Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ihmiset jättäytyy aina ystäväpiirin ”laidalle”
Tiedättekö tyypit, jotka eivät missään sosiaalisissa ympyröissä ole siinä ”sisäpiirissä”? Mulla ystävä, joka on oikeasti kiva ihminen, mutta jää jokaisessa porukassa jostain syystä vähän ulkopuoliseksi. Meillä yhteinen naapuriporukka, harrastusporukka ja lapset vielä samalla luokalla niin nään häntä kolmessa eri ympäristössä. Jokaisessa hän on hieman syrjässä, vastentahtoisesti. Mistä tuollainen johtuu?
Itse olen yleensä aina jutussa kuin jutussa sisäpiirissä, tai sitten en ole mukana ollenkaan.
Kommentit (456)
"Se vika on siinä ettet koskaan ota vetovastuuta mistään. Olet siivellä tulija. Jos sinä alat itse järjestää tapaamisia, siivoat, leivot, keität kahvia ja sumplit aikatauluja, olet ns sisäpiirissä. Ne jotka eivät näe vaivaa eivätkä laita tikkua ristiin vaan odottavat tulevansa ikuisesti kutsutuksi joka paikkaan, putoavat lopulta kyydistä."
Itse olen kutsunut ihmisiä, niin tupareihin kuin ihan muuten vain kylään, yrittänyt järjestää tapahtumia yms. Kovin on hankalaa noudattaa neuvoasi, kun kukaan ei tule. Ihan kirjaimellisesti, olen jäänyt ihan yksin kekkereineni kanssa. Kai sitä sisäpiiriksi voi kutsua, minä kutsun sitä yksinäisyydeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäviä ei jätetä pois porukasta, hankalat jätetään.
No ei pidä paikkaansa. Just ne hankalimmat saavat jäädä porukkaan huseeraamaan ja porukasta suurin osa näennäisesti pitää heistä, vaikka selän takana valittaakin.
Tuo on muuten ihan todellinen asia. Ne dramaattisimmat ja vaikeimmat, muista selän takana tai jopa päin naamaa ilkeästi puhuvat, arvaamattomat yksilöt usein todella menestyvät ryhmissä. Jollakin tavalla narsistinen, aggressiivinenkin käytös houkuttaa monia. Vaikeaa käsittää miksi, mutta kai toive päästä tuollaisen ihmisen suosioon täyttää jonkinlaista tarvetta ihmisessä. Samoin kuin monet romanttisissa suhteissakin viehättyvät hyväksikäyttäjistä joiden kanssa elämä on vuoristorataa.
En tiedä, mutta olisiko tässä taustalla se, että tällainen ns. hankala ihminen tuo eniten. Hän tuo draamailunsa, tunteensa, puheensa. Muut tarttuvat näihin tunteisiin ja elävät niitä mukana. Hän on tavallaan sitä viihdettä, jota ryhmä tarvitsee. Hän on ohjelma.
Se taas, joka ei osallistu ja anna itsestään mitään, ei ole viihdyttävä ja jää reunalle.
Ulkolaidalta pääsee nopeasti karkuun. Minusta on kiva kokeilla monenlaisia asioita ja harrastuksia, ja tutustun ihmisiin nopeasti. En kuitenkaan halua aina sitoutua asioihin ja ihmisiin. Siksi ulkokehällä on helpompaa, eikä kukaan ihmettele tai edes huomaa jos jään pois.
Mulla on niin paljon huonoja kokemuksia ihmisistä, että pidän tarkoituksella etäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Ei jättäydy vaan jätetään. Itse olen sellainen enkä tiedä mikä mussa on vikana. En esim. ole koskaan ollut kenenkään paras kaveri.
Sama täällä koko aikuisiässä. Nyt ei ole minkäänlaista kaveria.
54v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syrjään jätetyt on älykkäitä ja siksi etäisen tuntuisia, empaattisempia, hitaammin lämpeäviä ja/tai ujoja ja siksi joskus ylimielisen oloisia, korrekteja ihmisiä, joilla ei ole halua tai kykyäkään heittäytyä sisäpiiriläiseksi (eli toisin sanoen vaatia huomiota ja seuraa).
