaa elää vain perheelleen. Silloin kun lapset ovat pieniä se toki tuntuu luontevalta, mutta se helposti kostautuu sitten kun lapset alkavat elää omaa elämäänsä. Nollasta aloittaminen keski-ikäisenä ei ole enää helppoa, jos omat harrastukset ja muut kiinnostuksen kohteet ovat jääneet sivuun pariksikymmeneksi vuodeksi.

Vierailija kirjoitti:

Mun 80v äiti tuli just Teneriffalta, joten meinaan minäkin elää vielä sen 30 vuotta ainakin.

Mäkin meen sinne jos luoja suo.

Vierailija kirjoitti:

Vanheneminen... se väsyttää, silmät tarttee tippoja kun kuivaa, hiukset väriä kun harmaantuu tai kohta peruukin kun ne lähtee. Limakalvot kuivaa, iho rypistyy, ryhti ei pysy, askel lyhenee, muistaa mitä muistaa....ÄÄK!

Monta vuotta jo noin ja jokapäivä jostain kolottaa, 45v elämäni jo loppupuolella

Hyvä kysymys. Itse asiassa en olisi ikinä voinut kuvitellakaan, millaiseksi elämäni muuttuisi iän ja vuosien myötä. Jos saisin valita, kääntäisin kellon 25 vuotta taakse päin ja tekisin aivan kaiken toisin. Itse asiassa paluu ikävuoteen 20 olisi vielä parempi vaihtoehto

Vierailija kirjoitti:

Täytin juuri 60 ja nautin kovasti. Aikuisiän riemuista ei ole joutunut luopumaan, eikä näköalat ole suinkaan supistuneet vaan olen kokenut valtavasti uutta juuri näinä vuosina, olen muuttunut hyväksyvämmäksi ja suopeammaksi, tuntuu että pidän kaikista.

Lapset aikuistuvat ja nautin kun tiedän että niiden siivet kantaa hienosti ja ne on fiksuja kunnon ihmisiä. Rouvaa sen sijaan surettaa, hän kokee että elämä päättyy vähitellen kun lapset pärjäävät omillaan.

Veikkaan että naisille tämä ikäkausi on vaikeampi. Lapset lähtee, uusia ei voi enää saada, ukot ei vilkuile yhtä paljon.

Uskon, että olet oikeassa, tosin itse totean, että on suuri helpotus, että "ukot eivät enää vilkuile yhtä paljon".  Kuulun niihin, jotka haluavat huomiota vain siltä, ketä rakastan ja haluan itsekin.

Miehillä on mieskunnon menetys iso asia ikääntyessä.