Saat painaa alanuolta ihan rauhassa, jos älykkyydestä puhuminen otti päähän. Usein se vain on niin, että varsinkin nainen joka tietää ja ymmärtää asioista paljon ja joka ei osaa juoruilla eikä seuraa Putousta, Temppareita ja muita hömppiä.
Terv. kerran en tiennyt kuka on Kendal Jenner (?) ja sain räkäiset naurut päälleni siitä. Ei kiinnostanut enää olla osa sitä porukkaa.
Kyllä vastaavasti älykköporukat hylkäävät harvinaisen nopeasti tyhmäksi tuomitsemansa ihmisen.
Erehdypä mainitsemaan joku Kendall Jenner akateemisen väen ryhmässä, joka kokoontu
Mikä ihmeen akateeminen kerho tuollainen muka on? Kuulostaa enemmänkin wannabe-poseeraajien kerholta kuin aidosti älykkäiden.
Vastentahtoisista en tiedä. Itse en todellakaan viihdy keskipisteenä vaan nimenomaan laitamilla - mukana porukassa mutta vähän tarkkailemassa sivustalla. En jaksa isoja ihmismääriä, ei kiinnosta esiintyä kenellekkään millään tavalla. On kiva että on ystäviä, on kiva että voi olla mukana, riittää ihan hyvin olla kuuntelijana ja jutustella vain yhden-kahden henkilön kanssa kerrallaan. Pidän omasta tilasta ja rauhasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut että turhan usein se ns. sisäpiiri on joko muutaman pitkäaikaisen kaverin keskinäinen klubi johon on vaikea liittyä kun nää on tunteneet toisensa ehkä vuosikymmeniä.
Toinen vaihtoehto on että mukana on näitä joille tuollaiset kerhot on sosiaalisten pelien paikka eli koko kokoontuminen kääntyy tämän peliporukan valtataisteluksi josta nuo karkoittaa ne joiden katsoo uhkaavan omaa valtaansa kaveripiirissä.
Kolmas vaihtoehto on joskus se, että jotkut kaveriporukat harrastaa lähinnä ryyppäämistä eri harrastusten lomassa ja tuo ei kiinnosta minua pätkääkään.
Joten pysyn siis ulkokehällä ja jossain kohtaa yleensä kaveriporukka menee menojaan. Minulla on omat pitkäaikaiset ystäväni mutten siis harrasta noita porukoita.
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi olla ulkokehää, mutta aina porukassa on joku, joka tuntuu ajavan minua ulkopuoliseksi. Yleensä se on se porukan suosittu, vähän johtajatyyppi. Koska tämä on nähty niin monta kertaa, niin minussa täytyy olla joku piirre, joka sen aiheuttaa. En vain tiedä mikä se on. Ne suositut haalivat muut helposti omaan sisäpiiriinsä ja mustamaalaavat sitten minua, niin että kohta minusta ei pidä enää kukaan. Yritän olla ystävällinen ja huomaavainen, mutta tuntuu, että mikään ei auta. Yritän keskustella samoista asioista ja sulautua. Nyt siitä on tullut jo sellainen kehä, että etukäteen jo tiedän, miten asiat menevät. Yhteisiä kiinnostuksenkohteita on joskus enemmänkin kuin monilla muilla samassa ryhmässä, mutta sillä ei ole merkitystä. Minussa on jotain, josta ihmiset eivät pidä. Minusta puhutaan helposti pahaa ja suurennellaan asioita, jotka toisten kohdalla ovat ihan ok. En voi esimerkiksi heittää huulta tai avautua asioista samaan tapaan kuin
Ettei vain juurikin olisi tuo väikkäri, tai siis korkea koulutustaso? Muut ihmiset pelkäävät näyttävänsä jotenkin riittämättömiltä, kun eivät vastaavaan pysty? Tällä (epävarmalla) mentaliteetilla voi sitten leimata kaiken tuosta asiasta kertomasi leveilyksi, mikä pitää ampua alas. Tällä ei tarvitse olla mitään tekemistä oman asennoitumisesi tai käyttäytymisesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kenelläkään muulla kaveria - tai ehkä pikemminkin tuttavaa - johon törmätessä kaupungilla, hän ei koskaan kysy mitä sinulle kuuluu? Koko juttutuokio menee aina siinä, kun hän puhua pulputtaa omista asioistaan ja sitten hänen pitääkin jo rientää eteenpäin, hei hei. Kysymys ei ole siitä, että sinä olisit mykkänä tai tylsistyneenä osapuolena. Kuuntelet häntä kohteliaasti ja kiinnostuneena ja esität vaikka lisäkysymyksiäkin, mutta jälkeen kerran tämänkin lyhyen tapaamisen jälkeen huomaat, että sinun asioistasi ei puhuttu sanallakaan.
Kyllähän tuota tapahtuu, muttei se haittaa minua. En niin kamalasti aina halua puhua omista asioistani. Unohdan myös esittää henkilökohtaisia vastakysymyksiä, vaikka sitä nykyään yritän tietoisesti muistaakin. Parhaassa tapauksessa keskustelu polveilee spontaanisti yleisistä asioista kummankin omiin kokemuksiin ja takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kenelläkään muulla kaveria - tai ehkä pikemminkin tuttavaa - johon törmätessä kaupungilla, hän ei koskaan kysy mitä sinulle kuuluu? Koko juttutuokio menee aina siinä, kun hän puhua pulputtaa omista asioistaan ja sitten hänen pitääkin jo rientää eteenpäin, hei hei. Kysymys ei ole siitä, että sinä olisit mykkänä tai tylsistyneenä osapuolena. Kuuntelet häntä kohteliaasti ja kiinnostuneena ja esität vaikka lisäkysymyksiäkin, mutta jälkeen kerran tämänkin lyhyen tapaamisen jälkeen huomaat, että sinun asioistasi ei puhuttu sanallakaan.
Kyllähän tuota tapahtuu, muttei se haittaa minua. En niin kamalasti aina halua puhua omista asioistani. Unohdan myös esittää henkilökohtaisia vastakysymyksiä, vaikka sitä nykyään yritän tietoisesti muistaakin. Parhaassa tapauksessa keskustelu polveilee spontaanisti yleisistä asioista kummankin omiin kokemuksiin ja takaisin.
Älykkäillä on tutkitusti vähemmän ystäviä kuin vähemmän älykkäillä. Huomaan sen itsestänikin, vaikka olen ihan huomaavainen, kiva ja mukava eikä ole edes liian korkeaa tutkintoa ärsyttämässä. Olen kuitenkin älykäs ja kyllä ihmiset vaistoavat tuollaiset toisistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen todella introvertti enkä erityisen taitava sosiaalisesti. Minä ihmettelen, miksi päädyn niin usein vahingossa sisäpiiriin. Luulen, että johtuu vilkkaasta mielikuvituksesta. Olen yksinkertaisesti hauskaa seuraa, koska keksin hauskaa uutta tekemistä ja kerron hyviä tarinoita. Olen myös utelias muita ihmisiä kohtaan. Ei ole erityistä pyrkimystä sisäpiireihin minulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen todella introvertti enkä erityisen taitava sosiaalisesti. Minä ihmettelen, miksi päädyn niin usein vahingossa sisäpiiriin. Luulen, että johtuu vilkkaasta mielikuvituksesta. Olen yksinkertaisesti hauskaa seuraa, koska keksin hauskaa uutta tekemistä ja kerron hyviä tarinoita. Olen myös utelias muita ihmisiä kohtaan. Ei ole erityistä pyrkimystä sisäpiireihin minulla.
Käyttävätkö muut sinua muihinkin palveluksiin vai ainoastaan viihdyttäjänä? Vahingossa päädytään yleensä luonnevikaisten läheisyyteen, koska normaalit ihmiset eivät imaise toisia samalla tavalla piiriinsä.
Vierailija kirjoitti:
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/yksinaisyys-viestiikin-alysta-mita-…
Pieni ystäväpiiri vs. ei kelpaa kenellekään, kaksi eri asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen todella introvertti enkä erityisen taitava sosiaalisesti. Minä ihmettelen, miksi päädyn niin usein vahingossa sisäpiiriin. Luulen, että johtuu vilkkaasta mielikuvituksesta. Olen yksinkertaisesti hauskaa seuraa, koska keksin hauskaa uutta tekemistä ja kerron hyviä tarinoita. Olen myös utelias muita ihmisiä kohtaan. Ei ole erityistä pyrkimystä sisäpiireihin minulla.
Käyttävätkö muut sinua muihinkin palveluksiin vai ainoastaan viihdyttäjänä? Vahingossa päädytään yleensä luonnevikaisten läheisyyteen, koska normaalit ihmiset eivät imaise toisia samalla tavalla piiriinsä.
Eivät käytä, enkä hengaa luonnevikaisten kanssa :) Erikoinen kommentti, olen utelias kuulemaan taustat
Vierailija kirjoitti:
Minä toimin huonosti "piireissä". Tulen mielestäni hyvin juttuun ihmisten kanssa kaksin, tai hyvässä tapauksessa kolmisin, mutta isommassa porukassa alan jäädä sivuun. Olen huono puhumaan muiden päälle ja haluan aina ensin antaa muille tilaa, joten luonnollisesti siinä jää sivuun.
Tuntuu, että ne suosituimmat ydintyypit porukoissa ovat aina niitä, jotka puhuvat paljon ja häpeilemättä itsestään, eivätkä pelkää puhua muiden päälle.
Sama juttu. Sen lisäksi kuulen luullakseni vähän keskimääräistä huonommin, joten joku hälyinen tilanne isolla porukalla, vaikkapa kapakassa, on vaikea.
Ei ulkopuolelle jäävissä ole mitään vikaa. He eivät vaan ole mielenkiintoisia niiden kannalta, jotka haluavat rakentaa joka paikkaan oman sisäpiirinsä niistä ihmisistä, joista arvelevat hyötyvänsä eniten. Osa porukasta joutuu siten turhana tuupatuksi ulos. Heitä pidettiin porukassa vain siksi, että alunperinkin koko sakki kasattiin vain, jotta tietyt ihmiset pääsivät tutustumaan toisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen todella introvertti enkä erityisen taitava sosiaalisesti. Minä ihmettelen, miksi päädyn niin usein vahingossa sisäpiiriin. Luulen, että johtuu vilkkaasta mielikuvituksesta. Olen yksinkertaisesti hauskaa seuraa, koska keksin hauskaa uutta tekemistä ja kerron hyviä tarinoita. Olen myös utelias muita ihmisiä kohtaan. Ei ole erityistä pyrkimystä sisäpiireihin minulla.
Käyttävätkö muut sinua muihinkin palveluksiin vai ainoastaan viihdyttäjänä? Vahingossa päädytään yleensä luonnevikaisten läheisyyteen, koska normaalit ihmiset eivät imaise toisia samalla tavalla piiriinsä.
Eivät käytä, enkä hengaa luonnevikaisten kanssa :) Erikoinen kommentti, olen utelias kuulemaan taustat
Miksi on sisäpiiri, jos ei ole luonnevikaisia?
Aivan kaikki tyypillistä "muijien touhua" kaikki nämä puheet. Miehistä en tiedä miten kaveeraavat, yleensä paremmin kuin naiset. Joku nainen on aina liikaa. Sitä jokua panetellaan ja juoruillaan heti jos olet pois kokoontumisesta. Siis et voi koskaan olla pois, jäät heti ulkoreunalle, mitä muut nyt pääsee puheleen. Niin se vain on.Vain kaksi voi olla ystäviä, siis oikeita ystäviä, isompi joukko on kavereita ja tuttavia. Miettikääpä ite. Kuka nyt jakaa mitään oikeita asioitaan kymmenille muille vatvottaviksi. Olen ihmetellyt sinkkuelämän naisia, muka kaikki ystäviä, kavereita kyllä. Jos siinäkin fantasiassa oli tosi kiperä tilanne, niin yhteen, ystävimpään, otti yhteyttä. Kavereille kertottiin ehkä jälkeenpäin. Naiset kilpailee aina keskenään, milloin mistäkin ja lopulta miehestä tai jos on lepakko niin naisesta. Lakatkaa leikkimästä sinkkuelämää, niin elämä on helpompaa.